Luminen Syyspäivä

First topic message reminder :

Kaikki mukaan!

Kuulin auton tulevan pihaan ja käänsin katseeni autoa kohti. Autosta astui nuori nainen kantamusten kera. Laskeuduin alas Jackalin selästä ja katselin hetken naista. "Tarvitsetko apua?" kysäisin kuuluvalla äänellä, kuitenkin niin etten häirinnyt hevosparkoja. Taputin Jackalin lapaa ja kehuin ruunaa. "Pienestä pukkilaukka-episodista huolimatta oli kiva ratsastusreissu, kiitos", sanoin hymyillen ja siirtäen katseeni Kirstuun ja Sussuun, minkä jälkeen vilkaisin naiseen, joka kantoi tavaroita. Päätin olla herrasmies ja menin neitosen luo. "Hei, olen Jerry. Voin auttaa kantamisessa", esittäydyin kohteliaasti ja väläytin hymyn kasvoilleni.

Esitin, etten kuullut miehen kysymystä, ja työnsin avaimen lukkoon. Sain juuri oven auki, kun tuo sitten tepasteli luokseni ihan liian hurmaava hymy kasvoillaan. "Hei, mä oon Crimis", vastasin tervehdyksen, "Pidän paikkaa pystyssä sillä aikaa, kun Ronja on ulkomailla hankkiutumassa miljonääriksi. Siis tallin oikea omistaja.." Kylläpä sanat nyt ryöpsähtelivät suustani! Niin tyypillistä. "Ja joo, en mä apuu tarvii. Tuun ihan just takas, heitän nää vaan jääkaappiin", totesin sitten pitäen kasseista visusti kiinni. Virnistin ja livahdin sisälle. Vaikutin varmaan idiootilta, mutta ei nyt voinut mitään.

Huomasin Crimiksen karauttavan pihaan autollaan. Hymyilin reippaasti ensin Jerrylle, joka pakeni luotamme Crimiksen luo, sitten Crimikselle. Katsahdin Sussuun. "Mentäiskö me harjailemaan hepukat?" Spitti kuopaisi maata ja aloitti jo itse kävelemään kohti tallia. En edes jaksanut kiinnittää huomiota Spitin liikkeelle lähtöön, vaan annoin sen edetä.

/töööööttöröö

Lähdin taluttamaan Tumppia tallia, tai oikeastaan ulkokarsinoita, kohti.
"Ihan oikeesti se oli vahinko! Mitäs jos Tumppi ois juossu autotielle tai.. tai.." Reetta soperteli, ja sain aikaiseksi vain naurun.
"Kulta pieni! Se ei haittaa! Poni on jo narun päässä, villiori kesytetty, mitään ei käyny!"
"Mutta JOS olis käyny, se ois ollu mun syy!" Reetta mutisi, ja kaappasin tuon kainalooni, painaen poskeni tuon olkapäälle.
"Selvä sitten."

Katselin Jerryn perään ja siirsin katseeni Kirstuun. "Mennään vain... Oletkin näköjään jo menossa" naurahdin ja annoin Jackalille kevyet pohkeet. Ruuna lähtikin reippaasti Spitin perässä. "Oli metkaa käydä ratsastamassa" sanoin hymyillen.

/Jerryllä sittenki on oma hepukka, aiemmin sanoin ettei ole. pahoittelut väärästä infosta!

Pysäytin Spitin harjauspaikalle, taputin sitä kaulalle, ja hyppäsin alas sen selästä. Vaihdoin suitset riimuun, jossa oli kiinni riimunnaru. Seuraavaksi poistin satulan. Itseltäni otin kypärän ym. pois. Aloitin kevyen harjaamisen. "Diibadaaba, mitähän me sitten tekisimme?" kysäisin Sussulta reippaasti.

/Tökstökstöks...

Kökötin ovella odottaen Crimistä, puhelimeni alkoi värisemään farkkujeni taskussa. Nappasin puhelimen taskustani ja katsoin soittajaa; se oli tallinomistaja hevoseni Fullmarinin tallipaikasta. Vastasin puheluun kohteliaan tylysti. Puhelun aikana äänen sävyni muuttui hieman kireäksi ja ärtyneeksi. Puhelu päättyi lyhyeen. Huokaisten laitoin puhelimeni takaisin taskuun ja lähdin kävelemään kohti tallia. Kävin tallihuoneessa pikaisesti pukemassa moottoripyörävarusteeni päälle ja kiirehdin moottoripyöräni luo. Käynnistin sen ja lähdin pihasta.

/Pikasta.

"Hmm.. en tiedä" vastasin Kirstulle samalla kun riisuin hevoseltani varusteita. Olin siis itsekin saanut itseni ja Jackalin harjauspaikalle ja kiinnittänyt Jackalin. Harjailin Jackalia, kunnes huomasin Jerryn menevän talliin ja tulevan sieltä pian pois. Meinasin huikata hänelle jotain, mutten ehtinyt. "Mikähän Jerrylle tuli?" kysäisin hämmästyneenä Kirstulta, samalla kun harjailin hevostani.

"E-en tiedä", vastasin hämmentyneenä samalla tuijottaen Jerryn perään. Ei mennyt kauaakaan kun mootoriipyörä päräytti pois pihasta. "Toivottavasti hän tulee takaisin", sanoin haikeasti. Spitfire töytäisi minua turvallaan kuin sanoen: "Hei nainen, meitsikin on olemassa!" Naurahdin ja kiinnitin huomioni hevoseen. Pian olin saanut hevoseni harjattua, ja muutenkin valmiiksi. Kipaisin hakemassa sille loimen ja kiinnittelin sen paikoilleen. Sussukin näytti jo melko valmiilta. Odottelin häntä vielä hetken, ennen kuin lähdimme sitten yht'aikaa tallustelemaan aitauksia kohti.

Sain ruuat tungettua jääkaappiin ja saavuin sitten takaisin tallipihalle. Moottoripyörän ääni kiinnitti huomioni, ja yllätyksekseni näin Jerryksi esittäytyneen miehen huristelevan jo poispäin. Noh, ehkä hänellä oli kiire jonnekin. Kävelin Sussun ja Kristun perässä tarhoille ja moikkasin samalla Emilialle ja tämän tyttöystävälle kulkiessani heidän ohitseen.
"Hei, kukas tuo Jerry oikein on?" kysäisin naisilta suoraan. "Sun mies?" lisäsin Sussulle virne kasvoillani. Sääli, jos komistus olisi varattu. Vaikka eipä tuo olisi ihmekään sillä naamalla. En malttanut odottaa, että saisin tietää lisää.

Päästin Jackalin tarhaansa ja suljin portin. Ruuna lähtikin reippaasti laukaten ja pukitellen kauemmas portista. Se tanssahteli pää korkealla ja pärskähteli tyytyväisenä. Käännyin Kirstun ja Crimikseen päin ja hymyilin. "Ei Jerry oo mun mies. Se tuli tänne aamulla tolla moottoripyörällään ja sillä ilmeisesti tuli kiire jonnekkin" vastasin Crimiksen kysymykseen hymyillen.

Ai. Hivenen hämmästyin Sussun vastauksesta, joten jatkoin kyselyäni. "Kenenkäs tuttu se on?"

/ lyhyttää

Hommasimme Reetan kanssa Tumpin sen karsinaansa, ja passitin Reetan hakemaan sen harjat. Itse käppäilin muiden luo, ja moikkasin noita hymyillen.
"Sori jos mä häiritsin teiän maastoo paljonkin, mutta kun niin..." selitin Sussulle ja Kirstulle.
"Niin muutes Crimis, et sä millään pääsis maastoon mun kaa? Meinaan kun pitäis Tumpilla mennä noiden kärryjen kaa, ja se on tosi paljon rauhallisempi ku sillä on kaveri. Kanssa, jos on jotain hyviä treenipaikkoja tässä lähellä niin meiät saa opastaa sinne ihan mielellään!" pölötin Crimikselle. Jos sitä saisi sen ravikortin ajettua loppuun, niin sitten lähdettäisiin kisoihin! Enään puuttui vain teoriakoe, sekä yksi epävirallinen lähtö vieraalla hevosella, niin sitten... Itse asiassa teoriakoe oli tänään, ja nyt jännättäisiin tuloksia, ja se lähtökin oli ylihuomenna.. Jännää!

Katsahdin Crimistä. "Oon mä joskus Jerryn nähnyt kisapaikoilla. Se on pyörinyt hevosten hoitajina siellä" selitin hieman tökerösti. Venyttelin ja haukottelin. "Mitäköhän sitä sitten tekis..." mutisin katsellen Jackalin menoa. Se ravaili aidan viertä ja nakkeli päätään. Välillä tuli pieniä laukkaspurtteja. Lopulta se rauhottui ja laski turpansa maahan. "Menen laittamaan Jackalin karsinan iltakuntoon" sanoin reippaasti ja lähdin tallustamaan hevoseni ulkokarsinaa kohti.

Kuuntelin Sussua kiinnostuneena ja siirsin sitten katseeni paikalle tulleeseen Emiliaan. "Hei! Voisinhan mä lähtee, ihan mielelläni. Voisin ottaa Starin, se ainakin osaa ottaa rennosti nii ei tuu mitää katastrofia", tuumailin virnistellen. "Lähdetäänkö samantien?" Nyökkäsin samalla Sussulle, joka lähti kävelemään poispäin. "Nähdään taas."

Vaikka en osannut yhdistää nimeä hevoseen, nyökkäilin. "Voishan sitä lähteekki, pitäis se apina muutenkin liikuttaa" virnistin.
"Emppu! Aioks sä mennä kärryillä? Mä mietin et mitkä suojat sille menee?" Reetta huuteli.
"Älä pistä sille vielä mitään, jooko?" vastasin, ja käänsin katseeni taas Crimikseen.

"Tosin jos meinaatte kovaakin päästellä niin Starista ei kyllä ole kirittäjäks, se on meinaa tuo meidän tupsujalka ja melkoisen hidastempoinen kaveri" tuumailin hetken perästä, "eli jos semmoista haet niin otan sitten mieluummin tuon meidän täykkipojun" jatkoin heilauttaen päätäni vähän matkan päässä olevaa tarhaa kohti. Amigo siellä lepuutteli toista takajalkaansa rennosti seisten silmät puoliummessa. Mitä lie riehunut edellisyön, mokomakin. Virnistäen katsoin Emiliaa suoraan silmiin odottaen vastausta.

Katsahdin nopeasti maahan. Crimiksellä oli kauniit silmät... Kokosin itseni pikaisesti.
"Saattaa toi tupakanjämä mennäkki aika kovaa, kun se aina innostuu kärryillä", selittelin. "Hyvä vaan että se menee, ku ei se oo kertaakaa laukannu kärryillä, ja kohta päästään sitten kisoihin. Ellen mä sitte feilannu sitä teoriaa ihan täysin.." virnistin.

Kuvittelinko vain, vai oliko tytön kasvoilla ihan aavistuksen pienen hetken jotenkin hiukan epävarma ilme? Tai en tiedä, oliko epävarma oikea sana. Silmissä vain oli hetken erilainen ilme. Ehkä. Työnsin ajatuksen pois mielestäni ja keskityin kuuntelemaan.
"Ai ootsä suorittamas ravikorttia?" kysäisin kiinnostuneena. Ravimaailma oli minulle suhteellisen tuntematonta. Oikeastaan aika todella tuntematonta, mutta ehkä se tulisi korjaantumaan vielä. Ehkä tämän kaksikon kautta. Se kuulosti mielenkiintoiselta. Sehän voisi olla siistiä!

"Joo, sellanen olis tarkotus suorittaa", hymyilin. "Mä taidan mennä pistää Tumpin valmiiks", hymisin, ja peräännyin askeleen.

Nyökkäilin Emilialle ja totesin: "Mä taidan tosiaan ottaa Amigon. Lähen metästään sitä tuolta tarhasta." Vilkaistuani sivusilmällä oria lisäsin naurahtaen: "Tai noh, ehkä se ei oo kovin vaikeeta ku se on noin unenpöpperössä.. Voi toista!" Kävelin reippaasti avaamaan tarhan portin naru olallani ja vihelsin Amigolle. Punaruunikko säpsähti horroksestaan ja hörähti vaimeasti. "Tules nyt poju, pääset vähän ravailemaan", huhuilin ja olin kaivavani takkini taskua. Uteliaana Amigo käyskenteli luokseni höristen. Napsaisin ne nopeasti kiinni ja tökkäisin oria turpaan. "Voi kuule, taisit mennä halpaan, ei mulla oo herkkuja. No okei, on mulla tuolla karsinalla, mennääs" puhelin ja vein orin omaan ulkokarsinaansa - itse asiassa Tumpin karsinan viereen.

Pian ori oli lähtökunnossa, joten pistin kypärän päähäni ja huikkasin Emilialle, olisiko hän valmis.

Reetta ilmoitti lähtevänsä, ja annoin tuon mennä. Itse laittelin Tumpille suojat, ja nakkasin sitten kärryt perään. Kun ori huomasi kärryt, alkoi taistelu. Tumppi ei olisi halumnut pysyä paikoillaan sitten mitenkään, tehden remmien laittamisesta vaikeaa. Vihdoinkin olimme molemmat valmiita, ja viskaisin hanskat penkin päälle, samalla kun vedin kypärää päähäni.

"Jep, valmiita ollaan", hymähdin ja loikkasin kärryille.

Kuultuani Emilian vastauksen talutin Amigon ulos ja hetken steppailun jälkeen hyppäsin satulaan. "Jeh, eiköhän mennä", totesin ja hipaisin orin kylkiä pohkeillani. Amigo lähti heti reippaaseen käyntiin ja katseli Tumppia ja kärryjä sieraimet suurina. "Ne on kärryt, hassu" mumisin ja taputin orin kaulaa rauhoittavasti. Tästä tulisi varmasti hauskaa.

Pidätin menohaluista lämppäriä, ja kyselin kumpi menisi ekana. Varmaan Crimis, hän tunsi maastot..

//lyhyttä..