Luminen Syyspäivä

First topic message reminder :

Kaikki mukaan!

Suustani pääsi omituinen inahdus Jerryn nostaessa minut Jackalin selkään. "Huh, hullua.." mutisin ja kokosin ohjat. "Hei, Jerry... Nouse taakse, sitte ollaan valmiita" sanoin virnistäen. "Kirstu, ei me olla nuoripari" sanoin silmää vinkaten ja hihittäen.

/Lyhyyyt

Nauroin iloisesti noille kahdelle. "Oukkeei, ehkä ette, mutta mepä Spitin kans ollaan", sanoin ja halasin Spittiä kaulalle ja suutelin sen turpaa. Nousin kevyesti Spitin selkään ja se alkoi tepsutella paikoillaan tuttuun tapaansa innostuneena. Huomasin Jerryn jo nousseen selkään, siispä maiskautin Spitille ja se lähti reipasta käyntiä eteenpäin, korvat hörössä. "Mihinkäs suuntaan mennään?" kysyin muilta.

Annoin kevyesti pohkeita Jackalille, joka lähtikin rauhallisesti liikkeelle. Hieman se oudoksui painoa takamuksen päällä, mutta hyväksyi ylimääräisen ratsastajan kuitenkin selkäänsä. Se venytti kaulaansa ja asteli sopivan tahdikkaasti Spitin perässä. "Ihan sama minne mennään" hihkaisin. Oli mahtavaa päästä taas ratsastamaan rakkaalla ruunalla.

Jackalin selässä oli yllättävän helppoa pysyä. Kiedoin kädet Sussun ympärille ja otin tupon Jackalin harjaa käsiini. "Tämä ei oo sitte mitää lähentelyä, ihan viatonta kaverihalausta tai siis niin... Selässä yritän pysyä.. kauhukahva", selitin hieman tökerösti. Voihan nolous Jerry, kerää ittes kasaan nyt tai tipahat. Komensin mielessä itseäni.

Hihitin itsekseni, ja sanoin: "Noooo, mennäänpä sitten vaikka tuonne, sanoin ja käänsin Spitin noin 90 asteen kulmassa polulle joka vei metsään. "Nyt mennään kuulkaas metsään", sanoin toisille iskien silmää. Vaikka tietenkään he eivät nähneet elettäni, mutta eipä se mitään. Spitti olisi halunnut jo lähteä raviin, siispä kysyin: "ravattaisko?"

"Minä ainaki oon valmis raviin", sanoin ja paransin otettani hieman, en kuitenkaan purista "kuskia" liikaa.

/Lyhyen lyhyt:D

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." lauleskelin ja käänsin samalla Jackalin Spitin perään polulle. "Ravataan vain" hihkaisin iloisesti. Kokosin ohjat ja valmistin Jackalin raviin. Kevyet pohkeet ja pian sitä ravattiinkin kevyesti. Kikattelin itsekseni.

Annoin Spitille pohkeita ja poika lähti lennokkaaseen raviin. Kevensin reippaasti, ja yhdyin Sussun lauluun. Jonkin matkaa ravattuamme, nostin salaa Spitillä laukan, toivoin, ettei kumpikaan takanaolijoista tipahtaisi. Spitti nautti laukkaamisesta. Se örähteli iloisesti, ja koitti kiihdyttää kiitolaukkaan. Sitä en kuitenkaan antanut sen tehdä. Spitti taisi suutahtaa, sillä se vetäisi pukin. Nauroin kyyneleet silmissä roikkuen Spitin kyljellä. Sain kuin sainkin pidettyä tasapainoni, ja hilattua itseni takaisin satulaan, en kuitenkaan saanut nauruani loppumaan, vain nauroin entistä kovemmin.

Jackal ravasi lennokkaasti. En ehtinyt reagoida mitenkään, kun se nosti laukan Spitistä mallia ottaen. Se laukkasi sydämensä kyllyydestä. Ei mennyt kauaa, kun Jackal innostui tosissaan. Se alkoi vetämään pukkilaukkaa. Pienen kiljahduksen saattelemana valahdin ruunan kyljelle. Kikatin kuin hullu, enkä jaksanut pitää kunnolla kiinni.

Ravi sujui ihan hyvin, kuin myös laukan alku. Pukkilaukka ei ollutkaan enää niin helppoa, varsinkaan kun kuski roikkui ratsun kyljellä. Sussu roikkui osittain käteni päällä, mikä sai minutkin valumaan hieman kyljelle. Otteeni kuitenkin piti Jackalin harjassa, joten roikuimme siinä sitten melkoisen solmussa. "Voihan hemmetti! Nytnyt ei kyllä pudota.. " murahdin ja rupesin nauramaan.

/öö.. sekavaa:D:D:D

Nauroin edelleen, kuikistin taakseni ja näin ihmisiä hevosensa kyljellä. "Prrrrr..", sanoin Spitille. Se hidasti kiltisti ensin raviin ja sitten käyntiin, kunnes lopulta pysähtyi. En saanut nauruani loppumaan, mutta sain naurunpurskahduksien väliin kysyttyä: "Ootteko kunnossa?"

/lyhyttääätätätätätät

Onnistuin vetämään kevyesti Jackalin ohjista: "Prrrr.... " Se hidasti menoaan ja pian se käveli reippaassa käynnissä. Siinä vaiheessa onnistuin vetämään itseni jotenkin kummasti takaisin selkään ja roikuttamaan Sussua edelleen toinen käsi likan ympärillä. "Olipas se melkosta menoa", totesin ja kiskaisin Sussun eteeni roikkumaan Jackalin selässä. "Sori Sussu.. ", naurahdin.

/lyhyttä ja sekavaa.

Kikatin kuin hullu. "Kunnossa ollaan" sopersin Kirstulle vastaukseksi kikatukseni joukossa. Roikuin hevoseni selässä ja nostin itseni melkoisesti kiemurrellen istumaan. "Huh, kiitos Kirstu kun hidastit ja kiitos Jerry kun et antanut minun tippua" sanoin purskahtaen nauruun. Otin Jackalin ohjat käteeni ja halasin hevostani.

(ettehän pistä pahaksenne jos mä tulen mukaan? )

Juoksin metsätiellä kohti Hukkasuota. Hiukset olivat ponnarilla, ja itselläni oli päällä vain ohut takki. Juostessa kyllä pysyi lämpimänä. Mielessäni pyöri Reetta, Tumppi, ja vielä kerran Reetta. Hidastin kävelyksi nähdessäni hevosia tiellä. Hei! Nuohan olivat samalta tallilta kuin Tumppi!
"Moi! Hukkasuostako te ootte matkalla?" kysäisin kerätessäni happea. Seitsemän kilometriä menty, enään yksi vaivainen jäljellä.

/ Ei tietenkää, mukaa vaa. (:

Jackal pärskähteli ja katseli ympärilleen. Se tanssahteli ja nakkeli päätään leikkisästi, ruuna oli selvästi innostunut äskeisestä pukkilaukasta. Hymyilin kuin hangonkeksi, olin haljeta onnesta. Jackal katsoi tulijaan korvat höröllä. Katsoin tulijaan edelleen hymyssä suin. "Terve, juu Hukkasuostahan me. Minä olen Sussu, takanani on Jerry ja tuo punapää on Kirstu. Minun ja Jerryn alla on Jackal ja tuo Akhal-teke on Spitti" selitin innoissani.

"Okei. Mä oon Emilia, ja mä omistan sen Tumpin. Sen lämppäriorin ulkokarsinoista", selittelin hevosestani.
"Onks kukaa muute nähny Reettaa? Sitä vaan meinaan että löyskö jo se tiensä tallille", virnistin, ja näytin Reetan kuvaa ratsastajille kännykästäni. //lyhyttä

"Ööö.." Katselin kuvaa hetken. "Emme tietääksemme nähneet muita, lähdimme kyllä jo jonkin aikaa sitten, ehkäpä hän on voinut saapua tallille meidän ollessa täällä", vastasin Emilialle hymyillen. Spitti pärski ja kuopaisi maata. Poika oli vieläkin täpinöissään vauhdin hurmasta, ja ei olisi millään halunnut pysyä paikoillaan. Se kuikuili taakseen ja katseli Jackalia ja sen päälläistuvaa epämääräistä möykkyä. Melkein kuin Spitti olisi sanonut Jackalille: "Jätetäänkö möykyt tähän ja mennään juoksemaan hurrjasti metsään?" Naurahdin ajatukselle. "Ehkä mekin voisimme pikku hiljaa palailla tallille? Tietenkin käytäisiin ekaksi jäähdyttelemässä pollet ja sillai.." Kyisäisin Sussulta ja Jerryltä hymyillen leveästi.

Samassa kännykkäni soi.
"Siinä paha missä mainitaan", virnistin nähdessäni soittajan.
"Ai hä?" Reetta kysyi langan toisesta päästä.
"Nii siis törmäsimpä täs vaa matkal tallilaisiin ja kyselin et onko ne nähny sua."
"Ai jaa, no mä oon ollu tääl pihal jo vähä aikaa."
"Ooksä kulta vaan maastoutunu autoon ku pihalla on näkyny ihmisii, vai?" nauroin.
"En! Mutta mis sä oot?"
"Ööää.. Täs kilsan pääs.. Oon iha just peril, menee ehk neljä minsaa", virnistin.
"Okei, moikka!"
"Heippa!"
Ja niin katkesi puhelu.
"No, tulkaa jos tuutte, mun tytt-" pysäytin lauseen siihen. Pohdin pitäisikö jatkaa sanaa vai ei. "-öystävä oottaa tallilla!" hymyilin, ja odottamatta muiden vastausta lähdin pinkomaan sellaista hevosen ravin nopeutta tallille.

Jäin katsomaan hieman hämmentyneenä Emilian perään. Suuni oli loksahtanut auki ja mielessäni ei pyörinyt mitään järkevää. Sanoiko tuo nuori nainen, että Reetta on hänen tyttöystävä.. jäin pohtimaan tuota ajatusta hieman. Ihmisiä he ovat siinä missä muutkin, mukavalta vaikutti tämä Emilia, mietiskelin itsekseni. Jackal alkoi tylsistyä ja steppaili paikallaan. Ravistin päätäni ja taputin hevoseni kaulaa. "Tämä herra ainakin tarvitsee jäähdytyksen" vastasin Kirstulle.

"Hmm... ", oli ainut joka suustani pääsi. Katsoin Emilian perään ja kohautin olkiani. "On se hyvä että joillakin on kumppani", sanoin hymyillen Kirstulle ja Sussulle. En ollut äskeisestä moksiskaan. "Sussu hei, voisitko keskittyä Jackaliin enemmän? En haluaisi rutistaa sinua liikaa, muserrut pian", naurahdin. "Jackal taitaa olla vieläkin energinen, milloin viimeksi olet antanut tämän pojan revitellä kunnolla?" kysäisin Sussulta. Katsoin Kirstua ja Spittiä ja hymyilin Kirstulle takaisin.

En edes ajatellut tarkemmin Emilian sanoja, huiskutin vain iloisesti tytön perään. Sitten kuulin Jerryn kommentin. Suuni auksei hetkeksi, mutta hymähdin sitten. "Niin, voi kun itsellänikin olisi... Eiku mitä!?" Vastasin Jerrylle, mutta repesin nauruun tajutessani mitä sanoin. Annoin Spitille pohkeita. Olisi kyllä minunkin korkea aika jäähdytellä.

Olinkin pian tallilla, ja huomasin Reetan Tumpin tarhalla.
"Kyl sä voit sen hakee, jos haluut!" huikkasin tuolle, ja Reetta puikahti tarhaan sisään. Kova tuulenpuuska lennätti portin auki, ja juuri sopivasti hollilla ollut Tumppi lähti menemään. Jäimme molemmat seisomaan lamaantuneina paikoillemme, ennen kuin tajusimme lähteä orin perään. Lämppärinretku suunnisti juuri samaan suuntaan kuin mistä olin äsken tullut, ja pelkäsinkin tuo säikäyttävän aika pian ilmestyvät muut hevoset.
"Tumppii! Soo, prrt.. Soo jaa.." huutelin orin perään, ja kun se näytti tepsivän, puhelin hevoselle jotain rauhoittavaa ruotsiksi. Tumppi hidasti ensin raviin, sitten käyntiin, muttei pysähtynyt ollenkaan. Vasta ilmestyessään muiden hevosten luokse ori pysähtyi, ja hieman edelle päässyt Reetta kävi nappaamassa sen kiinni. Onneksi tuo oli tajunnut napata riimunarun mukaan, joten hetkessä oli suuri lämppäriori kesytetty ja narun päässä.
"Ehee, näköjään me tavataan taas!" virnistin saadessani riimunarun.
"Sori Eppu.." Reetta mutisi nolostuneena, ja nappasin tuon kainalooni.
"Sattuuhan noita."

Hätkähdin kuullessani Jerryn höpinän takanani. "Huh.. anteeksi. Jerry, en ole vielä ehtinyt revitellä tällä pojulla. Anteeksi rakas mustani" sanoin ja halasin hevoseni kaulaa. Suoristauduin ja annoin Jackalille kevyesti pohkeita. Ruuna meinasi lähteä kuin ammuttu. "Jackal, ei.. " komensin hieman, jolloin ruuna tyytyi kävelemään. Se pärskähti ja ravisteli päätään ikäänkuin sanoakseen: "Okei.. sanasi on lakini.. mieluummin olisin juossut. Kuuntelisit joskus viisaampiasi." Taputin Jackalin kaulaa ja katselin edellä tapahtuvaa hevosen kiinni ottoa.

Naurahdin Kirstulle ja hellitin otettani Sussusta. "Noniin, heräsithän sinä transsistasi", hymähdin. "Mikäli haluat, niin voisin vaikka joku päivä kokeilla hevostasi. Ottaa tästä miehestä mittaa", totesin ja myös minun katseeni kiinnittyi edellä olevaan porukkaan.

/Lyhyttä.

/ Mäkin tuun mukaan! Oiskos tämä nyt sitten vaikka lauantai? Niin mun ei tartte olla töissä :p /

"No more, mr nice guy, no more.." Hoilasin kovaan ääneen radion tahdissa körötellessäni pienen lumikerroksen peittämää hiekkatietä pitkin Hukkasuota kohti. En voinut olla nostamatta kulmiani ihmetyksestä kun käännyin pihaan. Siinä seisoi kolme hevosta ja varmaan tuplasti enemmän ihmisiä. Jopas on porukkaa korpeen eksynyt, mutisin ajatuksissani ja siristin silmiäni kirkkaalta auringolta. Joo, tuttuja naamojahan suurin osa noista olikin. Yksi näytti vieraalta. Komea nuori mies istui Sussun takana - olivatkohan he kimpassa? Luultavasti, pohdiskelin ja sammutin pauhaavan radion. Avasin oven ja huikkasin tervehdyksen porukalle. Nostin painavat kauppakassit molempiin käsiini ja irvistellen raahasin niitä sisälle. Ei, en pyytäisi apua. Ei noiden tarvitsisi tietää, mitä aina suuhuni tungin. Pieni häpeä kalvoi mieltäni. Pari viinipulloa löytyi pussista, samoin sipsipussi ja muuta roskaa tavallisten elintarvikkeiden lisäksi.