Luminen Syyspäivä

First topic message reminder :

Kaikki mukaan!

"Näin ainakin alkuun jos tässä tiellä mennään, niin voidaan kyllä mennä vierekkäin. Ei täällä autoja niin paljoa huristele", totesin Emilialle ja ohjasin Amigon Tumpin rinnalle. Sää oli ihanan raikas, vaikkei pakkasta ollutkaan. Nämä lumet varmasti sulaisivat seuraavan yön aikana pois.

Vierekkäin.. "Ei ehkä kannata.." totesin, ja kuin sanojeni vakuudeksi Tumppi ärsyyntyi toisesta orista, ja juoksi eteen niin, että meinasin heittäytyä kärryineni Amigon jalkoihin. "Hei!" ärisin ja hoputin itseni pois alta. "Sori..." mutisin katsoessani maata, ja käännyin sitten Crimikseen päin.

"Ohh, sori! No me voidaan mennä Amin kanssa edellä" mutisin Emilialle. Olinpas ollut hölmö, pistää nyt orit noin lähekkäin toisiaan. Rauhoittelin hevostani hyssytellen ja hieroen kevyesti sen kaulaa. Sekin oli mennyt levottomaksi Tumpin perässä, ja eipä ihme. Eivät oikein pitäneet toisistaan - molemmat kun taisivat olla vähän egoilijoita. "Ollaas nyt ihan kiltisti, ei se pahaa tarkottanu, kyl tää onnistuu", sipitin ja todella toivoin niin. Voi Ronja, tule pian takaisin, heitin mielessäni huokauksen. Ei minusta vain ollut tallin pyörittäjäksi. Sähläsin jatkuvasti ihan liikaa. Onneksi sisko oli luvannut tulla ennen kevättä. Päätin nyt keskittyä tähän maastoreissuun ja ohjasin Amigon päättäväisesti reippaan välimatkan päähän toisesta orista. Heitin epävarman hymyn Emilialle ja koitin peitellä häpeän tunnettani.

/ Lol miks mä aluks muistelin, että Tumppi oli ruuna.. XD

"Joo, menkää vaan", hymyilin. Minua alkoi naurattamaan tilanne kohta niin paljon, että kiinnitin jalkaremmit kenkiini. Jos vaikka horjahtaisin. Tumppi käänsi päätään ja katsoi minua kuin hullua, ja rapsuttelin sitä pakaroiden välistä. "Ihme hömppä sä oot.." mutisin hevoselleni.

Kun oripojat olivat aikansa kävelleet korviaan luimien ja päästäen silloin tällöin ärsyyntyneitä inahduksia, alkoivat ne pikkuhiljaa sietämään toistensa seuraa. Hetken epäröinnin jälkeen vilkaisin taakseni Emiliaa ja heitin: "Alkaiskohan olla hyvä aika raville? Tässä alkaa meinaan tämmöinen kiva suora.." Amigo muisti, että tässä oltiin yleensä otettu laukkaspurtti. Tottumuksesta se meinasi jo kiitää menemään, mutta olin onneksi tarpeeksi valppaana - olinhan tottunut jo orin menohaluihin. Pidätin päätään viskelevää hevosta ja käänsin sen voltille. "Voi hölmö, ei saa ryöstää. Vasta sitten, kun mä annan luvan", sanoin muka ankaralla äänensävyllä. Hetken pyörittyämme Amigo joutui toteamaan, ettei pääsisi vielä matkaan.

"Vaikkapa. Tumppi ei ainakaan pysy housuissaan", hymyilin ja pidätin oria, kuka meinasi jyrätä voltilla pyörivän Amigon yli.
"Kumpi menee eka? Mä mietin että nää kärryt saattaa meluta vähäsen ravissa.. Ettei Amigo sit säikkyis kun tällänen epävireinen bassojyrä tulee takaa", nauroin hyväntahtoisesti.

Amigo veti korvat luimuun, kun Tumppi tuli turhan lähelle. "Soosoo, älä nyt jaksa", sanoin hevoselleni ja käänsin sitä hiukan poispäin toisesta orista. "Joo, kärryt on Amille uus juttu, joten vois olla ihan hyvä vaan, että me ollaan takana", totesin vastaten Emilian hymyyn. "Että antakaas mennä vain!" vinkkasin silmää ja pidin kärsimättömän hevoseni paikallaan, jotta toiset pääsisivät ohi.

"Selvä", virnistin ja ohjastin tumpin menemään Crimiksen ja ratsunsa ohitse. Kävelin vielä vähän matkaa eteenpäin, ennen kuin komensin sen raviin napakalla "trav" komennolla. Lämppäri lähtikin nopeasti matkaan, mutta ei mennyt niin kovaa kuin esmes kisoissa menisi. Hyvä vain, sillä ei tämäkään mitään mummohölkkäilyä ollut! Ehkä vähän hitaampaa kuin ponin laukka... Tai ei sitä näin voinut verrata. Mutka lähestyi, joten aloin hyvissä ajoin jarruttelemaan. Oli ehkä ihan hyvä että me menimme ensiksi, sillä kärryt rahisivat hieman jäätyneellä hiekkatiellä. Kun Tumppi oli turvallisesti käynnissä, vilkaisin pikaisesti taakseni nähdäkseni missä Crimis meni.

Minulla oli hieman ongelmia saada Amigo pysymään ravissa, sillä oripoika yritti koko ajan nostaa laukkaa. Liian pian suora olikin jo ohi, ja hidastin hevostani sen lähestyessä uhkaavasti jo hidastanutta ravuria. "Ei tässä kauaa tarvitse kävellä ennen seuraavaa suoraa", totesin ääneen sekä Amigolle että Emilialle.

/ Plaah inspis alkaa loppua :D:D Mitä jos handlaillaan tämä nopsasti loppuun?

Kun Crimis ratsuineen saapui, päästin nuo taas ohi.
"Niin et sä sattuis tietämään mitään ravirataa tai vastaavaa tässä lähellä?" hymyilin ja taputtelin lämppärin naamani edessä keikkuvaa pyllyä.

"Ei täällä kyllä ihan oikeeta ravirataa taida olla lähistöllä, valitettavasti", vastasin Emilialle hetken pohdinnan jälkeen. "Mutta hmm.. semmoinen soikion muotoinen kurarata voisi olla ehkä tavotettavissa. Voisi käydä siltä Eskolta sitä kysäisemässä, jos siihen sen pilalle tallottuun maaplänttiin voisi mennä treenailemaan", lisäsin kuitenkin toiveikkaana. "Mutta en mä kyllä uskalla luvata mitään. Hei, käännytääs tästä muuten oikealle!"

"Oi! Jos on ees joku mahdollisuus treenailla, niin se ois ihan mahtavaa, ettei jäätäis homehtumaan tielle ennen kisoja", virnistin.

"Joo. No mennäänkös heti?" ehdotin Emilialle ja taputin nyt rauhallista käyntiä kulkevaa Amigoa. "Se ei oo kovin kaukana, ollaan itse asiassa menossa ihan oikeaan suuntaankin."

"Vielä kysyt!" hihkaisin, ja Tumppi kohotti innokkaana päätään kuullessaan äänensävyni. Hömelö.

Vajaan puolen tunnin kuluttua olimmekin perillä. Amigo nuuhki uteliaana ilmaa. Aiemmin en sen kanssa ollut Eskon luona käynytkään, vaikka ohi olimme kyllä pari kertaa menneet.
"Älkääs sitten paskoko tänne, ettei ukko suutu", sanoin matalalla äänensävyllä hepoille ja vilkaisin virnistäen Emiliaa. Amigo käänteli korviaan. Rapsutin sen kaulaa hajamielisesti. Annoin katseeni kiertää hetken pihaa pitkin, kunnes huomasin harmaapäisen miehen puuhailevan jonkin sortin autonromun kimpussa. Jopas nyt keskittyy, kun ei meitä huomaa, tuumailin ja ohjasin Amigon tuota lähemmäs. "Hei!" tervehdin äänekkäästi.
"Ei tartte huutaa, kyllä mää teirät huomasin. Varroppa likka sekka", kuulin tuon äkkiä mumisevan. Jotain autoparalle tehtyään Esko nosti katseensa meihin ja pysäytti silmänsä Emiliaan. "Kukas sää oot? Että oikei ravinaisia!" Äänensävy oli yllättävän kunnioittava - olin tottunut miehen karkeisiin muminoihin.

Tumppi vilkuili ympärilleen, ja nojaili eteen ja taakse, se yleinsä teki niin kärryjen kanssa.
"Öh joo... Emilia", totesin kömpelösti. Nyt ei keskusteleminen oikein sujunut... Tumppi vilkuili miestä, ja pörähti varovasti.

"Mää oon Esko. Mullaki on ollu ravikopukoita sillon nuorilla päivillä", mies totesi hiven ylpeyttä äänessään. Siis mitä? En ollut uskoa korviani. Eipä ollut koskaan tullut mieleenikään, että kaikista maailman ihmisistä juuri Esko olisi hevosihmisiä. Huh, olipa elämä yllätyksiä täynnä.
"Mikäs teirät tänne ajo?" Esko sitten kysyi.
"Öh tosiaan, joo. Me ajateltiin, että oltaisko me voitu käyttää tota sun plänttiäs semmosena miniraviratana, niinkö harjoittelumielessä, kun Emilia aikoo sitten kilpailla Tumpin kanssa", selittelin. Nyt tuntui jotenkin hölmöltä kysyä asiaa, kun sanoin sen ääneen. Noh, enää ei voisi peruuttaa. Esko kohotti kulmiaan yllättyneenä, mutta pieni hymynvirne tuli sitten tämän kasvoille. "Mikäs siinä."

"Kiitti!" hihkaisin. "Tuota... Oliskos mitään mahdollisuutta testailla sitä nytten?" kysyin ja katselin Tumpin niskaa. Ah, niin kaunista niskaa.

"Tottaha toki, siitä vuan", Esko virkkoi ja vilkaisi sitten autoaan. "Mää jatkan tämän kanssa, senkus meette ja teette mitä lystäätte. Ehä mää tommosta kuraplänttiä mihkää tarvi ku se on piloille tallattu iät sitte", hän jatkoi virnistäen ja sen enempää sanomatta vaipui takaisin hommiinsa. Ihan kuin emme enää paikalla olisi olleetkaan. Nyökkäsin Emilialle ja ohjasin Amigon sinnepäin.
"Onhan tää vähän pikkunen, mutta jos kelpaa..", mutisin naiselle ja hymyilin ujosti. Toivottavasti hän ei ollut odottanut mitään kovin erikoista.

"Sehän on ihana! Tuleepahan ainakin nopeempi kierrosaika", iskin silmää. Tumppi katseli länttiä uteliaana, ja saattoi sillä olla arveluksia että se pääsisi juoksemaan.

"Kävelläänkös vaikka yhdessä se ympäri tässä alkuun?" ehdotin ja vastausta odottamatta ohjasin Amigon kävelemään soikion muotoista uraa. Se oli hieman kummissaan tästä uudesta "radasta" ja pärskähteli tohkeissaan, kun kulki reippaasti eteenpäin.

Aikamme käveltyä totesin Emilialle, että hän varmaan voisi kokeilla vähän ravia. Siirryimme Amigon kanssa syrjään, ettemme olisi tiellä.

Kun Amigo ja Crimis väistyivät, lähti Tumppi painamaan ohjalle. Kun päästin pidätteen irti, ori lähti menemään. Parin kierroksen jälkeen pysäytin kuumana käyvän orin, mikä vastalauseeksi kuopaisi ilmaa kiukkuisena. Virnistin ja ohjasin Tumpin Crimiksen luokse. "Kyllä se kovaa menee..." hymisin ja pyyhkäisin mutaa pois selästäni.

Amigo ei tykännyt yhtään ideasta, että se vain seisoisi paikoillaan kun toinen sai päästellä lujaa. Turhautuneena se pärski ja viskeli päätään, mutta tyynesti käänsin sitä vain volteille eri suuntiin. Sivusilmällä seurasin ravikaksikkoa - kyllähän se hyvältä näytti! Oli kyllä hienoa, että tallilla oli nyt muitakin kuin ratsuja, sillä halusin tutustua kaikkeen mahdolliseen uuteen.

"Pitäisköhän meidän lähtee takaisinpäin? Ettei nyt liikaa rasiteta näitä yhelle päivälle, kun on se puolen tunnin matka vielä takaisinkin" ehdotin Emilialle hänen tullessaan Tumpin kanssa lähemmäs ja taputin Amigoa, joka oli vihdoin tyytynyt osaansa sivustakatsojana. Ainakin melkein.

/ ... kaiken maailman sotkuja tässä nyt onkin ollut irl. x_x mutta täällä ollaan taas. RIP mummu <3 /

"Jep, sen takii mä tän näin aikasessa pysäytin-... TUMPPI!" ärjäisin orin hypähtäessä eteenpäin, ja rynnätessään raviin. Käänsin Tumpin nopeasti ympäri, ja nopeasti hevonen kärryineen kääntyikin, saaden kärryt keikahtamaan yhdelle pyörälle. Heilahdin nopeasti sivuun, sain tasapainoni hallintaan, ja loikkasin alas. Talutin puhisevan lämppärin takaisin Crimiksen luokse, naama häpeästä punaisena. Ainakin posket.
"Sori. Se tekee tätä aina välillä..."

//oi, sori! Tsemppiä!

En voinut olla naurahtamatta ääneen Tumpin menohaluille. "Sillä kyllä taitaa olla vielä ihan hyvin energiaa paluumatkalle", totesin virnistäen. Ikään kuin Amigo olisi sanonut, että niin silläkin - ori alkoi tanssahdella allani. "Joojoo, mennään", lohduttelin mustasukkaista oria ja käänsin sen pois Eskon pihasta. Hevosia oli vaikea pitää käynnissä, joten jonkun aikaa käveltyämme sitten annoimme periksi ja otimme vähän ravia.

/ Kyllä mä pärjään, kiitti. c: