Luminen Syyspäivä

First topic message reminder :

Kaikki mukaan!

Kiitin onneani että Crimis kulki edellä, sillä muuten Tumppi olisi lähtenyt ryöstämään. Ei se koskaan laukannut, mutta ravasi senkin edestä. Hetken hiljaisen kulkemisen jälkeen uskalsin avata suuni, mutta möläytin aivan väärän asian suustani.
"Oi ihanaa mennä sitte kotiin Reetan kaa. Ku se on meiän yhteinen koti...." puhuin ajatukseni, vaikka tarkoitus oli sanoa jotain kauniista ilmasta.

Onneksi Emilia oli takanani, ettei hän nähnyt ilmettäni. En oikein tiennyt miten kommentoida. "Yksin asuminen kieltämättä on vähän perseest", mumisin sitten. Niin. Olisihan se hienoa, jos itselläkin olisi joku, jonka kanssa jakaa kämppä. Ja peti.. Sisko tulisi takaisin kyllä, mutta jälkimmäiselle ei pahemmin näkynyt täyttäjää löytyvän. Paitsi ehkä ohimeneväksi hetkeksi, yhdeksi yöksi. Mutta ei, en lähtisi siihen enää. Halusin jotain pysyvää. Halusin jättää baarielämän taakseni, asettua aloilleni. Löytää rohkeuden kohdata ihmisiä ilman viinaa, tutustua hyviin tyyppeihin. Yksityistallin pyörittäminen oli onneksi pistänyt tämän jo alulleen. Kyllä minusta vielä tulisi kunnon kansalainen, tiesin sen syvällä sisimmässäni. Ainakin uskoin siihen.

Tunnelma vaikutti kovin vaivautuneelta, ja tyydyinkin vain tuijottelemaan Tumpin persausta.
"Hmm... Haluaisiks sä kokeilla tällä ajamista?" hymisin ja näpräsin ohjia hermostuneena.

Havahduin ajatuksistani, kun Emilia ehdotti ajamista. "Öh. En oo koskaan ajanu", myönsin sitten vähän nolona ja katsoin hiukan kysyvänä Emiliaa, saisinko silti kokeilla.

/ adkfn sori taukoilu D: + lyhyyt

"Eipä se mitään, tää kääntyy ja hidastaa ohjista, samat kääääyyyntiin ja käyn-ti komennot ku juoksutuksessa. Maiskuttamalla tää nopeuttaa tahtia, mut ei vaiha askellajia. Ai nii, ja ruotsiks ne komennot. Eli trav, soo Tumppi, prrt... Ja sitte käynti meillä on vaa gå, eihän se sitä tarkota, mutta toimii. Saattaa tää suomeks kans käyntikomentoja kuunnella kun hidastaa, mutta eteen sitä ei saa ku vaa Ruotsiks", selittelin hevoseni ohjastamista. Ravissa Tumppi olisi kilttinä ja kuuliaisena lähtenyt ravaamaan, ja kikattelin sitä.
"Ja laukkaan tää ei lähe kärryjen kaa. Ei oo koskaan lähtenykkään", hymyilin hivenen ylpeänä.

Kuuntelin tarkkaan, mitä Emilia selitti, ja nyökkäsin hitusen epävarmana tuon lopettaessa.
"Oho, siinähän on sitten kunnon ravuriaineista", totesin Emilian viimeiseen kommenttiin ja laskeuduin Amigon selästä. "Kyllähän sä ratsastaa osaat?" heitin virnistäen ja ojensin orini ohjia naiselle. "Amigo on lievästi sanottuna vähän energinen, että sitä saa kyllä pidätellä reippaasti. Me ei nyt varmaan kuitenkaan laukata, niin ei tule ongelmia sen kanssa. Tää kun lähtee niinku ohjus siinä vaiheessa kun laukkapohkeet saa", selittelin silmät tuikkien ja taputtelin Amigon kaulaa. Jännittävää.

"Selvä, ja ehkä mä joten kuten osaan ratsastaa. Kyydissä pysytään, tuonkin selässä olin ensimmäinen..." totesin, ja vilkaisin Tumppia laskeutuessani rattailta. Otin Crimiksen ojentamat ohjat, ja vilkuilin Amigoa. Huu...
"Pääseksä sinne kyytiin?" kysäisin vilkuillessani Crimiksen touhuja.

"Jep, no problems", vastasin reippaasti ja hyppäsin kärryille. Kylläpä jännitti. "Entäs sä?" kysyin vastavuoroisesti ja keräilin ohjia käsissäni. Pääsisin ajamaan, ensimmäistä kertaa elämässäni! Hurjaa.

Tumppi vilkuili minua kummastuneena, kukas ihme siellä kärryillä tällä kertaa oli?
"Kyllä mä tänne varmaan pääsen", virnuilin, ja laitoin jalkani jalustimeen. Ponnistin, ja hups vaan, olin Amigon selässä. Crimis oli suunnilleen saman mittainen kuin minä, joten ei tarvinnut säätää jalustimia. Kärryjen jalkatuetkin olisi siis sopivalla etäisyydellä toiselle.
"Käyttäydys sitten Tumppi, muuten Crimis ei enään koskaan uskaltaudu yhtään mihinkään pyörälliseen kulkuneuvoon", totesin, ja taputtelin Amigon kaulaa. Tuntuipas tämä erilaiselta kuin Tumpin luiseva ravurinselkä. Amigo oli pyöreämpi, enemmän ratsun mallinen. Ja tällä oli kaulaakin.

Noniin, nyt sitä sitten mennään, ajattelin mielessäni ja henkäisin syvään ennen kuin komensin hevosta. "Gå", kuului hiljaa kurkustani. Eihän hevonen edes kuullut. Voi jestas, mikä nynny. Ryhdistäydy, komensin nyt itseäni. Jännitti ihan liikaa. "Gå!" korotin ääntäni, ja Tumppi lähti kiltisti kävelemään eteenpäin korvat kohti minua. Jes, pääsi suustani ja hymyilin Emilialle. Ehkä me selviäisimme.

Tumppi oli onnekseni hyvätapainen ja kuunteli hyvin komentojani. Eikä mennyt kauaakaan, kun olimme jo viimeisellä ravipätkällä, lähellä Hukkasuota. "Tätähän olisi voinut jatkaa paljon pidemääkin", totesin Emilialle hiukan harmistuneena. Hevoset olivat kuitenkin jo menneet pitkän lenkin, joten tämä saisi luvan riittää tältä päivältä.

Amigo paljastui oikein kivaksi kaveriksi, tosin kyllä se aika reippaasti meni.
"Jep. Se siellä kärryillä istuminen ottaa vähemmän jalkoihin!" virnistin Crimikselle, ja pidättelin Amigoa.

"No totta", naurahdin Emilian kommentille ja pysäytin Tumpin. Hyppäsin alas kärryiltä ja taputin ravurin kaulaa kiitellen. Riisuimme ja harjasimme hevoset reippaasti ja päästimme ne ansaitulle levolle.
"Kiitti, kun sain kokeilla. Se oli siistiä", sanoin Emilialle ja todella tarkoitin sitä. Hymyilin naiselle iloisena tästä päivästä, joka oli osittain hänen ansiostaan ollut erittäin mukava. Joku päivä uudestaan, toivoin hiljaa mielessäni.

"Äh, eipä mitään. Tekee se Tumpillekki hyvää päästä vähän kuuntelee muitakin ku mua", virnistin. "Ja Amigo oli tosi kiva! Se tuntu vaan tosi lev... Ratsumaiselta verrattuna Tumppiin.." tunsin naamaani hiipivän nolostuksen punan. Eieieirirreii, mene pois..!

"Hahah, Amigolla löytyy kyllä lihasta kun sitä on laukkaradoilla aktiivisesti rääkätty", totesin Emilian kommenttiin ja hetken perästä tajusin, että kommenttini saattoi jopa loukata Emiliaa. Että haukuin Tumppia ruipeloksi tai jotain. Nyt oli minun vuoroni punastua hieman. Tilanne oli kuitenkin niin koominen, että purskahdin pieneen nauruun. "Joo, ne on tosi erilaisia rakenteeltaan, sovitaan näin. Ei nyt jäädä miettimään mitään loukkauksia, eihän?" heitin sitten sen enempää ajattelematta.

"Ei jäädä", hymyilin. "Ja on sitä pahempaaki Tumpista kuullu. Niillä on lihakset eri paikoissa", virnistin lopuksi.

"Totta", vastasin Emilialle helpottuneena. "Mutta nähdäänpä taas, varmaan huomenna jo?" totesin tehden lähtöä sisälle ruokaa laittamaan. "Ja hei kiitti, tää on ollu kiva päivä", lisäsin vielä hymyillen.

/ Eiköhän lopetella tätä, voisi sitten aloitella uutta. :p /