Riemu mutusti heiniään karsinassaan kaikessa rauhassa ja minä roikuin sen karsinan ovella haltioituneena. Tuntui jotenkin hullulta, että olin todellakin tätä nykyä hevosen omistaja! Vaikka Riemu oli minulla ollut "jo" vajaan kuukauden, silti en ollut uskoa sitä todeksi. Minä, Saija, hevosen omistaja...
Olimme vähä aikaa sitten tulleet estetreeneistä ja hienosti suokkiherra oli suoriutunut antamistani tehtävistä. Vaikka ruunan kisaura oli jo takanapäin enkä minäkään siitä kisaamisesta niin hirveästi välittänyt, olin päättänyt, että voisimme jätkän kanssa kuitenkin käydä silloin tällöin kokeilemassa onnea kisoissakin. Ihan huvin vuoksi.
Nappasin Riemun harjapakin syliini ja kannoin sen satulahuoneeseen omalle paikalleen. Olimme Riemun kanssa hyvin kotiutuneet tänne Hukkasuohon. Ensimmäiset päivät oli tietenkin vähän "jänniä", kun en täältä ketään ennestään tuntenut ja pelkäsin, että kaikki ajattelevat minun olevan joku tollo, koska olin ihan tuore hevosenomistaja.
Mutta mitä vielä. Hienosti porukka oli minut vastaan ottanut.
Eniten olin rupatellut tietenkin tallin työntekijöiden kanssa, sekä Susannan, jonka hannoverilainen ruuna, Jackal, majaili saman katon alla Riemun kanssa. Riemun tarhakavereiden myötä myös Emilia oli tullut tutuksi.
Tein vielä Riemun iltapöperöt valmiiksi, ennen kuin hyvästelin ruunan. Huomenna olisi aamuvuoro vastaanottoklinikalla ja halusin nukkua kunnon yöunet ennen töihin säntäämistä...
(sori tämmönen tynkä sepustus! Paremmalla ajalla kirjoitan enemmän 
) 
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
