Lassin päiväkirja

Ravuri vahvistus.

Lassin omistaja oli käynyt tiputtamassa Lassin ja varusteet hukkasuolle pari päivää sitten. Oltiin kirjoitettu ylläpitosopimus jo monta viikkoa sitten mutta löydettiin nyt vasta talli joka sopi meille molemmille. Mä olin kuullut hukkasuosta pelkkää hyvää.
Mutta Lassin omistaja. Lola Lopez, mua hiukan nuorempi naisotus. Raivostuttava tyyppi. Seisotti Lassia ratsastuskoulussa naurettavalla treenillä ja päätti yhtäkkiä kääntyäkkin ratsastajaksi. Me ei tultu toimeen sitten yhtään. Lola oli tuonut Lassin tallille sellaisena päivänä kun se oli varma etten mä ole paikalla. Sopimus oltiin kirjoitettu hiljaisuudessa eikä meillä ollut mitään halua olla samassa tilassa. Sopimus oli hyväksi meille molemmille, mä saan nuoren ja lupaavan hevosen ajettavaksi eikä Lolan tarvitse myydä Lassia. Ja se sai 40% jokaisesta voittosummasta. Helppoa rahaa Lolalle, sairas työ minulle.

Lassi seisoi tarhassa kahden puoliverisen välissä. Kimo ruuna rapsutti Lassia ja Lassi rapsutti isoa kimoa. Kirjava tamma seisoi ruunien vieressä ja tuijotti mua. Se lähti kävelemään mua kohti korvat pystyssä.
“Anteeksi nyt vaan arvon lady, mutta mä en tällä kertaa oo täällä sua varten. Mä tulin hakemaan tota sut uutta kamua.” Höpisin tammalle samalla rapsuttaen sen otsaa.
“Nii, olet kyllä upea. Todella upea tyttö olet.” Rapsutin tamman päätä ja höpöttelin sille.
“Se on meidän Cuba. Hirmu hyvä estehevonen ja kaunis kuin karkki.” Kuulin naisäänen mun takaa.
Mun takana seisoi noin 165 senttinen brunette nainen.
“Ja mä oon Crimis. Omistan tän tallin. Sä oot varmaan Kris?” Nainen esittäytyi ja tarjosi kättä aidan välistä. Ojensin oman käteni ja kättelin naista.
“Joo, oon Kris. Mä valmennan ja hoidan Lassia, eli kaikki siihen liittyvät asiat pitää hoitaa mun kautta. Ei Lolan.” Selitin naiselle.
“Joo, mä tapasinkin tän Lolan kun hän toi Lassin. Sanoi että häneen saa ottaa yhteyttä jos on kyse elämästä ja kuolemasta. Muuten sä vastaat Lassista.” Crimis kertoi.
Yllätys, Lola pesi kätensä Lassista. Sen tuuliviirin harrastukset muuttuu jatkuvasti, ensin se haluaa ravurin, sitten ponin ja nyt kouluhevosen. Toisaalta sain halvalla itselleni lupaavan juoksijan käyttöön.

Crimis selitti tallin toimintatapoja, päivärytmejä ja työntekijöitä. Mä talutin Lassia talliin ja kuuntelin naista. Tallissa kiinnitin Lassin käytävälle. Se oli maailman helpoin hevonen. Sille kävi kaikki ja se oli kaikessa mukana.
Kello oli jo niin paljon ettei mun ollut järkeä lähteä ajamaan Lassilla. Mä halusin vaan vähän tutustua siihen, harjata sen, leikata sen niskasiilin suoraan ja siistiä sen varusteita. Lola ei ollut erityisen tarkka näistä jutuista, Lassin niskasiili oli ainakin neljä milliä pidempi toiselta puolelta. Tämä on tarkka asia.

Mä harjasin Lassia melkeen tunnin kunnes joku tummahiuksinen mies jolla oli parta pyysi meitä siirtymään koska muutkin hevoset tulevat sisälle. Lassi ihmetteli hetken umpinaisia seiniä mutta näytti itseasiassa siltä että se arvostaa rauhallista karsinaratkaisua. Se joi hiukan ja asettautui sen jälkeen syömään heinää. Lassi tuntui viihtyvän hukkasuolla. Kohta päästään treenaamaan kunnolla ja mä pääsen tutustumaan ihmisiin, toivottavasti hukkasuo ottaa mut avosylin vastaan. Juuri nyt mulla ei kuitenkaan ole aikaa jäädä selvittämään vaan mun piti kiitää töihin.

18.2.

Hyvin se Lassi vielä varmasti Hukkasuolle kotiutuu, kun alkukin on näin lupaava. Että heti tarhakavereita rapsutellaan ja ollaan muutenkin rentoja jätkiä. Käydään vähän kampaajallakin, koska totta, tasainen niskasiili on tärkeä juttu.

Hallavan-tausta kuuluu tästä tekstistä yhtä paljon kuin Hukkasuon-tausta minun teksteistäni. Näissä kahdessa paikassa kirjoittamisen kulttuuri on tosi erilainen, ja on ihan hyvä, että tännekin puhaltaa vähän uusia ja erilaisia tuulia. Ei pääse Hukkasuokaan niin kovin kalkkeutumaan.

Pidän siitä miten otat heti tarhakaverit mukaan tarinaan, ja Crimiksenkin. Ihmissuhteet ovat aika oleellinen osa harrastusta kun harrastusta, ja mitä enemmän hahmonsa saa verkostoitumaan niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa, sitä kiinnostavampaa tästä kaikesta on lukea - kunhan ensin oppii tunnistamaan intertekstuaaliset viittaukset. Esimerkiksi tässä viittaat ihan olemassa olevaan Lola Lopeziin, ja minusta on aivan uskomattoman ihanaa, että Kris tuntee muilla talleilla eleleviä heppuja. Uskon, että kerrot hänestä tämän tarinan tarpeisiin nähden riittävästi myös sellaisten lukijoiden mielestä, jotka eivät vielä ennalta tunne Lolaa.

Muista kirjoittaa kaikki erisnimet isolla alkukirjaimella: myös ne, jotka eivät ole ihmisten ja hevosten nimiä.