Khalin päikky

First topic message reminder :

Minulle soitettiin paikasta, josta olin joskus Spitin ostanut. He kysyivät, että haluaisinko ostaa vihaisen akhal-teke tamman teuraskulujen hinnalla. Vastasin tietenkin, että kyllä, sillä eihän akhal-tekejä voisi noin vain viedä teuraaksi, etenkin kun kyseessä oli vielä nuori tamma. Ajattelin heti, että ehkä Twistin seura voisi auttaa vihaisuuteen. Toisaalta, ehkä Twisti voisi omia pahoja tapoja siltä.

Jälleen kerran uusi traileri kurvasi Hukkasuon pihaan. Kuljettaja sanoi heti kättelyssä, että minä saisin ottaa hevosen ulos ihan itse. Samalla hän esitteli mojovaa mustelmaa käsivarressaan. Ehh. Mihinköhän olin oikein ryhtymässä. Avasin trailerin luukun ja välittömästi trailerista alkoi kuulua kaameaa kolinaa ja kiljumista. Siirryin sivuovesta hevosen etupuolelle. ”Voi kun sinä oletkin kaunis”, sanoin hevoselle lempeästi. Hevonen yritti saman tien purra. Ehkä se luuli, että valehtelin sille. Mietin, että miten saisin hevosen pois trailerista ilman, että joutuisin sen hampaisiin. Päätin ojentaa sille porkkanan, silloin kun se ei yrittäisi purra. Sitten irrotin sen narun ja lähdin taluttamaan sitä ulos.

Khal ihmetteli ja tutkiskeli uutta ympäristöään. Sitten se huomasi Kenin, jota Max oli taluttamassa tarhaan. Samassa tamma ampaisi Keniä kohti. Liu’uin jäisellä pihalla hevoseni perässä, kunnes jalkani saivat pitoa. Sain kun sainkin pysäytettyä Khalin, ennen kuin sen hampaat olisivat osuneet Keniin. ”Minkä hirviön sinä olet oikein ostanut?” Max kysyi kauhistuneena. ”En oikein tiedä vielä itsekään”, sanoin vaivaantuneena. Päätin taluttaa hevoseni karsinaansa, sillä pelkäsin, että se syöksyisi muiden hevosten kimppuun sähkölankojen läpi.

Karsinassa Khal oli kuin joku toinen hevonen. Se tuhisi rentona ja jopa tervehti vierustovereitaan ilman minkäänlaista vihamielistä käytöstä. Lähdin hakemaan sen tavaroita autolta. ”No, joko kaduttaa?” kuljettaja kysyi virnuillen. ”Ei todellakaan, sillä on toivoa”, vastasin nauraen. Kuljettaja auttoi minua tavaroiden kantamisessa, jotta hän pääsisi nopeammin lähtemään.

Palasin Khalin luokse. Sen karsinasta kuului ihan kamala kolina. Kurkkasin karsinaan ja näin kun Khal koitti jyrsiä metallisia kaltereita. ”Kuules nainen, sulla menee hampaat, jos jatkat tuota” sanoin ja mietin, että mikä pöpi tuo hevonen oikein onkaan. ”Jos jotain on pakko purra, niin käyn hakemassa sulle jotain järkevämpää pureskeltavaa”, samassa olin iloinen, ettei karsina ollut puuta, sillä kohta meillä ei olisi tallia. Ajotien varressa näytti olevan ihmisiä kaatamassa puita. Kävelin niiden luo, ja kysyin, että olisiko niillä jotain turhia puunpalasia hevosten mutustettavaksi. Sain matkaani yhden ison oksan. Kiitin heitä ja lähdin takaisin Khalin luo.

Nakkasin oksan Khalin karsinaan. Hevonen näytti siltä kuin se olisi onnensa kukkuloilla. Se värähteli innosta ja syöksyi oksan kimppuun. Ehkä se ei olekaan vihainen vaan tympääntynyt. Siirryin sen karsinaan ja rapsuttelin sitä. Se ei välittänyt minusta ollenkaan, vaan keskittyi repimään pieniä oksia irti isommasta oksasta. ”Höpsö heppa”, sanoin ja rapsutin sitä säästä.





Chalaja Perişde

Rotu: Akhal-teke

Sukupuoli: Tamma

Väri ja merkit: Tummanpunaruunikko

Säkäkorkeus: 151 cm

Syntynyt: 2.6.2011

Omistaja: Kirstu

Luonne: Vihainen, mutta kaunis tamma, joka tykkää pureskella esineitä. Toisinaan sen harjat häviävät mystisesti. Toisia hevosia kohtaan vihaisuus vaihtelee, tulee toimeen joidenkin tammojen ja ruunien kanssa, orien kanssa ei oikein ollenkaan, sillä tamma kuvittelee olevansa itse se johtaja ori. Ratsastettaessa oikein oiva ratsu, kunhan ensin suoriutuu varustamisesta ja alku-rodeosta. Puree ja saattaa potkia ilman varoitusta. Tuli Kirstulle, sillä tamma olisi muuten joutunut lopetettavaksi.

Ah, vihdoinkin kevät! Ei haittaa vaikka laitumet ja hevoset ovat ihan kuraisia, kun ilma on mitä parhain. Aurinko paistoi tänään ja päätin olla reipas ja pyöräillä tallille. Reisiin kyllä sattui, kun ei ollut tuota pyöräilyä kovin paljoa harrastanut. Tänään ajattelin taas vähän juoksuttaa Khalia, kävisin sitten ratsastamassa Twistillä tai Spitillä.

Saavuin Khalin ja Twistin laitumelle. Kaukaisuudessa näkyi iso pyörivä mutapallo. "Khal, oisit hetken malttanut!" huusin Khalille, joka vain jatkoi pyörimistään. Twisti hörähteli vieressäni. Se sentään oli hieno nainen. Vähän kyljissä oli kuraa, mutta jotenkin ihmeessä se oli saanut pidettyä harjansa mudattomana. Jospa sillä on salainen suihkumyssy (tässä tapauksessa piehtarointi) jossain piilossa. Khal nousi örähtelyjen kanssa ylös. Se ravasi meidän luokse herkkujen toivossa. Tartuin Khalia riimusta. Khal yritti nousta pystyyn, mutta ei päässyt kovin korkealle. "Hei nyt nainen, käyttäydy", komensin tammaani.

Pesun jälkeen olimmekin jo kentällä pyörimässä. Khal on jo ymmärtänyt juoksutuksen salat ja osaa melkohyvin pysyä askellajissa. Toki suurimmaksi osaksi sen kanssa laukataan, jotta se saisi virtaansa pois. Ja laukastahan Khal piti kovasti. Siitä oli mukava pukitella laukan ohessa, ja juoksuttaessa en sitä siltä kieltänyt.

Juoksutuksen lopetettuamme siirryimme ulos harjauspaikalle. Harjasin Khalia antaumuksella, sillä ilma oli niin kiva vain oleskeluun ulkona. Khal nuokkui sieni huulten välissä. Nostaessani sen kaviota se säpsähti hereille ja potkaisi jalalla ilmaa. Onneksi ehdin väistää. Hetken ajan Khal oli hyvin jännittynyt ja varuillaan, mutta tajuttuaan, ettei mitään hätää ollut se alkoi taas nukkua.

Päästin Khalin tarhaan ja lähdin hakemaan kameraa. Tänään olisi tosi hyvä ilma ottaa vähän kuvia. Palattuani tarhalle Khal oli änkenyt itsensä pieneen pusikkoon ja siellä se mutusti reippaana oksia. Tuota puskaa ei kyllä kohta olisi, mietin mielessäni. Napsaisin pari kuvaa Twististä ja lähdin sitten lähestymään Khalia. Toivottavasti se ei nyt kerkeisi liikkua. Ihme ja kumma, se pysyi pusikossa. Se tuijotti minua oksa suussaan. "No onko maukasta?" kysyin samalla kun napsin kuvia. Kysymyksen sanottua Khal alkoi mutustaa oksaa enstistä reippaammin. "Näköjään on", totesin nauraen.



/Tässä vielä kuva Khalista ja pusikosta

Naruriimut Onpa helpottavaa huomata, että Khal tulee muiden tammojen kanssa toimeen. Mielenkiinnolla seurailen, mihin suuntaan se siitä kehittyy.

Pari oikeinkirjoitusjuttua:
tingattua -> tingittyä
loppu kuukausi -> loppukuukausi tai loput kuukaudesta

Muuten kyllä taas sujuvaa ja mukavaa tekstiä, jes! Kivaa nähdä myös muita talliporukasta sunkin tarinoissa.

Minä taas vaihteeksi elementissäni: varusteliikkeessä. Lappasin mukaan kaikenlaista Khalille. Löysin jopa tarjouksesta harmaanmustan naruriimun. Satulan olin tilannut liikkeeseen jo aiemmin, sillä ammattilaisen kanssa mietimme, että millainen satula olisi Khalille hyvä. Kaupanpäällisiksi satulaan sain tingattua romaanin. Uusi satula oli kauniin tummanruskea, samoin toki uudet suitset, jotka ostin. Eihän satula ja suitset voi olla eriparia. Loppu kuukausi elettäisiinkin makaronimössöllä, sillä lasku oli aika huikea.

Tallille saavuttuani en voinut olla kokeilematta heti uusia varusteita Khalille. Ajattelin tänään vain juoksuttaa sitä, jotta se tottuisi uuteen satulaansa. Lampsin tavaraläjäni kanssa tallihuoneeseen irrottelemaan hintalappuja. Crimis astui tallihuoneesta ulos juuri kun olin itse avaamassa ovea. ”Ohhoh, siinäpä on tavaraa. Khalillekko?” Crimis kysyi naurahtaen ja piti ovea auki. ”Joo sillepä sille, ja ehkä jotain pientä Spitille ja Twistille, etteivät ne tule liian kateellisiksi”, vastasin iloisena. Rämähdin sohvalle tavaraläjäni kanssa. Crimis oli utelias ja jäi mielellään kaveriksi irrottelemaan hintalappuja ja jutustelemaan kanssani.

Khal kökötti aitauksen nurkassa, ilmeisesti nukkumassa. Twisti puolestaan oli jo tuttuun tapaansa jutustelemassa höristen portilla. ”No hei tyttö”, moikkasin Twistiä ja kaivoin sille taskusta herkun. ”Khal!” Huusin Khalille, joka säpsähti hereille päiväuniltaan. Rapisuttelin herkkupussia ja samassa Khal kaahasikin jo paikalle. ”Hei poik… Tyttö”, tervehdin Khalia ja annoin sillekin herkun. Otin selkäni takaa uuden naruriimun ja puin sen Khalille. ”Voi kun se onkin hieno”, ihastelin ostostani. Lähdin taluttamaan Khalia harjauspaikalle, sillä tänään paistoi aurinko.

Hain sisältä uudet varusteet ja saavuin Khalin luo harjauspaikalle. ”Katsopas mitä toin sinulle”, selitin Khalille innoissani. Laitoin uuden harmaan satulahuovan Khalin selkään, sen jälkeen romaanin ja viimeisenä itse satulan. Khal yritti luonnollisesti potkia, kun laitoin satulavyötä kiinni. ”Eikös olekin parempi kuin se entinen?” kysäisin Khalilta. ”Waau, oot voittanu lotossa”, kuului Maxin ilkikurinen ääni takaani. ”Joo tossa eilen voitin 20 miljoonaa”, vastasin nauraen. ”Etkä silti ostanut uutta hevosta tai koulutusta tolle”, Max sanoi. ”Haha, tästä tulee kuule vielä kunnon hevonen”, sanoin Maxille. Samassa Khal heitti minua harjalla, jolla se leikki. ”Auts”. ”Onnea vaan”, Max sanoi naurahtaen ja jatkoi: ”Mä lähen keittään kahvia”.

Kenttä oli tyhjä, joten menin sinne juoksuttamaan Khalia. Khal ampaisi heti pukkilaukkaan. ”Hei tyttö, sun pitäisi oppia aloittamaan käynnistä”, sanoin Khalille muka vähän suuttuneena. Khal katsoi minua ja kiihdytti vain vauhtiaan. ”Jaha, vai sillälailla”, totesin. ”Uskaltaako sinne tulla?” kuului ääni kentän portilta. Katsoin portille ja huomasin Reitan ja Minin. ”Joo kyllä tänne mahtuu reunoille pyörimään, jos pyöritän tätä kaveria tässä keskellä”, vastasin iloisesti. ”Niin, mutta uskaltaako?” Reita kysyi uudestaan. ”No ky-yllä mun mielestä, onhan Mini sentään tamma ja puolet isompi kuin Khal”, vastasin naurahtaen. ”Okei”, Reita siirtyi kentän laidalle. Khal tuijotti kaksikkoa hetken korvat hörössä, mutta jatkoi sitten omia pukkileikkejään. ”Sopiiko, jos jätän portin auki, jos tarvii hätäpoistua?” Reita kysyi noustessaan Minin selkään. ”Sopii”, vastasin nauraen.

Juoksutus meni oikein mallikkaasti, kunhan vain Khalin saisi opetettua menemään alkukäyntejä. Tovin juoksutuksen jälkeen Khal jo suunnilleen totteli askellajikomentojani. Aika kuluikin oikein mukavasti Khalia pyörittäessä ja samalla Reitalle jutustellessa. Ilmeisesti Khalia ei haittaa työskennellä tammojen läsnä ollessa. Ruunat ovat vielä kysymysmerkki ja orit ehdoton nou nou.

On se vaan hehkeä, loistaa ilta-auringossa(?) ♥ Ja tausta on ihanan tunnelmallinen, hyvää työtä. : )

Nappasin tänään Khalista söpön kuvan kännykällä:



(Löysin niin ihanat linet, että oli pakko)
Lines: http://kantaka1.deviantart.com/art/Line-Akhal-teke-head4-359488836

Joo, näin kyllä tämänpäiväisen episodin. Ja hurjalta näyttikin! Onneksi te kaikki kolme ja aita on ehjiä, siinä olisi meinaan voinut käydä pahastikin. Mutta ehkä Khal nyt osaa välttää sähköaitoja. En mä vaan käsitä, miten jaksat kahden muun hevosen lisäksi vielä tällaista kiukkupyllyä.

Nainen sä oot hullu. Kaikella rakkaudella.
”Kyllä mä pärjään, ajattelin ratsastaa maneesissa. Mutta saa toki tulla välillä tarkistamaan, että oonko vielä hengissä”, selitin nauraen.

Eipä siinä, mielenkiinnolla näitä tarinoita lukee. Tykkään tykkään.

+ AAH toi kuva on niin upea! Rakastan noita vahvoja värejä, pastellitaivasta ja Khalin ylvästä asentoa. On se kaunis, sitä ei voi kieltää.

Katselin Khalia, joka onnellisena tyttönä taisteli laitumella jumppapallon kanssa. Olin muistanut viimeinkin tuoda sen kotoani. Kulutin eilisillan metsässä tarpoen ja keräillen risuja heinäverkkoon, niin illalla saisi Khal iloisesti taistella sen kanssa. Ihan kummallinen hevonen se kyllä on.

Tänään ajattelin yrittää ratsastamista, tällä kertaa yksinäni. Onneksi tallilla kuitenkin pyörii poppoota, että jos maneesissa tai kentällä jotain sattuu, niin kyllä joku kuulee. Mietin itsekseni. ”Khal!” Huusin hevoselleni, jotta se tajuaisi tulla luokseni. No eihän se tajunnut. Mutusteli vain jumppapalloaan ja kun pallo pomppasi, Khal pomppasi sen perässä. Kaivoin taskustani nahistuneen porkkanan ja kutsuin Khalia uudestaan. Khal kyllä katsoi minua kiinnostuneena, mutta päätti jatkaa leikkiään. Twisti sen sijaan huomasi pokkanan kyllä. ”Hör, hör, hör...” Twisti saapui viereeni ja koitti tuuppia minua. ”No ota siitä kärki”, jupisin ja ojensin porkkanaa Twistille. ”Rousk”, kuului ja samassa Khal oli salamana paikalla. ”Minun herkut syötät tuolle”, se tuntui marisevan. Kiinnitin riimunnarun Khalin riimuun ja annoin sille loput kuolaisesta porkkanasta.

Koska oli kiva ilma ja aurinko paistoi, sidoin Khalin ulos. Hain harjat ja varusteet paikalle. Khal mutusteli riimunnaruaan. ”Mikä tutinimemisvaihe sulla on jäänyt päälle”, sanoin ja kaivoin kuolaisen narun Khalin suusta. Khal polkaisi maata ärsyyntyneenä ja luimisti korviaan. ”Mulle et ala nyt ryppyilemään tyttöseni”, sanoin sille topakasti. Kaivoin harjapakista harjan ja aloin harjaamaan Khalin sileää karvaa. ”Klonk, klonk, kolnk”, kuului Khalin pään luota. Se tonki myös harjapakkia ja oli löytänyt suuhun sopivan esineen: kaviokoukun. ”No sitä et pöljä ainakaan syö, se on metallia vaikka siinä muovipäällyste onkin”, selitin ja vein kaviokoukun sen suusta. ”Jyrsi vaikka tuota, niitä riittää”, sanoin ja annoin Khalille sienen. Khal retuutteli sientä aikansa, kunnes sieni lensi kaaressa tallipihalle. Khal hirnahti vaativasti: ”Sieni takaisin heti tai otan kaviokoukun”.

”Tämä taisi pudota”, Reita sanoi ja ojensi sientä: ”Miten tämä on näin märkä?”. ”Se on Khalin lelu, sen on pakko jotain koko ajan värkätä, että se pysyy ruodussa”, selitin nauraen ja kiitin vielä sienen ojentamisesta. Sitten ojensin sienen Khalille, joka alkoi tyytyväisenä retuuttaa sientä niin, että kuolapisarat vain sinkoilivat. Reita katsoi Khalin touhuja huvittuneena. ”Ajattelitko ratsastamaan mennä? Tarvitko apua?” Reita kysyi. ”Kyllä mä pärjään, ajattelin ratsastaa maneesissa. Mutta saa toki tulla välillä tarkistamaan, että oonko vielä hengissä”, selitin nauraen. ”Okei, mä sit tästä menen jatkamaan mun omia hommia”, Reita sanoi hymyillen ja suuntasi talliin.

Sain vihdoin ja viimein harjattua ja varustettua Khalin. Varustaminen on kyllä ihan täyttä kuraa verrattuna Spitin tai Twistin varustamiseen. Khal koko ajan väisteli ja yritti nostaa päätään korkeuksiin ja kaiken lisäksi vielä koitti tyylikkäitä sivupotkuja. Onneksi ehdin väistää niitä. Mutta nyt, siinä se oli oikein kauniina varustettuna tyttönä. Lähdin taluttamaan Khalia maneesiin. Spitti kulki aitauksen vierellä hirnuen minulle: ”Minua sinun pitäisi hoitaa, eikä tuota, minä olen kuningas!” Samassa Khal päätti näyttää Spitille, että kuka se kuningas (tässä tapauksessa kylläkin kuningatar) oikein on. Se käänsi takamuksensa Spitille ja potkaisi molemmilla takajaloillaan Spittiä kohti. ”NAPS”. Khal sai sähköiskun sähköaidasta. Onneksi sen jalat vain hipaisivat aitoja, sillä aidat pysyivät koossa. Spitti nousi takajaloilleen ja kiljui. Kaamea kiljunta täytti tallipihan. ”Spitti, kauemmas!” komensin oriani, sillä se tottelisi varmemmin kuin Khal.

Selvisimme välikohtauksesta maneesiin. Huokaisin syvään, kun maneesin ovet sulkeutuivat. Huomasin kynän ja paperia tuolilla ja päätin kirjoittaa maneesin oveen lapun, sillä en halunnut enää kahakoita: ”Khal vaara, älkää tulko hevosen kanssa”. Vein lapun oveen ja palasin hevoseni luo. Se katsoi minua, kuin olisi lauhkein ja kiltein hevonen kaikista. Nousin sen selkään. Khal yritti heti ampaista vauhtiin, mutta sain pidäteltyä sitä. ”Me kävellään nyt alkukäynnit”, totesin ja mehän käveltiin ne alkukäynnit.

Ratsastus meni oikeastaan aika hyvin. Tipuin kerran selästä, kun ilmeisesti maneesin nurkassa oli mörkö kesken loppukäyntien. Muutamat pukit Khal veti ravatessa ja laukatessa. Muutenkin se olisi halunnut mennä kovaa. Mutta ihan kelpo suritus. Harjasin Khalia. ”Tää ois varmaan hyvä Khalille”, kuulin Crimiksen äänen takanani. Khal säpsähti ja sylkäisi sienen suustaan samalla. Katsoin Crimistä ja hänen kädessään olevaa punaista nauhaa. ”Ai, sä näit”, sanoin nauraen ja jatkoin: ”Tuo tulee kyllä tarpeeseen”. Kiitin Crimistä. Crimis ojensi Khalille sienen takaisin. Khal kiitti selvästikin Crimistä, sillä sen ilme oli hyvin tyytyväinen. ”Hei, löysin muuten varastosta hevoselle tarkoitetun pallolelun, siinä on kahvakin. Kelpaiskos se Khalille karsinaan?” Crimis kysyi. ”Ai, että kelpaako, kiitos!” sanoin ja annoin Crimikselle halauksen. ”Mäpä lähdenkin heti puhdistamaan sitä, niin saa Khal sen heti tänään käyttöön, on nimittäin vähän pölyä ja vanhaa kuolaa siinä”; Crimis sanoi nauraen. Kiitin vielä Crimistä ja kiinnitin Khalin häntään punaisen varoitusnauhan.




Khal iloisena tyttönä laitumellaan

Moi Kirstu!

• Vastasin tietenkin, että kyllä, sillä eihän akhal-tekejä voisi noin vain viedä teuraaksi, etenkin kun kyseessä oli vielä nuori tamma.
  
• ”No, joko kaduttaa?” kuljettaja kysyi virnuillen. ”Ei todellakaan, sillä on toivoa”, vastasin nauraen.
  

-> Mä niin arvostan sun asennetta! Näen Khalissa mielenkiintoisen projektin; timantin, joka pitää hioa. Tekke-ihmisenä, tammaihmisenä ja nuorten hevosten kanssa työskentelystä nauttivana tarjoudun siis avuksi, jos sellaista joskus kaipaat. Khal on myös mielettömän kaunis. ♥

Suosikkikohdat:

• ”Minkä hirviön sinä olet oikein ostanut?” Max kysyi kauhistuneena. ”En oikein tiedä vielä itsekään”
  
• -- olin iloinen, ettei karsina ollut puuta, sillä kohta meillä ei olisi tallia.
  

Minulle soitettiin paikasta, josta olin joskus Spitin ostanut. He kysyivät, että haluaisinko ostaa vihaisen akhal-teke tamman teuraskulujen hinnalla. Vastasin tietenkin, että kyllä, sillä eihän akhal-tekejä voisi noin vain viedä teuraaksi, etenkin kun kyseessä oli vielä nuori tamma. Ajattelin heti, että ehkä Twistin seura voisi auttaa vihaisuuteen. Toisaalta, ehkä Twisti voisi omia pahoja tapoja siltä.

Jälleen kerran uusi traileri kurvasi Hukkasuon pihaan. Kuljettaja sanoi heti kättelyssä, että minä saisin ottaa hevosen ulos ihan itse. Samalla hän esitteli mojovaa mustelmaa käsivarressaan. Ehh. Mihinköhän olin oikein ryhtymässä. Avasin trailerin luukun ja välittömästi trailerista alkoi kuulua kaameaa kolinaa ja kiljumista. Siirryin sivuovesta hevosen etupuolelle. ”Voi kun sinä oletkin kaunis”, sanoin hevoselle lempeästi. Hevonen yritti saman tien purra. Ehkä se luuli, että valehtelin sille. Mietin, että miten saisin hevosen pois trailerista ilman, että joutuisin sen hampaisiin. Päätin ojentaa sille porkkanan, silloin kun se ei yrittäisi purra. Sitten irrotin sen narun ja lähdin taluttamaan sitä ulos.

Khal ihmetteli ja tutkiskeli uutta ympäristöään. Sitten se huomasi Kenin, jota Max oli taluttamassa tarhaan. Samassa tamma ampaisi Keniä kohti. Liu’uin jäisellä pihalla hevoseni perässä, kunnes jalkani saivat pitoa. Sain kun sainkin pysäytettyä Khalin, ennen kuin sen hampaat olisivat osuneet Keniin. ”Minkä hirviön sinä olet oikein ostanut?” Max kysyi kauhistuneena. ”En oikein tiedä vielä itsekään”, sanoin vaivaantuneena. Päätin taluttaa hevoseni karsinaansa, sillä pelkäsin, että se syöksyisi muiden hevosten kimppuun sähkölankojen läpi.

Karsinassa Khal oli kuin joku toinen hevonen. Se tuhisi rentona ja jopa tervehti vierustovereitaan ilman minkäänlaista vihamielistä käytöstä. Lähdin hakemaan sen tavaroita autolta. ”No, joko kaduttaa?” kuljettaja kysyi virnuillen. ”Ei todellakaan, sillä on toivoa”, vastasin nauraen. Kuljettaja auttoi minua tavaroiden kantamisessa, jotta hän pääsisi nopeammin lähtemään.

Palasin Khalin luokse. Sen karsinasta kuului ihan kamala kolina. Kurkkasin karsinaan ja näin kun Khal koitti jyrsiä metallisia kaltereita. ”Kuules nainen, sulla menee hampaat, jos jatkat tuota” sanoin ja mietin, että mikä pöpi tuo hevonen oikein onkaan. ”Jos jotain on pakko purra, niin käyn hakemassa sulle jotain järkevämpää pureskeltavaa”, samassa olin iloinen, ettei karsina ollut puuta, sillä kohta meillä ei olisi tallia. Ajotien varressa näytti olevan ihmisiä kaatamassa puita. Kävelin niiden luo, ja kysyin, että olisiko niillä jotain turhia puunpalasia hevosten mutustettavaksi. Sain matkaani yhden ison oksan. Kiitin heitä ja lähdin takaisin Khalin luo.

Nakkasin oksan Khalin karsinaan. Hevonen näytti siltä kuin se olisi onnensa kukkuloilla. Se värähteli innosta ja syöksyi oksan kimppuun. Ehkä se ei olekaan vihainen vaan tympääntynyt. Siirryin sen karsinaan ja rapsuttelin sitä. Se ei välittänyt minusta ollenkaan, vaan keskittyi repimään pieniä oksia irti isommasta oksasta. ”Höpsö heppa”, sanoin ja rapsutin sitä säästä.





Chalaja Perişde

Rotu: Akhal-teke

Sukupuoli: Tamma

Väri ja merkit: Tummanpunaruunikko

Säkäkorkeus: 151 cm

Syntynyt: 2.6.2011

Omistaja: Kirstu

Luonne: Vihainen, mutta kaunis tamma, joka tykkää pureskella esineitä. Toisinaan sen harjat häviävät mystisesti. Toisia hevosia kohtaan vihaisuus vaihtelee, tulee toimeen joidenkin tammojen ja ruunien kanssa, orien kanssa ei oikein ollenkaan, sillä tamma kuvittelee olevansa itse se johtaja ori. Ratsastettaessa oikein oiva ratsu, kunhan ensin suoriutuu varustamisesta ja alku-rodeosta. Puree ja saattaa potkia ilman varoitusta. Tuli Kirstulle, sillä tamma olisi muuten joutunut lopetettavaksi.