Perjantai 13. haaste
Auringon ensimmäiset säteet paistoivat mukavasti tallihuoneen ikkunasta suoraan sohvalla istuvan Kevinin silmiin. "Samperin aurinko", mies murahti ja siirtyi sohvan toiseen nurkkaan. "Mitä sanoit?" kuului huvittunut ääni ovelta. Kevin siirsi katseen ovelle ja huomasi Crimiksen seisovan ovella. "Kunhan vaan tota aurinkoa manaan", mies naurahti. "Onko muuten maneesille menossa ketään nyt näin aamusella?" hän lisäsi katsellen kun nainen nappasi itselleen tuoretta kahvia. "Mm.. hyvää... Maneesille? Ei mun tietääkseni", nainen vastasi hörpättyään kahvia. "Hyvä homma, tulisitko mun kaveriks jos vaikka liikuttaisin Dassia ja Amaraa irtona?" kysäisin ja huomasin Crimiksen ilmeen kirkastuvan. "Tottakai!" nainen vastasi ja nautiskeli jälleen kahvia.
Dassi tanssahteli pääkorkealla miehen vierellä. "Rauhotupas vähän, täällä on liukasta ja ollaan kohta kaikki yhessä läjässä ", mies mutisi hevoselle ja vilkaisi olkansa yli Crimistä, jonka vierellä hyppeli pirtsakka varsa. Crimis yritti toppuutella innokkaan varsan matalia pellehyppyjä. Amaran takapää lähti hetkeksi alta ja säikäytti hetkellisesti varsan ja taluttajan. "Huijui! Ei niin innokkaasti, kultaseni", nainen sanoi pieni huoli äänessään ja tutkaili varsan takapään askellusta. "Kaikki kunnossa", hän sanoi vielä Kevinille. "Hyvä juttu, täällä on kyllä liukasta", mies tuumasi. Tallipiha oli aiemmin ollut ihan peilijäällä, mutta sinnekin oli lopulta saatu hiekoitus. Pienet kivet tosin vielä suurimmalta osin pyörivät jään päällä.
Dassi ja Amara kirmasivat ympäri maneesia pukitellen ja riehuen kilpaa. Amara kiihytteli minkä kerkesi yrittäen pinkoa huomattavasti nopeamman emänsä ohi. Crimis ja Kevin nauroivat hevosten touhulle. Dassi heitteli päätään ja päästi varsansa välillä ohi. Amara kirmasi korvat niskaan liimautuneena maneesin pitkää sivua. "Voih, tää on kyllä melkosta viihdettä!" nainen sanoi naurunsa lomasta. "Onhan tämä, kiva ja erilainen aloitus päiv-... Dassi, erittäin naisellista!", miehen vastaus jäi kesken, kun ilopieruja päästelevä Dassi ohitti ihmiset rennosti laukaten, korvat höröllä. "Ihan yhtälailla tekin päästelette karvalakin kokoisia pieruja", se näytti sanovan. Kevin naurahti. Samassa kuului kova kolahdus.
Dassi pomppasi pystyyn ja käännähti ketterästi ympäri. Crimis ja Kevin käänsivät kumpikin katseensa yhteen maneesin nurkista. "Ai kauhee!" Crimis kiljahti ja heitti kädet suunsa eteen. Kevin ryntäsi alas katsomosta ja pinkaisi Dassin ja tämän maassa makaavan varsan luo. Kevin kyyristyi varsan viereen, joka makasi säikähtäneenä maassa. "Jäljistä päätellen se oli kompastunut jalkoihinsa ja kolauttanut samalla itsensä tai kavionsa seinään", Kevin sanoi viereensä tulleelle Crimikselle. Mies avusti varsan ylös. "Mä laitan Dassille narun niin se ei oo eessä", Crimis sanoi huolestuneena ja ryhtyi tuumasta toimeen. Kevin veti kättään varsan jalkoja pitkin tunnustellen mahdollisia murtumia. Amara aristi vasenta takajalkaansa. "Miten kävi?" Crimis kysyi pidellen irti pyristelevää Dassia. "Ei onneksi murtumia, mutta tuo vasen takanen otti kyllä osumaa", Kevin vastasi ja talutti Amaraa vähän matkaa riimusta. "Vähän näyttää ontuvan", Crimis sanoi ja nappasi Dassin riimusta varuuksi kiinni. "Mm.. pitää mennä talliin ja kattoo siellä tarkemmin", Kevin vastasi harmistuneena.
"Laskes nyt se jalka alas, pikkuneiti", Kevin murahti hieman kyllästyneenä. Tallipihan läpi kulkeminen oli ollut yhtä tuskaa. Dassi oli riehunut minkä kerkesi ja Amara ei olisi halunnut liikkua mihinkään. Luojan kiitos Crimis oli suostunut kaveriksi, ettei miehen tarvinut yksin suoriutua pihan läpi kahden hevosen kanssa. "Tää tekee vaan hyvää sulle", mies sanoi käärien viimeistä pinteliä varsan jalkaan. Hän oli tehnyt lämpö-kylmä hauteen Amaran vasempaan takaseen. "Tämä päivä menee teillä kyllä nyt sisällä", mies mutisi hevosille ja silitti varsan päätä. Crimis seisoi Dassin ja Amaran karsinan ovella valmiina avaaman oven. Kevin irroitti Amaran ja talutti antaen samalla tukea vielä hieman ontuvalle varsalle.
"Kiitos Crimis, ku olit kaverina", Kevin kiitti naista kaataen molemmille kahvia. "En kyllä olis uskonut tämän päivän näin alkavan", hän lisäsi ja ojensi kupin Crimikselle. "Tais pitää kyllä paikkansa sun kohdalla tää perjantai 13. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään pahempaa", Crimis sanoi hieman huojentuneena. "No voi perkule, jos oisin muistanut että tänään on 13. päivä ja vieläpä perjantai, niin olisin kyllä jättänyt irtoilun unohduksiin. Toivottavasti tänään ei tapahdu enempää mitään kommelluksia - kenenkään kohdalla", mies tuumasi huokaisten ja siemaisi kahviaan. Crimis hymyili lempeästi ja tarjosi keksiä: "Toivotaan."
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
[/img]
