~ Fresh start ~

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

[Mukaan kuka haluaa!]

Lauantai

Valonsäteet pilkistivät verhojen välistä, kuin toivottaen hyvää huomenta nuorelle miehelle, joka haukotteli sängyssään tyytyväisenä. Kei oli saanut nukkua pitkälle aamupäivään, sillä Hantsu oli luvannut tehdä aamutallin tällä kertaa. Nykyään se olisi pääsääntöisesti Kein homma. Perjantai-ilta oli mennyt myöhään töissä. Niin, Kei oli saanut töitä baarista noin viikko sitten eikä hänen enää tarvinnut pyydellä rahaa vanhemmiltaan tai sossuilta elääkseen. Se olikin aina inhottanut häntä. Palkka oli sen verran kova, että Kei oli pystynyt pitämään hevosensa - akhal-teketamman, jolla oli jäänsiniset silmät ja elämän riemua sydämessään. Hän oli jo melkein valmistautunut luopumaan rakkaastaan - epätoivoinen itku kurkussa tosin - kun kaikki oli rysähtänyt rikki hänen jalkojensa alta. Valveuni oli mennyt konkurssiin eikä hänellä enää ollut ollut töitä, asuntoa tai tallipaikkaa. Helsingissä oli ollut kertakaikkiaan mahdotonta yrittää selvitä sossun tuilla, etenkään hevosen kanssa. Koulutustakaan Keillä ei ollut mihinkään, mutta musiikki oli ollut aina hänen intohimonsa. Jo teinivuosinaan hän oli leikkinyt dj-laitteiden kanssa ja tehnyt youtubeen remixejä. Luojan kiitos jaksoin säästää taskurahojani silloin niihin laitteisiin, Kei mietti tyytyväisenä. Uudenkarhean baarin omistaja oli ihastunut hänen taitoihinsa samantien, kun hän oli Hantsun kutsusta mennyt käymään mestoilla ja päässyt tiskin taakse. Porukka hiprakassa olevia nuoria oli villiintynyt täysin Kein nostaessa tunnelman kattoon soittamalla omia versioitaan uusimmista hittibiiseistä ja heittäytymällä tunnelmaan mukaan. Ihmiset olivat yllättävän hyvin hyväksyneet hänet mukaan aasialaisen ulkonäöstä huolimatta - Kei oli kuullut, että porukka pienessä kaupungissa ei juuri ollut tottunut ulkomaalaisiin. Hän oli jopa huomannut joidenkin tyttöjen katsovan häntä innostuneen uteliaasti ja kuiskivan keskenään.

Tuntui niin hyvältä, kun nyt oli varaa maksaa hevosen kustannukset ja silti elää ihan kohtalaisesti omassa vuokrakämpässä. Hyvästi toisten nurkissa nyhjääminen, Kei julisti noustessaan sängystään hyväntuulisena. Hän virnisti peilille ja haroi sekaisin olevia, syvänmustia hiuksiaan. Vatsassa kipristeli ajatus tallille menosta, vaikka hän olikin ollut siellä jo useampana aamuna. Tänään hän tapaisi talliporukan. Kaikki kuulemma hengailivat tallilla lauantaisin. Normaalistihan ihmiset työskentelivät viikolla päiväsaikaan, toisin kuin Kei. Uusiin ihmisiin tutustuminen tuntui samaan aikaan sekä todella vastenmieliseltä että hyvältä ajatukselta. Helsingissä oli ollut melkoiset kuviot parin kusipään kanssa, mikä oli saanut hänen luottonsa ihmisiin rysähtämään seinään. Ei kiinnostaisi käydä sitä paskaa läpi taas, Kei mietti hetkellisesti happamana. Pian hän kuitenkin ravisteli kauhukuvat mielestään ja pakotti itsensä pitämään päänsä pystyssä. Tämä olisi uusi alku. Helsinki oli takana.

Päästessään perille tallin pihaan Kei huomasi heti liikettä. Nielaisten hän nousi mustasta Audistaan ja nyökäytti päätään kömpelöksi tervehdykseksi.

Emilia pystyi vain nopeasti kättään heilauttamalla vastaamaan parkkipaikalle saapuneen miehen tervehdykseen, ennen kuin blondi Reetta vaihtoi aiheen taas kotiintuloaikaan. Emilia yritti kertoa tyttöystävälleen voivansa hyvin kävellä kotiin, mutta toinen piti pintansa ja sai puristettua edes jonkinmoisen ajan, jolloin Reetta voisi tulla autolla hakemaan. Emilia huomasi katseensa harhailevan aina Reetan vaaleista hiussuortuvista tuohon nuoreen aasialaismieheen. Emilia ei tunnistanut tuota, eipä sillä että hän olisi viime aikoina käynytkään täällä usein. Tuntui jopa pahalta saapua viimein tallille tervehtimään hevosta, jonka hoito oli viimeaikoina jäänyt hieman taka-alalle. Emilia tunsi piston sydämessään, ja hetken pohti vain autoon takaisin hyppäämistä, ja Reetan cheerleadingryhmän Lucia-juhlaan menemistä.
"Kuunteletko sä edes?!" Emilia havahtui säpsähtäen äänen kuultuaan.
"Kuulen oikein hyvin", tuo vastasi herttaisesti hymyillen , vaikkei ollut kuullut puoliakaan.
"Hyvä!" Reetta totesi pirteästi, ja painoi nopean suukon Emilian huulille. "Kahelta sit."

Emilia jäi katsomaan tallitietä pitkin posottavaa valkoista autoa, ennen kuin käännähti kohti miestä aurinkoisesti hymyillen.
"Hei!" nuori nainen totesi, ja nyppäisi hiuksen irti takin hihastaan. Tuo lähti miehen huomion saatuaan astelemaan reippaasti kumisaappaillaan vierasta kohti. "Oletko uusi täällä?"

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Epävarmuus kouraisi Kein rintaa heti, kun nainen huomioi hänet. Ole nyt mies, hän sätti itseään ja koitti hymyillä ystävällisesti. Oli toki selvä, että viimeaikoina kaikki oli mennyt täysin pieleen, kun menoon mukaan oli tullut naisia, mutta eihän sen pitäisi saada häntä vieroksumaan koko naissukupuolta, eihän? Haloo, Kei, olet vainoharhainen. Ryhdistäydy nyt.

Naisen kasvot loistivat hymyä. Ei kai petollinen bitch voisi näyttää noin säteilevältä? Ainakin Kei toivoi niin. Ja sitä paitsi, tuo taisi olla suhteessa. Sellaisen kuvan ainakin hetki sitten vaihdettu suukko oli antanut. Voi luoja, Kei, mitä sä oikein mietit ensimmäisenä, kun tapaat uuden ihmisen? Rauhoitu nyt. Sulla ei ole tarvetta iskeä ketään - tältä tallilta ainakaan..
- Hei, joo oon mä. Muutettiin tamman kanssa tänne about viikko sitten. Olen Kei, mies esittäytyi lyhyesti ja mietti, pitäisikö ojentaa käsi vaiko ei. Turhan pitkäksi kasvanut otsatukka pyrki silmille. Kei heilautti päätään päästäkseen haituvista ja päätyi ojentamaan kapean kätensä naiselle. Nainen huokui aurinkoisuutta hymyillessään hänelle. Se sai Kein toivon pilkahtamaan. Ehkä hän oli tervetullut tänne, ehkä.

"Emilia, mulla on täällä yks lämppäriori", hän tarrasi miehen käteen kiinni reippaasti, ja päästi sen sitten irti. "No ilmankos ei olla nähty aikaisemmin, mulla on ollut viimeaikoina niin paljon hommaa, etten oo kerennyt tänne ollenkaan!" Emilia selitti, ja katsahti tallirakennusta kohti. Kylmä tuuli puhalsi suoraan takin huonosti suljetusta kaula-aukosta sisään, saaden tuon hytisemään kylmästä.
"Mitä jos mentäis sisälle..?" tuo ehdotti, ja yritti saada veren kiertämään varpaissa. Vastausta odottelematta tuo lähti kävelemään kohti tallia, joka hohti kutsuvasti hieman kauempana.
"Minkälainen se sun hevoses on?" Emilia kysyi Keiltä hymyillen, ja näpräsi hieman lettiään.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

"Joo, mä oon ollut täällä vaan aamuisin, kun oon tavallaan Hantsulla töissä. Teen aamutalleja", Kei selitti naiselle, "en oo tavannu vielä oikein ketään. Muut taitaa olla aina vasta illemmalla täällä, mutta mä oon illat baarissa." Hän avasi oven Emilian puolesta ja tajusi, mitä oli juuri sanonut. "Töissä siis", hän kiirehti lisäämään ja virnisti.

Kei seurasi naista talliin. Lämmin ilma syleili heitä lempeästi, kun he astuivat tuuliseksi muuttuneesta ulkoilmasta sisälle seinien suojaan.
"Mulla on tekketamma, Tasha. Kilpailen esteitä sillä" Kei vastasi ylpeänä naisen kysymykseen. Tasha oli uskomattoman kaunis, kukaan ei ollut koskaan sanonut mitään päinvastaista. Tashan siniset silmät saivat ihmiset usein jäämään katsomaan hevosta haltioissaan. "Onko se sun lämppäri ravurin vai ratsun hommissa?" Kei uteli ja avasi toppatakkinsa. Hän hengitti tallin rakasta tuoksua onnellisena. Miten lähellä olikaan ollut, että kaikki tämä olisi jäänyt pois hänen elämästään!

/ parantelin nyt, kun kirjoitin alkuperäisen turhan kiireessä niin siitä tuli vähän tönkkö Very Happy

Nainen kiitti kohteliaasti oven avaamisesta, ja asteli sisään lämpöiseen talliin.
"Niinhän ne usein on iltaisin täällä, mä käyn, tai kävin oikeestaan, täällä joskus päivisinkin.. " Emilia selitti, ja kierteli tervehtimässä karsinoiden asukkeja. Tumppihan ei tallissa asunut, vaan majaili ulkokarsinoissa, joten nainen ei oikein tiennyt mitä tehdä. Eipä sitä voisi noin vain mennä muiden hevosten luokse.
"Oi, kuulostaapa kivalta hepalta..." Emilia huokaisi, ja haaveili hetken itsekin omistavansa jonkin hienon hevosen, eikä "vain jotain tylsää ex-ravuria", kuten jotkut olivat asian ilmaisseet. Mutta työllä ja kärsivällisyydestä siitäkin saattoi tulla vaikka kuinka hyvä.
"Se on entinen ravuri, enemmän me nyt tehdään ratsun hommia, mutta ollaan me muutamat epäviralliset pikkukisatkin käyty kärryjen kanssa, ja tietenkin aina muuten vaan mennään hölköttelemään metsään. Ne heinävajan ravikärryt on meiän", Emilia selitti hitusen ylpeänä hevosestaan. "Voishan sen kanssa mennä vaan raveja, kun siihen se on luotu ja kasvatettu, ja on muuten ihan hemmetin nopea..." tuo jatkoi hyväntuulista pölötystään, ja lakaisi tallikäytävän mennessään.
"Mitäs sun olis tarkoitus hevoses kanssa tehä?" Emiliaa alkoi hävettämään vain oman äänensä ääni tallissa, antaisi nyt muidenkin puhua.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kei kierteli karsinoita naisen perässä, ja pysähtyi Tashan karsinan kohdalla. Tekke näytti niin kapoiselta tinkerin ja shiren välissä, että Kein suupielet vääntyivät väkisin huvittuneeseen virneeseen. "Tässä on Tasha", Kei viittoili Emilialle, joka tervehti juuri vastapäisessä karsinassa olevaa Twistiä. Tasha hörisi jokapäiväisen tervehdyksensä omistajalleen. Kein sydän oli taas jälleen kerran sulaa. "Hei kultaseni", Kei kuiskasi ja silitti sen samettista turpaa. Eloisa tamma käänteli korviaan ja katseli uteliaana Kein selän takana olevaa Emiliaa.

"Mä en ole koskaan päässyt ravijuttuihin sisälle", Kei myönsi Emilian kertoessa hevosestaan, "vaikka kiinnostaisi kyllä nähdä sitäkin puolta. Oon aina pyörinyt ratsujen parissa ja no, esteet on se mun juttu. Nyt me ei olla hypätty Tashan kanssa vielä täällä ollessa ollenkaan, on ollut vähän kiire.." Oikeastaan Kei oli ollut kamalan väsynyt. Ei ollut niin helppoa sovittaa yhteen kahta työpaikkaa, hevosesta huolehtimista ja vielä nukkumistakin siinä välissä. Tunnollisena työntekijänä Kei oli laiminlyönyt uniaan, eikä hänellä sitten ollut ollut jaksamista treenata Tashaa kunnolla. Omatunto kolkutteli Kein katsoessa hevostaan. Onneksi Hantsulla oli riittänyt ymmärrystä sovitella tallivuoroja hiukan eri lailla. Kei ei ollut kehdannut sanoa mitään, mutta tottakai Hantsu oli huomannut hänen väsymyksensä. He olivat tunteneet toisensa jo vuosia.
"Niin tänään? Ajattelin nyt vihdoin vetää kunnon estereenin", Kei vastasi Emilian kysymykseen, "entä sä?" Nyt hän oli saanut nukkua kunnolla, joten energiaa löytyi. Tasha olisi varmasti riemuissaan päästessään hyppimään.

Emilia henkäisi ihastuksesta saadessaan silmänsä osumaan Tashaan. Kestikin kauan ennen kuin nainen pääsi yli siitä tosiasiasta, että hänen hevosensa ei tulisi ikimaailmassa näyttämään noin kauniilta. Kateuden piikki iskeytyi sydämeen kuin raskas kivi. Hetken tuo pohti kätensä hevoselle ojentamista, mutta tuli toisiin ajatuksiin, kun hän tiesi Tashan kuitenkin maksaneen maltaita, ja hän kuitenkin pilaisi sen tavalla tai toisella.
"Noo, niinhän mäkin olin alussa ihan pihalla. Olinhan mä käyny raveja kattomassa, kun setä asuu Ruotsissa ja se mua kuskailikin ympäri ämpäri niitä kattelemassa. Mä päädyin ravimaailmaan oikeestaan vaan Tumpin kautta, ja sekin oli aika yllätys että mä edes sain sen. Sen ei ois ikinä pitäny tulla myyntiin, eikä ainakaan mulle, mutta kohtalo tuikkas asiat tuleen. Silleen kirjamielisesti. Tavallaan sääli että se on mulla, se ois päässy vaikka mihin, mutta nyt mä oonki menny "pilaamaan" sen ratsujutuilla. Eikä me kyllä oikeen kuulutakkaan mihinkään, kun ratsuihmiset ei sitä rääpälettä hyväksy, ja ravi-ihmiset on sitä mieltä että oon pilannu menestyneen ravihevosen", Emilia tuhahti, ja katsoi hetkeksi pihalle. Tuon katse kuitenkin kirkastui heti kuullessaan ehdotuksen esteistä.
"Hei! Sehän ois tosi hyvä idea!" tuo innostui, mutta hiljeni sitten, "Jos teille siis käy meidän seura.." Tumpin omanlaatuisesta hyppytyylistä (ja ratsastettavuudesta muuten) tuo ei sanonut halaistua sanaakaan. "Paitsi et millon tol on ollu kiima? Roikale kun vetää aikamoiset testosteronihuurut aina välillä."

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kein sydän täyttyi ylpeydestä hänen katsellessaan hiljaa naisen reaktiota tuon kääntyessä katsomaan Tashaa. Ei sillä, että hänellä itsellään olisi ikinä ollut varaa tuollaiseen hevoseen. Tai uudenkarheaan Audiinsa. Mutta hänen vanhemmillaan oli rahaa kuin roskaa, joten hän ja hänen siskonsa olivat kyllä saaneet osansa rikkauksista. Vuosien mittaan sekä äiti että isä olivat päässeet vain korkeammalle urillaan. Nykyään äidillä oli tapana ostaa joka vuosi jotain ökykallista syntymäpäivälahjaksi. Se aiheutti kanssaihmisissä aina sietämätöntä kateutta, mikä oli monen ihmissuhteen pistänytkin poikki. Ei sitä rikkaudella tosiystäviä saanut, feikkejä perseennuolijoita kylläkin. Surullista sinänsä, Kei ajatteli. Vaikka hän rakasti jokaista ökykallista lahjaansa enemmän kuin oli yleisesti hyväksyttävää, kyllä hän kaipasi ihmisiä, jotka pitäisivät hänestä ihmisenä. Ei vain hänen aasialaisesta ulkonäöstään tai rikkauksistaan.

Häntä kohtasi sääli Emilian kertoessa Tumpin tarinaa. "Hei älä nyt. Eikö porukka täälläkään muka hyväksy sitä?" Kei aloitti varovaisesti, "mun mielestä ex-ravureissa ei ole mitään vikaa. Ei kyllä ole omakohtaista kokemusta, mutta se sun ori näyttää kivalta.." Äsh, kylläpä hän puhui typeriä. Tyhmäkin näki, että Kein hevonen oli suorastaan jumalainen tavallisen lämppärin vierellä. Se oli lihaksikas ja rakenteeltaan virheetön, puhumattakaan tummansuklaan värisestä, metallinhohtoisesta karvasta ja vitivalkoisesta läsistä. Toivottavasti hän ei vain saisi naista loukkaantumaan. Hän ei halunnut pitää esillä porvariuttaan, mutta minkäs hän omaisuudelleen voi? Sen ei pitäisi olla muilta pois, Kei tuumi.

"Tottahan toki kelpaa, äläs nyt höpsi. Tuon kiima oli jo, ei mitään hätää. Aletaanko heti laittaan heppoja?" Kei vastasi reippaasti. Tasha oli antanut hänelle nyt roimasti itsevarmuutta. Emilia ei varmasti katsonut häntä alaspäin, pikemminkin päinvastoin.

"Mm... No täällä onkin tosi kivoja ihmisiä, ainakin kaikki me mihin mä oon tutustunut! Mutta en mä esimerkiks mihinkään kisoihin ton kanssa viitsi mennä, ja vanhaltakin tallilta me lähettiin parista syystä.. No ekaks se, että sinne rakennettiin maneesi ja mulla ei ollu varaa, ja sit se, että ikinä ei oikeen uskaltanu mennä muiden kaa mihinkään, kun Tumppi on vähän sellanen rähjä. Pikkulikkojahan ne oli, vanhempiensa kukkaroiden ja vitivalkosten poniensa kaa", Emilia hymisi, mutta ei tuota haitannut vuoden takainen tallinvaihdos kovinkaan paljon. "Eikä ne siellä tykänny ihan mustakaan, mä olin aina se jolle ei voinu puhua ku saattaisin muuttaa ne homoiks", nyt tuo virnisti hyväntuulisesti, ja laittoi hiuksensa kiinni uudestaan. "Oi kiitos", Emilia hymyili kuullessaan hevosensa näyttävän ihan ok:lta, jopa tuon jumalaisen ilmestyksen omistajan suusta. "Onhan se silleen omalla tavallaan komea, ei se puokilta näytä, mutta se on komea lämppäri", nainen tunsi ylpeyden punan lehahtavan poskiinsa.
"Aloitetaan vaikka heti! Mä käyn hakemassa sen tähän käytävälle, älähän kupsahda kateudesta kun näät sen koko komeudessaan. Pelkkiä jalkoja ja ääntä se on", Emilia virnisti, ja suunnisti ulos hakemaan Tumppia karsinastaan.

Naisen suu syli lempeään hymyyn tummanruunikon orin höristessä hänelle. Ehkei se ollutkaan vihainen omistajalleen. Tumppi lähti mukaan tallia kohden reippaasti sipsuttaen, kaula kaarella. Emilia joutui jopa tunkemaan ketjuriimunarun ketjun orin suuhun, vaikkei sitä halunnutkaan tehdä, jotta tuo pysyisi edes jotenkuten aisoissa. Nainen vislasi tallin ovella ennen kuin vetäisi sen auki, ja talutti sitten hevosensa sisälle. Kamala hörinä ja steppaus alkoi heti orin tultua sisälle, ja Emilia yritti tosissaan pidellä hevostaan. Vaikka tuo saattoikin näyttää pieneltä ja heikolta naiselta, juoksi tuo kymmenen kilometrin "pikkulenkkejä" aamuisin, ja nosti penkiltä vähintäänkin oman painonsa verran. Eipä tuo mikään hirvittävä lihaskimppu ollut ulkonäöltään, mutta naisesta huomasi tuon treenaavan heti, kun paksut talvivaatteet olisivat lähteneet pois.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kei kuunteli naista iloisena tuon vastauksesta ja hymähti huvittuneena tuon kertoessa homofobikoista. Kyllä jotkut ihmiset vain olivat outoja.
"Kyllä tämmönen yksityistalli vaan on paljon mukavampi vaihtoehto, kun täällä ei juoksentele kakaroita joka puolella. Mähän tosiaan olin ratsastuskoululla ennen tätä", Kei mainitsi irvistäen muistoille kaikista niistä pikkutytöistä, jotka olivat suurinpiirtein roikkuneet hänessä aina. Aajatellessaan Valveunen aikoja hän ei voinut olla muistamatta häntä paria vuotta nuorempaa tyttöä, joka oli vienyt Kein sydämen täysin. Tyttö vain oli muuttanut Helsingistä muualle opiskelemaan, eivätkä he koskaan olleet päätyneet yhteen pienestä päivittäisestä flirtistä huolimatta. Oli kai turhaa yrittää unohtaa.

Emilian iloinen pulputus kuului hänen korvissaan etäisenä, kun hän vaipui ajatuksiinsa. Yhtäkkiä hän huomasi naisen suunnistavan ulos ja huikkasi epämääräisesti: "Joo, nähdään kohta." Toivottavasti tuo ei ollut huomannut hänen olleen kuuntelematta. Miten hän aina onnistuikin vaipumaan ihan omiin maailmoihinsa..

Kei päätti yrittää puistella muistot mielestään ja nappasi Tashan riimunnarun karsinan ovessa olevasta koukusta. Tasha alkoi liikehtiä karsinassaan, kun Kei avasi oven ja astui sisään. "Rauhassa nyt, höpsö", Kei mumisi ja sitoi tamman kiinni. Varmuuden vuoksi, sillä energinen tamma ei muuten osannut pysyä paikallaan ja olisi saattanut lytätä hänet vahingossa vaikka seinään. Kei oli hentorakenteinen, eikä mikään kovin pitkäkään. Olisi kai pitänyt käydä salilla niin kuin muut nuoret miehet, mutta Kei löhösi mieluummin pleikkarinsa ääressä, jos vapaa-aikaa joskus liikeni. Ainakaan hän ei ollut lihava, ja se riitti hänelle.

Hakiessaan harjoja Kei kuuli Emilian tulevan hevosensa kanssa talliin. Hän nyökkäsi tervehdyksen kulkiessaan ohi. Näköjään Tasha ei ollut ainoa, jolla oli turhankin paljon virtaa tänään. Kei harjasi Tashan karsinassa ja lähti sitten hakemaan varusteita. Koska ulkona oli vähän pakkasta ja vielä tuulistakin, puki hän ohutkarvaiselle tammalleen vielä ratsastusloimenkin. Hypätessä se tulisi toki ottaa pois, mutta alkuverkoissa se olisi ehkä ihan hyvä. Kei halusi hoitaa hevosensa aina viimeisen päälle - eipähän tuo ollut alunperin Suomen karuun luontoon luotukaan, päinvastoin kestämään kuumuutta.

Emilia köytti Tumpin käytävälle, ja pyysi sitten Keitä vartioimaan oria nopeasti, kun tuo kävisi hakemassa kaikki varusteet paikalle. Nainen suki korkean hevosensa selkää ripeästi, sillä huomasi Kein saaneen etumatkaa hoitamisessa. Suuri hevonen kuopi maata ja viskeli päätään turhautuneena, yrittäen varastaa omistajansa huomion. Mitä se nyt pölisi tuolle miehelle, kun sen pitäisi rakastaa minua, Tumppi tuumasi, ja laski takajalkansa maahan.
"AI HERCULES!" parahti ilmoille Emilian tuskastunut ölinä hokin painuessa tuon jalkapöytään paljon kärsineiden Hai-saappaiden suojatessa vain märältä säältä.
"Au au au au..." nainen uikutti saadessaan hevosensa siirtämään painoaan niin, että tuo sai jalkansa kiskaistua alta pois. Kumisaapas lähti jalasta nopeasti, ja Emilia käärikin sormensa riemunkirjavan villasukan peittämän jalan ympärille. Kyyneleet kihosivat tuon silmiin, kun varpaiden heilutus aiheutti kipua, jota ei normaalisti kuulunut siinä tilanteessa olla. Nainen kuitenkin työnsi vammansa muualle pääkopassaan, ja keskittyi rauhoittamaan jotenkin järkyttyneen näköistä hevostaan.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Satuloidessaan Tashaa Kei kuuli yhtäkkiä Emilian tuskaisen huudon. Huolestuneena hän säntäsi paikalle laitettuaan ensin ripeästi satulavyön ensimmäisiin reikiin. Tasha hirnahti ihmeissään hänen peräänsä.
"Ootko sä kunnossa?" Kei kysyi kulmat kurtussa ja huomasi naisen silmien olevan kyynelissä. "Ilmeisesti et, näytäpä", Kei totesi vastausta odottamatta. Ajattelematta muuta kuin sitä, että naiseen oli sattunut, hän käveli tuon viereen ja laski kätensä tuon olalle.

Emilia katsahti nopeasti vierelleen sännännyttä miestä, ennen kuin siirsi katseensa taas varpaisiinsa.
"O-oon mä joo, mä vaan unohdin että nyt onkin jo hokkiaika..." tuo totesi hammasta purren, ja laski jalkansa varovasti tallin lattialle. "Oma vika, unohdin ottaa turvakärjelliset mukaan..." nainen mutisi, sillä tiesi vallan hyvin, että Tumppi saattoi hyvinkin tallata jaloille. Ori haisteli Kein niskaa, tuhisten ja koristen pörheänä. Aivan varmasti se kasvoi myös sen kolme senttiä, mitkä siltä jäi puuttumaan kiitettävästä 170cm korkeudesta. Nainen huokaisi syvään ja laittoi kengän takaisin jalkaansa, ottaen tukea siinä sopivasti olleesta Keistä.
"No, kyllä se siitä..." Emilia hymyili, ja päätti olla kertomatta vihlovasta kivusta, joka ilmestyi aina kun tuo laittoi hieman liikaa painoa jalalle.

//sorgen jos tulee tökeröä tekstiä, Suomi ei oo mun vahvin kieli..

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

"Auts", Kei totesi myötätuntoisesti. "Ei taida hyppiminen onnistuakaan tänään", hän tuumasi katsoessaan Emilian jalkaa miettiväisenä. Ei ainakaan Emilian osalta. Kei olisi todellakin halunnut hypätä, kun kerrankin siihen oli aikaa ja energiaa. Silti hän päätti ystävyyttä solmiakseen hylätä suunnitelman. "Voisi olla sun jalalle parempi mennä ilman jalkkareita. Jos otetaan semmoinen rento köpöttelytunti?" Kei ehdotti. Naisen puheista huolimatta hän ei antaisi tuon hypätä tänään. Jalka oli varmasti kipeä. Ärsyyntyisiköhän Emilia hänen holhouksestaan? Keille tuli äkkiä mieleen. Se vain oli Keillä verissä. Hän oli aina katsonut pikkusiskonsa perään, sittemmin ratsastuskoululla lasten perään.. Isovelirooli oli syvään juurtunut ja tuli esille aina tällaisissa tilanteissa.
Hetkeksi hänen myötätuntonsa siirtyi Tashaa kohtaan. Tamma tarvitsisi reeniään. Mutta ehtisihän hän tosiaan hypätä huomennakin, olihan baari sunnuntaisin kiinni. Se tiesi vapaapäivää niistä töistä. Kyllä Tasha selviäisi kouluväännöllä tämän päivän, Kei päätti. Eikä hän voinut vetää ehdotustaan takaisinkaan.

/ en nyt sanoisi tökeröksi, ei se mullakaan oo kummonen. Very Happy

"Ei kun kyllä me voidaan hypätä, en mä alunperinkään meinannu tän kaa niin paljoo hypätä tänään... Ei se muutenkaan pääse kun kuuttaviittä, joskus seittemääkymppiä jos on hyvä pohja, niin en mä ajatellu hypätä koko aikaa", Emilia selitti hiljaa, ja kyykistyi laittamaan Tumpille suojia jalkoihin. Kei kuitenkin hyppäisi todennäköisesti suurempaa kuin se. "Eli sä voit hypätä, mä haluun itse asiassa nähdä hevoses elementissään. Oletan siis että se on hyvä hyppäämään", tuo hymähti omalle vitsilleen. Totta kai Tasha oli hyvä hyppäämään, toisin kuin oma ratsunrähjäni, Emilia selvensi mielessään.

//lyhyttä Very Happy

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

"Ootko nyt ihan varma, että sun jalka kestää?" Kei tivasi ja tajusi samantien varmasti ärsyttävänsä naista. Ei hän kyllä haluaisi pilata tätä heti alkuunsa puuttumalla toisen asioihin liikaa. Hän päätti myöntyä. Osaisihan nyt aikuinen nainen huolehtia itsestään, hyvänen aika!
"Tasha kyllä osaa, sellaista 130 senttiä me hypätään kisoissa korkeimmillaan", Kei vastasi ja toivoi taas, ettei kuulostaisi yhtään ylimieliseltä kehuessaan hevostaan.

Hän jätti Emilian laittamaan hevosensa valmiiksi ja meni jatkamaan Tashan laittoa. "Miten sä jätit mut tollee?! Senkin kusipää", näytti Tasha sanovan miehelle, kun hän tarjosi tuolle kuolaimia. "Anteeks neitiseni, mut avaapa nyt se suukku", Kei maanitteli ja sai kuin saikin suitsittua mustankipeän hevosensa kutakuinkin reippaasti. Vielä kun hän sai hevoselle kaikkiin jalkoihin suojat, talutti hän tammansa käytävälle.
"Ootteko valmiita?" hän huhuili Emilialle.

"Juu, kyllä se kestää", Emilia hymyili, ja mielessään ajatteli Kein olevan samanlainen hössöttäjä kuin Reetta. Mitä tahansa Emilialle tapahtui, Reetta oli aina ensimmäisenä kysymässä kuinka kävi, voitko kävellä, anna mä autan, ja muuta sellaista. Se oli sinällään suloista, kun toinen oli niin tohkeissaan auttamassa. Emilia nosti satulan kevyesti korkeaan selkään, ja kiristeli satulavyön Tumpin viskoessa päätään ja kalistellessa ketjuja.

Emilia oli juuri saanut suitset päähän, ja kiinnitti remmejä, kun Kei kyseli oliko hän valmis. Nainen vetäisi kypärän päähänsä ja irroitti ratsunsa naruista. Tuo käänsi Tumpin ympäri, ja ori lähti reippain askelin kävelemään nilkuttavan omistajansa vierellä. Emilia päätteli, että se pysyisi paremmin lapasessa kun Tumppi menisi ensin, ja sitten vasta tamma, jolloin ori ei toivottavasti sinkoaisi suoraan sen luokse.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kei seurasi Emiliaa ja Tumppia ulos. Tasha tanssahteli hänen vierellään niin että tallin betonilattia oikein raikui, kun hokit kopisivat sen pintaan epätasaiseen tahtiin.
"Tänään pääset vähän hyppimään", Kei puheli hevoselleen hymyssä suin. Onneksi Hantsu piti huolta siitä, että kentällä oli hyvä ratsastaa talvellakin. Se aurattiin aika ajoin, jotta pohja pysyisi tasaisena lumen määrästä riippumatta. Ainoastaan peilijäässä ollessaan kenttä oli käyttökelvoton. Nyt maassa oli kuitenkin pehmeä lumipeite.

Kun Kei ponnisti kentällä tamman selkään, ei se olisi millään malttanut odottaa, että tuo sai molemmat jalat jalustimiin. Epäilemättä Kein into heijastui Tashaan, sillä hevonen ei meinannut pysyä nahoissaan sitten alkuunkaan.
"Voi höppänä, eiköhän mennä", Kei naurahti ja antoi hitusen ohjaa. Tasha lähti kävelemään lievästi sanoen reippaasti eteenpäin. Nyt Kein mielessä olivat vain esteet, eikä hän enää muistanut ajatella Emilian haaveria.
"Jospa annetaan näitten päästellä höyryjä ennen kuin ees aletaan rakentamaan niitä esteitä, Tasha ainakin sekoo heti kun näkee puomeja" Kei hihkaisi Emilialle nauravalla ilmeellä.

Emilia ei yltänyt jalustimeen, ja joutuikin kierrättämään Tumpin jakkaran luota. Silläkään selkään pääseminen ei sujunut kovinkaan mallikkaasti, sillä nainen ei voinut laittaa vasenta jalkaansa jalustimeen ilman että alkaisi itse parkua, joten tuo päätyi hetken mietiskelyn jälkeen hivuttautumaan satulaan samalla tavalla kuin tuo tekisi ilman sitä. Tumppi viskaisi kärttyisenä päätään painon rämähtäessä satulaan, ja mielessään Emilia pyyteli vuolaasti anteeksi hevoseltaan. Nainen suoristi itsensä satulassa ja vilkuili sitten ympärilleen, jossa Kei kiersikin jo tammansa kanssa reippaasti rinkiä. Tumppi hörisi ja lähti pitkin askelin liitämään kohti toisia, mutta ratsastaja sen selässä vaihtoi suunnan nopeasti toiselle puolelle kenttää. Jos ei kuitenkaan häirittäisi viattomia tammoja Tumpin orimachoiluilla.

Vaikka Emilia pitikin kunnon välimatkan Keihin, kuului tuon ehdotus silti selvästi.
"Joo vaikka! Tumppiki innostuu esteet nähdessään!" nainen hihkaisi takaisin, ja pidätti raviin hiipineen hevosensa taas käyntiin.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Muutaman kierroksen kävelyn jälkeen Kei keräsi ohjaa ja alkoi tehdä paljon pysähdyksiä ja ympyröitä, jotta saisi tamman kuulolle. Ei mennytkään kauaa, kun Tasha jo vastasi nopeasti apuihin ja käänteli jatkuvasti korviaan. Kei oli todella tyytyväinen siihen, että hänen hevonensa oli niin reaktiivinen ja herkkä avuille. Hän ei olisi jaksanut sekuntiakaan mitään pulleaa suomenhevosta, jota saisi suorastaan potkia liikkeelle. Ratsastuskoulut olivat aina täynnä sellaisia paksunahkaisia kovakalloja. Ja eihän sellaisesta edes tulisi hyvää estehevosta. Kein tavoitteet esteiden suhteen olivat korkealla, mutta olihan hän muutenkin kovin kunnianhimoinen. Ei ehkä ollut ollut koulussa, mutta siihen hänellä ei ollutkaan ollut kiinnostusta.

"Jospa ravataan", Kei totesi ääneen, jotta vauhdinlisäys ei tulisi yllätyksenä Emilialle. Kenttä ei ollut mikään maailman suurin, mutta kyllä siihen useampi hevonen turvallisesti mahtui. Mies hipaisi tammaa kantapäällään ja maiskautti, ja Tasha lähti lennokkaaseen raviin. Kei päätti antaa sen juosta hetken ennen kuin alkoi tehdä temmonmuutoksia. Turha se olisi ylienergisen hevosen kanssa tapella. Tasha pärskähteli kovaan ääneen ja ja kuului sanovan: "Tylsää, ei nyt aleta hidasteleen, isi", kun Kei alkoi pidättää sitä kiitoravista pehmeämpään tempoon. Tapansa mukaan Tasha kuitenkin myöntyi ja lyhensi askeltaan. Kei taputti tammaa tyytyväisenä ja vilkuili Emiliaan päin. Hän oli jo ehtinyt tottua olemaan yksin kentällä. Kai sitä pitäisi yrittää kommunikoidakin tässä samalla. "Virtaa löytyy", Kei tokaisi, kun ei parempaakaan small talkia keksinyt.

Tumppi nakkeli niskojaan ja pureksi kuolaimiaan, ja Emilia joutuikin pysäyttelemään oria ahkeraan, ettei se lähtisi ihan lapasesta. Naisen jalkaa vihlaisi aina hänen siirtäessä sitä, ja Emilia puri huuliaan tuskastuneena. Voi helvetti, yritä nyt edes.. tuo soimasi itseään, ja pohti miksi olikaan suostunut tähän. Et sit voinu vaan myöntää että sua sattu ja jättää sen siihen, mutku aina pitää esittää saatanan sankaria..
”Yritä nyt ees!” Emilia ärisi innokkaalle orilleen sen nostaessa taas ravin pyytämättä. Tumppi tanssahteli ja hirnui aina välillä Tashalle tai muille hevosille, odottaen jotain vastausta. Emilia pysäytti orin vaikka väkisin kulmaan, ja yritti saada sitä peruuttamaan. Tämän Tumppi kyllä osasi, mutta nyt se peruutti väkinäisesti vain etujaloillaan, ja heitti sitten kiukuissaan takasensa korkealle ilmaan.
”TUMPPI!” kajahti ilmoille yllättyneen hevosenomistajan sadattelu, kun tavallisesti tuon ’aina niin rauhallinen’ hevonen pukitti vielä pari kertaa, ja lähti sitten pää taivaissa ravaamaan välimatkaa kiinni toiseen ratsukkoon.

Kein ”jospa ravataan” ehdotus kuului selvästi jopa Emilian hiljaisen murinan läpi, ja nainen nyökkäsi nopeasti vastauksen, vaikkei ajatellut ehdotuksen olevan hyvä ollenkaan. Tumppi nosti ravin tamman perässä, ja vaikka Emilia yritti kuinka hidastaa sitä takaisin käyntiin, ori vain painoi kuolaimelle ja piti tasaisen liitoravitemponsa yllä. Lopulta Emilia luovutti, ja antoi hevosen ravata, pitäen sitä visusti toisella puolella kenttää kuin Tasha. Ori olisi halunnut mennä kovempaa, ja proteistoikin 'hiljaista' vauhtia kulkemalla pää pilvissä ja selkä notkolla. Emilia vilkaisi toiseen ratsukkoon nopeasti, ja halusi vajota kakkeineen maan alle.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

/ Eiköhän nyt ole joulutauko ohitse. /

Kei oli ollut niin keskittynyt omaan hevoseensa, ettei juuri ollut kiinnittänyt huomiota toiseen ratsukkoon. Hän vilkaisi kentän toisella puolella viilettävää Emiliaa, ja hetkeksi heidän katseensa kohtasivat. Nainen näytti jotakuinkin tuskastuneelta. Ehkä se ei ollut ihme, sillä lämppäri näytti olevan vielä energisempi kuin Tasha, eikä ilmeisesti kovin yhteistyöhaluinen. Samassa Kein mieleen muistui tallissa sattunut välikohtaus, ja hän avasi samantien suunsa.
"Miten sun jalka jaksaa?" Huoli kuulsi hänen äänestään. Ratsastus tuskin oli kovin miellyttävää kipeälle jalalle, varsinkaan jos hevosen kanssa sai tapella siitä, miten eteenpäin kuljettiin. Miten hän olikaan saattanut unohtaa naisen haaverin! Nainen ei tosiaan näyttänyt nauttivan ratsastuksesta, ja Kei oli vain keskittynyt omaan tammaansa hymy korvissa. Olipa hän ollut ajattelematon.

Emilia katseli kadehtien miehen ja tamman yhteistyötä kun tuo sattui sinne päin vilkaisemaan, mutta huulille eksynyt hymy haihtui sillä sekunnilla kun Tumppi huomasi ratsastajansa keskittyvän johonkin muuhun. Ori vetäisi päänsä alas ja yritti päästä eroon ratsastajastaan tekemällä äkkikäännöksen Kein suuntaan. Emilialle riitti, ja ärjäisten tuo läimäisi hevosensa takalistoa kädellään niin että läpsähti. Tumppi pysähtyi niille jalansijoilleen ja epäröi hetken. Sen omistaja ei ollut ikinä lyönyt sitä, ja vaikkei Emilia sitä nyt myöntänytkään, katui hän sitä heti kun osui. Mutta se tehosi. Ori seisoi epäillen kaula kaarella, pureksien kuolaintaan.
"Jumalaut, sulla on ratsastaja selässäs! Nytkö vasta huomasit, hä?" nainen taputti nopeasti Tumpin kaulaa, ennen kuin pyysi sitä askeltamaan hieman Kein suuntaan. Kuka nyt viitsisi kentän poikki huudella.
"Ihan hyvin se jaksaa, on sitä pahempaakin ollut..." Emilia totesi ja pysäytti Tumpin sopivan välimatkan päähän. Emiliaa hymyilytti miehen huomaavaisuus, mutta sitten tuo alkoi miettimään miksi. Ei sitä kaikki olleet ihan muuten vain noin kilttejä ja huomaavaisia. Reetta oli, mutta niin oli Emiliakin, seurustelivathan he keskenään, joten Emilia ajatteli sen olevan itsestäänselvyys. Mutta kun puolituntematon mies oli noin aidosti huolissaan, alkoi nainen miettimään asioita ehkä hieman liikaa. Voisikohan Kei katsella häntä niin..? Eihän nainen itse ollut sitä mieltä että Emilia olisi mitenkään hirveän näköinen, mutta keksi hän silti asioita ulkonäöstään joihin hän ei ollut tyytyväinen. Mutta ruma Emilia ei ollut, todellakaan. Nainen käänsi ratsunsa ympäri ja pyöritteli ajatuksia päässään. Jossain hänen päässään pienen pieni ääni kiljui riemusta, eihän Kei olisi pahempi mies, -oikealle naiselle siis. Älä nyt Emilia oo ihan idiootti, mitä Reettaki sanois... tuo mutisi mielessään, haudaten kaikki äskeisen tyyppiset ajatukset toivottavasti unholaan. Silti kun hän vilkaisi toista ratsukkoa, joka näytti muuten miltei jumalaiselta verrattuna Emilian omaan ratsunräähkään ja könötykseen, ei tuo voinut olla pohtimatta; Mitä jos...

//sorii Very Happy

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

/ uu nythän tämä menee mielenkiintoiseks! /

Vaikka Emilia hevonen näytti aavistuksen hankalalta, näytti tuo osaavan pitää sen ihailtavalla jämäkkyydellä kurissa. Kei oli itse aina ollut mieluummin tammojen kuin orien kanssa tekemisissä. Huojentuneena Kei loi ystävällisen hymyn Emilialle tuon todetessa, ettei jalka ollut niin paha. Keitä melkein hävetti oma huolehtivaisuutensa. Hän vain oli ollut niin tottunut katsomaan ratsastuskoululla kaikkien perään. Tuntiryhmiin oli mahtunut jos minkämoisia säheltäjiä, joilla turvallisuus ei tosiaan ollut ollut ykkösprioriteettina. Emilia oli toki aikuinen nainen, mutta vietti oli tainnut iskostua melkoisen vahvasti johonkin syvemmälle. Keillä oli valtava tarve saada olla hellä, ja huolehtivaisuus jotenkin vain kuului mukaan.
"Kannattaakohan silti hypätä?" hän kysyi vieläkin vähän epäröiden ja toivoi heti perään, ettei olisi liian tunkeileva. Naisen ilme muuttui aavistuksen heidän katsoessaan toisiaan hetken ajan, ja Kei sävähti hieman. Olikohan tuo loukkaantunut hänen holhauksestaan? Tai kokiko hän olonsa ahdistuneeksi, kun mies käyttäytyi niin tuttavallisesti? Älä mokaa tätä heti alkuun, typerys.

Hevoset vaikuttivat kyllästyneiltä seisoskeluun, ja Emilia käänsikin hevosensa toiseen suuntaan. Kei ohjasi kuolaimia kalisuttelevan Tashan ympyrälle. "Malta hetki, tyttöseni. Kyllä me kohta juostaan taas."