Iloinen tallipäivä

Ladani kaarsi tutulle tallipihalle. Aamun sää oli leuto ja ulkona olisi voinut tehdä vaikka lumipalloja. Astuin ulos autostani ja hymyilin leveästi. Tästä tulisi upea päivä. Olen hankkimassa uutta hevosta, sillä Sessan entinen asumistoveri olisi myytävänä. Nuori pirtsakka paint neitokainen. Ongelmana vain olisi että mihin sen laittaisin kun tila täältä alkaa loppua.

Tallustelin muovikassini kanssa tallihuoneeseen. Olin käynyt ostamassa kaupasta kahvipaketin ja keksejä. Kahvipaketin jätin näkyville, mutta keksit tungin laatikkoon. Laitoin keittimen porisemaan ja istahdin sohvalle miettimään, mistä aloittaisin. Ensiksi ehkä veisin hevoseni laitumelle, ja siivoaisin kumpaisenkin karsinan. Voisin myös miettiä mahtuisiko tuleva asukki asumaan Sessan kanssa yhdessä. Nostin takapuoleni sohvalta ja otin oman kuppini. Kaadoin kahvia, ja lisäsin maidon. Nappasin matkaani vielä keksin. Sitten istuin sohvalle nauttimaan kahvini.
Hiippailin Sessan karsinalle. ”Hörhörhör”, kuului reipas tervehdys. ”Terve vaan sullekki, kuules nainen siirryhän vähän..” sanoin ja tuuppasin Sessaa vähän sivummalle, jotta pääsisin sen karsinaan. Tuumin hetken itsekseni. ”Hmmmm.. Ei se kyllä tänne mahu sun kanssas”. Sitten koin ahaa-elämyksen. Tuleva hevoseni on tottunut nukkumaan ulkona, jopa talvisin. ”Oooo..” ölisin samalla kun tungin riimun Sessukan päähän ja nappasin siitä kiinni. Nyt ei ollut aikaa naruvirityksille.

Talutin Sessan sen omalle aitaukselle. Päästin sen irti ja laitoin portin kiinni. Kävelin keskelle laidunta, Sessa seurasi samalla touhuani ihmeissään. ”Juu-u, kyllähän tänne kaksi pollea mahtuu”, tuumin ääneen. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan kohti porttia ja ohimennen taputin Sessaa kaulalle.
Siivottuani Sessan karsinan olin Spitin karsinan edessä. ”Huomenta ankanpoika”, tervehdin miestäni. Sain vastaukseksi hörähdyksen. Puin Spitille riimun ja kuljetin sen pikapikaa laitumelleen. Hain sille vielä heinää ja vettä. Silitin sen päätä, jonka jälkeen lähdin siivoamaan sen karsinaa..

/ oho tulipa pitkä mut kaikki mukaan vaan!

Kuulin auton tulevan tallipihaan ja vilkaisin olkani yli tulijaa. En jaksanut erityisemmin kiinnittää huomiota tulijaan. Olin tullut aikaisin tallille ja hoitanut hevoseni ulos ja siivonnut tämän karsinan. "Kokeillaas tätä loimea nyt", mutisin hevoselleni ja asettelin loimea tamman päälle. Hetken äherryksen jälkeen katsoin lopputulosta. "Tämähän sopii sulle just ja just", sanoin ja taputin hevosen kaulaa. "Jos olisit ihminen, sulla olis melko varmasti ulkonäköpaineita.." mutisin hiljaa ja ryhdyin riisumaan loimea hevosen päältä. "Nyt käyn nakkaamassa tämän takas talliin ja lepäilen hetken. Sen jälkeen tehään jotain kivaa yhdessä, eiks jeh?" höpötin Marinalle, joka käänsi turpansa minuun päin höristen. Rapsutin tamman turpaa ja viikkasin loimen. Lähdin kävelemään tallin suuntaan.

Vietyäni loimen satulahuoneeseen, suuntasin kulkuni tallihuoneeseen. Rojahdin makaamaan sohvalle ja suljin silmäni. Tuumailin hetken mitä voisin Marinan kanssa tehdä, kunnes uni sai minusta vallan.

"Huhhuh, nyt on sitten karsinakin putsattu..", mutisin itsekseni. Kahvihammastani alkoi kolottaa, jotenka lähdin hyppelemään kohti tallihuonetta. "Trallalalla laa" laulelin (jos sitä voi edes laulelemiseksi kutsua) hypellessäni tallia kohti. Ovella lakkasin hyppelemästä ja kävelin hymyillen tallihuoneeseen. Pöllähdin huoneen ovesta sisään ja sanoin transsissa: "kaaahviaaaa". Möngin kahvinkeittimelle laitoin sen päälle ja käännyin mennäkseni sohvalle. "Kappas, sinäkin täällä!" tervehdin Jerryä, joka näytti varsin nukkuvalta. Istahdin pojan viereen. "Mitäpäs ajattelit tehrä tänään?", kysäisin pirteästi, vaikken tiennytkään oliko toinen edes herännyt vielä.

Viimeistään siinä havahduin hereille, kun joku istahti viereeni. Avasin silmäni ja katsahdin tulijaa. "Juuh, täällähän minä", sanoin unisena nousten samalla käsieni varaan. "Jotenki vähä laiskotuttaa, mutta jospa se tästä päivän myötä..", mutisin ja asetuin takaisin makuulle ja asetellen kädet ristiin pääni taakse. "En mä tiiä vielä mitä meinaan tänään. Marina pitäs liikuttaa, raukkaparka lihoo vaan entisestään. Se on nyt jo semmonen sotanorsu", sanoin hymyillen Kirstulle. "Mitäpäs neitonen meinaa?" kysäisin kohteliaasti.

Tuijotin unista Jerryä, miettien samalla kuinka komea hän olikaan. Tajusin Jerryn kysyneen minulta kysymyksen. "Öööö... Ööö.. öö.. En oikeen tiedä.. Spitti pitäs liikuttaa varmaankin.. Mutta nyt kyllä juon kahvia! Otatkos sinä?" Kysyin Jerryltä hymyillen leveästi. Kirstu, miksi sinä käyttäydyt taas kuin idiootti? Kysyin itseltäni mielessäni, ja siinä samalla pompin kahvin keittimelle.

"Haha, tottahan toki", vastasin Kirstulle virnistäen. Nousin istumaan pörröttäen hiuksiani. Nousin ylös ja kävin nappaamassa maidon kaapista. Siirryin Kirstun luo kera maidon. Hymyillen tarjosin maitoa Kirstulle. "Meinasitkos ratsastaa Spitillä?" kysäisin ohi mennen katsellen samalla tytön touhailuja.

Kaadoin kahvia kuppeihin. Jerry saapuikin maidon kanssa. Kaivelin laatikosta keksejä. "Varmaankin juu.." Vastasin Jerrylle hymyillen.

/Kylläpäs on lyhyttä :DD

"Juujuu", sanoin hymyillen ja kaataen maitoa kuppeihin. "Ite aattelin käydä revittelemässä Marinalla maastossa, näillä näkymin", selittelin ja hörppäsin kahvia kupista. Kuskasin maidon takaisin kaappiin ja menin takaisin sohvalle istumaan. "Keititpäs hyvät kahvit", virnistin Kirstulle.

/ Vähä juu

"Miinä voin tarjoutua seuralaiseksi maastoon Spitin kanssa", sanoin hymyillen leveästi. Komea poika kehui kahviani, tokaisin vain: "Minä keitän aina hyvää kahvia, hehe". "Okei, en nyt ihan aina", sanoin nauraen ja istuin Jerryn viereen sohvalle. "Ai niin keksit jäi tuonne!", huudahdin muka hädissäni ja kipaisin hakemassa kaksi paketin pöydälle, ja aloin sitten hörppiä kahvia.

"Kyllähän se seura kelpaa, saapahan se mun sotanorsukin vähän enemmän puhtia, kun on seuralainen", sanoin hymyillen ja hörppäsin kahvia." Sen kyllä uskon. Pitääki tästä lähtien tulla kytikselle tänne, jos vaikka sattuisit tulla kahvia keittelemään", virnistin ilkikurisesti. "No mutta, olisinhan minäki voinu käyä hakemassa ton paketin, ei olis sun tarvinu nousta", lisäsin kohteliaasti ja hörppäilin vähän lisää kahvia kupistani.

Repesin totaalisesti Jerrylle. Hekotin niin ettei kahvitkaan meinannut pysyä suussa. Oikeastaan en edes tiedä mikä minua nauratti niin kovasti. Hekotettuani tovin vilkaisin Jerryä puna poskillani, ja koitin juoda kahvini pikaisesti, etten repeäisi uudelleen nauruun. "Äkkiäkös minäkin keksini juoksin", tokaisin virnuillen. "Huhhuhhuhh", huhhuttelin ja repesin taas nauruun. Mikä minua taas vaivaa?

"Varo ettei mene kahvia nenään", sanoin virnistäen ja kulautin kahvini loppuun. Katselin huvittuneena Kirstun naurukohtausta. "Toi punainen väri sopii sulle hyvin", sanoin virnistäen ja nousin hakemaan lisää kahvia. "Otatkos sinäkin lisää?" kysäisin kaataen kahvia kuppiini.

Katsoin nauraen Jerryä: "Juu, otan otan". Varmaan putoan Spitin selästä vielä tätä menoa. Sepä olisikin kun Kirstu saisi naurukohtauksen keksen ratsastuksen ja tipahtaisi ojaan. Sitten Jerry uljaalla ratsullaan tulisi minut pelastamaan. Repesin ajatukselle. Minun täytyisi selvästikkin rauhoittua. Löyhytin kädelläni kasvojani. "Tääl on aika kuuma", sanoin Jerrylle joka ojensi minulle kahvikuppia. "Kiitos", lisäsin vielä.

"Hahah, minusta täällä on ihan sopiva ja oleppas hyvä", naurahdin. Hörppäsin kahviani ja istahdin takaisin sohvalle. "Ohhoijaa. Saapa nähdä piristyykö sitä Marinan selässä", sanoin ohimennen. "Alan olla immuuni kahville", lisäsin ja kulautin lisää kahvia kurkusta alas.

"Kyllä sitä heppasen selässä aina piristyy, jos ei ole piristynyt putoaa", sanoin hymyillen. Olin saanut nauruni tyrehdytettyä, mutta olin vieläkin punainen kuin paloauto. "Ota toki keksiä", sanoin ja otin yhden keksin pöydältä, jonka sitten sen enempää ajattelematta tungin pojan suuhun. Otin myös itselleni yhden keksin, jota mussutin iloisesti. Tajusin tekoni ja sanoin:" Oi anteeksi, kamalaa jos olisit ollut allerginen noille kekseille ja minä vain tungen sellaisen suuhusi". Repesin taas. "Ehkä mun pitäis vähäsen rauhottua", kysyin enemmänkin itseltäni. Join kahvini pikaiseen tahtiin ja kysyin sitten: "Mennäänkö kohta harjaamaan heppanat?"

"Kyllähän sitä. Marinaa saakin varmaan taas hoputella", naurahdin. "Umf" kuului suustani, kun Kirstu työnsi keksin suuhuni. Otin keksin pois suustani ja naurahdin: "Oot kyllä melkonen tapaus." Haukkasin palan keksistä ja join kahvia päälle. "Ei se mitään, ei mulla mitään allergioita ole", sanoin hymyillen ja söin keksin loppuun. "Mennään vaan", sanoin ja kulautin kahvini loppuun.

Vein kuppini omalle paikalleen. "Jospaspaspas minä hakisin Spittini tohon harjaus paikalle ja sinä hakisit sitten Marinasi siihen myös?" kysyin tai oikeastaan vain totesin. Hihittelin pomppiessani ulos. Käännyin Jerryyn päin ja sanoin hymyillen: "Nähdään pian". Sitten käännyin pois päin kohti Spitin aitausta ja yritin parhaani mukaan kävellä normaalisti.

"Kyllä se käy, kyllä se käy", vastasin tuon toteamukseen virnistäen. Kuskasin oman kuppini paikalleen, nykäisin takin päälleni ja lähdin hetkeä myöhemmin astelemaan Marinan aitaukselle. Kuljetin samalla kertaa kypäräni, hevoseni varusteet ja harjapakin harjauspaikalle.

Vislasin hiljaa päästyäni aitaukselle. Marina oli keskellä laidunta ja kohotti päätään. Se päästi hirnahduksen ja lähtikin laukkaamaan tönkösti luokseni. "Hei tyttöseni", mutisin ja silitin shiren päätä. "Onkos ollut ikävä?" jatkoin mutinaani, kun tamma hamusi olkaani. Nappasin otteen hevosen riimusta ja avasin portin. "Tulehan, pieni iso tyttöseni. Lähdetään lenkkeilemään Spitin ja Kirstun kanssa, mitäs sanot?" höpötin ja lähdin taluttamaan hevosta kohti harjauspaikkaa. Marina hörähti hiljaa ja löntysteli vieressäni korvat hörössä.

Kiinnitin riimunnarun hevosen riimuun ja nappasin pölärin harjapakista. Ryhdyin harjaamaan tammaa pitkin vedoin. Marina laski päätään alemmas, ummisti silmänsä ja laski päänsä alas.

Spitti odotteli minua portilla. "Heissan poikaseni, lährettäskö ratsiloimaan?" kysäisin Spitiltä. Se nyökytteli päätään ja kuopaisi maata niinkuin jotain muka olisi ymmärtänytkin. Nappasin sen riimusta kiinni ja talutin sen ulkokarsinalle, josta hain sille riimunnarun. Sitten käpöttelimme harjauspaikalle.

Sitaisin Spitin kiinni ja lähdin sisälle hakemaan varusteita. N appasin mukaan kaiken tarvittavan ja ähisten möngin ulos Spitin luo. Sitten tömäytin tavarat Spitin jalkojen juureen, se oli kyllä tottunut touhuihini. Otin harjan ja aloin harjata hevoseni karvaa.

Siirryin putsailemaan tamman kavioita. "Nostapas hieman jalkaasi", mutisin hevoselle, joka päätti pitää jalkansa tukevasti maan pinnalla. Tuuppasin hevosen lapaa hieman. "Noniin, nostahan nyt", murahdin. Marina tuuppasi minua turvallaan ja hörähti. Suoristauduin ja katselin tammaani topakasti: "Kuules nainen. Jos tuo sinun kaunis ja "siro" jalkasi ei nouse nyt, niin ei hyvä heilu." Marina kurotti turpaansa kohti kasvojani ja hamusi poskeani. "Noniin, meillä on yleisöä", mutisin tammalle ja työnsin hevosen turvan pois. Kumarruin jälleen hevoseni etusen pariin. "Nostas", houkuttelin ja tuuppasin. Tamma piti pintansa ja ravisteli päätään. Otin tukevamman otteen vuohisesta ja nostin hevosen jalkaa tuupaten samalla lavasta. Lopulta kinttu nousikin ylös ja sain putsattua kavion. "Eihän se ollut niin kamalaa?" kysäisin hevoseltani ja taputin sen kaulaa. "Ja nyt loputkin jalat nätisti ylös, eiks jeh?" sanoin siirtyen putsaamaan loputkin kaviot.

Hetken kuluttua pääsin varustamaan hevostani. Tarjosin kuolaimet hevoselle, joka otti ne kiltisti suuhunsa. Saatuani remmit kiinni, asettelin satulan tamman selkään. "Nyt et kyllä pullistele, senki .. norsu", murahdin hevoselle ja kiinnitin satulavyön. Laskin jalustimet alas ja nykäisin kypärän valmiiksi päähäni. Katsahdin Kirstua ja rapsuttelin Marinan kaulaa. "Olettekos millä mallilla?" kysäisin.

Oli hauskaa kuunnella miten muutkin jutustelivat hevostensa kanssa, itse kun pälpätin kuin papupata, vaikka tiesinkin ettei edes Spittini ollut niin viisas ymmärtääkseen kaikkea. Siirsin Spitin satulan oikealle paikalleen ja kuulin Jerryn esittämän kysymyksen. "Laitan vielä satulan ja sotakypärän päähäni ja sit oon valmis", vastasin nauraen. Otin satulavyön hevosen alta ja aloin kiristämään vyötä. "Noniin sinä laiha lapsi, nyt voisit vaikka laihistaa niin tämä satulakin pysyisi paikallaan, enkä minä matkustaisi jalkojesi välissä.. tai siis mahan alla," lisäsin nauraen. Spitti antoi kiristää satulavyönsä, mutta kuopaisi muutaman kerran jalallaan maata osoittaakseen mieltään. Otin kypäräni maasta ja laitoin sen päähäni. Seuraavaksi taputin hevostani kaulalle ja tokaisin: "Nyt me olemme valmiina lähtöön".

"Selvä juttu", sanoin virnistäen Kirstulle ja käännyin Marinan puoleen. Irroitin riimun tamman kaulalta ja nousin ketterästi selkään. Kiristin satulavyön selästä käsin ja säädin jalustimet sopiviksi. "Siitä onkin pitkä aika, kun satulan kanssa olen mennyt. Voipi olla, että teen lähempää tuttavuutta maanpinnan kanssa", huikkasin ohi mennen ja kokosin ohjat. Marina kökötteli kiltisti paikallaan. "Hmmh, sut pitäs myydä pikku kersoille pullapolleksi ja ostaa kilpuri tai varsa tilalle", mutisin ja taputin hevosen kaulaa. Marina hörisi hiljaa vastaukseksi ja lähti löntystelemään laiskasti eteenpäin annettuani pohkeita. "Menettekös te edellä vai häh täh?" kysyin Kirstulta hymyillen.

Hihittelin ajatukselle, että saisin itse leikkia uljasta prinssiä, jos Jerry lentelisi. Otin Spitin riimun kaulalta ja pomppasin oripoikani selkään. Spiti kuopaisi pari kertaa maata ja lähti käskystäni liikkeelle. "Me voitais ehkä mennä eka, niin Spitille ei tulisi minkäänlaista hinkua tammaasi kohtaan", sanoin nauraen ja lähdimme liikkeelle.

"Hahah, kyllä se käy", naurahdin ja pidättelin tammaani. Ohjasin Marinan Spitin taakse ja annoin löysät ohjat. Marina roikutteli päätään ja löntysteli eteenpäin. "Tänään revitelläänkin urakalla", mutisin tammalle silittäen samalla sen kaulaa. "Saat sinä päättää, minne mennään", huikkasin Kirstulle.

Mä nyt tungen mukaan häätäkää pois jos ette halua mua tänne :3//

Käänsin musiikkia vielä asteen kovemmalle, ja reipastin tahtiani. Siitä oli aikaa kun olin viimeksi juossut. Kuntonkin lysähtänyt. Jos en tälläistä 10km hölkkälenkkiä jaksaisi olin aika pohjalla, ottaen sen huomioon että puoli vuotta sitten olin juossut sen aika kovaa. Noh, juoksemalla se juoksukunto tulisi takaisin...

Olin jo aika lähellä Hukkasuota, ja näin äkkiä hevosia edessäni. Hiljensin automaattisesti kävelyyn, ja vetäisin kuulokkeet korvistani. Hmm... Nuo hevoset olivat Hukkiksesta, sillä olin nähnyt ne aikaisemmin. Korjasin ponnaria ja katsoin taas uudelleen ratsukoita.