Talvinen tallipäivä

Autoni lämpömittari näytti pari astetta pakkasen puolelle kun ajelin rauhallisesti tietä pitkin tallille. Parkkeerasin autoni Hukkasuon pihaan ja päästin Mandin ulos. Novascotiannoutaja katosikin äkkiä tallin taakse ja nousin itse ulos rauhallisemmin. Nostin takakontista muovikassin joka sisälsi Rockyn varusteita, jotka olivat autooni jostain syystä jääneet. Sitten lähdin tallia kohti. Ulkona oli jo hämärä, mutta tällä kertaa osasin varoa mahdollisia eteeni sattuvia puita. Haistoin hevoset ja heinän, sekä niihin sekoittuvan lämpimän tasainen kahvin tuoksun. Hiippailinkin kiireisesti taukohuoneeseen - ehkäpä joku olisi jättänyt jämäkahvinsa seuraavalle halukkaalle tai kenties keittämässä parhaillaan tuoretta satsia!

// Mulle ihan uus juttu tää rope, joten mukaan ihmeessä jos vaan intoa/aikaa riittäää

Kevin oli jo ollut tallilla jonkun aikaa. Hän oli hoitanut perjantaina kaatuneen Amaran jalan, joka olikin jo parempaan päin. Kevin oli kahden vaiheilla uskaltaisiko päästää varsaa samaan tarhaan muiden varsojen kanssa riehumaan, joten päätti pitää Amaraa ja Dassia vielä hetken aikaa karsinassa.

Kevin oli juuri kaatanut tuoretta kahvia itselleen ja ottanut salaattirasiansa jääkaapista kun tallin puolelta kuului muutakin kuin hevosten elämää. Hän nappasi haarukan ja istahti eväineen pöydän ääreen. "Moro! Siinä on tuoretta kahvia jos maistuu", mies sanoi huoneeseen tulleelle blondille ystävällisesti.

//Tää on ihan kivaa tallikirjan ohella

Avasin oven ja näin Kevinin istuvan pöydän ääressä salaattirasia edessään. Hän kehotti minua ottamaan kahvia ja kipitin kiittäen hakemaan kuumaa juomaa.
”Mitenkäs se Amaran jalka voi? Kuulin että oli vähän kaatunu. Oli kyllä oikeesti perjantai 13”, hymähdin ja istahdin sohvalle.

Kevin pureskeli suunsa tyhjäksi, ennen kuin vastasi. "On se jo parempaan päin, ei enää onnu. Turvoksissa se vielä on vähäsen muttei enää niin pahasti, säikähdyksellä selvis. En vielä kyllä taida viitsiä päästää sitä riehumaan muiden varsojen kanssa, on muuten poikki se jalka", Kevin tuumaili ja hörppäsi kahviaan. Mies oli kyllä kiitollinen siitä ettei Amaralle ollut tullut murtumia tai muuta vakavaa perjantaina, varsan tulevaisuus olisi ollut sitten pullahevosena oloa.

"Mites sulla on vointi? Olit kuulemma kävelly puuta päin?" Kevin kysäisi ja popsi jälleen salaattiaan.

”No hyvä, ettei pahempaa käyny, ja kannattaa juu noissa pelata varman päälle”, vastasin hörpäten kahvimukistani. Jäin hetkeksi tuijottamaan kahvia jonka tasainen pinta rikkoutui minun siihen puhaltaessani. Havahduin kun kuulin miehen kysyvän minun voinnistani minun ja puun välisen kanssakäymisen takia. Poskeni helahtivat välittömästi tomaatinpunaiseksi ja ajatukseni palautuivat päivään.
”Joo mä vähän säädin vaihteeks”, takeltelin nolona.
”Kiitettävän kova vauhti mulla kyllä oli kun niin kovan tällin sain”, nauroin ja hieman kiusaantunut ilmapiiri laukesi heti.

Hiippailin kohti tallihuonetta, sillä sieraimiini leijaili tuore kahvin tuoksu. Raotin ovea ja sanoin: "Oi, täällähän on kahvia". Hain itselleni kupin kahvia ja kaivoin kaapinkätköistä keksipaketin. Siirryin sitten sohvalle. "Mitäpäs te?" kysyin iloisesti Keviniltä ja Sallalta.

"Totta, totta. Amaralla on varmasti kapasiteettia vaikka mihin tulevaisuudessa", hän tuumasi ja otti jälleen kulauksen kahvistaan. Kevin huomasi Sallan punastuvan ja hörähti. "Sattuuhan sitä, kun puut eivät osaa väistää", mies tuumasi.

Kevin tervehti kohteliaasti huoneeseen tullutta Kirstua ja lastasi jälleen salaattia suuhunsa. "Ihan hyvää, nyt kun tietää että Amara on parempaan päin perjantain jäljiltä", mies vastasi syötyään suunsa tyhjäksi.

"Eipä mulla mitään ihmeempää, opiskelua ja talleilua lähinnä" vastasin ovesta sisään saapuneelle Kirstulle.
"Just puhuttiin meidän epäonnen perjantaista... Olikos sulla mitään draamaa?", kysyin punatukkaiselta naiselta.

"No joo, vähäsen. Auto meni aamulla ojaan ja sitten Spitin kanssa lennettiin mukkelismakkelis. Spitiltä turpos jalka mut nyt se on jo ihan terve. Eiköhän se Amarakin pääse kohta laitumelle kirmailemaan", selitin nauraen ja hörppäsin kahviani. Ojensin samalla keksipakettia toisillekin.

Kevin sulki salaattirasiansa ja laittoi sen jääkaappiin ylähyllylle. Hän istahti takaisin tuolille ja nautiskeli nyt kahvistaan. "Se perjantai kyllä tosiaan oli epäonninen", mies hymähti. "Kyllähän se. Pitää joku päivä aluksi pitää sitä hetken tyhjässä tarhassa", hän tuumaili ja otti keksin Kirstun tarjotessa.

"Mitäs suunnitelmia teillä on tälle päivälle?" hän kysäisi hetken päästä. Kevin katsahti olkansa yli ja nousi kaatamaan itselleen lisää kahvia. "Otatteko te?" hän kysyi tytöiltä kohteliaasti.

Kirstu tarjosi keksipakettia ja otin keksin kiittäen. Kevin kysyi päivän suunnitelmistamme.
”En oikeestaan edes tiedä vielä. Ei ainakaan mitään hikitreeniä, ehkä joku maastolenkki”, hymähdin.
”Oottekos muuten ikinä kokeillu hiihtoratsastusta?”, jatkoin innoissani.

Mies seisoi edelleen kahvipannu kädessään mietteliäänä. Hiihtoratsastus, miksei moinen ole koskaan käynyt hänen mielessään. Dassin kanssa sitä ei voisi kyllä harrastaa, sillä tamma on niin kiukkupylly ja kaviosta tulisi heti päähän. Amigo toisaalta olisi loistava ratsu, mutta Kevinin täytyisi ensin vielä hioa luottamusta ruunaan. Hän havahtui hetken päästä ajatuksistaan. "En ole kokeillut, mutta oon kyllä ehdottomasti mukana niin ratsain kuin suksillakin, jos löytyy halua muilta ja siihen sopiva heppa", mies naurahti.

”Rockyn kanssa ainakin onnistuu, oltiin sen kanssa kisoissakin”, naurahdin ja muistelin erittäin mielenkiintoista ja omalaatuista kilpailukokemustamme. Hauskaa oli kyllä ollut, ja muistin räkättäneemme vedet silmissä Emiljan kaaduttua ojaan minun keskittyessäni johonkin ihan eri juttuun kun Rockyn ohjaamiseen.
”Mites sun hepat?”, kysyin kääntyen Kirstua kohti.

"Oii, hiihtoratsastusta!" innostuin ideasta. Hörppäsin kahviani ja jatkoin naurahtaen: "Spitistä en oo ihan varma, mutta Twisti-parka suostuu kaikkeen".

”No mut mennäänkö?”, kysyin innoissani.
”Voidaan ottaa Rocky tai Twisti vetämään ja toinen vaikka ihan vaan mukaan? Pääsis sit kaikki tekemää jotain”, ehdotin ja vein kahvikuppini tiskialtaaseen.

Kevin oli laskenut kahvipannun paikoilleen ja hörppinyt kahviaan tyttöjen puhuessa hiihtoratsastuksesta. "Mä oon mukana!" mies sanoi innostuneesti ja kulautti loputkin kahvistaan. Hän nousi huuhtelemaan kuppinsa ja hörppäsi samalla vettä, ennen kuin asetti kupin pöydälle altaan viereen.

"Joo, mennäänkö vaikka heti?" kysyin innoissani ja kipitin samalla tiskipöydän ääreen Kevinin viereen. Huuhtelin myös kuppini ja asetettuani kupin tiskipöydän reunalle käännyin katsomaan Sallaa.

/Että menee hermot kännykän kanssa, nopeesti koittaa tänne vastata ni saa yli kymmenen kertaa yrittää lähettää, eikä siltikää lähetä

”Toki, mä voin ottaa Rockyn ja jos otetaan vaikka se Twistikin mukaan niin ei yhen tarvitsis juosta perässä”, ehdotin iloisesti. On siitä hetken aikaa, kun on hiihtoratsastamaan päässyt, harvinaista herkkua näillä Suomen ilmoilla (en nyt meinaa että jossain Espanjassa onnistuis paremmin mut you know XDD)!
”Kukas menee ekana ratsaille ja kuka taakse? Ja kumpi heppa laitetaan vetohommiin?”, älysin kysäistä.

//Juu itekkin pari kertaa roolasin puhelimella ja ai että ku oli hankalaa

"Jos laitettas vetohommiin Rocky näin aluksi, kun Twisti ei ole tainnut moista ikinä kokeilla. Ehkä se Twisti sitten älyää ottaa mallia", selitin iloisesti. "Mä voisin vaikka aluksi ratsastaa Twistillä perässä, vaihellaan sitten", lisäsin vielä.

Kevin kuunteli jälleen tyttöjen intoilua. "Mä voisin mennä aluksi vaikka suksille, niin näen vähä miten teijän hepat käyttäytyy - vaikkakin jockeynä tuli ratsastettua monenmoista hevosta", mies naurahti väliin ja suuntasi sitten huoneen ovelle. "Mä voisin lähtee kattelemaan löytyiskö tallien uumenista suksia ym, nii te voitte laittaa hepat sillä välin", hän tuumasi ja poistui sitten käytävään.

”Okei, mä voin mennä laittamaan Rockyn valmiiks”, sanoin ja homma oli sovittu. Hain Adidaksen kassini huoneen nurkasta ja vedin esiin kypäräni sekä hanskat. Sitten lähdin hieman Kevinin perässä ulos hakemaan ruunaani tarhasta.

Lähdin itsekin hakemaan hevostani. Twisti tuli tapansa mukaan höristen vastaan. Vein sen mukaani talliin ja aloin harjata sitä. "Tänään saat kokeilla taas jotain hassua", selitin sille samalla kun setvin sen harjaa.

Harjailin Rockyn viheltäen. Sitten satuloin ruunan ja laitoin valjaat joita käytin hiihtoratsastuksessa. Kun olin valmis lähdin taluttamaan hevosta ulos.

//lyhyt oli mutta aattelin että pääsis nyt nopeesti taas kaikki samaan paikkaan

Kevin oli löytänyt sukset tammatallin takaa. Hän hivuttautui seinän vierustaa pitkin takaisin tallipihalle ja rupesi katselemaan kiinnitystä. Suksien kiinnitys olikin yksinkertainen sillä monoja ei tarvittu. Sukset tarvi sitoa vain jotenkin kenkiin ja se olisi siinä. Kevin kyyristyi suksien ääreen ja tutkaili suksien pohjat läpi, ne olivat hyvässä kunnossa. Seuraavaksi mies asetteli jalkansa suksiin ja sitoi ne kiinni. Hän nosteli ja ravisteli jalkojaan testatakseen pitävyyden.

Salla ja Rocky saapuivat ovesta ulos ja Kevin päätti liittyä heidän seuraan. "Nää onki näppärät sukset, ei tartte monoja!" mies naurahti saavuttuaan parivaljakon luo kömpelösti. "Hankalaa tää liikkuminen on ilman sauvoja", hän tuumasi ja haki tasapainon.

Saavuin itsekin valmiin Twistin kanssa paikalle. "Kappas, suksetkin löyty", naurahdin ja kysäisin: "Ollaankos me nyt sitten valmiita?". Twisti vieressäni hörähteli jatkuvasti. Sillä oli tosi hieno tapa tervehtiä. Rapsuttelin sitä samalla korvan takaa.