Remi - joka oli jäänyt selvästi usean tapahtuman ulkopuolelle - jatkoi Kafkan treenaamista. Hän pyysi oriilta aina vain enemmän, vaativampia liikkeitä ja kootumpaa askelta. Kafka energisöityi jokaisesta pyynnöstä lisää, laukanvaihdot sujuivat hyvin vaikka välillä ori vaihtoikin pienen pukin kautta. Myös vastalaukat, sulut ja avot onnistuivat hyvin. Nyt Remi halusi vain hypätä. Ikävä puoli siinä oli, ettei ollut ketään nostamassa puomeja, joten hän päätti nostaa ne itse.
Hän hypähti alas Kafkan selästä ja osoitti sormellaan oriin turpaa. Hän nosti matalan esteen metrin korkuiseksi ja lisäsi tehtävään vinottain toisen metrin pystyn. Pienellä loikalla hän oli takaisin Kafkan selässä, korvat punehtuen viileästä talvi-ilmasta. Kuitenkin hän nautti nostaessaan laukan ja antaessaan Kafkan liikkua allaan vapaasti, isoin askelin. Esteelle tultaessa hän lyhensi askelta, teki muutaman puolipidätteen ja hetken ajan hän tunsi lentävänsä Kafkan kanssa. Tämä hevonen todella kykeni antamaan Remille kaiken mahdollisen.