2# Voikko ori ja siunattu osa-aikatyö

First topic message reminder :

Remi oli juuri saapunut tallille laittamaan Kafkaa kuntoon. Nyt kun he viimein olivat ehtineet tutustua talliin ja ympäristöön, niin oli pitkästä aikaa kunnollisten estetreenien vuoro. Koska tallilla ei ollut vielä muita, Kafka seisoi irti keskellä tallin käytävää ja Remi harjasi sitä huolellisesti joka puolelta. Vetrolinen kanssa hän setvi pellavaisen harjan ja hännän tukahduttaen haukotuksen. Vuorokaudessa oli yksinkertaisesti liian vähän tunteja. Hän oli päässyt töistä puoli neljältä, joten aikaa nukkumiseen ei juurikaan ollut. Sen sijaan että hän olisi ehtinyt ottaa kunnon yöunet, hän oli kurinalaisesti noussut puoli seitsemältä (eli tavallista myöhempään) venyttelemään ja tekemään muutaman liikkeen tangolle ennen kuin tapaansa mukaan kävi viiden kilometrin juoksulenkin. Sitten aamupala: kourallinen rasvatonta mysliä ja puoli pannullista kuumaa kahvia. Muutama opetustehtävän ylöskirjaaminen ja yhden aikaan hän oli jo tallilla.

Kafka venytteli kaulaansa ja päristeli nautinnosta kun Remi rapsutti sen säkää. Poika hymyili väsymyksestä huolimatta ja nosti ensin geeliromaanin oriin selkään asetellen sen erittäin huolellisesti paikoilleen. Sen jälkeen punainen HV Polon estehuopa, jossa oli kauniit hopeiset kirjailut tikkikankaan ympärillä. Ruskea estesatula, joka oli luonnollisesti vienyt suurinpiirtein Remin neljän kuukauden palkan, vatsapanssari kiinni, sen verran löysälle tietenkin ettei ori hermostunut alkuunsa. Sitten oli suojien vuoro. Varovasti hän liu'utti jokaisen punaisen suojan paikoilleen ja kiinnitti niiden tarrat tarkasti. Hän tarjosi kuolaimia lempeästi ja Kafka luonnollisen kuuliaisena avasi suunsa ja antoi Remin laittaa suitset paikoilleen ja kiinnittää meksikolaisen remmit sekä leukahihnan. Martingaali kiinni panssariin ja kaikki oli valmista. Paitsi tietenkin Remi.

Poika veti punaisen hupparinsa peitoksi tumman Pikeurin toppaliivin päälleen ja sulki vetoketjun. Hän veti samansävyiset nahkahansikkaat käteensä työnsi ruskeat nyöritettävät saappaat jalkaansa. Hän työnsi pipon syvemmälle päähänsä. Remin täytyi myöntää että hänen paheisiinsa kuului ilman kypärää ratsastuksesta nauttiminen, varsinkin talvella kun korvat tuppasivat jäätymään. Onneksi Kafka oli hokitettu ja kenttä tällä hetkellä hyvässä kunnossa, jopa melko sula nollakelien jälkeen - eikä ollenkaan liukas. Klipatun orin päälle hän heitti vielä punaisen viltin ja maiskautti hevosen liikkeelle. Hyvässä ryhdissä ori asteli hänen takanaan ilman että Remin tarvitsi siihen koskea. Pihamaalla hän veti jalustimet alas ja kiristi mahavyön ennen kuin kapusi notkeasti selkään. Hän suoristi vilttiä ja ohjasi oriin tallilta poispäin vievälle tielle. Alkukäynnit sujuivat yhtä hyvin myös maastossa. Ei mennyt aikaakaan kun auto ajoi heidän ohitseen ja Kafka otti epäluuloisen sivuaskeleen valkea harja hulmuten mutta tyytyi sitten kävelemään hieman jännittynein askelein eteenpäin.

/ Welcome in, people. Puomien nostajia tarvittaisiin! /

"No hyvä", Remi vastasi Crimikselle ja lähti antamaan ruoat Kafkalle.
"Mä lähden nyt kotia kohti", hän totesi sitten ja sanoi vielä Janikalle: "pärjäile!" Crimikselle hän vilkutti hymyillen.

/ Finito mun osalta! /

"Jeps! Kyllä tästä selvitään...varmaan" vastasin Remille, joka häipyi ovesta ulos. Katsahdin Crimikseen, ja aavistin hänen kysyvän jotain miksei veljeni pystynyt huolehtimaan Miskasta ja Nipsusta.

Vilkutin Remille ja käännyin takaisin janikan puoleen. Uteliaisuus poltteli sisälläni, mutta ajattelin, että tällä kertaa voisi olla ehkä hyvä pitää suunsa kerrankin kiinni. Nyökkäsin tytölle mietteliäänä ja sanoin: "Okei." Hetken hiljaisuuden kuluttua jatkoin hiukan vaivaantuneena: "Mun pitäis hakee loputkin hepat sisälle.."

"Hei tarttetko apuu? Ei mulla mitään muutakaan tekemistä oo, mut voin kyl putsata vaa karsinoitaki." sanoin, ja jäin hajamielisesti rapstuttamaan Toopen ryntäitä. Ori venytti kaulaansa ja huuliansa, olihan nyt ryntäistä rapsuttaminen sen lempiasia -heti ruuan jälkeen.

/ Voihan afnjsgkhasdgnkjsnhdkndhsnk D::: Kirjotin kunnon romaanin puhelimella ja se ei sitte lähettäny sitä. Arghh. /

"Okei, jos ei sulla muuta oo. Apu on kyllä aina tervetullutta!" vastasin ilahtuneena Janikan tarjouksesta. "Mä ehin aamupäivästä jo siivota lähes kaikki karsinat, että eipä noita siivoushommia paljoo oo. Ehkä yks karsina Toopen lisäks vaan" jatkoin äkkiä puheliaana hymyillen. Ehkä minusta ja Janikasta voisi tulla ystävät. Ehkä hyvätkin. Tästä se voisi alkaa. Eivät miehet saisi tulla tyttöjen väliin, ei edes jumalaisen hyvännäköinen Remi. "Että mäkin voin nopee siivota ton yhen karsinan, ja sä voit hakee heppoja, tai sit toisinpäin. Ihan sama" pölpötin ja suljin sitten suuni. Saisi toinenkin puheenvuoron!

/tuttu tunne/

"Mmh, ihan sama, mä voin kyl putsata sen karsinan." sanoin hajamielisesti. Hämmästyin itse, kuinka hiljainen olin tänään, sairastin todennäköisesti kroonista puheripulia. "Mul ei vaan oo hyvä päivä, et älä ita ittees jos mä en vastaa." varoitin hiljaa.

"Okei" vastasin Janikalle nyökkäillen. Ahaa, huono päivä. Siksi kaikki oli mennyt niin kuin oli. Annoin kaiken tapahtuneen mielessäni anteeksi tytölle, hänellä ei varmaan ollut nyt helppoa. Kaikesta päätellen. Hymyilin tällä kertaa aidosti, rohkaisevasti. Nappasin pari riimunnarua ja läksin taas tarhoille.

Pian kaikki hevoset oli saatu sisään ja hevoset rouskuttelivat iltakaurojaan tyytyväisinä. "Päivä on nyt pulkassa, että eiköhän lähdetä molemmat kotiin" totesin Janikalle puistellen käsiäni housuihin. "Tai itse asiassa, voisin tarjota sulle iltapalaa jos haluat? Kiitokseksi avusta.. ja noh, anteeksi huonosta käytöksestäni." lisäsinkin heti perään ystävällisyyden eleenä. En halunnut minkäänlaista eripuraa kenenkään tallilaisten kanssa.

*käyttää yliluonnollisia kykyjä ja siivoaa karsinan + vie lannat lantalaan ennätysajassa*
Laitoin kottikärryt sekä talikon omille paikoilleen, ja kuuntelin mitä Crimiksellä oli sanottavana.
"Oi vitsi, se oi tosi kiva! Ja ei mitään, mulla nyt vaan on ollu vähä hankalaa.. Tiiäksä, on masentanu ja laskut oottaa kotona.. Äh! Ne Juhanin hautauslaskut! Ja mun pitäis viel maksaa ruuat sen elikoille. Tai siis, unohda." sanoin sekavasti, tajunneena että olin juuri puhunut hautauslaskuista. Nyt minun pitäisi varmaan kertoa kaikki. "Ja Sarkku ei tykkää etten tuu treeneihin, mutta hällä väliä!" virnistin vielä. En ollut käynyt taitouintitreeneissäni viikkoon, -ja minäkö muka kilparyhmän aktiivisin?

Kuuntelin Janikan äkillistä purkausta yllättyneenä. Raukka. Joku läheinen oli siis kuollut. Mitä ihmettä voisin sanoa tässä tilanteessa? Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, miltä sellainen mahtoi tuntua. "otan osaa" sanoin sitten kömpelösti, koska hiljaisuuskaan ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. "Mitkäs reenit?" kysyin uteliaisuudestani ja olin iloinen, että näin Janikan virnistävän. Se oli kai positiivinen merkki? Ilmeettömyys olisi pahempi, eikö vain?

/ Jee c: /

/ totaali ot. mutta mä heitän nyt hyvästit teille, olette kaikki rakkaita <3 /

"Taitouinti, tai siis kuviokellunta jos se selittää." hymyilin.

/mitä me muuten tehdään nyt? ollaanko kävelemässä jonnekki vai hä? :>

/ Remi, faboon heti !! /

"Ooi, vähäkö siistiä!" hihkaisin Janikan kertoessa lajistaan. En tuntenut ketään, joka harrastaisi tuollaista. Vähänkin epäyleisemmät lajit saivat aina samanlaisen reaktion aikaan. Oli niin hauskaa kuulla sellaisesta, mistä ei itse tiennyt yhtään mitään. "Ootko sä kauankin harrastanu sitä?" kysäsisin aidosti kiinnostuneena. Jes, tämä ilta meni vain parempaan suuntaan. Olin aivan innoissani seikasta, että tutustuisimme Janikan kanssa enemmän.

Avasin omakotitaloni oven ja ohjasin Janikan sisään. "Sori, tääl on vähän sekasta" mutisin tytölle katsellen hujan hajan heiteltyjä kenkiä. Olisi varmaan pitänyt pyytää toinen kylään toisella kertaa, niin olisi voinut siivota ensin. Järjestys ei kyllä kuulunut parhaimpiin puoliini..

"No onhan tota nyt tullu öö, kymmenisen vuotta harrastettuu.. Eikä se kyl enään oo mitään harrastamista, puolentoistatunnin treenit neljä kertaa viikossa, ja siihen päälle kuivat. Eli siis kaikki venyttelyt ja ne. Onhan se nyt melkeen pakkomielle, kun me kerta kisoissakin käydään vähän väliä. Ja kisaviikolla on treenit joka päivä, mut hauskaahan sen on." kerroin kiinnostuneen oloiselle Crimikselle.

Crimis ohjasi minut sisään taloonsa, ja katselin hymähtäen sikinsokin oleville kengille. Eteiseni oli aivan samanlainen. "Pöh täällä mitään sekasta oo, tervetuloa mulle kisaviikolla. Oon sillon aivan poikki, ja sitten pitääkin melkeen kutsua tuholaistorjujat." hymyilin.

Janikan rupattelu sai minut hieman rentoutumaan, vaikka kotini olikin sotkuinen. Hymyilin tuolle iloisena ja riisuin ulkovaatteet päältäni. "Vitsi mä en jaksais!" kommentoin reeneihin ja hymyilin Janikalle. "Oo kun kotonas vaan, otatko teetä vai kahvia vai kenties kaakaota?" touhotin ja aloin etsiä kuppeja kaapista.

Seurasin Crimiksen esimerkkiä ja riisuin ulkovaatteet. "Ei sitä kaikki jaksakkaan, meiän porukka on vaan harvinaisen itsepäistä porukkaa. Hui, enmää osaa valita! Vaikka kahvia kiitos, pitää vielä mennä hakemaan ne Juha- mun veljen elikot sen tyttöystävältä, enkä mä haluu nukhataa kesken koiran lenkittämisen!" nauroin ja katsoin Crimiksen kaivellessa kaappejaan.

"No sen voin uskoo!" naurahdin janikan vastaukselle ja ojensin tytölle kupin. Laitoin kahvin tulemaan ja istahdin pöydän ääreen, viitaten Janikan seuraavan perässä. "Minkä rotunen koira se on?" kysäisin. Hevosten lisäksi olin aivan hulluna myös niihin.

Kun kahvit oli nautittu ja siinä samalla myös lämpimiä voileipiä, alkoi kello jo näyttää nukkumaanmenoaikaa.

/ voit roolii vielä jos haluut, mutta eiköhä tää ala oleen pulkassa? Täytyypä alottaa muute uus taas! : D Ja mulla rupee täs nyt painaa koeviikko päälle, joten pahoittelen jo etukäteen mahdollista aktiivisuuden hidastumista. ;|

/jeps, voin roolii tän ja sitte onkin jo päivä pulkassa/

"Mm.. Saksanpaimen."

Kahvit juotuamme katsahdin kelloon, ja sanoin:
"Mun pitäis varmaan ruveta tekee lähtöä, tosiaan ne pitää vielä hakea. Eikä Krista päästä mua sieltä pois ilman luentoa niiden hammasharjoista!" nauroin, ja tein lähtöä.
Häivyin hetken päästä hyvästeltyäni Crimiksen ovesta ulos kirpeään pakkasilmaan.