Kaikki niin uutta

First topic message reminder :

Remi, tummahiuksinen nuorukainen pyöritteli päätään tallipihalla. Muutto uuden työpaikan perässä oli tuonut hänet Hukkasuon harrastetallille, hänet ja hevosensa Kafkan, voikon puoliverioriin jota hän nyt odotteli saapuvaksi. Mies vilkuili koko ajan kelloaan ja hyräili David Bowien biisiä. Kuljetus oli jo puoli tuntia myöhässä ja Remi alkoi harmistua ja hätääntyä. Mitä jos Kafkalle oli sattunut jotain? Mitä jos auto oli ajanut ojaan? Hänen aivosolunsa ilmoittivat olemassaolostaan ja Remi totesi että joku olisi siinä vaiheessa kyllä ilmoittanut hänelle.

Ulkopuolisen silmin Remi näytti takuulla hyvältä. Hänessä oli jotain mystistä. Liikkeissä oli tanssijalle ominaista pehmeyttä ja vaikka hän oli laihempi kuin pituudelleen olisi ollut hyväksi, hän näytti lähestulkoon seksikkäältä tummissa pillifarkuissa ja isossa neuleessaan. Joku tosin olisi voinut erehtyä luulemaan häntä homoksikin, vaikkei Remi sitä ollutkaan. Ulkonäöstä huolimatta. Remi pyöritteli silmiään, kaikkea sitä tuli mietettyä kun odotti hevosensa tulevan.

"Kiitti ku voit auttaa, se on vähän häsläämistä ton kaksikon kanssa!" virnistin Crimiksen tarjoutuessa auttamaan Toopen kanssa. Crimis johdatti minut tallin perälle, ja osoitti kahta karsinaa jotka olivat varattu Toopelle ja Danalle. Toope päätyi karsina yhdeksään, ja Dana kymmeneen. Hyvä niin, sillä Toope oli varsin seurallinen otus, joka ystävystyi muiden hevosten kanssa sekunneissa. Dana taas oli hieman arempi tapaus... Talliin ilmaantui myös tarhassa olleet kaksi hevosta, ja miehet alkoivat harjata niitä. En voinut olla vilkaisematta puhelimeni näyttöä, joka näytti 25 vaille seitsemää... Enään olisi kymmenen minuuttia, ennen kuin heposeni saapuisivat paikalle! Olo oli kuin kymmenenvuotiaalla pikkukakaralla, mutta hällä väliä! Toivottavasti ei alkaisi satamaan lunta, Dana ei nimittäin koskaan ollut nähnytkään sitä, mutta Toope sen sijaan rakasti, ja ryntäsi heti lunta nähtyään piehtaroimaan.

Remi kuunteli huvittuneena Maxxin höpöttelyä vastapäisestä karsinasta. Hän lähti etsimään varustehuoneesta tamman harjapakkia ja mietti ottaisiko mukaansa myös tamman suitset, muttei edelleenkään tiennyt että ratsastaisiko hän vai taluttaisiko vain. Siihen varmaan riittäisi riimukin, tamma vaikutti niin rauhalliselta ja kuuliaiselta. Hiljaisena Remi palasi karsinaan ja alkoi harjaamaan Goldia.

"Hei! Ne on täällä!" hihkaisin nähdessäni sinisen farmarin sekä trailerin kaartavan Hukkasuon parkkipaikalle. Kävelin ripeästi ulos, ja kiitin kuljettajaa. Viheltäen avasin traikun sivuoven, ja minua tervehti kaksi hevosenturpaa; toinen harmaana ja uteliaana, ja toinen kullankeltaisena sekä hampaita näyttelevänä. Rapsutin tammaa sekä oria kumpaakin korvien takaa, ja Toope nappasi paidastani kiinni ilkikurisena. Ainakin Toope oli oma itsensä kolmen tunnin ajomatkan jälkeen, ja Danakin näytti olevan entisellään, lastaussiltaa vinhaa vauhtia potkivana ja ihmisille luimistelevana.
"Hei, sitten kun avaatte sen sillan, ni laskekaa se vasemmalta, koska Toope on sillä puolella ja se ei potki, mutta Dana kyllä tekee niin! Mun on pakko pitää tammasta kiinni, muuten se tulee ton takapuomin ali."

Taputin oria sen kiiltävälle kaulalle. Tämän ensimmäisen päivän liikuttelut ovat nyt tässä. Lähdin kävelyttämään oria talliin, jonne muut olivat varmaan pihalta kadonneet.

/ Sori lyhyttä ja epäaktiivisuus. D: /

Kävelin Janikan perässä tallipihalle ja jäin siihen seisomaan odottaen ohjeita, mitä tekisin.

/ Sori lyhyttä täältäkin, mun pää vaan lyö ihan tyhjää D: /

"Niin siis Crimis laske se silta alas vasemmalta, Toopen puolelta. Ja sitten kun oot saanu sen alas, ni avaisitko Danan takapuomin?" huikkasin, ja katsoin Toopen kahta riimunarua. Orin solmujenavaamistavasta johtuen, oli Toopella aina kaksi riimunarua trailerissa, sillä kerran oli hilkulla, ettei ori jäänyt rekan alle, sillä solmut avattuaan, ja heti lastausillan laskeudutta Toope oli pinkaissut takapuomin ali huoltoaseman pihalle. Hymähdin muistolle, ja irroitin toisen riimunaruista orin riimusta, ja kiinnitin sen Danan kuolaimeen.

//Crimis, Toope sitten tulee kiskomaan sua ympäri tallipihaa, todennäköisesti... Ja sopiiko, että alkaa satamaan lunta oikein kunnolla, niin Danakin saa aihetta hepuloida, -ja Toope piehtaroida.. //

Pihalla oli traileri, josta kaksi ihmistä purki juuri hevosiaan. Korkin pää nousi pilviin ja se katseli sieraimet suurina tulokkaita. Lähestyin pihaa rauhallisin askelin, ja pidin tiukasti Korkin ohjista kiinni.

Remi päätti jättää Goldin hetkeksi odottamaan ja mennä auttamaan muita lastaamaan kaksi uutta asukasta ulos autosta.
Hän seisoi hieman sivummalla ja katseli paheksuvasti kuinka nuori nainen laittoi riimunnarun kiinni kuolaimeen. Hän ei hyväksynyt sitä lainkaan.

Katsoin kuinka pihalle alkoi lappamaan väkeä, ensin minua ehkä hieman vanhempi nainen uteliaan näköisen puoliverisensä kanssa, ja melko pian heidän jälkeen tummatukkainen mies, jonka olin nähnyt jo tarhassa hopeanruunikon ponin kanssa. Mies katsoi minua hieman paheksuen, ja mietin, että miten olisin voinut suututtaa hänet. Dana nykäisi päätään, ja laittoi kielensä kuolaimen päälle. Normaalisti tammalla olisi joko hackamoret tai sidepullit, mutta trailerissa sillä oli pakko olla kolmipalat. Silitin toisella kädelläni Danan kaulaa, ja toisella Toopen, hyssytellen ihmisistä, etenkin siitä miehestä, hermostumaan alkanutta Danaa.

/ Aijjjaaaa MUN piti avata se... :'DD /

"Jeps!" huikkasin Janikalle ja tein työtä käskettyä. Yritin saada sillan nätisti maahan, ettei se kolahtaisi kauhean kovaa ja saisi nyt jo hermotsuneen oloista tammaa riehumaan lisää. Se onnistuikin melko hyvin, mutta olin epäluuloisella mielellä. En jotenkin pitänyt yhtään Danasta. Se vaikutti kauhealta ongelmahevoselta, joka pian aiheuttaisi pelkkää harmia. Mutta olin jo luvannut sille paikan meiltä ja se toisi myös kaivattua rahaa, joten pakko minun olisi oppia tulemaan toimeen sen asian kanssa, että se saattoi olla hankala. Onneksi ei sentään omani, joten minun ei varmaankaan tarvitsisi ressata siitä niin paljoa, eihän? Hengitin syvään pari kertaa ja astuin sitten lähemmäs takapuomia. Avasin sen ja pomppasin äkkiä sivuun, ettei tamma peruuttaisi suoraan päälle.

/haha, eipä tuo mitään /

Crimis laski sillan, ja yritti selvästi laskea sitä hiljaa, ettei se paukahtaisi maahan. Kun takapuomi oli avattu ja Crimis alta pois, lähtikin Dana alas ramppia nopeasti, kahdella loikalla se oli jo pihalla, ja katsoi sieraimet suurina uutta olinpaikkaansa. Ja juuri tuon takia tammalla oli kuolaimet trailerissa, tuon pois rynnimisen takia. Hymyilin. Tämä oli ensimmäinen kerta ikinä, kun Dana ei saanut hirveää hepulia. Crimis katsoi tammaa hieman epäluuloisesti, ja hyvä mieleni haihtui. Rypistin otsaani hieman, ja painoin pääni tamman pehmeään karvaan, taistellen muutamaa silmääni kumpuavaa kyyneltä vastaan. Vaikka se saattoi ensinäkemältä vaikuttaa hullulta ja hermoheikolta, oli Dana kuitenkin pohjimmiltaan kiltti, se vain oli epäluuloinen uusista ihmisistä, johtuen sen "huippuhienosta" kasvutilastaan, jossa sitä lyötiin ja jätettiin ruokkimatta. Dana hörähti hiljaa, ja Toope alkoi hirnumaan kopista kuin muistuttaakseen olemassaolostaan. Hymyilin hiukan, ja katsoin tamman ruskeisiin silmiin, silittäen sen mustaa harjaa.

/hö, suutunpa mä herkästä, älkäähän välittäkö, ainakaan hirveästi... )/

Dana tuli onneksi ilmaan suurempaa draamaa trailerista. Heitin pienen hymyn Janikalle ja marssin takapuomin luo. Avasin sen ja otin suloisen Toopen vastaan. Poni peruutti nätisti, mutta suhteellisen reippaasti vaunusta. Taputin sen kaulaa hymyillen. Oli se kyllä niin suloinen!

/oon nyt mummolassa, joten siksi tää nicki../

Dana hirnahti kipakasti Toopen peruutellessa Crimiksen johdolla ulos kopista. Harmaa poni näytti normaaliakin suloisemmalta talvikarvassaan ja syksyn aikana kertyneessä pömppömahassaan, että ei ollut ihme, että Crimis näytti aivan myydyltä, eihän nyt meidän Toope-Tobbeamme voinut kukaan vastustaa!

/ootellaas vähäsen, josko muutkin tulis/

/ Sori, Remi on niin kopio musta. Mä en suostu edes juoksuttamaan ilman kapsonia /

Remi palasi talliin todettuaan ettei häntä tarvittu. Loppujen lopuksi hän olisi voinut oikeastaan lähteä vaikka kotiin, koska hän ilmeisesti aikonut ratsastaa tai mitään, joten yhtä hyvin hän voisi lähteä. Talliin päästyään hän keräsi Goldin tavarat ja palautti ne varustehuoneeseen ja heitti samalla Kafkalle oriin rehut. Crimis saisi antaa heinät samalla kuin omilleenkin.

"Mitäs nyt meinaat, liikutatko vielä vai viedäänkö suoraan talliin yöpuulle? Kohta ois iltaruokinnankin aika" kysäisin Janikalta hölmönä seisoen keskellä pihaa poni narun päässä.

/ sori lyhyt :DD /

"No jos nää vois päästää kentälle hetkeks juoksemaan, ni se olis hyvä. Danaki rauhottuis pikkasen, ku ne on kuitenki seisonu tuolla kolme tuntia..." sanoin Crimikselle.

"Joo, sopiihan se. Me ollaan menos sinne ratsasteleen, mut heppojen laitto on viel kesken. Jos haluut mennä niitten kaa heti nii me tullaa sit vähän ajan päästä sinne?" ehdotan Janikalle ja tarjoan tuolle Toopen riimunnarua. Hevosten laitto oli jäänyt ihan puolitiehen ja Remikin varmaan odotteli jo, hänellähän oli ollut vähän kiirekin..? "Pärjäätsä ny näitten kaa jos meen takas talliin?" kysäisen Janikalta ja vaihdan jalan painoa toiselle. Ettei nyt Remi tai Max loukkaantuisi, kun olin heidät hetkeksi hylännyt.

"Kiitti." sanoin ja otin vastaan Toopen riimunarun. Crimis sanoi jotain ratsastamisesta, ja kysyttyään pärjäänkö nyökkäsin, ja lähdin taluttamaan molempia hevosia kentälle päin. Päästin ne vapaaksi kentälle suljettuani portin kunnolla, ja Dana pinkaisi heti toiseen päähän ja takaisin, milloin takapäätään heitellen. Toope jäi vierelleni seisomaan.
"Trav! Tobbe, trav! Hop hop!" huudahdin Toopelle norjaksi, ja silloin ponikin alkoi ravaamaan ympyrällä ympärilläni. Kun ori tuli minulle, olin koittanut opettaa sille suomenkielisiä komentoja, mutta ponin itsepäisyyden huomatessani opettelin itse norjaa. Siitä oli poni myös saanut lempinimensä "Galopp!" sanahdin Toopen lisätessä vauhtia, ja nostaessa nopean laukan.
Katsoin hetken juoksevia keskenään juoksevia hevosia, ja vihelsin sitten. Dana tuli nopeasti luokseni, mutta Toope jäi kentän toiseen päähän kakkaamaan. "Tobbee! Komme hit! Nå!" käskin ponia, ja se lyllersi luokseni ravissa, suuri maha hölskyen. Laitoin molemmat kiinni, ja vein hevoset talliin. Danakin tuntui paljon rauhallisemmalta, ja Toopekin puuskutti vierelläni. Hymyilin.

Oli juuri saanut satulan itsepäisen tamman selkään. Siinä olikin mennyt tovi, kun Feni alkoi koettelemaan taitojani. Aina käänsi takapään minulle kun tulin satulan kanssa. Työnsin itsepäisesti sen aina pois ja lopultakin onnistuin saamaan sille satulan. Vielä en kuitenkaan kiristänyt sitä tiukalle, sillä se homma tehdään kentällä. Otin Fenin suitset käteeni. Sujautin riimun kaulalle ja sujautin ohjat perässä kaulalle. Otin tukevan otteen Fenin päästä ja sujautin kuolaimet tottuneesti sen suuhun. Aluksi se yritti puklata ne pois, mutta sain ne kuitenkin sille. Kiinnitin vielä remmit hyvin ja sitten tarkatelin lopputulosta. Hyvältä näytti. "Max setä on valmis uljaan naisensa kanssa, entäs muut?" huikkasin käytävälle.

"Niin Crimis, mitä sä tahdot että mä nyt teen tämän tamman kanssa?" kysäisen naiselta ohimennen.

/PLAA/

"Aattelin et jos mennään tohon kentälle yhes ratsasteleen, miltä kuulostais?" vastasin Remille, kun tulin talliin. "Kuhan nyt vähän laitetaan näitä heppoja liikkumaan, että jotain ihan perusjuttujakin vaikka viittisit sen kanssa vääntää?" pyysin miestä ja nappasin Starin suitset naulasta. Jykevä ruuna yritti änkeä käytävälle, kun avasin karsinan oven. Naurahtaen tönäisin laikukasta hevosta, joka nöyrästi peruutti ja päästi minut sisään. Reippaasti Star otti kuolaimet suuhunsa. Kiinnitin leukahihnan - muut "turhat" remmit olinkin ottanut pois helpottaakseni elämää. Hain satulan ja viskasin sen ruunan selkään. Star alkoi heti pullistelemaan (ja sen maha oli muutenkiin niin pullea), että oikein ähkin yrittäessäni saada vyötä toiseen reikään. Noh, jääköön sitten ensimmäiseen, tuhahdin puoliääneen ja läpsäisin leikkimielisesti Staria lavalle. Ruuna katsahti minuun ja puhalsi tuuhean otsatukkansa ilmaan. Oli se vaan niin symppis. Kuten tosin kaikki muutkin ihanat karvakorvani.

"Joo, mekin ollaan valmiita" huikkasin Maxille. Virnistin nuoren miehen ilmaisutavalle. Olin varma, että tästä tulisi vielä oikein mainio porukka, jolle sattuisi ja tapahtuisi kaikenmoista. Ihan kuin nummelan ponitallilaisille, mietin mielessäni. Sisäinen pikkutyttöni oikein janosi hullunhauskoja seikkailuita.

/ Remi, kyl se siitä vielä! D:D /

"Toope, älä syö mua. Ja Dana menee vaan sinne karsinaan, ei se suo syä." hössötin orin napatessa kiinni takistani, ja tamman tehdessä totaalisen stopin karsinan ovella. Muut olivat jo laittanut hevosensa valmiiksi, ainakin melkein. Dana käveli karsinaan, ja otin siltä suitset pois, jättäen ne karsinan ovelle.
"Hei pääsenkö mä vielä mukaan ratsastamaan, Toopella on vieläkin pöllöilyenergiaa?" kysäisin käytävälle, ja vastausta sen kummemmin odottelematta harjasin Toopen pään, laitoin suitset orille, ja vetäisin kypärän päähäni. Nappasin vielä varmuuden vuoksi lyhyen raipan lattialta käteeni, ja olin valmis. Saisin nyt ratsastaa ilman hanskoja.

//kuvitellaan, että traileri on hävinny jo pihalta, ja että konien kamat on jo tallissa.. //

/ Joo, kuvitellaan vaan. /

"Juu toki!" vastasin Janikalle. Käännähdin Remiin päin ja huikkasin: "Oottekos te valmiita? Voitais varmaa ruveta valumaan tonne kentälle". Vastausta odottamatta lähdin taluttamaan Staria ulos tallista. Ruuna hörisi ja käänteli korviaan, kun pääsimme ulos raikkaaseen alkutalven ilmaan. Lunta satoi hissukseen. Ehkä tästä joulusta ei tulisi mustaa. Ihanaa, kun tuli lunta. Ensilumet olivat jo sulaneet, mutta ehkä nämä lumet jäisivät maahan. Pääsin kentälle, ja säädin jalustimet sopiviksi. En edes yrittänyt kiristää satulavyötä, vaan ponnistin vain suoraan selkään. Taputin Starin kaulaa ja maiskautin. Star lähti tapansa mukaan rauhalliseen löntystelyyn uraa pitkin.

Otin Fenin ohjista tukevan otteen. Kaappasin pikaisesti kypärän päähäni, ja sitten lähdimmekin jo kipittelemään kohti kenttää. Ihanaa päästä taas ulos. Feni vaikutti oikein energiseltä tänään. Se tepasteli korvat hörössä kentälle. Se puhalteli sieraimistaan viileää höyryä. Sitten se pärskähti ja päättikin kääntyä takaisin. "Äpäp, äppi, kyllä me nyt kentälle ollaan menossa," totesin sille ja lähdin kävelemään kohti kenttää. Fenille ei jäänyt vaihtoehtoja, sen oli seurattava minua.

Pidin ohjat löysinä ja istuin selässä aivan rentona. Vedin raikasta ilmaa sisääni oikein pitkin hengenvedoin ja nautin vain hetkestä. Ratsastaminen oli joka kerta niin ihanaa. En varmasti kyllästyisi tähän ikinä.

/ Vois ootella Remiä :b /