Kaikki niin uutta

First topic message reminder :

Remi, tummahiuksinen nuorukainen pyöritteli päätään tallipihalla. Muutto uuden työpaikan perässä oli tuonut hänet Hukkasuon harrastetallille, hänet ja hevosensa Kafkan, voikon puoliverioriin jota hän nyt odotteli saapuvaksi. Mies vilkuili koko ajan kelloaan ja hyräili David Bowien biisiä. Kuljetus oli jo puoli tuntia myöhässä ja Remi alkoi harmistua ja hätääntyä. Mitä jos Kafkalle oli sattunut jotain? Mitä jos auto oli ajanut ojaan? Hänen aivosolunsa ilmoittivat olemassaolostaan ja Remi totesi että joku olisi siinä vaiheessa kyllä ilmoittanut hänelle.

Ulkopuolisen silmin Remi näytti takuulla hyvältä. Hänessä oli jotain mystistä. Liikkeissä oli tanssijalle ominaista pehmeyttä ja vaikka hän oli laihempi kuin pituudelleen olisi ollut hyväksi, hän näytti lähestulkoon seksikkäältä tummissa pillifarkuissa ja isossa neuleessaan. Joku tosin olisi voinut erehtyä luulemaan häntä homoksikin, vaikkei Remi sitä ollutkaan. Ulkonäöstä huolimatta. Remi pyöritteli silmiään, kaikkea sitä tuli mietettyä kun odotti hevosensa tulevan.

/ Okei, no Remi roolaa sä! :b /

"Okay, let's go then", Remi virnisti, "ai niin ja kiitos hirveästi avusta", hän muisti lisätä ja hymyili Crimikselle tehden tälle ensin reverencen ja sen jälkeen hyvin hitaan ja tasapainoisen port de brashan. Hänen liikkeensä olivat hyvin hallittuja loppuun hiottuja. "Mahtavaa nähdä nämä muutkin hevoset", Remi sanoi sitten innoissaan.

Kiersin näyttämässä pojille tarhat ja pihaton, joissa kaikki omat hevoseni nyt ulkoilivat.

Viimeisenä toin pojat tarhalle, jossa käyskentelivät Feni ja Goldi. "Tämä tässä on Goldi, 6-vuotias kalliovuortenponi. Aikamoinen neiti, mutta on menestyny edellisen omistajan kanssa askellajiratsastuskisoissa hyvin" esittelin kaunista hopeanruunikkoa, joka katseli seuruetta epäilevän näköisenä ja tuhahteli. "Ja tämä on Feni!" sanoin sitten ylpeänä ja vinkkasin Maxille silmää. "Haluatko ottaa sen vaikka heti? Voisit vähän harjailla ja vaikka ratsastaakin, jos haluat." Käännyin sitten Remin puoleen ja kysyin: "Niin sullako oli kiire kotiin?"

Katselin Feniä lumoutuneena. Uskomaton hevonen. Käänsin katseeni kohti crimistä ja sanoin: "Kyllähän se sopii". Hymyilin leveästi.

/kylläpäs nää onkin lyhyitä /

Remi hymyili. "Ei mitenkään kova kiire", hän vastasi ihaillen Goldia. Hopeanruunikko poni oli hieman mutainen mutta ulkomuodoltaan hyvin kaunis.

Aidalla roikkui sopivasti pari riimunnarua, joista toisen ojensin Maxille. "Olepa hyvä! Saat vapaat kädet, etköhän sä osaa" Sanoin rohkaisevasti hymyillen. En tiennyt itsekään, mistä varmuuteni tuli, mutta jokin sai minut luottamaan kauniin tammani pojan haltuun. Ei kai nyt mitään tapahtuisi? Kaikki menisi hyvin. Nyökkäsin sitten Remille ja vilkaisin kelloani. Se näytti jo kahdeksaa [sopiiko?]. "Vois noita heppoja meinaan ruveta tuomaan sisälle ja osaa vois vaikka vähän juoksutella tai jotain", totesin ääneen, "joten jos sulla ei oo niin kiire eikä mitään sitä vastaan että kulutat aikaas täällä niin voisit ehkä olla hyödyks?" heitin lopun lauseesta Remille. "Siis tosiaan, en oo tänään liikuttanu muita kun Ninon ja Allanin kävin kanssa ajamassa. Yhdessä voitais vaikka mennä kaikki tonne kentälle, jos Max ottaa Fenin ja silleen.. Miten ois?" tavaraa vain purkautui suustani ja ihan hetken minua hävetti, kun yritin poikia saada auttelemaan tuosta noin vain. Olin vain niin väsynyt koko tallin pyörittämiseen yksin, ja minua harmitti, kun kaikki hevoset eivät millään saaneet tarpeeksi liikuntaa. ".. Olisin todella kiitollinen, koska hepat ei oikeesti saa tarpeeks huomiota multa, kun niitä on niin paljon.." lisäsin vielä puoliääneen lopuksi, pää hiukan painuneena häpeästä.

"Tottakai", sanoin reippaasti. Otin toisen naruista ja puikkelehdin aitaukseen. Maiskautin muutaman kerran. Hevoset kääntyivät katsomaan. Kävelin Fenin luokse varmin askelin. Feni tuijotti minua hetken. Se antoi minun silittää itseään, joten hivuttauduin sen viereen ja silittelin sen kaulaa. Siitä olikin melko pitkä aika kun viimeksi olin hevosta koskettanut. Kun aloin nostaa riimunnarua ylemmäksi, niin samantien Feni otti muutaman askeleen eteenpäin. "Vai haluat sinä leikkiä, no leikitään sitten", jupisin hevoselle ilkikurisesti. Kävelin kohti sen päätä samalla silitellen sitä. Kohotin narua, kun Feni oli ottamassa askeleen, piilotin narun selkäni taakse. Siirryin hevosen sivusta sen eteen. Silittelin sen päätä ja kun huomasin sen rentoutuvan, otin varovasti kiinni sen riimusta ja kiinnitin narun riimuun. "Eihän se ollut niin vaikeaa, eihän?" Supatin hevoselle. Otin askeleen kohti porttia, ja Feni päätti seurata. Saas nähdä, mitä ratsastuksesta tulee.

/ Jos se ois jotain kuuden-seittemän pintaan ni Remi ehtii yheksäks töihin /

"Toki mä autan, kenet sä haluat että mä otan?" Remi kysyi ja katsoi hevosia haassa. Goldi oli hyvin kaunis edelleen ja hän silmäili sitä ihailevasti. Poni näytti kyllä melko pieneltä verrattuna valtavaan Kafkaan. Häntä hymyilytti.

/ Aaivan, okei. : D /

"Periaattees iha sama, kenet haluut? Toki joku Yuki on vähä turhan pikkunen mut siis juu nou" vastasin Remille naurahtaen. "Mä voisin ottaa vaikka Starin"

/ sry lyhyt, kiire D:: /

"Voisin ottaa vaikka Goldin, jollen ole sille aivan liian iso", Remi hymyili kuin lapsi joka oli juuri saanut tikkarin. Painopuoleltahan ei tulisi hankalainen, heiveröinen Remi painoi alle viisikymmentä kiloa, joten liian painava hän ei ainakaan ollut. Kaunis poni katsoi suoraan häneen.

"Noh, eiköhä se käy. Oha se vähä pikkune, mut kyl se kantaa jaksaa" vastasin Remille ehkä hiukan epäilevästi. Mutta menköön, ei se Goldi tuohon kuolisi. "Otapa siitä sitten vaan, laitetaan hepat vaikka tuol tallissa niin tuokaa ne karsinoihin. Ovissa on kyllä nimikyltit" ohjeistin poikia ja lähdin sitten itse tarpomaan pihatolle, jossa Star ja Yuki juuri rapsuttelivat toisiaan. "Aaw söpöläiset, ootte ihania" höpöttelin kaksikolle ja hetken vain fiilistelin siinä niiden syvää suhdetta, joka oli tämän syksyn aikana niiille muodostunut. Yuki tuli kohta tökkimään minua pienelllä pörröisellä päällään, ja anteeksipyytelevästi työnsin ponin pois ja otin Starin riimusta kiinni. "Sori Yuki, en ota sua nyt" selittelin pienemmälle ponille, joka tapitti minua suurilla silmillään. Star hörähteli odottavaisena, joten päätin lähteä liikkeelle. Talutin pelkästä riimusta rempseän ruunan talliin.

Hyppäsin autosta ulos ja paukautin oven kiinni. Tämä siis oli Hukkasuon harrastetalli.. Ei kovinkaan kummoinen, mutta kelvatkoot. Katselin ympärilleni, ja lähdin kävelemään tallilta näyttävää rakennusta kohti. Astuin sisälle, huomatakseni että talli oli tyhjä muutamaa hevosta lukuunottamatta. Päätin sitten ajankuluksi tutustua niihin kahteen hevoseen jotka olivat sisällä.

/sori kun ängin mukaan, oli pakko. Ja siis minä olen valko/blondihiuksinen parikymppinen ja hirveä meikin tuhlaaja, voi saada sellaisen "pissiksen" kuvan aluksi.../

Remi asteli tarhaan huultaan purren. Oliko Crimis sitä mieltä että hän oli liian painava? Hän tarttui Goldin riimuun ja loksautti riimunvarren kiinni renkaaseen. Poskia poltteli ja Remi joutui todella pinnistelemään ettei olisi purskahtanut itkuun. "Voin minä vaikka juoksuttaakin, tai jotain", hän sanoi Crimikselle pää painettuna, jottei tämä näkisi hänen pahaa mieltään. Juoksuttaessa hän saisi itsekin liikuntaa. Tai taluttaessa. Miten vain...

/ Yhyy, Remillä on angsti </3 /

Kierrettyäni tallin läpi astuin ulos, ja näin tarhoilla liikettä. Kävelin eräälle tarhalle, jossa oli akhal-teken lisäksi joku toinen poni, sekä kaksi nuorta miestä taluttamassa hevosia kohti porttia.
"Moi, tiedäkste missä Crimis on, ku mun pitäis sopii sen kaa yks juttu?" kysyn.

"Remi.. Mikä on? Mä sitä vaan ku Goldi on noi.. öö.. matala. Ja sä oot nii pitkä" takeltelin miehelle hammasta purren. En kai nyt ollut loukannut toista? Ei ollut ollut ainakaan tarkoitus. Voi että, kylläpä osasin taas sählätä! Vastausta odottamatta lähdin nopeasti pihatolle. En halunnut kohdata tällaisia tilanteita, joten pakenin vain paikalta. Sellainen minä olin.

--> tuo tosiaan siihen mun viime roolin väliin. :DD

/ Oottelen teitä tääl tallissa et roolikaapa te täs välis pojat ^^ Ja Janika H, joo tervetuloa vaan, tuohan kävi kuiteski iha luontevasti! /

"Ei mikään, unohda vain", Remi yritti virnistää. Hän maiskautti Goldin liikkeelle ja katseli Crimiksen loittonevaa selkää. Kun he pääsivät melkein tallipihalle, nuori nainen kysyi jotain. Ensiksi nuorukainen vain kohotti kulmiaan ja joutui maistelemaan kysymystä ennen kuin ymmärsi vastata: "Crimis taisi mennä talliin, ainakin luulisin."

"Ok. Kiitti ihan hirveesti! Nähään sit joskus!" huikkasin miehelle huiskattaesssani kättäni ja kävellessäni tallia kohti. Repäisin tallin oven auki, ja törmäsin suoraan naiseen, joka kaiken järjen mukaan oli Crimis.
"Öh.. Moi... Mä oon Janika, ja mun olis tarkotus tuoda mun kaks hevosta, Toope ja Dana tänne." sanoin, ja odottamatta naisen vastausta lisäsin:
"Niin, siis siitä, että suunitelmiin tulee muutos, ja niiden pitäis tulla jo tänään tänne, ku muuten se menis jo ens viikolle, eikä sillon ois enään tallipaikkaa niillä tuolla entisellä tallilla. Joten ei kai se haittaa, että ne tulee jo tänään?"

Häkellyin tyystin nuoren naisen törmätessä minuun ja hetken vain toljotin toista miettien, mitä juuri äsken tapahtui. "Öh.. Moi! Tota joo, ei se kai mitään haittaa. Millonkaha ne nyt ois tulossa? Me ollaan täs just menos poikien kaa kentälle, että tota nii" sain jotain vastauksen tapaista sönkötettyä Janikalle. Star hörisi ja kurkotti Janikaan päin uteliaasti. "Tämä täs on Star.. Niin ja minä oon tosiaan Crimis!" tajusin esitellä ruunan ja sitten itsenikin.

Rapsutin uteliaan Starin turpaa, ja kuuntelin mitä Crimiksellä oli sanottavana. "No mulle sanottiin, että ne ois täällä varttii vaille seittemän, eli vartin päästä..." mutisin punastuessani. "Ja tartteisin sitten ihan piikkasen apua niiden ulos ottamisessa, ku Danalla on vetopaniikki ja mieskammo, ja se on aina pakko ottaa ulos ensimmäisenä... Eikä se oikeen tykkää mistään ihmisistä, eikä tykkää olla erossa Toopesta, eikä sitä voi jättää vapaaks ulos..." punastuin vielä enemmän kun kerroin tammani outouksista. En pitänyt avun pyytämisestä, koska koin epäonnistuvani kun niin tein. Kuitenkin, nyt minun oli pakko pyytää apua joltakin, sillä vaikka Dana oli ollut minulla puoli vuotta, ei meidän luottamussuhde ollut kovinkaan kestävä, ja peevee ja vuonis olivat kasvattaneet aivan erityisen ystävyyssuhteen, eli ei tullut kuuloonkaan että veisin Danan ensin talliin, ja sitten vasta ottaisin Toopen ulos.

"Aa no siinä tapauksessa! Tottakai autan sitten. Star voi kyllä odotella karsinassa sen aikaa. Voisin sitten vaikka sen Toopen kanssa auttaa" sanon nopeasti Janikan lopettaessa puhumisen. Eihän sitä nyt uutta yksärinomistajaa jätettäisi heti alkuunsa pulaan. Virnistin Toopen lempinimelle. Dana kuulosti hankalalta, mutta eipä ollut minun asiani. Kai nyt nainen osasi oman hevosensa kurissa pitää? Ei kuitenkaan ollut ori, niin ei ollut niin isoa vaaraa, jos jotain sattuisi ja tamma pääsisi irti. Havahduin mietteistäni, kun Star tönäisi minua tapansa mukaan vähän turhan kovaa - meinasin lentää nurin. "Noh poikaseni, viiänpä nyt sut tonne karsinaan" höpöttelin ruunalle ja lisäsin vielä Janikalle: "Tuuppa kattoon nää karsinat, mihin sit tuodaan ne"

Remi nyökkäsi naiselle (ehkä jopa vähän tylysti) ja talutti Goldin talliin. Tamma kulki kiltisti hänen rinnallaana ja hän ohjasi sen hetken etsinnän jälkeen omaan karsinaansa.
"Rimppakinttu, eikun siis Crimis, mistä mä löydän tän varusteet?" Remi huikkasi Crimiksen suuntaan. Hän oli jotenkin ottanut jo Crimiksen ystäväkseen ja jollain tavalla ominut tämän.

Huomasin Remin tulleen talliin Goldin kanssa, ja huikkasin tuolle: "Varustehuone on siin ihan käytävän toisel puolel" Kiinnitin Starin käytävälle rimmunnaruihin molemminpuolin ja jatkoin sitten Janikalle selittämistä. "Nää vikat karsinat tääl pääs on Toopelle ja Danalle"

/ Voi tuskaaaa, tajusin just et Starhan oli pihattoponski.. ::DD Elikkäs, enpäs ookaan laittamassa sitä karsinaan vaan sidon käytävälle. ^^' /

Kipitimme Fenin kanssa muiden perässä talliin. Luin mielessäni karsinoiden nimikylttejä, ja huomasin yhdessä lukevan Fenin koko nimen. "Se ois vissiinki tämä, vai oletko erimieltä neitiseni?" kysyin Feniltä. En saanut vastausta, kun se automaattisesti asteli karsinaan. Tulkitsin vastauksen "kyllä". Sidoin sen karsinassa olevaan koukkuun tiukasti. Sitten tepastelin käytävälle ja huikkasin: "Varusteita missä?". Kuulin outoa maiskutusta. Käännyin takaisin karsinalle ja kurkistin sisään. Hetken aikaa Feni maiskutteli riimunnarua, ehkä yritti avata solmun tai jotain. "Tsot tsot, tyttönen", supisin sinne ja palasin takaisin käytävälle.

"Se on siinä ulko-oven vieressä" huikkasin Maxille, joka oli hänkin löytänyt tiensä talliin.

/ Oottelen muita nii en viitti pelailla nyt enempää. :p /

"Okei, kiitos", vastasin. Nappasin harjapakin oven edestä ja hiippailin takaisin Fenin luo. "Hähää, jäit kiinni jo!" tokaisin tytölle, joka edelleen yritti tehdä jotain narulle. Feni säpsähti, kuin olisi aikonut sanoa: "en se minä ollut". Hymyilin hevoselle, ja taputin sitä, "Senkin hupsu, pysyppäs nyt paikallasi, niin harjaan sinut." Otin harjan esiin, ja aloin harjata hevosta.