Suuri maastoseikkailu

First topic message reminder :

Minä, hevosmies Nitthan Paithoonbuathong, talutin oikeaa elävää hevosta, ihan kuulkaa itse! Enkä mitä tahansa hevosta, vaan tallin suurinta. Heti kun Reita oli luvannut Minin minun käyttööni, olin maininnut kaikille että minullahan oli nyt melkein niin kuin oma hevonen, vaikkakin hetken aikaa. Maxille olin saatanut sanoa kaksi tai kolmekin kertaa. Ja ai kuinka minä olin tilanteestani ylpeä. Sekä hevosesta, että hevosmiestaidoistani, kun iso ja hurja hevonen käveli kiltisti perässäni aavistuksen loskaisessa tallipihassa... Tai no, ainakin iso hevonen, ellei hurja.

Suunnitelmani olivat hurjempia kuin hevonen. Uskaltaisinkohan ajatellakaan, mitä aioin! Aioin lähteä... ...maastoon! Aioin täyttää ratsastustavoitteeni - ainakin melkein. Tavoitteenani oli mennä maastoon oikealla hevosella minun tyttöystäväni kanssa. Nyt olin jo menossa sentään leikkihevosella. Päästin Minin karsinaansa ja annoin sille pusun ennen kuin hain sen varusteet ja ryhdyin hommiin.

Harjaamisen lomassa pommitin tietenkin Ekkua WhatsAppissa. Oletin hänen olevan joko matkalla talliin tai jo jossainpäin tallia, kun kerran olin hänet aamusta onnellisena ja suurieleisesti kutsunut Oikealle Maastoreissulle. Lähetin hänelle kuvan Minin naamasta. Ja tekstin, että olemme melkein valmiit. Ja punaisen ja sinisen sydämen. Ja sitten pusun kuvan. Ja sitten vahingossa pelkän M-kirjaimen, ja sen jälkeen kysymyksen, että missäpäin hän on, jonka piti jo aikasemmin lähteä pelkän m-kirjaimen asemasta. Ja sitten selfien Minin kanssa kypärä päässä ja kaksi sormea pystyssä. Sitten ajattelin, että saatan lähettää ehkä liikaa viestejä, ja keskityin saamaan Minin oikeasti valmiiksi ja ulos tallista.

Minä, hevosmies Nitthan Paithoonbuathong, talutin oikeaa elävää hevosta, ihan kuulkaa itse! Enkä mitä tahansa hevosta, vaan tallin suurinta. Heti kun Reita oli luvannut Minin minun käyttööni, olin maininnut kaikille että minullahan oli nyt melkein niin kuin oma hevonen, vaikkakin hetken aikaa. Maxille olin saatanut sanoa kaksi tai kolmekin kertaa. Ja ai kuinka minä olin tilanteestani ylpeä. Sekä hevosesta, että hevosmiestaidoistani, kun iso ja hurja hevonen käveli kiltisti perässäni aavistuksen loskaisessa tallipihassa... Tai no, ainakin iso hevonen, ellei hurja.

Suunnitelmani olivat hurjempia kuin hevonen. Uskaltaisinkohan ajatellakaan, mitä aioin! Aioin lähteä... ...maastoon! Aioin täyttää ratsastustavoitteeni - ainakin melkein. Tavoitteenani oli mennä maastoon oikealla hevosella minun tyttöystäväni kanssa. Nyt olin jo menossa sentään leikkihevosella. Päästin Minin karsinaansa ja annoin sille pusun ennen kuin hain sen varusteet ja ryhdyin hommiin.

Harjaamisen lomassa pommitin tietenkin Ekkua WhatsAppissa. Oletin hänen olevan joko matkalla talliin tai jo jossainpäin tallia, kun kerran olin hänet aamusta onnellisena ja suurieleisesti kutsunut Oikealle Maastoreissulle. Lähetin hänelle kuvan Minin naamasta. Ja tekstin, että olemme melkein valmiit. Ja punaisen ja sinisen sydämen. Ja sitten pusun kuvan. Ja sitten vahingossa pelkän M-kirjaimen, ja sen jälkeen kysymyksen, että missäpäin hän on, jonka piti jo aikasemmin lähteä pelkän m-kirjaimen asemasta. Ja sitten selfien Minin kanssa kypärä päässä ja kaksi sormea pystyssä. Sitten ajattelin, että saatan lähettää ehkä liikaa viestejä, ja keskityin saamaan Minin oikeasti valmiiksi ja ulos tallista.