Vilttejä ja salaisuuksia

First topic message reminder :

Suin Osiriksen harjaa selväksi. Kaivoin samalla puhelimen taskusta ja vilkaisin kelloa. Varttia vaille viisi ja ulkona oli pimeää. Osiris seisoi köytettynä käytävällä, kärryjen edessä. Valjastettu hevonen oli verhottu erilaisilla heijastimilla ja aisoista roikkui hevosen muotoinen heijastin. Ohjiin olin kietonut heijastin lankaa ja rekeen kiinnittänyt taakse kahdet polkupyörien valot. Osiris laski päänsä alas ja hörisi. ”Joo, eiköhän se pian sieltä tuu” sanoin puoliääneen. Tarkoitin Chaita, jonka kanssa olimme sopineet lähtevämme valjakkoajelulle. Tallilta lainaamat kärryt olivat hyvässä kunnossa, vaikkakin länget olivat paljon uudemmat mihin olin itse tottunut.

Olin halunnut laittaa Osiriksen ihan rauhassa kuntoon. Sitä paitsi, Chai oli ollut jalkkistreeneissä ja pääsemme näin nopeammin liikkeelle. Ja aikaisemmin nukkumaan, huomenna on koulupäivä. Osiris oli nuokkunut koko harjauksen ajan ja avannut silmänsä vain pari kertaa, herkkuja kerjätäkseen. ”Voi muru, ei mulla mitään oo” olin kuiskannut ja antanut suukon turvalle.

Siirryin kärryjen viereen. Koska ulkona on varmasti kahdeksan astetta pakkasta, olin varmuuden vuoksi ottanut viltin mukaan. Saisimme kääriä sen jalkojen ympärille, jos siltä tuntuisi. Kello lähestyi viittä ja pelkäsin miehen jänistäneen. Entä jos hän muutti mielensä? Mitä jos hän pelkää hevosia liikaa? Jos hän ei pidäkkään minusta? Huomasin nojaavani kärryjen reunaan. Osiris nosti päänsä ja heristi korviaan. Ulkoa kuului askeleta ja tallin ovi aukesi.

"Noni, nyt on sydän puhdas" sanoin ja kuulin itsekin äänestäni loistavan helpottuneisuuden. Hymyilin Chaille, nyt kaikki oli taas hyvin ja voisimme jatkaa elämää. Vilkaisin Chain osoittamaan suuntaan ja sain johonkin väliin ängettyä kysymyksen. "Eikö olis jo korkee aika pitää jotkut pippalot tai muut. Mä en oo nähny edes Maxia. Haluun jo tutustua kaikkiin!"

Käänsin Osirista tallia kohti, enkä voinut olla hymähtämättä normaalille Chaille. Lause jäi kesken, kun tuli toinen ajatus päähän. "En kai minä nyt lyödä halua" sanoin ylidramaattisesti ja haukoin henkeä. "Mutta lumipesu vois olla paikallaan, senkin lapasiin uppoutuja" jatkoin hyväntahtoisesti. Onneksi talli ei olisi kaukana. Kohta pääsisi purkamaan hevosen ja lämpimään tallitupaan.

"Puretaan tää ihrakasa ja mennää lämmittelee tallitupaan. Mut ihan eka mä pysäytän tän junan tähän ja poltan tupakan" sanoin, kun kaarsin tallin parkkipaikalle. Ohjastin Osiriksen autojen eteen, niin että tallin pihaan vielä pääsisi. Pysäytin hevosen ja hyppäsin maahan. Tukeva maa pitkän ajomatkan jälkeen tuntui hassulta. Venyttelin raajojani, ennenkuin kaivoin tupakkiaskin taskustani. Sytytin savukkeen ja katsoin Chaita. "Älä kato mua noin vihasesti, tää on mun elämän valinta" tiuskin muka vihoissani.

Äidin koira heilutti häntäänsä ja riehui ihan villinä kun äiti tuli kotiin. Siitä tuntui varmaan samalta kuin minusta. Piti naurahtaa ääneen. Joo, sydän oli puhdas. Melkein: kunhan nyt vielä saisin sen Kein kiinni. Sille pitäisi kyllä puhua niin, että lähistöllä olisi muitakin. Olisin sitten rauhallisempi. Olisi turvallisempi olo. Se ei voisi ainakaan kauhean kovaa huutaa minulle, jos siinä olisi muitakin...

"Et oo nähny Ma- ooksä ikinä edes käynyt tallituvassa? Se nukkuu siellä melkein aina ku mä meen - ainii arvaa, sen hevonen käyttää kokovartalopukua pihalla!" Siinä vaiheessa ymmärsin taas olla hetken hiljaa. Ja tietenkin punastuin siitä lumipesukommentista. Ja kun en kehdannut enää painaa päätäni käsiin, olin katselevinani metsänreunaa ja nyin huppua syvemmälle päähän.

Oli tavallaan huojentavaa nousta kärrystä. Olin taas ollut vuoristoradassa muutenkin kuin kirjaimellisesti. Polvet naksahtivat. Liu'utin kättäni aisaa pitkin ja liikuin kohti hevosen päätä. Kai minä ajattelin, että jonkunhan sitä täytyisi pitää ohjasta kiinni sen aikaa kuin - vilkaisin Ekkua - emännällä oli tupakointi kesken.

"En mä - en mä - yhtää kuule - mä mitää kato", änkytin yllättyneenä ja silmät pyöreinä. Olin melko varma etten ollut näyttänyt millään tapaa tympääntyneeltä, mutta käännyin ihan varmuuden vuoksi tuijottamaan parkkipaikalla möllöttävää vihreää Fordia.

"Katotpas" hymyilin. En minä itseeni todellakaan ottanut, kunhan kiusoittelin. Olo oli jotenkin todella puhdistunut, vaikka Chaihan salaisuutensa jakoi enkä minä. Katselin, kun Chai piti hevosesta kiinni. "Sähän uskallat hyvin, huomaaksä kun Osirista ei juurikaan kiinnosta?" Sanoin. Ja heti kun sain sanottua, Osiris nosti päänsä ja osoitti korvansa tarhoja kohti. Joku poneista hirnahti ja Osiris moikkasi takaisin. Hirnahdus tuli niin syvältä Osiriksesta, että koko kroppa tärisi. Ei uhkaavasti, mutta kumminkin. Vedin henkosen. "Pääsinkin sanomasta" tokaisin ohimennen.

"En malta oottaa että pääsen kotiin. Nasu kaipaa pissitaukoa, mutta aion todellakin lämmittää saunan tänään. Ihanaa päästä pesulle ja puhtaisiin lakanoihin!" Hihkuin, kunnes muistin Chain. "Vai halusiksä tulla mun työ? Taisiis voidaanhan me mennä silti saunaan, vaikka sä tulisit. Vaikka bikinit päällä jos se on helpompaa?" hätäännyin. Olikohan lause ilkeä? Toivoin pääseväni yksin saunaan, mutta olisihan huomennakin aikaa. Eikä minua haitannut, vaikka Chai tulisikin. Minun oli pakko heittää hyväntahtoisen ilkeä kommentti väliin. "Sä voit lainata mun biksuja jos haluut" naurahdin. "Ei vaa, käydään sun kautta jos haluut siis tulla."

Tavallaan ilahduin siitä, kun Ompun tappajanhirnunta sai minut vain hätkähtämään ja sydämeni lyömään hetken nopeammin. Vielä vaikka pari kuukautta sitten olisin ollut melko varma, että se aikoo tappaa minut. Joku hirnui sille kimeämmän vastauksen.

"Haluisin mä mut-" yritin vastata siihen, että  haluaisinko Ekun luo. Naurahdin sille bikinien lainatarjoukselle. Kuvittelin arvaavani, mitä siitä saunomisesta seuraisi, ja ajattelin tarvitsevani sitä. Pudistin kuitenkin päätäni.
"Mun täytyy ensin... Kuule. Mun on pakko mennä kotiin. Mä luulen että mun pitää käsikirjoittaa vähän tätä - sitä - koska muuten mä en uskalla kuitenkaan puhu-- sanoa sille että... Se oli vaan... Semmonen häiriö."
Olin melko varma, että loukkasin Ekkua sillä. Mutta minä tiesin, että jos nyt lähtisin hänen mukaansa, ja jos nyt saunominen etenisi siihen mihin kuvittelin, en enää tulisi hoitaneeksi asioitani. Se alkaisi tuntua niin taaksejääneeltä elämältä. Yritin siis kovasti vielä pehmentää lausuntoani, vaikka en oikein tiennyt miten se olisi kuulunut tehdä.
"Kyllä mä haluaisin", vakuutin siis. "Mutta voinko mä vasta sitten sen jälkeen tulla saunomaan - ja - muuta?"
Mitä muuta, hyvä Chai, sano siis leffaa tai jotain, sano jo.

"Sopii hyvin. Sä voit vaikka lähtee jo käsikirjottamaan, ni mä puran Osiriksen ja ajelen kotiin. Tullaan sit Nasun kaa hakee sut, ok?" vastasin Chaille. Takaa-ajatuksena toki oli hetken yksinolo, saisi sulatella kuulemaansa ja kerätä ajatuksiaan.

//Mun puolesta voidaan päätellä tämä tähän