Koulua ja valokuvausta

First topic message reminder :

Ulkona oli kylmä ja olin unohtanut kokonaan kaulahuivini kotiin. Autostakaan ei mitään löytynyt ja kerran olin jo tallilla, en jaksaisi sitä lähteä hakemaan. Pimeästä parkkipaikasta oli onneksi kohtuu lyhyt matka oritalliin. Juoksin kylmää pakoon lämpimään varustehuoneeseen, heti ensimmäisenä patterin viereen. Lämmittelin käsiäni patteria vasten. Olin ottanut kamerani mukaan, sillä halusin päivittää sosiaaliseen mediaan kuvia Osiriksesta.

Nappasin Ompun kuolaimettomat, satulan ja harjakopan mukaani. Avasin varustehuonen oven. Vaikka talli oli lämmitetty, minun tuli silti kylmä. Laskin tavarat Osiriksen karsinan eteen ja pujahdin karsinaan. Hevonen tuli minua vastaan ja työnsi turpansa luokseni. Tervehdin oria ja jäin silittämään tätä kaulalta, kun kuulin äänen. Kuin ovi olisi avautunut. Aivan hiljaa, odotin että tulija olisi moikannut.

Tulijan oli pakko saada tietää että minä olen täällä - olisi vain creepyä jäädä olemaan ihan hiljaa. Otin askeleen lähemmäs karsinan ovea ja huikkasin ilmaan. "Tuliko joku? Moi, mä oon täällä karsinassa." Oletin tulijan olevan joku hoitaja tai ratsastaja ylipäätään, voisi olla kiva vaihdella kuulumisia. Ehkä saisin tuosta ratsastusseuraakin.


//Hyppäiskö Chai messiin?

En osannut odottaa sitä suudelmaa. Silti se tuntui hyvältä. Oi, älä lopeta vielä!

Chai katsoi minua vakavissaan, mutta minun oli pakko heittä vitsi väliin. Ahdistuin liian vakavista keskusteluista. ”Voiha Nasu sun jalkoihinki tulla. Tai sit sä ajat sit joskus ja me istutaa Nasun kanssa siinä pelkääjän paikalla” kai minä yritin tehdä vitsistä totta. Ja miksi Chai ei pystyisi joku päivä ajamaan? Mun pikku golffiani. Ajatus puistatti, edes Ukki ei ole saanut koskea Golfiin sen jälkeen kun kortin sain. Valuin mielelläni miehen kainaloon. ”Meillä on asiat tosi hyvin. Ja iso helpotus on et toi on nii helppo” käänsin katsettani koiraan.

Suljin silmäni. Se rutistus tuntui hyvältä. Maha täynnä, silmät suljettuina... ”mä voisin vaik nukkuu tässä” kuiskasin. ”Mulla on nii turvalline ja hyvä olla tässä.” Kuuntelin Chain sydämen lyöntejä ja kellon tikitystä. Nasu vaihtoi asentoa.

Sitten minun oli pakko avata silmät ja nostaa itseni pystynpään asentoon. Enhän minä nyt siihen voinut nukahtaa. Hain miehen katseen omaani ja nojasin otsani hänen otsaansa. ”Mä oikeesti tykkään susta” kuiskasin. Normaali puhe vaikutti liian kovaääniseltä, joten tyydyin vain kuiskaamaan. Laskin käteni hänen rinnalleen. ”Just tollasena ko sä oot.”

Niin minäkin, niin minäkin voisin nukkua tässä. Bussi oli lähtenyt aikaisin, enkä ollut osannut nukkua siitä, vaikka olin valvonut kauan ensin Yenin kanssa ja sitten hänen nukahdettuaan Jarin kanssa... Mikäs siinä olisi ollut nukkuessa? Silitin Ekun selkää ja avasin silmäni vasta kun hän liikkui ja painoi otsansa vasten otsaani. Hymyilin hänelle ja tiesin että olin oikeassa paikassa, ja tätä minun kuuluikin haluta.

"Mä oikeasti tykkään susta just tollasena ko sä oot", hän sitten kuiskasi, ja minä yritin mahdollisimman lempeästi liu'uttaa meitä sohvalle kyljellemme. Ihan niin kuin silloin kerran. Olin ajatellut sitä koko ajan. Olin kaivannut sitä.
"Niin mäkin tykkään susta", vastasin hänelle yhtä hiljaa, mutta en voinut olla lisäämättä: "mutta eihän se ole ihme. Sä oot luonnostas..."Mikä? Pitkähiuksinen, sileäihoinen ja hyvin käyttäytyvä? Ei - itse asiassa niillä asioilla ei tainnut olla mitään tekemistä minkään kanssa. Olisin halunnut olla siinä vaikka hän olisi ollut kalju, eikä olisi edes tunnistanut sanaa kiitos. "Ihana."

Hetken olin hiljaa. Sen verran aikaa, että ehdin vajota johonkin tilaan, jossa en edes ajatellut mitään. Silitin hänen selkäänsä.
"Hei. Jää mun luo", pyysin sitten. "Laitetaan tähän lakana. Leikitään yökylää. Nukutaan tälleen. Laitetaan niitä heppakuvia mun koneen kautta Instaan jos niillä on kiire." Kurottelin laiskasti puhelintani kohti. "Otetaan lisää kuvia, koska sä oot niin suloinen siinä."

Vaikka liike oli nykivää, kun Chai veti meidät makaamaan, pääsin silti hyvään asentoon. Suljin silmäni ja rauhoituin. Ja Chai puhui jotain heppakuvista ja lakanoista. ”Ei niillä kuvilla ole kiire” mutisin. Olin painanut pääni Chain rintaa vasten ja melkein puoliunessa jatkoin ”Voin mä jäädä yöks, kunhan se on Markukselle ok.”

Silmäni vain painuivat siinä kiinni. Chai veti sormiaan ylös alas selkääni, mikä tuntui ihanalta. Hän nuuhki hiuksiani ja suukotti päälaelle. Käperryin lähelle ja nukahdin.

/ eiköhän tämä peli ole päässyt päätökseensä