Estevalmennus 05.02.2013

Remi pitää tarinamuotoisen estevalmennuksen 05.02.2013. Mukaan otetaan kolme ratsukkoa, osallistumismahdollisuus sekä tallin hevosilla että yksityisillä, osallistuminen Kafkalla myös mahdollista. Valmennuksen aiheena on suhteutetut välit, mukaan mahtuu siis myös matematiikkaa! Kyseessä siis hevosen askeleen lyhentäminen/pidentäminen tietylle estevälille. Esimerkkinä esteväli 21m -> montako laukkaa hevonen ottaa jos hevosen laukka-askel on kolmemetrinen. Harjoittelemme myös ratsastajan istunnan rentoutta, myötäämistä ja katsetta esteellä tultaessa.

Hyppykorkeudet määrittyvät ratsukon kokemustason mukaisesti. Voidaan hypätä niin pienempää estettä kuin isompaakin. Valmennuksen idea on kuitenkin, että jokainen osallistuja kirjoittaa lyhyen tarinan valmennuksen kulusta. Esimerkkejä: kuinka hevonen käyttäytyi esteet nähdessään? Onnistuiko laukkojen lyhentäminen? Säikähtikö ratsusi tiettyä estettä?

Remi kirjoittaa tarkemman kuvauksen valmennuksen kulusta ja antaa ohjeita jatkoa varten. Valmennuksen voi sitten lisätä esimerkiksi hevosen omille sivuille. Osallistujat ilmoittavat ratsunsa koulutustason tähän topiciin ilmoittautumisen yhteydessä. Myös lyhyet tarinakuvaukset täytyy kirjoittaa 02. helmikuuta mennessä.

Mä tätä mietin vähän turhankin pitkään, mutta päätin nyt osallistua. Olisiko mahdollista tulla Kafkalla, mun hepat kun ei oikein hyppyheppoja ole?

Crimis, on mahdollista tulla Kafkalla, sillähän tosiaan kapasiteetti riittää sinne 140cm asti, mutta voidaan sopia joku estekorkeus mitä haluat hypätä. Metriin asti riittää mun realistinen valmennuskokemus. Siitä ylöspäin voi olla melkosta kangerrusta.

Metri vois olla aika realistinen mun hahmollekin, mutta katsotaan nyt mitä mieltä muut osallistujat on : D

Ihan ratsukon oman tason mukaan voidaan mennä, eli tasolla ei ole väliä, kunhan ilmoittautuja mainitsee tasostaan.

Valmennusesimerkki metrin tehtävältä

Valmennuksen aiheena oli tänään esteelle tulo rauhallisessa tempossa, mutta hyvässä rytmissä. Keskityimme myös ratsastajan katseeseen, myötäämiseen ja istuntaan. Vickan selvästi tuntee hevosensa hyvin: Ansku oli yhteistyöhaluinen ja vaikka tamman eloisuus meinasi välillä muuttua liiankin energikseksi niin harjoittelimme ensin sileällä pieniä, tarkkuutta vaativia tehtäviä, joissa tamman oli pakko hidastaa. Yksi parhaiten onnistuneista harjoituksista oli täyskaarto ulospäin: Ansku hidasti askeltaan hyvin ja keskittyi paljon paremmin myöhemmin esteillä.

Vickanin istuntaan keskityimme sen verran, että polvi enemmän rennoksi, jotta saat myös hevosesi pysymään rentona. Paljon harjoituksia ilman jalustimia, niin saat jalan pysymään koko ajan kiinni hevosessa, mutta samalla opit pitämään jalat joustavina ja pitkinä. Esteelle tulossa ei ollut ongelmia, olettehan hypänneet isojakin luokkia. Ohjaat tehtävälle tarkasti ja saat Anskun lyhentämään tai pidentämään estevälin mukaisesti. Pieni huomautus siitä, että hypyn aikana katse pois korvista! Pienillä esteillä myötäystä tuli vähän liikaakin, aloittamillamme harjoitusesteillä myötäyksen ei tarvitse olla suuri, riittää kun nojaat hieman eteenpäin.

Aloitimme yksinkertaisella ympyrätehtävällä, jotta Ansku ei päässyt kuumumaan liikaa. Pyysin ottamaan kymmenen laukkaa esteen jälkeen, jonka jälkeen uudelleen samalla tehtävälle. Teimme muutaman toiston parin laukka-askeleen lisäyksellä molempiin suuntiin ennen kuin siirryimme hieman haastavampiin tehtäviin. Koska valmennuksen aiheena oli katse esteelle, harjoittelimme neljän esteen rataa. Kaikki esteet tulivat kahdeksikon muotoon, jolloin ratsukko joutui koko ajan hyppäämään hieman vinosti ja vaihtamaan laukkaa kahdeksikon keskipisteessä. Ongelmia radan kanssa ei ollut, laukanvaihdot eivät heti onnistuneet pyydetyssä pisteessä, mutta fiksuna hevosena Ansku tajusi nopeasti idean.

Mäpä voisin Snorren kanssa tulla hyppimään, orilla on näköjään se 60-senttiä, että semmoisia voitaisiin vaikka mennä. (: Siis tietty että muut voisi mennä isompia, mullakin on reiluja 100-senttisiä tullut hypittyä, mutta meen Snorren ehdoilla, meille voi vaikka alentaa sitten. c:

Ehkä mäkin voin Danan kanssa tulla pomppimaan. Jotain metrisiä voidaan vähän hyppiä, about 80-100cm ois hyvä. (:

Loistavaa, eli valmennus on nyt täynnä! Odotan teidän lyhyitä tarinoitanne mielenkiinnolla niin pääsen kirjoittamaan valmennuskommentit!

Tarina valmennuksesta, Crimis & Kafka

Käteni melkein tärisivät jännityksestä, kun harjailin Kafkaa sen karsinassa. Remi oli päättänyt pitää meille estevalmennuksen, ja mukaan oli tulossa minä, Janika ja Jossy. Olin ratsastanut Kafkalla kerran aiemmin, ja silloinkin vain ravia ja käyntiä loppujäähdyttelyksi. Nyt hyppäisimme. Mahassani väänsi pelko siitä, että mokaisin miehen edessä täydellisesti. "Onkoha tää sittenkää nii hyvä idea, Kafka?" mumisin orin korvaan epävarmana harjatessani sen päätä. Kafka pärskähti ja heilautti päätään. En saisi tartuttaa jännitystäni siihen, toruin itseäni.

Sain Kafkan varustettua ja ohjasin sen kentälle. Remi oli jo rakentanut sinne esteradan. Korkeudet olivat 60 sentistä 110:een. Kiristin satulavyötä yhdellä ja pomppasin jakkaran päältä Kafkan selkään. Ori tanssahteli hieman, ja tein pieniä pidätteitä. Hengitin syvään ja yritin rentoutua. Kafka käveli reipasta käyntiä uraa pitkin. "Me selvitään tästä, eikö niin?" mutisin orille niin hiljaa, etteivät muut kuulleet.

Kun alkulämmittely oli ohi, Remi tietenkin päätti aloittaa minusta. Vanhana konkarina Kafka oli vain innoissaan esteistä ja tuli niille halukkaasti. Minun ei paljoa tarvinnut oria kehoitella tai ohjailla, sillä se tiesi mitä tehdä. Remin kehoituksesta yritin vain istua mukana mahdollisimman rentona ja myödätä tarpeeksi esteillä. Välillä olin niin jännittynyt, kun keskityin liikaa yrittämään, että Kafkankin ajatukset sekosivat ja se kolisteli puomeja alas. Ensimmäinen esteiden välinen väli oli 28 metriä, joten meidän piti ottaa neljä laukka-askelta, toisella välillä taas kolme ja sitten taas neljä. Minun mokiani lukuun ottamatta Kafka osasi hyvin sovittaa askeleitaan radalla.

/ Öhmh en oikein tienny miten pitäis kirjottaa, mut kelpaakos tämä? :b

Janika ja Dana

Dana melkein tärisi innostuksesta nähdessään esteet. Tunsin lievää syyllisyyttä, olimme hypänneet viimeksi kolme kuukautta sitten, vaikka tiesin tamman rakastavan esteitä. Monesti jouduin alkukäyntien aikana hidastelemaan Danaa takaisin käyntiin, se kun olisi halunnut ravata tai laukata useaan otteeseen.

Esteet menivät alkutunnista hieman sähläilyksi tamman innokkuuden takia, välillä se hyppäsi laukka-askeleen liian aikaisin ja välillä tehtiin sellaisia tasajalkaahyppyjä että ihme ettei jätetty jälkeemme tulitikkuja. Vähän ajan päästä Danakin rauhoittui, ja hypyt onnistuivat oikein hyvin. Suhteutetut välitkin onnistuivat hyvin, ja Dana keskittyi tehtäviin hienosti.

/jaha, loppu inspis kesken.. /:

Valmennuskommenttinne, olkaapa hyvät. Toivottavasti olette tyytyväisiä

***

Crimis ja Kafka
Koko valmennuksen pääaiheena oli ratsastajan keskittymiskyky, suhteutetut välit vaativat taitoa ja hevosen tuntemista, jotta laukka-askeleet sopivat esteille. Pienillä esteillä on helppo harjoitella näitä välejä, jolloin pienet virheet eivät ole vaaraksi. Isommille esteille siirtyessä sopivat välit ja askeleen lyhentäminen ovat vielä tärkeämpiä. Tällaisia harjoituksia kannattaa tehdä jo maapuomeilla. Kilpailuissa ei ole laskettu kuitenkaan jokaisen hevosen laukka-askeleen pituutta, jolloin ratsastaja joutuu säätelemään askelta jatkuvasti.

Crimis suoriutui valmennuksesta Kafkalla hyvin, vaikka hevonen oli uusi tuttavuus. Energinen ja hyppäämiseen tottunut Kafka osasi lyhentää askelta jo valmiiksi, joten Crimiksen tehtävänä oli vain keskittyä istuntaansa ja pitää innostunut hevonen tarpeeksi kootussa liikkeessä. Välillä Crimiksen jännitys tuli selvästi pintaan, jolloin myös Kafka jännittyi ja hypyt epäonnistuivat. Parhaimmillaan suhteututetut välit onnistuivat loistavasti, ratsastajan katse oli valmiina seuraavalle esteelle ja laukka sujui myös kaarteissa. Pienillä esteillä myötäys ei ole niin tärkeä, Crimis pysyi hyvin hypyssä mukana, vaikka aluksi Kafka lähti hyppyyn hieman liiankin kaukaa. Isommissa korkeuksissa Crimis selviytyi myös erinomaisesti, katse pysyi mukana ja jalka riittävän rentona. Huomauttamisen aiheina oli lähinnä tuleminen keskellä estettä sekä jalka kiinni hevosessa myös hypyn aikana.

Aloitimme ihan perustehtävillä aluksi, pieniä estekorkeuksia ja hieman matematiikkaa. Kyselin Crimikseltä laukka-askeleiden määrää tietyllä estevälillä, mikä Crimikselle ei ollut vaikeaa, koska olin aiemmin maininnut Kafkan keskimääräisen askelmitan. Perusnyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää ensimmäisen laukan pituutta seitsemän metrisenä, seuraavan kymmenen ja puoli metrisenä ja niin edelleen. Kafka on herkkä hevonen, mutta vaatii paljon ratsastusta ennen kuin lämpenee, joten peräänanto oli aluksi hieman hukassa ja takaosa laahasi perässä. Taivutuksilla ja ympyrätyöskentelyllä saimme kuitenkin aikaiseksi hyvän, puhtaan liikkeen jolloin takaosa oli hyvin alla, mikä on tärkeää niin este- kuin kouluratsastuksessakin.

***
Janika ja Dana
Koko valmennuksen pääaiheena oli ratsastajan keskittymiskyky, suhteutetut välit vaativat taitoa ja hevosen tuntemista, jotta laukka-askeleet sopivat esteille. Pienillä esteillä on helppo harjoitella näitä välejä, jolloin pienet virheet eivät ole vaaraksi. Isommille esteille siirtyessä sopivat välit ja askeleen lyhentäminen ovat vielä tärkeämpiä. Tällaisia harjoituksia kannattaa tehdä jo maapuomeilla. Kilpailuissa ei ole laskettu kuitenkaan jokaisen hevosen laukka-askeleen pituutta, jolloin ratsastaja joutuu säätelemään askelta jatkuvasti.

Janika mainitsi ettei ollut hypännyt Danan kanssa vähään aikaan, joten harjoittimme hieman matalammilla estekorkeuksilla. Koska molemmat kuitenkin ovat konkareita esteratsastuksessa, niin moittimisen aiheita ei juurikaan ollut. Tärkeintä on että ravissa kevennät hitaammin, jolloin saat Danan rauhoittumaan ja rentoutumaan. Muista puolipidätteet sarjoilla, jotta tamma ei lähde hyppäämään liian kaukaa. Yleisesti ottaen suorituksenne olivat hyviä, vaikka alkutunnista energiaa tuntui olevan liikaa. Jopa esteelle tultaessa voit rauhoitella tammaa juttelemalla hiljaa. Nojaa taakse ja tee enemmän pidätteitä.

Isommilla esteillä Dana on erinomainen. Se hyppää hyvin ja puhtaasti, laukka on sujuvaa ja riittävän koottua, jotta se kykenee ponnistamaan. Teknisesti tamma on erittäin lahjakas, sillä on sulava liike ja se kokoaa takajalkansa myös esteen päällä hyvin. Potentiaalia molemmilla riittää kilpailuissa isoihinkin luokkiin säännöllisen treenaamisen myötä.

Kiitos, tämä oli erittäin jees valmennus C:

Kiitosta.

Pidin kunnolla kiinni ohjista, kun intoa puhkuva Snorre niinsanotusti hölkkäsi vieressäni. Nolotti, en ollut hoitanut poikaa kuin kerran, ja nyt oli jo estevalmennuksen aika... Minä ja minun "kiireeni". Tässähän ihan ärsytti oma epäaktiivisuus, muut olivat sen verran hyvin mukana talliarjessa ja minä tyhmä tepastelen Snorrenkin karsinalle vasta, kun niin on pakko. Ei minulla hoitamisen estäviä kiireitä ole, mutta en voi sanoa, että nekin menot olisivat ihan omasta päästä vetäistyjä. Mutisin jotain itsekseni, jännityskin tarttui varmaan pahasti Snorreen. Hymyilin ponille hieman hämilläni, mutta yritin kuitenkin pitää itseni kasassa.

Edelleen jotain itselleni mumisten vedin Snorren satulavyön niin kireälle kuin voimani vain riittivät - tiesinhän minä, että ori pullisteli minkä jaksoi. Katselin hieman ympärilleni, Crimiskin oli jo nousemassa jakkaran päältä Kafkan selkään. Nopeutin hieman vauhtiani, Janikakin taisi olla kohta selässä...

Ähkäisten survoin jalkani jalustimeen, ponkaisin satulaan ja otin ohjat käteen. Säädin jalustimet pikaisesti oikean mittaisiksi, tietenkin vähän tavallista lyhyemmiksi. Minun olisi tehnyt mieli lyödä itseäni, kun ensimmäisen hoitokerran jälkeen lähdin jo esteitä hyppimään... Päätin, että se asia oli nyt mietitty, enkä sille mitään voinut, vaikka kuinka itseäni moitin ja vähättelin. Huokaisin syvään. Ympärilleni vilkaistessani näin Remin kentän keskellä, mies varmaan tarkisti kaikkien istunnat ja tuntumat ennen muihin askellajeihin siirtymistä. Korjasin hieman asentoani ja painoin kantapäät kunnolla alas.

Vilkaisin Snorren tuuheaa harjaa ja tiivistin istuntaani. Remi käski kaikkien siirtyä hiljalleen raviin, ottaa tuntumaa ohjiin ja alkaa rauhallisesti lämmittelemään. Keräilin hieman ohjia, ennen kuin painoin kantapääni kevyesti Snorren kylkiin. Ori otti avut vastaan rauhallisesti ja hötkyilemättä, joka oli kyllä kieltämättä hyvä alku estevalmennukselle. Katsoin, kun pienten lämmittelyjen jälkeen Crimis ja Kafka suuntasivat esteille. Remi jutteli hetken Crimiksen kanssa, luultavasti hieman siitä, miten ja missä järjestyksessä esteet mentäisiin. Pienen seuraamisen jälkeen päätin taas keskittyä omaan ratsastukseeni. Vaihdoin nopeasti kevennyksen oikeaksi ja toivoin samalla, ettei Remi ollut nähnyt toilailuani...

Kun meidän vuoromme tuli, käänsin Snorren Remin luo, jolloin ori heitti päänsä ylös ja lähti tikittämään eteenpäin. Se vastusteli ohjaa ja pureskeli kuolainta, mutta kun myötäsin hieman ja istuin rauhallisesti syvälle satulaan, ponikin totteli ja pehmeni itsekin selvästi.

Esteet sujuivat meidän osaltamme suoraan sanottuna ihan hyvin, ja Snorre olikin hyvin kuulolla. Menimme ensin hieman pienempiä, jolloin jouduin patistamaan ponia eteenpäin aina välillä. Kun 60-senttisiä päästiin pomppimaan, ori eteni välillä liiankin innokkaasti. Erään ristikon kohdalla se nosti laukan ravin sijasta, ja siinä sitä mentiin pää taivaissa ja oma istunta sanonko missä. No, kyllähän se silti lopulta alkoi sujumaan, vaikka Snorre tarvitsi useasti enemmän pidätteitä kuin eteenpäinpatistusta. Hienosti meni, vaikka minunkin osaltani tulleet virheet ja sähläilyt vaativat oman miinuksensa. Remin valmennus oli kuitenkin oikein tehokas, ja mies osasi kieltämättä ohjeistaa oikeat asiat oikeaan tilanteeseen.

/ Tämmönen tönkkö, toivottavasti käy... /