Snorre

Muistatko, mitä sanoin viimeksi tekstin pilkkomisesta osiin? Näin pitkiä lauseita on raskas lukea, ja siksi lukijan mielenkiinto lopahtaa helposti. Sisältö itsessään on hyvää: kuvailet säätä, sitä miten kohta on joulu, ja mitä olet tehnyt. Piste antaa lukijalle hengitystauon, ja tekstiä on mukavampi lukea.

Tänään on joulukuu ja olin ostanut paljon kaikkia tavaroita Snorrelle ja lunta satoi ja pakkastakin oli myös.

Jateaan tämä kolmeen virkkeeseen:
Tänään on joulukuu. Olin ostanut paljon kaikkia tavaroita Snorrelle. Lunta satoi ja pakkastakin oli myös.

Seuraavana asiana vuorosanat.

Vuorosanan jälkeen tulee pieni kirjain:
"Okei!" huusin Crimikselle.

Johtolauseen (joku sanoi, kysyi tms) jälkeen tulee kaksoispiste:
Crimis tuli ja näki tilanteen ja tuli kysymään:
"Mitä tapahtui?"

Jos johtolausetta ei ole, vuorosana loppuu pisteeseen/kysymysmerkkiin/huutomerkkiin:
"En tiedä, mennään katsomaan."

Vielä lopuksi siitä realistisuudesta. Kaksi tuntia maastossa on pitkä aika. Se on ok välillä, joten ei siinä mitään. Emilia ei kuitenkaan lähtisi maastoon tämänhetkisen vammansa takia. Jos otat muiden hahmoja mukaan, varmista että olet ajan tasalla.

"Okei!" Huusin Crimikselle. Olimme sopineet että tänään juoksutan Snorrea jotta tutustumme toisiimme. Lähdin iloisesti hypähdellen hakemaan Snorrea, "tulehan Snorre-kulta." Sanoin sille mutta mokoma käänsi pyllynsä minua kohti Äh, mä en varmasti hae sitä tuolta! Mietin mutta lähdin kulkemaan kuraista tietä. Tänään on joulukuu ja olin ostanut paljon kaikkia tavaroita Snorrelle ja lunta satoi ja pakkastakin oli myös.    



Sain viimein Snorren kiinni.
Lähdetään tänään maastoon sanoin Snorrelle. Sitten Snorre juoksi talliin se rupesi pukittelemaan, mietin miksi? Crimis tuli ja näki tilanteen ja tuli kysymään.
"Mitä tapahtui?"
"En tiedä, mennään katsomaan"
"Ok, se haluaa talliin"
"Ok"

No lähdetään maastoon kiitos avusta Crimis.


Tulimme maastosta jo olimme vain jonkun 2 tuntia. Niin, mutta nyt Emilia lähti maastoon joku 5 tuntia sitten eikä ole tullut takasin!

Moi Amanda ja kiitos ekasta tarinasta!

Kiinnitä huomiota tekstin realistisuuteen ja kielioppiin. Tässä muutama pointti:

Ensinnäkin, nyt on marraskuu. Hukkasuo noudattaa reaalimaailman vuodenaikoja. Kesä ei tule vielä pitkään aikaan.

50 minuuttia? Snorre ei olisi voinut päästä tunnin matkan päähän ilman että kukaan olisi huomannut asiaa aikaisemmin. Talli ei ole lähes koskaan tyhjillään, koska kävijöitä on niin paljon ja lisäksi Crimis asuu samalla tontilla. Tilanne ei siis ole realistinen.

Sitten kieliopista. Kirjoitat paljon pötköön, vaikka teksti olisi sujuvampaa pilkottuna pienempiin osiin. Pilkkomisen voi tehdä laittamalla lauseiden väliin pisteen tai pilkun ja käyttämällä prepositioita (mutta, että..).

Tässä esimerki korjauksesta:

Snorre on karannut juoksin sanomaan Crimikselle
-> Snorre on karannut. Juoksin sanomaan Crimikselle. - Tämäkin on vielä aika tönkkö. Lisätään sisältöä:
-> Snorre oli karannut, joten juoksin sanomaan Crimikselle asiasta.

Tässä esimerkki virkkeestä, jossa olet onnistunut:

Kerroin syyn ja rupesin itkemään.

Ajatuksia ei kannata kirjoittaa sellaisenaan tekstiksi, vaan muotoilla ne ymmärrettäväksi, järkeväksi lauseeksi. Joskus ajatukset voivat toimia sellaisenaankin, kunhan muistaa rytmittää tekstin pötköstä pienempiin osiin pisteiden ja pilkkujen avulla.

Snorrea ei näy missään missä se on, nyt keksin se on varmaan vaarilla syömässä se on ihan 50min päässä tästä tallista.
-> Snorrea ei näy missään. Missä se on? Nyt keksin, se on varmaan vaarilla syömässä - se on ihan 50min päässä tästä tallista. - ns. ajatusmuoto, OK
-> Snorrea ei näkynyt missään. Missä se mahtoi olla? Sitten keksin: se oli varmaan vaarilla syömässä. Vaari asui ihan 50min päässä tästä tallista. - kerronnallinen muoto

Snorre on karannut juoksin sanomaan Crimikselle
"No mitkä?"
"Pelkkä Snorre"
"Täytyy etsiä Snorre"

Huusin apua niin Jenni, Chai, Kirstu ja Emilia katsoi minua. Kerroin syyn ja rupesin itkemään. Itkin ja sanoin se on minun syy. Crimis sanoi ei haittaa ja lohdutti minua. Snorrea ei näy missään missä se on, nyt keksin se on varmaan vaarilla syömässä se on ihan 50min päässä tästä tallista.
"Selvä, lähdetään sinne Crimis sanoi."
"Jess sanoi"

                                                         Vaarilla

Snorre on tuolla jee, huusin olin niin iloinen en voi sanoin kuvailla miten onnellinen olin menin Snorren luokse ja halasin sitä.
Minulla on ollut sinua tosi kova ikävä mutta tästä tulee maailman paras kesä.

21/9

Vai niin, ollaanpa sitä vahingoniloisia. Mutta voi kuule, et tiedäkään kuinka paljon nämä konit aiheuttavat tällaista sadattelua meikäläisen suusta.. Tosin Snorre harvoin on syypää.
"Tämä hemmetin koni talloi varpaani!" Nyt täytyi sattua PALJON.

Mutta kuka Hannes? Menikö Hanneleen kanssa sekaisin? Ja kiinnitä huomiota isoihin alkukirjaimiin virkkeiden alussa. Tarkkuutta peliin.

23/9

Sanon samaa kuin edellisen tarinan kanssa, tarkkuutta peliin. Tässä on selkeästi katkennut ajatus matkan varrella:
Crimis minut kentän reunaan laittaa Snorren ympyrälle ravaamaan 10 minuutiksi.

On kuitenkin kiva, miten ahkerasti kirjoittelet ja otat tallin muita hahmoja mukaan. 6v€ näistä

Suosikki:
Ehkä hän hypnotisoi minut näkemään harhaa?

Tulen aamulla aikaisin tallille sillä haluan jutella uudesta hevosesta

Menen kuitenkin ensin treenaamaan Snorrea. Koska en saa nostettua Snorren takajalkaa, lähden metsästämään apua, Rea tulee auttamaan. Hän nostaa kavoin ja putsaa sen, sen jälkeen hän katsoo minua kummissaan sillä Snorrehan oli hienosti?! Rea menee kummissaan takaisin jonkun hevosen karsinaan. -Mitä mä teen sun kanssas? Sanon sille napautan sitä hellästi turvalle. Poni katsoo minua ilkeän näköisenä. Mitähän tästä tulee?

Crimis haluaa tulla kanssani kentälle. Sillä hän aikoo näyttää minulle jotain, ihmettelin, hän oli meikannut vahvasti, jättänyt hiukset auki ja pörröttänyt ne ja hänen vaatteensa olivat säihkyvät. Crimis kantoi liinaa ja minä talutin juoksutusraipan kanssa Snorrea. Crimis halusi juoksuttaa Snorrea <3 Tai niin anakin luulin  

"Miksi haluat juoksuttaa?"
"Koska haluan näyttää sinulle jotain
"Mitä"
"kohta näät"

Crimis minut kentän reunaan laittaa Snorren ympyrälle ravaamaan 10 minuutiksi. Crimis tuo minulle liinan.
"Mitä minä tuolla teen?" Crimis sanoo ja ottaa liinan tilalle raipan. "Hop ylös siitä maasta! saat kokeilla jotain uutta!" Sitten hän teki sen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! En oikeastaan tiedä mitä hän teki! Mutta Snorre kulki kuin ammattitason koulukilpuri! Olin repiä silmät päästä! Niin paljon kysymyksiä! Niin vähän vastauksia! Crimiksen täytyi olla huippu taikuri! Ehkä hän hypnotisoi minut näkemään harhaa?

"Noniin, haluatko kokeilla? Sinulla on kykyjä."
"M-m-minullako k-kkykyjä? Eikä! Ainakaan yhtä hyviä kuin sinulla"
"Niin," Hän ojensi raippaa. Olin halkeamaisillani kehuista <3 Kiitos paljon Crimis.

Crimis nuevoi minut alkuun niin että pidin Snorrea liinassa.

"Ja nyt jännität kehosi ja puristat liinaa! Hyvääääää... Ja kehu! Rentouta kehosi ja laske kätesi! Raippa raapaisu (minkä sovimme tarkoittamaan mini mini mini viuhtaisua raipalla) ja sitten jännitä kehosi kokonaan!"

Piitkän treenin jälkeen, minä sekä Snorre olimme molemmat niin puhki ettemme jaksannet edes holkätä
loppuverryttelyä. Silti Crimis, joka oli paiskinut töitä ja auttanut eniten, ei ollut ede hikinen!!!

Tallissa:
Otin Snorren talliin ja harjasin sitä 5 minuuttia, se ei ollut likainen, mutta hikinen senkin edestä. Halasin sitä, ja laitoin loimen. Sitten kävimme maastossa minun pienillä voiman rippeillä. En ymmärrä miten Snorre halusi mennä kokoajan vain kovempaa?! kun tulin, oli jo myöhä.
Vein Snorren pihattoon ja menin sisälle syömään eväitäni ja juttelemaan Crimiksen kanssa

Kun lähdin, kello oli puoli kaksitoista

Pääsen tallin pihaan... Minua odottaa yllätys.

"Ai hei! Minä olin lähdössä lenkille minun pikku Snorreni kanssa! Saat toki tulla mukaan.."
"Heippa! No empä tiedä." Näin kuulokkeet ja hän näytti siltä että sanattomasti anoisi että jään talliin.
Ja... "No jää sinä pitämään järjestystä niin minä lähden" Hän vinkkasi silmää.
Ensimmäistä kertaa toivon hartaasti että Crimis satuttaa jalkansa tallin pihassa sillä en pysty olemaan siellä ilman Snorreani. Päätin kuitenkin antaa lenkkirauhan.
Mutta toiveeni toteutuu sillä pihalta kuuluu huudasdus...

"Tämä hemmetin koni talloi varpaani!" Nyt täytyi sattua PALJON. En ole koskaan kuullut Crimiksen sanovan noin.
minä tarjoudun ottamaan Snorren ja Crimiksen silmistä alkaa tulla kyyneleitä. Sitten hän ontuu talliin ja kuulen itkua ja Hanneksen säälivän äänen. "minä voin ostaa sinulle uudet lenkkarit" ja taas ainoa mitä kuulen on itkua!

"Noh, mitäs tehdään varpaan survoja Snorre? Naurahdan. haen valjaat ja hinaan kärryt kentälle.
Sujautan valjaat Snorrelle ja laitan kärryt hyvin. ajan muutaman kierroksen ja portin kohdalla hyppään alas ja avaan portin. sitten käsken Snorren ravaamaan lennokkaasti tallin pihaan asti. Crimis seisoo edelleen kasvot käsiin haudattuna ja Hantsu näkee minut, hän tökkäisee Crimistä jolla on tavallaan ihana reaktio: Crimikseltä jää suu auki ja juuri ja juuri ihastuksesta toipuneena hän saa sanottua "Onko se oikeasti noin ihana, siis miten olet saanut muutamassa päivässä noin hyvään kuntoon"  Minä hymyilen ja kysyn "haluatko pikku metsäretkelle? Hannes myös" Joo he huutavat kuorossa. Hannes tulee viereeni mutta Crimis ei, Crimis kyykistyy  ponin pään viereen surullisen näköisenä hän kuiskuttelee anteeksipyyntöjä mutta ainoa mitä kuulen on " sinä olet kaikkea muuta kuin hemmetin koni, a -anteeksi Snorre. . . Sitten Crimis kääntyy meidän puoleemme sanoen "Noniin olen valmis." Minä ja Hannes hymyilemme. Niin alkoi iloinen metsäretki. . .

Tallissa harjauksen jälkeen halasin (ainakin Crimiksen mukaan) 15 minuuttia putkeen Snorre rakastani. Sitten vein sen pihattoon ja rapsutin sitä korvan takaa mutta sillä näytti olevan kiire syödä



Ps. Kiitos palautteesta

Propsit aktiivisuudesta, Snorre ansaitsee kaiken tämän huomion. Mulle kun se on ollut liian pieni jo jonkin aikaa.  

Otitkin heti kommenteista kiinni, teksti näyttää paljon siistimmältä nyt.

Pari huomautusta kuitenkin:
* Jos hevonen ontuu, ei sitä viedä kävelylle. Toki sen verran talutetaan, että nähdään missä askellajeissa ontuu ja kuinka pahasti.
* I'm rescue your horse suomentuu "minä olen pelastaa hevosesi". Tarkoitit varmaan "I will rescue"
* Yhdyssanoja: leikkihämähäkki, ratsastusvaatteet, tulipunainen, poniparka
* Kostettua, ei kosttetua - toki tämä saattoi olla typo?

Muuten kyllä kivaa tekstiä, aina ei mene arki hevosten kanssa kuin ruusuilla tanssien. 4v€ sun kaappiin.

Nimenomaan siksi annan myös kieliopillista palautetta, jotta voisitte kehittyä. Omia virheitään ei usein huomaa itse.

Pyöräilen tallille ja Crimis tulee vastaan huolestuneen näköisenä, hän kertoo että Snorre ontuu. Minä melkein kiljahdan ja kyyneleet tulevat silmiin, jo neljäntenä päivänä hevoseni ontuu. Crimis käskee mennä kävellylle Snorren kanssa noin puoleksi tunniksi sillä eläinlääkäri tulee.

Kävelyllä annan Snorren kävellä ruohikolla, kunnes yhtäkkiä Snorren pukittaa ja nousee pystyyn, saan juuri ja juuri Snorren pois ruohikolta ja nään syyn, VALTAVA leikkihämähäkki!!! yhtäkkiä ojasta hyppää koulun kovispoika jolla on päällä ratsastusvaatteet, joka minut nähdessään punastuu tuli punaiseksi sillä hän kiusaa minua hevosharrastuksestani, kysyn. "No mitä ponipoika täällä tekee? Taitaa meinaan asiasta kuulla pian koko koulu!" Joo, tiedä olleeni vähän ilkeä mutta päätin maksaa takaisin kerran kunnolla! *hähää* nauran ilkikurisesti. Kun olen päässyt hänestä, jatkan matkaa hyvällä mielellä sillä sain "kosttetua" ja huomasin että Snorre ei onnu enää niin pahasti.

Tallille tullessani huomaan myöhästyväni viidellä minuutilla mutta en näe yhtäkään autoa?? Sitten pihaan kaartaa suuri pakettiauto kyljessä lukien"I,m rescue your horse!" seisoskelen tallissa ja odotan että eläinlääkäri tutkii jalan, menee alle 10 minuuttia kun hän kopauttaa kenkää katsoo meitä kummissaan kädessään juuri irronnut kenkä. "Tämä tässä on syyllinen, puoliksi irronnut kenkä." hän sanoo, meitä myötätuntoisesti katsoen. Huhhuh! minä jo ehdin säikähtää! Crimis sanoo asiallisesti toisin kuin minä joka purskahtaa itkuun kirkuen: "OLET PARAS! OLET PARAS!" Päätäni särkee kaikesta pelokkuudesta.
Päätän lähteä kotiin harjattuani poni paran, Crimis lupasi soittaa kengittäjälle että tulee laittamaan sille uuden, paremman kengän


PS. Muuten hyvä kuulla rehellistä palauttetta ja yritän vähentää sanaa: Sitten... . Ja hyvä kuulla että mihin pitääkirjoittaa...  

Mukava huomata, että käyt aktiivisesti hoitamassa Snorrea. Ruunalle on onneksi helppo opettaa uusia asioita, kun sillä on niin positiivinen asenne kaikkeen.

Onpa jännä, miten sekä Snorre että Pyhis olivat karanneet samaan aikaan. Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Kiitos, kun autoit saamaan hevoset kiinni.

Hoitotarinasi ovat ihanan postiivisia ja niistä paistaa heti kiintymyksesi poniin. Pari huomautusta annan kuitenkin tekstistä itsestään:

• Käytät paljon sanaa sitten, voisiko sen tilalle keksiä muitakin tapoja siirtyä asiasta toiseen?
  
• Hymiöt voisivat pysyä viestien alku-ja loppupuolella, keskellä tarinaa ne eivät toimi.
  

Virtuaalieuroja näistä kolmesta tarinasta yhteensä 12v€.

Siirretty väärältä alueelta Jenni K:n merkintä

Snorren karkumatka

Pyöräilin tallille uudella lumen valkoisella pyörälläni. . . SITTEN!
Kuvittelin näkeväni harhaa, mutta edessäni seisoi Snorre vierellään iso musta herasilmä! Olen nähnyt vähän tallia ja epäilen että se on Pyhis! Oikeastaa sittenkin Pahis  
Saan Snorren kiinni helposti sillä se tulee rapisuttamalla leipäpussia. Lähden hölkkäämää Snorren harjasta pitäen pihattoa kohti. Vedän toisella kädellä oikeen raivolla ovenkahvasta mutta se ei aukea, joudun repimään ja hakkaamaan ovea kunnes Crimis ja Hannele tulevat katsomaan touhuani. crimiksen nähdessään Snorre riuhtaisee itsensä irti ja ravaa lennokkaasti Crimiksen luo, Hannele sai jo Pyhiksen kiinni. Sittemmin seliteltyäni tilanteen, Crimis ojentaa riimunnarun ja Snorren.

Ajattelin että pidän tänään nopean päivän sill minun piti päntätä kokeisiin.

Harjasin Snorren, kävin maastossa sen kanssa, ja silleen.
Sitten vein kentälle ja ohjasajoin kierroksen ravia. Sitten jätin sen odottamaan kentälle ja raahasin sinne kärryt, ensin se pukitteli kuin varsa näyttääkseen kuinka vaarallinen se on Sitten otin Snorren kiinni ja laitoin sen seisomaan niiden eteen. Ensin teimme villihevoskesytys näytöksen, sillä rakas Snorreni nosti minut ilmaan noustessaan pystyyn Sitten kun Snorre totesi että kärryt eivät olleet vaaralliset, se seisoi paikallaan kun laitoin kärryt valjaisiin kiinni.  lopulta huusin Crimiksen katsomaan kuinka hieno hänen ponistaan oli tullut. -Vautsi! Crimis huudahti, minä punastuin. Sitten teimme niin että minä talutin, ja Crimis istui kärryillä. Kävelimme kentää ympäri ja ympäri kunnes Snorre kulki kunnolla, sitten lopetimme harjailin ja halailin Snorreani <3 <3
Sitten vein Snorren pihattoon ja halasin sitä ennen lähtöäni,
Hain uuden pyöräni ja lähdin polkemaan kotiin ja mietin voisinkohan jo huomenna istua kärryillä

Valjaisiin Totutus:arrow:

Aah.. juuri pääsin koulusta!!

Eteenpäin

Tuli hyisestä matkasta minun pikku Snorreni luo 20 kilometrin matkan. (mikä ei pikku pörriäiseni takia tuntunut missään)



Kun tulin porteista, niin vastassa oli Crimis valjaiden kanssa. Hän antoi valjaat minulle ja sanoi: Snorre on pihatossa, tuolla Minä nyökkäsin. Sitten hain Snorren ja vain sen harjaamatta kentälle, siellä laskin valjaat maahan ja annoin sen tutustua niihin. Puoli tuntia myöhemmin se oli todennut ne vaarattomaksi. Laitoin ne pikku myttynä sen selkään, se säpsähti mutta muisti että ne olivat vaarattomat Sitten kun suoristin valjaita, se lakkasi heiluttamasta itseään ja oli hiljaa paikallaan, kun puin sille valjaat.
Sitten ohjasajoin Snorrea muutaman kierroksen käyntiä, mihin se itseasiassa suhtautui aika hyvin lukuun ottamatta sitä kun tiputin raipan ja se pääsi karkuu kentälle, mutta onneksi kyseessä oli Snorre, se tuli heti kun kaivoin porkkanan taskustani
Lopuksi se sai olla kentällä vapaana ilman valjaita "loppuverryttelyksi".
Vein valjaat satulahuoneeseen ja harjailin ja halailin sitä 2 ja puoli tuntia. Sitten vein sen pihattoon, halasin sitä ja odotan sitä päivää kun se hörähtää. <3

Hei Jenni ja tervetuloa vielä Hukkasuohon!

Kiva nähdä sulta tarinaa heti ja ihana kuulla, että tykkäsit Snorresta. Se on kieltämättä oikein hurmaava tapaus. Ensi kerralla voit jo totutella sitä valjaisiin, jos haluat.

Suosikki:
Kaikessa pörröisyydessään käytävällä seisoi Snorre

Noniin! Vihdoinkin pääsin tuskaisesta matkasta
Olen nyt saapunut tänne ja joku tulee itsevarman näköisenä vastaan.
-Heippa! Sinä taidatkin olla Snorren uusi hoitaja, minä olen Crimis! Nainen ilmoitti.
Hei, sanon ja minua nolottaa sillä en muistanut hänen nimeään
- Mutta tuleppa! Hän ilmoitti ja lähti määrätietoisesti kävelemään kohti punaista rakennusta. Ovet olivat auki. SIELLÄ SE OLI! kaikessa pörröisyydessää käytävällä seisoi Snorre! onnen kyynel valui poskelleni, mikä unelma poni! IHANA! huudahdin juuri ja juuri toipuneena ponin kauneuden hämmästyksestä.

- Voisit juoksuttaa sitä kentällä niin tutustutte. Crimis sanoi.
Minä nyökkäsin. Kun kävelin tallista kuulin kun joku sanoi: ptss. Sillä on myös mahti liikkeet
Minä en välitä tai puske vastaan sillä olen niin innoissani uudesta ponista että kuulen vain hirnuntaa xD kun olin talutellut ponia alkuverryttelyksi niin laitoin sen ympyrälle, ensin se halunnut vain herkkuja, mutta lopulta sain sen ravaamaan moitteettomasti. Ja joka oli sanonut: Sillä on myös mahti liikkeet oli ollut havinaisen oikeassa .
Talutin sen talliin. Harjasin se ja annoin namin ja vein pihattoon. Sitten katsoin oleskeluhuoneeseen ja huikkasin Crimille moikat.

Sitten lähdin polkemaan kapeaa hiekkatietä kotiin. päätäni särki kaiken jännityksen purkaitumisesta.
Oli ollut ihana päivä <3

Hei Joona! (Taisit kirjautua väärällä nickillä sisään.. :p)

Oli kyllä piristävä huomata, että jo näin pian liittymisesi jälkeen tänne pukkasi näinkin pitkää tarinaa, hienoa. Snorre onkin kaivannut tällaista kouluvääntöä - mahtavaa nähdä se hikoilemassa! Ratsastuksen kuvailusi oli sujuvaa, mitä nyt välillä pienet luultavasti kiireellä näpyttelyn seurauksena tulleet typot pomppasivat silmään. Nyt kun vielä muistat, että Snorre on tosiaan ulkokarsinassa (=ei käytävää vaan kaikki karsinat vierekkäin), niin kaikki ok. Kiitos! :>

Aurinkoinen syyskuinen päivä oli käynnissä. Pieni tuulenvire kävi läpi pihan kun saavuin tallille pyörällä. Jätin pyöräni parkkipaikan reunalle, pystyyn. Tarhoissa näin seisovan lauman hevosia, isoja ja pienenpiä. Suuntasin itseni tarhoja kothi. Nappasin riimunvarren ja huutelin oria portilla. Näin kuinka Snorren tarhakaverit, ja Snorre, vilkuilivat minua. Snorre heilautti päätään metsänreunassa ja lähti kävelemään porttia päin. Kehuin sitä ja kiinnitin narun riimuseen. Talutin Snorren mäkeä ylös takaisin tallipihalle ja jatkoimme matkaamme talliin.

Ori suunnisti tottuneesti karsinaansa. Irrotin riimunarun ja suljin oven. Noudin satulahuoneesta Snorren suitset ja harjat ja toin ne käytävälle. Sidoin Snorren kiinni, aika löysälle, karsinaansa. Ryhdyin sukimaan oria pitkin vedoin. Tein perusteellisen harjauksen ja tarkistin kaviot. Samalla yritin vähän tutustua tähän uuteen hoitoponiini. Vähän väliä Snorre vilkaisi mitä teen, mutta jatkoi sitten eteenpäin töllöttämistä väsyneen näköisenä.
- Tänään mennään vain kävelemään. Katotaan sitten seuraavan kerran jso päästäisiin selkään asti. Ennenkuin vaihdoin riimun suitsiin, irrotin suitsista ohjat. Jätin ne roikkumaan riimun seuraksi. Tungin kypärän päähäni. Irrotettuani Snorre, laitoin tälle toiseen kuolaimeen kiinni riimunnarun, talutin sen ulos tallista ja seisautin tallipihalle. Taputin oria kaulalle ja katselin kaunista ilmestystä.

- Mennään kentälle vähän kävelemään. Tokaisin orin korvaan ja kehotin sen liikkelle. Kävelimme parkkipaikan lävitse kentälle.
Snorre käveli vieressäni hieman laiskana, ja teki pieniä sivuloikkia. Kannustin hevosen eteenpäin ja suljin perässäni portin. Siirryin vasempaan kierrokseen ja vaihdoin puolta. Snorre pureskeli kuolaimiaan, mutta käveli hyvinkin nätisti vieressäni pää alhaalla. Ori pureskeli kuolaintaan ja pää heilahti vähän väliä alas, ruohotupsuille, ylös, korkeuksiin. Kehuin Snorrea joka myöhemmin rauhottui päänheilautuksesta.

Hetken käveltyämme Crimis käveli portin edustalle satula sylissään.
- Hei, Taidat olla Joona? Minä olen Crimis. Tervetuloa Hukkasuolle. Nainen ilmoitti.
- Moi. Joo olen mä Joona. Kiitos.
- huomasin sinut täällä taluttelemassa. Toin sinulle satulan jos haluisitkin mennä selkään jo? Crimis kysyi. Nostin harteitani. Nainen avasi portin ja toi satulan, nosti sen Snorren selkään ja minä kiristin satulavyön.
- Toitkos ohjat kanssa? kysäisin.
- Mitkä? Crimis kysäisi.
- Ohjat.
- En tuonut! Oho! Anteeksi.
- Eise mitään.
- Minä haen ne. Odota tässä.
- Ei tarvitse, tehdään tästä. Sanoin ja osoitin riimunnarua. Sidoin riimunnarun toiselle puolelle ja talutin hepan keskelle.
- Pärjäätkö sinä? Crimis kysyi. Nyökkäsin ja nousin selkään. Kiristin vielä vähän satulavyötä ja säädin jalustimet.

Snorre loikki allani innoissaan, huomatessaan uuden ratsastajan. Kannustin hevosen eteenpäin ja lähdimme kiertämään kenttää, aivan kuten tein taluttaessanikin, tällä kertaa vain oikeaan kierrokseen. Kävelimme kentän kerran ympäri verrytelläksemme ja siirryimme sitten kevyeeseen raviin. Liikuttelin kuolainta, hain asetusta ja ratsastin. Korskuva hevonen yritti parhaansa mukaan ravailla melko vauhdikasta vauhtia, mutta tyyntyi pikku hiljaa ja rupesi kuuntelemaan apujani. Kierros kierrokselta etenimme ja teimme voltteja ja ympyröitä. Kokeilimme lyhyitä väistöpätkiä ja siirtymisiä. Ori pureskeli kuolaintaan ja kulki kaulakaarella. Kehuin Snorrea ja varmistin että myös takapää oli menossa mukana. Siirryimme laukkaan ja pidättelin hevosta, koska tämä meinasi lähteä vähän käsistä. Jäimme keskelle laukkaamaan isoa ympyrää ja hakemaan tuntumaa.

Hikiläikät olivat muodostuneet orin kaulalle, kun vihdoin siirsin sen ravin kautta käyntiin. Kävelimme kolme kertaa kentän ympäri ja kokosin taas ohjat. Vaihdoin suuntaa, oikeasta vasempaan ja siirsin raviin. Ravailimme hetken ja ohjasin sitten hevosen tarhojenpuoleiseen kulmaan. Nostimme laukan ja laukkasimme keskiympyrän, jonka jälkeen pääyty-ympyrän ja seuraavankin pitkänsivun. Nousin kevyeeseen istuntaan ja liu'utin kättäni kaulaa pitkin antaen samalla ohjaa. Snorren kaviot hakkasivat kentän pintaa ja saivat pölyn nousemaan maasta. Lopulta liikutin kuolaimia ja ori hidasti vauhtiansa hieman ylireippaaseen raviin. Keventelin ja liikuttelin kuolaimia. Yritin saada oria hitaampaan ja rauhallisempaan raviin. Puuskuttava hevonen rupesi hieman himmaamaan vauhtia, ja tyydyin siihen. Snorre puristi viimeiset voimat ja yrittäessään päästä kovempaa. Liikutin kuolaimia ja pian Snorre jo väsyikin yritykseen ja pysyi nätissä ravissa. Muutaman ravikierroksen jälkeen hidastin Snorren käyntiin ja annoin vapaat ohjat. Kumarrun makaamaan hevosen kaulalle ja taputin sitä.
- Hienosti. Hyvä. Kehuin Snorrea.

Loppukävelyissa vaihdoin vielä suuntaa. Taputin hevosen hikistä kaulaa ja nostin jalustimet hevosen kaulalle. Snorren kyljet kohoilivat reippaaseen tahtiin. Kävelimme pitkään, kunnes ohjasin hevosen keskelle. Snorre pysähtyi melkein itsekseen. Hevonen rupesi jäähtymään ja sen hengitys tasaantui, ei kumminkaan riittävästi. Päätin vielä kävellä hiukan. Vaihdoin suuntaa ja taas vapaat ohjat.

Kiitin hevosta ja seisahduimme kentän keskelle. Snorre oli hikeentynyt, mutta varsin tyytyväisen näköinen. Avasin satulavyötä hieman ja nostin jalkkarit, vein orin talliin. Tallissa riisuin kaikkivarusteet ja laitoin riimun päähän. Vein orin pesupaikalle ja ryhdyin pesemään hikistä karvaa. Kastelin koko hevosen ja kuivasin sen. Annoin likaveden valua viemäriin ja huuhtelin hevosen. Kylmäsin jokaista jalkaa 4min ja kuivasin hevosen. Halasin väsynyttä mutta iloista hevosta ja hieroin linimenttiä kuivattuihin jalkoihin. Laitoin Snorrelle vielä fleeceloimen päälle. Vein sen karsinaan ja silitin Snorren komeaa päätä. Kello oli jo niin paljon että iltatallitkin aloitettaisiin pia. Syötin sille porkkanan. Pesin ja vein suitset, ennenkuin vein tavarat paikoilleen. Suitset laitoin nätisti risteítettyinä, mutta satulasta jätin huovan pois telineestä, jotta se voisi kuivua. Siivosin jälkeni, kirjoitin Snorren päikkyyn ja lähdin kotiin.

Hei Jossy! :>

Kiireiltäni en ehtinyt katsoa tätä tarinaa kuin vasta nyt. Mutta voi että, kiitoksia äärettömän tylsän iltani pelastamisesta!
Tykkään todella tyylistäsi kirjoittaa, se on näppärän mukaansatempaava ja rento. Hallitset kieliopin hyvin ja saat perustallihommien kuvailustakin mielenkiintoista - aina se ei kaikilla onnistu. Snorren persoona tulee kivasti esiin - juuri tuollaiseksi orin olenkin kuvitellut. Luonnekuvaushan siltä tosiaan puuttuu sivuilta, hyi laiskuuttani. Sinä nyt kun teet tuttavuutta Snorreen, niin JOS yhtään innostaa niin voit kirjoittaa sille jonkinlaisen luonnekuvauksen pätkän. :b

Niitä virtuaalieuroja kun nyt lupasin, niin hm. Mä en nyt oikeesti tiedä yhtään, mikä olis realistista summaa? Oisko ideaa?
Jos 30v€ tästä antaisin, olisitko tyytyväinen? :>

Dumle-pussi oli kokenut kovan sisällöntyhjennyksen kävelymatkallani. Ihme, että kymmenen minuutin tallille tepastelemisen aikana olin ehtinyt ahtaa sen verran karkkia... Noh, olihan se jo ollut muutenkin puolillaan. Vilkaisin ympärilleni, heitin tyhjän karkkipussin ojaan. Monta päivää oli kulunut, mutta lunta ei ollut satanut pitkään aikaan. Huokaisin. Olihan maa toki vaipan peittämä, mutta uutta tuprua ei ollut tullut. Katselin lyhytvartisten ratsastuskenkieni kärkiä, mietin samalla sitä, minne olin juuri menossa - tai no, missä taisin juuri olla. Hukkasuo, rennon rempseä talli, joka sijaitsi vain aiemmin mainitun kymmenen minuutin päässä kotoamme. Olin aivan tohkeissani, kun löysin tuon tallin nettisivut. Ja mikä parasta, siellä oli muutama hevonen vailla hoitajaa! Minun teki mieli alkaa tanssahdella ympäri huonetta, kun tajusin sen. Pikkuori Snorre Sven haki myös omaa puunaajaa! Naputtelin äkkiä panostetun hoitajahakemuksen, ja pian sainkin jo vastausviestin. Tällä kertaa oikeasti tanssin ympäri huonetta; Snorre oli hoitohevoseni!

Nyt seisoin iloa tihkuen Hukkasuon pihassa. Kotoisan oloinen talli suorastaan veti puoleensa. En aikaillut, vaan vedin henkeä ja lähdin tepastelemaan tallia päin. Avasin kookkaan oven, ja sisälle astuttuani oli lämmin ja tervetullut tunne pinnalla. Vedin oven kiinni, ja pian viereinen ovi aukeni. Näin vilaukselta sohvan ja television, joten arvelin olevan kyseessä oleskeluhuone. Ruskeahiuksinen tyttö hymyili leveästi ja ojensi kätensä.
- Moi! Mun nimi on Crimis. Sä oot varmaan Jossy, vai?
- Juu, oonhan mä, naurahdin. - Kiva tavata. Sori, kun vaikutan näin tietämättömältä, mut missä mahtais olla Snorre? Mä kuulin, ettei se asustele ainakaan tällä hetkellä tallissa...
Crimis nauroi. - Kuulit oikein. Snorre on pihattoasukkina Starin kanssa. Ja eihän uuden tuttavuuden pidäkään heti ensimmäisenä kaikkea tietää! Mä voin vähän esitellä paikkoja.

Kiertelimme Crimiksen kanssa vähän joka paikassa, ja yhtäkkiä talli ja sen ympäristö alkoivat tuntua jo tutulta. Tuntui mukavalta olla Hukkasuossa; tulimme mahtavasti toimeen Crimiksen kanssa - pian pääsisin myös tutustumaan Snorreen! Pian pääjehu kertoi lähtevänsä takaisin oleskeluhuoneelle.
- Tervetuloa vielä, hän hymyili. - Ai niin, Snorrella on riimu päässä, pihaton kulmalta ja varustehuoneen vierestä löytyy riimunnaruja. Sä voit tuoda oripojan sisälle ja laittaa ketjuihin käytävälle. Harjat on varustehuoneessa. Sano vaan, jos tarviit jotain!
- Kiitti, juu, virnistin, ja pian Crimis olikin jo hävinnyt tallin lämpöiseen kajoon. Hymyilin itsekseni, lähdin hyräillen pihatolle. Kirjava irlannincob repi heinänkorsia portin vieressä lojuvasta paalista. Kyseistä ruunaa pökki turvallaan - kukas muu kuin itse Snorre. Pikkuorikin olisi varmasti mielellään saanut osansa heinistä, mutta hieman suurempi Star kuitenkin pysyi visusti paikallaan.

Eipä aikaakaan, kun olin napannut riimunnarun käteeni, avannut portin ja astellut sisään pihattoon. Loimin puetut herrat käänsivät katseensa minuun, ja Snorre kaikessa ponimaisuudessaan lähti ravailemaan pitkin pihattoa. Ori tallusteli suoraan luokseni ja pörähti. Star hörisi, mutta pysyi edelleen heinäpaalin luona napostelemassa. Napsautin narun kiinni Snorren riimuun, ja poni olikin innokkaana mukana talliin lähtemässä. Rapsuttelin sen kaulaa, avasin portin ja talutin orin vierelläni ulos. Laitoin portin perässäni kiinni, lähdin taluttamaan Snorrea riimunnaru löysällä.

- No niin, kyllä tää tästä lähtee, naurahdin. Irrotin riimunnarun ja heitin sen sivuun. Sitten kiinnitin ketjut Snorren riimuun molemmin puolin käytävää. Oripoika heilutteli otsaharjaansa huvittavasti puolelta toiselle.
- Äm tee äs? kuului äkkiä takaani. Crimishän se siinä. - Miten sujuu?
- Hyvinhän tässä, hymähdin. - Mä en oo vaan ennen hoitanut pihattoponskeja... Ei se todellakaan haittaa, mutta olis mukavampaa hoidella ihan karsinassa.
- Noo, kyllähän mä voin asiaa katsoa. Star ja Snorre vaan tulee niin hyvin toimeen, että niitä on helppo pitää kahdestaan pihatossa, Crimis sanoi hymyillen.

Fleeceloimen Snorrelta riisuttuani päätin hakea harjapakin varustehuoneesta. Sen löydettyäni astelin ulos varustehuoneesta ja laskin pakin maahan, Snorren viereen - kuitenkin sen verran kauas, ettei ori pääsisi tönäisemään sitä kumoon... Tai niin ainakin luulin. Poni ojensi etujalkansa korkealle, ja vauhdilla se potkaisi harjapakin kallelleen. Kansi aukesi, harjat levisivät ympäriinsä. Huokaisin ja rapsutin mokomaa nauraen kaulalta. - Voi herranenaika sun kanssas, Snorre!
Hoitotuokio sujui mallikkaasti harjaepisodin jälkeen. Snorre venytteli kaulaansa, väänteli ilmettään aina hyvän kutiamiskohdan löydettyäni. Kun olin puunannut orin läpikotaisin, selvitellyt tuuheat jouhet ja puhdistanut lumikökkäreidentäyteiset kaviot, päätin viedä harjapakin takaisin varustehuoneeseen.

- Hyvä poika, tokaisin ja kaivoin taskustani pari heppanamia. Snorre käänteli korviaan ja hörähteli iloisesti. Se hamusi kättäni, ja herkut hotkaistuaan se alkoi tutkia ja haistella taskujani lisänamujen toivossa. Silittelin pikkuponin päätä tovin, juttelin sille ja taputtelin kaulalta. - Meillä on kuule sun kanssas vielä piiitkä taival edessä.
Snorre pörhisteli karvojaan, kun heitin fleeceloimen sen selkään ja kiinnitin soljet sun muut. Kun poni seisoi viimein siinä kiiltävä karva lämpimän loimen peittämänä, tuuhea harja heilahdellen, päätin antaa sille kunnon halauksen ennen ulosvientiä. Ori vastasi halaukseen rapsuttelemalla takkiani. Päätin pian irroittaa ketjut, napsauttaa narun kiinni riimuun ja lähteä viemään Snorrea pihattoon.

Talutin Snorren ulos tallin ovesta. Ori hirnahti pihatossa seisoskelevalle Starille, joka puolestaan vastasi hörisemällä. Kävelin pihatolle Snorre vierelläni, avasin portin ja talutin ponin sisään. Star tuli tervehtimään kaveriaan, ja Snorrea taputeltuani irrotin riimunnarun. Herra jäi hetkeksi seisomaan paikalleen ja katsomaan minua. "Lähteekö se tuosta vai ei?" Sitten se kuitenkin pökkäsi Staria turvallaan, ja herrat lähtivät vierekkäin ravaamaan toiseen päähän pihattoa.
- Moikka, Snorre! huikkasin vielä. Sitten poistuin pihatosta, vedin portin kiinni ja jätin riimunnarun portin viereen. - Seuraavalla kerralla nähdään.
Lähdin astelemaan kohti tallia. Menisin vielä hetkeksi juttelemaan oleskeluhuoneeseen Crimiksen kanssa, jos tyttö sattui siellä vielä olemaan. Nyt oli ensimmäinen hoitopäivä takana - enkä peruisi yhtikäs mitään; ihana hoitoponi, varmasti mukava talliporukka, mahtava talli ja ympäristö, kuin myös vielä paljon tapahtumarikkaita päiviä edessä!

Jossy & Snorre - 1 hm