Tallitöitä ja lorvailua (Crimis & Remi)

First topic message reminder :

Remi oli joutunut jättämään auton kotinsa tykö, se ei ollut sitten millään tahtonut lähteä käyntiin. Sen seurauksena poika oli käynyt vaihtamassa ylleen muhkeat collegehousut ja hupparin, työntänyt tupsullisen pipon syvälle päähänsä ja pukeutunut lenkkeilytakkiinsa. Oikeastaan auton hajoaminen oli tehnyt Remille hyvää, hän nautti saadessaan juosta kahdentoista kilometrin matkan tallille.

Tallirakennukselle päästyään hän oli hikinen ja punaposkinen, mutta erittäin tyytyväinen. Hänen kuntonsa ei ollut huonontunut lainkaan.
Hän saapui tallille ja hymyili Crimikselle.
"Hei, ajattelin tulla sen verran ajoissa että voisin auttaa tallitöissä?" hän ehdotti hymyillen.

Tottakai Remi sitten huomasi minut. Yritin paeta ovesta, mutta mies kosketti olkapäätäni ja tarttui sitten käteeni. Hämmentyneenä löysin pian itseni tuolilta istumasta. Vaikka yritin, en voinut olla katselematta miehen pukeutumista. Ratsastushousut näyttivät kalliilta, vaikka miehen baarimikon palkalla ei luulisi niin rikastuvan. "Hienot housut" sain sanottua ja naurahdin hermostuneesti päälle.

Mies tuli luokseni ja koski otsaani. Taas kosketus. Sydämeni alkoi läpättämään. Miksi mies aina koski häneen? Ihan kuin vahingossa, ohimennen. Ja aina tuon hurmaavan hymyn kanssa. Voisiko meidän välillemme kehittyä jotain?

Hetken Remiä hävetti Pikeurin kalliit ratsastushousut mutta sitten hän vain hymyili ja vastasi kohteliaasti: "kiitos."
"Onnistutkohan sä laittamaan tuohon muka kypärän päälle?" hän virnisti ja hipaisi kuhmua uudelleen, "näytät yksisarvisen varsalta."
Laimea kohteliaisuus. Noloa.

"Hahhah, kiitti vaan" nauroin Remille hiukan laimeasti ja hieroin otsaani. Näköjään siinä tosiaan oli kuhmu tulossa. Äsh, miten aina onnistuinkaan sähläämään? Tosiaan, se kypärä. "Öh.. Mitenkähä nyt pitäis tehä. En taijja uskaltaa ratsastaa ilman kypärää, ainakaan Kafkalla" sopersin hiukan nolona. Olinkohan liian pelkuri? Hei, turvallisuus ennen kaikkea, eikö? Yritin hymyillä, mutta koko tilanne alkoi ärsyttämään. Sain varmaan melkoisen ristiriitaisen virneen naamalleni.

Remi ei voinut lakata virnistelemällä. "Haluaisitko kokeilla sitä kentällä? Jos lähdet maastoon Goldilla ja minä Kafkalla, niin sekin varmaan ehtii hiukan rauhoittua ennen kuin kokeilet sitä", poika ehdotti. Toisaalta... Kafka oli aina energinen. Toisaalta taas hän tiesi että Crimis oli taitava ratsastaja. Kyllä Kafka osaisi käyttäytyä. "Saat tietenkin päättää itse."

"Hmm... siis mitenkä?" kysyin. Oli nyt jotenkin mennyt ohi, mitä mies meinasi ehdottaa. Olin jotenkin ihan liian sekavassa mielentilassa.

/ Meni oikeesti hiukan ohi :DD

"Tarkemmin ajateltuna en ole ihan varma että kannattaisiko sinun ratsastaa ollenkaan", Remi mumisi. "Ehkä sait aivotärähdyksen. Sattuuko siihen?" hetken ajan hän harkitsi vievänsä naisen ensiapuun.

"Een nyt sentään! Se oli ihan pikkunen kopsahus vaan" kiirehdin sanomaan ja hymyilin jotenkin, "oon ihan kunnossa. Ihan totta. Mennään vaan sinne ratsastamaan, en mä nyt ennenkää oo päätäni lyöny tippuessakaan" En halunnut pilata tätä hyvin alkanutta iltapäivää Remin kanssa.

"Hmmn, no otatko sä Goldin kuitenkin?" Remi kysyi yhä huolenhäivähdys äänessään, "ja uskallappas säikyttää toista kertaa tuolla tavalla", hän lisäsi määräilevään sävyyn mutta hymyili kuitenkin Crimikselle.

/ Lyhyt, en oo ehtinyt pelaamaan kun oon ollu töissä ja kännissä vuorotellen. /

"Jjoo se vois olla ihan jees. Katotaa sitä Kafkaa sit joskus toiste, jos käy?" vastasin Remille hiukan nolona hymyillen. Nousin tuolilta ja tein lähtöä karsinoille.

/Lyhyytt sori.. Ja ei haittaa, ei tää oo nii vakavaa Mutta hei rakas rajota sitä juomista jooko? /

/ Pitäis tietenkin yrittää, ja kyllä mä nyt oon vähentänytkin sitä. No prob, sweetie <3 /

Remi hymyili: "Tehdään niin, siinä tapauksessa taidan lähteä ilman satulaa." Hänen suurimpiin iloihinsa kuului ilman satulaa ratsastaminen lumihangessa energinen hevonen allaan. Ja ilmakin näytti hyvältä. Hän seurasi Crimistä talliin otettuaan ensin kypäränsä (GPA:n timanttikoristeltu - lahja äidiltä) ja hansikkaansa kaapista.

Hain Goldin varusteet ja puin tamman hiljaisena. Muuten olisi ihana mennä ilman satulaa, mutta pysyisin satulan kanssa varmimmin satulassa. Hiukan epäilytti tämä ilman kypärää meneminen..

/en tiiä miks mun pää lyö ihan tyhjää D:::::

Remi otti Kafkan suitset satulahuoneesta, kaivoi harjapakin ja suojat kaapista ja lähti harjaamaan hevostaan. Hän suki sen hetkessä puhtaaksi ja mumisi sille hiljaa hellyyksiä. Hän puki suitset oriille ja heitti ohjat kaulalle.
"Oletko kohta valmis?" hän huhuili Crimikselle.

(Nopeutan tätä hieman, Crimis saa nyt olla valmis! ) Myöntävän vastauksen saatuaan kaksikko talutti hevoset pihalle.
"Seiso", mies sanoi hiljaa oriille ja kosketti sen turpaa sormenpäällään. Hän asteli viiden metrin päähän, otti vauhtia ja hypähti kevyesti poikittain Kafkan selkään. Ori nosti hieman päätään, puhahti mutta tyytyi vain seisomaan aloillaan. Poika suoristui selkään ja silitti hellästi oriin kaulaa.
"Valmiina?" hän hymyili naiselle.

"Jeps!" vastasin Remille yrittäen olla pirteän oloinen, mutta sisimmässäni kalvoi epäilys: mitä jos tippuisin? mitä jos löisin pääni? mitä jos..
Talutin silti Goldin ulos ja taputtelin sen kaulaa rauhoittavasti. Tamma puhkui intoa ja oli ilmeisen kiinnostunut Kafkasta.

Katsoin ällistyneenä Remin tapaa päästä selkään ja hetken vain toljotin tuota, kunnes tajusin, että hän odotti minua. Talutin Goldin pienen jakkaran viereen ja nousin siitä selkään - tuo näytti varmasti paljon vaikeammalta kuin Remin suoritus. Ei ehkä pitäisi näin vertailla, mutta kateus miehen notkeutta ja urheilullisuutta kohtaan paljasti hiukan päätään.

"Mennään ihan rauhassa", Remi hymyili Crimikselle vaistoten tämän jännityksen. Kafka raaputti lapaansa ja kiskaisi sitten päänsä alas raaputtaen etujalkaansa saaden pojan melkein putoamaan - silkasta keskittymisenpuutteesta. Maastoretki alkoi rauhallisesti, hevoset kävelivät rinnakkain eikä Kafka edes kiinnittänyt huomiota tammaan. Remistä tuntui että hänen pitäisi sanoa Crimikselle jotain.
"Öö, tässä kohtaan pitäis varmaan sanoa jotain fiksua ettei ois näin hiljasta", hän tuumasi sitten.

Remi oli niin ihanan rento. Hiukan se rauhoitti minunkin mieltäni, ja yritin vain ottaa rennosti. Tämä olisi mukava aatonaaton maastoretki kahdestaan Remin kanssa. Annoin Goldin kulkea melkein vapain ohjin, sillä tamma oli alkanut kulkea letkeästi Kafkan rinnalla. Oli hassua, että matka taittui näin mukavasti. Goldi ei kiinnittänyt kovin paljoa huomiota vieraaseen oriin, mitä nyt vähän loi tuohon kiinnostuneita katseita ja yriti välillä hamuilla tuon lapaa. Nautin pienen hevosen pehmeistä askeleista ja Remin läsnäolosta. Tunnelma oli niin rauhallinen. Joulufiilis ehkä hiukan työntyi mieleeni, vaikka en niin yleensä innostunut moisesta materialismin juhlasta.

Naurahdin Remin lausahdukselle ja loin tuolle hymyn. "Aina ei tarvii olla fiksu" vastasin muka viisaasti. Kun hetken mietin vastaustani, se tuntui kuitenkin ihan hölmöltä. Huiskautin kädelläni epämääräisesti ja lisäsin: "Kiitos. Tää oli tosi kiva idea". Se kuulosti jo vähän paremmalta.

"Rentouttavaa", Remi hymyili Crimikselle, "siirrytäänkö raviin? Luuletko pystyväsi siihen?" hän kysyi sitten.
Kafka viskasi kerran päätään ylös mutta rentoutui samantien uudelleen.

/ lyhyt D: /

"Niin on" totesin Remille ja hymyilin vielä leveämmin. Nyökkäsin toisen kysymykselle ja maiskautin Goldille. Tamma hörähti innoissaan ja siirtyi reippaaseen raviin. Askeleet kulkivat niin letkeästi, että ihan ihmettelin. Miten Goldi olikin noin rento jo alkumatkasta? Ihan hassua.

/ Miks mun pää lyö tyhjää /

Remi nojasi taaksepäin ja antoi Kafkan ravata rentona eteenpäin. Välillä ori kumartui rapsuttamaan lapaansa vauhdissa kuten sillä usein oli tapana. Enää nuorikko ei horjahtanut oriin typeryyksistä, hänestä tuntui että hän tiesi kaikki oriin kujeet. Jonkin ajan päästä hän hidasti hevosensa käyntiin ja vilkaisi Crimikseen ja Goldiin.
"Sehän näyttää oikein rennolta", Remi hymyili, "millainen olo sulla on?"

"Mulla on ihan hyvä olo" vastasin Remille hymyillen meidän hidastaessamme vauhtiamme taas. Minun puolestani ei yhtään haittaisikaan, vaikka menisimme vaikka vain käyntiä. Vaikka aikka duracell-pupu olinkin, tällainen rauhallinen oleskelukin oli silloin tällöin ihan jees. Silittelin Goldin kaulaa ja kysäisin: "Miten sulla on tapana viettää joulua?"

/ Vähän random kirjottaa joulusta nyt :'DD /

"Hmm, mä en oikeastaan vietä joulua", Remi hymähti. Miksi yksinäinen ihminen haluaisi edes viettää joulua? Ei siinä ollut mitään järkeä. Todennäköisesti hän lukisi kirjaa ja polttaisi kynttilöitä, mahdollisesti treenaisi hieman. Itse asiassa hän oli tarjoutunut aatoksi töihin.
"Tai kun ei mulla ole perhettä täällä eikä tyttöystävää, niin on vähän typerää viettää joulua yksin", hän hymyili sitten.
"Entä sinä?"

/ No joo /

"Okei.. Tiiän tunteen. Tai siis mä en viime vuonna tainnu tehä mitää jouluna, olin kai baaris tai jotain. Tänä vuonna meen siskolla käymään" kerroin Remille. Miehellä ei ollut tyttöystävää. Good. Nauroin hiljaa mielessäni ajatuksilleni. Joulu oli kyllä yksi turhimmista juhlista. Kaikki vain stressasivat kaikesta ja oli muka niin pakko tuhlata rahaa.

/ tönks..

"Joo se on vähän turhan kaupallistettu juhla", Remi virnisti, "rahaa voi tuhlata parempaankin käyttöön. Paitsi että onhan se hyvä tekosyy ostaa hevoselleen lisää satulahuopia." Niitähän kun ei sieltä kaapista tarpeeksi löytynytkään.
"Käännytäänkö takaisinpäin?"

"Todellakin on", nyökkäilin Remille ollen täysin samaa mieltä. "Kännytään vaan", jatkoin sitten ja käänsin Goldin. Tammalle tuli heti hiukan kiire, kun lähdettiin kotiinpäin. Pidätin tammaa, ettei se lähtisi raviin. "Kävellään, kultaseni" höpöttelin sille rauhoittelevasti. Hevonen viskasi päätään pari kertaa kaaressa mielenosoituksena, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa.

"Goldilla näyttää olevan kiire kotiin", Remi hymähti ja virnisti sitten. Kafka oli yllättävän rauhallinen, se vain viuhtoi valkealla hännällään ja asteli rauhallisesti pienen tamman vierellä.

/ totaalitönks. /