Tallitöitä ja lorvailua (Crimis & Remi)

Remi oli joutunut jättämään auton kotinsa tykö, se ei ollut sitten millään tahtonut lähteä käyntiin. Sen seurauksena poika oli käynyt vaihtamassa ylleen muhkeat collegehousut ja hupparin, työntänyt tupsullisen pipon syvälle päähänsä ja pukeutunut lenkkeilytakkiinsa. Oikeastaan auton hajoaminen oli tehnyt Remille hyvää, hän nautti saadessaan juosta kahdentoista kilometrin matkan tallille.

Tallirakennukselle päästyään hän oli hikinen ja punaposkinen, mutta erittäin tyytyväinen. Hänen kuntonsa ei ollut huonontunut lainkaan.
Hän saapui tallille ja hymyili Crimikselle.
"Hei, ajattelin tulla sen verran ajoissa että voisin auttaa tallitöissä?" hän ehdotti hymyillen.

Olin juuri tallissa loimittamassa hevosia, kun ovi kolahti ja pakkasen punoittama Remi astui sisään. Pakkasta olikin tänään aivan hurjasti, ja niinpä olin pukenut toppaloimia kaikille. "No huomenta! Sehän kiva kuulla, Toope ja Dana on vielä ilman loimia" tervehdin ja infosin miestä reippaasti. Sunnuntaiaamu oli jo paljon paremi kuin lauantai, krapulasta ei enää ollut tietoakaan (onneksi). Pakkanen vain oli yhtäkkiä iskenyt, mikä ärsytti minua suunnattomasti. Inhosin talvea. Sitä kylmyyttä meinaan. Suljin Fenin loimen soljet ja taputin tammaa kaulalle.

"Kipaisempa hakemaan niiden loimet", Remi hymyili naiselle. Tämä näytti palelevan mielettömässä pakkasessa.
Dana oli pahantuulinen oma itsensä, se luimisteli Remille ja vilautti hampaitaan, mutta poika ei välittänyt vaan silitti kevyesti tamman kaulaa.
Dana oli niin äärettömän hieno hevonen, Remiä harmitti että se raukka oli kaltoinkohdeltu.
Toope puolestaan höristeli korviaan ja katseli uteliaana Remiä pojan loimittaessa paksua pikkuoria.

"Mitä seuraavaksi? Hevoset ulos?" Hän kysyi Crimikseltä kävellen tämän luokse. Hän kosketti naisen olkaa. "Sinä täriset", hän virnisti ja puisteli naista olkapäistä. "Jospa minä vien hevoset ulos niin jää sinä tänne lämmittelemään. Sillä välin kun aloitat karsinoiden siivouksen niin keitän meille hieman glögiä."

Remi hymyili niin hurmaavasti, että jäin vaan tuijottamaan tuon komeita kasvoja. Mies loimitti Danan ja Toopen aivan silmänräpäyksessä ja tuli sitten luokseni. Kun tuon lämmin käsi kosketti olkapäätäni, hätkähdin yllätyksensekaisesta ilontunteesta. Meinasin alkaa takeltelemaan jotain, mutta tyydyin vain nielaisemaan. En haluaisi nolata itseäni Remin edessä (taas). Hetken hengitettyäni syvään uskalsin vastata: "Öh.. kiitos. Ei sun kyl tarvii.." Katsoin miestä silmiin, mutta käänsin katseeni pian pois. Hui. Tällaisia tunteita en ollut vähään aikaan kokenutkaan. Ne tulivat niin ennalta arvaamatta, salakavalasti ja valtasivat mieleni kokonaan. Se oli pelottavaa. Mutta ihanaa, en voinut kieltää.

"Vien Kafkan ensin, se remuaa kuitenkin jollei pääse ensimmäisenä", Remi virnisti. "Aloita sinä siivoaminen niin minä vien hevoset", hän hymyili toiselle toistaen sanansa. Hän laittoi riimun Kafkan päähän ja naksautti lukon kiinnni. Hän talutti oriin ulos hymyillen. Jokin Crimiksessä sai Remin hymyilemään.

En ehtinyt vastata miehelle mitään, ennen kuin tuo jo katosi ovesta ulos Kafka mukanaan. Niin kai sitten. Toisaalta olin kyllä helpottunut, ettei minun tarvinnut mennä ulos. Säälitti vain toistakaan laittaa sinne. Kohautin olkiani itsekseni ja hain talikon ja kärryt. Aloitin Kafkan karsinasta, sillä se oli nyt ainoa tyhjä käytössä oleva. Hiljaa mielessäni mietin, voisiko minun ja Remin välille tulla mitään. En tiennyt yhtään, miten mies minusta ajatteli.

Remi sai hevoset aika nopeaan tahtiin ulos pohdiskellen samalla itsekseen Crimistä. Hän ei oikein tiennyt miten suhtautua naiseen. Tämä oli hyvin viehättävä, mutta Remi oli melko vasta eronnut pitkäaikaisesta suhteesta eikä hän välttämättä halunnut vielä uutta. Eikä satuttaa Crimistä. Päivänselvää oli kuitenkin että Crimis oli häneen ihastunut.
Poika lähti tallitupaan keittämään kahvia miettien näitä asioita edelleen.
"Tule kahville", Remi huusi ovesta naiselle.

En ollut saanut vielä kuin puolet sisäkarsinoista putsattua, kun Remi oli jo ehtinyt keittää kahvitkin. Hymyillen heitin talikon menemään ja kävelin miehen luo tallitupaan. Istahdin alas sohvalle ja otin käteeni puhtaan kupin. "Hei kiitti oikeesti" sanoin Remille aidosti. Oli niin helpottavaa, kun joku auttoi hommissa eikä tarvinnut yksin tehdä kaikkea. Ja kahvi oli nyt erittäin tervetullutta - hevosihmiseksi olin harvinaisen aamu-uninen. Herätykset olivat yhtä tuskaa, mutta pakko se oli hevoset hoitaa.

"Hei, ei tässä mitään, on ihan hauskaa että voin olla avuksi. Kutsutaan tätä nyt vaikka joululahjaksi tai jotain", Remi hymyili.
"Tiedän kyllä että huomenna on jouluaatto, mutta voisinko viedä sinut illalla glögille työpaikalleni..?" hän epäröi hieman kysyessään.
Hän kaatoi molemmille kuppeihin kahvia ja hymyili sitten hieman rohkeammin Crimikselle.

Ja yllätyksiä riitti. Mietin hetken, olinko kuullut oikein. Pyysikö hän minua ulos..? "Sopiihan se. Menen sitten huomenna siskolleni joulua viettämään, mutta eipä se tämänpäiväisiä estä" naurahdin kuivasti typerälle ilmaisuni ja käänsin katseeni Remiin hymyillen. Tuntui hyvältä, että joku halusi minut jonnekin mukaansa. Se ei ollut mitenkään yleistä nykään. Olin melkein erakoitunut tänne keskelle korpea hevosteni kanssa.

"Se on siis sovittu, tosin jos tavataan vasta yhdeksän aikaan? Autoni jämähti pihalle joten jouduin lenkkeilemään tänne, täytyy varmaan käydä suihkussa ennen kuin olen edustuskelpoinen", Remi sanoi ja virnisti sitten tajutessaan kuinka homolta kuulosti.
"Jossain vaiheessa kun saadaan hommat hoidettua niin voitaisiin käydä joulumaastossa?" hän ehdotti sitten, "voisit vaikka kokeilla Kafkaa?"

"Joo sopii!" vastasin Remille nyökäten, " .. Siis mitä? Lenkkeilit? Kuinka kaukana sä oikeen asut?" jatkoin hämmästyneenä. Täältähän oli keskustaan yli kymmenen kilometriä matkaa. Tosin mies näyttikin erittäin hyväkuntoiselta, eipä siinä.

"Oh, mikä ettei. Kafkaa olisi kyllä hauska kokeilla! Kelläs sä sit haluaisit mennä?" vastasin myöntävästi ehdotukseen. Innostuneena silmäni alkoivat loistamaan. Tästähän tulisi ihan mahtava päivä! Enpä olisi aamulla noustessani uskonut.

"Tästä on ehkä vähän yli kaksitoista kilometriä", Remi hymähti. "Hyvä aamulenkki."
"Kafka on sitten maastossa vieläkin vauhdikkaampi kuin kentällä mutta kyllä se viispalakuolaimella käsissä pysyy, mulle käy ihan kuka tahansa. Ketä ehdotat?" hän kysyi sitten ja hörppäsi kahvistaan.

Aamulenkki? En voinut pidättää ihmetystäni, mutta pysyin silti hiljaa. Huhuh. Olisi se hienoa, jos jaksaisi vielä heppahommienkin lisäksi liikkua. Ei, minä en jaksaisi. "Joo, kai mä sen kaa pärjään.. Sä voisit ottaa vaikka Goldin? Ne kaks vois olla aika samanenergisiä tuolla maastossa" vastasin Remille iskien silmää. Tiesin, että Remi piti Goldista. No kukapa ei, tamma oli hieman hankalasta luonteestaan huolimatta erittäin hurmaava neiti. Neiti tosiaan..

"Goldilla olisi kiva ratsastaa", Remi nyökkäsi ja joi loput kahvistaan. "Eiköhän ole aika palata takaisin töihin", hän ehdotti ja hymyili. Hän oli laihtunut muutaman kilon, joten Goldi ei varmasti olisi ainakaan liian pieni painorajan puolesta. Oikeastaan Remi oli aika innoissaan joulumaastosta. "Tiskaa sinä kupit, niin saat lämmitellä vielä hetken, menen jo jatkamaan", hän lisäsi vielä ja pakeni ulos ovesta.

Itsekin join kahvini loppuun ja päätin vain toimia kuten Remi käski. Mies oli niin ihailtavan omatoiminen! Ja avulias, jaja.. Voi että, pitäisi ehkä ajatella kuin aikuinen. Ajattelin ja käyttäydyin kuin pikkutyttö. Taas. Nousin sohvalta ja aloin tiskata kuppeja. Siihen ei tosin mennyt kuin ihan hetki, sitten menin jo takaisin tallin puolelle.

Remi alkoi siivota vauhdikkaasti karsinoita. Märät purut ja lannat kottikärryihin, purujen levitys ja uutta purua karsinoihin. Homma tuntui sujuvan kuin tanssi. Kaiken lisäksi se oli vielä erinomaisen rentouttavaa.
"Hei menen siivoamaan pihatot, otatko sä nuo varastokarsinat?" Poika huikkasi Crimikselle matkalla lantalaa kohti.

"Oh okei" vastasin Remille ja nappasin itellenikin välineet karsinanputsaukseen. Olipa jätkä ollut nopea. No, säästyinpähän vaivalta, hehe. Menin varastokarsinoille ja sain nopsaan siivottua ne kolme karsinaa. Etsin sitten Remin käsiini ja huikkasin: "Eiköhä ruveta laittaan heppoi, vai mitä?"

"Joo aletaan vain", Remi vastasi kun sai kottikärryt paikoilleen.
"Eli Kafkalle pitää vaihtaa ne viispalakuolaimet, ne löytyy mun kaapista, sitten sille tulee suojat kaikkiin jalkoihin, martingaali ja alaturppis. Saat valita satulahuovan sieltä kaapista, laitoin juuri edellisen pesuun", hän ojeisti Crimistä. Onneksi niitä satulahuopia ei ollutkaan kuin kymmenenkunta erilaista. Valinnanvaraa ainakin.

Kuuntelin tarkkaan Remin ohjeistukset ja yritin painaa ne mieleeni. Hepat olivat tarhoissaan, joten nappasin riimunnarun ja menin hakemaan Kafkaa. Vihelsin portilla ja ori nosti päänsä. Se vain tapitti minua, eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen portille päin. "Kuules nyt, Kafka, tulehan tänne! Mennään maastoon, poika" juttelin hevoselle.

Remi seurasi Crimistä ulos hakemaan Goldia sisälle. Tamma pärskähti kevyesti kun poika sai sen kiinni. "Ainiin kierrä naru sen turvan ympärille, muuten se tulee vauhdilla", Remi huudahti muistaessaan ettei ollut neuvonut asian suhteen. Hän sai Goldin helposti talliin ja riisui siltä loimen.

Otin pienen makupalan taskustani, ja näytin sitä hevoselle. Ori katseli minua hetken mietteliään näköisenä, mutta ravasi sitten luokseni uteliaana. Annoin sille makupalan ja napsautin riimunnarun nopeasti riimuun. Kafka tuhahti ja heilautti päätään, mutta pidin narusta tiukasti kiinni. Remin ohjeiden mukaan kiepsautin narun orin turvan ympärille, jottei se pääsisi riehumaan yhtälailla kuin ilman.

Suhteellisen mukavasti ori sitten seurasikin minua talliin, jossa Remi ja Goldi jo olivatkin. Pientä tanssahtelua nyt ei voinut tuomita, eihän? Sillä oli vain energiaa. Taputtelin orin kaulaa hymyillen, kun olin saanut sen karsinaansa. Hain sen harjat ja aloin harjailla oria pitkin vedoin.

"On tää sun oris vaan niin komia" naurahdin Remille.

"Niinhän se on, silmäteräni", Remi virnisti rakkautta äänessään. "Mutta Goldikin on hyvin kaunis", hän jatkoi taputtaen tammaa kaulalle. Hän otti hakemastaan harjalaatikosta pölyharjan ja aloitti tamman harjaamisen.
"Toivottavasti Kafka nyt ei saa päähänsä mitään typerää", poika naurahti hetken kuluttua ja tajutessaan että hän oli edelleen collegehousuissaan hän katosi kaappihuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Hän riisui housunsa ja jäi tuijottamaan kaappiin. Missä hänen housunsa olivat?

/ Pientä draamaa tähän? Crimu hakemaan satulahuopaa Remin kaapista? :DD /

Olin saanut orin harjattua, ja päätin lähteä hakemaan varusteita. Huopa löytyisi kuulemma Remin kaapista, niin mies oli jossain välissä huikannut. Astuessani ovesta sisään silmäni rävähtivät kunnolla auki - viimeinkin olin täysin hereillä. Remi seisoi edessäni pelkissä boksereissa, kapeat jalat paljaina. Käänsin nolostuneena katseeni pois miehen takamuksesta ja yritin kääntyä pois, mutta törmäsin oveen ja parahdin kovaan ääneen - se sattui.

"Hui, oletko sä kunnossa?" Remi säpsähti eikä ymmärtänyt edes nolostua syöksyessään sukkasillaan Crimiksen luokse. Hän kosketti naisen olkapäähän ja tajusi vasta sitten kuinka vähäpukeinen oli.
"Istu alas", hän määräsi ja talutti naisen tuolille ja kiskoi sitten viininpunaiset ratsastushousut hoikkiin jalkoihinsa ja nahkasaappaat niiden päälle.
"Tuohon tulee melkoinen kuhmu", Remi virnisti ja kosketti Crimiksen otsaa.