Prookkis

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.


Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.


Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.