Nallekarhu on saapunut

First topic message reminder :

"Ei, ei ei ei, älä älä älä.." tuskastelin auton pysähtyessä taas. Traileri auton perässä heilui ja hevonen siellä sisällä potki ramppia ja muitakin seiniä. Sammutin auton ja kävin avaamassa konepellin, saisi vähän viilentyä.
"Eppuu.. Ollaanks me kohta perillä..?" Reetta huokaisi ja avasi pelkääjän puoleisen oven. Pelkääjän nimenomaan. "Kohta", varmistin. Traileri rämisi niin, että minun oli pakko käydä katsomassa, olivatko tummansiniset ravikärryt vielä kiinni. Olivathan ne, tosin varmistin asian vielä ravistelemalla kärryjä. Kävin moikkaamassa hevostani vielä nopeasti.
"No hei.. Mitä jätkä? Kohta ollaan perillä.." hymyilin silitellessäni tummanruunikkoa.

Varmistin kaikkien ovien sun muiden olevan kunnolla kiinni, ennen kuin lähdin taas hitaasti ajamaan. Tämä kymmenen kilometriä mitä olin ajanut (uudella ajokortillani ja laina-autolla) olivat olleet tuskallisia. Enkä olisi edes virallisesti saanut ajaa hevonen trailerissa, mutta kun oli pakko, joten olin kuluttanut puoli tuntia matkaan. Autokin oli tehnyt tenät ainakin viidesti.
"Jes! Viimeinki! Reetuli, me ollaan perillä!" hihkaisin nähdessäni tallipihan, mikä kaiken järjen (ja edessä nököttävän kyltin) mukaan oli Hukkasuo.
"Eihän siinä kestäny ku mitä, nelkyt minsaa?" Reetta hymähti, ja virnuilin ilkikurisena. Pompin sitten ulos autosta ja trailerin luokse, ja aloin innoissani irroittamaan ravikärryjä trailerin rampista. Reetta tuli auttamaan, ja yhteisvoimin saimme kuin saimmekin kärryt irti ja turvallisesti maahan. Hevonen traikussa hirnahti, ja kiiruhdin sisäovesta sisään.
"Joo joo kulta pieni, ollaan nyt perillä ja joo, mäki tykkään susta.." puhelin orille.
"Hö.. Eksä tykkääkkään musta, enks mä ookkaa sun kultapieni?" Reetta kysyi mukamas surullisesti astuessaan myös sisälle.
"Tykkään tykkään, mut sä et oo kultapieni. Vaa isoiso kulta", virnistin ja sainkin vastaukseksi nopean pusun poskelle.
"Sitä mä aattelinkin", Reetta hymyili ilkikurisesti.
"Hei mut joo, pitäis ettii Crimis.. Eli tän mestan omistaja.." selvensin ja katsoin ulos trailerista. Niin, tosiaan, missäs tallinomistaja oli? Tallissa varmaan..

Kuuntelin Emiliaa kiinnostuneena. Tuohan oli varmaan kätevää. "Okei, pidetään tämä siis mielessä" totesin nyökäten päätäni. "Onko jotain muuta tärkeää, mitä mun pitäisi tietää sen kanssa toimimisesta?" kysyin vielä.

"Hmm.. Ei oikeestaan, mitä nyt perus orijuttuja.." sanoin hetken mietittyäni. Kyllä Crimis varmasti tietäisi, ettei oria samaan tarhaan tammojen kanssa ja muuta tuollaista. Perusjuttuja.

"Joo, meillä onkin aika orivaltasta tää touhu", totesin Emilialle virnistäen. Neljästätoista hevosesta kymmenen oli oreja. Huh, miten tässä näin olikin käynyt! Ruuniakin oli vain kaksi. "Meno on välillä kyllä semmosta hormonihyrrää! Varsinkin sillon, kun nää kaikki kymmenen on ihan sekasin noiden kahden tamman ollessa kiimasia.. Ei luoja sitä härdelliä" selittelin. Onneksi nyt oli syksy tulossa. Vuoden rauhallisempi puolisko tuloillaan.

/miks en osaa muuten poistaa viestejä? vai pystynkö poistamaan omia ollenkaan?

/ Ohmygod oon sekoillu näitten lukujen kanssa... :D:D:D Tammojahan on viisi. /

/piti joo itekki käydä laskemassa mut en sit vaivautunu ilmottaa/muokkaamaan. Laiskuus huipussaan : D/

Olin jo vastaamassa jotakin Crimikselle, ennen kuin Reetta keskeytti minut.
"E-mi-li-aaa! Ootko valmis?"
"Oon oon.. Mä pistän vaa traikun lähtökuntoon", hymyilin ja Reetta ponkaisi ulos autosta. Crimis el olisi edes halutessaan ehtinyt ajatella auttamista, kun ruskeahiuksinen ystäväni oli jo nostamassa ramppia. Ramppi kunnolla kiinni, sivuovet kiinni, nekin mielellään kunnolla.
"Mutta joo, meidän pitää varmaan lähteä, pitää viel traikku palauttaa.. Mutta kiitoksia seurasta ja avusta ja tallipaikasta!" hymyilin Crimikselle avatessani auton ovea. Istahdin autoon ja vedin oven kiinni.
"Viihdoinki! Mä jo luulin että oisit rakastumassa tohon Crimaks"
"Crimis"
"Crimikseen, ihan sama!" Reetta tokaisi. Häh? "Kun sä noin sitä kattelit ja niin.."
"Kuules.. Mä oon satavarma että sillä on jo jätkä, tai ainaki kiikarissa! Ja ei, en ole", varmistin.
"Ai oikeestikko?"
"No eei, kun leikisti!" virnistin. Reetta nyökkäsi, ja pienessä autossa oli taas todella lähellä (hyvä vain). Lyhyt suudelma tuntui täydelliseltä lopetukselta hevosenvientireissulle.. Vetäessäni päätäni hieman kauemmas huomasin Crimiksen seisovan vielä parkkipaikalla. Ohopsista.. No, eipä olisi ainakaan salassa tämä juttu.. Nyt jos se leviäisi kaikkien tallilaisten tietoon tietämättäni, olisin aikas ärtynyt. Noh, ihan sama...

/sori pieni(kö) autohitti, en saanu mitää muuta tekstiä aikaseks

Hölmönä jäin tuijottamaan, kun naiset tekivät reippaasti lähtöä. Väsytti. Olin vähän hitaalla tänään. Hyvin näyttivät pärjäävän ilman apuakin.

Ne suutelee. Mitä? Joo, näköjään. Vai että niitä tyttöjä, tuumasin mielessäni, mutta tajusin kuitenkin vilkuttaa heille heidän lähtiessään ajelemaan poispäin tallilta. Melkoista porukkaa sitä saattoi tallilla pyöriä, naureskelin miettiessäni kaikkia uusia ystäviäni. Tanssiva baarimikko Remi, vähän etäinen mutta sympaattinen Max, punapäinen Kirstu.. Kaikki olivat niin erilaisia, omalaatuisia persooniaan. Ja se oli tosi siistiä. Kun alunperin olin yksityistallin avaamista pyöritellyt päässäni, olin aina ajatellut saavani mailleni keski-ikäisiä tanttoja kakaroineen, jotka eivät edes osanneet käsitellä nokkelia ponejaan omin päin. Mutta ei, toisin oli käynyt. Kaikki olivat niin nuoria, suunnilleen minun ikäisiäni. Hukkasuo gang.

/ Hyvä vaan, että ylitit jökin noin luontevasti. :D Tämä varmaankin loppui tähän?