Nallekarhu on saapunut

"Ei, ei ei ei, älä älä älä.." tuskastelin auton pysähtyessä taas. Traileri auton perässä heilui ja hevonen siellä sisällä potki ramppia ja muitakin seiniä. Sammutin auton ja kävin avaamassa konepellin, saisi vähän viilentyä.
"Eppuu.. Ollaanks me kohta perillä..?" Reetta huokaisi ja avasi pelkääjän puoleisen oven. Pelkääjän nimenomaan. "Kohta", varmistin. Traileri rämisi niin, että minun oli pakko käydä katsomassa, olivatko tummansiniset ravikärryt vielä kiinni. Olivathan ne, tosin varmistin asian vielä ravistelemalla kärryjä. Kävin moikkaamassa hevostani vielä nopeasti.
"No hei.. Mitä jätkä? Kohta ollaan perillä.." hymyilin silitellessäni tummanruunikkoa.

Varmistin kaikkien ovien sun muiden olevan kunnolla kiinni, ennen kuin lähdin taas hitaasti ajamaan. Tämä kymmenen kilometriä mitä olin ajanut (uudella ajokortillani ja laina-autolla) olivat olleet tuskallisia. Enkä olisi edes virallisesti saanut ajaa hevonen trailerissa, mutta kun oli pakko, joten olin kuluttanut puoli tuntia matkaan. Autokin oli tehnyt tenät ainakin viidesti.
"Jes! Viimeinki! Reetuli, me ollaan perillä!" hihkaisin nähdessäni tallipihan, mikä kaiken järjen (ja edessä nököttävän kyltin) mukaan oli Hukkasuo.
"Eihän siinä kestäny ku mitä, nelkyt minsaa?" Reetta hymähti, ja virnuilin ilkikurisena. Pompin sitten ulos autosta ja trailerin luokse, ja aloin innoissani irroittamaan ravikärryjä trailerin rampista. Reetta tuli auttamaan, ja yhteisvoimin saimme kuin saimmekin kärryt irti ja turvallisesti maahan. Hevonen traikussa hirnahti, ja kiiruhdin sisäovesta sisään.
"Joo joo kulta pieni, ollaan nyt perillä ja joo, mäki tykkään susta.." puhelin orille.
"Hö.. Eksä tykkääkkään musta, enks mä ookkaa sun kultapieni?" Reetta kysyi mukamas surullisesti astuessaan myös sisälle.
"Tykkään tykkään, mut sä et oo kultapieni. Vaa isoiso kulta", virnistin ja sainkin vastaukseksi nopean pusun poskelle.
"Sitä mä aattelinkin", Reetta hymyili ilkikurisesti.
"Hei mut joo, pitäis ettii Crimis.. Eli tän mestan omistaja.." selvensin ja katsoin ulos trailerista. Niin, tosiaan, missäs tallinomistaja oli? Tallissa varmaan..

Tänään eivät asiat oikein ottaneet sujuakseen. Ensin Goldi oli karannut viedessäni sitä tarhaan aamuruokinnan jälkeen, kun vanha riimunnaru oli napsahtanut poikki. Se ei enää kestänyt tamman riuhtomista, sillä kun aina oli kauhea kiire ulos. Perhanan kaakkia oli saanut metsästää parikymmentä minuuttia ennen kuin se suvaitsi antaa kiinni. Kun lopulta olin saanut kaikki hevoset tallista veks, olin aloittanut siivoamisen kiukkuisena. Inhosin aamuja, varsinkin jos kaikki ei mennyt jetsulleen oikein.

Hemmetti raikui pienessä tallirakennuksessa, kun onnistuin heittämään hevosenpaskaa kengilleni. Samassa kuulin ääniä ulkoa ja nielaisin. Ai niin, se uusi yksityishevonen oli tulossa tänään!

"Hei hönö, jäätkö kattoo tätä toista hönöö jos mä käyn metsästää sen Crimiksen?" kyselin, ja myöntävän vastauksen saatuani lähdin kipittämään kohti tallirakennusta.

En tiedä miksi koputin tallin oveen ennen kuin vetäisin sen auki, mutta niin vain tein.
"Öh.. Hei, mun olis tarkotus tuoda se Tumppi tänne, niin etsiskelisin tallinomistajaa", sanoin hymyillen karsinoita siivoavalle naiselle.

Toivoin todella, ettei talliin asteleva nuori nainen ollut kuullut kiukunkarjaisuani.
"Hei! Minä olen tallinomistaja" sanoin virnistäen ja puistelin käsiäni harmaisiin lökäreihin. "Varmaan tarhaan?"

Jes, ei tarvitsisi lähteä juoksemaan vieraassa paikassa!
"Hmm joo, kylhän sen vois tarhaan viedä suoraan.." nyökkäilin. Ulkoa kuului vihainen "Oles nyt!" huudahdus, ja tunnistin äänen Reetaksi.
"Mentäiskös päästämään tuo ulos, ennen kun se itse lähtee sieltä?" kysyin virnistellen. Tumppi voisi varmasti potkia reikiä seiniin niin halutessaan, mitä se ei onneksi tehnyt.

"Ai onks sulla joku kaveri mukana?" kysäisin uteliaana kuullessani huudon ulkoa. Lisää uusia ihmisiä. Vähän ehkä jännitti. Mitä he mahtoivat ajatella minusta, hevosistani, tallistani? Täällä kun oli vähän räsäistä. Ei sitä koskaan tiennyt, minkälaiseen luksukseen porukka oli tottunut.

"Mennään toki" naurahdin perään ja kävelin naisen perässä ulos.

"No, miten sen nyt sanois.." hymyilin ja karkasin ulos. Ripeästi kävellen pääsin trailerille ja huomasinkin Reetan pitävän toista jalkaansa ilmassa.
"Toi sun tupakanjämäs tallas varpaille", Reetta ähkäisi, ja taputin tätä lohduttavasti selkään. Availin rampin lukkoja, ja väistin juuri potkun.
"Noniin herra.. Pääset ulos, joo joo.." juttelin.

Jaa? Mitähän tuosta nyt pitäisi tulkita, naurahdin ja virnistelin itsekseni Emilian selän takana. Huomatessani kituvan näköisen naisen ja seinää potkivan hevosen mietin, millainenkohan peto sieltä oli tulossa. Ori se oli kuitenkin, mikä saattoi enteillä hankaluuksia. No, tässähän sitä nyt näkisi.

Sain Tumpin yllättävän helposti ulos, ja ori katseli uteliaasti ympärilleen. Se hirnui sitten todella kovaäänisesti, ja hymyillen taputin sen kaulaa. Lämminveriravuri seisoi keskellä pihaa ja oli tohkeissaan kävellä ravikärryjä päin. Sentään silloin älysi tummanruunikko pysähtyä, ja käänsin kayseeni Crimikseen.
"Ah niin, Emilia Lukkari, hauska tavata", hymyilin ja ojensin käteni kätelläkseni. Pinttynyt tapa.

Orihan oli komea! Jäin tuijottamaan hevosta, mutta tajusin pian Emilian esittelevän itsensä. "Mä oon ihan Crimis vaan", vastasin hymyyn ja puristin naisen kättä. Se tuntui oudolta, en ollut kovin tottunut tekemään niin. "Tervetuloa Hukkasuohon!" tajusin kuitenkin lisätä kohteliaana. En yhtään tykännyt esitellä itseäni koko nimelläni, vaan sanoin aina vain lempinimen. Se oli tietyistä syistä jäänyt päälle, mutta mikäpäs siinä. Eivätpä muut päättäneet, miten minulla oli tapana kommunikoida ihmisten kanssa.

"Viedäänpäs herra sitten tuonne", kehoitin ja viitoin tyhjään tarhaan päin. Oma-aloitteisesti lähdin jo tarpomaan sinne aukomaan porttia.

/ Hahah tajusin just, että mun yks irl-kaveri on melkein ihan samanniminen kun tää sun hahmos :----D /

Lähdin taluttamaan Tumppia Crimiksen perään, ja pörheänä sekä höristen se asteli kevein askelin, -miltei sipsutti- vierelläni. Ori bongasi pari tammaa kauempana ulkona, ja niille oli sitten aivan pakko höristä edes hieman. Silti Tumppi seurasi perässä, ilman minkäänkäänlaista intressiä lähteä esittämään muuten. Pääsimme Crimiksen osoittamalle tarhalle, ja päästin hevoseni sinne. Orii lähti heti nopeassa ravissa pinkomaan aidanviertä pitkin, innoissaan hirnahdellen ja höristen. Kyllä se rauhoittuisi.

"Vitsi se on hyvännäköinen.." ääni henkäisi vierestäni, ja hätkähdin. Ai, Reetta.
"Omistajaansa tullu", virnuilin vitsaillen. Hah, en näyttäisi noin hyvältä juostessani koskaan. Muusta ajasta en sitten tiedä.
"Joo joo.." Reetta virnisti, ja nojasi päänsä olkapäälleni.
//hauska sattuma, ite keksin ihan päästä nää nimet :-D

"Sillä on kyllä komea ravi. Olikos se nimenomaa ravuri, vai muistanko väärin?" kysäisin Emilialta silmät naulittuna oriin. Sivusilmällä huomasin naisten olevan lähes epäilyttävän läheisen näköisiä, enkä voinut olla kohottamatta kulmiani. Jaahas.

/sori lyhyyt.

"Joo oli se. Talli palo, ni siks se myytii. Oli se iha menestynykki, Ruotsissa aika kuuluisa", hymyilin kääntäessäni katseeni ensin hevoseen, sitten Crimikseen. Reetan pää oli edelleen olkapäälläni, ja huomasin Crimiksen kohottavan hieman kulmiaan. Eihän normaalit kaverit käyttäytyneet näin läheisesti, mutta ei Reetta ollutkaan aivan normaali kaveri. Jätin asian sikseen, olin tottunut siihen faktaan että minulla oli tyttöystävä, ja että se herätti kummastusta. Ei mitään syytä häpeillä, ei mitään syytä peitellä.

"Oho. No oli kyllä onnettarella sormensa pelissä, kun selvisi siitä", totesin hiljaa ja osoitin naiselle pienen hymyn.

/ Ähh miksei multa nyt synny kunnon tekstiä D_D

"Niin.. Oli siel tallityöntekijä putsaamas karsinoit ja vaa pari heppaa sisäl ku varustehuone sytty, ni onneks kukaan ei haavottunu", hymyilin. Reetta hipaisi nopeasti kättäni ja hymyili.

"Aa, okei. Hiukan onnellisempi tarina", kommentoin. Kuulostinpa hölmöltä. Noh, ehkä alku aina oli vaikeaa. "Mä voisin vaikka näyttää sulle, mihin voit viedä kamas", totesin sitten ja lähdin tallustelemaan tallille päin.

Nyökkäsin. "Joo! Oks tääl jossai mihin vois noi kärryt pistää?" kysyin ja lähdin seuraamaan Crimistä.
"Eppu kultasein, mä meen jo autolle..." Reetta sanoi ja läksi kohti autoa.
"Joo, mä tuun sit jonki ajan päästä", hymyilin. Käännyin sitten takaisin Crimiksen puoleen.
"Niin siis jos Tumppi oli ulkokarsinoissa, ni onks joku erillinen varustehuone, vai käyttääks ulkohepat samaa ku sisähepat?" kyselin ja harpoin naisen vierelle.

"Eiköhän me saada ne mahtumaan tonne heinävajaan", totesin hetken mietinnän jälkeen Emilialle ja heilautin kättäni pientä rakennusta kohti. Heinävaja oli pienen matkan päässä tallirakennuksesta. Vähän räsäinen se oli ja maali haalistunut, mutta vielä se pystyssä pysyi ja sai siksi kelvata. "Siellä me säilytetään heiniä ja kuivikkeita. Pistetään hiukan tiiviimmin ne sinne, niin kärryt saa olla sateensuojassa myös."


"Samaa varustehuonetta ne käyttää", vastasin, "ei me niin porvareita olla, että meillä ois kaks varustehuonetta!" Naurahdin ja huitaisin kädelläni ilmaa. "Tervetuloa korpeen", lisäsin iskien silmää. Meillä ei hienostella.

"Hyvä juttu! Ei tartte penkkiä peitellä tai säätää muutenkaan!" hihkaisin.
"Ja okei, Tumpin vanhal tallil oli yks ulkokarsina ulkoheppojen satulahuoneena, eikä se muutenkaa ollu kovin hääppönen paikka.. Joten tää on melkee luksusta!" hymyilin ja katselin ympärilleni.
"Ihanaa että päästiin tänne, sinne toiselle tallille tuli maneesi ja vuokra nous, ja sit kun ois tarkotuksena säästää tytt- öhm, Reetan kanssa omaan kotiin.." kertoilin ja vilkaisin nopeasti parkkipaikalle.

"Aijjaa", kommentoin hämmentyneenä, "jotenkin aina aattelen, että kaikki tulee jostain hienoista paikoista ja niin.." Virnistin hiukan vaivaantuneena. Vilkaisin minäkin Emilian autolle päin ja totesin: "Sulla taitaa olla hieman kiire, että mä voin kyllä auttaa noitten kamojen kanssa, niin pääset lähtemään." Oh, toivottavasti en nyt kuulostanut siltä, että halusin hänestä eroon. Ei se ihan niin mennyt kuitenkaan.

Hymyilin. Kumminkin sisälläni pyöri muutamia kysymyksiä. Vaikutinko ihan oudolta, mitä muut tallilaiset sanoisivat Reetasta ja minusta? Havahduin siihen kun älysin Crimiksen ehdottaneen jotakin.
"Oi, jos voisit auttaa!" hymyilin. En kai ollut tehnyt jotain väärin? Ei kai minusta haluttu päästä eroon? Lähdin kävelemään kohti autoa, ja nappasinkin siniset ravikärryt käsiini. Lähdin sitten kiskomaan kärryjä kohti heinävajaa.

"Tottakai" hymyilin naiselle. Avasin heinävajan oven ja tein tilaa kärryille. "Eiköhän ne siihen mahu" totesin ja livahdin pois tieltä.

Sain kärryt helposti mahtumaan, tosin yhden heinäpaalin jouduin siirtämään. Palasin sitten trailerin luokse, ja sain kaikki ravivermeet käsilleni, kuin myös satulan. Normaalitkin suitset sain helposti, mutta takakonttiin jäi vielä harjapakki sekä suojia.

Autoin Emiliaa kantamaan kaikki loputkin tavarat satulahuoneeseen ja selitin samalla vähän käytännöistämme laiduntamisen, ruokinnan ja hevosten sisäänviemisten suhteen. Tammat ja orit olivat vuorotellen kolme päivää laitumella, sitten tuli vaihto. Päiväruuat vietiin tarhoihin ja illalla hevoset tuotiin sisälle syömään, paitsi laitumella olevat yksilöt jäivät yöksi sinne. Ja sitä rataa.
"Mutta ehkä mä nyt päästään lähtemään, toi sun kaveris näyttää vähän kärsimättömältä" naurahdin naiselle meidän astuessamme tallista ulos.

Kuuntelin kiinnostuneena Crimiksen selitystä tallin järjestyksestä sun muista.
"Aa joo, mul on ollu Tumpin kaa sellanen juttu että ku oon menny viemään ruokia karsinaan, ni sen pitäis kääntyy poispäin, sillee kylki suhun päin, mutta välillä saattaa mennä yli, et älä säikähdä jos se kääntää pyllyn sua kohti. Oli pakko opettaa tollanen, ku muuten se syöksy ruuan kimppuun ihan heti, ja linttas seinään ja hölmöili muutenkin", selitin vielä. Olin opettanut hevoselleni pari muutakin asiaa, kuten pudonneen kauhan tai kipon nostamisen, mutta tuo pois kääntyminen nyt oli varmasti tärkein asia tietää. "Ei se potki tai mitään, varotan vaan!"