Esitä normaalia -peli

First topic message reminder :

Minä ja Minun Tyttöystäväni Ekku olimme jutelleet paljon. Tiesin hänestä kaiken maailman nippelitietoa, kuten ettei hän ollut tykännyt liikuntatunneista koulussa. Tiesin myös jonkin verran hänen ukistaan, ja muista hänelle tärkeistä asioista. Ja hän tiesi, että minä olin aina pitänyt eniten liikuntatunneista, enkä oikeastaan tuntenut sukulaisiani, koska meiltä puuttui melkein kokonaan yhteinen kieli. Olin kertonut kaiken pikkusiskostani, mutta en missään tapauksessa mitään töykeää äidistäni. Emme tietenkään olleet ehtineet käydä koko elämiämme läpi muutamassa päivässä, emmekä olleet yrittäneetkään. Olihan meillä aikaa. Sitä paitsi vaikka olisin tietenkin halunnut viettää kaiken aikani hänen kanssaan ja esitellä hänet kaikille, meillä molemmilla oli myös muuta tekemistä. Töitä. Talli. Koulu. Jalkapallo. Koira. Markuksen mielestä se oli ihan hyvä. Hän sanoi, että mitä vähemmän aikaa Ekku vietti kanssani, sitä kauemmin hänellä kestäisi ennen kuin hän tajuasi millainen luuseri minä olen. Hän tietenkin vitsaili, mutta minä olin oikeasti huolissani siitäkin. Enkä minä ollut sanonut kenellekään mitään hänestä - paitsi noh, jalkkiksessa sanoin yhdelle Tonille. Ja muutamalle muullekin, kun en voinut olla sanomatta. Kai minä ajattelin, ettei hän haluaisi tulla nähdyksi jonkun minunlaiseni kanssa. Onneksi saatoin tallillakin edes vähän pidellä häntä, koska muiden mielestä kaikenlainen halailu oli minulle ihan tavanomaista toimintaa.

Ajattelin usein, miten oli mahdollista, että sellainen olento kuin Ekku kiinnostui minusta. Hänhän oli upea, ja minä hirveä mörkö. Minua jännitti ihan jumalattomasti joka kerta, kun soitin hänelle. Sinäkin iltana tuijotin hänen nimeään puhelimeni ruudulla, ja käteni tärisivät. Minun oli ihan pakko istua keittiön pöydän ääreen ennen kuin lopulta painoin Ekun numeroa. Tiheät sydämenlyöntini tuntuivat silmissäni asti, kun odotin jännittyneenä, että hän vastaisi. Ja kun hän vastasi, menin taas jotenkin vielä enemmän sekaisin hänen äänestään, enkä enää ihan muistanut mitä olin aikonutkaan sanoa.

"Se on - se on Chai kuka soittaa", änkytin puhelimeen ja räpyttelin silmiäni. Voi Jeesus. Ehkä hän olisi osannut lukea sen puhelimestaankin? Ehkä olisin voinut sanoa vain moi? Niin kuin normaali ihminen?

"Mä ajattelin - että - haluaisiksä" yritin asetella sanoja peräkkäin, ja ne tottelivat yhtä huonosti kuin thainkieliset sanat. Olin aikonut pyytää hänet meille ja kutsua koirankin, kun kerran Markus oli jonkun likan kanssa ulkona, mutta ilmeisesti se oli sitten liian jännittävää minulle. Purskahdin nauruun ja pyysin anteeksi.
"Mulla on ikävä sua", sanoin rauhoituttuani vähän. "Voisiksä lähteä mun kanssa tallille vaikka kello on jo näin paljon? Mulla menis puoli tuntia sinne jos lähden käveleen? Kun... Sitten mä en näe sua monen päivään kun mä lähden sinne Espooseen..." Kyllä. Se oli turvallisempi kysymys. "Vai... Haluaksä mielummin, niin, Poolamättän... Siis Poolanmetsän hyppysuorallea ajaan lujaa?" kysyin vielä hymyillen.

”Emmä oo saanu aikaseks edes laittaa joulukoristeita. Me ollaa kumminki vaa kahestaa koiran kaa ni skippaan vaa tän joulun” sanoin ja avasin oven. Hymyilin miehelle ja tämän jännitykselle. ”Muakin jännittää” myönsin mutta kuiskaten. Päästin Nasun ensin sisään ja astuin itse perässä. Laitoin takin naulakkoon ja nappasin siitä vanhan pyyhkeen. Kumarruin koiran eteen ja pyyhkäisin tämän tassut puhtaiksi. Valjaat vielä pois ja koira juoksi mitä luultavammin sohvalle.

Asuntoni oli kaksio. Olohuone, jossa oli sohva ja tv ja tv-pöytä. Makkarissa oli parisänky ja keittiö oli vain pieni komero johon mahtui juuri ja juuri ruokapöytä. Vessassa oli suihku ja tosi pieni sauna. Annoin Chain kierrellä ympäri asuntoa ja kuljin perässä. Kunnes löysimme sohvan ja siinä röhnöttävän koiran. Työnsin Nasun alas ja komensin tämän omalle paikalleen. Nappasin kaukosäätimen käteeni ja painoin Netflix-nappia. ”Nii se Mowglin?” Varmistin vielä ja istuuduin.

Painauduin miehen kainaloa vasten niin, että tämä saisi halutessaan suukon annettua. Asento oli epämukava, mutta olisinkin halunnut jatkaa vain siitä mihin jäimme tallilla. Painauduin lujasti mieheen ja katsahdin tätä. Käänsin kumminkin katseeni takaisin televisioon.

Asunto oli pieni ja soma. Tuoksui samalta kuin Ekun vaatteet aina. "Mulla ja Markuksella kaikki on vähä eri paria", mumisin liu'uttaessani sormiani keittiön tasoilla. "Tai oikeastaan Markuksenhan omia kaikki sohvat ja pöydät ja kaikki on..."

Istuimme sohvalle. ”Nii se Mowglin?” Ekku taisi kysyä, mutta taisin olla keskittyneempi astettelemaan käsivarsiani hänen ympärilleen sillä tavalla kuin normaalin ihmisen kuului - ennen kuin sitten muistin mitä hän oli tallilla sanonut siitä, että minun olisi turha murehtia sellaista, että miten minun kuuluisi olla. Sen kun oot, vai miten se meni?
"Joo, se on varmasti hyvä", vastasin ja nostin varovasti Ekun kasvojaan leuasta, jotta voisin vielä suudella häntä. Olin jo unohtanut koko elokuvan nimen, vaikka hän oli sanonut sen juuri äsken uudelleen. Nasu ei suuttunut, vaikka käteni siirtyi sen äidin niskaan. Olin varma, että olin vieläkin kömpelö ja kauhea, mutta luotin vähän enemmän siihen ettei se ihan hirveästi haitannut. Jotenkin sekin helpotti, että Ekku oli sanonut, että häntäkin jännitti. Mutta oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa oikeasti kahdestaan.

Enhän minä paljoa sitä elokuvaa katsellut, toisella silmällä vain. Silitin Chain jalkaa. Olin vain siinä ja yritin hidastaa aikaa koko ajan. Olisin halunnut vain jäädä siihen. Ei, olisin halunnut vetää Chain sänkyyn peiton alle ja nukkua peiton alla aivan lähekkäin. Mutta ajatuksissani meillä oli vaatteet päällä. Ei mitään sen ihmeellisempää, vain nukkumista.

Käänsin kehoni niin, että saatoin katsoa Chaita helpommassa asennossa. ”Se...” aloitin. ”Karsinassa, kun karkasit. Oliko se kamalaa? Teinkö väärin vai?” Laskin katseeni alas käteeni, joka silitti miestä reidestä. En tiennyt mitä odottaa, joten jatkoin samaan hengenvetoon. ”Koska se oli kivaa. Voisin hyvin jatkaa vielä” katseeni ei noussut, mutta käteni liike hidastui.

Nasu makasi paikallaan ja oli välittämättä. Kello tikitti seinällä ja jääkaapin hurina. Elokuva pyöri suht hiljaisella. Mutta kaikki tämä rikkoi hiljaisuuden, tietysti oman sydämenlyöntieni lisäksi. Tunsin melkein korvissa asti tykytyksen.

Minä taisin olla meistä yleensä se, joka katseli kenkiään ja jonka korvat punehtuivat, ja tietenkin se johtui suurimmaksi osaksi siitä että ihan kaikki oli minulle niin kauhean uutta. Kun Ekun tuntui olevan sitten vaikeaa kysyä minulta, mitä siellä Ompun karsinassa oli oikein käynyt, minä halasin häntä niin pehmeästi kuin osasin ja silitin hänen hiuksiaan. Käänsin meidät kyljellemme sohvalle kasvot vastakkain. Tiesin kyllä, että Ekku ei ainakaan kauhean hyvin nähnyt elokuvaa pääni ylitse. Minusta oli maailman hienointa pidellä häntä siinä halauksessani, leuka hänen päälaellaan, selkä olohuoneeseen ja elokuvaan päin. Mutta minun oli liikahdettava vähän kauemmas, koska halusin nähdä hänet kun puhuin.

"Kuule..." sanoin varovaisesti ja silitin hänen poskeaan. "Se oli ihanaa. Mutta..."

Minun oli vaikeaa puhua. Minun oli vaikeaa katsoa häntä, mutta yritin olla kerrankin rohkea.
"Mä en tiedä voinko mä - Ekku - kyllä mä haluan tehdä muutakin kuin pitää sua kädestä. Mutta vielä nyt se siellä tallilla oli kaikki mitä mä pystyn - älä suutu - eikä se oo niin etten mä ikinä vois--"
Lopetin puhumisen. Pystyin hymyilemään. Jopa naurahtamaan änkytykselleni. Uskalsin katsoa Ekkua varovasti silmiin. Ottaa häntä uudestaan kädestä kiinni ja painaa hänen kätensä kaulalleni. Päätin aloittaa alusta.
"Kyllä mä haluan jatkaa siitä mihin jäätiin, mutta mä en vielä uskalla mitään enempää", sanoin vakavasti. Olin pahoillani. Nousin sen verran, että saatoin painaa huuleni hänen huulilleen suostuttelevasti ja toivoin, että se riittäisi hänelle sinä iltana. Että minä riittäisin.

"Onneksi sä et jäänyt murehtimaan tommosia koko yöksi. Että sä muka olisit tehnyt jotain väärin."

Minä yllätyin, kun Chai nappasi kiinni ja käänsi meidät. Mutta siinä oli turvallinen oli, selkä vasten sohvan selkänojaa, niin lähellä Chaita, että saatoin haistaa tämän shampoon tuoksun. Hän piti leukaansa minun päälaellani ja minä suljin silmäni. Kuuntelin hänen hengitystään ja painauduin hänen kaulaansa vasten. Ja sitten hän erkani.

Pidin katseeni jossain hänen kauluksensa tietämillä. Kuuntelin Chain änkytystä. Se kuului tähän. Se oli osa Chaita. Aivan kuin hänen hiuksensa, pehmeät huulensa ja maailman kauneimmat silmänsä. Hymyilin Chain naurahdukselle aivan hiljaa. Nostin katseeni hänen silmiinsä. Hän siirsi varovasti käteni hänen kaulalleen ja minä jätin sen siihen. ”...en uskalla enempää” hän sanoi ja painautui lähemmäs. Olin aivan paikallani, kun hänen huulensa koskivat omiani. En uskaltanut edes hengittää.

Painoin huuleni hänen huuliinsa, aivan samalla tavalla kuin aiemmin karsinassa. Siirsin käteni hänen hiuksiinsa, mutten uskaltanut kutistaa. Painoin vain kehoni hänen kehoaan vasten. Tämä todellakin riitti. Tämä oli täydellistä, ei pelkoa jatkosta. Kumminkin automaattisesti ja täysin tahattomasti lantioni painautui enemmän hänen lantiotaan vasten. Se erkani hieman ja painautui taas. Minä en huomannut mitään, sillä suullani oli tarpeeksi tekemistä. Nautin joka hetkestä täysillä.

Se riitti minulle, se oli tarpeeksi minulle. Se oli jännittävää. Mutta se ei ollut pelottavaa. Olisin halunnut jäädä siihen Ekun kanssa vaikka koko viikoksi. Ensimmäistä kertaa ikinä ajatus äidin ja Jarin luokse menemisestä tuntui ikävältä. Mutta kysehän oli vain muutamasta pävästä. Kyllähän minun sen verran piti kestää.

"Sä soitat mulle jouluna, eikö niin?" kysyin Ekulta niiden kaikkien hengästyttävien suudelmien lomassa avaamatta silmiäni. "Koska mulla on koko ajan ikävä sua."

Minusta oli ihanaa kun Ekku koski hiuksiini. Olisin voinut kehrätä niin kuin kissa. Se kesti ikuisesti, ja silti se loppui vähän liian nopeasti. Lopulta painoin kasvoni Ekun kaulaa vasten. Vedin hänen kätensä takaisin hiuksiini jotta hän silittäisi minua, ja halasin häntä sitten pitkään ja tiukasti. Kello alkoi olla paljon. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten elokuvassa oli käynyt. Nasu hengitteli rauhassa. Ja minä olin oikeasti onnellinen siinä. Ekku oli lämmin ja ihana.

"Saanks mä nukkua sun vierellä?" kysyin yhtäkkiä hänen kaulaansa vasten. Hetken toivoin, etten olisi sanonut sitä ääneen, koska ei kai se ollut normaalia, kun tarkoitin nimen omaan nukkumista. Sitten muistin taas, että minun tyttöystäväni tiesi jo, etten minä aina käsittänyt mikä kaikki oli sopivaa. Ei se olisi vaarallista, vaikka hän sanoisi ei. "Voin mä kyllä mennä kotiinkin, jos sä annat mun soittaa sulle hyvää yötä. Ei haittaa", sanoin vielä, ja hänen kaulansa tuoksui ihanalta.

Silitin Chaita takaraivosta ja suljin silmäni. Siinä oli hyvä olla. ”En mä ajattele joulua vielä” kuiskasin, enkä avannut silmiäni. Enempää sanottavaa minulla ei ollut, sillä ihan oikeasti yritin vain unohtaa joulun. Kuten sanottu, skipata koko joulun tänä vuonna.

Hätkähdin kysymystä. En osannut odottaa sitä. Mutta samaan aikaan se tuntui lohdulliselta ja oikealta. Suupieleni kaartuivat pieneen hymyyn. ”Saat sä” hymyilin. ”Mut eiks kannata ilmottaa Markukselle? Ettei se ihmettele.” Jatkoin. Tarvisikohan lakanat vaihtaa? ”Tarviiks sun käydä kotona hakemassa jotai?”

Ei, lakanoita ei tarvitsisi vaihtaa. Ne on kohtuupuhtaat eikä Chaita varmasti kiinnostaisi. Mutta Nasun peti saisi jäädä yöksi olohuoneeseen ja makuuhuoneen ovi kiinni. Chai oli niin lämmin, halusin vain maata siinä, enkä liikkua mihinkään. Nostin päätäni niin, että näin miehen silmät. Hymyilin ja kerjäsin vielä pusun.

"Soita sä sille", nurisin, vaikka en tietenkään ajatellut että Ekku olisi oikeasti soittanut Markukselle. Kyllä tekstari olisi ihan tarpeeksi Markukselle. Kyllä minä kohta tekstaisin. Kun jaksaisin. Ja laittaisin puhelimen sitten pois päältä, etten joutuisi ajattelemaan niitä satoja uteluviestejä, joita kämppikseni minulle kuitenkin pommittaisi.

"En mä jaksa mennä kotiin. Enkö mä vaan voi käydä hakemas jostain lähiässästä hammasharjan?"

Makasin vielä hetken paikallani ja silittelin laiskasti Ekun selkää ja käsivarsia. Oli niin lämmin että väsytti. En tosiaankaan ollut nukkunut liikaa viime viikolla.
"Sä nukut sit keskellä", sanoin muka vakavana, tietenkin tarkoittaen Nasua ja meitä, mutta sitten minua hymyilytti. Kyllä minä sen koiran kanssa oppisin lopulta pärjäämään. Ja kaikki muuhan oli jo hienosti.

Chai käski minun soittaa. Ilkikurinen hymy kasvoillani rupesin etsimään Chain puhelinta tämän housun taskuista. Käteni vaelsi perstaskulta toiselle ja lopulta etutaskuille. ”No mä soitan” sanoin ja ilmeeni leveni virnistykseen. Varoin menemästä liian lähelle nivusia, yrittäessäni etsiä puhelinta.

”Nasu jää olohuoneeseen, pääseehän valtaamaan sohvan” jatkoin leikkipainin loputtua. Siirsin käteni miehen hiuksiin ja silitin. Katsoin tätä silmiin ja tukistin hellästi. Kaipasin uusintaa aiemmasta ja painoin huuleni miehen huuliin. Keho vasten hänen kehoaan hain hyväksyntää ja vedin hänen päätään omaani. Halusin seota, niin hyvältä se tuntui.

Kutitti ja nauratti. En sanonut, että puhelin oli repussa. Enkä missään nimessä ainakaan vastustellut Ekkua niin kovasti, että hän olisi voinut luulla minun olevan tosissani. En muistanut ajatella, että saatoin kuulostaa typerältä nauraessani. En muistanut ajatella mitään enää, kun minun tyttöystäväni tukisiti hellästi hiuksiani ja suuteli minua taas. Taisin mennä siitä aina yhtä sekaisin. Olisiko se aina sellaista? Olisihan se aina sellaista? Painoin Ekkua selästä lähemmäs itseäni. Silitin varovasti sitä pientä ihokaistaletta, jota paita ei hänen alaselästään peittänyt, ja vielä se tuntui turvalliselta.

"En mä haluu mennä mihkää kauppaan", valitin hänelle lopulta. "Mutta oikeasti. Pitääks mun viedä koira samalla? Vai karkaakse multa... Tarviksä jotain sieltä?"

”Mä voisin tehä pikapikasiivouksen sillä välin” sanoin ja käänsin katseeni Nasuun. Se makasi pedissään ja käänteli korviaan. ”Ei se sulta mihinkää karkaa, kunha katot että se ei jää mihkää muiden koirie lähelle” jatkoin ja hymyilin. Kerkeisin hyvin vaihtaa lakanat ja pestä äkkiä tiskit. Ja kohentaa ulkonäköäni. ”Varmaan kannattaa lähtee, kauppa menee pian kii” kuiskasin. En olisi halunnut Chain lähtevän.

”Valjaat on tossa naulakossa. Nasu voi alkuun haikailla kotii mutta sanot vaa määrätietosesti ’kauppaan’ ni se osaa kyllä” sanoin miehelle eteisessä.

Oli kieltämättä aika temppu lähteä sen koiran kanssa. Jotenkin olin toivonut, että Ekku sanoisi, että eihän sitä tarvitse minnekään viedä. Mutta toisaalta ei se ollut minua tähänkään mennessä yrittänyt syödä. Nautin vähiten siitä, että pääni oli niin lähellä sen hampaita, kun pujottelin sille valjaita varovasti, mutta silloinkin sen ilme oli väliinpitämätön. Ja niin me lähdimme ulos, viimeisen suukon jälkeen, minä ja iso koira.

Onneksi kauppa ei ollut kaukana. Nasu ei olisi oikeastaan halunnut mukaani ja hidasteli ilmeisesti tahallaan. En uskaltanut kauheasti edes hoputtaa sitä, joten niin me matelimme, ja koira talutti minua nenä maassa ja häntä rentona. Sidoin sen kiinni kaupan eteen. Siinä oli joitain ihan selvästi alaikäisiä poikia tupakalla, ja he lupasivat pitää koiraa silmällä. Eikä sille mitään käynyt, kun minä hain nopeasti hammasharjan ja pari pitsaa: kyllä ne tulisi varmaan viimeistään aamulla syötyä.
"Onkse sun koira?" joku tupakoivista lapsista kysyi, ja minä sanon ylpeänä: "ei tietenkään, kun mun tyttöystävän."

Paluumatkalla Nasu hidasteli samalla tavalla. Tekstasin Markukselle, etten tule kotiin, ja puhelimeni heräsi eloon. Pling! Mikset? Pling! Missä sä oot? Pling! Ai! Pling! Hyvä Pling! Olkaa sit kiltisti!!! ja vielä aurinkohymiö. Siinä vaiheessa laitoin puhelimen äänettömälle.

En ollut oikein varma, pitikö minun koputtaa Ekun ovelle vai ei, joten koputin ja odotin varmuuden vuoksi.
"Hei! Mä ja mun tyttöystävän koira tultais kylään jos sä huolit", sanoin vakavana ovenkarmia nojaten ennen kuin astuin sisään. Tavoittelin sitten sitä pyyhettä, johon Nasun tassut kuului pyyhkiä, ja toivoin ettei se keksisi tehdä minulle mitään pahaa. "Jotkut pojat vahti tätä kun mä kävin kaupassa. Siellä on vielä kylmempi nytte. Voisiksä lämmittää mua?"

Kun sain takkini naulakkoon ja kun koira oli valmis - eikä ollut purrut minua naamaan - unohdin pitsat sun muut muovipussiin lattialle. Nojauduin Ekkua vasten ja siinä pienessä eteisessä suutelin häntä seinää vasten ja kerroin miten hän oli minusta ihan tosi kaunis.

Annoin Chaille vielä suukon ja suljin oven heidän perässään. Siitä se lähtikin, sängyn petaus, viimeisten tiskien tiskaus ja pöytien pyyhintä. Juoksin ympäri asuntoa kuin päätön kana. Otin vielä hupparin pois päältä ja katselin peilin edessä kuvajaistani. Kohensin hiuksia ja asettelin rinnat uudelleen. Suoristin v-aukkoista t-paitaani ja murehdin. Miksi olin laittanut juuri tänään juuri tämän paidan? Mikä minua vaivasi? Enää ei olisi aikaa vaihtaa. Sommittelin hiuksiani kiinni, mutta päätin jättää kuitenkin auki. Juoksin vielä olohuoneeseen tarkistamaan paikat.

Chain saavuttua, en odottanut tämän koputusta. Avasin kumminkin oven ja kasvoilleni nousi väkisin hymy. Oma mieheni siinä nojaili karmin oveen. Tein tilaa, jotta hän pääsisi sisälle ja katselin kun Chai pyyhki koiran jalat ja riisui takkinsa. ”Tuu tänne, mä mielelläni lämmitän sua” sanoin ja hymyilin.

Selkä vasten seinää, annoin käsieni vaeltaa miehen niskaan ja toinen lanteille. Suljin silmät ja painoin huuleni minun mieheni huuliin. Tukistin miestä hellästi ja siirsin käteni tämän alaselälle. Vedin häntä itseeni ja laitoin sormet hänen takataskuunsa.

Hetken kuluttua minun oli päästettävä otteeni Ekun niskasta ja vyötärötä, vaikka tietenkään en olisi halunnut. Pitsat sulaisivat. Liu'utin toisen käteni Ekun käteen ja poimin muovipussin lattialta. "Mä ostin pitsaa, mutta varmaan mä laitan ne vielä pakkaseen? Tuu nukuttaan mua - mä vaan harjaan hampaat eka", juttelin hymyillen.

Matkalla keittiöön kuitenkin pysähdyin ja huokaisin. Ai niin joo. Oli tosiaan lauantai. Eli huomenna olisi sunnuntaiaamu. Ja jos minä katoaisin täältä aamulla ennen kuin Ekku edes heräisi, antaisin aika kummallisen kuvan itsestäni ja tilanteesta.

"Mulla on sunnuntaiaamuisin harrastus jonne mun pitää lähteä", valehtelin kireästi katse lattiassa ja kulmat kurtussa. Mutta se oli niin vaikeaa. Ja jossain vaiheessa hän saisi tietää siitä. Jaksoin valehdella keittiöön asti. Työnsin pitsat pakkaseen ja heitin hammasharjan natisevan muovipakkauksen roskiin. "Okei, ei mulla oo mitään harrastusta. Mä käyn kirkossa. Se ei varmasti oo normaalia? Mä en oikeastaan ikinä kerro sitä kenellekään", myönsin vastahakoisesti. En tuntenut ketään edes suurin piirtein minun ikäistäni, joka kävi kirkossa muutoin kuin joskus ja jouluna. Ei paljoa huvittanut huudella sitä. "En mä yritä ketään käännyttää tai mitään", naurahdin vielä, "paitsi sua tonne sänkyä kohti, koska kello on miljoona."

”Nukuttaa sua” naurahdin ja käänsin ääneeni vauvapuhe-moodille. ”Tarviiko mun pieni vauva unikaveria?” Kysyin ja kävelin Chain perässä keittiöön.

”Mihin aikaa? Tuuks sä takasi vai?” Kysyin ja jätin kokonaan kommentoimatta kirkkoa. Ihan tarkoituksella.

Kun tämä sai tavarat kaappiin, käänsin hänet ympäri ja työnsin hänet tasoa vasten. Puristin hellästi poskea ja jatkoin ”mun oma iso vauva.” Hymyilin ja kerjäsin itselleni suukon. Mutta Chai oli oikeassa, kello oli jo miljoona. Ja minun teki mieli tupakkaa. ”Mä käyn tos viel tupakalla ja tuun sit pesee hampaat. Mennää sit nukkumaa” sanoin ja hymyilin miehelle.

"Tarvin mä unikaveria naa, mä oon vielä pieni", nurisin alahuuli pitkällään ja yritin näyttää aivan kauhean lohduttomalta.

Olin taas tainnut huolestua turhaan, siis tällä kertaa siitä kirkosta. Kerroin yrittäväni olla kymmeneltä kirkossa, jos vain jaksaisin nousta ajoissa. Ja sen jälkeen minun olisi ihan, ihan pakko hakea tavarani kotoa ja lähteä bussille, jotta olisin Helsingissä ennen yötä ja voisin siitä jatkaa äidin luo sinne Espooseen. "Vaikka mä haluaisin jäädä sun luo. Oikeasti. Usko mua."

Kun Ekku työnsi minut keittiön tasoa vasten, odotin jo tottapuhuen vaikka mitä - mutta sitten hän halusikin vain pienen suukon. Sen minä hänelle mielelläni annoin, ja nauroin. Olisin halunnut kertoa hänelle, miten suloinen hän oli, mutta en tiennyt kuinka. "Mee tupakalle, mä harjaan hampaat", kuiskasin hänelle ja kävelytin häntä kainalossani kylppärin ovelle asti. Lähetin hänelle vielä lentosuukon takapihan ovelle ja sanoin: "sä oot kyllä ihana. Mä oon niin tosi ihastunut suhun." Sitten toimin niin kuin jokainen kunnollinen rohkea mies ja pakenin suljettuun kylppäriin piiloon hampaita harjaamaan ennen kuin hän ehti vastata mitään.

En kerennyt vastata Chaille, sillä tämä karkasi vessaan. Heitin saunatakkini päälle ja hyppäsin kylmään ulkoilmaan. Istuin pienelle puutarhatuolille ja pistin tupakaksi. Ulkona tuprutti lunta juuri niinkuin elokuvissa - hiljalleen leijailen.

Sisälle päästyäni, laitoin saunatakin roikkumaan oven viereen ja tarkistin takaoven salvan. Se oli kiinni. Käväisin vielä makuuhuoneen puolella hakemassa löysän t-paidan itselleni yöpaidaksi. Kipitin vessaan ja pesin hampaat, naamani ja vaihdoin yöpaidan päälleni. Kävelin Chain luo ja otin tätä kädestä kiinni. Vedin hänet mukanani makuuhuoneeseen ja suljin oven.

”Ettei Nasu pääse yöllä herättämää” selitin ja kaivauduin peiton alle. Minulla oli vain yksi kahden hengen peitto ja kaksi tyynyä. Toivoin että se riittäisi Chaille. Tein hälle tilaa viereeni ja kaivauduin syvälle hänen kainaloonsa. Nostin kumminkin pääni ja suukotin tätä. Kerran, toisen ja kolmannenkin kerran. Laitoin käteni hänen alleen ja ainakin yritin nostaa häntä päälleni. Suukotin minkä kerkesin ja annoin käsieni vaeltaa miehen niskasta aina alaselän kautta pepun päälle.

En ollut aiemmin ikinä edes käynyt kenenkään naisen kotona yksinäni - paitsi Maijan, joka nyt kuitenkin oli yksi pojista, minua vanhempi ja naimisissa. Vaikka kyse oli pelkästä nukkumisesta, minua jännitti aivan jär-kyt-tä-väs-ti seurata Ekkua hänen makuuhuoneeseensa. Mietin kaikkea sellaista, kuin että kuinka kaukana minun tuli pysyä, jotta käyttäytyisin niin kuin kuului. Saisinko pitää hänestä kiinni kun nukahtaisin? Ja mietin kaikkea näin jälkikäteen omituiseltakin tuntuvaa, kuten että minun olisi kuitenkin pitänyt pukea toisenlainen t-paita. Olin huolissani siitä, että käsivarteni näyttäisivät liian lihavilta, tai että hiukseni tuntuisivat liian karheilta.

Onneksi Ekku taisi tuntea minut ja hermoiluni niin hyvin, että ilmaisi heti mitä minun kuului tehdä. Minä sain pitää häntä kainalossani. Se kävi, että suukoteltiin. Ja sekin oli sallittua, että nojauduin toisen kyynärpääni varaan hänen ylleen ja suutelin pitkään. Sain upottaa käteni niihin ihaniin hiuksiin ja silittää hänen käsivarsiaan - hänellä oli pehmeä iho. Villeintä mitä uskalsin oli varmasti se, kun sydän miljoonaa hakaten silitin kaikilla sormillani hyvin varovasti hänen alaselkäänsä hänen paitansa alta.

Kello oli vaikka mitä ja olin monen suurilta osin valvotun yön jälkeen hyvin uninen, kun lopulta vain makasin hiljaa minun tyttöystäväni vieressä. Kaikki tuntui olevan hyvin. Hänen hiuksensa kutittivat kasvojani, kun pidin nenääni hänen niskassaan. Minulla oli jossain tyyny, mutta jotenkin olin ajautunut hänen tyynylleen, enkä viitsinyt liikkua. Kuuntelin hänen hengitystään, pidin käsivarttani hänen ympärillään ja pujottelin sormiani hänen sormiensa lomaan. Ja olin oikeasti onnellinen.

Käänsin selkäni miehelle ja painauduin hänen kainaloonsa. Levitin sormeni ja kiedoin ne hänen sormiinsa. Ohjasin hänen kätensä minun ylitseni ja tunsin kuinka hän nuuhki hiuksiani. Hymyilin. ”Mun on tosi turvallinen olo” kuiskasin ja vedin peittoa toisella kädellä hieman ylemmäksi. Miehen sydämen syke oli tiheä, mutta en antanut sen häiritä. Kyllä minuakin jännittäisi - ja jännittikin! Tämä oli ensimmäinen yö yhtään kenenkään kanssa - joka ei ollut Nasu - varmaan kahteen vuoteen. Olin unohtanut, miten hyvältä siinä tuntui. Oli lämmin ja uskalsin ilman pelkoa mistään sulkea silmäni ja kuunnella miehen hengitystä.

Korjasin vielä herran kättä niin, että tämä saisi silitettyä minua. Päästin irti hänen kädestään ja koukistin sen kasvojeni viereen. Chain hengitys alkoi tasaantua ja tuo silittely oli ihanaa. Käänsin vielä kylkeä niin, että olimme vastatusten. Painoin pääni miehen rintakehään ja toisen käteni hänen kehonsa yli. Hiplailin hänen selkäänsä paidan alta ja - nukahdin.