Kevättä rinnassa (aktiivisille roolipelaajille)

Remi oli ehtinyt jo siivota Kafkan karsinan sekä laittaa Reenalle uudet purut sen uuteen "asuntoon". Hän vilkuili kelloaan, Reenan pitäisi tunnin sisällä Hukkasuohon, joten nyt miehellä ei ollut oikeastaan mitään tekemistä. Hän oli tehnyt kaappiinsa tilaa myös Reenan tavaroille joita oli jo valmiiksi kertynyt. Reena oli viisivuotias welsh part bred tamma, jonka omistaja - 13-vuotias teinityttö - ei pärjännyt tamman kanssa. Isokokoinen tamma sopi Remille täydellisesti, se oli energinen ja riehakas, mutta fiksu. Tamma todella osasi käydä hermoille, mutta se ei Remiä häirinnyt. Välillä hän tosin empi että miten kykenisi pitämään kahta hevosta samaan aikaan ja voisiko vuorokauteen saada lisää tunteja.

Tallilla oli ihmeen hiljaista. Tummatukka nojaili tallinoveen Pikeurin hiekanvaaleissa ratsastushousuissa ja ohuessa toppaliivissä hiukset pystyssä aamulenkin jäljiltä. Kun Reena tulisi, Remin pitäisi ensin päästää tamma kentälle verryttelemään hetkeksi ja ratsastaa sitten Kafka. Ja luonnollisesti Reenan tavarat pitäisi niin ikään purkaa ja laittaa paikoilleen. Ei ehkä ihan Remin lempihommia, mutta varmasti joku tytöistä auttaisi.

(Tosiaan, vain aktiiviset pelaajat mukaan, en itse haluaisi odotella viikkoja toisten vastausta! Ei pahalla, mutta pyritään pitämään roolipelin taso korkealla!)

Kävelin kohti tallirakennusta. Korkokengät olivat liukkaat, ja nuttura painoi. Olimme olleet juhlistamassa joukkueemme SM-mestaruutta, ja siinä samalla vietettiin myös hyvän ystäväni Sarikan syntymäpäiviä.
"Ai moi Remi!" sanahdin, kun tallinoveen nojaillut Remi ilmestyi näköpiiriini. Mies vilkaisi ulkonäköäni kummastuneena(?), ja punastuin hieman. "Nii, siis, joo, älä ihmettele, oltiin juhlimas meiän ässäm voittoo, ja kans Sarkun syntymäpäivii.. Oon kyl menos vaihtaa vaatteet.." takeltelin, ja avasin nutturani, heiluttaen hiukset vielä normaaliin asentoonsa. Toopen aiheuttama käden murtuma ei ollut vielä parantunut, ja jouduinkin pudottamaan muovikassin jossa oli tallivaatteeni ennen kuin sain hiukset avattua. Sarika oli avuliaana (ja innokkaana) kampaajaystävänäni laittanut hiukseni kivasti, ja pistänyt vielä meikitkin naamaan, jonka takia minulla oli nyt (aivan liian) paljon ripsiväriä sekä aika ohut kerros lilaa luomiväriä. Ei sopivin tallityyli, todellakaan. Eivätkä kenkänikään olleet tuvallisimmat mahdolliset, mutta vaihtaisin ne kuitenkin pian.

(Kait mä oon aktiivinen?)

(Totta kai, mukaan vain!)

Remi yllättyi nähdessään Janikan melkoisissa juhlatamineissa. Kun nainen avasi hiuksensa ravistellen olkapäille, mies virnisti kevyesti ja otti kassin maasta ojentaen sen takaisin Janikalle.
"Hyvä asu tallille, täytyy myöntää", hän naurahti ja vilkaisi sitten taskussaan majailevaa iPhoneaan. Enää puolisen tuntia.
"Meille on tulossa tänne uusi asukaskin", hän totesi sitten aihetta vaihtaakseen. Pikkuinen Reena-tamma. Riesa. Kiusankappale. Rakkaalla lapsella oli jo nyt monta nimeä. Heinämahainen tamma ei todellakaan ollut ihan kisakunnossa, mutta aikaa onneksi oli vielä. Tietenkään Remi ei voinut kilpailla tammalla aluetasolla ikänsä puolesta, mutta seurakisat kelpasivat vallan mainiosti. Tamma saisi kokemusta ja Remi itse nautti päästessään ratsuttamaan tammaa eteenpäin.

"Jep, ei kyl oo, mut harvoin sitä voitetaan suomen mestaruus. Ja kiitti", hymyilin Remin ojentaessa muovikassin takaisin. "Oho, kuka? Tai siis onks se Crimun vai kenen?" kysyin vielä kuullessani uudesta asukkaasta. "Ei mutta kun sä oot noin oottavan näköinen ja kaikkee, sä saat toisen kopukan?"

Pohdin miten pystyin liikuttamaan Danan, tamma kun kaipasi hieman enemmän vaihtelua kuin kentällä vapaana juoksenteluun. Dana oli vielä niin arvaamaton, etten sen kanssa viitsinyt lähteä maastoonkaan kävelemään. Toope sen sijaan oli vallan tyytyväinen sen hieman vähempään liikuntaan, laiskahko poni kun oli. Kummasti se oli laiska vain silloin, kun orin piti liikkua, karkureissuilla se kyllä osasi kääntyä ja juosta niin pirun vikkelään.

"Olenpa mä idiootti", Remi totesi tajutessaan ettei onnitellut mestaruudesta, "onnea tosiaan!"
"Mulle tulee ylläpitoon sellainen kuusivuotiaaksi kääntyvä welshtamma, projektiratsu, koulutuksessa suurinpiirtein nelivuotiaan tasolla kun on ehtinyt jo varsoakin. Vähän hankala eikä soveltunut kolmetoistavuotiaalle tytölle. Tosi kiva ja energinen poni, hirveästi potentiaalia estepuolelle. Toivottavasti se nyt vain tulee pian niin pääsen ratsastamaan Kafkankin vielä. Meinasitko sä ratsastaa tänään? Ehkä samaan aikaan? Vai miten sun käsi jakselee?" Kysymys toisensa perään. Remi virnisti itsekseen.

"Kiitos", sanahdin, ja hymyilin Remin puhetulvalle.
"Kuulostaa kivalta hepsukalta, mä varmana tuun sitte kurkkimaan ku se tulee. En mä kyl meinannu, mut mieli tekis jo selkään. Viel ihan muutama päivä, niin tää kipsihökötys lähtee, ja tilalle tulee sellanen rannetuki joksikin aikaa. Sitte alkaa kuule sellanen tehotreenaus että läskit lätisee ja tanner tömisee kun Toope laittaa jalalla koreasti. Öö muute, ku Dana alkaa kyllästyy jo vähän toho kentällä juoksemisee, ku en mä sen kaa maastoonkaa viitti lähtee, ni haluaisitkos sä vähän ratsastella sillä, iha pikkasen vaa? Koska nyt se on ihan hölmö ja intopiukeena ku ei oo saanu kunnon liikuntaa. Kiittäkööt karsinanaapuriaan. Mut siis, miten ois?" puhetulva täältäkin, mutta Dana alkoi olla jo melkein hyperenerginen, jos niin voisi sanoa.

"Oi, sehän ois ihan mieletön tarjous... josta ei tietenkään voi kieltäytyä", Remi virnisti. Ratsastaminen Danalla voisi tosiaan olla hauskaa, tammahan oli järjettömän hieno. Samassa pieni paku ja traileri ajoi tallin pihaan.
"Jaahas, sieltä se neiti tuleekin!" Remi virnisti, "tuu nyt kattomaan!"
Mies avasi trailerin salvan ja irroitti takapuomin. Hän siirtyi sivuovesta sisään ja talutti kuvankauniin ponitamman ulos. Se steppasi hetken hermostuneena kunnes nosti korvat hörölleen ja päästi ilmoille kimakan hirnahduksen.

"Nätti.." henkäisin Remin taluttaessa welshtamman ulos. Sen karva kiilsi auringonpaisteessa tamman stepatessa hermostuneena. Kimeä hirnahdus tunkeutui korviin, sillä kimeä oli sekä kimeä, että kova. "Mikä tän nimi siis oli?"

Raudikko seisahtui hetkeksi Remin rinnalle mutta aloitti steppaamisen saman tien uudelleen. Keski-ikäinen nainen astui ulos pakusta ja kätteli Remiä kohteliaasti.
"Pidähän nyt tammasta hyvää huolta, meidän Nooralle tulee kuitenkin ikävä sitä. Saadaanhan me tulla katsomaan sitten teidän edistymistä..." loppu kuulosti Remistä lähinnä plaaplaaplaalta.
"Totta kai", hän hymyili, "menen nyt vähäksi aikaa taluttamaan tätä neitokaista kentälle että saa oikoa koipiaan rauhassa. Siellä trailerissa ei kai ollut lähinnä muuta kuin satula ja suitset?" hän tarkisti vielä ennen kuin viittasi Janikan mukaansa.
"Saanen esitellä Saint Roman", hän virnisti Janikalle ja osoitti kämmenellään tammaa. "Reena, tässä on Janika."

"Terve.. " mutisin hiljaa raudikon tunkiessa päätään kohti naamaani. Autosta ulos tullut nainen mulkaisi minua, johtui varmaan ulkonäöstäni juuri nyt. Pidättelin väen väkisin närkästynyttä "No mitä?" kommenttia. Sen sijaan tyydyin vain hymyilemään, ja läksin avaamaan kentän porttia.
"Ihmeellisiä ihmisiä tännekkin päästetään..." kuulin vielä naisen sanovan Remille. Purin huultani.

"Niin, meidän talliporukka on siitä loistavaa että tulemme kaikkien kanssa toimeen emmekä solvaa toisiamme", Remi sanoi naiselle ja iski Janikalle silmää.
Hän talutti raudikon kentälle ja lähti taluttamaan. "Kiitos kun avasit portin", hän virnisti, "äläkä välitä tuollaisesta yläluokan huuhaasta."

"Eipä kestä. Ja juu, en.." sanoin ja suljin portin jälkeeni. Katsoin hetken aikaa kun Remi talutti ponia, mutta sitten minulle tuli kylmä. "Mä meen vaihtaa vaatteet!" huikkasin miehelle, ja kävelin talliin.