Nuori herra Kipe seikkailee (sekoilee)

”Kerroinko jo, että meillä meni poikki Tomin kanssa?”, punatukka hääräsi hellan edessä ja kurotteli lyhyellä varrellansa maustehyllylle.
”Eikö sinulla ole valkopippuria?”, paksu hiuspehko lennähti vinhasti, kun tyttö pyörähti katsomaan veljeänsä kädet lanteilla. Hän olisi mennyt Justiinasta, mikäli olisi ollut vanhempi, pidempi ja pyöreämpi.
”Mitä?”, Kipe ei ollut kuunnellut puoliakaan. Hän oli lukenut läppäristään isänsä lähettämää asiakirjaa, mutta lähinnä asenteella ’hälläväliä’. Sen huomasi pöydällä olevasta viskipullosta ja kyseistä nestettä sisältävästä lasista, joka eksyi tasaisin väliajoin huulille.
”Sinä et ikinä kuuntele!”, Kajsa kivahti ja kääntyi samaa ripeää tahtia takaisin hellan ääreen. Koska valkopippuri uupui, hän tyytyi laittamaan mustapippuria hiukan enemmän. Kipe, joka ei ymmärtänyt ruuanvalmistamisesta tuon taivaallista, kohautti hartioitaan ja jatkoi läppärin näytön tuijottamista.
”Sen lisäksi Liisa antoi minulle anteeksi ja olemme taas bestiksiä. Liisa ei kyllä tiedä, että Juho, johon Liisa on ollut ihastunut niinku lapsesta asti, on nykyään mun kanssa. Se oli oikeasti niin romanttista kun karattiin vanhojen jatkoilta Juhon kanssa! Toki Juholla oli sitten viime viikonlopun jälkeen poski turvoksissa kun sen nykyinen ex-tyttis oli lyönyt sitä avarilla. Se likka on ihan seko”, Kajsa höpötti samalla kun hämmensi ruokaa. Tässä vaiheessa jopa Kipen oli nostettava katseensa siskoon.
”Oletko tosissasi?”, nuorukainen kysyi epäuskoisena. Kajsan puheet kuulostivat siltä, kuin toinen olisi elänyt vähintään Salatuissa elämissä.
”Mitä?”, oli Kajsan vuoro kysyä virne kasvoillaan.
”Juho ei kuitenkaan voisi olla vähempää kiinnostunut Liisasta. Hänen mielestään Liisa on outo eikä hän tykkää mustatukkaisista. Pitää olla räväkkyttää, kuten meikäläisessä”, punatukka seposti ja laittoi kannen kattilan päälle, astellen ruokapöydän luokse.
”Sinulle siis tärkeintä on että tämä jätkä ei tykkää bestiksestäsi?” Kipe kysyi äänessään huvittunutta ivaa. Kajsa istui veljeään vastapäätä ja iski nyrkin pöytään.
”Ei! Ei tietenkään. Ihan kuin sinulla olisi varaa arvostella, jossakin vaiheessa kainalossasi oli vain toistaan sievempiä huts…”, punatukka puolustautui Ågrenin suvun tyypillisellä kiukulla ja agressiivisuudelta.
”Noh noh”, Kipe huitaisi toisella kädellään toruvasti ilmaa sen merkiksi, että keskustelu oli tässä. Kajsa pihisi kiukusta, mutta sen sijaan tarttui viskipulloon ja kaatoi siitä itsellensä. Tyttö sai veljeltään paheksuvan katseen, mutta asiaista ei keskusteltu enempää.

Kun Kajsan valmistama terveyspöperö oli syöty ja viskiä avattu jo toinen pullo, ei kello ollut vasta kuin kahdeksan. Kaksikko istui edelleen keittiön pöydän ääressä ainoana erona se, että tietokone oli suljettu ja laitettu pois.
”Oletko viihtynyt täällä?”, punatukka keikkui tuolillaan ja pyöräytteli lasia kädessään. Hän oli jo hiukan hiprakassa ja oli asiasta kovin onnellinen.
”Hmm, joo… Tämä on kuin olisi mökkilomalla kokoajan”, Kipe virnisti ja osoitti keittiön nurkassa olevaa pönttöuunia.
”Niin mukavaa kuin tuon kapistuksen tuoma lämpö on, en uskonut, että sitä tarvitsee joka päivä lämmittää kun pakkasta on yli kymmenen astetta. Saati sitten muut takat”, äänessä oli pieni epätoivo. Kyllähän täällä lopputalven pärjäsi, mutta aivan varmaa oli että ensi kesänä taloon remontoitaisiin jokin muu lämmityssysteemi.
”Hah, en uskonut, että osaat edes sytyttää takkaa. Ihme ettet ole vielä kuollut häkämyrkytykseen!”
”En kai minä nyt mikään idiootti ole”, Kipe totesi närkästyneenä ja otti viskistä siemauksen.
”Entä Crimis?”
”Mitä hänestä?”
”No mitä luulet? Oletko taukkipuusilmä?”
”C on periaatteessa pomoni.”
”Periaatteessa pomosi? Pöh, oletkos ollenkaan huomannut miten hän vilkuilee päällesi?”, ja Kajsa tiesi asian siitä, että oli tänään ollut mukana tallilla. Nopeat johtopäätökset.
”En ole huomannut. En voi iskeä jokaista vastaan tulevaa naista”, Kipe puolustautui ja joi aavistuksen turhan pitkän kulauksen viskistänsä.
”Et usko tuota itsekään”, Kajsa naurahti ja pomppasi ylös. Tyypilliseen tapaan tytön puheet ja ajatukset vaihtuivat melkein lennosta: ”Mennäänkö laulamaan karaokea?”
”Karaokea? Mistä sinä semmoista löydät?”
”Paikallisesta tietenkin!”, Kajsa hihkui innoissaan ja lähti tohinalla viereiseen huoneeseen.
”Olet alaikäinen”, blondin rauhoittelu ei kuitenkaan auttanut, sillä punatukka ei vastannut hänelle mitään. Sen sijaan tyttö kirjaimellisesti loikki takaisin keittiöön. Hän oli vaihtanut päälleen lyhyen mustan mekon, joka oli tiukka ja vartalonmyötäinen. Lisäksi sen selkä oli avoin. Punaiset hiukset olivat avoinna luonnonkiharalla ja kasvoilla kevyt meikki. Kajsa näytti kauniilta.
”Meinasitko muka tuossa lähteä paikalliseen?”, Kipe naurahti.
”Tottahan toki! Eikö ole kiva mekko, ostin sen eilen”, Kajsa pyörähti ympäri hymyillen.
”No, tilaapa sitten taksi”, nuori mies totesi ja nousi ylös. Kyllä hänkin vaihtaisi vaatteensa.

Keskiviikon paikallinen baari oli yllättävän täynnä. Olikohan se myös syy siihen, että Kajsa pääsi sisään kyselemättä? Toki myös Kipe, joka oli vaihtanut collarit ja t-paidan hopeansävyiseen kauluspaitaan, tummiin, kapeisiin kangashousuihin ja koko komeuden kruunaavaan punaiseen kaularusettiin. Vaaleat hiukset oli nostettu sotkuiselle nutturalle, mutta se sopi kokonaisuuteen enemmän kuin hyvin. Kyllähän kaksikko herätti uteliaisuutta ja veti katseita puoleensa. Kipe luotti silti mottoonsa 'mieluummin ylipukeutunut kuin alipukeutunut'.
”Mitä haluaisit laulaa?”, Kajsa kysyi ja siemaisi mukamas-sivistyneenä konjakkia. Vaikuttipa oikein tyyriiltä ja aikuiselta, kun moisia joi.
”Elvistä”, Kipe tokaisi. Myös hän alkoi jo olemaan pienessä maistissa.
”Aina sinä laulat Elvistä”, punatukkaisen protestointi kuitattiin olan kohautuksella.
”Minä laulan… Erinin Vanha nainen hunningolla!”
”Oikeastiko?”
”Joo! Etkö tykkää siitä?”
”En”, Kipe sanoi noustessaan ja jatkoi: ”Käy ilmoittautumassa, käyn polttamassa."
"Sinun pitäisi lopettaa, se on tosi epäterveellistä", mutta Kipe ei ollut kuulevinaan pikkusiskonsa sanoja.

Kajsa lauloi ihastuttavasti, raikkaalla, mutta kovin raa’alla äänellä. Hän sai raikuvat suosionosoitukset ja vaihtoi läpsystä veljensä kanssa. Elviksen Hound dogin lähtiessä soimaan, sai mies kummastuneita katseita, mitkä vaihtuivat pian ihastuneisiin. Hyvinhän nuorukainen lauloi ja esiintyi, monialaisella äänellään, joka oli kuin nykyaikainen versio. Paikallinen baari oli sillä hetkellä hurmattu vieraan kaksikon toimesta. Siispä loppuilta sujui hyvinkin sosiaalisissa merkeissä.....

Koska kaikki varmasti haluavat kurkistaa Kipen yksityiseen elämään, olkaatte hyvät!
Tarinoita, ihmettelyitä ja kuvia Kipen elämästä.