Dasun löpinät :D

Snan keonlike .d.v.



Nimi: Snan keolike .d.v.
Lempinimi: Dasu
ikä: 5
Rotu: Shagya arabi
Koulutus:Ohjasajettu, ja osaa vaativan tason koulu liikkeet
Kilpailut: Ei ole iän takia ehtinyt kilpailla kun muutamissa koulu- harjoituskisoissa
Omistaja: Jenni Kovamäki
väritys: Kimo, harmahtava harja
Syntynyt: 5.5.2013

Luonnne...

Älä lannistu sillä tämä pieni tammamme on äärettömän ylimielinen ja ei tulisi ajatelleeksi että sen suku (tunnen niiden kasvattajan) on maailman ihanimpia hevosia mitä tiedän<3.
Mutta Dasukkani on maailman ihanin, se ei potki, pure, ryöstä eikä myöskään riko tavaroita (paitsi sen omaa pehmolelua XD) Karsinaa ruoka-aikaisin potkiva polle, mutta se osaa mennä yhteen nurkkaan siksi aikaa kun sille laitetaan ruokaa<3
Koska hän on hienostunut leidi, se EI voisi kuvitellakaan kävelevänsä kuraisella kentällä! MIKÄ HÄPEÄ! KAVIOT VOIVAT KASTUA!!! Kuitenkin loppupelissä Dasu on ihana 5-vuotias varsariiviö!.


Muista:
- Dasu on nuori ylimielinen prinsessa ja välillä se ylhäisiä kavioita ei saa puhdistaa xD
- Dasua ei kielletä sanalla "EI!" vaan "ÄP!"
- Dasu luokkaantuu jos se ei ymmärrä käskyäsi ja saattaa mennä murjottaan. Eli se yrittää karata ja se pärskii.

Kammoaa: Vähän väliä kaikkea mutta näitä aina: Letkut, tuuli mikä puhaltaa korvaan, kissat, pieniä "haisevia" harjoja, ja juoksevaa vettä. Tämä pieni hienostunut leidi pelkää myös hajuja ja lehmiä.

"Hei!" Huusin Crimikselle joka saapui tallille hienossa autossaan
"No moro!" Crimis huusi ja nousi ison kassin kanssa ähkien
"Mennäänkö?" Kysyin varmaan sinisenä innosta
"Joo joo mutta ensin käyn liikuttamassa Sagaa Hantsun kanssa!"
"Huoh, joo, saanko tulla mukaan?"
"Tule sitten, Öh.. Hantsukin tulee"

Häpeä hiiviskeli minussa, olin ollut typerä! Minun olisi tietenkin pitänyt antaa hänen mennä Hanneksen kanssa! yritin pelastaa tilanteen. . .

"Öö.. Mä taidan sittenkin mennä vahtimaan hevosia." Aloitin uudestaan.
"Joo! Öh.. niin mene vain"

Nyt en ollut pilannut kaikkea, kiitin itseäni henkisesti, mutta samalla raivosin itselleni äänettömästi. Kuinka  olinkaan niin typerä???

Kun Crimis ja Hantsu tulevat talliin, Hantsu lähtee jonnekin ja Crimis hymyili:

"Kiitos kun annoit minun ja Hantsun olla kahden kesken... Tajusin kyllä asiasi ; )"
"Öh.. ole kai vaan hyvä." En kehdannut enää jankuttaa uuden hevosen hakemisesta.
"Mennäänkö" Crimis sanoi ja vinkkasi silmää.
"MENNÄÄN" Huudahdin.

Automatkalla Crimis kyseli hevosesta.

"Minkä rotuinen se on, entä minkä ikäinen se on?"
"5-vuotias shagya-arabi."
"Okei"

Automatka sujui joutuisasti, tallille tullessamme Crimis ihasteli hetken paikkoja autosta käsin. Nousimme autosta. Sitten nuori varmaan 9-13-vuotias tyttö käveli aivan ihastuttavan shagya-arabin kanssa joka oli hieman tukeva rakenteinen mutta hyvin nuori. Juttelimme hetken. . .

"Hei. Olen Ellane," Tyttö sanoi ja "perui" käsipäivää tervehdyksen.
"Hei, olen Crimis ja tässä on Jenni" Crimis sanoi
"Moikka!" Yritin vaikuttaa kohteliaalta.
"No moikka! Sinäkö tätä Dasukkaani tulit hakemaan?"
"Jep. Rakastan sitä jo nyt! Voin ottaa sen tästä, siinä rahat?" Ihmettelin tytön syrjivää katsetta rahoissa.
"No.. Tota haluatko alennusta?" hän sanoi ja ojensi rahatupon takaisin silmää vinkaten.
"Saanko sen ilmaiseksi??? HÄH! Ihan oikeesti ehkä 20 000£ arvoinen???"
"Jep. Saan rahat hetkessä takaisin ja haluan hänet mahdollisimman hyvään kotiin, olen kuullut että Hukkasuo on semmoinen ; )"
"Hehee, kiitos äärettömän paljon" sanoin ja tunsin häpeää sillä nappasin ahnaasti kaikki rahat taskuuni. Ellene sanoi hevostaan häneksi
Tallilla!:::::

Okei, kaikki ovat kerääntyneet katsomaan kun otan Dasun pois kuljetuskopasta, minua pelottaa, jännittää ja olen NIIN onnellinen!

Otan sen pois kopista ja tunnen sen jännityksen, mutta päätin olla rauhallinen mutta se epäonnistuu juuri kun Kipe juoksee tallin ovelle katsomaan ja Dasu säikähtää ja peruuttaa salama vauhtia pois. Yritän pidellä Dasua mutta se pääsee irti, ja juoksee suoraa tietä heinäkasan luo ja alkaa ahmimaan sitä kuin viimeistä päivää.

Kipe nauraa kaikista kovimmin.

"Huoh, tavallista kun uusi hevonen saapuu Hukkasuohon." crimis toteaa rauhalliseen sävyynsä.

Tulen kopista tomaatin punaisena ja menen sanaakaan sanomatta maahan katsoen hakemaan Juuri äsken karannuta KILTTIÄ kouluratsua

"Joo, mutta Dasu on jo täällä.." en ollut huomannut maahan tuijottaessani että tämä pikku kaahari oli kääntynyt ja spurtannut täysiä Crimiksen luon

Vien sen talliin ja totean Crimikselle lähteväni ennen kuin koko talli romahtaa niskaani xD. Haluan päänsärkylääkettä ja kupin teetä, minun pitää odottaa että Dasu on kotiutunut tänne niin pääsen selkään. . .






Sori myöhästymestä mutta olen väsännyt tätä jo kauan joten toivon että pidät, tarkistin tosi huolella mutta katso löydät virheitä <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ah!.. Tänään vain minä ja Dasu! Ei muita tallilaisia, Crimistä, tai Hantsua... (Ei toki pahalla..) Tänään Aion olla VAIN Dasun kanssa. Kunnes Vastaan tulee Max. Juttelimme hetken...

"Ai moi." Hän aloitti.
"Moi vaan sullekin, tulin vähän myöhään mutta miten Dasulla on mennyt?"
"Öö.." Max näytti kyllästyneeltä.
"Anteeksi, mutta se karkasi karsinastaan tallin pihaan ja yritti potkaista minua polveen :'("
"Ok."

Menin talliin ja suoraan Dasun karsinaan, tamma oli vihainen kuopi maata varoittavasti.

"Tulehan nyt tyttöseni." Sanoin sille.
Se oli varmaan nähnyt unta kuinka se oli pakotettu mutaiselle kentälle! Kauheaa!

"Menehän siitä!" Se tuntui sanovan ennen kuin se potkaisi minua polveen täysiä. . .

Sitten se potkaisi täysiä minua! Kaaduin maahan huutaen apua. Sain huudollani paikalle Maxin, Crimiksen, Hantsun ja Kein. Koska olin kaatunut keskelle ovea, Crimis nappasi minusta tukevan otteen ja raahasi minut joka oli oli kivusta suunniltaan, tallin käytävälle ja sanoi hakevansa apua, ei aikaakaan kun ambulanssi tuli pihaan. Kaksi naista nosti minut baareille ja lähti kuljettamaan autoa kohti, samalla kun toinen nainen katsoi polveni ruhjetta toinen teki vaihdon ison miehen kanssa, hän pääsi hakemaan ruiskua joka oli täytetty omenamehun näköisellä litkulla ja minulla ei ollut siinä tilassa aavistustakaan että se oli hyvin vahvaa kipulääkettä. Nainen ja
mies kantoivat minut ambulanssiin ja pian olin haisevassa huoneessa kamppailemassa väsymystä vastaan. Pian, oikeastaan 5-tunnin päästä pääsin pois ja minut herätettiin ja ensimmäinen kenet näin oli Kei valkoisessa puvussa.
"O-olenko t-t-t-taivaassa?" Kysyin vapisevalla äänellä.
"Et," Kei naurahti ja käski minun mennä istumaan.
"Missä olen? Kuka sinä olet?" Kysyin ja kuin olisin puhuva vasta syntynyt.
"Olen Kei," hän aloitti vakavalla äänensävyllä mutta hymähti todeten: "Taisi olla aikamoinen tälli!" Hän nauroi. Samassa Havahduin! Olen 15-vuotias Jenni Kovamäki, jota potkaisi oma uusi Snan keolike .d.v. niminen hevonen...
"Nyt muistan!" kiljaisin mutta jämetyin katsomaan jalkaani, se oli suuressa raskaassa paketissa missä oli kuivunutta verta.
"Mitä?" Kei kysyi kuin asia olisi arkipäivää.
"Missä Crimis, Max ja Hantsu ovat?"
"Tuolla!" Kei osoitti pientä ihmis jonoa mikä näytti pitkältä, kesti hetki ennen kuin tunsin heidät: Heidi mummi, äiti, isä, Pekka pappa, Zoe veljeni, Amara ja Juulia siskoni. Äiti ja isä ryntäsivät heti luvan saatuaan luokseni.

"Mihin sattuu?" Isä ja äiti huusivat yhteen ääneen.
"Ei nyt kovaa mihinkään." Sanoin HYVIN tylsästi
"Dasu laitetaan myyntiin!" Isä sanoi kuuluvaan ääneen.
"EI!" Tiuskaisin ja yritin nousta mutta Kei tarttui minua kädestä ja hymyili vanhemmilleni, "Ymmärrän hyvin päätöksenne mutta onkohan ok jos annatte MINULLE mahdollisuuden alkaa kouluttaa hevostanne vaikka viikoksi ennen myyntiä? Sitten  kun Jenni on terve, niin voimme kokeilla uudestaan?" Kei sanoi vanhemmilleni hymyillen, minä jäin tuijottamaan häntä suu auki! "hmm... Jos et satuta itseäsi  sen hullun hevosen kanssa??!" isä sanoi lopulta tiukasti. "En.. Tai, hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu mutta yritän olla loukkaamatta itseäni." "Okei" Hei sanoi. Rutistin Kein suureen halaukseen, ja sitten vanhempani, Crimiksen, maxin ja Hantsun. Lähdimme kotiin sillä lääkäri sanoi että minulla ei ole hätää. Ajoimme vanhempieni isolla autolla tallille , Kei sanoi että voin tulla mukaan jos vanhempani suostuvat ja he suostuivat! Eli sain pitää ehkä Dasun!!!!!!!!



Eli seuraava tarina tulee sitten kun saan kipsin pois ja tämä ei tarkoita oikeita kuukausia "Kein" ei tarvitse kirjoitella tänne <3

Kei, minä ja vanhempani olimme tallilla katsomassa pärjäänkö MINUN ponilleni joten suuntasimme tarhaan missä se oli Sissin, Nillan ja Bellan kanssa. Kaikki muut tulivat portille paitsi Dasu, se oli pää riipuksissa tarhan nurkassa...

"DASUU! Tule niin saat porkkanan!" Huusin sille mutta se vain riiputti päätään.
Lähdin aidan ali juoksemaan kohti Dasua ja se vain hörimi tervehdyksen,
"Mikä sulla on pikku ponini, olet mahtava vaikka potkaisit minua." Kuiskasin sille niin etteivät muut kuulleet.
"TULE POIS SIELTÄ JO HYVÄNEN AIKA!!!" Äiti karjaisi saaden Dasun pään nousemaan, pujotin sille riimun ja se jopa leikki säykkyvänsä, kuiskuttelin sille koko matkan tarhan toisesta päästä toiseen kuinka ihana se olikaan ja etteivät vanhempani vain voi myydä sitä, portille päästyäni mulkaisin äitiä irroittaen toisen käteni riimunarusta. Se oli virhe...

"Hmm.. Ei ole turvallista että se on jatkossa noin kaukana!" Äiti sanoi tiukasti. "Niin, se ei ole turvallista!" Isä matki.
"ÄITI!!" Tiuskaisin mutta tajusin sen pahentaneen tilannetta. Mutta Kei oli TAAS pelastava enkeli ja sanoi: " Kuule, voin ottaa sen ja mennä harjaamaan Jennin kanssa sitä niin voin opastaa teidät Crimiksen, siis tallin johtajan puheille." Kei tokaisi ja katsoi minuun niin että ymmärsin olla valittamatta. He suostuivat. Tallissa oli hyvin hiljaista ja harjailimme Dasua yhdessä ja kiitin Keitä, huikkasin vanhemmilleni että olemme valmiita kentälle. Menimme siis käymään kentällä.  Kentällä kiipesin sen selkään. Nopea laukkakierros  ratkaisi saanko pitää Dasun (mikä oli hyvä minulle mutta vähän tyhmää vanhemmilleni(mitä en toki sanonut)) Nostin vapisevana laukan ja laukkasin kierroksen tehden pidätteitä, vanhempani katsoivat haukan tarkkoina minua ja Dasua. Sitten isä aukaisi suunsa: "Saat pitää sen, me lähdemme." Pysäytin tarkalleen niille sijoilleen ja laskeudui halaamaan isää joka käveli luokseni sanoin että hän jäää tänne niin voime hoitaa se yhdessä ja kävellä kotiin . Hoidimme sen nopeasti ja näytin isälle mallia niin että hän putsasi toisen etukavion. Veimme sen tarhaan ja kun otin riimun pois isä oli jo silitellyt Nillaa. Menin ennen kotia kiittämään Keitä ja isä halusi katsoa tallin kokoa

Ensinnäkin, ihailtavaa aktiivisuutta! Ja pahoitteluni, kun en ole ehtinyt näitä ajatuksella lukemaan ja kommentoimaan aikaisemmin.

4.10.

Mistähän olet tämän Hanneksen repäissyt? Kerran jo sanoinkin sulle Snorren päiväkirjassa, että Hantsu = Hannele, Crimiksen isosisko. Täällä ei ole ketään Hannesta.

Yhdyssanoihin tulisi kiinnittää huomiota. Bongasin nyt muutaman, mitkä olit kirjoittanut erikseen: tukevarakenteinen, salamavauhtia, tomaatinpunainen. Yhdyssanojen kanssa auttaa ns. kin-sääntö. Yritä laittaa sanojen väliin ”kin”, kuulostaako järkevältä? Jos sana kirjoitetaan yhteen, ”kin” kuulostaa järkevämmältä yhdyssanan lopussa. Esimerkiksi tukevarakenteinenkin, ei tukevakin rakenteinen.

Kirjoitat välillä myös pitkiä virkkeitä, jolloin ne eivät ole enää niin helppoja lukea. Esimerkiksi tämän pilkkoisin osiin:
Otan sen pois kopista ja tunnen sen jännityksen, mutta päätin olla rauhallinen mutta se epäonnistuu juuri kun Kipe juoksee tallin ovelle katsomaan ja Dasu säikähtää ja peruuttaa salama vauhtia pois.

Esimerkiksi näin:
Otan Dasun pois kopista ja tunnen sen jännityksen, mutta päätän olla rauhallinen. Se kuitenkin epäonnistuu, kun Kipe juoksee tallin ovelle katsomaan ja Dasu säikähtää ja peruuttaa salamavauhtia pois.

Älä myöskään vaihda aikamuotoa kesken virkkeen.

Se kieliopista tällä kertaa. Mukavaa, kun otit taas uusia hahmoja mukaan tarinaan. Tyypillistä, että koko porukka on katsomassa uuden hevosen saapumista. Voin myös samaistua tähän, on niin ihanaa kun vihdoin saa oman hevosen:
minua pelottaa, jännittää ja olen NIIN onnellinen!

7.10

Dasu ei kyllä taida olla se ihanteellisin ensihevonen, siitä olen samaa mieltä vanhempiesi kanssa. Mutta Kei on kyllä osaava (nuorten ja täysiveristen) hevosten kanssa. Toivotaan, että hän saa tamman ojennukseen! Onneksi sulle ei käynyt pahemmin.

Muutama kielioppijuttu taas. Ihmisjono yhteen, lisäksi nämä väliviivalla: Heidi-mummo, Pekka-pappa. Zoe veljeni kuulostaa vähän erikoiselta, kirjoittaisin mieluummin veljeni Zoe.

Isoja alkukirjaimia on myös välillä väärissä paikoissa eikä aina siellä, missä pitäisi. Iso alkukirjain tulee vain ja aina virkkeen alussa ja nimissä.

Vuorosanoissa myös oikeinkirjoitus kuntoon. Jos vuorosana ei lopu huuto- tai kysymysmerkkiin, tulee ”-merkkien jälkeen pilkku ja sen jälkeen pieni kirjain (paitsi jos on kyseessä nimi). Esimerkiksi näin:

”Ai moi”, hän aloitti.

Kun puhuja vaihtuu, uusi vuorosana tulee seuraavalle riville, ei pötköön. Olet alussa tehnyt sen suhteen oikein, mutta lopussa kaikki on samassa pötkössä.

Nyt pidetään vaan peukkuja!

11.10

Onpa ihanaa, että vanhempasi antoivat Dasulle vielä mahdollisuuden. Ole kuitenkin varovainen äläkä epäröi pyytää apua. Jos Kei ei ole paikalla, muutkin auttavat varmasti.

Onnittelut muuten ekasta tähdestä (tulokas)!

Nopee tämmönen mutta joo, kiitti kommenteista ja luulin jotenkin että se oli Hannes

Tulin tallille sillä sovin että tapaan Chain opetuksen merkeissä. Kun tulin, Chai oli jo Snorren karsinan edessä.

"Moikka", hän hihkaisi.
"No moi, varo vähän niin otan Snorren käytävälle, tuo minulle tuo riimu." Sanoin ja häntä hymyilytti.
"Mikä riimu?" Hän punastui
"Tuo sininen, ja vaikka se musta riimunaru."
Yritin  opettaa jäntä harjaamaan.
"Katso näin, ota tuo pölyharja, ja se semmoinen iso.Hyvä juuri noin, karvan suuntaisesti." Toistin sitä karvan suuntaisesti kunnes Chai tajusi mitä pitää tehdä.
"Äh, taidan olla aivan mahdoton oppilas."
"Noh, et sinä mikään mahdoton ole, kaikki ovat joskus aloittelijoita."

Kentälle päästyämme hän nousi selkään neuvollani. Neuvoin mahdollisimman iloisesti Chaita sillä olin nähnyt että kaikki eivät ole samanlaisia, ei se toki ole heidän velvollisuutensa mutta kaikkien pitää kantaa kortensa kekoon

"Kaikki ok,?" Kysyin mukamas huolettomasti mutta mietin vakavana onko hänellä kaikki ok.
"Joo, saako näitä säädettyä?"
"Mitä?"
"Näitä juttuja mun jaloissa?"
"Aa, jalustimia,"
"Niin jalustimia, vai mitä sanoit?"
"Aa, oota mä laitan ne sulle sopiviksi."
Ymmärsin ongelman, ne olivat säädetty aivan liian lyhyiksi.Opastin häntä nostamaan jalkaa fiksusti jota voin saada ne pidemmiksi.

Yhtäkkiä Chai pyytää jotain mieletöntä: "Voidaanko mennä ravia tai laukkaa?"
Minua nauratti, hän ei osannut pysäyttää Snorrea käynnistä, miten voisin sanoa sen??
"Taidat olla liian aloittelija. Olen pahoillani mutta sinun pitää oppia perusasiat ennen kuin laukkaamme." huokaisin helpotuksesta kun Chai vain hymyili. Sanoin että meidän pitää lopettaa ja seuraavalla kerralla saatamme jopa opetella pysähtymään, olin niin onnellinen kun hän oli niin onnellinen. Ennen kotiin lähtöä käyn halaamassa Dasua, se tyrkkii minua turvallaan kuin mikäkin koiranpentu, kuiskuttelen sille vähän kaikkea tämän päivän hullusta ideasta astuttaa tamma. Siten menen kotiin

Kiva, että autoit Chaita Snorren kanssa - mulla kun on monesti kädet niin täynnä töitä. Pääsee hänkin kehittymään nopeasti!

Saitkin hyvin kiinni Chain persoonasta, hienoa. Muiden hahmoista on välillä vaikea kirjoittaa, mutta sulta se kyllä nyt sujui.

Sanon samaa kuin viimeksi näistä vuorosanoista: lainausmerkkien jälkeen pilkku eikä pistettä, ja seuraava sana pienellä. Esim.

" -- tuo minulle tuo riimu", sanoin

Ja kappas, unohdin antaa sulle virtuaalieuroja näistä Dasun tarinoista, sori. Yhteensä nyt kaikista 20v€.

Crimis kirjoitti:

Kiva, että autoit Chaita Snorren kanssa - mulla kun on monesti kädet niin täynnä töitä. Pääsee hänkin kehittymään nopeasti!

Saitkin hyvin kiinni Chain persoonasta, hienoa. Muiden hahmoista on välillä vaikea kirjoittaa, mutta sulta se kyllä nyt sujui.

Sanon samaa kuin viimeksi näistä vuorosanoista: lainausmerkkien jälkeen pilkku eikä pistettä, ja seuraava sana pienellä. Esim.

" -- tuo minulle tuo riimu", sanoin

Ja kappas, unohdin antaa sulle virtuaalieuroja näistä Dasun tarinoista, sori. Yhteensä nyt kaikista 20v€.

Kiitos! Mutta haluan proffakuvan. Miten saan sen?

Jos sulla on kuva valmiina, niin foorumin yläreunassa on linkki käyttäjätiedot, sieltä avatar.

Tässä sitä oltiin, seisomassa Snorren kanssa kentällä Chai itse selkään kiivenneenä.

"No, valmis, eli mä päästän sut menemään ilman mua kun Snorre ei siitä minnekään", Sanoin.
"Öö, oletko tuolla kaukana?" Chai sanoi osoittaen kentän keskelle.
"En, kuljen ihan lähellä", sanoin kun huomasin Chain epäröivän.
"Hyvä niin", ei hyvä luoja kun chaista pursui jännitys, päätin ottaa ison askeleen chain kanssa.
"Tänään sit opetellaan pysähtymään ja pyytämään sitä eteenpäin", sanoin.
"Ok".
"Paina sitä sun pohkeilla!" Opastin suu vaahdossa.
"Ja nyt vedä ohjista ja jännitä vatsa -lihakset!"
"Jaa, anna ohjia pamauta hellästi jalkoja!"

Opastin sitä kunnes alkoi huudosta sattua kurkkuun. Chai puhisi ja puhisi, oli ilmeisesti rankkaa.

"Luun että oon hyvässä kunnossa", lopulta se tuhahti
"No mutta sä työskentelit vatsa -pohjelihaksilla 45minuuttia!"
"SILTI!"
Havahduin. Chai ei ikinä huuda! Rauhoittelin chaita, rapsuttelin Snorrea ja Dasua minkä yksi perhe lupasi ostaa..


Nyt tämmönen lyhkäinen kun en ehi kirjoitella sori mut aika lyhyt

Lyhyetkin merkinnät on tervetulleita, muistathan kuitenkin jatkossa myös päivätä ne

Kiva, kun autat ja opetat Chaita Snorren kanssa. Pidä mut ajantasalla Dasun suhteen.

Pari oikeinkirjoitusjuttua:

• vatsalihakset ilman väliviivaa
  
• vatsa- ja pohjelihakset

Hei Jenni

Minäkin haluan kommentoida.

Tämä tarina oli teknisesti parhaasi tähän asti. Crimis on kommentoinut joitain kertoja siitä, että hahmojen tulisi puhua näin:
"Vuorosana", sanoi hahmo.
"Vuorosana", sanoi hahmo ja jatkoi: "vuorosana."
"Pelkkä vuorosana."
Tällä kertaa se meni jo tosi hyvin. Puhumisen merkitseminen oikein on tärkeää siksi, etteivät turhat helpot virheet veisi huomiota pois itse tarinoistasi!

Seuraavaksi kannattaakin keskittyä yhdyssanoihin, joista Crimis mainitsi kommenteissaan. Hänen aikaisempi neuvonsa -kin -partikkelin käytöstä on hyvä. Jos se sopii sanojen väliin, kyseessä ei ole yhdyssana, mutta jos se ei sovi, sanat kirjoitetaan yhteen:
vatsalihaksetkin - vatsakin lihakset
omakin hevonen
Yhdyssanan eri osien väliin tulee viiva yleensä vain silloin, kun ensimmäinen osa päättyy samaan vokaaliin kuin millä seuraava alkaa. Esim ala-aste, mutta ei ylä-aste vaan yläaste.
Sinuna en vielä keskittyisi sellaisiin hienouksiin kuin miten tulee kirjoittaa "vatsa- ja pohjelihakset", koska kaikkein tärkeintä on oppia ensin yhdyssanojen perussäännöt. Kaikelle hifistelylle on sitten aikaa myöhemmin. :DD Opettelen itse parhaillaan ihmisen suun ja hampaiden piirtämistä ja kuten huomaat, olen aloittanut perusteista. Myöhemmin on helppo jatkaa piirtämään tora- ja syöksyhampaita, kun perusteet ovat kunnossa.

*

Tämän tarinasi sisältö ei ollut tynkä, vaikka sanoit kirjoittavasi lyhyesti. Itse asiassa kirjoittajien ongelmana on yleensä jaarittelu, niin kuin minulla. On vaikeaa saada paljon asiaa kuvattua ansiokkaasti lyhyessä tekstissä, mutta nyt se hoitui. Kaikki lähtee liikkeelle aiheen rajaamisesta, ja se olikin tässä tekstissä hyvin tehty. Päätit kirjoittaa pelkästä ratsastuksesta, etkä kuvata kokonaista päivää tallilla. Se oli toimiva rajaus, vaikka tietenkin on välillä kiva lukea pidemmästäkin aikajaksosta. Myöskään pitkät tekstit eivät ole paha asia sinänsä, kunhan ne eivät täyty ajatuksenvirrasta ja turhuuksista.

Erityisen ansiokasta tekstissäsi oli tämä kohta:

"En, kuljen ihan lähellä", sanoin kun huomasin Chain epäröivän.
"Hyvä niin", ei hyvä luoja kun chaista pursui jännitys, päätin ottaa ison askeleen chain kanssa.

Olisit voinut kuitata sen vain sanomalla, että Chaita jännittää, ja that's it. Sen sijaan päätit kuvailla tätä jännitystä, etkä vain tylsästi todeta sen olemassaoloa. Annoit lukijan päätellä itse, miten kovaa Chai jännittää. Mielestäni se, että lukijan annetaan päätellä asioita, erottaa hyvän tekstin keskiverrosta.

Odotan lisää luettavaa innolla!

"Moikka!" Sanoin vastaan tulevalle Chaille jolle annoin painavat kassini.
"Moikka! Tiedoks et on halloween eikä tiilitalon rakennus päivä!" Hän nauroi.
"Huoh. Siellä on Dasun loimi, meidän naamarit, meidän hienot pukumme ja Dasun
huppu! Eikö se saa olla vähän painava??" Luettelin muka vakavana mutta nauru karkasi..

Olimme risteyksessä mistä käännyttäisiin tallille.

"Haetaan Dasu katotaan mitä se tuumaa sen halloween jutuista", sanoin ja Chai
nyökkäsi, hölkkäsin ilman riimua ja narua tarhalle missä Dasu oli. Se tuli höristen
katsomaan minua, Chaita ja
reppua, sitä se haisteli pitkään.
"Tiedä vaikka se reppu söisi sut",  totesin Dasulle Chai nauroi vielä kun tulin
hakemasta riimua, "hyvä," ajattelin, "ehkä mä selviän kun oon Chain kanssa"
mietin. Asiaan.

"Chai varo, tää loimi on aika iso, heitän sen Dasun selkään niin mee sä toiselle puolelle
ottamaan kiinni", sanoin ja heitin loimen ennen kuin Chai oli valmis, Dasu tajusi onneksi
pysyä paikallaan ja Chai
tapansa mukaan nauroi ja kiinnitti loimen kanssani.

Kun loimi ja huppu olivat turvallisesti Dasulla, päätime napata muutaman kuvan ja viedä
säkkikangas-paketti Crimisille. Säkkikangas-pakettimme tanssi minä riimusta pitäen.
Ilmeisesti se luuli olevansa kaunis, "joku pala sillä täytyy aivoista puuttua", mietin, "no, en tiedä, ehkä sen jär-
ki jäi emän mahaan?"

"Hahaa! loimi kiinni, huppu päässä, naamarit naamassa niin näytetään tää Crimisille",
Chai ilmoitti napsien kuvia Dasusta ja minusta.
Maiskutin Dasun liikkeelle ja Cha seurasi koiraa muistuttaen. Crimis istui surullisen näköisenä Snorren karsinassa.
"Onkohan paras hetki?" Kysyin vähän Dasulta mutta chailta tuli vastaus
"Tottakai! Mitä ikinä sureekaan niin ei sitä yksin kannata surra!" Chai huudahti ja käveli Crimiksen luo.
"Mikä hätänä?" Se kysyin hymyillen Crimikselle.
"Ei mikään, vähän huono olo, miksi oot täällä näin aikaisin?" Crimis sanoi.
"Me Jennin kanssa halutaan näyttää jotain "
"Ok", näytimme Dasun ja Crimis  ihasteli sen huppua. Sitten hän nappasi kuvan ja pyysi viemään sen Nillan kanssa tarhaan. Teimme kuten hän käski ja sen jälkeen menimme kolmestaan oleskeluhuoneeseen juttelemaan...
HAPPY HALLOWEEN!!

Anteeks tuli aika myöhässä mutta yritän tsemapa. Ja jos joku ei tiedä niin Chai oli niin vahvasti mukana koska osallistutaan yhdessä!!!  

Olipa kyllä kiva idea osallistua yhdessä Halloween-pukukisaan. Et ole ollenkaan myöhässä, muut oli aikasessa.

Suosikki & vähän kieliopista:

Säkkikangas-pakettimme tanssi minä riimusta pitäen. Ilmeisesti se luuli olevansa kaunis. Joku pala sillä täytyy aivoista puuttua, mietin

Kun kirjoitat ajatuksistasi, et tarvitse heittomerkkejä ("). Niitä käytetään vain silloin, kun kerrotaan mitä joku puhuu ääneen. Puheen kanssa sulla alkaakin olla hyvin kirjoitusasu kunnossa. Tässä esimerkki onnistuneesta kohdasta:

"Chai varo, tää loimi on aika iso, heitän sen Dasun selkään niin mee sä toiselle puolelle ottamaan kiinni", sanoin --

Positiivinen yllätys, että Dasu otti nämä naamiaiset näin lunkisti. Ole kuitenkin aina varovainen, jos teet sen kanssa jotain uutta - ja erityisen varovainen, jos Chai on mukana myös.

Myynnissä! Lisää yksityisviesteillä ja alhaalta hevosen tiesoista