Eräjormailua

"Retkelle, retkelle, retkelle", hihkuin ladan ratissa ajaessani kohti hukkasuota. Olin pakannut reppuun kaikenlaista eräjormatavaraa, kuten esimerkiksi nokipannun ja pyllynalusia. Saavuin hukkiksen pihaan ja miltei juoksin tallihuoneeseen. Avasin tallihuoneen oven ja huudahdin: "joko mennään!" Katselin sitten ympärilleni. Tallihuone oli tyhjä. Lukuunottamatta kahta kissaa jotka katsoivat minua hölmistyneinä ja naukaisivat: "ruokaa!" "Hmm.. taidan olla liian ajoissa", mumisin ja kaivoin kissoille ruokaa kaapista. Käytävältä kuului askelia. Kukakohan sieltä mahtaa tulla?

/Kaikki halukkaat mukaan hevosten kanssa retkelle metsään jonnekin nuotiopaikalle Smile

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Eveliina, laita musiikki pienemmälle", sanoi äiti Pahkamäki tiukasti etupenkillä istuvalle tyttärelleen.
"Oikeesti mutsi? Ei tää oo ees isolla", vastasi nuorempi Pahkamäki kiukkuisesti.
"Älä kutsu äitiäsi mutsiksi. Musiikki pienemmälle", sanoi isä Pahkamäki takapenkiltä kun maasturi kääntyi tallitielle.
"Fine, ihan miten vaan", Eve sanoi ja työnsi kuulokkeet korviinsa.

Auto kaarsi tallin pihaan ja Eve hyppäsi autosta sanomatta sanaakaan antaen Aviciin pauhata korvissaan. Hän oli lupautunut jollekkin tyhmälle maastoretkelle. Varmaan muut hissuttelisivat niillä harrastekaakeillaan käyntiä ja säikähtäisivät joka ikistä pientä kompastusta. Täällä Jumalan selän takana Sissi oli ainoa joka ymmärsi. Alunperin hän oli ollut vuonohevosta vastaan, hän olisi halunnut tulisieluisen mustan ratsuponin jolla olisi voinut voittaa isoja kisoja. "Ei ole rahaa", sanoivat Pahkamäet. Pikku hiljaa hän kuitenkin oli oppinut rakastamaan pientä harmaata tammaa, ehkä sillä voisi vielä päästä Vuonohevosten mestaruuksiin.

Eveliina astui sisään talliin uudessa Spooksin kevättakissaan jonka värit sopivat mariininsinisiin merkkiratsastushousuihin. Hän pakotti hymyn kasvoilleen astuessaan käytävään. Tallihuoneesta kuului ääniä, joten hän suuntasi sinne tiukka tekohymy kasvoillaan.
"Ai moi", hän sanoi punahiuksiselle naiselle joka latoi kissanruokaa kulhoihin ja pyöräytti silmiään kun nainen ei katsonut.

"No moi!" vastasin iloisesti. "Ootko sä tulossa kans tonne retkelle?" kysäisin tytöltä. "Ai niin, minä olen muuten Kirstu", muistin jopa esittäytyä, sillä en muistaakseni ollut tytölle aiemmin esittäytynyt. Kissat alkoivat onnellisina muntata ruokaa naamareihinsa, joten siirryin itse kahvinkeittimen ääreen ja aloin keittää kahvia.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Öö, joo kyl mä tuun", Eve vastasi irvistäen, "mä oon Eveliina", hän esittäytyi vuorostaan.
Tyttö veti tuolin alleen ja istuutui happamana ja katsoi kun nainen keitti kahvia.
"Mitä siel on niinku tarkotus tehä? Kävelläänkö me vaan johonki ja tullaan takas?" hän kysyi epäileväisenä.
Joku pappojen hissuttelureissuhan se selvästi oli. Hän ei olisi edes lähtenyt jollei äiti Pahkamäki olisi sattunut kuulemaan asiasta tallin omistajalta ja mennyt lupaamaan että hän lähtee. Voi huoh.

"Kiva", sanoin iloisesti ja jatkoin: "No me ratsastetaan jollekin nuotiopaikalle ja siellä sitten juodaan kahvit ja paistetaan makkaroita. Sinne on jonkin matkaa, joten välillä voidaan mennä lujaakin, jos kaikki tahtovat". Kahvinkeitin alkoi porista, joten kaivoin keksipaketin kaapista, heitin sen pöydälle ja istuuduin sohvalle.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kei oli ollut siivoamassa Tashan, Fenin ja Dassin tarhaa, kun Kirstu oli viipottanut tuli hännän alla talliin. Punapää oli varmaan ihan kikseissä tulevasta maastoretkestä, jota oli talliporukalle viime viikolla ehdottanut. Pian naisen jälkeen talliin käveli myös se teinityttö, aavistuksen vähemmän innostuneen näköisenä. Evekö se oli? Kei tarkkaili heidän menoaan päättäen kuitenkin tehdä hommansa loppuun ennen sisälle menoa. Hän lähtisi mukaan Tashalla, jonka kuntoa oli jo alettu kohottaa mammaloman jäljiltä. Pidempi maastoreissu tekisi sille oikein hyvää. Sivusilmällä tammaansa katsellen Kei lappasi viimeiset paskat pois tarhasta ja lähti sitten viemään kuormaa lantalaan.

"Helou", mies tervehti porukkaa hetken päästä tallituvassa ja suuntasi automaattisesti kahvinkeittimen luo.
"Oi kun kiva, just oonkin kahvin tarpeessa", hän hihkaisi Kirstulle kiitollisena ja jäi seisomaan kotoisasti porisevan keittimen viereen. Kohteliaisuudesta hän käänsi katseensa nuorempaan tyttöön ja kysäisi, kieltämättä hivenen yllättyneenä:
"Ootko säkin lähdössä retkelle?" Merkkivaatteisiin pukeutunut teinityttö ei vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä, joka lähtisi rämpimään metsään aikuisten kanssa, mutta siellä hän istui - juuri ennen sovittua lähtöaikaa.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Hmm, ehkä se reissu ei tulisi olemaan ihan hirveä. Kunpa vaan tuo nainen tajuaisi välillä olla hiljaa ja antaa hänen olla rauhassa. Eveliina käänsi katseensa kahvinkeittimeen silmät odotusta täynnä. Isä Pahkamäen mielestä kahvi tai energiajuomat eivät soveltuneet nuorille.
"Mä oon vegaani enkä syö makkaraa", Eve sanoi hieman ylpeästi, mutta jatkoi samantien nolostuneena: "äiti pakkas mulle maissia mukaan. Riittäisköhän tosta kahvista mullekkin?"

Ennen kun punapää ehti vastata, ovesta astui sisään aasialaisen näköinen nuori mies, jonka nimeä Eveliina ei muistanut. Tyttö väänteli käsiään hieman vaivaantuneena ja nosti nopeasti hölmistyneen katseensa mieheen ja tarkensi vihreät silmänsä tähän.
"Joo, kyllä mä lähden mukaan", Eveliina sanoi varmasti, "miten niin?"
Mies olisi voinut olla ihan hyvännäköinen ellei olisi ollut niin naisellinen. Harmi.

"Okei, ja eiköhän tuosta kahvista riitä kaikille", vastasin Evelle. "No heipsan", vastasin Keille reippaasti ja jatkoin: "kahvin tarpeessa sitä on itse kukin". Nojauduin syvemmin sohvaan ja nappasin sohvan reunalta viltin johon päätin kääriytyä, siksi aikaa kunnes kahvi olisi valmista.

Kuinka ollakaan, olin päättänyt juuri tänään unohtaa sen hiivatin herätyskellon. Noh, onneksi olin nopea valmistautumaan, enkä nukkunut liian myöhään. Valmistauduin pikavauhtia, sanoin kissalleni heipat ja lähdin juosten tallille. Ehkä ehtisin polttaa yhden savukkeen matkalla, mutta miten se oikein onnistuisi juostessa? Ongelmani ratkesi helposti sillä en ollut juossut aikoihin, joten en jaksanut juosta pitkään, vaan aloin kävellä.

Hevosia ei näkynyt varustautuneena, joko ne olivat jo lähteneet tai sitten eivät vielä. Toivoin jälkimmäistä. Saavuin tallille ja kuulin ääniä. Ihmisten ääniä talli-äänien seasta, en siis omiani. Ja tallihuoneestahan ne äänet kuuluivatkin. Jatkoin siis matkaani sinne.

"Moi vaan kaikille, oonko myöhässä?" tervehdin ja kysäisin. Sitten hoksottimeni käynnistyivät: kahvi oli vasta keittymässä, joten minulla ei ollut hätää. Vastasin siis itse omaan kysymykseeni naurahtaen: "En oo myöhässä". Hyppäsin sohvalle makaamaan niin, että jalkani olivat Kirstun sylissä. "Voisit edes ottaa kengät pois", kuulin Kirstun jupisevan. Ohitin lauseen ja jäin kuuntelemaan muita.

/Kirstu ja Max on molemmat mun hahmoja, joten ei kannata välittää, jos puhun molemmilla näissä. Helpottaa huomattavasti mun kirjottamista. Very Happy

Emilia oli herännyt rauhallisesti uuteen päivään, ja tajunnut sitten kesken aamukahvien, että se maastoreissu olisi tänään! Pitkiin lenkkeihin tottunut Kalle jäi hämmentyneen oloisena asuntoon, hyvä että se ehti tarpeensa tehdä. Emilia oli kuiskannut pahoittelunsa koiralleen, ja sitten kiiruhtanut hirveätä vauhtia tallille. Hän kyllä piti työstään aivan älyttömästi, ja erityisesti yövuoroista, mutta ne sotkivat helposti, varsinkin jos oli sopinut jotain päivälle. Ja työn hehkua vei hieman pois erilaiset nimittelyt, kuten juuri sunnuntain vastaisena yönä heidän piti mennä lopettamaan teinien juhlat, jolloin Emilia oli saanut kuulla olevansa vitun huora, työpari oli homo, ja yhdessä he olivat ihan perseestä.

Emilia kaarsi parkkipaikalle juuri, kun näki Maxia muistuttavan hahmon astelevan talliin. Jes, ehkä ne eivät olleet lähteneet vielä. Ja niinpä tuvasta löytyi kokonainen lössi tuttuja, sekä teinityttö, joka näytti jotenkin tutulta muualtakin kuin tallilta.
"Moii, mitäs tänne kuuluu?" hän totesi ovelta, ja suuntasi sitten automaattisesti Kein läheisyyteen.

Tuttava Viestien lukumäärä : 41 Join date : 17.01.2017

"Ei, EI", huusin Nalalle, punaiselle puolivuotiaalle cockerspanieli pennulleni. Aina kun tulee kiire, niin se keksii pissata lattialle tai pölliä avaimeni ja juosta karkuun. Mutta ei tänään. Tänään se söi laturini. Nappaan pennun syliini ja kiikutan sen portin taakse ja mulkaisen sitä vielä vihaisesti. Typerä rakki. Tulee vielä kalliiksi, kun aina myöhästyy töistä ja joutuu ostamaan päivittäin uuden puhelimen. Nala jäi uikuttamaan surkeana huoneeseen, johon olin kerännyt sille varmaan kymmenen luuta, mutta en välittänyt ja lähdin asunnostani paiskaten oven ehkä turhankin kovaa kiinni.

Avattuani autoni oven saatoin haistaa heti hevosten ja heinän tuoksun. Ilmeisesti aamuheiniä jaettiin juuri, muuten haisisi kakka. Nappasin vielä mukaani pakkaamani repun ja hiippailin talliin. Talli oli tyhjä, mutta kiivas puhe kuului tallin taukotilasta. Astelin varovaisesti sisään ja ymmärsin saapuneeni huoneeseen, jossa tuoksui kahvi ja mikä oli täynnä ihmisiä. Ilmeisesti innokkaita maastoratsastajia. ”Moi”, sain sanotuksi. En tuntenut kovin hyvin vielä ketään täältä tallilta, joten annoin itselleni anteeksi, etten ollut heti täysin elementissäni. Viskasin repun oven viereen lattialle ja kiiruhdin ottamaan hieman kahvia. En tavallisesti juonut kahvia, mutta en jaksanut tehdä teetäkään. Kahvi sai kelvata.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

"Kysyin vaan", Kei totesi nopeasti Eveliinalle ja kääntyi takaisin kahvinkeittimen suuntaan. Ei näistä aamutalleista olisi selvinnyt ilman kahvia. Pian sisään astelivat myös Max ja Emilia, joista jälkimmäinen tuli heti hänen viereensä.
"Aamuväsymystä", Kei naurahti vastaukseksi Emilian kysymykseen ja asetti kätensä huomaamattomasti naisen lanteille. Max oli rojahtanut sohvalle, ja Kei katsoi miestä mietteliäänä. Jalat lepäsivät Kirstun sylissä. Voisiko noilla kahdella olla jotain? Olisipa hauskaa, jos tallille syntyisi useampikin pari.. Pari? Ehkä hän ei voisi vielä sanoa itseään ja Emiliaa pariksi.. Molemmat olivat niin varovaisia, eikä ihme. Molemmilla oli ikävää historiaa parisuhteissa. Kei työnsi ajatuksen syrjään ja kysyi vuorostaan Emilialta, mitä hänelle kuului.

Hetken päästä ovi kävi taas, kun Ida astui sisään. Oliko heitä lähdössä näin monta maastoretkelle? Kirstu selkeästi tartutti ylitsepursuavan intonsa kaikkiin muihinkin. Kei tervehti Idaa, ja alkoi samassa miettiä, oliko Idakin tosiaan lähdössä maastoon. Eikös hänellä ollut nuori ravuriori? Ratsastettiinko sillä myös, jo? Vai tulisiko hän tallin hevosella? Olihan sekin mahdollista. Kei ei kuitenkaan viitsinyt kysyä, näkisihän sen sitten. Ida vaikutti aavistuksen vaivaantuneelta. Olihan täällä toki porukkaa tupa täynnä.

Tervehdin kaikkia tallihuoneeseen tulleita oikein reippaasti. Kun huomasin kahvin olleen valmista heitin tylysti Maxin jalat lattialle ja kipitin vilttiin kääriytyneenä kahvinkeittimelle. "Mm. Kaahvia", sanoin kaataessani kahvia kuppiini. "Minulle ainakin kuuluu oikein hyvää", vastasin Emilialle. "Meitähän lähteekin retkelle mukavan paljon", jupisin iloisesti kipittäessäni takaisin sohvalle kahvini kanssa. "Milläs hevosilla ajattelitte muuten lähteä?" kysäisin mielenkiinnosta. Max vastasi tietenkin, että Kenillä.

Kevin parkkeerasi autonsa muiden autojen viereen ja nousi autosta. Kirstun aiemmin mainitsema maastoretki oli nähtävästi herätellyt useamman ihmisen mielenkiinnon, näin mies ainakin päätteli autojen lukumäärästä. Hän nappasi repun viereiseltä penkiltä ja nousi autosta. Lukittuaan auton ovet mies suuntasi kohti tallia.

Tallihuoneesta kantautuva puheensorina kuului ovelle asti, hyvin vaimeasti tosin. Mies asteli käytävää pitkin ja avasi tallihuoneen oven. "Heissan, mahtuukos tänne vielä?" Kevin huikkasi tervehdyksensä ja etsi katseellaan itselleen vapaan paikan pöydän äärestä. Hän veti tuolin takamuksensa alle ja jäi hetkeksi kuuntelemaan muita.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Ihmisiä lappoi sisälle tallihuoneeseen heti tuvan täydeltä. Eveliina tunsi orastavan ahdistuksen kasvavan sisällään. Tämä ei ollut paikka jossa hän halusi olla. Nuo olivat kaikki melkein satavuotiaita ja vähintään yksi raaja haudassa. Miksi ihmeessä äiti oli mennyt lupaamaan jotain tällaista?

Ruskeahiuksisen naisen kasvoilla välähti tunnistus, Eveliina painui syvemmälle tuoliinsa. Hän tunsi tuon ihmisen jostain, mutta mistä? Naisesta huokui viranomaisuus. Poliisi? Ensihoitaja? Sosiaalityöntekijä? Tyttö siirsi nopeasti katseensa Kirstuun ja Maxiin, jotka vaikuttivat hämmentävän läheisiltä. Miltäköhän tuollainen läheisyys mahtoi tuntua?

Eveliina sai viimein kahvinkupin eteensä ja hän hörppäsi siitä tyytyväisenä. Haistakaa paska, isä ja äiti Pahkamäki. Jos ei muuta niin ainakin hän sai juoda rauhassa kahvia. Kaikki tuntuivat puhuvat yhteen pötköön. Ehkä kukaan ei huomaisi jos hän livahtaisi nopeasti ulos ja kävisi ratsastamassa myöhemmin. Joka puolelta kuului ääniä ja puheensorinaa.

Tuttava Viestien lukumäärä : 41 Join date : 17.01.2017

Istuin muiden joukkoon pöydän ääreen ja hörpin kahviani. Se maistui vahvalta. Tai enhän minä ollut mitään sanomaan, kun en tavallisesti juonut kahvia. Olisi pitänyt ottaa teetä. Mutta olisiko täällä ollut hunajaa, jos olisin ottanut teetä? Ei välttämättä. Sitten olisi voinut juoda teetä. Juon teeni aina hunajan kanssa.

Kirstun kysymys havahdutti minut ja nostin katseeni sohvalla istuvaan Kirstuun. ”Ricolla”, vastasin lyhyesti ja pakotin hymyn nousemaan kasvoilleni. Ori oli viimekuina osoittautunut sen verran selväpäiseksi tapaukseksi, että uskaltauduin lähteä sen kanssa jo porukassa maastoon. Lisäksi maastoreissu olisi hyvä aloitus pienelle kisatauolle ennen kesän tiivistä kisakautta. Yritin hörppiä kahviani vähän kerrallaan tasaiseen tahtiin, jotta se tulisi juotua. Ainakaan en nukahda satulaan, kun saa vähän kofeiinia.

Tuntiessaan käden ympärillään Emilia nojautui tyytyväisenä lähemmäs Keitä.
"Haha, mitäs tässä, taisin menettää mun maineen kivana poliisitätinä, kun teineillä oli vähän juhlia..." hän virnisti. Kirstu kyseli ratsuja, ja brunette vastasi tulevansa "neiti pullaponilla", vaikka se nyt olikin varmaan aika selvää.
"Siis jos se jaksaa, meiltä saattaa jäädä muutamat laukkapätkät väliin, mutta lyllerretään sit siellä perässä."

Muut kaatoivat itselleen kahvia kun se oli valmista ja Kevin saapui paikalle, mutta Emilia jäi vain odottamaan ja näpräämään Kein sormilla. Hän oli yrittänyt vähentää kahvinjuontia kuppiin päivässä, paitsi työpäivinä säännöstä pystyi lipsumaan.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

Kein sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun Emilia painautui hänen kainaloonsa. Ihana, ihana Emilia. Mies hymähti naisen mainitessa teinibileistä. Hän saattoi vain kuvitella, miten törkeästi känniset alaikäiset puhuivat poliisille.
"Sä oot ihan paras", mies mumisi Emilian korvaan ja rutisti tuota lohduttavasti.
"Mä tuun Tashalla" hän vastasi Kirstun kysymykseen.
"Ai se on ratsukoulutettukin? Siistiä", hän kommentoi Idalle. Emilian puhuessa neiti pullaponista Kei ei voinut olla naurahtamatta. Prookkis oli kyllä vähän pallo, mutta kyllä Emilia oli jo saanut sen kuntoa kohotettua siitä mitä se oli ollut tullessaan Hukkasuohon (?).

Hetken rupattelun ja kahvin hörppimiseen jälkeen Kei kysyi, olisiko sitten hevosten laiton aika.

Tervehdin tallihuoneeseen tullutta Keviniä iloisesti ja jatkoin kahvini hörppimistä. Nyökyttelin kaikille hevoskysymykseen vastaaville kahvinjuonnin lomasta. "Mä oon ite vähän kahden vaiheilla et meenkö Spitillä vai Twistillä, Khalilla nyt en ainakaan", selitin ääneen. "Hevosten laitto kuulostaa hyvältä idealta", vastasin Keille.

Hetken muita kuunneltua Kevin sai kiinni mistä ihmiset puhuivat. "Mä lähden Dassilla", mies heitti johonkin väliin ja nousi ottamaan itselleen lasillisen vettä. Mies istahti takaisin tuolille vesilasinsa kanssa ja vilkaisi pikaisesti tuskaisen näköistä teiniä. Mies ei kuitenkaan viitsinyt kysyä mitään ettei tyttö ahdistuisi entisestään vaan keskittyi jälleen kuuntelemaan muiden jutustelua.

Kevin pyöritteli tyhjää lasia pöydällä Kein ehdottaessa hevosten laittoa. "Mustakin kuulostais pikkuhiljaa ihan suunnitelmalta", mies vastasi Kirstun jälkeen ja jäi odottelemaan muiden mielipidettä.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Muut juttelivat tottuneesti keskenään, puhuivat matkasta ja hevosista, mutta ketään ei tuntunut edes kiinnostavan Eveliinan olemassaolo. Hän tunsi itsensä entistä yksinäisemmäksi mutta samalla myös vihaisemmaksi. Kiitos vain äiti ja isä Pahkamäki, nyt hän oli todellakin loukussa. Tyttö puristi kahvikupin kahvaa tiukemmin ja otti pitkän siemaisun ja pyyhkäisi vaaleanruskean suortuvan kasvoiltaan.

Sana "poliisi" herätti Eveliinan huomion. Hemmetti, se nainen oli poliisi. Samantien Eveliina muisti. Näpistys ostoskeskuksesta. Jos sitä edes ostoskeskukseksi voi kutsua. Hän oli varastanut ripsivärin koulukaverinsa seurassa. Anniina oli tottunut näpistelijä eikä koskaan jäänyt kiinni, mutta Eveliina ei ollut koskaan varastanut. Hän oli jäänyt kiinni Anniinan livahtaessa salamannopeasti ulos liikkeen ovesta. Nolona hän oli joutunut vartijan pieneen koppiin ja poliisi kävi paikalla nuhtelemassa häntä. Äiti Pahkamäelle soitettiin ja hän sai kuukauden arestia. Eveliina inhosi Anniinaa.

Muut alkoivat suunnitella lähtöä. Jos Eveliina meinasi kadota paikalta, niin kohta olisi juuri se hetki. Hän huomasi nuoren miehen vilkaisevan häntä nopeasti, mutta jatkavan samantien keskustelun seuraamista. Nyt voisi olla oikea aika poistua.

Tuttava Viestien lukumäärä : 41 Join date : 17.01.2017

Join viimeisen kulauksen kahvistani ja laskin mukin pöydälle. Kein toteava kysymys sai minut naurahtamaan. Ei sitä oltu koulutettu, mutta ei se selästäkään heittänyt. ”No tavallaan. On sillä muutaman kerran käyty selässä ja montèahan mä sillä aattelin myös kisata”, pystyin nyt vastaamaan varmuudella. Oli sillä muutaman kerran ratsastettu Ranskassa. Kuulemma olivat olleet selässä heti, kun oli siirtynyt kolmivuotiskaudelle.

Kertasin mielessäni kaikkien ratsut. Onneksi Max tuli Kenillä, niin Ricolle on mukana joku tuttu kaveri, johon voi tarpeen tullen turvautua. Tarhakavereita kun olivat. En kuitenkaan muistanut millään, kenellä Eveliina, jos oikein muistelin, oli ilmoittanut tulevansa. ”Hei, Eveliinahan sä olit, eikö? Kenellä sä meinasit tulla maastoon?” Kysyin tältä nuorelta naiselta. Tiesin kyllä että hän omistaisi Sissin, mutta kunhan kysyin kohteliaisuutta.

Mode Viestien lukumäärä : 212 Join date : 22.10.2014

"Ota Twisti, niin ei ainakaan tuu orikahakkaa", Kei naurahti Kirstulle. Hän ei tiennyt, miten Spitti ja Rico tulisivat toimeen. Ken ja Rico taasen olivat mitä parhaimmat kaverukset, tarhasivatkin yhdessä. Mutta Spitti.. Se olikin vähän tulisempi tapaus. Hevoset olisivat varmasti muutenkin ihan kikseissä päästessään kevätmaastoon, ja vieläpä isolla porukalla. Olisi paras pelata varman päälle.

Muutaman kerran selässä? Kei katsahti Idaan hitusen hämmentyneenä, muttei sanonut mitään. Ei kai siinä sitten mitään - omistajahan parhaiten hevosensa tiesi. Mies nappasi kypäränsä hyllyltä ja lähti ulos. Ehkä ne toisetkin sieltä matelisivat jossain vaiheessa. Hänellä alkoi jo tulla yliannostus ihmismäärästä noin pienessä tilassa, ja Tashan luo pakeneminen kuulosti suorastaan loistavalta vaihtoehdolta. Tamma tuli portille vastaan iloisesti höristen, ja Kein sydän oli haljeta rakkaudesta.
"Hei kultapieni", mies mutisi hiljaa ottaessaan tamman tarhasta. Harjaamisessa voisi hetki vierähtää - Tashan jalat olivat yltäpäältä kurassa. Onneksi oli ollut kevyt loimi päällä, niin ei ihan koko hevosta tarvitsisi puunata..

Kei harjasi hevostaan sen karsinassa, jotta muillakin olisi tilaa liikkua tammatallissa. Ainakin Kevin tulisi tänne Dassin kanssa. Vielä hetken ollessaan yksin Kei jutteli Tashalle, miten onnellinen hän oli, kun hänellä oli Tasha ja Emilia. Ja Kallekin oli hirmu kiva, se Emilialle jäänyt koira.

Kei lähti jo tallin puolelle, joten Emilia jäi hieman orpona paikalleen. Vasta nyt hän tajusi kunnolla, ettei tuntenut näistä ihmisistä oikein ketään. Small talk kahvin äärellä vielä meni, mutta Emilia tiesi vain näiden hevosista. Ainoan poikkeuksen teki Kei, Kein kanssa Emilia oli jutellut enemmän.
"Se on sit lähtenyt vissiin ihan hyvin käyntiin, sen Ricon kanssa? Olisitpa nähnyt Tumpin sen alkuaikoina..." nainen virnisti, vaikka tiedostikin Tumpin ja Ricon erot. Tumppi oli Emilialle tullessaan jo kokenut ravihevonen, jonka selässä ei oltu ikinä käynyt koko sen elämän aikana. Rico sen sijaan vissiin aloitteli vielä kunnon raviuraansa.

Emiliakin alkoi valua kohti ulko-ovea, samalla pohtien mistä tuskastuneen oloinen teinityttö oli tuttu. Hän päätyi siihen lopputulokseen, että varmaan töistä, siellähän niitä ihmisiä näki usein. Mutta ei Eveliina sitten ollut varmaan mikään nuorisorikollinen, vaan tehnyt jonkun arkipäiväisen jutun, joita oli tullut niin monta, ettei Emilia kaikkia muistanut naamalta. Tai ehkä tyttö oli ollut vain sivullisena. Kaikki ihmiset tuntuivat jäävän vain hämärän muistikuvan varaan, sillä työvuoronkin aikana tapasi niin monta.

"No, mä meen ainakin pyydystämään ton poninpirulaisen tuolta", Emilia totesi, ja suuntasi tuvasta ulos. Prookkis oli keksinyt hauskan leikin olla aina välillä antamatta kiinni, vaan se halusi käydä kaikki tarhan nurkat läpi Emilia vanavedessään ennen kuin pystyi menemään sisälle.

"Joo Twistillä meno kuulostaa hyvältä", vastasin Keille. Siirsin tyhjän kahvikuppini tiskipöydälle ja ihmisten poistuessa hevostensa luo päätin itsekin tehdä niin.

Twisti odotti iloiseen tapaansa minua portilla. Khal touhusi jotain laitumen perällä. "No niin, tuleppas", sanoin Twistille ja vein sen ulos harjauspaikalle. Ajattelin, että sisällä voisi olla tungosta. Aloitin Twistin harjaamisen, varusteet olinkin jo aiemmin tuonut ulos.