Eräjormailua

First topic message reminder :

"Retkelle, retkelle, retkelle", hihkuin ladan ratissa ajaessani kohti hukkasuota. Olin pakannut reppuun kaikenlaista eräjormatavaraa, kuten esimerkiksi nokipannun ja pyllynalusia. Saavuin hukkiksen pihaan ja miltei juoksin tallihuoneeseen. Avasin tallihuoneen oven ja huudahdin: "joko mennään!" Katselin sitten ympärilleni. Tallihuone oli tyhjä. Lukuunottamatta kahta kissaa jotka katsoivat minua hölmistyneinä ja naukaisivat: "ruokaa!" "Hmm.. taidan olla liian ajoissa", mumisin ja kaivoin kissoille ruokaa kaapista. Käytävältä kuului askelia. Kukakohan sieltä mahtaa tulla?

/Kaikki halukkaat mukaan hevosten kanssa retkelle metsään jonnekin nuotiopaikalle

Eveliina hätkähti kun kuuli jonkun puhuvan hänelle. Tyttö oli ollut jo varma että olisi ehtinyt livahtaa pois mutta mutta nyt hän tunsi kuinka useammat silmäparit porautuivat häneen.
"Joo, Eveliina tai lyhyemmin vaan Eve", hän vastasi varmalla äänensävyllä, "mä tuun Sissillä, se kuulemma kaipaa pitkää maastolenkkiä", hän jatkoi antaen ymmärtää ettei ollut itse tehnyt päätöstä asiasta.
"Millanen hevonen sulla on?" hän kysyi Idalta hieman uteliaana kun muut niin kauhistelivat naisen mukaan lähtemistä.

Tyttö tunsi kuinka Emilia katsoi häntä. Varmaan paheksui. Sellaisiahan ne poliisit olivat. Eveliina kääntyi paremmin Idaan päivän jottei olisi tuntenut naisen katsetta.

Huokaisin mielessäni, kun olin muistanut tytön nimen oikein. Olisi ollut noloa, jos hän olisikin ollut joku muu. Oikeastaan tunsin kaikki täältä vain nimeltä. Ja niin kuin olin arvellutkin, Eve ajatteli tulla Sissillä. Olin joskus nuorempana käynyt vaelluksilla ja toivonut pääseväni ratsastamaan vuonohevosella. Ne olivat niin kivan näköisiä.

Naurahdin hieman Even uteluille Ricosta. Hän oli ilmeisesti huomannut Kein epäilevät katseet. Kyllä Rico menisi porukassa mukana hienosti.
”Niin Rico… No ihan mukavahan se on. Ei sen kanssa ole tullut vielä mitään ongelmia. Ja kyllä se mukana menee hyvin, kun onhan sillä ajettu paljon ja Ranskassa sen ratsastus ei varmasti ole jäänyt pelkkään hissutteluun”, vastasin. Montè oli kuitenkin Ranskassa keksitty ja suosittu kilpailumuoto ravihevosella niin tietenkin siellä oltiin heti selässä, kunhan hevonen oli tarpeeksi kypsä.
”Joo on toi juossu raveissa ihan hyviä aikoja jo, mitä nyt viimekerralla kävi vähän kuumana ja laukkasi. On se kunnossa mutta pidän nyt vähän lomaa, ettei nouse päähän noi hommat. Mut ratsastuksen kanssa mun ystävä June lupas vähän auttaa kunhan se ehtii. Pari päivää sitten kävin sen kanssa ravailemassa tuolla mettässä”, selitän innoissani. Olin jo tottunut tilanteeseen ja kaikki vaikuttivat ihan mukavilta, joten aloin olla jo oma puhelias itseni muiden seurassa.

Muut alkoivat jo valua hevostensa luokse, joten päätin itsekin lähteä. Vein kahvikuppini tiskialtaaseen ja pesin sen. Laitettuani sen kuivauskaappiin nappasin reppuni lattialta ja lähdin hakemaan Ricon varusteita sen karsinalle.

Otin Ricon estesatulan, sillä saisin säädettyä siihen jalustimet lyhyemmiksi, jolloin olisi helpompi istua kevyessä istunnassa. Päätin myös ottaa meksikolaiset suitset, sekä pelhamkuolaimen. Uskoin, että olisi viisaampaa lähteä hieman vahvemmalla kuolaimella, kun en oikeastaan tiennyt miten Rico käyttäytyisi. Paitsi että olihan se ihan kiva ajaa porukassa, mitä nyt vähän kuumuu kovemmassa vauhdissa, mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun hevonen lähtisi viemään. Lisäksi otin vielä bootsit, suojat ja martingaalin mukaan. Ihan vain varmuuden vuoksi. Vein tavarat Ricon karsinan viereen ja lähdin hakemaan ratsuani. Oli outoa kutsua Ricoa ratsuksi.

Rico oli syömässä aamuheiniään, eikä juurikaan huomioinut minua, kun tulin sen viereen. Nappasin sen riimusta kiinni ja vedin sen pään ylös, jotta sain ketjun pujotettua sen turvan yli. Ori näytti loukkaantuneelta, kun tulin keskeyttämään sen ruokailun, mutta kyllä se siitä piristyisi kun tajuaisi minne se pääsisi. Ricon tarhakaverit jäivät onnekseni syömään heiniään, kun vein Ricon portista ja talutin sen karsinaan.

Sidoin orin karsinaan, missä se taas näytti nyrpeää naamaa, kun ei päässyt kaivamaan kuivikkeiden sekaan jääneitä heiniä. Harjasin sen pikaisesti, sekä selvitin sen jouhia. Ne eivät olleet kovinkaan takkuiset, sillä selvitin niitä aika ahkerasti. En tykännyt ajaa hevosella, jonka häntä oli likainen ja solmussa.

Kevin nousi tuoliltaan ja vei lasinsa tiskialtaaseen pian Kein ja Kirstun jälkeen. Hän asteli satulahuoneeseen ja keräsi Dassin tavarat syliinsä. Mies kantoi tavarat tamman karsinan eteen ja tarkisti ettei käytävän narut olleet kärsineet.

Dassi seisoi Fenin vieressä heinien äärellä. Kevin katseli tammaansa, joka oli kuran kuorruttama. "Jaahas, että tämmönen ylläri", mies mutisi päätään heiluttelevalle hevoselle. Mikään ei tainnut olla Dassin mielestä parempaa kuin piehtarointi märässä kurassa, paitsi laukkaaminen täyttä vauhtia. Ja ruoka. Kevin huokaisi kiinnittäen riimunnarun tamman riimuun ja lähti sitten taluttamaan kurakasaa kohti tallia.

Dassi asteli rennosti Kevinin ohjaamana pesukarsinalle. "Meillä menee ehkä tovi. Dassi haluaa suihkun ennen lenkkiä", Kevin huikkasi ohimennessään Keille, joka touhusi hevosensa parissa. Kevinin onneksi Dassi seisoi rauhallisesti paikallaan eikä ryhtynyt vesisotasille, kuten sillä nykyisin oli tapana.

"Hmm, sehän kuulostaa ihan kivalta", Eveliina sanoi vakuuttavasti. Äl oo äl, joku entinen ravuri? No jokainen tyylillään, jos ei ollut varaa parempaan niin kai sitä ravurillakin voi harrastaa. Eve tunsi pienen katumuksen sisällään, hän ei ollut maksanut Sissistä penniäkään, eikä kyllä sen varusteista tai omista vaatteistakaan. Äiti ja isä Pahkamäki korvasivat rakkauden rahalla, Eveliina tiesi sen vaikkei koskaan asiasta puhunutkaan.

Muut alkoivat valumaan talliin päin, joten tyttö kiskaisi ruskeat, italialaiset mittatilaussaappaat jalkaansa ja kiinnitti kannusremmit. Sissi oli jo sisällä, joten Eveliina kävi hakemassa tummansinisen, kauniisti brodeeratun ja koristellun satulahuovan jonka väri sointui hänen housuihinsa.
"Moi harmaa", hän kuiskasi tammalle avattuaan karsinan oven.
Hän rapsutti tamman otsaa kevyesti, riisui talliloimen ja alkoi harjaamaan sitä. Onneksi Sissi oli klipattu paria viikkoa aiemmin joten karvaa ei lähtenyt yhtään. Hän kuunteli kuinka muut ähisivät kuraisten ja takkuisten hevostensa parissa ja tunsi pienen ylpeyden piston kun Sissi oli niin hyvässä kunnossa. Tullessaan se hädin tuskin kulki peräänannossa, poni oli lihava ja huonokuntoinen, mutta nyt se alkoi jo taipumaan kouluratsastukseen hyvin. Kunnon kohotusta se vielä vaati, mutta näytti kuitenkin lihaksikkaalta ja sporttiselta, noin niin kuin vuonohevoseksi.

Harjauksen jälkeen Eveliina haki tamman satulan ja suitset varustehuoneesta. Hän laski kalliin, sinisen huovan ponin selkään ja varmisti että se ei painanut säkään. Lampaankarvaromaani sen päälle ja ruskea estesatula paikoilleen. Tyttö varmisteli että satula oli sopivalla paikalla ennen kuin veti vyön ensimmäiseen reikään. Hän puki ponille samansävyiset lampaankarvalla pehmustetut näppärisuojat.

Tyttö kuunteli puheensorinaa ympärillään, kukaan ei enää puhutellut häntä, mutta tyttö oli tyytyväinen kahdenkeskisestä ajasta poninsa kanssa. Hän otti karsinan ovesta tummansinisen - edelleen vaatteisiinsa ja huopaan sopivan ratsastusloimen, jossa oli upeat kermansävyiset kantit ja palmikoitu häntäosa ja puki sen ponille - ihan vaikka varmuuden vuoksi, sää oli aika viileä eikä hän tiennyt mitä vauhtia he menisivät.

Kevinin ääni sai Kein säpsähtämään, niin uppoutunut hän oli ollut ajatuksiinsa. Mies nousi Tashan jalkojen parista ja kurkisti käytävälle.
"Eikä", hän virnisti nähdessään Dassin, joka oli yltäpäältä kurassa. Sillä ei ollut ollut edes loimea(?)! Voi Kevin-parka. Kaksikon mennessä ohi Kei laskeutui takaisin Tashan jalkoihin, jotka olivat onneksi ainoa kurainen osa hänen hevostaan. Koska märkä kura ei lähtenyt pelkällä harjalla, myös Kei päätyi pesemään Tashalta jalat polvista alaspäin. Pesun jälkeen mies kuivasi jalat huolellisesti pyyhkeellä ja kääri ne violetteihin pinteleihin. Myös satulahuopa oli violetti - väri puki tummaa hevosta upeasti. Kun Tasha oli täydessä varustuksessa, Kei kuikuili Kevinin suuntaan, josko he olisivat jo valmiita. Hän ei muistanutkaan, milloin olisi viimeksi ollut näin isolla porukalla maastossa. Varmaan silloin, kun oli ollut teini-ikäisenä Valveunen ratsastuskoulussa töissä.. Mitähän Jaimelle kuului? Kei hymyili muistoille, jotka yhtäkkiä tulvivat hänen mieleensä.

Kuivattuaan Dassin enimmistä vesistä Kevin levitti viltin tamman selkään ja kaulalle. Taluttaessaan hevosen käytävä paikalle mies manasi itseään kun ei ollut loimittanut tammaa. Kevin kuivaili hevostaan vielä hetken Dassin karsinan ovella odottelevalla pyyhkeellä ja harjasi tamman perusteellisesti. Mies nosti mytyssä olevat viltin ja pyyhkeen lattialta ja ripusti ne kuivumaan tamman karsinan ovenpielessä oleviin nauloihin. Kevin varusti tammansa ja kääri heijastavat pintelit tamman jalkoihin. Lisäksi hän asetteli heijastimilla varustellun ratsastusloimen tammalle. Mies taputti tammansa kaulaa, joka oli ollut yllättävän nätisti koko varustuksen ajan. Mies irroitti tammansa ja huikkasi muille menevänsä ulos Kirstun ja Twistin luokse katsomaan joko siellä olisi muitakin valmiina.

Hätkähdin hereille tyhjässä tallihuoneessa. Viimeisen poistujan oven sulkeminen oli herättänyt minut. En käsitä miten ehdin nukahtaa. Nousin ylös reippaasti ja lähdin hakemaan Keniä tarhasta. Ken tuli ylpeänä portille vastaan. Muut hevoset olivat yltäpäältä kurassa, mutta ei tietenkään hienohelma-Ken. Se nopeuttaisi varustamistani. Tervehdin karsinalle mennessäni Idaa ja Ricoa. Varustin homopoikani ripeästi kaikkiin mahdollisesti tarpeellisiin varusteisiin. Varmistin, että sen jaloissa olevat pintelit pysyisivät vielä ratsastuksenkin ajan, Ken kun ei ilmeisesti aamulla ollut suostunut lähtemään ulos ilman pinteleitä.

Onnekseni Rico ei ollut piehtaroinut tai muutenkaan juossut rallia aamulla, joten selvisin nopeasti vain harjaamalla hevosen läpi. Edes sen jalat eivät olleet kovin kuraiset. Kun olin saanut sen jalat siisteiksi vedin pojalle bootsit etujalkoihin, sekä kaikkiin jalkoihin suojat. Viime kerralla, kun olin ollut ratsastamassa Ricolla, suojat olivat olleet yltä päältä kurassa, mutta olin saanut ne onneksi hinkattua puhtaiksi. Satulan nostin aluksi hieman eteen, mistä liu`utin sen sään taakse oikealle paikalleen. Ennen vyön laittoa laitoin orille vielä suitset, jotta sain martingaalin näppärästi vyön läpi. Laitoin riimun vielä suitsien päälle, jotta pysytin jättämään Ricon yksin karsinaan.

Kaivoin repustani vihreän ratsastustakkini ja vedin sen ylleni. Tervehdin ohi kulkevaa Maxia, jolle tulisi vielä kiire, jos hän meinasi ehtiä mukaan. Vedin kypärän päähäni ja otin Ricolta riimun päästä. Sulloin riimun, sekä narun reppuuni, jonka heitin selkääni. Jäin nojailemaan karsinan seinää vasten samalla silittäen Ricon kaulaa, kun odotin että Max saisi ratsunsa valmiiksi tai joku tulisi hoputtamaan meitä.

Kevin saapui ulos seurakseni. "Moikka!" tervehdin samalla kun laitoin vielä satulavyötä kiinni. Mietin mielessäni, että minun pitäisi varmaankin alkaa miettiä järjestystä retkelle. "Mitenhän sitä järjestäydytään jonoon? Minä varmaankin johdan. Oisko sulla ideoita?" kysäisin Keviniltä. Muutkin alkaisivat varmaankin kohta valua paikalle.

Kevin talutti tanssahtelevan tammansa Kirstun ja Twistin luo. Mies vastasi naisen tervehdykseen ja rauhoitteli hevostaan. Kevin silitti Dassin kaulaa ja katseli Twistin parissa ahertavaa Kirstua. "Järjestys, hmm...", mies tuumaili hetken. "Ehkä olisi ainakin hyvä laittaa Ida ja Rico lähelle Maxia ja Keniä. Ken ja Rico ovat tarhakaveritkin, joten se voisi tuoda turvallisuuden tuntua myös Idalle ja Ricolle?" Kevin vastasi mietteliäästi työntäen samalla Dassin turpaa kauemmas taskultaan. Dassi kuopaisi muutaman kerran kärsimättömästi maata ja tyytyi tekemään tuttavuutta Twistin kanssa kun herkkuja ei herunutkaan. "Mä voin pitää perää tän kiukkupyllyn kanssa, mikäli muita halukkaita ei ole", mies lisäsi.

Kei ja Tasha tulivat Kevinin perässä pihalle, pitäen hyvän välimatkan Dassiin. Täysiverinen näytti siltä, että hyppisi pian seinille - tai heidän päälleen. Kevättä rinnassa, Kei naurahti mielessään. Hänen tammansa oli suhteellisen rauhallinen. Vielä.
"Oon samaa mieltä", Kei huikkasi kommenttinsa Kevinin ehdotukseen Kenistä ja Ricosta saapuessaan tuon ja Kirstun luo. Oripojat tulivat suorastaan hämmästyttävän hyvin toimeen, sen oli hänkin huomannut. Tashaa eivät toiset tammat kiinnostaneet, se katseli ympärilleen ja puhalteli ilmaa Kein hiuksiin.
"Me voitaisiin Tashan kanssa tulla vaikka Twistin perään", mies ehdotti.

Kei kiristi vielä satulavyötä ja punnisti sitten itsensä Tashan selkään. Tamma tiesi heti, että nyt oltiin menossa maastoon, kun kerran noustiin ratsaille jo tallipihassa. Se käänteli korviaan jo hitusen virkeämpänä. Kun tallipiha alkoi täyttyä ratsukoista(?), Tasha otti pari hermostunutta askelta sivulle. Se ei ollut pitkään aikaan mennyt näin isossa porukassa, vaikka kisoissa olikin siihen tottunut. Viime kisoista vaan oli jo aika hurjasti aikaa, Tasha kun oli varsonut viime kesänä. Varsan saaminen oli Kein helpotukseksi saanut tamman luonnetta tasaisemmaksi, eikä se enää ollut kamala ämmä huonompinakaan päivinä. Kei silitteli hevosensa kaulaa ja odotteli, että muutkin pääsisivät ratsaille ja retki voisi alkaa.

Eveliina sai puettua ripeästi loimeen sointuvan korvahupun Sissille, puki meksikolaiset timanteilla varustetut suitset sekä väreihin sopivan martingaalin tammalle. Hän veti tummansinisen timanttikypärän päähänsä ja talutti ponin pihalle. Muut sopivat jo järjestyksestä, joten Eveliina jäi kiristämään satulavyötä ja nousi ketterästi Sissin selkään joka otti saman tien muutaman sivuaskeleen innokkaana. Ponilla oli taitava kyky tietää milloin he olivat lähdössä maastoon tavanomaisen treenin sijaan. Hän kuunteli muiden ilakointia ja järjestyksen suunnittelua muttei halunnut puuttua siihen mitenkään.

// Anteeks ihan kauheesti kun kesti näin kauan, IRL-vuononi ja työt on vieny oikeasti kaiken ajan minkä kuvitella saattaa D:

”Tuutko jo kohta?” hoputin Maxia taluttaen Ricoa jo käytävällä. ”Mä meen jo”, ilmoitan jo puoliksi ulkona. Olin napannut mukaani varmuudeksi raipan, jos Rico päättää laittaa ranttaliksi.

Suurin osa maastoon ilmoittautuneista ratsastajista olikin jo valmiina tallipihalla. Pysäytin ratsuni hieman etäämmällä muista ja laskin jalustimet alas Ricon seisoessa nätisti paikoillaan. Se ei tuntunut välittävän tammoistakaan. Ei Ricoa kyllä muutenkaan tammat haitanneet. Siksi se oli saanut pysyä orina, kun sen olin ostanut. Kipusin pienen jakkaran päältä orin selkään ja taputin sitä kaulalle. Rico taisi olla ensimmäinen hevoseni, jopa pysyi paikallaan selkään nousussa. Jalustimet olivat sopivat viimekerrasta, joten kiristin vain satulavyön ja päätin siirtyä Ricon kanssa vain muiden joukkoon.

Paikalla taisivatkin olla jo kaikki paitsi Max ja Ken. Rico tuijotteli hieman hölmistyneenä sekalaista sakkia, joka liikahteli epämääräisesti maastoretkestä innoissaan olevilla hevosilla. Ori ei vielä oikein tiennyt miten tilanteeseen pitäisi suhtautua, joten taputin sitä vain kaulalle, jotta se tuntisi olonsa turvallisemmaksi. Tein niin aina, jos sitä jännitti kilpailupaikalla jokin tilanne. Etenkin pesutiloissa oli jännittävä olla, sillä siellä kaikui ja oli kova meteli, kun tammat ja oriit olivat lähekkäin ja kuopivat maata samalla kiljuen toisilleen. Tilanne muistutti jalkapallo-ottelun välierää, jossa kiihtyneet fanit sättivät vastakkaisen joukkueen faneja. Onneksi ulkona ei sentään kaikunut.

// Joo tässä vähän itse kullakin ollut kiirettä, kun koulut loppu koeviikkoon ja heti siitä alkaa kahdet kesätyöt. Millonkohan viettäs sitä lomaa?

"Joo, oon ihan just valmis", huikkasin Idalle kiristäessäni samalla Kenin satulavyötä. Ken pisti stopin päälle, sillä yksi pinteli ei ollutkaan pysynyt kunnolla. "Voi elämä sinun kanssasi", mumisin ja palasin sen takajalan ääreen.

"Sori, oltiin vähä hitaita, kun tää hienohelma ei suostunu millään lähtemään karsinasta, ennen ku kaikki oli tiptop", selitin muille vaivaantuneena, mutta samalla nauraen. Että hevoseni kyllä osasi olla outo. Hyppäsin ripeästi hevoseni selkään samalla Ken örähteli muille hevosille kuninkaallisia tervehdyksiään.

Emilia oli jäänyt hieman omiin maailmoihinsa, mutta eksyi silti muiden mukana pihalle. Prookkis pönötti jalat tukevasti levällään, pää ylhäällä ja korvat hörössä. Siitä se katseli ympäristöä ja muita hevosia hilpeän oloisena, samalla kun Emilia tuskasteli satulavyön kanssa. Vyö piti vetää tiukalle selästä käsin, tai muuten satula pyörisi pitkin ja poikin poninpalluran kylkiä. Ja siitä Roosa ei pitänyt sitten alkuunkaan.
"Me voidaan jäädä aika perälle, Prookkis on varmaan teihin muihin verrattuna hitaampi", Emilia totesi ja suoristi satulahuopaa. Prookkis itse asiassa oli aika nopea, mutta sen kunto ei ollut vielä kummoinen, joten Emilia ei viitsinyt pistää sitä juoksemaan hiki hatussa muiden perässä koko lenkin ajan.

Kun kaikki olivat koossa, olimme valmiit aloittamaan. "Okei, no jos järjestäydytään jonoon miten kenestäkin tuntuu, ja jos joku paikka ei sovi, niin sitten vaihdetaan järjestystä, sopiiko?" kysäisin muilta iloisena. En ollut kauhean hyvä tässä järjestyksen laatimisessa, mutta ehkä se sai kelvata. Aloimme järjestäytyä jonoon. Minä ja Twisti lähdimme johtamaan kulkuetta käynnissä kohti nuotiopaikkaa.

Kei ohjasi Tashan Kirstun ja Twistin perään. Kirpeä kevätilma ja hitusen lämmittävä aurinko tuntuivat hyvältä mustaa tuulitakkia vasten. Tasha käveli reipasta käyntiä, mutta pysyi kiltisti Twstin jäljessä. Tilanne voisi olla eri, jos ja kun otettaisiin laukkaa.. Itsekseen hymyillen Kei nautti ratsastuksesta. Seitsemän ratsukon kavioiden kopse täytti hiljaisuuden vielä vähän routaisella hiekkatiellä.

Kun he olivat aikansa kävelleet, Kei ehdotti Kirstulle, josko otettaisiin vähän ravia. Tasha piristyi entisestään askellajin vaihtuessa, ja Kei pidätteli sitä kevyin sormiliikkein, jottei se olisi kaahottanut Twistin ohitse. Tamma huiskaisi mielenosoituksellisesti häntäänsä, mutta jätti protestointinsa siihen. Kei taputti tyytyväisenä hevosensa kaulaa. Osasi se vaan käyttäytyä hienosti, vaikka ratsastettiinkin suhteellisen isossa porukassa - yleensä maastoon mentiin yksin, kaksin tai kolmen hengen voimin, mutta ei nyt sentään seitsemän. Ravin lomassa Kei vilkaisi taakseen tsekatakseen viittä muuta ratsukkoa. Pysyivätkö kaikki edelleen yhtä nätisti jonossa?