PääsivuPääsivu  HakuHaku  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa
 

 Tie Tähtiin - 1. osakilpailu

Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 804
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptySu 17 Helmi - 0:03

First topic message reminder :

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Tietahtiinmusta

Tie Tähtiin 2019 starttaa Hukkasuossa ensimmäisen osakilpailun merkeissä 24.02.2019. Tervetuloa kilpailemaan sekä koulu- että esteratsastuksessa tai vain nauttimaan päivästä kisapäivän hulinassa ja kevättalven auringossa!

Sekä verryttely että kilpailut ratsastetaan Hukkasuon maneesissa ulkokentän liukkauden vuoksi.

Uuden tallin taukotuvasta löytyy kioski, josta voi ostaa itselleen kylmiä tai kuumia juomia sekä purtavaa. Menusta löytyy hodareita, kanasalaattia, Hantsun leipomaa pullaa sekä vegaaniystävällisinä vaihtoehtoina falafel-salaattia ja suklaa-kookospalloja. Juomavalikoimassa kahvia, teetä, viinimarjamehua ja kivennäisvettä.


Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Tallipiha_orig


HENKILÖKUNTA

Kioski: Nitthan Chai Paithoonbuathong
Kuuluttajat: Emilia Lukkari
Verryttelyalueen valvoja: ?
Koulu- ja estetuomari: Thomas

Lue lisää henkilökunnasta.




LUOKAT

Kouluratsastus
1. Helppo C (easy)
2. Helppo B (medium)
3. Helppo A (hard)
4. Vaativa B (expert)

Esteratsastus
5. 60cm (easy)
6. 80cm (medium)
7. 100cm (hard)
8. 120cm (expert)

(luokat numeroitu uusiksi 22.2)




JÄLKI-ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittautuminen tähän topiciin viimeistään 23.2 alla olevassa muodossa:

Luokka
Ratsastajan nimi – [*url=osoite]Hevosen nimi[/url*]

Valmennusten lisäarvat ja kilpailupäivän tuotokset tulee lisätä tähän topiciin viimeistään 23.2.




OSALLISTUJAT JA LISÄARVAT

Kouluratsastus

1. Helppo C, taitotaso easy

Lea - Hämärävoitto
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 2+3
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 3+2
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 3+2
Essi - Fantastico, Sateentalli 2
Laura - Calimera, Sateentalli
Lilja - Savun Zorron, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 2
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 2+1
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate 2
Kirstu -  Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele
Milla - Agnetha 'If, Seppele


2. Helppo B, taitotaso medium

Selina - Solidago Thalia 2
Linnea - Camelopardalis 2
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 3
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 3
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 3+1
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit 2
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 3
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 2
Liinu - California Dreamin', Sateentalli
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 2
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 2
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 2
Max -  Kingdom's Gentleman, Hukkasuo 1
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 1
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo 1
Mistel - Rainmaker, Seppele 1
Pyry - Suvitaika, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele


3. Helppo A, taitotaso hard

Tinu - Trullin Hämy-Valo 1
Tia - Stillegaards Garrard 2+2
Ella - Aberash Empire 1
Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit 2
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 2
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate 2
Sarah - No Worries, Auburn Estate 1+2
Janna - Sharazan, Auburn Estate 1
Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo 2+1
Reita - Sand Pond, Hukkasuo 2
Stella - Betume, Seppele 2
Robert - Harriet V, Seppele 2

4. Vaativa B, taitotaso expert

Theodore - Rauolin
Mirkku - Vegas Showgirl 1
Sebastian - Mondbark Juniper 3
Marcus - Tadeo v.d. Zelos
Meiju - Aberash Empire 2
Lydia - Kheops 2
Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit 1+2
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit 2
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit
Minea - Nightlight, Sateentalli 1
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila
Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate 2+2
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele 1
Salma - Bonnie KN, Seppele 2




Esteratsastus

5. 60cm, taitotaso easy

Lea - Hämärävoitto
Anamaria - M.B. Osmi 2
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 3
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 3
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 3+1
Essi - Fantastico, Sateentalli 3
Laura - Calimera, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 2
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 2+2
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate
Kirstu -  Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele 1
Milla - Agnetha 'If, Seppele
Nella - Gekero, Seppele

6. 80cm, taitotaso medium

Selina - Solidago Thalia 2+2
Kaisa - Pärren Varro
Linnea - Camelopardalis 2
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 3
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 2
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 1
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 3
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 2
Liinu - California Dreamin', Sateentalli 2
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 2
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 2
Max -  Kingdom's Gentleman, Hukkasuo
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Mistel - Rainmaker, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele

7. 100cm, taitotaso hard

Ella - Aberash Empire 2
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 3
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Janna - Sharazan, Auburn Estate 2
Reita - Sand Pond, Hukkasuo 2+2

8. 120cm, taitotaso expert

Mirkku - Vegas Showgirl 2+1
Sebastian - Mondbark Juniper 2
Marcus - Tadeo v.d. Zelos 2
Meiju - Aberash Empire 2
Lydia - Kheops 2
Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit 1+2
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit 2
Minea - Nightlight, Sateentalli
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila 1
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Salma - Bonnie KN, Seppele 2+2
Isabelle – Ratsukallion Puzzlebox 2




TULOKSET

Sijoittuneille (1.-6.) jaetaan ruusukkeet - by Equestrian Pro

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk11Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk12Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk13Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk16Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk14Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Ruusuk15

1. Helppo C

1. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit, 10p
2. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate, 9p
3. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate, 8p

4. Lea - Hämärävoitto, 7p
5. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Laura - Calimera, Sateentalli, 5p
7. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit, 4p
8. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit, 3p
9. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo, 2p
10. Sarianna - Ruben, Seppele, 1p
11. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
12. Essi - Fantastico, Sateentalli, 1p
13. Lilja - Savun Zorron, Sateentalli, 1p
14. Milla - Agnetha 'If, Seppele, 1p
15. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila, 1p

2. Helppo B

1. Linnea - Camelopardalis, 10p
2. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli, 9p
3. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila, 8p
4. Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate, 7p
5. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit, 6p

6. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit, 5p
7. Selina - Solidago Thalia , 4p
8. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit, 3p
9. Alviina - Lazur SOV, Seppele, 2p
10. Liinu - California Dreamin', Sateentalli, 1p
11. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli, 1p
12. Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo, 1p
13. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit, 1p
14. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
15. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
16. Mistel - Rainmaker, Seppele, 1p
17. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
18. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit, 1p
19. Pyry - Suvitaika, Seppele, 1p
20. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo, 1p
21. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit, 1p
22. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit, 1p
23. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate, 1p
24. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
25. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo, 1p
26. Hantsu - Durandal, Hukkasuo, 1p
27. Emilia - Patrik, Sateentalli, 1p

3. Helppo A


1. Sarah - No Worries, Auburn Estate, 10p
2. Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo, 9p
3. Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate, 8p

4. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit, 7p
5. Tia - Stillegaards Garrard, 6p
6. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila, 5p
7. Janna - Sharazan, Auburn Estate, 4p
8. Ella - Aberash Empire, 3p
9. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila, 2p
10. Robert - Harriet V, Seppele, 1p
11. Reita - Sand Pond, Hukkasuo, 1p
12. Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit, 1p
13. Tinu - Trullin Hämy-Valo , 1p
14. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli, 1p
15. Stella - Betume, Seppele, 1p


4. Vaativa B

1. Salma - Bonnie KN, Seppele, 10p
2. Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate, 9p
3. Mirkku - Vegas Showgirl, 8p

4. Minea - Nightlight, Sateentalli, 7p
5. Lydia - Kheops, 6p
6. Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit, 5p
7. Meiju - Aberash Empire, 4p
8. Sebastian - Mondbark Juniper, 3p
9. Marcus - Tadeo v.d. Zelos, 2p
10. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo, 1p
11. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit, 1p
12. Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele, 1p
13. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
14. Theodore - Rauolin , 1p
15. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit, 1p

5. 60cm

1. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila, 10p
2. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit, 9p
3. Anamaria - M.B. Osmi, 8p
4. Essi - Fantastico, Sateentalli, 7p

5. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit, 5p
7. Sarianna - Ruben, Seppele, 4p
8. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate, 3p
9. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate, 2p
10. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit, 1p
11. Milla - Agnetha 'If, Seppele, 1p
12. Nella - Gekero, Seppele, 1p
13. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo, 1p
14. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
15. Laura - Calimera, Sateentalli, 1p
16. Lea - Hämärävoitto , 1p

6. 80cm

1. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit, 10p
2. Liinu - California Dreamin', Sateentalli, 9p
3. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila, 8p
4. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo, 7p
5. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila, 6p

6. Linnea - Camelopardalis, 5p
7. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit, 4p
8. Kaisa - Pärren Varro, 3p
9. Selina - Solidago Thalia , 2p
10. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli, 1p
11. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
12. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit, 1p
13. Alviina - Lazur SOV, Seppele, 1p
14. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit, 1p
15. Mistel - Rainmaker, Seppele, 1p
16. Hantsu - Durandal, Hukkasuo, 1p
17. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli, 1p
18. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit, 1p
19. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate, 1p
20. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo, 1p
21. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit, 1p
22. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
23. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit, 1p
24. Emilia - Patrik, Sateentalli, 1p
25. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila, 1p

7. 100cm

1. Ella - Aberash Empire, 10p
2. Reita - Sand Pond, Hukkasuo, 9p

3. Janna - Sharazan, Auburn Estate, 8p
4. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit, 7p
5. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila, 5p
7. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli, 4p

8. 120cm

1. Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit, 10p
2. Meiju - Aberash Empire, 9p
3. Salma - Bonnie KN, Seppele, 8p

4. Lydia - Kheops, 7p
5. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit, 6p
6. Mirkku - Vegas Showgirl, 5p
7. Isabelle – Ratsukallion Puzzlebox, 4p
8. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila, 3p
9. Minea - Nightlight, Sateentalli, 2p
10. Sebastian - Mondbark Juniper , 1p
11. Marcus - Tadeo v.d. Zelos , 1p
12. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo, 1p
13. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit, 1p


Viimeinen muokkaaja, Crimis pvm Su 7 Huhti - 18:55, muokattu 9 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
http://hukkasuo.weebly.com

KirjoittajaViesti
Vertsu
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 20:59

1. osakilpailun tuotokset

HeB, taitotaso medium, Veronica Berg - Sõdalane (457 sanaa)


Matka Hukkapuroon oli sujunut joutavasti lähinnä Ririn ajaman auton takapenkillä nukkuen, sillä edellisen yön kauneusunet olivat jääneet jopa säälittävän huonoiksi kokonaisuudessaan. Halusin kisapaikalla olla mahdollisimman pirteänä ja skarppina, joten heräilinkin vasta kun matkaa oli jäljellä puoli tuntia määränpäähän - kerkesin pitää pakollisen sometauon ja kertailemaan vähän juttuja mielessäni. Lehtovaarassa oli ollut ihan okei aikoja treenata kisakoitoksia varten, sekä kerkesin käydä vielä tämän viikon aikana kouluratsastustunnilla muistia vetristämässä mukana olleen Karoliinan valvovan silmän alla. Lehtiksestä porukkaa oli lähtenyt edellisvuoden tavoin reilusti mukaan, osa tosin auttaviksi käsiksi, mutta kisaajiakin oli peräti 11 kappaletta.

Kisapaikalla tapahtui yhtä jos toista, hulinaa riitti. Ennen pitkään olinkin löytänyt itseni valmiina viimeistelemässä Sotilaan varustusta verryttelyä varten, Rosa auttamassa. Hän menisi Fionan kanssa vasta vähän myöhemmin radalle, kuten myös paikalla välillä vilahdellut Emilia hoitoponinsa Nallen kanssa.
“Ihan hyvin teillä Sotilaan kanssa menee, ettekö olleet viime vuonnakin kisaamassa?” Rosa yritti rauhoitella, sillä tuppasin useasti jännittämään ja hermoilemaan ennen kisoja. Ihan sama miten paljon kisasin, mutta en meinannut päästä järkyttävästä jännityksestä eroon sitten millään.
“Joo, oltiin. Sotilas on joskus vain vähän tahmea ja mietinkin että jos en saa sitä verkassa tarpeeksi hereille niin miten ratakaan voisi sitten sujua…”, maalailin piruja seinille valkoista satulahuopaa neuroottisesti suoristellen.
“Se huopa on ihan hyvä, älä nyt viitsi”, Rosa naurahti ja heilautti kättään jolloin puuskahdin ja laskin irti satulahuovan kulmasta.
“Okei, ehkä se esteratsastus jännittää ainakin vähän enemmän. Olemme ehdottomasti kouluratsukko, mutta en tiedä mikä neronleimaus oli lähteä jälleen yrittämään esteiden ylittämistä. Ei meillä viime vuonnakaan kovin hyvin esteillä mennyt koko kisakautta silmäillessä”, totesin pian empien koko päivää. “Turha sitä enään on miettiä, tehty on tehty”, punahiuksinen Rosa muistutti tomerasti. Napsautin päässäni olleen kypärän soljen kiinni, tarkistin saappaideni narujen olevan kondiksessa ja otin Sotilaan ohjat kaulalta käsiini.

Pääsimme pian verkkaamaan maneesiin, jossa verkka oli ulkokentän sijaan. Verryttelyssä pyrin keskittymään siihen että saisin Sotilaan reagoimaan apuihini napakasti, sillä suurin ongelmamme oli se, ettei hevonen todellakaan tupannut aina olemaan kovinkaan reaktiivinen harrastekaveri - tässä tapauksessa kisakaveri. Oli tuurista kiinni reagoisiko se pyyntöihin vai ei, mutta onnekseni Sotilas alkoi verkan puolessa välissä toimia jopa ihan kivasti. Olin edellisenä päivänä saanut Karoliinalta viimehetken vinkkejä joita hyödynsin: tein paljon pysähtymiä ja siirtymiä, sekä kiinnitin huomiota reippaaseen tempoon varoen väsyttämästä ruunaa tyystin jo ennen kisarataa. Meno oli tempon puolesta sujuvaa, mutta olin peukalo keskellä kämmentä sen kanssa, ettei Sotilas taipunut ainakaan oikeaan kierrokseen kehuttavasti. Hitto, hitto…. ajattelin selässä istuessani. No ei parannut kuin toivoa parasta.

Seuraavaksi oli vuorossa vain kisasuoritus, mikä oli jännittänyt hyvästä verkasta huolimatta kovasti. Lopulta kaikesta jännityksestä huolimatta onnistuin ratsastamaan perus siistin radan ja Sotilas tuntui liikkuneen kivasti omalla moottorilla ja taipuikin verkasta huolimatta odotettua paremmin. Etenkin ravin tunnuin saaneen ratsastettua hyvin aktiiviseksi ja toimivaksi ja saatoin kuvitella sen näyttäneen jopa ihan hyvältä! Radan jälkeen sain Karoliinalta ihan positiivista palautetta menostamme, toki myös jotakin korjattavaa jatkoa ajatellen.




80cm, taitotaso medium, Veronica Berg - Sõdalane (416 sanaa)


Päivä jatkui esteratsastuksen parissa. Olin lyöttäytynyt yhteen kävelemään rataa Cassandran kanssa, joka oli osallistunut myös toista kertaa kisaan yhdessä hoitohevosensa, super suloisen Cassun kanssa. Olin aiemminkin kävellyt rataa kisoissa yhdessä tummatukkaisen tytön kanssa ja meillä oli kummallakin yleensä aika samat näkemykset teiden ratsastamisesta, askelväleistä ja muista jonnin joutavista esteratsastajien jutuista. Jos en ollut jännittänyt kunnolla jo kiitettävästi sujunutta kouluosuutta niin esteitä jännitin sen puolestakin: ratsastuskoulumestaruuksissa olin saanut ranteeni pakettiin lennettyäni kuin leppäkeihäs Sotilaan selästä kiellon yhteydessä radalla ja se jos jokin pisti ärsyttämään. Vain egoni ei kokenut kolahdusta, vaan kokonaisuudessani olin teatraalisesti ollut tapahtumista rikki varmaan kaksi viikkoa vielä kyseisen kisan jälkeenkin. Tänään niin ei kävisi, ajattelin painaessani rataa parhaani mukaan mieleeni. Kakkoselta kolmoselle tuonne, sieltä neloselle ja niin edelleen. Onneksi Sotilas oli ollut kouluradalla jo energinen ja edennyt hyvin, joten odotukseni olivat pikkuriikkisen korkeammalla esteitä ajatellen mitä edellisenä päivänä. Tai kuusi tuntia sitten. Itsevarmuuteni alkoi nousemaan hiljalleen, enkä pistänyt sitä ollenkaan pahakseni. Varmuutta tarvittiin jo kuitenkin verkassa.

Sotilas oli saanut selkäänsä vain estesatulan huopineen kouluvetimien tilalle ja itse menin samalla varustuksella: mustat saappaat ja mätsäävä kypärä kivoilla yksityiskohdilla, musta siisti paita sekä valkoiset kisahousut vyön kera pitämässä ne paremmin paikallaan. Se oli oikeastaan tuttu ja turvallinen kisalookki, sillä pidin pienestä överistä. Sotilas taas oli fiini ja klassinen kisaheppa huopineen ja mustine varusteineen. Tällä kertaa Adelie oli tullut hääräämään avukseni tarkastellessaan Sotilaiden kenkien pysyvyyttä: hän oli käynyt Ringon kanssa kisaamassa jo aiemmin omat osuutensa kisarupeamasta.
“Kaikki kondiksessa”, otsatukalla varustettu tyttö hihkaisi päästettyään vasemman takasen viimeisenä maan pinnalle. Irtonainen kenkä nyt menosta olisikin vielä puuttunut. Korjailin nutturaani paremmin välttääkseni sojottavat hiussuortuvat sinne sun tänne. Vaihtelimme Adelien kanssa fiiliksiä Adelie omilta radoiltaan ja itse spekuloin omaa tulevaa suoritustani.

Pitikin.

Verkassa Sotilas oli yhä onneksi virkeä eikä se ollut väsähänyt tyystin koulurataa suorittaessa. Nyt ruuna ei tosin ollut täysin kontrollissani kuten pari tuntia aikaisemmin: se lähti verkkaesteelle hyppäämään liian aikaisin tai vastaavasti liian pohjaan, enkä oikein tuntunut saaneen korjattua sitä kondikseen. Vauhtia tosin riitti, joten saatoin toivoa että vauhti korjaisi virheet. Sotilas ylitti esteet kuitenkin aika reippaalla asenteella eikä mun tarvinnut miettiä liikaa täydellistä kohtaa lähestyä esteelle. Pienempikin riitti ja siitä sain kiittää luottoruunaa allani.

Huuliltani karkasi raskas huokaisu kun odotimme lähtölupaa esteradan tuntumassa. Sotilas kävi jo yllättäen hieman kuumana odotellessaan lähtölupaa ampaista liikkeelle. Kun lupa kävi, ruuna otti ilon irti ja kiihtyi kuin ferrari konsanaan - se oli todella harvinaista, uskokaa tai älkää. Radan ensimmäistä estettä lähestyessäni tarkistin ohjastuntuman, purin hammasta yhteen ja keskityin keskittymistäni. Nyt olisi ihan pakko onnistua, vaikken esteratsastaja ollutkaan. Kai nyt muutaman esteen onnistuisimme ylittämään?
Takaisin alkuun Siirry alas
Nita
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 21:14

Sasu - Daimiaan v.d. Lodewijk
Satula, suojat, loimi, muut tilpehöörit check. Hevonen, myös check. Daim seisoi kuljetussuojat jaloissaan ja loimi niskassaan, odottaen uteliaana, mihin sitä tällä kertaa mentäisiin. Tai ehkä se luulin meidän olevan matkalla Auburniin, koska siellä me oltiin oikeastaan vain käyty ruunan kanssa. Nyt meillä olisi edessä meidän toinen helppoA rata ja ensimmäiset kunnolla vieraassa paikassa olevat kisat. Kimo nuorikko oli siitä helppo, että se matkusti kiltisti ja me päästiinkiin siivosti Hukkasuolle, vaikka mulla meinasi kyllä hermot mennä muihin ihmisiin. Joukossa oli myös vähän nuorempaa väkeä, jotka noh, kävivät hermojen päälle.

Koska aikaa oli enemmän kuin riittävästi, mä olin jättänyt Daimin harjan letityksen paikan päälle. Eipä mulla muuta tekemistä olisikaan, kun ennen meidän luokkaa olisi pari luokkaa ja sen jälkeen vielä pari luokkaa. Yhteiskyytien huonot puolet, kun jokainen meni vähän eri luokissa. Joten Daim sai seisoskella hyvän aikaa letittettävänä. Osasikohan oikein ketkään muut miehet letittää, kuin kouluratsastusta harrastavat? Mun kaverit ja tutut olisivat varmaan nauraneet, kun kuulisivat kuinka mä tein ensin letit ja niistä sitten sykeröt hevoselleni. Se taito oli vain ollut pakko opetella, koska aina ei ollut jotain muuta letitystaitoista mukana kisoissa, joka olisi voinut ne sykeröt tehdä.

Meidän luokan ja vuoron lähestyessä, viskoin Daimille koulupenkin selkään ja viltin perään loimen tilalle. Suojatkin sille pistin jalkaan verryttelyn ajaksi, jotta se ei rikkoisi jalkojaan siellä. Sentään olin tajunnut ottaa mukaani mustat karvasuojat, enkä niitä siniliiloja, jotka Rita oli halunnut ehdottomasti hommata. Oli jo tarpeeksi noloa, kun fleeceloimi ja kuljetussuojat olivat sävy sävyyn. Välillä mä mietin, miksi olin ostanut puoliksi hevosen oikeastaan tuntemattoman naisen kanssa. Tosin olihan tässä puolensa, kun toinen ei halunnut kisata, joten valmentautuminen ja kisaaminen jäivät mun vastuulle. Mutta ne kaikki kulut menivät pitkälti puoliksi. Rita tosin kutsui Daimia Taneliksi, enkä mä ollut varma sulattaisinko mä sitä ikinä.

Me käveltiin reilusti ennen kunnon verryttelyä, koska noh, meillä oli aikaa ja ruuna oli seissyt jo jonkin aikaa. Sitä kyllä saattoi olla ylpeä nuorikostaan, kun muutamia hassuja sivuaskeleita lukuunottamatta se käyttäytyi vieraiden hevosten seassa vieraassa paikassa oikein mallikkaasti, kuin vanha tekijä. Ja nämä olivat vasta meidän kolmannet yhteiset kisat, joten tiedä mihin asti me vielä kimon kanssa päästäisiin. Verryttelyn mä tein huolella ja yritin herätellä lungisti ottavaa Daimia, koska se otti nyt jutut vähän liiankin rennosti. Voisi se ainakin vähän heräillä, jotta selvittäisiin kunnialla kouluaitojen sisällä.

Kun meidän vuoro oli ihan lähellä, Ritan serkkutyttö tuli nappaamaan meiltä suojat ja mun raipan pois. Tämä taisi startata sitten seuraavassa luokassa, olikohan sen nimi Nita. Joku sellainen se taisi olla. Rita itse ei ollut päässyt lähtemään mukaan ja jos multa kysyttiin, se oli ihan hyvä. Naisella olisi varmasti paljon huomautettavaa siitä, kuinka Daimin sykeröt olivat huonot, vinossa, epäsymmetritset ja ties mitä. Ja varmaan hönkisi niskaan, tuputtaisi neuvoja. Me pärjättäisiin jätkien kesken ihan hyvin. Koska raippa oli lähtenyt, mä testailin, että ruuna kuunteli mua edelleen ja reagoi. Ihan hyvältä se tuntui, joten radalle pystyi lähtemään kohtuullisin fiiliksin. Kun meidät kuulutettiin radalle, mä pyöräytin olkapäitäni ja ratsastin ruunan kouluaitojen sisäpuolelle. Syteen tai saveen.
485 sanaa


Nita - Kallan Vermilion, vaativaB
Mä olin hermostuneena puunannut koko eilispäivän mun ja Leevin varusteita, jotta ne olisivat edustuskunnossa Tie tähtiin kisoissa. Toki, mä olin huolissani niistä enemmän kotikisoissa, koska Amanda saattaisi huomauttaa niistä. Toisaalta taas ulkopuolisissa kisoissa taas kuului edustaa Auburnia, joten ei silloinkaan sopinut laiskotella varusteiden putsaamisen kanssa. Joten, meidän varusteet olivat kiillelleet, kun mä miljoonannen kerran tarkistin, että mulla tosiaan oli koulusatula, kanget, suojat, pintelit, omat varusteet ja kaikki mukana. Me lähdettiin Auburnista matkaan, mutta napattiin Kaajapuroilta muutama matkustaja lisää. Mä olin iloinen, että Adelina ja Sarah olivat lähteneet mukaan, joten mulla olisi edes jotain kavereita. Ja oli kamalan kivaa, että Armikin pääsi mukaan taas. Tosin se oli tehnyt paluun taas pienempiin luokkiin, mutta ei sitä tuntunut haittaavan.

Vaikka Leevi ei ollut helpoimmasta päästä käsitellä, se onneksi oli matkustajana ihan näpprä. Se ei kiukutellut lastauksessa, matkalla tai purkamisessakaan. Tosin kun se pääsi hevosrekasta ulos, se ilmoitti kuuluvasti olevansa paikalla. Ja sitten se meinasi jo singahtaa kuuhun, mutta mä onneksi olin osannut varautua siihen. Tummanpunaruunikko ruuna ei ollut kyllä vieläkään tajunnut, että sen sukukalleudet oli viety, eikä sitä, että tammoja ei kiinnostanut sen kukkoilut yhtään. Se tanssahtelikin kun Armi pyöri siinä lähettyvillä ja meinasi esitellä purukalustoaan Lefan takapuolelle. Vieläkö mä voisin vaihtaa takaisin Armiin? Mulla oli hieman ikävä kisareissuja sen kanssa, kun se oli niin vaivaton.

"Nyt jumalauta, jos sä kauhaset vielä kerrankin sillä jalalla, susta tulee makkaraa. Vaikka mä todennäköisesti heittäisin henkeni menemään siinä samalla, kun Amanda sais kuulla", urahdin kun seisoin korokkeella letittämässä ruunan harjaa.
"Se ei varmaan ymmärrä kirosanoja", Penna "Vaanija" Vaanila ilmoitti tullessaan pitämään ruunan päästä kiinni. Mä en ollut Tie tähtiin juttuja ennen niin törmännyt tuohon blondiin pätijään, mutta olin kyllä kuullut juttuja. Nyt mies oli kuitenkin meidän hovikuskina valmennuksissa ja kisoissa, joten mä olin saanut ihanan tilaisuuden tutustua tähän tyyppiin, joka jakeli mielipiteitään vähän liiankin paljon.
"Kyllä se pian ymmärtää, jos ei jo ymmärrä", tuhahdin ja tein lettejä pikavauhdilla, kun Leevi oli Vaanilasta niin hämmästynyt, että pysyi paikoillaan.
"Älä yritä", ärähdin samantien, kun huomasin sivusilmällä ruunan nostavan jalkaansa. Ihme ja kumma, jalka laskeutui saman tien nätisti takaisin paikoilleen.

Välillä mä kävin hakemassa Sasulta ja Tanelilta varusteita pois, jotta nämä pääsivät radalle. Oli näppärää olla sen hevosen toisen omistajan serkku, niin sai juosta auttamassa sitä toista omistajaa. Kuulostipas se sekavalta. Mutta Taneli oli kuitenkin hieno hevonen ja kamalan kiltti sekä helppo käsitellä. Mun ei tarvinnut pelätä saavani kaviosta, kun napsin suojia siltä jaloista pois. Sitten mä palasin niin rakkaan ja kiltin, niin minkä, vuokrahevoseni luokse. Siellä mä meinasinkin saada kaviosta, kun pistin sille suojia jalkaan. Kävelyt mä suoritin suosiolla selästä käsin, koska silloin ruuna käyttäytyi noin niin kuin miljoona kertaa paremmin. Oli käsittämätöntä, kuinka kaikki perseily jäi pois, kun mä olinkin satulassa enkä siinä vieressä. Mä odotin mielenkiinnolla rataa, koska kotona me oltiin vedetty huonosti helppoA, mutta vaativaB meni paljon paremmin ja me napattiin kolmas sija. Nyt olisi taas vaativaB edessä, toivottavasti yhtä hyvällä menestyksellä.
477 sanaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Meiju K.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: osallistuminen   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 21:54

Meiju - Aberash Empire
Vaativa B, taitotaso Expert
Yleensä, Ella hoiti hevoset kuntoon. Ja yleensä, minä olin se joka toi aamupalan talliin samalla kun siskontyttö raatoi. Tällä kertaa kuitenkin se olin minä, joka päätyi aikaisin talliin, laittamaan tammaa kuntoon ja letittämään tätä jonkinasteisella zen-mielisellä apinanraivolla. Takana ja kaukana olivat ne mukavat hetket ja rennot mielialat mitä oli ollut estevalmennuksessa ja nyt tarkoituksena oli vain saada kiiltävä raudikkoni kiiltelemään ja suorastaan hehkumaan.

Olin edeltävänä iltana jo pessyt tämän ja sen jälkeen pukenut tammalle sellaisen ihan ihmeellisen spandex-puvun, joten Raisa oli tyydyttävän siisti, kun kuorin tältä jumppapuvun päältä. Tamma itse tosin olisi ilmeestä päätellen halunnut jatkaa uniaan, mutta seisoi kuitenkin nätisti ja heilumatta tallin käytävällä, samalla kun harjasin ja laitoin ja puhkuin ja pihisin ja mutisin itsekseni. Muut hevoset ympärillämme nukkuivat erittäin tyytyväisinä – onneksi talliin sai laitettua valot vain käytäville, jättäen hevoset mukavasti pimentoon – ja osittain tämä rauha auttoi minuakin, kun kiikuin jakkaralle letittämään. Muutamaan otteeseen sain itseäni tuikattua sormeen, mutta hymähdin vain ja sain kuin sainkin kauniit, tasaiset letit aikuiseksi. Ei sitä turhaan ole tullut vietettyä tunteja kouluratsastuskentillä.

Siirryin tekemään kalanruotoletin tamman häntään, käyttäen vaikka ja mitä vahoja, että sain nuo ärsyttävät pikku suortuvat kuriin, jonka jälkeen käärin silkkiliinan tamman hännän tyven ympärille, ennen kuin pintelöin melkein koko hännän. Tamman jokainen jouhi sietäisi kiiltää, kun saavumme vihdoin Hukkasuolle! Mutina jatkui, kun lähdin noutamaan tamman hyviä loimia ja harjoja, jotka olin jälkiviisaasti kasannut kauniiseen kasaan varustehuoneen eteen, saaden itseni melkein pannuttamaan huoneen eteen. Mutisten jotain ärsyttävyydestä olin pian loimittanut tamman ja paketoinut tämän jalat. Koko tämän ajan Raisa oli seissyt rauhallisena, korvat jokseenkin lerpattaen, enkä voinut vastustaa kiusausta.

Se rauha, mikä tulee, kun hengittelet hevosen kanssa samaa iltaa ja samalla suputtelet tälle kaikki huolesi ja ongelmasi on jotain niin käsittämättömän ihanaa. Kuulin kyllä, kun Ella kolisteli tiensä talliin ja alkoi ladata varusteita autoon, samalla kun minä keskityin vain pitämään otsaani Raisan otsaa vasten. Sillä hetkellä tamma muistutti minua niin paljon ihanasta emästään, että melkein saatoin tirauttaa yhden kyyneleen. Hengitin vielä kerran syvään ja vetäydyin tuosta suloisesta hetkestä, saaden Raisalta hörähdyksen ja kevyen turvalla hamuamisen. Jostain liivin taskun pohjalta löysin tälle porkkanan ja tarjosin sen hänelle, tamman ottaessa sen harjoitellun rauhallisesti ja hellästi.

Napsautin narun kiinni tämän riimuun, irroitin käytävänaruista ja aloin johdattamaan tämän ulos tallista. Ella odotti meitä kuljetusauton rampin luona, hytisten aamuilmassa, mutta minä taas olin löytänyt sen sisäisen rauhani. Raisa lastautui omaan tapaansa ongelmitta ja annoin tälle jälleen porkkanan palasen kiitokseksi. Ihastuttava tammani hörähti ja asettui sitten mutustelemaan hälle asetettuja heiniä, kun suljimme rampit ja ovet. Loput tavaroista oli nopeasti pakattu ja aamupalat vieressä lähdimme kohti Hukkasuota ja sen päivän suurta koitosta.


Ella- Aberash Empire
Helppo A – taitotaso Hard
Raisa tuntui erittäin hyvältä allani, mitä nyt normaalisti viilipytty tamma oli keksinyt jopa heittää muutaman pukin, kun ympärillä pörräsi erittäin paljon ihmisiä ja vieraita hevosia. Vanha tammahan aivan hurjaksi rupeaa! Verrytellessä kuitenkin jouduin tekemään aivan älyttömästi hommia, että sain tämän eteen ja alas. Tamma ei millään olisi malttanut rentoutua ja keskittyä, vaan sen sijaan tämä veti itseään aivan virkkuukoukuksi, kun edes hipaisin ohjia lyhentämismielessä. Näin ollen verkkaamisemme näytti varmaan enemmän hunter-luokkien ratsastukselta, kuin miltään muulta, sillä Raisaa ei todellakaan tuntunut kiinnostavan mikään rauhoittuminen ja asettuminen.

Henkilö pystyy oikeasti ratsastamaan vain tietyn ajan samaa tehtävää ja venyttelyä, ennen kuin aika loppuu ja totuuden hetket alkavat olemaan käsillä. Minähän olin tottakai aivan hermorauniona – niin kuin aina ennen kouluratoja – mutta Raisa sen sijaan oli positiivisen hersyvällä päällä. Tamma huhuili, hirnahteli ja hörähteli oikeastaan kaikille. Ja olipahan tuo löytänyt yhden todella kivan postilaatikonkin, mille hörähdellä, mutta minä tylsänä ratsastajana en antanut tamman jäädä tekemään lisätuttavuutta. Kun odottelimme vuoroamme, tämä kävi kerjäämässä huomiota järjestäjäväeltä, höristen ja tökkien kaikkia makupalojen ja rapsutusten toivossa ja niitä hän saikin. Kenen tahansa on varsin hankala sanoa ei tammalle, joka suurin piirtein työntää päänsä syliin ja pakottaa antamaan rapsuja, samalla kun ratsastaja miettii nopeinta keinoa vajota maan alle.

Melkein myöhästyttiin meidän vuorostakin, kun Raisa jäi vähän turhan innokkaasti ottamaan vastaan rakkautta, mutta selvisimme kuitenkin. Pysähtyessämme alkutervehdykseen olin oikeastaan jäykkänä kauhusta, mutta ehkä tämä tästä. Ehkä. Voi apua.
Takaisin alkuun Siirry alas
Janna K.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 21:58

Helppo A, taitotaso hard
Janna - Sharazan, Auburn Estate

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Jannasessa_tt

Janna ja Sessa luokkansa verryttelyssä.

100 cm, taitotaso hard
Janna - Sharazan, Auburn Estate

Ennen vääjäämättömästi lähestyvää kahden laukka-askeleen sarjaa, mulla oli aikaa ajatella tasan kolmea asiaa.

Yksi - Sessa oli auttamattomasti pohkeen takana. Olin yrittänyt kahden ensimmäisen esteen aikana korjata tilannetta pitämällä itseni koko ajan esteistunnalla irti satulasta ja myötäämällä edestä reilummin, mutta rautias tamma viittasi kintaalla epätoivoisiin pohjeapuihini. Tahmeasta laukasta huolimatta edellinen pysty oli ylittynyt varsin tyylipuhtaasti, mutta vaikka loputkin puomit pysyisivät kannattimillaan, saisimme tällä tahdilla enimmäisajan ylityksestä reippaasti virhepisteitä.

Isabella oli esteverkassa todennut, että Sessa vaikutti väsyneeltä ja ehdottanut, että olisin tehnyt vain yhden hypyn - tai maksimissaan toisen, jos ensimmäinen epäonnistuu. Olisi pitänyt uskoa, eikä varmistella asetuksia useammalla pystyn ja okserin ylityksellä. Purin huulta: miten ihmeessä saisin askeleet sopimaan, jos mulla ei ollut mitään keinoja vaikuttaa laukan pituuteen?

Kaksi - Mua jännitti ihan älyttömän paljon. Perhoset oli kutitellut mahanpohjassa koko aamun, mutta nyt niiden siiveniskut alkoi tuntua neulan pistoilta. Kilpailutilanteet oli jo tuttua huttua, mutta näissä mittelöissä oli aivan oma henkilökohtainen panoksensa. Sessa oli nimittäin ostettu Hukkasuolta. Juuri tältä samaiselta tallilta, jonka maneesissa juuri tällä samaisella hetkellä olimme tamman kanssa suorittamassa omaa rataamme.

Tunsin pakottavaa tarvetta silmäillä katsomoa. Oliko siellä kenties Sessan entinen omistaja tai vuokraaja? Joku, joka tunsi rautiaan paremmin kuin minä - joku, joka ratsastaisi sillä paremmin kuin minä? Olin nähnyt hirveästi vaivaa sen eteen, että näytimme tyylikkäiltä, sillä nyt jos koskaan halusin tehdä ihmisiin ulkoisella habituksella vaikutuksen. Koska kilpailin Auburnin tiimissä, olin saanut oman brodeeratun Sokka Luxuriesin kilpailutakin. Kultaisella kirjattu "Janna" sopi yhteen muiden kultaisten yksityiskohtien kanssa. Huomasivatko Hukkasuon tallilaiset kaikki mätsäävät krumeluurit? Olinkohan katsomossa juoruilun aihe? Hyvässä vai pahassa?

Nielaisin ja puristin ohjia tiukemmin. Kaikki oli nyt suurennuslasin alla, joten virheisiin ei ollut varaa.

Kolme - Meidän luokan Janne. Se ei ollut vastannut mun snäppiin mitään, vaikka olin tarkoittanut selfien kisajännityksestä kertovan tekstin kera nimenomaan sille. Tiesin ettei lippispäistä poikaa liiemmin kiinnostanut hevoset, mutta olin elänyt siinä uskossa, että meillä olisi jotain juttua. Olin maininnut asiasta Sessaa letittäessäni Avalle, mutta se oli vain todennut jotain tosi ympäripyöreetä, kuten "pojat on poikii". Mitä sekin muka oli tarkoittavinaan? Mulla oli kai ollut liian kauan vaaleanpunaiset linssit päässä ja aloin todella epäillä, että Jannella oli joku muu.

Se hyvä puoli estekilpailuissa – ja hevosissa ylipäätään – oli, että poikien ajatteluun ei jäänyt hirveästi aikaa. Janne ja "katsottu, mutta ei vastattu" -snäppi väistyi suuremman ja ajankohtaisemman murheen tieltä, kun olimme Sessan kanssa saavuttamassa sarjan ensimmäistä osaa. En ollut vieläkään päässyt vaikuttamaan tamman laukkaan, en tempoon enkä askeleen pituuteen, joten en nähnyt muita vaihtoehtoja kuin ohjata rautias vain mahdollisimman keskelle. Jos Verkku olisi näkemässä, se karjuisi varmasti muista kuulijoista välittämättä jotain itsestäänselvää, kuten "ETEEN!".

Hengitykseni salpaantui Sessan ponkaistessa ilmaan pystyn juuresta. Apua.

(468 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Juuli
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 22:23

Luokka 1. helppo C
Juuli - Priton Valera

Säikähdin pikkuisen kellon näyttäessä jo hälyttäviä lukumääriä. Valera piti varustaa sukkelasti ettemme myöhästyisi, lähtömme nimittäin sijoittui alkupäähän, kolmansiksi. Aleksi oli onneksi neuvomassa aloittelevaa amatööriä. Se laski stressitasoani parilla numerolla. Valera käyttäytyi kuin vihainen enkeli. Siitä ei oikeastaan saanut sen suurempaa selvyyttä, mutta uudet hevoset ja vieras paikka laittoivat sen korvat tötterölle. Toivoin ihan kaikkien turvallisuuden vuoksi laittaneeni tarpeeksi suuren rusetin häntään, joka sekin oli muiden jouhien tavoin nätisti letillä. Varusteet olin putsannut edellispäivänä ja ne kiilsivätkin ihan kiitettävästi. Pian olinkin jo väkertämässä valkoisia pinteleitä tamman jalkoihin. Mielummin olisin ottanut pinkit varusteet, mutta valkoinen oli jotenkin, öö, sievempi? Kännykkäni, jonka olin sullonut muiden turhien tavaroiden joukkoon, päästi ärsyttävän piipittävän äänen ja se häiritsi isolla H:lla työskentelyäni. Päätin kuitenkin avata luurini ja näytölle pompahti snäppi pikkusiskoltani: “Pian siellä! Onnee!” (miksi 10 vuotiaalla piti olla snäppi?!) Mitä oikein kuvittelin. Jättäisivätkö vanhempani tulemasta ensimmäisiin kisoihini Valeralla. Ongelmia heidän tulossaan oli kaksi. 1. Äitini saisi hermoromahduksen, jos säyseäksi kutsumani Valera haukkaisi jonkun ruumiista palasen, 2. MINÄ saisin hermoromahduksen jos Silja saisi “olen ärsyttävä pikkusisko” kohtauksen. Muistaisinkohan pian edes nimeäni?

- Moi Juuli! Silja huikkasi automme luota, joka taisi juuri nanosekunti sitten parkkeerata Hukkasuon pihalle. Olin juuri taluttamassa Valeraa verryttelyyn, joten otollisempaa aikaa ei olisi voinut sattua. Innokas siskoni juoksi liukastellen luoksemme. Valera kauhisteli Siljan energisyyttä- Saaks mä rapsuttaa sitä? Tyttö kysyi toiveekkaana. Jotenkin tiesin odottaa tuota lausetta, mutten varautunut siihen juuri tälläisellä kriittisellä hetkellä!
- Ööö, meil on vähän kiire verkkaan... mutisin ja sain äitini mulkoilevan katseen niskaani.

Valera osoittui verryttelyssä oikein tehokkaasti ja kuuliaiseksi pakkaukseksi eikä omassa ratsastuksessanikaan ollut moitittavaa. Punainen rusetti pelasti monet ratsukot kavioiden heilautuksilta, onneksi perheeni luuli sen olevan koriste. Siis koriste? Vetelin voltteja yrittäen taivuttaa tammaa mahdollisimman hyvin. Laukkaa ottaessani aloin kaivata tilaa enemmän. Ahtaaksi käyvä verkka-alue ahdisti hieman Valeraa, puhumattakaan minusta.

Radalle saapuessamme olin valmis vajoamaan maan alle, todella syvälle. Yleensä minua ei jännittänyt melkein mikään, mutta nyt, voih! Kamala tunne. Valera kuitenkin vaikutti tietävän mitä teki joten se vähän rauhoitti mieltäni. Radalle lähtiessämme keskityin niin kovasti hyvään suorittamiseen, että jännitys unohtui. Alkutervehdys sai hymyn huulilleni. Saisikohan säkenöivästä naamasta pari bonuspistettä.. Tuskin, mutta jos en olisi keskittynyt niin kovin olisin varmasti saanut kunnon itkunaurut. Onnen kyyneliä? Valera toimi kuin unelma ja tiet osuivat kutakuinkin nappiin. Lopputervehdyksen jälkeen tunsin kuinka lihakseni ja kaikki muutkin pienen pienet osaseni palautuivat silmukoista johon ne olivat vääntyneet. Tunsin myös Valeran olevan tyytyväinen itseensä. Tamma oli todellakin tehnyt parhaansa. Ja arvatkaa mitä! Niin minäkin.

Vanhenpani tulivat onnitellen vastaan ja tällä kertaa Siljakin sai rapsuttaa itseensä tyytyväistä Valeraa. Hymyni olisi ollut useita kilometrejä pitkä ellei naamani olisi ollut rajallisen kokoinen.
- Mä haen sulle syötävää, isäni kertoi. Jalkauduin tamman selästä ja lähdin taluttamaan sitä varusteiden vaihtoon. Esteet olisivat vielä suorittamatta. Saapuessani ihmisten ilmoille näin monia hallavalaisia jotka jännittivät omia ratojaan. Ainoa hallavalaisista ratansa suorittanut oli Lotta, joka oli jo jonkun (oletettavasti ruuan) kimpussa. Vein Valeran odottamaan esterataa ja kipitin Lotan luokse.
- Mites meni? Kysäisin Lotalta.
- Oreo oli tosi kiva, mitä nyt aluksi jännitti maneesin kulmat, Lotta virnisti ja hotki kanasalaattiaan (joo, nyt oli varmaa, että se oli ruokaa) suurella himolla. Varmasti hänellä oli nälkä, minullakin oli. Siitä kertoi myös kurniva vatsani.

Puin Valeralle estevarusteet ja samalla kyselin Pepiltä ja muilta hallavalaisilta kisakuulumisia. Tammani oli tavattoman intona ja pakko myöntää, niin olin minäkin. Vaikkemme ole olleet Valeran kanssa kauaa tekemisissä, yhteistyömme alkaa rullaamaan.
- Hei Juuli, kannattaa juoda jotain! Isäni tuli taas ylihuolehtivana palvelemaan. Join kuitenkin kiltisti sillä kurkkuni oli rutikuiva. Todella nopeassa ajassa olimme taas maneesissa. Aluksi yritin opetella rataa. Aika nopeasti löysin sen kuumottavimman esteen, mutta tiesin luottotamman selvittävän senkin, vaikka silmät kiinni. Opeteltuani radan hain Valeran ja aloitin verryttelyn. Lähtövuoromme oli tällä kertaa neljänsinä, mutta onneksi se olisi sitten nopeasti ohi. Otettuani ravia sekä laukkaa hyppäsin pari kertaa pystyä sekä okseria. Perhoset palasivat teetauolta ja jännitys alkoi kaivertamaan tietään aivoihini missä se ottaisi vallan. Päätin kuitenkin tehdä parhaani ja antaisin perhosille potkut. Miettiessä (ja verryttelyssä) aika kului ja pian olikin meidän vuoromme astua radalle. Kertasin vielä nopeasti mikä okseri hypättäisiin milloinkin ja mistä suunnasta käännyttäisiin pystylle. Kun olin varma esteradan muistamisesta nostin kättäni ilmaan ja samassa soi lähtömerkki. Valera lähti korvat hörössä laukkaan ja siitä alkoi elämäni parhain esterata.

Laskeuduin alas tamman selästä taputellen sitä ylenpalttisesti. Se oli suorittanut 110% ja antanut pienet mokani anteeksi. Nollan tiputuksen ja kiellon rata oli lisäksi vielä nopeakin. Kyllähän Valera oli ilmiselvästi hyvä hevonen. En voisi toivoakaan hienonpaa ratsua enkä hoitohevosta. Ensimmäinen osakilpailu oli siis taputeltu oikein onnistuneesti meidän osaltamme!

(736 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Marshall K.
Tallijengissä
Tallijengissä
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 74
Join date : 29.01.2019

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 22:30

3. Helppo A, taitotaso hard.
Marshall Kozlov & Vsevolod KZV

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Tie_tz10
Takaisin alkuun Siirry alas
Essi Metsämäki
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Essi ja Fasu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 22:33

Luokka 1: Helppo C, taitotaso Easy
Essi - Fantastico 414 sanaa

Kisapäivä valkeni kolean sateisena. Tavarat oli pakattu jo edellisenä iltana ja kaikki olisi valmiina lähtöä varten. Tätä varten oli koko kuukausi treenattu, edetty nopeinta vauhtia koko lyhyen ratsastushistoriani aikana. Herätyskello oli soinut varhain, mutta olin heti innoissani lähdössä kisoihin. Nämähän olivat ensimmäiset kunnon isot kisani, kisatiimin ulkopuolella olin päässyt kisaamaan vain tallin rennoissa kisoissa ja parissa pienemmissä ulkopuolisissa.

Tunsin jännityksen möykyn vatsanpohjassani, kun ajoimme hitaasti kohti tallia. Tie oli erittäin jäinen, joten varovainen pitäisi ehdottomasti olla, jos mielisimme edes kisapaikalle asti. Lopulta kuitenkin pääsimme tallille, jossa parkkeerasimme auton vakipaikallemme. Tallissa Fasu odotti jo lähtöä, ihan kuin se tietäisi jo. Karsinan oven edessä odotti jo ruunan kuljetussuojat, jotka puin sille pikaisesti, olihan meidän luokka heti ensimmäisenä. Suskin ohjeen mukaan laitoin vielä Fasulle ohuen fleeceloimen ja juotin sen vielä ennen lähtöä.

Lastasin ponin viimeisenä hevosrekkaan, sillä se pitäisi purkaa ensimmäisenä. Ripustin pienen, sinisen heinäverkon rekan seinässä olevaan koukkuun, josta Fasu alkoi heti mussuttamaan heinää. Taputin sitä vielä lavalle ja rekan ovi suljettiin, ehkä suurin määrä hevosia koskaan sisällään. Rekka oli nimittäin viimeistä paikkaa myöten täynnä ja siskoni sekä äitini ratsut matkustaisivat trailerissa meidän auton perässä. Tarkistin vielä, että kaikki oli mukana. Satula, suitset, kisanumero, melassi…

Lopulta oli kuitenkin aika lähteä. Hyppäsin takaisin perheemme autoon ja lähdimme hiljakseen ajamaan hevosrekan perässä. Matka Hukkasuolle oli melko pitkä ja torkahdinkin jopa kertaalleen matkan aikana. Vihdoin kuitenkin saapuimme Hukkasuolle, ja paikka vaikutti todella hienolta. Kyltit opastivat kansliaan, jossa maksoin lähtömaksuni. Suuntasin kioskille, josta ostin viinimarjamehua. Muuta en saisi alas.

Juotuani mehun suuntasin hevosrekalle. Fasu oli ehditty ottaa jo rekasta pois ja se oli sidottu rekan kylkeen. Riisuin siltä kuljetussuojat ja loimen, laitoin ne siististi rekkaan ja harjasin Fasusta vielä viimeiset pölyhiukkaset pois. Nostin valkean kisahuovan ja mustan nahkasatulan ponin selkään ja kiinnitin vyön varoen. Olimme päättäneet Suskin kanssa, että emme laittaisi ponille suojia edes verryttelyyn, joten laitoin saman tien omat varusteet päälle. Suitset enää päähän, ja olimme valmiina verryttelyyn.

Fasu oli verryttelyssä vähän eteenpäin tuupittava. Sain sen kuitenkin rataa ajatellen ihan hyvin avuille ja laukoissa se vähän jopa innostui. Jännitys alkoi kasvaa, kun luokka alkoi ja verryttelytilaa pienennettiin, jotta suorittavalle ratsukolle jäisi hyvin tilaa. Varmistin vielä lähtölistasta, monentenako lähtisin tänään. Huomasin olevani melko alussa, joten nyt jos joskus olisi viimeisten verryttelyiden aika. Sain kuin sainkin Fasun jotenkuten kulkemaan omalla moottorillaan. Enää pari ratsukkoa ennen meitä. Siirsin Fasun käyntiin ja taputin sitä. Kävelin ympyrällä ja seurasin sivusilmällä muiden suorituksia. Joukossa oli ollut ihan hyviäkin prosentteja, joita voisi olla vaikea päihittää.

Pian kuulen kuulutuksen:
 -Essi Metsämäki - Fantastico, valmistautuu…
On aika mennä radalle.
Takaisin alkuun Siirry alas
Inari
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 22:34

Helppo C taitotaso easy
Inari- Oxeye Daisy

”Vuononhevonen on kyllä ylivoimaisesti paras hevosroturotu”, mumisin sukiessani Danan vuohiskarvoja ojennukseen. Muut Lehtisläiset olivat taistelleet jo hyvän aikaa sykeröitä ratsujensa päähän, mutta Danan pystyharjan ansiosta minulla oli varsin rento aamu. Tai no rento ja rento en ollut tavalliseen tapaani saanut aamulla jännityksen vuoksi alas murustakaan, joten repustani löytyivät neljä vauvasmoothieta ja myslipatukka. Varusteet olin fiksuna pessyt jo edellisenä päivänä yhdessä muiden kisaanlähtijöiden kanssa, joten minun ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin harjata ja varustaa poni. Puin Danalle vaaleanpunaiset kuljetussuojat jalkaan ja raksautin mansikan makuisen myslipatukan kääreen auki. Pyörtyisin luultavasti radalla hevosen selkään mikäli en söisi mitään ennen kisaa. Tallikäytävällä kuului vuoroin jännitynyttä spekulointia ja vuoroin iloista rallattelua. Toiset olivat selvästi kokeneita kisaajia, mutta taisi joukossa olla myös minun kaltaisia ei niin kokeneita tai muuten vain helposti jännittäviä tyyppejä. Jännitystäni lievensi kuitenkin hiukan Danan leppoisa olemus. Tamma oli selvästi vielä hieman unessa. Se hamusi herkkuja taskuistani ja roikotti päätänsä polvissa kun hienoin kumisualla sen selkää. Danan vaaleanpunaiset kuljetussuojat ja pörröriimu riitelivät pahasti ohuttakin ohuemman kulahtaneen vihreän loimen kanssa. Ajattelin, että se tuskin oli alkujaan edes Danan oma, mutta suoritti nyt kuitenkin kiitettävästi tehtäväänsä.
”Aika lastata ponit” Riri komensi. Huokaisin ja työnsin vielä pienen heppanami pussin reppuuni. Nyt alkaisi matka kohti Tie tähtiin kilpailun ensimmäistä koitosta. Lastaus sujui onneksi melkoisen helposti eikä yksikään poni päättänyt pistää totaalistoppia päälle ennen autoon ahtautumista. Joku unohti tottakai eväät talliin ja joltakin meinasi jäädä valkoiset kisahousut. Onneksi olimme ajoissa liikenteessä. Puolen tunnin kuluttua kaikilla tuntui olevan ainakin melkein kaikki tallessa ja saatoimme käynnistää auton. Vieressäni istuva Veronica keskusteli Rosan kanssa kiivaasti jostain uusista muotiratsastushousuista, jotka paha myöntää, mutta minunkin oli aivan pakko saada. Matkani taittui melko nopeasti muiden keskusteluja kuunnellen ja satunnaisesti itsekkin osallistuen. Pieni hevosaiheinen väittely kohensi myös kummasti olotilaa ainakin hetkeksi kunnes jännityksestä johtuva oksettava olo taas palasi.
Kisapaikalla purin Danalta kuljetusvarusteet pois ja tein vielä pikaisen harjauksen. Tamma oli pysynyt siistinä joten pelkkä karvojen oionta riitti. Harjasin otsatukan ja selvitin ponin pitkät vuohiskarvat vielä kerran. Nostin Danan satulan selkään ja kiristin vyön. Kun ponilla oli suitset päässä toivotin isot tsempit muille Lehtisläisille ja talutin Danan verryttelyyn.
Minea ja Adelie ratsastivat samassa luokassa kuin minä ja kertasimmekin yhdessä vielä radan matkalla maneesille. Rata oli minulla kuitenkin hyvässä muistissa olinhan päntännyt sitä viimeisen viikon joka ilta ennen nukkumaan menoa. Verryttelyssä Dana tuntui ihan mukavalta tosin itse olisin saanut olla napakampi ja nopeampi, mutta se oli hyvin vaikeaa kun keskittyminen harhaili koko ajan. Olin myös ehkä hieman tai no ei edes hieman jännittynyt ja se näkyi Danassakin. Toisaalta aamun unisuus oli jokseenkin karissut ja se taas enteili ainakin mukavan reipasta rataa.
Kovaäänisistä kuulutettiin nimeni. Taputin Danaa hellästi kaulalle ja ratsastin sisään radalle. Takaani kuulin Jullen onnentoivotuksen. Meillä oli kyllä huippu talliporukka. Nyt oli vain tehtävä parhaansa. (450 sanaa)

60cm taitotaso easy
Inari-Oxeye Daisy

(448 sanaa) Koululuokan jälkeen pistäydyin kiskalla muutaman muun lehtisläisen kanssa. Asiakkaita piisasi, mutta sain onneksi napattua meille ainoan vapaana olevan pöydän. Tilasin kuuman mehun ja falafel salaatin. Yritin nimittäin yleensä valita kasvisvaihtoehdon silloin kun sellainen oli saatavilla. Äiti oli laittanut tililleni vähän lisäeuroja varmuuden vuoksi kisapäivää varten, joten päädyin ostamaan vielä maukkaan pullan. Saatuani ruuat alas kurkusta näpyttelin äidille viestin: ”koululuokka menty vielä esteet jäljellä”
”Onnea matkaan menikö koululuokka hyvin”, kilahti äidin vastaus vain parinkymmenen sekuntin kuluttua. Pyh pah se kun aina valitti kännykällä roikkumisesta.
”Ihan joo olis voinu paremminkin mennä, mutta laukassa Dana oli ainakin tosi hyvän tuntuinen ja hyvin avuilla.”, vastasin.
”Kuullostaa hyvältä nähdään sitten illalla.” Äiti sanoi.
”Tajusitksä mitä ees sanoin?” kysyin vielä
”No enpä oikeestaan, mutta onnea matkaan silti” tuli vastaus viipymättä. Aina sama juttu äidillä ei varmaan ikinä ollut mitään hajua mistä puhuin.
Viimein esteradan kävely alkoi. Se oli mielestäni yksi kisapäivän stressaavimmista vaiheista, sillä pelkäsin kokoajan unohtavani jotain. Pirteän väriset esteet näyttivät melko yksinkertaisilta ja hyvä niin, sillä minulla ei ollut kovin paljoa kokemusta erikoisesteistä. Tämä ei myöskään ollut se hetki jolloin halusin kokemusta kerätä. Yritin parhaani mukaan muistaa mihin suuntaan piti kääntyä neloesteeltä ja mistä suunnasta kakkosta piti lähestyä.
Verryttelyn alkaessa minusta tuntui todellakin siltä etten selviäisi rataa loppuun saakka. En edes maailman parhaalla ponilla. Juuri kun jalustinhihnan säätäminenkin oli yhtä tappelua tärisevä käsiäni vastaan ilmestyi Rosa jostain hymyillen. ”Hyvin se menee. Ootte harjotellu hyvin. Tää on helppo homma”, hän sanoi ennen kun kipaisi jonnekin.
Verryttelyssä Dana oli ihanan kuuliainen ja reipas. Itselläni oli hieman vaikeuksia päästä mukaan hyppyihin, mutta pystyin keskittymään verkkaan enemmän kuin joitakin hetkiä aiemmin koulupuolella. Aavistuksen epätasapainoisista verryttely hypyistä huolimatta emme onneksi pudottaneet yhtään puomia. Pelkäsin nimittäin nolaavani itseni jyräämällä kumoon jokaikisen verryttelyesteen. Danan kanssa sellainen tosin ei kuulostanut kovin todennäköiseltä. Tamma pelasti minut useassa huonommassa hypyssä ja tiesi kyllä takuulla mitö teki kunhan ratsastaja ei vain säätänyt selässä liikaa.
Verryttelyn ollessa lopuillaan otimme vielä yhden hyvän hypyn sinivalkoiselle pystylle ja siirryimme pois maneesista. Annoin pusun Danan pehmeään turpaan. Me ratsastettaisiin yhdessä vielä hyvä rata ja ellei se olisi tämä, niin sitten se olisi joku toinen. Jonakin päivänä onnistuisimme kuitenkin takuulla. Siitä olin varma.
Vuoroni oli noin listan keskivaiheessa ja se sopi minulle mainiosti. Ei tarvinnut jännittää niin pitkään. Eikä sitä, että oli yksi ekoista. Eikä sitäkään, että oli yksi vikoista. Vuoroani odotellessa minulla oli aikaa katsella ympärilleni. Hukkasuo oli hyvin hoidettu talli jonka pihalla vilisi nyt toinen toistaan taitavampia nuoria ratsastajia. Jossain tarhan lähettyvillä musta poni kiskoi raluttajansa melkein maahan huomatessaan heinätupon pilkistävän tarhasta. Kentän kulmalla oleva kärpäkimo tamma taas näytti siltä, että hyppäisi hetkenä minä hyvänsä pystyyn.
Viimein koitti minun vuoroni kipusi selkään ja näytin pikaisesti peukkua Adelielle ja Minealla. Sitten taas taputukset Danalle ja kohti rataa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Liinu Metsämäki
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Liinu & Dream   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 22:35

80cm, taitotaso medium
Liinu - California Dreamin’ 408 sanaa

Talutan jo hieman pintahikisen Dreamin maneesista. Se saa tummansinisen edustuskelpoisen fleeceloimen päälleen, jotta karva hieman ehtisi kuivumaan. Meillä olisi mahdollisesti useampi tunti odotteluaikaa, sillä välissä olisi vielä kaksi muuta koululuokkaa sekä helpoin esteluokka. Päätän ottaa Dreamilta satulan pois ja kävelyttää sitä hetken. Nostan satulan rekkaan Dreamin ohjat toisessa kädessäni ja lähden sitten taluttamaan ponia ympäri kisa-aluetta. Kysyn eräältä järjestäjältä metsäpolkua, johon voisin mennä kävelyttämään tammaa. Löydän opastuksen avulla merkityn ratsastuspolun, jota lähdemme kiertämään. Hyppään kannon päältä ponin satulattomaan selkään ja kävelemme reitin ympäri.

Palattuamme takaisin on Susanna jo vapautunut ja pääsen hetkeksi tauolle Susannan jäädessä vielä hetkeksi kävelyttämään ponia. Hain hieman syötävää ja suuntasin katsomoon. Käynnissä oli Helppo A, mutta Alisan suoritus oli jo ehtinyt menemään. Näin kuitenkin paljon hienoja suorituksia, mutta toki myös niitä huonommin menneitä. Luokan jälkeen palasin hevosrekalle, jossa Dream olikin lepäämässä leveästi lastattuna. Tarkistin ponin voinnin, tarjosin sille hieman melassivettä ja annoin salaa pienen porkkanapalan.

60cm luokan ollessa aluillaan menin taas laittamaan Dreamia kuntoon. Nostin satulan jo toistamiseen ponin selkään ja laitoin ponille suitset jo autossa, niin kuin kisasäännöt sanovat. Hyppäsin suoraan ponin selkään kävelytettyäni sen rekasta alas ja pyysin sitä kävelemään.

Aikamme käveltyämme helpoin esteluokka olisaatu päätökseen ja pääsimme jo maneesiin verryttelemään radan nostamisen ohessa. Pian rata oli korotettu ja pääsimme hyödyntämään koko hallia verryttelyssä. Verryttelyesteiksi oli määrätty tietyt esteet, pari suunnanvaihtoestettä ja yksi erikoiseste pitkällä sivulla. Aikaa olisi vielä mukavasti, joten ravuutin Dreamia vielä hetken taivutellen ja tehden siirtymisiä askellajin sisällä. Poni oli kouluradan ansiosta melko hyvin kuulolla ja sain sen hyvin vastaamaan apuihin.

Aikaa oli jäljellä kymmenisen minuuttia, kun aloitimme laukkatyön ja hypyt. Nostin laukat molempiin suuntiin auki kertaalleen ja otin lähestymisen suunnanvaihtopystylle. Se sujui hyvin, mutta kaartaessani kahdeksikon toiselle suunnanvaihtoesteelle, okserille, arvioin askeleet väärin ja takapuomi kolahtaa maahan. Ratatyöntekijät korjaavat esteen ja toisella yrittämällä pääsemme siitä kevyesti yli.

Vuorossa on vielä erikoiseste. Dream kyttäili sitä jo raviverkassa, joten tiesin, että se ei todennäköisesti sujuisi ongelmitta. Dream kuitenkin lähti rohkeasti hyppyyn, vähän turhankin rohkeasti ja horjutti tasapainoani niin, että roikuin kaulalla ponin jatkaessa matkaa. Sain kuitenkin ponin pysähtymään ja liu’uin hallitusti alas. Talutan ponin korokkeelle ja ponnistan uudestaan kyytiin. Nostan reippaasti laukan ja teemme uuden lähestymisen. Dream tuntui vain saavan itsevarmuutta kommelluksesta lisää, ja hyppää esteen yli vähintäänkin yhtä komealla loikalla.

Oli aika poistua maneesista. Luokka alkoi. Monenlaisia tuloksia kuulin kuuluttajan huutavan. Hurjan nopeita ja sitten taas ihan penkin alle menneitä. Lopulta, useiden ratsukoiden jälkeen oli meidän vuoro näyttää, mihin pystyisimme. Dream käveli innokkaasti maneesiin ja nostin käteni tervehdykseen kohti tuomaria.
Takaisin alkuun Siirry alas
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 804
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 23:24

Luokka 2: Helppo B
Crimis - JB Sgraffito

Oli hurja ajatella, miten pitkälle me oltiin tultu. Reilu kuusi vuotta sitten oli ollut vain kipeästi remontin tarpeessa oleva vanha navetta, isosiskoni ja minä sekä muutama harrastehevonen. Nyt koko tallialue kuhisi kaksi-ja nelijalkaisia valmiina vuoden suosituimman Cupin ensimmäisen osakilpailuun. Olimme olleet osakilpailujärjestäjiä viime vuonnakin, mutta silti olin taas haljeta ylpeydestä. Puoliverinen käsipuolessani tuntui olevan ihan yhtä täpinöissään. Hyssyttelin tammaa hymyillen ja talutin sen kauemmas tallin ovelta.

“Hantsu, puntttaatko”, huikkasin vanhemmalle sisarelleni huomatessani tämän vähän matkan päässä Daliaa taluttaen. Ratsuni säkä oli korkeampi kuin minä itse, eikä jakkaraa näkynyt lähimaillakaan. Tammojen korvat painuivat luimuun, mutta pian peppuni oli jo mustassa satulassa ja ohjasin rajojaan kokeilevan nuorikon kauemmas herkkäsieluisesta päistäriköstä.
“Onnea matkaan”, Hannele toivotti virnistäen. Starttaisimme samassa luokassa. Kuusivuotiaan Sagan kanssa ei ollut tarkoitus edes tavoitella kärkisijoja, vaan tuoda meille molemmille kilpailukokemusta vähän isommissa pippaloissa. Omalta tallilta oli hyvä ponnistaa tähän skabaan. Tasoa oli nostettu viime vuoden easysta mediumiin. Meillä ei ollut kiire, eikä sitä yksityistallin omistajan roolissa edes ehtinytkään omistaa elämäänsä millekään vakavammalle kilpauralle. Asiakkaita oli palveltava ja hevoset hoidettava.

Maneesi oli tuttu, tuomari oli tuttu, iso osa kanssakilpailijoista oli tuttuja tai edes puolituttuja, mutta silti pieni kipristely tuntui vatsanpohjassa. Henkäisin syvään, taputin hevosta rohkaisevasti kaulalle ja ohjasin sen radalle. Helppo Bee, ei mitään ongelmaa.

(204 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
http://hukkasuo.weebly.com
Minea Metsämäki
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Minea ja Elliot   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptyLa 23 Helmi - 23:51

Luokka 4: Vaativa B, taitotaso expert
Minea - Nightlight
Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Aaxfuw
Takaisin alkuun Siirry alas
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 804
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 EmptySu 24 Helmi - 12:04

Tulokset päivitetty ensimmäiseen viestiin!

Kaikki tuotokset huomioitiin, mutta muistakaa jatkossa ilmoittaa tuotoksen yhteydessä luokka, jota se koskee. Jos kirjoitatte sekä esteistä että koulusta, tehkää kaksi erillistä tekstiä - ne voivat olla jatkoa toisilleen, mutta pistäkää otsikko väliin niin ei tarvitse arvailla. Kiitos Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
http://hukkasuo.weebly.com
Sponsored content




Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu - Sivu 2 Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tie Tähtiin - 1. osakilpailu
Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tapahtumat :: Kilpailut-
Siirry: