PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiinJaa
 

 Tie Tähtiin - 1. osakilpailu

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava
KirjoittajaViesti
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptySu 17 Helmi - 0:03

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Tietahtiinmusta

Tie Tähtiin 2019 starttaa Hukkasuossa ensimmäisen osakilpailun merkeissä 24.02.2019. Tervetuloa kilpailemaan sekä koulu- että esteratsastuksessa tai vain nauttimaan päivästä kisapäivän hulinassa ja kevättalven auringossa!

Sekä verryttely että kilpailut ratsastetaan Hukkasuon maneesissa ulkokentän liukkauden vuoksi.

Uuden tallin taukotuvasta löytyy kioski, josta voi ostaa itselleen kylmiä tai kuumia juomia sekä purtavaa. Menusta löytyy hodareita, kanasalaattia, Hantsun leipomaa pullaa sekä vegaaniystävällisinä vaihtoehtoina falafel-salaattia ja suklaa-kookospalloja. Juomavalikoimassa kahvia, teetä, viinimarjamehua ja kivennäisvettä.


Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Tallipiha_orig


HENKILÖKUNTA

Kioski: Nitthan Chai Paithoonbuathong
Kuuluttajat: Emilia Lukkari
Verryttelyalueen valvoja: ?
Koulu- ja estetuomari: Thomas

Lue lisää henkilökunnasta.




LUOKAT

Kouluratsastus
1. Helppo C (easy)
2. Helppo B (medium)
3. Helppo A (hard)
4. Vaativa B (expert)

Esteratsastus
5. 60cm (easy)
6. 80cm (medium)
7. 100cm (hard)
8. 120cm (expert)

(luokat numeroitu uusiksi 22.2)




JÄLKI-ILMOITTAUTUMINEN

Ilmoittautuminen tähän topiciin viimeistään 23.2 alla olevassa muodossa:

Luokka
Ratsastajan nimi – [*url=osoite]Hevosen nimi[/url*]

Valmennusten lisäarvat ja kilpailupäivän tuotokset tulee lisätä tähän topiciin viimeistään 23.2.




OSALLISTUJAT JA LISÄARVAT

Kouluratsastus

1. Helppo C, taitotaso easy

Lea - Hämärävoitto
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 2+3
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 3+2
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 3+2
Essi - Fantastico, Sateentalli 2
Laura - Calimera, Sateentalli
Lilja - Savun Zorron, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 2
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 2+1
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate 2
Kirstu -  Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele
Milla - Agnetha 'If, Seppele


2. Helppo B, taitotaso medium

Selina - Solidago Thalia 2
Linnea - Camelopardalis 2
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 3
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 3
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 3+1
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit 2
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 3
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 2
Liinu - California Dreamin', Sateentalli
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 2
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 2
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 2
Max -  Kingdom's Gentleman, Hukkasuo 1
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 1
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo 1
Mistel - Rainmaker, Seppele 1
Pyry - Suvitaika, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele


3. Helppo A, taitotaso hard

Tinu - Trullin Hämy-Valo 1
Tia - Stillegaards Garrard 2+2
Ella - Aberash Empire 1
Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit 2
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 2
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate 2
Sarah - No Worries, Auburn Estate 1+2
Janna - Sharazan, Auburn Estate 1
Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo 2+1
Reita - Sand Pond, Hukkasuo 2
Stella - Betume, Seppele 2
Robert - Harriet V, Seppele 2

4. Vaativa B, taitotaso expert

Theodore - Rauolin
Mirkku - Vegas Showgirl 1
Sebastian - Mondbark Juniper 3
Marcus - Tadeo v.d. Zelos
Meiju - Aberash Empire 2
Lydia - Kheops 2
Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit 1+2
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit 2
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit
Minea - Nightlight, Sateentalli 1
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila
Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate 2+2
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele 1
Salma - Bonnie KN, Seppele 2




Esteratsastus

5. 60cm, taitotaso easy

Lea - Hämärävoitto
Anamaria - M.B. Osmi 2
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 3
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 3
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 3+1
Essi - Fantastico, Sateentalli 3
Laura - Calimera, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 2
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 2+2
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate
Kirstu -  Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele 1
Milla - Agnetha 'If, Seppele
Nella - Gekero, Seppele

6. 80cm, taitotaso medium

Selina - Solidago Thalia 2+2
Kaisa - Pärren Varro
Linnea - Camelopardalis 2
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 3
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 2
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 1
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 3
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 2
Liinu - California Dreamin', Sateentalli 2
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 2
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 2
Max -  Kingdom's Gentleman, Hukkasuo
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Mistel - Rainmaker, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele

7. 100cm, taitotaso hard

Ella - Aberash Empire 2
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 3
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Janna - Sharazan, Auburn Estate 2
Reita - Sand Pond, Hukkasuo 2+2

8. 120cm, taitotaso expert

Mirkku - Vegas Showgirl 2+1
Sebastian - Mondbark Juniper 2
Marcus - Tadeo v.d. Zelos 2
Meiju - Aberash Empire 2
Lydia - Kheops 2
Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit 1+2
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit 2
Minea - Nightlight, Sateentalli
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila 1
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Salma - Bonnie KN, Seppele 2+2
Isabelle – Ratsukallion Puzzlebox 2




TULOKSET

Sijoittuneille (1.-6.) jaetaan ruusukkeet - by Equestrian Pro

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk11Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk12Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk13Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk16Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk14Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Ruusuk15

1. Helppo C

1. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit, 10p
2. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate, 9p
3. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate, 8p

4. Lea - Hämärävoitto, 7p
5. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Laura - Calimera, Sateentalli, 5p
7. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit, 4p
8. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit, 3p
9. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo, 2p
10. Sarianna - Ruben, Seppele, 1p
11. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
12. Essi - Fantastico, Sateentalli, 1p
13. Lilja - Savun Zorron, Sateentalli, 1p
14. Milla - Agnetha 'If, Seppele, 1p
15. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila, 1p

2. Helppo B

1. Linnea - Camelopardalis, 10p
2. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli, 9p
3. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila, 8p
4. Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate, 7p
5. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit, 6p

6. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit, 5p
7. Selina - Solidago Thalia , 4p
8. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit, 3p
9. Alviina - Lazur SOV, Seppele, 2p
10. Liinu - California Dreamin', Sateentalli, 1p
11. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli, 1p
12. Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo, 1p
13. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit, 1p
14. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
15. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
16. Mistel - Rainmaker, Seppele, 1p
17. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
18. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit, 1p
19. Pyry - Suvitaika, Seppele, 1p
20. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo, 1p
21. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit, 1p
22. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit, 1p
23. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate, 1p
24. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
25. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo, 1p
26. Hantsu - Durandal, Hukkasuo, 1p
27. Emilia - Patrik, Sateentalli, 1p

3. Helppo A


1. Sarah - No Worries, Auburn Estate, 10p
2. Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo, 9p
3. Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate, 8p

4. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit, 7p
5. Tia - Stillegaards Garrard, 6p
6. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila, 5p
7. Janna - Sharazan, Auburn Estate, 4p
8. Ella - Aberash Empire, 3p
9. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila, 2p
10. Robert - Harriet V, Seppele, 1p
11. Reita - Sand Pond, Hukkasuo, 1p
12. Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit, 1p
13. Tinu - Trullin Hämy-Valo , 1p
14. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli, 1p
15. Stella - Betume, Seppele, 1p


4. Vaativa B

1. Salma - Bonnie KN, Seppele, 10p
2. Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate, 9p
3. Mirkku - Vegas Showgirl, 8p

4. Minea - Nightlight, Sateentalli, 7p
5. Lydia - Kheops, 6p
6. Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit, 5p
7. Meiju - Aberash Empire, 4p
8. Sebastian - Mondbark Juniper, 3p
9. Marcus - Tadeo v.d. Zelos, 2p
10. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo, 1p
11. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit, 1p
12. Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele, 1p
13. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
14. Theodore - Rauolin , 1p
15. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit, 1p

5. 60cm

1. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila, 10p
2. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit, 9p
3. Anamaria - M.B. Osmi, 8p
4. Essi - Fantastico, Sateentalli, 7p

5. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit, 5p
7. Sarianna - Ruben, Seppele, 4p
8. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate, 3p
9. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate, 2p
10. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit, 1p
11. Milla - Agnetha 'If, Seppele, 1p
12. Nella - Gekero, Seppele, 1p
13. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo, 1p
14. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
15. Laura - Calimera, Sateentalli, 1p
16. Lea - Hämärävoitto , 1p

6. 80cm

1. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit, 10p
2. Liinu - California Dreamin', Sateentalli, 9p
3. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila, 8p
4. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo, 7p
5. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila, 6p

6. Linnea - Camelopardalis, 5p
7. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit, 4p
8. Kaisa - Pärren Varro, 3p
9. Selina - Solidago Thalia , 2p
10. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli, 1p
11. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
12. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit, 1p
13. Alviina - Lazur SOV, Seppele, 1p
14. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit, 1p
15. Mistel - Rainmaker, Seppele, 1p
16. Hantsu - Durandal, Hukkasuo, 1p
17. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli, 1p
18. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit, 1p
19. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate, 1p
20. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo, 1p
21. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit, 1p
22. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila, 1p
23. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit, 1p
24. Emilia - Patrik, Sateentalli, 1p
25. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila, 1p

7. 100cm

1. Ella - Aberash Empire, 10p
2. Reita - Sand Pond, Hukkasuo, 9p

3. Janna - Sharazan, Auburn Estate, 8p
4. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit, 7p
5. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila, 6p
6. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila, 5p
7. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli, 4p

8. 120cm

1. Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit, 10p
2. Meiju - Aberash Empire, 9p
3. Salma - Bonnie KN, Seppele, 8p

4. Lydia - Kheops, 7p
5. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit, 6p
6. Mirkku - Vegas Showgirl, 5p
7. Isabelle – Ratsukallion Puzzlebox, 4p
8. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila, 3p
9. Minea - Nightlight, Sateentalli, 2p
10. Sebastian - Mondbark Juniper , 1p
11. Marcus - Tadeo v.d. Zelos , 1p
12. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo, 1p
13. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit, 1p


Viimeinen muokkaaja, Crimis pvm Su 7 Huhti - 18:55, muokattu 9 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
R.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Osallistuminen   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyTi 19 Helmi - 12:09

4. Vaativa B (expert)

Theodore – [*url=http://raituvan.suntuubi.com/fi/Rauolin/]Rauolin[/url*]
Takaisin alkuun Siirry alas
Ekku
Vakionaama
Vakionaama
Ekku

Viestien lukumäärä : 220
Join date : 02.12.2018
Ikä : 20

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyKe 20 Helmi - 19:39

Äääääää. Oon miettinyt jo pitkään, että viitsinkö. Tulin siihen tulokseen, että jos kiljun koko ajan niin periaatteessahan mun ei pitäis huomata osallistumista?

Ääääääää

2. Helppo B
Ekku Kinnanen - [*http://ekku.suntuubi.com/?cat=12]Orange Wood's Osiris[/url*]


Ää'ä?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ekku.suntuubi.com
Marshall K.
Tallijengissä
Tallijengissä
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.01.2019

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyTo 21 Helmi - 10:36

Sen verta monta kertaa jo käynny kahtomasa tätä ja tän juttuja että eiköhä meki (ainaki yritetä?).

3. Helppo A, taitotaso hard
Marshall Kozlov - [*url=http://hullunmylly.net/hevoset/skaimmadas/volya.html]Vsevolod KZV[/url*]
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Maxx
Tallijengissä
Tallijengissä
Maxx

Viestien lukumäärä : 111
Join date : 13.11.2012

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyTo 21 Helmi - 13:46

[img]Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Img_2012[/img]

Tässä Maxille ja Kingdoms gentlemanille lisä-arpa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Aleksi
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Naava ja Elyssa   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyTo 21 Helmi - 17:34

Luokka 4. Vaativa B: Elyssa - Hallavan Lurjus

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Aleksi10

Luokka 8. 120cm: Naava - Mapelpath's Triangle

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Aleksi11
Takaisin alkuun Siirry alas
sebesalma
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyTo 21 Helmi - 20:02

Luokka 4 - 120 cm (expert)
Salma - Bonnie KN

kisapäivän tuotos

Onneksi paistoi aurinko, mietin, kun vaappuva hevosautomme viimein kurvasi Hukkasuon pihaan. Onneksi, sillä minua jännitti enemmän kuin olin koskaan osannut odottaa.

Jännityksen syynä ei ollut Bonnie – poni oli näyttänyt kautensa kannukset hyppäämällä Auburnin Winter Fairissa viime viikonloppuna 120 sentin luokasta sinivalkoisen ruusukkeen palkintokaappiimme. Sen se oli tehnyt helposti, kuin olisimme olleet kotona ja vain vähän harjoitelleet esteratsastusta. Olin katsellut viime aikoina maailmaa hyvin tyytyväisenä sen kolmionmuotoisten korvien välistä.

Syynä jännitykseen oli Agi, nuori ja kuriton puoliveritammani, jolla en edes itse osallistuisi näihin kisoihin. Pitkällisen keskustelun jälkeen olin saanut valmentajani Millan hyppäämään sillä – ja kunnon valmentajan tavoin hän oli käyttänyt koko automatkan kertaamalla, mikä kaikki voisi radalla mennä pieleen. Olin valtavan helpottunut, kun pääsimme lopulta purkautumaan ulos autosta yhtenä kisatakkien, kiiltävien saappaiden ja puhtaaksi pestyjen kampauksien pyörteenä. Minun ja Millan välit olisivat, no, voineet olla aika lailla paremmat. Olimme kuitenkin päätyneet tilanteeseen, jossa hän keskittyi palvomaan hevostani ja muistuttamaan kerta toisensa jälkeen, että hän ratsasti sillä paremmin kuin minä itse.

Melkein yhtä paljon kuin halusin voittaa Bonniella pelkästä voittamisen ilosta, halusin päästä näyttämään Millalle että minä todella osasin ratsastaa.

Seppeleestä osallistujia oli yhdeksän, jos mukaan laski Annen ja Millan ratsuineen. Olin salaa tyytyväinen siitä, että osallistujamäärämme oli niin pieni. Seppeleen uudessa maneesissa oli kerrankin mahdollista varata treeniaikoja – jopa kahdelle hevoselle, jos niin halusi. Käytännössä olin ruksinut varauksia itselleni ja Bonnielle, ja Milla oli ilmoittanut minulle tekstarilla koska halusi päästä valmistelemaan Agia kisoihin. Milla oli keskittynyt nuoremman hevoseni ratsuttamiseen ja päästänyt minut sen selkään vain joitakin kertoja (etten ”sekoittaisi” sitä, kuten hän asian ilmaisi). Olin siis hyvällä omallatunnolla keskittänyt kaiken tarmoni Bonnieen, rakentanut puomitehtäviä maneesin keskelle ja maastoillut sen mieltä virkeäksi. Ainakin nyt, kun purimme hevosia Hukkasuon jäästä ja auringosta kiiltävälle parkkipaikalle, Bonnie vaikutti pirteältä kuin kolmivuotias varsa.

Vain Anne kisasi kanssani samassa luokassa, hänkin tosin ainoastaan koululuokassa. Sain kaikessa rauhassa purkaa Bonnien kuljetusloimesta ja -suojista, kun muut pyrähtivät lämmittelemään hevosia ja tarkastamaan vielä kerran rataa. Aurinko paistoi, kioskista leyhähteli hodarin houkutteleva tuoksu ja minulla oli oikein mukavaa. Kiinnitin Bonnien kuljetusauton kyljessä olevaan renkaaseen ja aloin harjata sen kiiltävästä karvasta loimen läpi tunkeutunutta pölyä.

Pari kertaa harjauksen aikana ohitsemme kulki ratsukkoja, jotka tunsin ennalta: tuttu akhaltekinhevonen, se iso cremello jonka kanssa olimme olleet samassa valmennuksessa; meidät viime vuonna voittanut Kheops, jonka nimen olin tarkistanut netistä; iloisennäköinen vaalea poika, jonka olin varmasti nähnyt kisoissa aiemminkin. Vilkutin heille ohimennen ja he vastasivat vilkutukseen valkoiset kisahanskat valossa välkähdellen.

Verryttely ratsastettiin maneesissa kentän ja tarhojen takana. Olin varustanut Bonnien kaikessa rauhassa ja ehtinyt vielä rapsutella sen vastapestyä harjamartoa. Se oli katsellut uteliaasti ohikulkevia hevosia ja hirnahtanut vaimeasti pari kertaa. Nyt se oli varusteissaan, puhtaana ja täpäkkänä kuin vielä nuolaisematon nekku, tummat silmät kiinnostuksesta pilkahdellen.

Maneesin ovella työnsin saappaankärjen jalustimeen, se helähti, ja niin me ratsastimme sisään.

(450 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Lotta
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyPe 22 Helmi - 9:31

Luokka 1. Helppo C
Lotta - Milk’s Favorite Cookie

Oreo tanssahteli ohjien toisessa päässä ja oli talloa varpaani moneen otteeseen säntäillessään puolelta toiselle. Hukkasuon tallipihalla kävi melkoinen vilske, ja minulla ei ollut aavistustakaan, mitä pitäisi tehdä ja minne pitäisi mennä. Olin kuluttanut edellisen yön kilpailusääntöjen ja kouluohjelman pänttäämiseen, mutta nyt puolet tiedoistani oli haihtunut savuna ilmaan. Joku oli saattanut ottaa puheenaiheeksi lähtöjärjestyksen, mutta täällä “kaaoksen” keskellä en omistanut tiedonmurustakaan siitä, oliko minulla aikaa vaikkapa tyhjentää kioski naposteltavistaan vai pitikö minun sännätä suorinta tietä verryttelyyn.

- Lotta, sä lähet toisena. Jos reilun puolen tunnin päästä olisit verryttelemässä niin se ois hyvä, Aleksi, pelastava enkeli tuli jakelemaan ohjeitaan tälle ensikertalaiselle. Mutta mitä, toisena! Yhtäkkiä minua rupesi jännittämään entistä enemmän, enkä edes tiennyt miksi.
- Okei, vastasin. Samassa kuulin riemunkiljahduksia takaani:
- Lotta, Lotta on täällä!
Pikkusiskoni Katariina ja Emma! Ja äiti! Tulivatko he tänne kannustamaan vai aiheuttamaan lisästressiä kilpailujen ajaksi? Katariina kuitenkin vain asettui Oreon pään viereen rapsuttelemaan ja kertoi, kuinka söpö kisaratsuni olikaan.
- Jännittääkö? yhtäkkiä äitinikin oli paikalla, ja hänen oli ilmeisesti lauottava tuo itsestäänselvä kysymys heti alkuun.
- Tietysti, tokaisin.
- Hyvin se menee, äiti lupasi. - Mä tiedän.
- Kiitti, mut mistäs sinä sen voit tietää näin etukäteen? kysyin silmiäni pyöräyttäen.
- Mä vaan tiedän, äiti hymähti ja kurouttautui halaamaan minua.
- Ei, ei nyt, kieltäydyin ja ryhdyin varustamaan hevosta. Satula ja suitset kiiltelivät puhtauttaan ja valkoinen huopa kumosi viimeisetkin ajatukset siitä, että tämä saattoi olla vain tavallinen ratsastustunti. Lähdin kävelyttämään Oreoa ympäri pihamaata ja katselin mietteliäänä ympärilläni kohoavia tallirakennuksia. Jos saisin joskus oman hevosen ja muuttaisin näille seuduille, tämä paikka vaikutti ainakin lupaavalta.

Valkoiset kouluaidat maneesissa olivat heti Oreon tuijottelun kohteena, kun saavuin verryttelyalueelle. Yritin keskittyä täsmällisiin ratsastusradan teihin, vaikka jännitys teki siitäkin vaikeamman. Mutta vaikka kisapaikka, hevoset ja ihmiset olivat vieraita, Oreon käynti tuntui samalta kuin aina ennenkin. Hymy levisi kasvoilleni, kyllä mä tästä tulisin selviämään.

Kouluohjelman viime hetken kertailut jätin tällä kertaa väliin, tiesin radan olevan jo hyvässä muistissa. Taivuttelin Oreoa ravissa volteille ja suoristelin lävistäjille ja mahdutin pari laukannostoa sekaan. Pientä ahtautta oli havaittavissa verryttelyalueella, mutta ei tässä tarkoituskaan ollut karauttaa täyttä vauhtia ympäri kenttää.

Radalle ratsastaminen olikin sitten yksi katastrofi. Oreo kieltäytyi liikkumasta ollenkaan tajutessaan joutuvansa ypöyksin aitojen sisälle. Lopulta minulle tuntematon mieshenkilö tarttui Oreon ohjiin ja määrätietoisin ottein talutti hevosen radalle. Odotellessani lähtömerkkiä tutustutin tamman maneesin nurkkiin, ja suoritusta aloittaessani ratsastin onneksi jo melko rennolla hevosella.

Istuin tallirakennuksen suojissa ja tuhosin kanasalaattiannostani hyvää tahtia. Olin aivan poikki. Suorituksessani ei ollut mielestäni mitään moitittavaa. Tasaisen hyvin olin ratsastanut koko ohjelman läpi. Aleksikin näytti peukkua, ja samassa totesin jännityksenkin kadonneen.
- Miten sujui? Juuli uteli. - Mult tais mennä se sun rata kokonaan ohi, mut vissiin ihan hyvin meni. Vai?
- Tosi hyvin! olin yhtä hymyä. - Entä teillä?
- Hyvin! Ens kisoissa voiskin mennä jo helpon B:n, Juuli totesi.
Heh, tytöllä oli tavoitteet korkealla.
- No joo, ehkä, vastasin mietteliäänä. - Mut viel pitäis selvitä siitä esteradasta, naurahdin.
- Kiitos kun muistutit. Ehdin jo kuvitella, että tämä oli tässä, Juuli vitsaili. Nauroimme kippurassa taukotuvan sohvalla ja kiinnitimme muiden kisaajien katseet itseemme.

Sama rento tunnelma jatkui varustaessani Oreoa hyppykuntoon. Helpon C:n lisäksi kisasin siis 60-senttisillä esteillä. Juttelin niitä näitä ja kerroin hevoselle sen olevan ihanin maailmassa. En voinut kieltää, etteikö vatsani olisi ollut täynnä perhosia, mutta sellaista se aina oli, kun odotti jotakin kovasti. Esteradalle pääsemistä nimittäin. Kävellessäni värikkäiden esteiden seassa rataa opettelemassa odottelu kävi sietämättömäksi. Satulaan päästyäni minulla ei ollut hajuakaan, kummasta suunnasta lähestyttiin radan ensimmäiselle esteelle ja käännyttiinkö kutosesteen jälkeen oikealle vai vasemmalle.

Verryttelyssä yritin parhaani mukaan kuitenkin keskittyä oleelliseen, jotta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin. Oreo oli virkeällä tuulella ja pidätteet tulivat tarpeeseen esteitä lähestyessä. Minulla itselläni oli kuitenkin varma olo satulassa ja muutamat liioitellut loikat okserille nekään horjuttaneet tasapainoani. Vuoroni tullessa kohdalle en tiennyt, mitä esteradan hyppääminen tulisi pitämään sisällään. Kielto tuolle pelottavan näköiselle okserille, neljä puomia alas kannattimiltaan, selästä putoaminen? No, ainakin yrittäisin parhaani. “Hyvä Lotta”, kuului katsomosta. Katariina, ilmeisesti oli kuitenkin kannustamassa minua. Tervehdin tuomaria kättä nostamalla ja ohjasin Oreon ensimmäiselle esteelle.

636 sanaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä
Reita

Viestien lukumäärä : 117
Join date : 14.11.2016

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyPe 22 Helmi - 11:10

Tarinaa lisäarpoja varten

3. Helppo A (hard)
Reita - Sand Pond

Olihan se vähän naurettavaa laukata omalle tutulle maneesille niin kuin suurellekin kilpakentälle ja tervehtiä omaa tuttua Thomasia ihan kuin mitä tahansa oikeaa ja vakavasti otettavaa tuomaria. Pond pysähtyi muuten kerrankin tasajaloin, mutta minä en sitten millään osannut suhtautua kotikisoihin niin kuin oikeisiin kilpailuihin. Maneesissa oli ehkä aavistuksen enemmän väkeä kuin yleensä, mutta koska normaalisti siellä oli minun kanssani joko Chai tai Ruska kyselemässä tyhmiä, niin siellä taisi itse asiassa olla tavallista hiljempaa. Hymyilytti. En uskaltanut katsella sivuilleni. Tiesin Ruska olevan kauempana Maijan sylissä, ettei hän vain juoksisi kentälle antamaan isille viime hetken neuvoja. Jos katsoisin sinnepäin, hän vilkuttaisi koko ruumiillaan. Sitten ainakin alkaisin nauraa.

Ei jännittänyt yhtään lähteä ravailemaan kaiken maailman kiemurauria ja vaihtelemaan harjoitusravia keskiraviksi. Ne eivät tosiaankaan olleet tämän hevosen vahvuuksia. Pond tapasi kiitää niska suorana, eikä sitä silläkään kertaa minun taidoillani erityisemmin koottu kauniiseen pakettiin. Toista se olisi ollut mennä nuorella Mayalla: sen kuin laski aavistuksen ohjia ja piti pohkeilla vähän takapään vauhtia yllä, niin kas, jo oltiin ja pysyttiin peräänannossa. Mutta Pond oli toista maata. Sekin taisi vaikuttaa jännityksen puuttumiseen. Otin koulukisat lähinnä harrasteluna. Ne menivät siinä estekisojen siivellä. Ja kun nyt kerrankin oli sopiva hevonen ja kisoja lähitalleilla, niin...

Kyllä Pondin menon keskikäynniksi ja -raviksi tunnisti. Sen askel oli pitkää, ja sen omistajakin hoki ihan todenperäisesti, että tasoonsa nähden tällä hevosella on kiva ravi. Laukkavoltti sen sijaan ei ollut lähelläkään kaunista tai pyöreää, ei edes verrattuna Pondin ja minun harjoituksissa tekemiin voltteihin. Ja vastalaukka oli kauheaa, mikä oli odotettavissa. Vaikka kuinka hellästi koetin ohjista pidellä, pelkäsin Pondin koko ajan pudottavan raville vastalaukassa. Mutta pysyi se oikeassa askellajissa melkein koko ajan: suoritus jäi varmaan vain pari askelta vajaaksi. Pondin keskilaukkaan olin ihan tyytyväinen. Sen laukka ei ole ehkä näyttävintä tai mukavintakaan, mutta se ei sentään säntäillyt, vaan meni ihan hallitusti. Siitäkin huolimatta, että se oli jo oppinut, että minun kanssani sai ja piti säntäillä.

Viimeisiä laukanvaihtoja tehdessämme toivoin, että se Keitaro katselisi juuri nyt, ja vieläpä tarkasti. En minä ole jumaliste mikään turha jätkä. En kyllä mikään kilparatsastajakaan, mutta en ainakaan sellainen tumpelo kuin hän ajatteli. Keitaro taisi ihan tosissaan kuvitella, etten osannut alkeitakaan kunnolla. Näkisipä nyt. Ihme apina. Jos kaikki muut luokan osallistujat sattuisivat epäonnistumaan niin karmeasti, että kömpelöstä suorituksestamme tulisi ihan sijoitus, niin minä kyllä omistaisin sen sijoituksen sitten Keitarolle. Kehystäisin ruusukkeen taukotuvan seinälle. Kirjoittaisin siihen ruusukkeen alle kultatussilla, että rakkaudella Keitarolle, toivoo Reita ja Pond. Mutta ensin piti vielä ratsastaa rata loppuun, ja palkinnoksi olisi luvassa esteiden hyppäämistä!

Muistin tervehtiä tuomaria vielä ennen kuin lähdimme poispäin. Kävellessämme ulos en malttanut olla kumartumatta hinkkaamaan Pondin kaulaa ihan kunnolla molemmin puolin. Kyllä minä tiedän, ettei hevosen kaulalla saa maata kentältä lähtiessään, mutta ei pelkkä kaulan taputtaminen tosiaankaan kerro millekään hevoselle, kuinka hyvin se teki työnsä. Ja olihan lainaratsuni tehnyt tasoonsa ja minun tasooni nähden aika hienon vedon.



3. 100cm (hard)
Reita - Sand Pond

Chai oli maailman paras kioskinpitäjä. Soitin hänelle kymmentä minuuttia ennen kilpasuoritustani, että juoksuta poika sedälle äkkiä kahvia, ja ai kuinka nopeasti minulla olikaan kahvikupillinen kädessäni. Enkä joutunut edes laskeutumaan satulasta! Annoin Pondin seisoskella lämmittelyalueen reunamilla ja hörpin kahvia sen satulassa muiden lämmitellessä kuumeisesti. Olin sitä mieltä, että me olimme jo tarpeeksi vetreitä ja lämpimiä alkavaa esteluokkaa varten. Ojensin lopulta tyhjän kahvikupin Maijalle, joka piteli Ruskaa.
"Noni Pond. Mennään näyttään mallia", tokaisin leuhkasti, vaikka enhän minä niin hulluja itsestäni tietenkään luullut. Kunhan höpötin. Kyllähän kaikki sen tiesivät.
"Iskä sä näytät ihan ratsastuskilpailuratsastajalta", Ruska kimitti vielä Maijan sylistä. Hänen poskillaan oli kuivuneita kyyneleitä aiemman raivarin jäljiltä. Ruska olisi halunnut osallistua Minillä kisoihin ihan ekstempore. Olin valehdellut nopeasti, että ikäraja oli valitettavasti kymmenen vuotta, ja Ruska oli vasta viiden. Maija puolestaan oli sitä mieltä, että ihan ilman esteitäkin ratsastaminen oli itsemurha.

Vaikka olin viisivuotiaan mielestä melkein oikea kilparatsastaja, omasta mielestäni olin vain pitämässä mahdollisimman paljon hauskaa vuokrahevosellani ennen kuin sen olisi palattava kotiinsa. Nyt pojat hypättäisiin ja tunteella, ajattelin nostaessani laukan.

Pond vaati paljon tilaa lähestyessään esteitä. Aikaratsastusta se ei voittaisi kuitenkaan, joten oli parasta yrittää tehdä puhdas ja nätti rata. Se ei ollut teoriassa temppu eikä mikään, kun Pondin taso oli aikamoinen esteillä. Enkä minäkään hyppäämistä pelännyt. Ensimmäinen este oli nopeasti ylitetty. Pondin korvat ponnahtivat pystyyn ja minä unohdin saman tien kaikki ajatukseni siitä, miten isoaskelisen hevoseni jäsenet ja askeleet tuli sovitella ennen seuraavia esteitä. Annoin sen mennä, joskin ennen ponnistusta minun oli tehtävä parikin puolipidätettä. Pond tahtoi nimittäin rynnätä esteelle. Se oli sitä mieltä, että tässä maneesissa kuului hurjastella, koska sitähän me olimme näin kotioloissa tehneet tähän asti. Ottaneet kaiken ilon irti ja vähät välittäneet putoilevista puomeista ja muista elämän pikkuriikkisistä sivuseikoista.

Sarjaeste oli Pondin ongelma, niin kuin aina. Esteiden väliin olisi mahtunut kaksikin keskikokoisen ponin askelta ihan hyvin, mutta Pondin askelia siihen meni vain yksi, ja sekin hädin tuskin. Yritin yleensä taktikoida sarjaesteet ja laittaa Pondin hyppäämään ensimmäisen esteen niin etuajassa, että se putoaisi maahan mahdollisimman lähelle ensimmäistä estettä. Sillä tavalla sille jäisi enemmän tilaa esteiden väliin. En aikonut sen suuremmin lähteä työstämään tätä ongelmaa: eihän Pond minulle jäisi. Riitta, Pondin omistaja, oli kuitenkin tokaissut vain "paska taktiikka", kun olin puhunut tästä. Sen sijaan hyppäsimme ensimmäisen esteen aavistuksen verran vinosti vasemmallepäin, ja kun jo laskeutumisvaheessa ehdottelin vaimeasti oikealla ohjalla suoristautumista hevoselle, se otti laukka-askeleensa lievästi oikeallepäin. Kappas poikasta: sillä tavalla minimaalisesti siksakaten ja viistosti esteisiin nähden asettuen se mahtui aika hyvin ponnistamaan. Hieman humalaiseltahan se meidän hyppäämisemme näytti, mutta varmasti se oli Pondille kivempaa kuin ensimmäisen hypyn omituinen venyttäminen.

Vatkasin Pondin kaulaa poistuessamme radalta ihan niin kuin koulusuorituksenkin jälkeen. Painoin nenäni sen ei-minkäänpituiseen, huonokuntoiseen harjaan ja hengitin syvään sisäänpäin. Pond oli ollut minulla jotain viisi minuuttia vuokralla, ja jo nyt oli käynyt juuri se mitä pelkäsin. Toivoin, ettei se koskaan lähtisi. Vilkaisin sen jouhien seasta Maijaa, joka esti parhaansa mukaan Ruskaa juoksemasta meitä vastaan. Nyt nautittaisiin tästä keväästä ja kilpailemisesta ja surtaisiin Pondia sitten kesällä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Linnea N.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyPe 22 Helmi - 13:11

Helppo B, taitotaso medium
Linnea - Camelopardalis

Kaulakappaleellisen talliloimen verhoama Parda mulkoili minua ehkä hieman pahantuulisena karsinastaan, sillä se ei oikein arvostanut sitä ettei päässyt vapaasti sotkemaan itseään. Ilmeisesti se ei kauheasti välittänyt loimien antamasta suojasta. En kuitenkaan jaksanut välittää siitä sillä en olisi jaksanut alkaa puunaamaan eilen pestyä neitokaista uudestaan juuri ennen kilpailuihin lähtöä. Edessämme olisi nimittäin Tie Tähtiin ensimmäinen osakilpailu johon olin ilmoittanut meidät niin koulu- kuin esteluokkiinkin. En tiedä oliko se hyvä vai huono idea, sillä Parda oli minulle vielä suhteellisen uusi tuttavuus eikä yhteistyö ollut vielä parhaimmillaan. Onneksi sentään valmentajani lähtisi mukaan kisapaikalle avuksi ja neuvomaan tarvittaessa. Myös paras ystäväni Ellen on tulossa paikalle katsomaan.

- Joko täällä on kaikki valmista, Markon ääni kuului pienen tallin ovelta.
- Aikalailla. Joko auto on valmis, hihkaisin varustehuoneesta.
- Tossa se on pihalla valmiina lähtöön, mies vastasi. Päätin kiikuttaa Pardan kamppeet valmiiksi auton pieneen varustekaappiin joka sijaitsi auton kyljessä. Olin saanut lahjaksi uuden satulahuovan ja suojat kisakäyttöön, sillä vanhempani olivat iloisia että pääsin taas kisakentille pitkästä aikaa. He olivat hengessä mukana aina vaikken ollut asunutkaan kotona enää vuosiin. Matkustaisimme Markon kolmepaikkaisella kuljetusautolla joten hevosella on siellä tilaa myös oleskella luokkien välillä sillä kahden kopin väliseinä otettiin pois reissun ajaksi jotta se voi toimia karsinana.

Talutin hieman luimistelevan Pardan käytävälle ristikiinnitykseen siksi aikaa että saisin sille laitettua kulketussuojat jalkoihin. Ei nimittäin innostanut yrittää kiinnitellä niitä hevosen pyöriessä enkä halunnut myöskään että ne olisi ihan purussa. Vihdoin Parda oli valmis lähtöön ja Markon avustuksella se saatiin nousemaan autoon yllättävän helposti vaikka neiti protestoikin hieman suojia ja kaikkea vastaan. Nostin vielä omat vaatepussissa olevat kisakamppeet autoon ennenkuin lähdimme parin tunnin ajomatkalle kohti Hukkasuota.

Marko parkkeerasi auton meille osoitettuun paikkaan ja kipusin autosta ulos. Vedin raitista ilmaa keuhkoihini jotta hermoni rauhoittuisivat ja kipusin sitten autoon ottamaan Pardan hieman jaloittelemaan. Marko otti tamman jaloista kuljetussuojat pois ja lähdin taluttelemaan hevosta hetkeksi pihamaalle. Mies lupasi käydä hoitamassa käytännön asiat puolestani jotta saisin keskittyä kokonaan hevoseen.

Varttitunnin jälkeen nousimme Pardan kanssa takaisin auton kyytiin ja kiinnitin sen seinässä olevaan renkaaseen jotta voisin alkaa letittämään tamman harjan koululuokkaa varten. Hieman hermostunut tamma nyppi päätään ylös jatkuvasti ja sain komentaa sitä useaan otteeseen ettei sykeröt menisi ihan päin prinkkalaa. Ollessani valmis Ellen saapui sopivasti autolle ja tervehdin ystävääni iloisesti. Nainen toimisi myös Pardan hoitajana tällä reissulla joten hän jäi varustamaan neitokaista siksi aikaa että itse kävisin vaihtamassa kisakamppeet ylleni.

Pian Marko tuli ilmoittamaan että olisi aika suunnata verryttelyyn joten Ellen talutti pomppivan Pardan autosta ulos. Markon avustuksella nousin selkään ja tarkistin vielä jalustimien pituuden ja satulavyön kireyden. Jännittyneenä koko poppoo suuntasi kohti verryttelyaluetta jossa oli täysi tohina päällä. Pardalla näytti olevan tänään paljon energiaa ja minulla oli hankaluuksia saada se keskittymään työntekoon. Jotenkin minusta tuntui ettei tänään tulisi menemään nämä kilpailut kovinkaan hyvin, mutta ainakin yritetty on. Viimein kuulutettiin että olisi meidän vuoro joten kokosin Pardan ohjat kunnolla käsiini, vedin syvään henkeä ja suuntasimme radalle. Valmis tai ei mutta nyt se on menoa.

475 sanaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Annel
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyPe 22 Helmi - 17:14

Helppo B, taitotaso medium
Mistel - Rainmaker, Seppele


Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Mistelrainehukkasuo

Mistel ja Raine saapuvat talvisen Hukkasuon pihaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Marshall K.
Tallijengissä
Tallijengissä
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 60
Join date : 29.01.2019

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyPe 22 Helmi - 22:01

3. Helppo A, taitotaso hard.
Marshall Kozlov & Vsevolod KZV


Karsinassa hevosensa harjausta viimeistelevä venäläinen ei ollut vieläkään täysin varma, miten oli päätynyt tähän tilanteeseen. Vain joitakin päiviä aikaisemmin mies oli viime tingassa päättänyt ilmoittautua mukana Hukkasuon maneesissa järjestettävään kilpailuun, ihan vain hyvän treenin vuoksi. Se nyt ei ollut mikään erikoinen asia. Mutta jotenkin hän oli päätynyt hetkeä myöhemmin vastaamaan myöntävästi kun Crimis oli kysynyt, josko Marshallilla olisi ollut kiinnostusta liittyä mukaan Hukkasuon kisatiimiin. Ja täten osallistua kaikkiin viiteen osakilpailuun, joista neljä järjestettiin muilla lähialueen talleilla.
Marshall vilkaisi rannekelloonsa, varmistaakseen että oli pysynyt suunnittelemassaan aikataulussa ettei myöhästyisi lämmittelystä saati omasta vuorostaan radalta. Loistavaa, vielä hyvin aikaa. Mies huokaisi mielessään, pakaten harjat orin ruokakipossa kallistelevaan harjapakkiin ja loi silmäyksen hevoseen.
Volyan karva kiilteli eilisiltaisen pesun sekä nyt suoritetun huolellisen harjauksen tuloksena. Harmaat jouhet oli selvitelty viimeistä sortuvaa myöten, minkä jälkeen harja oli letitetty siisteille sykeröille. Myös hännän alku oli letitetty napakkaan pakettiin. Kaiken kaikkiaan ori näytti erittäin komealta, ainakin omistajan silmissä.

Mies koppasi harjapakin kantoon ja pujahti ulos karsinasta, suunnistaen varustehuoneen puolelle hakemaan hevosen varusteet. Rastapää ei ollut käskenyt pakata sen kummempia kisavarusteita orin varustelähetykseen mukaan, joten äkillisen kilpailuun ilmoittautumisen johdosta tuo oli saanut lähteä hieman varusteostoksille. Satulatelineen alapuolelle seinää vasten laskettu iso muovipussi rapisi kun Marshall tonki sen sisuksista esille, vielä muoveissa olevan, valkoisen satulahuovan minkä reunaa kiersi kultainen koristepunos. Kerättyään kantoon vielä itse satulan vöineen, mies nappasi suitset naulasta matkalla ulos huoneesta.

Ori nuuhki uutta huopaa pienen puhinan kera, pyöritellen korviaan vähän epävarman näköisenä että pitäisikö moista oudolta haisevaa lätyskää haukata ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta hevosen mietinnän keskeytti käytävältä kuuluva kavion kopse, mikä kiinnitti niin Volyan katseen sinne kuin myös turvan etuseinän kaltereihin kiinni. Venäläinen hymyili päätään pudistellen, asetellen huovan orin miltein mustalle selälle ennen kuin heilautti toisessa kädessä kantamansa ruskean koulusatulan sen perässä selkään.
Kun hevonen oli satulavyön kiristämistä vailla valmiina, Marshall palasi varustehuoneeseen vaihtamaan omat vaatteet asiallisempaan kisavarustukseen.
Mustien päällyshousujen alta paljastui perinteiset valkoiset ratsastushousut ja tummansinisen fleecetakin alla miehellä oli ollut valmiiksi myös valkoinen kauluspaita, yhdessä valkean kravatin kanssa. Kokonaisuuden viimeisteli musta kisatakki, minkä Marshall kaivoi toisen satulan päällä levänneestä pukupussista sekä mustat saappaat mitkä tuo kiskoi vielä lopuksi jalkoihinsa.
Tarkastellessaan asuaan mahdollisten heinänkorsien ja muiden roskien varalta, Marshall tunsi vatsanpohjallaan yllättävänkin suuren jännityksen. Mikä tuntui siltä kuin vatsassa lenteli parvi perhosia. Asia oli siinä mielessä hauska, että tämä ei ollut lähellekkään ensimmäin kerta kun venäläinen starttasi kisoissa. Mutta ehkä sillä oli asian kanssa jotain tekemistä, että tämä oli tullut aika yllättäen sekä kuului nyt niihin harvoihin kisoihin mitä mies olisi ratsastanut suomessa.

Palatessa hakemaan ratsuaan Marshall hengitteli muutaman kerran syvään, rauhoittaen mieltään. Turhaa hän jännitti. Joko rata meni hyvin tai sitten se ei mennyt. Mutta hyvää treeniä se olisi joka tapauksessa.
Mutta Volyaa ei moiset surkeat yritykset jännityksen peittelyssä koijanneet. Ori huomasi asian sillä samalla hetkellä kun omistaja palasi karsinaan, mistä johtuen Volya nosteli jalkojaan levottomasti saman näköisenä kuin paikallaan marssiva sotilas, ja puhalteli terävästi ilmaan. Kyseinen häärääminen hankaloitti Marshallin operaatiota kiristää satulavyö loppuun, mutta lopulta mies saattoi taluttaa intoa pursuavan ratsunsa käytävälle.
Volya miltei hyppäsi kynnyksen yli käytän puolelle, piiskaten hännällään puolelta toiselle samalla kun rullasi kaulansa korkealle kaarelle. Oven avaamiseen uhrautuneet sekunnit näyttivät jo olevan miltei ylitsepääsemättömän pitkiä orin mielestä, koska se liikehti kuin hidastetussa piaffessa paikallansa tasaisten korskahtelujen säestämänä. Marshall tiukensi otettaan ohjista ennen kuin työnsi oven auki, ja oli samalla sekunnilla jo napakasti toppuuttelemassa miltein lentoon lähtevää oria. Pelkkä terävä ”Äp” sekä tuima tuijottaminen yhdistettynä ohjia pitelevän käden kohotukseen, oli riittänyt pitämään Volyan säätämässä vain paikallaan eikä puskemalla taluttaja perässä oviaukosta ulos.

Vasta tämän jälkeen Marshall talutti hevosen mukanaan pihalle missä oli yllättävänkin suuri vilske ja hälinä, kun muualta tulleiden ratsukkojen autot sekä trailerit olivat täyttäneet parkkipaikan lisäksi etenkin uuden tallin läheiset aukeat kohdat. Ja alueella liikkui useita hevosia niin talutettuina kuin ratsastettuna, kun kilpailijat valmistautuivat vuoroihinsa. Marshall piteli tiukasti kiinni ohjista ja liikkui mukana liikkeessä, kun Volya otti pari rivakkaan ympyrää omistajansa ympärillä. Ennen kuin pysähtyi suolapatsaan tavoin tuijottamaan ympärillä olevaa hälinää.
Tämän hetken Marshall käytti hyväksensä ja hyppäsi vauhdilla yhdellä loikalla satulaan, ilman että edes laski jalustimia avustamaan nousua. Sen mies teki vasta sen jälkeen kun istui tukevasti ratsunsa selässä sekä ohjat hyvin toisessa kädessä. Valmiina toppuuttelemaan heti jos Volya päätti lähteä liikenteeseen omia aikojaan. Kun jalustimet olivat hyvin päkiöiden alla, mies antoi orin lähteä liikkeelle. Tummanpuhuva ori lähti liikkelle tuolle hyvinkin tavallisin jousen lailla joustavin liikkein, joita se korosti vain lisää nostelemalla jalkojaan vähän turhankin korkealle.

Volyan suoriutuminen verryttelystä ei ollut ollut mikään kauhean lupaava, koska ori oli mieluummin kulkenut kahdella jalalla mitä keskittynyt itse verryttelyyn. No, ainakin takaosa oli lämmitetty hyvin jos ei muuten. Mutta itse rata oli mennyt paremmin mitä Marshall oli osannut oikeastaan edes ajatella.
Heti kun he olivat siirtyneet matalien kouluaitojen sisälle, oli Volya tuntunut ymmärtävän että nyt oli tosi kyseessä. Ja oli jättäneet ylimääräset häseltämiset verryttely alueelle.
Laukannostoissa orin oli tuntunut olla vaikea malttaa mieltään, minkä takia nostot olivat olleet aika hypähtelevät. Mutta muuten Volya oli malttanut  keskittyä hyvin ja suoriutui yllättävänkin tasaisesti radan loppuun asti.

(841 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Peppi
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 10:01

Peppi ja Piccolo Boy
h:c ja 60 cm

Kisapaikalla oli hälinää ja huisketta, kun Pilkku pomppasi ketterästi ulos traikusta kaiken sekamelskan keskelle. Hevoset ja niiden hoitajat touhottavat traikkujen vierellä ja itsekin rupesin puunaamaan Pilkkua kiiltäväksi koulurataa ajatellen. Lähtömme on vasta tai jo neljäntenä, joten aikaa puunaamiseen ei ole hirveästi. Edellispäivän kiillotetut varusteet nostettuani Pilkun selkään tuttuja ääniä alkoi kuulua takanani.
“Moi, Peppi!” pikkusiskoni kiljahti nähdessäni minut.
“Moin vaan, mut mun täytyy nyt puhdistaa Pilkku ja mennä sitten verkkaamaan sen koivet,” tokaisin yli-innokkaalle Ellalle. Ei sillä, ettenkö minä olisi sitten yhtään yli-innokas. Pilkulta varmasti on mennyt jo monta kertaa moti touhuihini, mutta kilttinä ponina se on jaksanut kuunnella piiperrystäni aina tähän päivään saakka.
“Iskä, tuliks äiti kattoo?” kysäisin Pilkun viereltä, kun olin kiinnittämässä suitsien remmejä.
“Ei, mut mä lupasin videoida sun radat,” isäni sanoi ja nappasi Pilkun huostaansa sillä välin, kun minä kävin lähimmässä vessassa vaihtamassa kisavatteeni päälle. Ensimmäisissä kunnon kisoissa Pilkun kanssa täytyy näyttää edustavalta vai mitä?

Noin puoli tuntia ennen minun ja Pilkun starttia löysin itseni verryttelemästä Pilkkua. Satulaan noustuani isäni avustuksella säädin jalustimet sopiviksi ja vetäisin vyön pari reikää kireämmälle.
“Tsemppiä verkkaan!” isäni virnisti lähtiessään ulos maneesista viihdyttämään Ellaa. Suuntasin Pilkun kohti uraa. Pilkku näytti olevan vähän jännittynyt kaikesta uudesta, mutta jotenkin se silti onnistui pysymään nahoissaan ainakin aluksi. Minulla tuntui lentelevän perhosparvi vatsassa ja hampaani tärisivät jännityksestä tai sitten maneesissa oli vain tavallista kylmempää.

Verkassa Pilkku oli vaikuttanut varsin mukavalta kaverilta, mutta kouluaitojen sisällä puhalsi aivan uudet tuulet. Jokaista nurkkaa oli pakko säikkyä, tai ainakin varmistaa ettei mikään aita hyökännyt poni paran kimppuun. Tuskalla yritin hillitä Pilkkua ryntäilemästä edestakaisin valkoisten aitojen sisällä, mutta Pilkku oli päätöksensä tehnyt. Vasta kahden minuutin taistelun jälkeen Pilkku suostui edes jonkinlaiseen yhteistyöhön ja alkutervehdys onnistui suhteellisen suoralta ponilta. Seuraavaan ravi siirtymiseen pilkku räjähti raketin lailla ja tuntui, kuin allani olisi pelkkä tikittävä aikapommi ravaavan Pilkun sijaan. Ensimmäinen ravivoltti näytti enemmänkin epämuodostuneelta ilmapallolta, mutta seuraavaan keskityin ja Pilkkukin taipui nätisti kaarelle. Edessä olisi voltin jälkeen temponlisäys. Sitäkään ei voinut mestari lisäykseksi sanoa, mutta kunnialla selvittiin seuraavaan laukannostoon. Laukka nousi pisteessä, mutta puolessa, eikä laukassakaan ollut valitettavaa ainakaan hirveästä. Laukka hihdastui ravisksi sopivassa kohtaa. Sitten suunnanmuutos ja uusi laukka, jonka nostaminen kesti hieman toivottua kauempaa, mutta silti se ei lopahtanut kesken pätkän. Lopputervehdys oli seuraavan haasteen nimi, ja sekin meni ihan hyvin. Rata oli selvitetty. Vielä olisi esterata, mutta ennen sitä Pilkku voisi levätä trailerissa ja minä syödä jotain. Mahan kurniminen kuului varmaan tuomareille asti, mutta siitä ei varmaan pisteet toivottavasti vähenisi.

Kiinnitin hieman hikisen ponin traileriin ja aloin puunaamaan hikeä pois. Esterataan oli vielä aikaa, joten ehtisin syödä jotain, mitä sitten isäni ostaakaan ennen radan alkua.
“Moi Peppi!” Lotta keskeytti ajatteluni.
“Kanasalaat- häh!?” havahduin Lotan huutoon. “Aa, moi vaan!”
“Miten sun rata meni?” Lotta kysäisi.
“Pilkku tikitti koko radan läpi ja mä pelkäsin et se räjähtää!” pölötin. Lotta kertoi Oreonkin käyttäytyneen suhteellisen siivosti.
“Tiiätkö muuten monentena lähet esteille?” tiedustelin Lotalta.
“Vissiin aika alussa, jos vain Oreo suostuu radalle,” Lotta mietti. “Mut mun täytyy nyt lähteä riisumaan Oreo ja mennä syömään jotain,” Lotta sanoi ja häippäsi. Isäni ilmestyi nurkan takaa kanasalaatteihin peitettynä ja sain syödä toivomaani ruokaa perheeni seurassa.
“Tsaitko tsä sen vitseolle?” varmistin isältäni suu täynnä ruokaa.
“Joo, joo,” isäni virnisti hassulle puhekyvylleni ja Ella nauroi vieressä.

Annoin katseeni kiertää kaikkien esteiden läpi.
“Pari haastavaa hyppyä ehkä ja noi on ihan helppoja,” arvostelin hiljaa odottaessani omaa vuoroani Pilkun selässä. Kun viimein sain lähtömerkin, nostin Pilkun laukalle ja suuntasin kulkuni kohti estettä. Pilkku kuunteli hyvin ja ponnisti juuri sopivasta paikkaa. Kerta toisensa jälkeen esteet ylittyivät, samalla kun perhoset katosivat radan loppua kohden mahastani. Rata sujahti liian nopeasti ohi ja viimeinen este kohosi edessäni. Se oli ehkä haastavassa kohtaa oleva pysty, jonka alla oli ponin pelottimia. Pilkku ponnisti kaukaa hyppyyn, ettei mikään pömpeli hyökkäisi Pilkun kimppuun. Horjahdin selässä, mutta sain viime hetkellä tarrattua Pilkun harjaan, etten olisi lentänyt suoraan esteen sekaan. Viimeisen esteen takana Pilkku veti kunnon pukin ja heitti minut maalilinjan toisella puolella alas. nauraen pyllähdin maahan.
“Onneks tällä puolella,” tokaisin tyypeille jotka toivat Pilkun takaisin minulle. Kipusin selkään ja ratsastin ilkikurisen ponini maneesista ulos. Kilpailut olivat päättyneet onnellisesti ilman sairaalareissuja ja siitä isäni oli tyytyväinen. Itse eristäydyin nauraen Pilkun kanssa puun taakse ja aloin sepittämään ponin tärkeydestä itse Pilkulle.
“Sä Pilkku sitten oot paras.”

693 sanaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Annel1
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 10:15

Taitotaso easy, 60cm
Sarianna - Ruben, Seppele

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Uppetietahtiin01




Taitotaso expert, vaativa B
Anne - Victoria v.d. Zelos

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Vikitietahtiin01
Takaisin alkuun Siirry alas
Aleksi
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Lisäarvat   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 10:43

Hallavan kouluvalmennuksessa kerätyt lisäarvat
http://hallava.kuiske.com/wp/foorumi/topic/tie-tahtiin-kouluvalmennukset/

helppo C, taitotaso easy
Lotta – Milk’s Favorite Cookie 3 lisäarpaa
Juuli – Priton Valera 3 lisäarpaa
Peppi – Piccolo Boy 3 lisäarpaa
Ava – Sysivalkee 2 lisäarpaa
Santtu – Fifill frá Kievari 2 lisäarpaa

helppo B, taitotaso medium
Emily – Molly 3 lisäarpaa
Elina – Celeus Elegans FEI 3 lisäarpaa
Nio – Flying Fonzie 3 lisäarpaa
Tinka – Helada Blanca 2 lisäarpaa
Adelina – Leafocean Zei 2 lisäarpaa
Miro – JB Salt Flats 3 lisäarpaa
Kassu – Symphonic Melody 2 lisäarpaa
Selina Valentín – Solidago Thalia 2 lisäarpaa
Kiia – Audrey v. Helmwald 2 lisäarpaa

helppo A, taitotaso hard
Lola – Silfur Fennir HT 2 lisäarpaa
Jesse – Heljän Hurmos 2 lisäarpaa
Tia – Stillegaards Garrard 2 lisäarpaa
Tinu – Trullin Hämy-Valo 1 lisäarpa
Robert – Harriet V 2 lisäarpaa

vaativa B, taitotaso expert
Elyssa – Hallavan Lurjus 2 lisäarpaa
Alana – O’Dear 2 lisäarpaa
Sebastian – Mondbark Juniper 3 lisäarpaa
Nita – Kallan Vermilion 2 lisäarpaa
Salma – Bonnie KN 2 lisäarpaa

Hallavan estevalmennuksessa kerätyt lisarvat
http://hallava.kuiske.com/wp/foorumi/topic/tie-tahtiin-estevalmennus-22-2/

60cm, taitotaso easy
Lotta – Milk’s Favorite Cookie 3 lisäarpaa
Juuli – Priton Valera 3 lisäarpaa
Peppi – Piccolo Boy 3 lisäarpaa
Ava – Sysivalkee 2 lisäarpaa
Essi – Fantastico 3 lisäarpaa

80cm, taitotaso medium
Emily – Molly 3 lisäarpaa
Elina – Celeus Elegans FEI 2 lisäarpaa
Miro – JB Salt Flats 3 lisäarpaa
Kassu – Symphonic Melody 2 lisäarpaa
Adelina – Leafocean Zei 2 lisäarpaa
Selina – Solidago Thalia 2 lisäarpaa

100cm, taitotaso hard
Jesse – Heljän Hurmos 3 lisäarpaa
Reita – Sand Pond 2 lisäarpaa
Ella – Aberash Empire 2 lisäarpaa

120cm, taitotaso expert
Naava – Mapelpath’s Triangle 2 lisäarpaa
Lily – Man O’War 2 lisäarpaa
Sebastian – Mondbark Juniper 2 lisäarpaa
Rosa – Étoile Filante 1 lisäarpa
Salma – Bonnie KN 2 lisäarpaa
Mirkku – Vegas Showgirl 2 lisäarpaa
Meiju – Aberash Empire 2 lisäarpaa
Lydia – Kheops 2 lisäarpaa
Marcus – Tadeo v.d. Zelos 2 lisäarpaa
Takaisin alkuun Siirry alas
10531
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 13:04

Helppo A, taitotaso hard
Tia - Stillegaards Garrard

Hallavan kouluvalmennuksen jälkeen meillä oli noin viikko aikaa hioa kotioloissa taitojamme, jotta olisimme valmiina ensimmäisiin osakilpailuihin. Keskityimme etenkin valmennuksessa kompastuskiviksi osoittautuneihin lisäyksiin, joista Rudi suoriutui viikon aikana vaihtelevalla menestyksellä hieman päivän mielialasta riippuen. Harvoin ruunalla on oikeasti niin hankalia päiviä, ettei työnteko maita sitten yhtään, mutta tämän viikon tiistai oli yksi niistä. Olin suunnitellut päivälle puolen tunnin tehotreenin keskittyen temponvaihteluihin, mutta en tuntunut saavan hevosesta mitään irti. Se liikkui laiskasti ja selvästi tympääntyneesti, joten päätin normaalista poiketen luovuttaa ja siirryimme hikitreenin sijasta maastoon. Kevyt kävelylenkki selvästi piristi ruunaa ja seuraavana päivänä se oli taas normaali, pirteä itsensä ja saimme tehtyä vielä viimeisiä viilauksia kouluohjelman alkuosaan. Torstaina kävimme ohjelman loppuosan lävitse ja perjantaina Rudi sai pitää ansaitun vapaapäivän. Lauantai kului maastossa, jossa kuitenkin vaadin hevoselta melko paljon kokoamisen sekä askelen laadun suhteen. Sunnuntaina koittikin ensimmäinen osakilpailupäivä, jota olin odottanut innokkaana.

Kilpailupäivän aamuna olin tallilla hyvissä ajoin valmistelemassa lähtöä. Olin jo edellisenä iltana puhdistanut Rudin varusteet ja etsinyt omat kisavaatteeni valmiiksi, joten minun täytyi lähinnä kantaa varusteet autoon, harjata ruuna ja varustaa kuljetuskuntoon. Matkaan lähtevillä Anamarialla sekä Osmi-tammalla aamu ei sujunut yhtä huolettomasti kuin minulla, sillä nuori tamma juoksutti ensin omistajaansa tarhassa ja meinasi vielä lyödä liinat kiinni lastausrampin edessä. Trailerissa jo seisova Rudi toimi kuitenkin hyvänä houkuttimena ja kun etuosaan lisättiin vielä aimo kasa heinää, saatiin myös toinen meidän tallin tämän vuoden Tie Tähtiin ratsukoista kyytiin ja olimme valmiita lähtöön. Itse lupauduin ajamaan menomatkan ja Anamaria istui viereeni vänkärin paikalle. Viime vuonna samaan Cup-kilpailuun osallistunut Jonna lähti myös matkaan ylimääräiseksi käsipariksi ja hyppäsi takapenkille.

Ensimmäiset osakilpailut järjestettiin Hukkasuossa, jossa Jonna oli kilpaillut myös viime vuonna. Talli ja reitti sinne olivat siis hänelle tuttuja ja löysimme perille ilman ylimääräisiä mutkia. Hevosetkin osasivat olla pääasiassa siivosti, mitä nyt Osmi yritti aluksi härnätä vieressä seisovaa ruunaa. Emme olleet ensimmäisiä saapujia ja virallinen parkkipaikka oli jo tupaten täynnä autoja ja kuljetusvaunuja. Jouduimmekin parkkeerata tallitien varteen ja hoitamaan valmistautumisen siinä. Rudi peruutti rauhassa ulos trailerista ja pysähtyi rampin viereen sitoessani sen kiinni. Tamma tuli alas vauhdikkaammin ja Anamaria puri selvästi hammastaan yrittäessään pitää kielensä kurissa. Osmikin onneksi rauhoittui aloilleen autoliikenteen vähentyessä tien varrella.

Jonna kävi joutessaan pyörähtämässä maneesilla ja palatessaan kertoi medium-tason koululuokkien juuri alkaneen. Minulla ei siis ollut mikään hätä valmistella Rudia seuraavaa luokkaa varten, vaan ehdin hoitaa sen kaikessa rauhassa. Irrotin ensitöikseni kuljetussuojat ja nostin selässä olleen loimen trailerin väliseinän päälle säilöön. Jonna toi auton takaosasta Rudin hoitovälineet ja auttoi hevosen harjauksessa itse letittäessäni harjaa sykeröille. Varusteiksi olin valinnut ruunalle mustan koulusatulan valkoisella huovalla, romaanilla sekä pehmustetulla vyöllä ja mustat kankisuitset koristeotsapannalla. Verryttelyä varten käärimme jalkoihin myös pintelit, jotka Jonna kävisi irrottamassa ja ottamassa talteen ennen varsinaista suoritusta. Ratsailta käsin Rudi tuntui tänään erittäin hyvältä ratsastaa; se oli verryttelyssä virkeä ja vastasi apuihin odotetusti. Minulla oli erittäin hyvät odotukset tulevaa suoritusta koskien.
(458 sanaa)

60 cm, taitotaso easy
Anamaria - M.B. Osmi

Vasta ensimmäisenä kilpailupäivänä sitä alkoi tosissaan miettiä, mihin liemeen olin taas itseni ja tällä kertaa myös hevoseni pistänyt. Tie Tähtiin ratsastuscupin ensimmäinen osakilpailupäivä oli koittanut ja oli aika suunnata kohti Hukkasuota. Vaan ensiksi täytyi saada tuo yksi vintiö kiinni tarhasta, jonne se oli päässyt vielä ennen lähtöä jaloittelemaan. Ja koska tarhakaverit kiinnostivat tällä erää neitiä enemmän kuin minun seurani, olimme jäljessä aikataulustamme ja jupisin itsekseni kuinka tuo koni saisi alkaa kohta käyttäytyä. Ääntä en kuitenkaan voinut kummemmin kohottaa, sillä siitä Osmi olisi saanut vain vettä myllyyn ja juoksuttanut minua kahta kauheammin ympäri tarhaan. Ja toisekseen Tia näkyi talsivan tallipihalla, ja varttuneempi nainen olisi varmasti ojentanut minua huonosta kielenkäytöstä. Vedin siis syvään henkeä ja annoin ajan tehdä tehtävänsä. Tovin aikaa portilla seistyäni vei tamman uteliaisuus voiton ja se tuli viereeni ihmettelemään tekemisiäni. Se oli hetkeni iskeä kiinni ja kliksauttaa narun lukko riimuun kiinni. Vielä pikainen harjaus ja kavioiden puhdistus sekä kuljetuskamppeet päälle ja hevonen autoon Rudi-ruunan viereen, minkä jälkeen olimme vihdoin valmiita kääntämään auton nokan kohti Hukkasuota.

Aamun episodi ei onneksi sotkenut pahemmin suunnitelmiamme ja Hukkasuohon ajaisi vain hieman yli tunnissa. Sulilla keleillä ja ilman vinkkaa matkan voisi saada taitettua jopa alle kuuteenkymmeneen minuuttiin. Osakilpailun yhteen koululuokkaan osallistuva Tia oli hypännyt kuskin paikalle ja tsemppariksi matkaan lähtenyt Jonna oli kömpinyt takapenkille. Itse olin vallannut vänkärinpuolen ja uppouduin ohi viliseviin maisemiin. Olin ilmoittanut Osmin esteratsastuksen helpoimpaan tarjolla olevaan, easy-luokkaan, jossa estekorkeutena olisi 60 cm. Minun kyllä pitäisi suoriutua radoista mennen, tullen ja palatessa, mutta nuoresta ja toisinaan erittäin typerästä ja raivostuttavasta hevosestani en ollut niin varma. Osmi kyllä osaa jos se haluaa, mutta sillä on välillä aivan uskomattoman heikko keskittymiskyky kun pitäisi työskennellä. Tekisi mieli tunkea sen korvat täyteen äänieristettä, niin se ehkä jaksaisi kuunnellakin. Korvahuppu onneksi hieman rauhoittaa energistä mieltä, kun ympäristön äänet eivät kantaudu niin kuuluvasti korviin - saiskohan niitä vetää vaikka kaks päällekkäin?

Hukkasuohon päästyämme ensimmäisenä hommana oli saada auto ja traileri johonkin parkkiin. Päätien varrella oli parkkipaikka, mutta se jo ajat sitten täyttynyt ja kuljetusyhdistelmiä näytti tulevan vain lisää ja lisää. Olemme Osmin kanssa käyneet vasta muutamissa pienissä estekisoissa, joten hevospaljous meinasi ihmetyttää nuorta neitiä taluttaessani sen ramppia pitkin alas parkkeerattuamme tien varteen. Tamma höristeli korviaan ja haisteli ilmaa sieraimet suurina. Samaa ikäluokkaa oleva mutta ikäistään ja Osmia paljon fiksumpi Rudi-ruuna ei paljon viitsinyt vauhkota hevos- ja ihmispaljoudesta, vaan seisoi nätisti trailerin takana kiinnitettynä. Osmi tanssahteli heilui aivan Rudin kyljessä kiinni, mutta tammakin asettui tilanteen rauhoituttua ja autoliikenteen loputtua.

Ensin ratsastettaisiin koululuokat ja niiden jälkeen vasta esteradat, joten minulla ei ollut mikään kiire Osmin kanssa. Jonna oli käynyt maneesilla tiedustelutehtävällä ja kertoi medium-tason koululuokan alkaneen juuri. Luokassa oli verrattain paljon osallistujia, joten Tialla ei ollut mikään hoppu laittaa Rudi kuntoon seuraavaa luokkaa verten. Itse riisuin hevoseltani kuljetussuojat, mutta annoin sen seistä vielä turkoosein kontrastivärein koristeltu loimi päällään. Sää oli upea, kaunis kevätaurinko loisti taivaalla täydeltä terältään ja lämmitti mukavasti kevyessä pakkassäässä.

Tia & Rudi alkoivat tehdä lähtöä maneesille verryttelyä ja suoritustaan varten ja itse aloin vihdoin kaivella omia sekä Osmin varusteita auton kyydistä. Jonna irrotti loimen soljet ja nakkasi sen trailerin väliseinän päälle säilöön. Ennen lähtöä tamma oltiin suittu melko pikaisesti, joten kävin sen vielä kerran harjan kanssa lävitse. Siistin etenkin satulanalusen sekä vyön kohdan tarkoin ja tarkastin vielä erikseen varusteet, ettei niihin ollut edellisen ratsutuksen jäljiltä jäänyt likaa. Sitten vain hevosta varustamaan; nakkasin ensitöikseni hevosen selkään satulan mustaturkoosin huovan sekä romaanin kera ja kiinnitin vyön. Osmi alkoi tanssahdella tietäessään pääsevänsä kohta liikkeelle ja Jonna tuli pitelemään hevosta aloillaan, jotta sain sen vielä suitsittua ja laitettua suojat jalkoihin sekä ratsastusloimen selkään. Lähdimme ennen maneesilla tapahtuvaa esteverkkaa kävelemään hetkeksi lähimaastoihin ja Jonna lähti varalta jalkaisin matkaamme, jos tamma vaikka yrittäisi riistäytyä käsistäni. Osmi oli ratsastaessa skarppi, mutta samalla kuitenkin yllättävän rento ja tällä hetkellä sitä tuntui oikein helpolta ratsastaa sen herkkyyden vuoksi. Maneesille siirryttyämme Jonna keräsi ratsastusloimen syliinsä ja virnisti taputtaessaan vielä tammaa lautaselle: "Koitahan pistää paremmaksi!" Viime vuoden Tähtiratsukkona sekä kouluratsastuksessa Pikkutähtiratsukkona palkittuna oli helppo myhäillä.
(646 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Selina Valentín
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 13:13

80cm, taitotaso medium: Selina Valentín - Solidago Thalia, 907 sanaa

Sven oli etevä. Vähän liiankin etevä, jos multa kysyttiin. Ensin se oli bookannut meidät reissuun Itämeren toiselle puolelle puoleksi kuukautta, ja nyt se oli kerännyt lisää ohjia ruskettuneisiin käsiinsä: meidät oli ilmoitettu Thalian kanssa Tie Tähtiin -cupiin. Kun katsoo mun ja punaisen puoliverisen kilpailuhistoriaa, se ei todellakaan ollut mikään tuottoisin, ei edes ollenkaan tarpeeksi pitkä että olisin itse mennyt ja ottanut osaa vuosittaiseen kilpailurykelmään. Ennen ensimmäisiä osakilpailuita meillä oli pohjalla muutamat kilpailut, joista niistäkin me oltiin ennemminkin kerätty vain kilpailukokemusta ja tottumusta. Parin ruusukkeen verran menestystä ei mun mielestäni ollut aivan tarpeeksi. Mähän olin hemmetti vuosi sitten miettinyt haaveillen, että muutaman vuoden päästä mä ehkä saattaisin olla osallisena cupissa. MUUTAMAN VUODEN. En tänä vuonna. En hevosella, joka oli ollut mulla vain hetken ja jonka kanssa tarvitsin ihan liikaa treeniä vielä.

Kuten aina, mä jouduin kuitenkin nielemään vastaanhangoitteluni, kun Sven tyrmäsi mun marinat asiasta yhdellä kylmällä vilkaisulla.

”Me startataan helppo B ja kasikymppinen”, mä kerroin Sofialle pakatessani punaisen lohikäärmeen tavaroita kisakaappiin edellisenä iltana. ”Onneksi. Mä olisin nirhannut Svenin JA äidin jos se olisi ilmoittanut meidät jonnekin vaativaan B:hen. Siinä vaiheessa ei mikään menisi kuten strömsössä, sen miehen ajattelutapa on muutenkin niin outo että mietin onko se kärventänyt päänahkaansa liikaa Kanarialla”, jatkoin ja sain tallinpitäjän naurahtamaan hennosti. ”Älä nyt, teillä menee varmasti ihan tosi hyvin. Ja jos ei muuten niin meette pitämään hauskaa. Ja kartuttamaan sitä kokemusta, niin mekin ollaan Sannin kanssa tehty. Ollaan osallistuttu kisoihin ’joihin meillä ei ole asiaa’ mutta kyllä niistä on oppinut silti”, Tuovinen kertoi, nousi ylös kahvipöydän äärestä ja survoi kutistuneet nahkahansikkaat takaisin käsiinsä. Tekopirteä tsemppien toivotus jäi kaikumaan mun päähäni kyykistellessäni kaapin äärellä, kun nainen poistui tilasta, ja mä päästin liioitellun huokaisun suustani. Hemmetti.

Kisa-aamuna mä olin ihan fine. Thalia oli mennyt traileriin kiltisti, oli matkalla Hukkasuolle ärsyyntynyt vain muutaman kerran ja keskittynyt pääosin vain heiniinsä. Me löydettiin Svenin ja Evelinan kanssa helposti tallin pihaan, mutta. M U T T A. Kun mä aloin pälyilemään ympärilleni uutuuttaan kiiltävän auton etupenkillä etsien meille parkkia, mä näin liiankin tutun, leobardikuvioisen takin. Tarkensin tyylitietoisen henkilön naamaan.

Se oli äiti.
Äiti.
Kuka sen oli kutsunut?

”SVEN??! Pyysitkö sä madren tänne?” Mä älähdin puistellen päätäni, kun ruotsinsuomalainen mies hymyili leveästi ja nyökkäsi. ”Ja, mä ajattelin että äidin tuki olisi paras tuki. Sitäpaitsi se melkein kiristi musta ulos tiedon teidän seuraavista kisoista”, Jukola kertoi, ja mun pääni jatkoi puistelevaa liikettä.

Ei. Näin.

”Hola Selina, miten matka meni?” Piikkikorkoisiin talvikenkiin sonustautunut nainen koitti rämpiä meitä kohti mahdollisimman nopeasti, vilkuttaen mustan nahkahansikkaan peittämää kättään. Mä mutisin hiljaisen okein ja keskityin purkamaan ärsyyntyvää Thaliaa ulos trailerista, jolloin madre tuli toiselle puolelle lastaussiltaa ja kurkisti sisään. Mä kielsin nopeasti nousemasta kyytiin ja huusin Svenin auttamaan. ”Tällaista tämä on aina ollut, ei äidin apu kelpaa ei”, madre mutisi olevinaan tyytymättömästi ja pyöräytin silmiäni kavutessani traileriin. ”Haluatko sä tulla tämän hevosen jyräämäksi? Siitä vain alle, jos se on fine sulle”, mä huudahdin ja päätin mielessäni asian olevan loppuunkäsitelty, samalla konsultoiden Sveniä irroittamaan takapuomin. Kun punainen puoliverinen ampaisi alas vaunun kyydistä, mä näin sivusilmällä madren hätkähtävän taaksepäin, ja mun huulilleni nousi pieni hymy. Tiesin olevani hirveä, mutta silti. Huvittavaahan se oli.

Vaikka Sven tuntui olevan närkästynyt siitä, ettei se ollut päässyt valmentamaan mua kunnolla ensimmäiseen osakilpailuun, se suostui auttamaan mua parhaansa mukaan, kun mä laitoin punaista kilpailukuntoon. Olin jo kotona vääntänyt tamman harvakarvaiseen harjaan jonkinmoiset sykeröt, ja peitellyt edellisenä iltana vastapestyn hevosen paksuihin loimiin, mutta kilpailupaikalla mä kaipasin apua. Mun piti juosta ilmoittautumassa, opetella esteosuuden rataa ja ylipäätään pitää itseni kasassa - niimpä mä olin lykännyt ketjullisen riimunnarun suomenruotsalaisen käteen ja todennut, että mä istuisin hetken autossa. Yksin. Loin pienen mulkaisun eläinkuosisessa takissa värjöttelevään naiseen Svenin vierellä ennenkuin pakenin katumaasturin etupenkille.

Mulla oli ratapiirrustus auki puhelimessa, auton stereot soittivat espanjalaista hiphoppia maksimivoluumeissa ja mun oloni alkoi olemaan jo itsevarma, kun mä säpsähdin. Nahkahansikas koputti auton ikkunaan ja mä veivasin ikkunaa auki turhautuneena.
”Mä toin sulle tän. Sven myös käski välittää viestin, että kohta kannattaisi lähteä kävelemään”, madre ojensi mulle vadelmanmakuista pillimehutetraa ja hetken ajan mun kova kuoreni heltyi naiselle. Mä tökkäsin pillin voimalla läpi foliosta ja otin hörpyn, ennenkuin nousin ulos autosta ja pukeuduin vaaleanpunaiseen toppatakkiini.

Evelina oli mua vastassa Thalian kanssa, kun mä saavuin trailerille. Mä hymyilin mulle vielä jonkin verran tuntemattomalle nuorelle ja otin puoliverisen ohjat omiin käsiini, ponnistin loimitettuun selkään ja vedin raikasta kevättalven ilmaa keuhkoihini. Ensimmäisenä ratsastettava kouluosuus ei jännittänyt, sillä osasin radan ulkoa vaikka unissani, ja ohjatessani punaista Hukkasuon ympäristöihin kävelemään mä tyydyin vain rentoutumaan.

Vaikka mä olin muistanut koululuokan hyvin, se ei paljon ollut auttanut, kun Thalia tuntui menevän mielummin formulaa kuin siistiä vossikkatyyliä. Evelina maneesin ovella heitti loimen tamman selkään ja Sven (madre kannoillaan) voivotteli hieman mönkään mennyttä ensiesitystä näissä mittelöissä. ”No, onneksi Hali ainakin hyppää”, mä mutisin virnistäen, ja taputin hevosta kaulalle.

Niin. Meidänhän piti enemmänkin olla este- ja kenttäratsukko, kuin mikään kankea koulupari. Siksi mä latasinkin odotukseni enemmän iltapäivällä koittavaan esteluokkaan, ja rentouduin ennen esteiden alkua katsomalla vaativan tason koululuokkia. ”Meistä ei varmasti ikinä ole kilpailemaan näissä luokissa”, kuiskasin vieressäni istuvalle Evelinalle, joka hörähti pienesti. ”Kyllä teistä treenillä”, nainen mutisi ja jouduin korjaamaan tuolle, ettei me haluttaisi koskaan olla kilpailemaan vaativia koululuokkia.

Lemmikkilohikäärme tuntui paljon rennommalta, kun purin sen toistamiseen trailerista ja varustamisen jälkeen hyppäsin selkään. Me kierrettiin kevyt lenkki Hukkasuon tallialueen lähistöllä, ja siirryttiin aika pian verryttelyyn. Ensimmäinen verryttelyhyppy oli hieman hakemista, mutta toisella kerralla punainen osasi jo keskittyä paremmin ja niin minä kuin Svenkin maneesin laidalla oli tyytyväinen. Mä olin täynnä intoa, ylpeyttä ja kilpailuhenkisyyttä, kun meidät kuulutettiin ratsastamaan meidän ensimmäistä esterataa näissä mittelöissä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Nio Luosujärvi
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 14:35

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
Helppo B
Tie Tähtiin - 1. osakilpailu <a href=

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
80cm
Tie Tähtiin - 1. osakilpailu <a href=
Takaisin alkuun Siirry alas
Nio Luosujärvi
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 14:50

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
Helppo C

[img]Image and video hosting by TinyPic]

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
80cm

[img]Image and video hosting by TinyPic]
Takaisin alkuun Siirry alas
Sussu VRL-12636
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 15:32

Luokka 3, Helppo A (hard)
Stella - Betume, 463 sanaa

Seppeleestä oli lähtenyt kiva pieni porukka mukaan Tie Tähtiin kilpailuihin. Mukana oli kivaa porukkaa, joiden kanssa oli helppo jutella kilpailuista, jakaa ajatuksia kisajännityksestä, sekä vain olla. Itse starttaisin vain kouluratsastuksessa, mutta edessä olisi silti pitkä päivä, sillä Seppeleen edustajista Salma ottaisi osaa päivän viimeiseen luokkaan. Panchon kanssa kisapaikalla hengailu on kuitenkin onneksi aika rauhallista, kunhan ei välitä ruunan kokoaikaisesta sähellyksestä ja hihojen mutustelusta.

Kisapaikalla nappasimme hevoset ulos ja itse lähdin kävelemään Panchon kanssa, sillä edessä olisi vielä ensimmäisten luokkien ajan odottelua. Pancho oli hieman vireällä tuulella, mutta mukaan kävelylle lähti kanssani samassa luokassa lähtevä Robert, sekä vaativammassa luokassa starttaava Salma. Salman kanssa samassa luokassa ratsastava Anne jäi vielä tarkastamaan jotain tavaroita ja muuta. Pancho rentoutui tuttujen kavereiden seurassa ja ruunan rauhoittuessa omatkin hermoni pääsivät hetkeksi levähtämään. Viime kisoista on puolisen vuotta aikaa ja vaikka tasona on edelleen vanha ja tuttu helppo A, en voi jännityskelleni mitään. Meillä on Panchon kanssa nyt vuosi yhteistä matkaa takana, mutta en uskaltanut lähteä tasoamme nostamaan vaativa B:hen, vaikka se olisi voinut olla mahdollistakin.

Palasimme lopulta hevosautolle ja varustin Panchon jo kuntoon. Otin valkoisten kisahousujeni päältä lökärit pois ja kiinnitin kannukset paikoilleen. Vedin vielä kypärän päähäni ja lähdin nousin ratsaille. Säheltävää Panchoa on melkein helpompi käsitellä selästä käsin, jolloin sillä ei ole mitään nyprättävää suun lähettyvillä. Jonkin aikaa vain seisoskelin ruunan kanssa muiden Seppeleläisten seurassa kuluttamassa aikaa.

Lopulta pääsimme verryttelemään ja olin jo Annen kanssa keskutellut siitä, millainen verryttely on Pancholle paras. Yleensä olen kisoissa verkannut ruunan aika nopeasti, mutta tällä kertaa testissä olisi pidempi verryttely, jotta Pancho ei olisi radalla liian vauhdikas. Ruunalla on kuitenkin hyvä kunto, joten ei se väsähdä pidemmästä verryttelystä. Verkka-alueelle päästyämme aloitin ihan vain ravailemalla pidemmällä ohjalla ja houkuttelemalla Panchoa pidemmälle kaulalle. Ruunikko vetäytyy helposti todella lyhyeksi, kuten monilla iberialaisilla hevosroduilla on tapana ja olemmekin koko viimeisen vuoden treenanneet pitkässäkin muodossa liikkumista.

Ennen ensimmäistä osakilpailua treenaamisemme on jäänyt naurettavan vähälle. Olen ratsastanut Panchoa lähinnä viikonloppuisin, jonka lisäksi olen käynyt vakkaritunneillani Seppeleen hevosilla. Ennen tätä osakilpailua olin vielä viikon kuumeessa, joten pohjamme kisoille ei ole mikään paras mahdollinen. Verryttelyssä Pancho kuitenkin tuntui hyvälle ja parani vain kokoajan sitä myötä, kun ruuna malttoi tosissaan rentoutua. Ensimmäisiä laukkoja ottaessani Pancho kuumui aika paljon ja tuli helposti vahvaksi, jolloin jämähdän itse helposti roikkumaan ohjaan. Siinä kohtaa yritin vain takoa kallooni, että jämäkkä istunta ja kädellä eteen, etten vain jää roikkumaan. Kun sain omaa istuntaani taas palautettua hieman oikeaan suuntaan, lähti Panchonkin muoto paranemaan, eikä ruuna enää vetänyt turpaa ryntäisiin.

Verryttely tuotti kuitenkin tulosta ja olin lopulta ihan tyytyväinen menoomme. Kertasin vielä päässäni kouluradan ja ratsastin läpi haastavimmat kohdat, jonka jälkeen olin valmis radalle. Vuoroomme ei ollut enää pitkä aika, mutta kävimme Panchon kanssa kävelemässä vielä pikkulenkin ihan maneesin läheisyydessä, jonka jälkeen jäin vain odottamaan vuoroamme ja toivomaan parasta, että Pancho olisi radalla yhtä hyvä kuin verryttelyssä.


Luokka 4, Vaativa B (expert)
Lydia - Kheops, 416 sanaa

Edessä on rankka kisapäivä, joka pitää sisällään sekä koulu- että esteluokan, jotka molemmat ovat aivan tämänhetkisen taitotasomme rajamailla. Takanamme on vaativa B -tasolla vain yksi epäonnistunut rata ja esteillä olemme startanneet kerran aikaisemmin vain 110cm tasolla, mutta ei kertaakaan 120cm. Kotona treenit ovat kuitenkin sujuneet tällä kisatasolla ongelmitta, joten kyllä meillä on mahdollisuuksia. Toki täysin epäonnistuneet kisat olisi aika nolo saavutus viime vuoden ison ruusukekasan jälkeen.

Olin onnekseni saanut Yläkokosta matkaani mukaan tallinomistajan Iidan, joka oli halunnut lähteä kisoja katsastamaan, joten voisi siinä samassa autella minua. Kisapaikalla katselin hetken ympärilleni, jonka jälkeen löysin ohjeet ilmoittautumaan. Olimme viime vuodenkin Tie Tähtiin -taipaleen aikana vierailleet Hukkasuossa yhden osakilpailun verran, joten hieman tallialuetta oli vielä muistissani. Aikaa ensimmäisen luokkani alkuun on reilusti, joten kävelytän Kertun rauhassa, varustan sen kuntoon ja hyppään ratsaille. Edessä on myös ensimmäiset kisamme kankikuolaimella, mutta sillä on kotona treeneissä ratsastettu jo usein.

Verryttelyssä Iida huikkaili minulle alkuun muutamia vinkkejä, jonka jälkeen nainen katosi seuraamaan meneillään olevan luokan kulkua. Verryttelin Kertun kaikessa rauhassa ja ori rentoutui todella hienosti. Kahden vuoden aikana olemme saaneet rakennettua hienosti luottamusta ja kisakokemustakin on kertynyt aika paljon, niin uudet paikat eivät enää pahemmin jännitä. Verryttelyn alkupuolella keskityin ihan simppeleihin asioihin, kuten siihen, että takaosa on mukana hommissa ja ori taipuu rehellisesti, eikä väännä itseään kummalliselle mutkalle. Vähitellen aloin käydä radan juttuja läpi. Teimme avo- ja sulkutaivutukset, muutamat lisäykset sekä käynnissä, että ravissa ja laukassa keskityin hakemaan eroa harjoitus- ja keskilaukkamme välille. Kerttu kun helpolla vain laukkaisi aina eteen reippaasti.

Verryttelyn jälkeen olin todella tyytyväinen kirjavaan oriini. Kerttu pelitti joka tehtävässä kivasti ja liikkui verryttelyssä muiden seassa kuin kala vedessä. Ehdimme verryttelyn jälkeen vielä hetkeksi ulos kävelemään ja nauttimaan ihanasta kevätauringosta. Lopulta vuoromme alkoi lähestyä, joten pääsin taas maneesiin odottelemaan vuoroamme. Tein vielä odotusalueella muutamat terävät pysähdykset ja pienet pätkät sulkua käynnissä, joka on heikkoutemme. Kaikissa muissa askellajeissa Kerttu tekee sulkutaivutukset todella helposti, mutta jostain syystä käynnissä se lähtee helpolla kiemurtelemaan tai vain pullauttaa ulkolapansa kilometrien päähän.

Kun vihdoin oli vuoromme, oloni oli rauhallinen ja katsoin katsomossa istuvaa yleisöä iloisesti. Kerttu päästi kerran kimakan hirnahduksen poistuttuamme muiden hevosten keskeltä, mutta heti kun kokosin ohjat käsiini, ori palautui kuulolle ja jäi odottamaan tarkkana ensimmäistä käskyä. Ravasin kerran radan ympäri keventäen, jonka jälkeen saimme luvan aloittaa. Istuin alas harjoitusraviin, tein parit nopeat temponvaihtelut kuuluvuuden tarkastamiseksi, jonka jälkeen ohjasin Kertun alkutervehdykseen. Ori ravasi hieman turhan vauhdilla, jonka seuraksena pysähdyksemme jäi hieman hitaaksi. Kerttu korjasi asentonsa tasajaloille, tervehdin tuomaria hymy kasvoillani ja saimme luvan aloittaa. Kerttu lähti raviin suoraan ja hyvässä tasapainossa. Tästä olisi hyvä aloittaa!
Takaisin alkuun Siirry alas
Isbe
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 15:55

(lähetin kyllä eilen sähköpostia kisan järjestäjälle, mutta meitä ei näy listassa, joten jälki-ilmoittaudutaan nyt varmuuden vuoksi)

expert 120cm
Isabelle - Ratsukallion Puzzlebox

-
Luokka 8, 120cm (expert)
Isabelle - Ratsukallion Puzzlebox, 451 sanaa

Olin miettinyt jo varmaankin joulusta lähtien, että Tie Tähtiin voisi olla meille sopiva ponnahduslauta 120cm luokkiin, mutta olin ollut hieman liian myöhässä ilmoittautumassa valkkuihin, joten ensimmäiseen osakilpailuun lähdettäisiin vain kotitreenin pohjalta. Olin sentään jo ilmoittautunut seuraavaan osakilpailuun valmistelevaan valkkuun, jotta emme vetäisi koko kisaa läpi pelkällä tuurilla. Vaikka mukana oli myös paljon ratsastuskoululaisia lainahevosilla, oli 120-sentin luokka ollut hyvin suosittu ja valmennuspaikat menneet hyvin nopeasti, jolloin kaikilla valkussa käyneillä oli tietenkin oletettavasti oma ratsu paremmin hallinnassa kuin nollasta aloittavilla, mutta oikeastaan olin lähdössä kisoihin aika varmoilla fiiliksillä. Nämä oli kuitenkin meidän ensimmäiset kilpailut 120 sentin tasolla, mutta silti jännitys iski ensimmäisen kerran vasta kisapäivän aamuna.

Kukaan muu Tornimäestä ei ollut uskaltautunut mukaan koitokseen, joten olimme aamuvarhaisella kuskiksi ja apulaiseksi palkkaamani pakottamani Venlan kanssa ainoat tallilla. Hain unenpöpperöisen ponini tarhasta ja sujautin sille nopeasti kuljetussuojat jalkaan ja toppiksen selkään, jonka jälkeen oli vuorossa kamojen pakkaus. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä valmiiksi valitsemani musta satulahuopa olikin tehnyt katoamistempun, joten jouduimme viime hetkellä vaihtamaan huovan hempeään vaaleanpunaiseen strassikoristein. Onneksi minulla sentään oli siihenkin mätsäävät suojat! Muut tavarat löytyivät onneksi sieltä minne olin ne jättänytkin, joten matkaan päästiin lähtemään ainakin melkein aikataulussa. Syyllisenä sählinkiin taisi kyllä olla vain rutiininin puute... Olihan nämä meidän ensimmäiset kisat varmaan kahteen kuukauteen.

Matka sujui varsin mukavasti ja Hukkasuolla kaikki tarpeellinen oli otsikoitu niin selvästi, että kisajännityksenkin vallassa saattoi löytää vessoihin tai kisakansliaan. Puzzle oli tietysti kisapaikalla elementissään kuten tavallisesti, mutta kuski oli varsin hermostunut eivätkä sykeröt meinanneet onnistua sitten millään!
"Anna mä hoidan tän", Venla saapui hymyillen paikalle käytyään kansliassa hakemassa meille kilpailunumeron. Onneksi uskollisen avustajani sormet pysyivät hieman paremmin paikallaan ja itse saatoin rauhassa keskittyä varustamaan poniani ja käärimään pinteleitä sen jalkoihin. Koululuokat olivat juuri meneillään, mutta meidän luokka olisi esteistäkin viimeisenä, eli kiirettä ei tarvinnut pitää. Kuski olisi kyllä voinut startata vaikka heti, sillä en olisi kestänyt sitä jännitystä enää hetkeäkään kauempaa.

Verkassa en ollut yhtään sen enempää hermona kuin ponia laittaessa, mutta onneksi Puzzle oli kerrankin vähän ratsastajan tukena, vaikka saatiinkin heti ensimmäiselle kisakorkeuden korkuiselle esteelle kielto. Onneksi pysyin sentään selässä, sillä se vasta olisikin ollut pohjanoteeraus, jos olisin joutunut radalle likaisissa housuissa! Riitti, että vaaleanpunaiset suojat olivat jo puoliksi peittyneet maneesin hiekkaan.
"Mitkä fiilikset?" Venla tiedusteli kuin Ylen uutisankkuri hiihtäjälle suorituksen jälkeen, kun se tuli tuomaan enkkuviltin Puzzlen selkään ennen starttia.
"Jännittää aivan h*lvetisti, mutta luotto poniin on kova", virnistin antaen katseeni kiertää ensimmäistä kertaa ajatuksen kanssa verryttelyalueella olevissa kilpakumppaneissani. Suurin osa ratsuista oli isoja hevosia, mutta joukossa oli myös pari ponia. Jokainen ratsastaja tulisi kuitenkin olemaan meille verivihollinen tässä kevään aikana, ja sen mielessäni pitäen ohjasin Puzzlen radalle. Tervehdin tuomaria vilkuillen samalla esteitä, joista keltapuomisen kävin näyttämässä ponille, mutta enempään ei ollut aikaa.

Nyt tai ei koskaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Mirkku
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 15:58

Mirkku - Vegas Showgirl
vaativa B, taitotaso expert

Kisa-aamu oli ollut täysi katastrofi, koska oikeastaan kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. Eilen illalla pesty tamma oli jotenkin onnistunut yön aikana poistamaan häntänsä ympäriltä askartelemani suojukset ja tämän jälkeen päättänyt tehdä oikein vetiset lannat vaivalla puhdistetulle hännälle. Siinä sitten kiireessä peset koko hännän uusiksi, kuivaat ja kierität uudelleen hännän kaiken maailman suojuksiin, jotta neiti Kakkahäntä ei olisi radalla toivottavasti niin kakkahäntä. Lastauskaan ei sujunut myöskään mallikkaasti, vaan Sohvi päätti saada juuri tälle päivälle ihanan tammamaisen ”en tee mitään” -päivän.  Noh, hevonen väkisin traileriin ja sitten etsimään kaikkia hukassa olevia tavaroita ympäri tallia. Vihdoinkin kaikki kyydissä ja hieman vauhdikkaammalla ajolla kisapaikalle.

Kisapaikalla asiat kärjistyivät entisestään, koska tajusin ottaneeni kirjavalle väärät suitset. Eli mukana oli ainoastaan meksikolaissuitset, joilla aioin mennä esteluokkaan, ja kolmipalakuolaimen kanssa käyttämäni perinteiset suitset englantilaisellaturparemmillä. Tämä kismitti minua aivan älyttömästi, koska olin työskennellyt tamman kanssa viime aikoina todella paljon kankisuitsituksella ja olin niin tyytyväinen, miten hyvin homma oli lähtenyt niillä pelittämään. Hammasta purren laitoin sitten tammalle nivelsuitsituksen ja lähdin taluttamaan tammaa kohti maneesia. Ehkä meillä olisi vielä jonkin näköiset mahdollisuudet selviytyä kouluohjelmasta kunnialla läpi, mikäli saisin Sohvin ratsastettua hyvin kuulolle ennen luokan alkua. Enää ei oikein auta kuin toivoa parasta. Ainakin muistan seuraavalla kerralla ottaa ne pirun suitset mukaan…
(202 sanaa)

Mirkku - Vegas Showgirl
120cm, taitotaso expert

Koululuokkien loputtua nälkä alkoi jo väännellä vatsanpohjaa, joten suuntasin tieni taukotuvassa sijaitsevaan kioskiin. Olin pakannut itselleni mukaan muutaman proteiinipatukan varmuuden vuoksi, mikäli en löytäisi itselleni mitään syötävää, mutta suureksi ilokseni kioskin valikoimaa suunnitellut henkilö oli ottanut kasvissyöjät huomioon ja sain itselleni reilunkokoisen falafelsalaatin.

Kävelin tyytyväisenä salaattikipponen kädessäni takaisin trailerille päin, jossa kirjava tammani mutusteli väliheiniään kisahoitajan tarkan valvonnan alla, kun puhelimeni värisi taskussani. Kappas isähän siinä soittelee.
”Moikka”, vastasin tuttuun tapaani puhelimeen.
”Hei. Mites kouluohjelma sujui?”, isä kysyi uteliaan.
”Ei se nyt ihan niin huonosti mennyt kuin olisi voinut mennä, mutta olisi taatusti mennyt paremmin kankisuitsituksella.”, kuvailin karua faktaa suorituksesta.
”Kuin sä nivelillä menit? Ethän sä niillä ole mennyt viikkokausiin.”, isä ihmetteli.
”No kun unohdin ne pirun kankisuitset varustehuoneen koukkuun”, selitin tilannetta vieläkin ärtyneenä tapahtuneesta unohduksesta.
”No voi että. Olisit soittanut, niin olisin voinut tuoda ne sulle.”, isä totesi harmissaan.
”Ei nyt vaan tullut tuota mieleen, mutta mun pitää nyt mennä. Haluun keretä syödä ennen esteluokan verkkoja. Moi moi.”, päätin puhelun enkä jäänyt odottamaan enää isän vastausta.

Nappasin auton takakontista kokoontaitettavan retkituolin ja asettelin sen tasaiselle maalle trailerin aurinkoiselle puolelle. Tässä oli vielä reilusti aikaa ennen kuin hevosta piti alkaa laittamaan verryttelykuntoon, joten päätin nauttia rauhassa salaatistani ja ihanasta auringon paisteesta.
(201 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Ava P.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 18:58

1. Helppo C, taitotaso easy
Ava - Sysivalkee

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu FLcXq2


3. Helppo A, taitotaso hard
Sarah - No Worries

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu W3mkLE

Riepu oli melko raskaalla tuulella. Se nyki päätään ja liikehti levottomana, kun Sarah yritti saada kouluhuovan päälle ruunan koulusatulaa. Ruunan satulahuovassa oli Auburn Estaten logo ja sen yllä oli hopeisin kirjaimin kirjattu Reyes. Huopa kuului Effille, mutta tamman varsaloman ajan se oli nyt lainassa Riepun kisamatkoilla. Ruuna pärskähti ja nuori nainen väisti sieraimista roiskuvat limatahrat vain täpärästi nopealla reagoinnillaan. Se vielä tästä puuttuisi, että hän olisi musta-valko pilkullinen, kuten hänen ratsunsakin.
Auburnin rekka oli täynnä kisajännityksen vallassa olevia ratsastajia ja ratsuja. Penna Vaanila käveli ratsastajien joukossa, kertoen heille faktoja siitä, miten koulukilpailuissakin oli kuollut valitettavan monta ratsastajaa ja miten pitkälle eräs hänen lukemansa pillastunut ratsu oli kerran juossut, kunnes oli tuupertunut autotien viereiseen ojaan. Mies vilkaisi Sarahia ja tämän valkeaa kisaratsuaan, nosti kulmaansa hieman arvostelevaan sävyyn ja jatkoi matkaansa epäonnisen Adelinan luokse, joka laittoi juuri Lefaa valmiiksi.

Sarah toivoi, että Riepun vuokraaja, Ellie olisi kiireiltään päässyt mukaan kisaretkelle. Hän olisi ehdottomasti kaivannut naisen auttavia käsiä, ainakin toisella olisi ollut enemmän kokemusta ruunan hermojen taltuttamiseen. Sarah kiristi koulusatulan vyön ja huokaisi syvään. Riepu liikahti häntä kohden ja nainen väisti hokkikavion iskeytymästä hänen jalkapöydälleen vain vaivoin.
"Rauhoituhan nyt vähän", latino puuskahti ja tunsi hevosen ulkoisen kireyden tarttuvan itsensä sisälle. Hän ei halunnut hermostua, sillä se ruokkisi vielä lisää Riepun riekkumista.

Kilpailut alkoivat ja Sarah nousi Riepun selkään jo nyt. Hän oli laittanut ruunalle enkkuviltin, jotta tämä pysyisi lämpimänä ja koulusatula tuntui liukkaalta viltin alla. Sarah toivoi, että heidän verryttelyvuoronsa tulisi nopeasti, ettei Riepu keksisi mitään pelästymisen aihetta ja että Sarah itse pysyisi sen selässä ja lämpimänä siihen saakka. Mielellään myös sen jälkeen.

Vihdoin heidän luokkansa alkoi, Riepu tuntui vieläkin virkeältä, vaikka Sarah oli kävellyt sen kanssa kilpailualueen läheisyydessä jo pitkään. He olivat eksyneet lyhyelle maastoretkellekin, mutta silti valkoinen ruuna höyrysi, kun latino nosti sen kanssa ravin otettuaan enkkuviltin pois sen selästä. Sarah keskittyi omaan ratsastukseensa, hän halusi saada suljettua kaiken ympäriltään pois, vaikka siinä olikin riskinä, ettei kuulisi, kun hänen tulisi siirtyä radalle. Koko maailma hävisi heidän ympäriltään ja nainen ratsasti kuumaa hevosta taivutuksilla, väistöillä ja pysähdysharjoituksilla paremmin kuulolle. Riepu olisi omaan tyyliinsä vain juosta, mutta Sarah piti paketin kasassa ja he olivat valmiita, kun vihdoin kuulutettiin heidän olevan seuraavia.

Sarah hengähti syvään ja tarkisti vielä, että he olivat virheettömässä kunnossa ja ratsasti Riepun radalle tuomareiden ja katsojien eteen. Nainen hymyili aavistuksen, laski askeleet ja pidätti sormilla sekä vatsalihaksillaan, tuntien hevosen allaan pysähtyvän tasajaloin. Sarah irroitti kätensä ohjista, vei sen terävällä liikkeellä sivulle ja nyökkäsi suoran toisessa päässä olevalle tuomarille alkutervehdyksen.

(409 sanaa)


5. 60cm, taitotaso easy
Ava - Sysivalkee

Mä katsoin miten Santtu ratsasti Fifiä verryttelyesteiden välissä. Mun sisällä oli kamalan ristiriitaiset tunnelmat, koska toisaalta toivoin Santun pärjäävän hyvin, meidän tähtitalli-tittelin vuoksi ja siksi, että poika saisi vähän lisää itseluottamusta. Se näytti vieteriltä kiltin Fifin selässä, mä tiesin, että sen pieni poni tekisi kaikkensa omistajansa eteen ja jos ne pärjäisi, ne varmasti pärjäisi hevosen, ei ratsastajan vuoksi. Mutta silti mä toivoin, että sillä menisi vähän surkeasti, jotta ainakin ne jäisi meidän taakse tuloksissa. Seppo ei ollut mitenkään helpolla tuulella, enkä vieläkään ollut päättänyt menisinkö nopealla vai huolellisella tekniikalla radalla.

Hallavan estevalmennuksessa me oltiin keskitytty siihen, että ratsastettiin mahdollisimman huolelliset tiet esteille ja sinä päivänä Seppo oli tuntunut ihan hyvältä. Toisaalta mä tiesin, että se oli nopea poni, ainakin pukittaessaan ja viedessään mut esteiden ohi sekunnin sadaosassa, kun se ei halunnutkaan hypätä.
Mä yritin rauhoittaa hermoni ja seurata luokan ensimmäisten ratsukoiden ratsastamista. Siinä näki hyvin kannattaisiko ratsastaa huolellisesti vai räiskiä menemään vain. Jos ratsukko oikaisisi esteiden välistä ja pudottaisi puomin, tiesisin, että kannatti mielummin kiertää oikeaa tietä pitkin.

Painoin pohkeeni kiinni Sepon kylkiin. Se ampaisi seisaaltaan laukkaan ja pärskähti. Ruunan takapää tuntui kevyeltä ja se pukitti kerran, horjahduttaen mun tasapainoa hitusen. Nousin paremmin jalustimien varaan, jotta painopisteeni olisi alempana ja jos Seppo yrittäisi pukittaa uudelleen, se ei saisi kammettua mua satulasta epätasapainoon.
Mä kuvittelin päässäni, että olin maneesissa yksin, paitsi että katsomo olisi ollut tupaten täynnä. Miten kohdevalo valaisisi kulkuani, allani valtavan kokoinen puoliverinen ja esteet niin korkealla, kuin tolpat antaisivat myöden.

Kuulin, kuinka lähtökello kilahti ja heilautin kättäni, katse hakien tuomaria. Hengitystä ahdisti, mutta yritin keskittyä siihen, miten ilmaa kuului ottaa keuhkot täyteen, pitää sitä ihan hetken ja puhaltaa sitten ulos.

Jännitykseni tarttui myös Seppoon, se heilutti päätään ja mölisi, tunsin kuinka se puri kuolaimeen ja jos olisin ollut kotona, olisin kääntänyt sen pään kiinni polveeni. Nyt kuitenkin painoin pohkeeni sen kylkiin uudelleen ja nostin käsiäni hieman ylemmäs sen kaulaa pitkin.

Suomenpienhevonen kiisi vähän kovempaa kohti ensimmäistä estettä. Pidätin, hengitin syvään ja annoin ruunalle tilaa nousta hyppyyn, vaikka näillä korkeuksilla se ei sitä tarvitsisi paljoa. Käteni jännittyivät hieman, yritin pehmentää alastuloa joustamalla nilkoista ja muistin nostaa Sepon pään ylös heti, ettei se tapansa mukaan laskisi päätään ja pukittaisi. Tunsin, kuinka takajalat nousivat aavistuksen, mutta eivät niin paljoa, kuin normaalisti.
Kaksi hengenvetoa ja kannustin ruunan uuteen hyppyyn. Se tuntui hyvältä, ruuna kuunteli ja tuntui olevan lähes yhtä lailla innoissaan, kuin minäkin olin.
Syteen tai saveen, kannustin ruunan lyhyempää reittiä seuraavalle esteelle. Siinä olisi juuri sopivasti aikaa koota laukka ennen seuraavaa hyppyä, mikäli Seppo kuuntelisi mua.

(415 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Linnea N.
Vierailija



Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 19:58

Ensimmäinen tarinani oli siis tuotos luokkaan 2. Helppo B, taitotaso medium

6. 80cm, taitotaso medium
Linnea - Camelopardalis

Oman koululuokan loputtua ja palkintojen jaon jälkeen kävin tekemässä Pardan, tai ennemminkin kengurun, kanssa pienet loppuverkat lähimaastossa. Kilpailupaikan hälinä oli saanut tamman hieman hermostumaan ja oli pakko päästä hetkeksi pois kaikesta siitä hulinasta ja vilinästä. Parda ei oikein meinannut asettua ollenkaan joten pienen kävelyn jälkeen ohjasin sen takaisin auton tykö jossa Ellen ja Marko odottelivatkin jo.

Kaksin he avasivat auton lastaussillan ja talutin Pardan takaisin koppiin. Meidän ollessa sisällä se nostettiin takaisin ylös ja auton sisällä vallitsi jälleen rauha. Kisapaikan äänet kuuluivat vain vaimeana ja pikkuhiljaa Pardakin alkoi taas rauhoittumaan. Riisuin siltä varusteet pois ja harjasin sen kauttaaltaan ennenkuin jätin sen odottelemaan esteluokan alkua.

Yhdessä Ellenin ja Markon kanssa suuntasimme ostamaan pientä välipalaa läheisen tallin kioskista. Kanasalaatti upposi sisuksiini nopeasti ja hörppäsin hetkessä myös vesipullon tyhjäksi. Käytimme odotusajan hyödyksi ja kertasimme rataa jonka hyppäisimme Pardan kanssa myöhemmin tänään. Jännityksen vuoksi meinasin jo unohtaa miten koko rata edes menikään, mutta nopeasti se muistui taas mieleen. Jotenkin epäilen että tästä tulisi katastrofi kun eihän meidän yhteiselo ollut kestänyt kauaakaan ja Parda ei ollut ainakaan minun kanssani mitenkään helpoin hevonen. Ehkä se johtui myös tamman nuoresta iästä.

Tuntui että aika meni hetkessä sillä pian sainkin alkaa varustamaan Pardaa uudestaan Ellenin avustuksella. Kiinni sidottu neiti protestoi hieman ja napsautteli hampaita ilmassa kun jännityksen vuoksi saatoin olla sen mielestä liian kovakourainen. Asettelin suojat joka jalkaan huolellisesti ja tarkistin että ne olisi varmasti kunnolla. Satulan ja suitsien kanssa olin vähän liiankin tarkkana ja Ellen huitoikin minut lopulta pois hevosen läheltä jotta joskus päästäisiin edes liikkeelle. Päätinkin käydä laittamassa tässä välissä itseni valmiiksi.

Varustettu ja loimitettu Parda odotteli minua auton vierellä kun vihdoinkin astuin ulos auton asuintiloista. Levoton tamma viskoi päätä ja pureskeli kuolaimia taukoamatta ja minun oli pakko nielaista ja laskea kymmeneen etten jänistäisi. Nousin Pardan selkään jännittyneenä ja tarkistin satulavyön ja jalustimien pituudet. Kaiken ollessa valmista kokosin ohjat tiukasti kätösiini ja ohjasin Pardan kohti maneesia.

Käveleskelin sillä lähiympäristössä ja yritin saada sitä paremmin kuulolle ennenkuin olisi aika mennä verkkaan. Energiaa ei ainakaan puuttu, ajattelin itsekseni kun hillitsin taas tamman menoa joka oli ihan valmis lähtemään painelemaan pää viidentenä jalkana jonnekin päin pöpelikköä. Pian Marko tuli ilmoittamaan että pääsisin Pardan kanssa maneesin puolelle verryttelemään. Mies joutui hieman nappaamaan suitsista kiinni ja avustamaan sisälle menossa sillä levoton neitokainen säikkyi nyt muka kaikkea.

Pikkuhiljaa Parda alkoi kuuntelemaan minua paremmin ja verkkaesteet ylitettiin ainakin ilman pudotuksia. Ehkei mitään parhaita tyylipisteitä niistä saatu sillä parista hypystä tuli kunnon kenguru loikkia enkä itse meinannut pysyä mukana niissä. Piiskasin mielessäni itseäni keskittymään ja viimeiset pari hyppyä oli jopa ihan siistejä. Lopulta oli minun aika mennä radalle ja olin yllättävän rauhallinen jo tässä vaiheessa. Ainakin me yritetään, ajattelin viimeiseksi ennenkuin nostin Pardan kanssa laukan ja suuntasimme ensimmäiselle esteelle.

(445 sanaa)
Takaisin alkuun Siirry alas
Ekku
Vakionaama
Vakionaama
Ekku

Viestien lukumäärä : 220
Join date : 02.12.2018
Ikä : 20

Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu EmptyLa 23 Helmi - 20:11

Tuotos Ekulle & Osirikselle

Olin jännittänyt nukkumatta melkein koko yön. Aamulla olin ehostanut itseni maalaamalla kulmat päähän ja harjaamalla hiukset. Olin koonnut hiukset ainakin viisi kertaa takaraivolle pienelle nutturalle, mutta se ei vaan ollut tuntunut oikealta. Kunnes olin luovuttanut, letittänyt tummat kutrit ja kiinnittänyt letin pinneillä pieneksi sökeröksi. Olin meinannut unohtaa Nasun aamupalankin, mutta koiran ilkeä katse oli herättänyt tähän maailmaan.

Tallilla olin juossut ensimmäisenä tarkistamaan varusteet ja hätäpäissäni tiputtanut suitset maahan siihen pihan ainoaan melkein sulaan kuralätäkköön ja kironnut kovaan ääneen. Chai oli juossut pelastavaksi enkeliksi ja luvannut putsata ne. Vaikka hänellä oli ihan varmasti miljoona asiaa hoidettavana kioskilla, niin hän oli kerennyt auttaa minuakin. Osiriksen olin hakenut sisälle jo aikapäiviä sitten ja nyt talutin oriani pesuboksiin. Jotain noille vuohisille olisi tehtävä, vähän äkkiä. Sienen, ihmeshampoon ja harjan kanssa olin saanut pestyä suurimman lian pois ja loput peittäisin pinteleillä. Osiris oli seissyt muina miehinä pesuboksissa ja nauttinut rapsutuksista ja kehuista joita tallilla vierailevat olivat jaelleet. Olin hymyillyt kohteliaasti jokaiselle mutta palannut pian takaisin omaan maailmaan. Muistan ajatelleeni, kuinka komealta parilta me näyttäisimme ainakin minun silmiini.

Todella outoa taluttaa omaa oria omalla kotitallilla kohti omaa maneesia, kisoihin. Ykköset päällä, ori harjattuna ja kiiltävänä hyppäsin selkään ja kaarsin Osiriksen lämmittelyareenalle muiden joukkoon. Ori tuntui heti olevan mukana menossa ja tarjoutui muotoon. Ravissa Osiris tuntui lentävän ja kuunteli tarkasti ohjeita. Olin todella uppoutunut omaan tekemiseen ja meinasin ainakin kerran törmätä toiseen ratsukkoon. Pahoittelin ja pyysin anteeksi ja jatkoin matkaa.

Alkuverkat saatiin tehtyä ja tuli meidän vuoro. Kumarruin hevosen päätä kohden ja kuiskasin ’break a leg’. Hengitin syvään ja tervehdin tuomaria - tuttua Thomasta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://ekku.suntuubi.com
Sponsored content




Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty
ViestiAihe: Vs: Tie Tähtiin - 1. osakilpailu   Tie Tähtiin - 1. osakilpailu Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Tie Tähtiin - 1. osakilpailu
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 2Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Voit vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tapahtumat :: Kilpailut-
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiinSiirry: