PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa
 

 Russian Show

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptySu 16 Kesä - 11:20

Kaiken ja ei minkään ratsastusta 14.4

Tykkään sun tarinoissa paljon siitä, miten aktiivisesti niissä kerrotaan Marshallin lähipiiristä. Usein hahmon tallin ulkopuolinen elämä on täysi mysteeri. Pointsit siis tästä, tuo paljon syvyyttä lisää hahmoon. Teet sen myös taitavasti: kerrot palasia sieltä täältä, et kaikkea - herätät mielenkiinnon. Alan lukiessani heti miettiä, kuka on Ivan? Mikä tämä vakava syy on? Kuka Vlad on Marshallille?

Ymmärrän kyllä miksi Ivan tekee tämän joka vuosi..

Aries! Jos hevosen nimi on Aries, mä haluan ehdottomasti tavata sen, nähdä edes. En toki ole hurahtanut astrologiaan ja etpäs arvaa mikä se meikäläisen aurinkomerkki on..

Ihana äiti, vaikka oonkin sitä mieltä että Frozen on ylihypetetty.

Äiti haluaa että sen nimeksi tulee Elsa, koska Betty varsoi sen pihalle hankeen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyMa 15 Huhti - 2:17

Kaiken ja ei minkään ratsastusta 14.4

"Mikä siinä on että soitatte aina sillä hetkellä, kun minun pitäisi saada jotain tehtyäkin." Marshall puheli äidinkielellään, varmistaen varmaan jo sadannennetta kertaa että handsfreen kuuloke oli hyvin korvan ympärillä. Samalla kun yritti pitää Volyan kulkemassa suoraan eteenpäin. Kenttä ei ollut missään parhaassa kunnossa nyt kun paikat olivat alkaneet hyvää vauhtia sulamaan, joten kaksikko oli vetäytynyt lopulta maneesin puolelle.
"Pikkuveljen etuoikeuksia, osata ennustaa milloin on paras hetki ottaa sinuun yhteyttä." Pelkästä kuulokkeen kautta kuuluvasta äänestä Marshall jo tiesti että tuon veljen naamalla oli takuulla mitä levein virne. Nulikka.
"Niinpä tietenkin." Marshall sanoi, pyöräyttäen silmiään. "No anna palaa. Mistä kaikesta olen jäänyt paitsi." tuo lisäsi, keräillen ohjia edes hieman lyhyemmiksi. Volya nakkeli päätään ylös alas hieman jännityneiden askeltensa tahdissa.
"Okei, mistäs sitä aloittaisi." puhelun toisessa päässä oleva Dmitriy pohti ääneen. "No, äiti on tietenkin edelleen huolissaan sinun ja Niklaksen tilanteesta. Isä nyt on oma nyrpeä itsensä kuten aina. Ja niin, Vlad on taas täällä ja hän putosi Arieksen selästä. Vaikka hän kovasti väittää että vain laskeutui ripeästi."

Marshall kunteli puolella korvalla veljensä selostusta, keskittyen kuitenkin pääosin saamaan Volyan kulkemaan rennommin. Viimeisin kisasuoritus oli ollut jotenkin kummallinen Volyan osalta, se oli kulkenut suuren osan radasta kireänä kuin viulunkieli. Joten venäläinen oli tehnyt muutoksen heidän tavalliseen treenikalenteriin, ja nyt he keskittyivät rentouteen sekä Volyan mielestä kivojen asioiden tekemiseen.

"Niin, ja Betty varsoi. Sen verran tumma tamma-varsa, että varmasti kimoutuu. Äiti haluaa että sen nimeksi tulee Elsa, koska Betty varsoi sen pihalle hankeen. Ja kylmästä alusta huolimatta se varsa on kuin ei mitään olisi tapahtunut." Dmitriy puheli, ja kuulosti miltei siltä kuin olisi käynyt läpi jotain paperille kirjattua listaa.
"Hyvä, tamma varsaa me enemmän toivoimmekin. Nimeen en kyllä ota mitään kantaa." Marshall sanoi hieman naurahtaen. "Ja mitä Aries teki että Vlad tipahti? Ja pyydän, kai tippui edes näyttävästi?" mies lisäsi, pyytäen Volyan samalla raviin.
Ori hypähti yhden laukka-askeleen kautta raviin. Volya piiskasi harmaalla hännällään ylös ja alas pitkien raviaskelien mukana. Vasta kun ori oli ravannut lähes koko pitkän sivun verran, Volyan olemus rauhoittui aavistuksen verran. Se lakkasi hännän piiskaamisen ja askeleet muuttuivat soljuvammiksi. Eivätkä tuntuneet enään siltä kuin hevonen olisi kulkenut puujaloilla eteenpäin.

"Ei mitään erikoista. Oli oma itsensä. Eli säikähti kun korppi lensi sen ohi katoksen läpi. Jja veti liinat kiinni laukassa, ja loikkasi sivuun. Kyllä Vlad taisi voltin ilmassa tehdä."
"Ah, eli perinteinen. Minkä takia Vlad muuten taas on meillä? Kuulosti että hän on kuitenkin taas pitemmällä käynnillä."
"Tiedät kyllä. Joka vuosi tähän aikaan sama juttu"
"..Ai. Niin joo. Meneekö meidän isä taas hänen seuraksi?"
"Jjep. Ne menee mökille siksi aikaa. Ymmärrän kyllä miksi Ivan tekee tämän joka vuosi, mutta luulisi että se alkaisi jo näin monen vuoden jälkeen helpottamaan. Tai siis että sen kanssa olisi oppinut elämään vähän paremmin että Vladin ei tarvitse tulla aina tänne evakkoon."
Dmitriy puheli selvästi vakavoituneempana. "Onhan se siis ihan kivaa kun hän tulee tänne mutta...olisihan se mukavempaa että syy ei olisi niin vakava." tuo lisäsi nopeasti.
"Mmhm." Marshall vain mutisi myöntävästi, koska oli asiasta oikeastaan täysin samaa mieltä. "Mutta, jos vain käy niin voisin keskittyä tähän ratsastukseen. Volya ei ollut oma itsensä silloin valmennuksessa, eikä oikein sen jälkeenkään. Joten teemme vaihteeksi vaan kaikkea kivaa, josko se vaikka auttaisi."
"Kaipa se käy, juuri ja juuri. Mutta saat soittaa sitten takaisin kun ehdit, tämän vuorokauden aikana, koska ainakin äidillä oli sinulle jotain asiaa." Dmitriy sanoi tetraallisesti, kuin olisi loukkaantunut suurestikin siitä kun hänen veljellään oli muka parempaankin tekemistä juuri nyt.

Veljekset sanoivat nopeat heipat, minkä jälkeen Marshall nappasi kuulokkeen korvaltaan ja laittoi taskuun turvaan. Tämän jälkeen venäläinen pysäytti Volyan hetkeksi, ja pyysi oria kääntämään päätään itseään kohti. Volya pyöritteli kippuraisia korviaan hieman hämillään, mutta käänsi päätään hieman ratsastajaansa päin.
Marshall avasi suitsien poskiremmin nopeasti, mutta turparemmin avaaminen vaati pari uusintayritystä. Tämän jälkeen mies kurotti kohti orin korvia ja riisui hevoselta suitset kokonaan pois päästä. Nopeasti venäläinen irroitti ohjat kuolainrenkaista ja kiepautti ratsunsa kaulan ympäri kaulanaruksi. Itse päävehkeet saivat jäädä tasapainoilemaan maneesin reunan päälle. Hieman muutetuin varustein, Marshall puristi pohkeillaan merkiksi että Volya lähtisi liikkeelle.
Ori vaikutti selvästi virkeämmältä mitä hetki sitten. Sen askeleissa ei ollut enään samaa jännittyneisyyttä, vaan nyt se liikkui ominaisilla joustavilla liikkeillä. Niin että kun se lähti ravaamaan, satulassa tuntui siltä kuin olisi istunut jumppapallon päällä. Volya eteni pitkin, liitävin raviaskelin maneesin kaviouralla. Kaula oli ojennettu eteenpäin pitkässä kaaressa ja korvat osoittivat tiukasti menosuuntaan päin. Marshall istui syvälle satulaan liikkeen mukana, pitäen toisella kädellään kiinni ohjista tekemästään kaulanarusta.
Kun ratsukko oli hetken työskennelleet käynnin lisäksi ravissa sekä hieman laukassa, Marshall alkoi pyytämään orilta yksinkertaisesti käynti-ravi siirtymiä. Ravin vauhdin ori sai oikeastaan itse määritellä.
Sulavalla tahdilla tapahtuva vauhdin muuttelu toi mieleen aallot merenrannalle. Kun aallot liikkuivat mereltä pitkälle rantaan, ennen kuin hitaasti vetäytyi poispäin mitä seurasi taas uusi nopeampi vyöryminen rantaan. Samalla pystyi hyvin kuvittelemaan kuinka orin harmaat jouhet olivat aaltojen mukana kulkeutuvia vaahtopäitä, kun jouhet vain lipuivat mukana Volyan edetessä.
Seuraavaksi ratsukko jätti siirtymiset hetkeksi taka-alalle, heidän siirtyessä hetkeksi käyntiin. Siinä he tekivät jotain niinkin yksinkertaista kuin väistöjä. Ja jotta se ei olisi jäänyt turhan yksinkertaiseksi Volyalle, he etenivät pohkeenväistössä uralta meneesin keskikohdalle mistä he vaihtoivat väistävää liikettä palatakseen takaisin uralle. Se toimi hyvänä valmisteluna taas seuraavaa liikettä varten, jolloin Marshall pyysi Volyalta espanjalaista käyntiä.

Kaksikko jatkoi vaihtelevaa ratsastusta hyvän aikaa kunnes Volya pysyi rentona ja letkeänä myös ihan tavan käynnissäkin, eikä jännittynyt samalla tavalla mitä ori oli viimeiset viikot tehnyt. Ei minkään mutta kaiken ratsastus oli näemmä ollut hyvä idea. Koska he eivät olleet keskittyneet pitkään yhdenkään liikkeen suorittamiseen tai jäänyt hinkkaamaan jotain tiettyä asiaa, toisin kuin harjoitellessa kilpailuihin herkästi tapahtui. Nyt he olivat tehneet enemmän mitä vain Marshalin mieleen tulikaan että hei tehdäämpäs näin.
Marshall oli kääntänyt Volyan kaartoon maneesin keskelle, ja kun ori seisoi hetken nätisti aloillaan mies antoi muutaman valmistelevan merkin. Volyalta ei tätä liikettä tarvinnut toistamiseen pyytää, vaan jo ensimmäiset merkit saatuaan ori hypähti pari kertaa pienesti ilmaan niin että etukaviot irtosivat maasta. Kolmannella nousulla ori ponkaisi kunnolla pystyyn. Volya seisoi ohikiitävän hetken ajan kuin patsas takasillaan miltein pystysuorana, etujalat taitettuina. Sitä tuntui kestäneen pidempään mitä se oli todellisuudessa kestänytkään, kun ori jo laskeutui takaisin kaikille neljälle jalalleen.
Marshall irroitti otteensa kaulan ympäri menevistä ohjista, ja taputti reilusti molemmin käsin orin kaulaa kummaltakin puolelta.
Tähän, oli parempi kuin hyvä lopettaa. Ketterällä liikkeellä satulassa istunut mies otti jalkansa pois jalustimista, ja pudottautui alas hevosen selästä.  Volya taas käytti tilanteen salaman nopeasti hyödyksi, työntäen päänsä ratsastajan kylkeä vasten ja alkoi ehkä turhankin voimakkaasti hinkata päätään venäläistä vasten. Ori tiesi, että suitset tai riimu päässä ei saanut hinkata. Mutta, nythän hänellä ei ollut mitään päässä.
Venäläinen hyväksyi kohtalonsa hevosen raapimapuuna, ja seisoi aloillaan sen hetken kun Volya hankasi päätään. Tämän jälkeen mies käänsi niskojaan että näki vaatteensa.

"Kiitos Volya, kiitos." Marshall sanoi huokaisten, vaikka pieni hymy nykikin suupielissä.

Miehen pääosin tummat vaatteet olivat täynnä valkeita karvoja orin valtavan läsin koristamasta päästä. No, olipahan vielä parempi syy pestä pyykkiä lähipäivinä.
Marshall lähti kävelemään maneesin päädyssä olevaa ovea kohti, samalla kun Volya seurasi irtona kulkien omistajansa jalanjäljissä ja höpläsi turvallaan miehen rastoja. Tiedä vaikka sinne olisi eksynyt jokunen heinänkorsi välipalaksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 11 Huhti - 13:53

Miten komea parivaljakko! Olen varma, että nämä kaksi kääntää muidenkin kuin mun katseet – vallankin kilpatamineissa. Kultaiset yksityiskohdat näyttävät upealta sekä Volyan että Marshallin päällä. Musta on ollut myös ihana huomata, miten ahkerasti olet nyt tehnyt kuviisi taustoja.

Tänne saa aina postata kaiken, koska mä ja varmasti moni muukin lukee näitä oikein mielellään. Mun ei tule luettua kuin harvoja Tie Tähtiin -tekstejä muuten – on niin paljon luettavaa jo täällä ja tallilla, jossa omaa yksityistäni pidän. Oman porukan juttuja on kuitenkin aina ihana lukea!

On kivaa, miten myös Niklas pyörii Marshallin teksteissä mukana. Mitä enemmän siitä lukee, sitä enemmän hahmolle alkaa muodostua persoonaa näin lukijankin silmiin.

Jatka vain samaan malliin <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyPe 5 Huhti - 19:01

// 3.osakilpailua varten tehty teksti, mutta koska sisältää mukavaa lisää/jatkoa Marshalin ja Niklaksen spin off juttuun niin postaan tännekki



Ei jestas että täällä olikin porukkaa. Oliko tähän osakilpailuun tullut vielä lisääkin ratsukkoja? Marshall ajatteli, nojatessaan käsillään kuormurin rattia vasten ja tutkaili Lehtovaaran piha-aluetta. Olisikohan heidän sittenkin pitänyt lähteä vielä vähän aikaisemmin liikkeelle?

”Jos vaan sopii, niin parkkeeraa tää kosla ennen ko meijän taakse kasaantuu lössiä.” apukuljettajan paikalla istunut Niklas kommentoi, kulmiaan hieman kohauttaen ja nyökkäsi päätään että rastapää tekisi asialle jotain.
”Käskystä.” Marshall sanoi napakasti, nostaen toisen kätensä otsalleen kuin armeija tervehdyksenä, ennen kuin laittoi vaihteen silmään jotta pääsisivät parkkeeraamaan.

Kun kuljetusauto oli saatu nätisti pysäköityä, vielä niin että sivulle aukeavalle lastaussillalle oli tilaakin, venäläinen ojensi avainnipun vieressä istuvalle tummanruskeahiuksiselle miehelle.

”On varmaan järkevämpää että sinä pidät näistä huolen. Itse joudun kuitenkin vielä vaihtamaan vaatteita sekä keskittymään Volyaan. Niin pääset tarvittaessa autoon jos tarve.” Marshall selitti, kun Niklas nappasi avaimet omaan käteensä ja sulloi ne takkinsa povitaskuun.
”Hyvin mahollista. Niin ny ekanako me käyään sielä..toimistolla?”
”Joo. Käyn varmistamassa saapumisemme sekä hakemassa lähtönumeroni.” venäläinen sanoi avatessaan oman ovensa, ja hypähti alas hytistä.



Autolle päin palatessa Marshall vilkuili vaivihkaa vieressä kulkevana Niklakseen, tuntien pienen lämpimän ja jännityksen sekaisen möykyn pyörähtävän rinnassa.
Niklas oli keskittynyt lukemaan kilpailujen lähtöluetteloa, ja puheli jotain siihen liittyen että olisi halunnut nähdä Marshalinkin hyppäävän isompia ratoja. Vaikka kumpikin tiesi että vanhan vamman takia sitä tuskin tulisi tapahtumaan enää. Muutaman viikon takainen esteratsastus yllätys riitti muistuttamaan Marshalia siitä, että minkä takia hän kisasi nykyään lähinnä kouluratsastuksessa. Mutta kyllä, olisihan se mukavaa kisata esteilläkin.
Kaksikko laski auton lastaussillan alas, ja Marshall kävi siirtämässä kuormurin sisällä väliseinän syrjään, jotta hän sai Volyalle sopivan tilan valmisteluja varten.
Tummanpuhuva ori liikehti ripeästi puolelta toiselle saamassaan tilassa, nykien päätään riimunnarua vasten. Osakilpailut olivat olleet niin nätisti toinen toisensa jälkeen, että nyt kippurakorvainen hevonen ei jaksanut autossa turhia esityksiä pitää. Mutta eiköhän se varmasti siinä vaiheessa kun ulos pääsisi.

Marshall riisui orin yllä olleen tummanvihreän kaulakappaleellisen kuljetusloimen, levittäen sen avoimeksi väliseinän päälle jotta se saisi kuivua hyvin. Niin ei tarvitsisi niin montaa loimea reissun jälkeen pestä, kun voisi laittaa saman loimen kotimatkallekin hevosen päälle.
Mies kävi harjan kanssa läpi Volyan karvan jotta se oli varmasti siisti, ja suojia irroittaessa tarkasti jokaisen jalan kenkiä ja hokkeja myöten että kaikki oli niin kuin pitikin.

”Sentää oot jotaki oikeasti järkevää ostanu.” Niklas sanoi, pyöritellessään Marshalin ratsastuskypärää käsissään ja tutkaili sen poikkeuksellista muotoilua. ”Ufon näkönen tää muotoilu kyllä, mutta vissiin ihan samalla tavalla turvallinen mitä muukki kypärät?” Tuo kysyi, painaen kypärän päähänsä.
”Juuri sen kutsumasi ufon muotoilun takia sen ostinkin.” Marshall tokaisi, pujahtaen puomin alta pois Volyan luota ja asteli Niklaksen luo. Mies nappasi kypärän toisen päästä ja työnsi sen omaan päähänsä. ”Koska nyt voin käyttää oikeasti turvallisesti kypärää ja samalla pitää rastani.” venäläinen sanoi virne suupielillä, kääntäen päätään jotta toinen näki kypärän takaosan kummallisen muotoilun tarkoituksen.
”Okeei. Nyt tuo muotoilu käy iha järkeenki.” nuorempi mies tokaisi päätään hieman nyökytellen.
”Kiitos Kanadalaisille.” Marshall sanoi, painaen kypäränsä takaisin nuoremman päähän. ”Ja kyllä, se täyttää muotoilusta riippumatta kaikki nykyiset turvallisuusluokitukset. Siinä on nimittäin niskaosassa airbag, minkä takia se hyväksyttiin. Ilman niitä sitä tuskin olisi tehty.” mies lisäsi, poimiessaan varustekaapista satulan toiseen käteensä ja riisui suojuksen sen päältä. Ennen kuin pujahti takaisin Volyan luo, satuloidakseen orin.

”Kiva muuten että lähdit mukaan tänne, vaikka aamuheräämiset ei sinun juttu olekaan.” Venäläinen sanoi ihan kuin ohimennen vain, pitäen katseensa kuitenkin vastinhihnoissa kun kiristi satulavyötä.
”No, kai se munki pitää oma osani tehä tän meijän suhteen eteen. Vaikka tekiki mieli heittää kännykkä seinään niin lujaa ko ranteesta vaan ois lähteny. Ku se alko sillon viideltä kiljuun.” Niklas vastasi heilutellen käsiään hieman, samalla kun kädet oli tungettu mahdollisimman syvällä nahkatakin taskuihin. ”Etenki ku tiiän että kuin iso osa hevosilla on sun elämäsä.” mies lisäsi, katse sinkoillen kuljetusauton katossa ja seinissä.

Nuorempi otti naulassa roikkuneet suitset ja ojensi niitä jo valmiiksi Marshalin suuntaan, kun tuo näytti saaneen satulan alustavasti orin selkään.
”Ja no, täytyy se kai myöntää että kyllähä se ratsastus ihan kivalta tuntu. Vaikka siitä onki jo aikaa ja emmä muuta tehny ku kävelin sen hevosen kaa. Mutta hei, ainaki ratsastusvaatteet näyttää hienoilta!” Niklas puheli, tunkien käden takaisin taskuun kun venäläinen otti suitset vastaan.
”Se ei ehkä ole se tärkein asia, että näyttää hyvältä, mutta hyvä jos positiivisiakin puolia löydät. Ja tule ihmeessä joku päivä mukaan tallille, voisin kysyä Crimisiltä jos tallilta löytyisi joku hevonen lainaan jonka selkään voisit päästä. Volya kun ei ole ehkä.. paras siihen, näin pitkän tauon jälkeen.” rastapää selitti, pujahtaen jälleen puomin alta auton peräosaan. Tällä kertaa vaihtaakseen omaa varustustaan jotta voisi nousta satulaan. Huolellisesti käytetyt tallikengät vaihtuivat jälleen kisakäyttöön pyhitettyihin mustiin ratsastussaappaisiin, ja softshell-takki vaihtui tummaan siistiin kisatakkiin jota koristi kullanväriset napit, taskun läpän kapea kultareunus sekä itse kullan sävyinen kaulus. Kokonaisuutta täytti takin rinnuksen alta näkyvä valkoinen kauluspaita ja helmenvalkea kravaatti. Viimeisenä silauksena Marshall nappasi kypäränsä Niklaksen päästä, ja painoi sen omien rastojensa päälle, kiinnittäen leukaremmin. Sekä kaivoi valkeat kisahanskat takkinsa taskusta.

”Voit ottaa tuon minun takin itsellesi päälle, tiedän että sinulle tulee muuten kohta kylmä. Etenkin jos tulet tuonne ulos seisomaan.” Marshall sanoi, virnistäen hieman kiusoittelevasti toiselle.
”Emmä ny niiin helposti palellu. Mä oon kuitenki hei suomesta.” Niklas sanoi muka loukkaantuneena, vaikka samalla pukikin vanhemman miehen takin omansa päälle. Se siitä suomalaisuudesta ja pakkasen sietämisestä.

Niklas pysytteli takavasemmalla sillä välin kun Marshall alkoi ottamaan hevostaan pois autonkyydistä. Parempi vaan. Vaikka Volya oli koko tämän ajan seisonut hyvinkin säyseänä autossa. Niin sillä samalla hetkellä kun sen etukaviot hipaisivat lumista pihamaata, ori siirsi koko painonsa takajaloilleen ja loikkasi kuin paraskin esteratsu vesihaudan yli lastaussillalta tallin pihalle.
Marshall oli selvästi osannut odottaa moista. Ilmekkään miehen kasvoilla ei muuttunut, vaan tuo liikkui parin hypähtävän harppauksen verran Volyan matkassa, ja käänsi sen voltille itsensä ympärille.
Ympyrälle siirtyessään tummanpuhuva ori kannatteli päätään korkealla ilmassa ja päästi ilmoille pitkän kumean hirnahduksen. Ihan kuin ilmoittaakseen 'täällä ollaan'. Liikkeen aikana myös orin hopeanharmaa häntä liehui sen perässä kuin paraatilippu.
Muutaman voltin jälkeen Volya tuntui tulleen siihen päätökseen että kaikki olivat varmasti nähneet hänen saapumisen, jolloin ori pysähtyi aloillensa ja tyytyi puhaltamaan terävästi ilmaan pari kertaa. Samalla Marshalkin pystyi rentouttamaan otteensa ohjista, ja tuo taputti orin kaulaa toisella kädellään.

”Just tälläsinä hetkinä mä en voi ymmärtää minkä takia sä haluat olla näin isojen elukoitten kaa tekemisissä.” Niklas henkäisi kasvot hieman kalpeana, laskeutuessaan itse lastaussiltaa pitkin alas pihalle. ”Eikö sua yhtään hirvitä tollanen?”
”Miksi hirvittäisi?” Marshall kysyi olkiaan hieman kohauttaen. ”Tiesin että Volya tekisi jotain tälläistä, niin osasin varautua siihen. Eli eihän täsä ollut mitään hätää. Se on kuitenkin varsasta asti ollut tälläinen.. show hevonen.” mies lisäsi vinon hymyn kera, käyttäen orin patsastelun hyväksi jotta pääsi hyppäämään satulaan.

Volya pureskeli kuolainta suussaan ja nosteli jalkojaan hieman levottoman oloisena, samalla kun katse sinkoili sinne ja tänne kuin kuula flipperissä.
Marshall taputti toisella kädellä orin kaulaa samalla kun keräsi ohjat toiseen, ennen kuin pyysi hevosta kävelemään kevyellä pohkeen puristuksella. Volyan kippuraiset korvat kääntyivät tiukasti eteenpäin samalla kun ori kaarsi kaulaansa, ja lähti etenemään hivenen tanssahtelevin käynnin ja ravin välimaastoa muistuttavassa askellajissa.
Niklas piti suosiolla hieman turvaväliä ratsukkoon, mutta seurasi heitä aina kentän laidalle saakka jotta näkisi ainakin osan Marshalin lämmittelystä. Vaikka Niklas ei ollut mikään kummempi hevosmies eli ei itse ollut hevosten kanssa kauheasti tekemisissä saati edes tiennyt paljoa ratsastamisesta. Oli tuo siitä huolimatta aina tykännyt katsoa venäläisen ratsastamista. Etenkin näin ummikon silmin, toinen sai ratsastamisen näyttämään niin helpolta. Ihan kuin mies ei tehnyt siellä satulassa mitään muuta kuin istua pönötti. Ja silti, hän sai hevoset liikkumaan miltei tanssien eteenpäin.

Lämmittelyn edetessä Volya alkoi keskittyä hieman enemmän ratsastajan pyyntöihin, eikä suunnannut kaikkea huomiotaan pelkästään esiintymiseen. Alkuun ori rullasi kaulansa turhan tiukaksi paketiksi, minkä takia rentoutuminen sekä keskittyminen näkyi ensimmäisenä siitä. Volyan kaula kohosi hieman korkeampaan ja rennompaa kaareen samalla kun turpa suoristautui paremmin linjaan, eikä hiponut ryntäitä kohti. Askeleet muuttuivat keveämmiksi, eikä ori ojentanut etusia enää yhtä terävin viskaisuin kuin tuo yrittäisi talloa maassa juoksevan hämähäkin päälle. Sen sijaan Volyan jalat ojentuivat kurottavasti eteenpäin, kun tuo kuroi rytmikkäässä ravissa eteenpäin samalla kun ratsastaja istui hiljaa syvällä satulassa.
Vain muutamaa hetkeä myöhemmin Marshall sai siirtyä maneesin etuosan pienelle aidatulle alueelle odotamaan omaa vuoroaan itse radalle.
Mies kertasi rataa mielessään samalla kun antoi Volyan edetä rennossa käynnissä uraa pitkin. Marshall vilkaisi maneesin reunalle päin, missä Niklas seisoi takkeihin kääriytyneen ja näytti peukaloaan ratsukolle. No, ainakin Volya tuntui huomattavasti paremmalta mitä viikko sitten käydyssä valmennuksessa. Lopulta maneesin hiljaisuuden rikkoi aplodit, jonka jälkeen valkoisten aitojen sisäpuolella oleva ratsukko käveli pitkin ohjin pois radalta, ratsastajan taputtaessa hevosensa kaulaa voimakkaasti.
Marshall keräsi ohjat paremmin käsiinsä, ja suuntasi oman hevosensa vuorostaan kehään. Muulla ei ollut väliä kuin että Volya teki puhtaan suorituksen. Sen jälkeen kaikki olisi vain plussaa.


Russian Show Kisaku10
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyLa 30 Maalis - 17:59

Onnittelut toisesta tähdestä, Marshall! Ihana nähdä miten aktiivisesti oot lähtenyt kirjoittamaan niin heppatarinoita kuin spinnareitakin, ja piirtämäänkin vielä. Mua ilahduttaa aivan valtavasti, että tartuit mun haasteeseen taustojen piirtämisestä. Se sujuu sulta hyvin.



14.3

Tässä kuvassa on niin ihanat auringonlaskun sävyt taivaassa, joka pilkottaa maneesin ikkunoista, ai että. Mä rakastan auringonlaskuja, joten tämä yksityiskohta sai mut pitämään tästä kuvasta aivan tosi paljon. Kuvassa on myös selkeästi liikkeen tuntua – sitä voimistavat Volyan vino asento laukka-askeleessa (tästä päättelen, että ratsukko on ympyrällä tai jonkinlaisella kaarevalla uralla), ikään kuin tärähtäneet ääriviivat ja Marshallin takkikin liehuaa ilmavirassa. Todella hyvää työtä, saat olla ylpeä itsestäsi.



Miten meni niinko omasta mielestä? 14.3.

Puhun aina yksityiskohdista näissä kommenteissa, anteeksi jos toistan sitä liikaa. Ne vain kiinnittävät huomioni positiivisella tavalla aina vain uudestaan ja uudestaan. Ne tulevat esiin sun piirroksissa, mutta myös tarinoissa. Niiden kautta on helpompi uppoutua tarinaan – näkee selkeämmin, mitä haluat kertoa.

Jopa hevosen takana tavallisesti rivakasti viuhtova häntä vain heilahteli soljuvasti puolelta toiselle askelten tahdissa. Ratsukkoa seuraava hento höyrypilvi, sekä Volyan tavallistakin tummempi väri etenkin sen kaulalla selitti hyvin syyn orin rauhallisempaan olemukseen.

Olet myös onnistuneesti kertonut tekstissäsi vuorotellen viime aikojen tapahtumista ja nykyhetkestä, vaihtamalla aikamuotoa yksinkertaisesti imperfektin ja pluskvamperfektin välillä. Näin lukija pysyy helposti kärryillä siitä, mistä ajanhetkestä nyt puhutaan. Hienoa!

Rastapää kurtisti kulmiaan hieman
ja
Rastapää oli tuntenut itsensa taas siksi juuri ja juuri teini-ikäiseksi pojaksi, joka vasta aloitteli kilpauraansa.



Kunnialla läpi vaikka yhdellä jalalla 18.3.

Tykkään sun teksteissä siitä, miten ne kaikki linkittyvät toisiinsa. Marshallin elämä on ehjä, eteenpäin kulkeva kokonaisuus, jota me täällä seuraamme – emme vain lue yksittäisiä tallitarinoita, joissa hevosen kanssa tehdään milloin mitäkin. Nyt Marshall miettii vaikeuksia kotona, joista olet kirjoittanut aiemmin spinnareissa; vamma vaivaa edelleen, koska ei ole vielä ehtinyt parantua. Loistavaa!

Suosikki:
Sen jälkeen ei mennyt kuin no ja hä, kun Marshall päästi ruokaansa himoinneen Volyan vapaaksi karsinaansa. Orin päävehkeitä naulakkoon ripustaessa mies ei voinut kuin jälleen pudistella päätään hevosensa touhuille. Ihan kuin se olisi muka nälkäkuoleman partaalla kärsivä hevonen joka ei ollut pitkään aikaan saanut mitään syödäkseen.



24.3

Mitä yksityiskohtia! Sulla on aina kauniit yksityiskohdat, mutta nyt niitä on aivan erityisen paljon. Ihailtavaa viitseliäisyyttä ja huolellisuutta. Ja taustakin on. Ainoa missä yksityiskohtaisuus puuttuu, on Volyan valkoiset jalat – ne jäävät kaipaamaan varjoja. Mutta se on pikkuseikka, sillä voisin loputtomasti tutkia näitä hepeneitä hevosen päällä. Vau.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptySu 24 Maalis - 20:47

Russian Show Barokk10

Ei niinkään ajankohtainen kuva, mutta Marshall ja Volya. Hevosenäytökseen valmistautumista Very Happy  
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTi 19 Maalis - 0:57

Kunnialla läpi vaikka yhdellä jalalla 18.3.

Sehän meni paremmin mitä pelkäsin. Marshall sanoi itselleen miltei ääneen mutisten, pyöritellessään ensimmäisen sijan sini-valkoista ruusuketta kädessään. Myönnettäköön että mies ei ollut herätellyt kovinkaan suuria toiveita minkäälaisesta sijoittumisesta, vaikka rata oli tuntunutkin menneen ihan hyvin hänen vamman aiheuttaneesta puuttuvista avuista huolimatta. Melkein kuin Volya olisi vajaista ohjeista huolimatta ymmärtänyt mitä ratsastaja oli tarkoittanut. Mutta että luokan voitto? Se oli kyllä ollut yllätys. Sen takia mukana ollut Tuuva oli saanut melkein potkia rastapään maneesiin suuntaan, että mene hakemaan palkintosi.
Marshall nosti huivinsa reunaa kasvojensa eteen paremmin suojaksi, ja katsoi aidan puutolpan päällä istun tarhassa hääräävää hevostaan. Volya ei tuntunut vieläkään täysin hyväksyneen sitä, että oli joutunut jakamaan aluksi suurena olleen tarhansa toisen hevosen kanssa.

Ori ravasi väliaidan vierustaa pitkin korvat luimussa, ja puhalteli terävästi ilmaa sieraimistaan. Minun maita perkele. Hevonen pysähtyi lopulta aloillensa ja tuijotti toisella puolella harmaan eri sävyissä olevaa toista oria. Ihan kuin Volya luuli että se voisi katseellaan poistaa mokomankin tunkeutujan, joka oli saanut vielä hänen lempi nurkkansakin vieläpä! Kuinka nuo kaksilahkeiset oikein kehtasivat?

Tilannetta seurannut venäläinen vain pudisti päätään pieni hymy kasvoillaan. "Kyllä se siitä, Volya. Mutta tule nyt tänne niin viedään sinut sisälle ennen kuin se minun kyyti tulee. En todellakaan tässä vaiheessa halua ärsyttää sitä yhtään enempää." mies puheli äidinkielellään ja sulloi ruusukkeen varoen taskuunsa, ja irvisti pienesti sanojensa päätteeksi. Niklaksen kanssa kotona ei ollut viime viikkoina mennyt todellakaan hyvin, ja Marshall oli jo lopen kyllästynyt riitelemään yhdestä ja samasta asiasta uudestaan ja uudestaan.
Volyan kiemurrellessa lopulta reittinsä portille saakka, rastapää laskeutui aidan päältä istumasta ja pujautti orikuolaimen hevosen päähän ennen kuin availi porttia. Aitauksesta poistuessa mies nappasi yksinäisen kyynersauvansa nojaamasta portin pieleen, ja lähti könkkäämään hevonen mukanaan kuin Dr.House ikään. Ainoastaan coolit liekit kepin päästä puuttui.


Narun jatkeena kulkeva ori piti yllä tapansa mukaan yhden hevosen showta. Volya tuntui ottaneen omistajansa liikkumisen kuitenkin jossain määrin huomioon, koska hitaan ravin sijaan se eteni kuitenkin käynnissä. Tosin espanjalaisessa käynnissä. Ori piti kaulaansa korkeassa kaaressa ja venytti joka askeleella toisen etusensa miltei tikkusuoraksi eteensä, kuin kurottelisi jotain edestä päin. Jalan vaihto sujui joka kerta sulavalla liikkeellä, jonka aikana joutui suorastaan katsoa että oliko hevosen kumpikin etujalka ilmassa sen pienen hetken ennen kuin kavio taas iskeytyi lumista maata vasten. Volyan liikkeet muuttuivat normaalimmaksi jälleen vasta siinä vaiheessa, kun Marhall tarttui kiinni oritallin ovenkahvasta.
Keppi toisessa kädessä ja hevonen toisessa, vaati pientä kikkailua että venäläinen sai heidät kummatkin kunnialla käytävän puolelle ja vielä oven perässään kiinni.


Mies kiinnitti orin kahdelta puolen käytävälle, ja hylkäsi keppinsä nojaamaan Volyan karsinan seinää vasten ennen kuin siirtyi riisumaan hevoselta sen loimea pois. Volya heijasi painoaan puolelta toiselle samalla kun piiskasi hännällä itselleen lisävauhtia levottomaan heilumiseensa. Se tiesi vallan hyvin että karsinassa odotti iltaheinien lisäksi yksi maailman parhaimmista asioista: iltarehut. Rehua, kivennäistä, makeaa vitamiiniä ja vaihtelevasti jotain muuta pientä hyvää seassa... Volya viskasi etusensa ilmaan ja kuopaisi käytävän paksua kumimattoa voimakkaasti, mistä aiheutuva terävä mäiskähdys kajahti betonikäytävällä vähän turhankin suuresti.

"Jeesus soikoon Volya! Se ruoka ei ole karkaamassa yhtään minnekkään, ja saat sen ihan samalla tavalla kuin kaikkina muinakin iltoina." Marshall sanoi napakasti ja osoitti varoittavan näköisesti oriin päin, ennen kuin taiteili loimen siististi hevosen karsinanoven loimitelineeseen.

Sen jälkeen ei mennyt kuin no ja hä, kun Marshall päästi ruokaansa himoinneen Volyan vapaaksi karsinaansa. Orin päävehkeitä naulakkoon ripustaessa mies ei voinut kuin jälleen pudistella päätään hevosensa touhuille. Ihan kuin se olisi muka nälkäkuoleman partaalla kärsivä hevonen joka ei ollut pitkään aikaan saanut mitään syödäkseen.
Sulkiessaan karsinanovea, Marshall kaivoi kännykän taskustaan tarkastaakseen jos Niklas oli jo ilmoittanut tulostaan kuten he olivat sopineet. Venäläisen kulmat kuitenkin kurtistuivat kun tuo sai kännykän taustavalon syttymään. Ei saapuneita viestejä tai puhelua, ja kello oli itseasiassa sen verran että häntä hakemaan tulleen miehen olisi olettanut laittaneen jo parikin viestiä että oliko Marshall tulossa vai ei.
Rastapää könysi tallin ulko-ovelle, ja kurkisti ulos jotta näki tallin parkkipaikalle. Ei, ei näkynyt tuttua farkkua. Marshall ei oikein tiennyt pitäisikö hänen vain kummastella vai jopa huolestua asiasta, minkä takia tuo kaivoi puhelimensa uudestaan esille ja yritti itse soittaa Niklakselle. Kuullakseen vain hetken päästä turhankin tutun 'valitettavasti numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä-..'.

Marshall seisoi Volyan karsinan edessä kulmat kurtussa, ja vain tuijotti puhelimensa näyttöä kuin hän siten saisi toiseen yhteyden. Ehkä Niklas oli vain myöhässä? Mutta jos hän olisi ollut matkalla, olisi tuo kyllä vastannut puhelimeensa. Joten...pitäisikö tässä alkaa kehittämään varasuunnitelmaa, mutta mitä?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 14 Maalis - 16:15

Miten meni niinko omasta mielestä? 14.3.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja omasta typeryydestä sai hämmästyä aina välillä uudestaan ja uudestaan.
Viimeiset pari viikkoa oli tuntunut menevän ohi yhtä nopeasti mitä linja-auto, joka kiihdytti pois pysäkiltä sillä samalla hetkellä kun juokset pysäköintialueen reunalle. Marshall istui omiin ajatuksiinsa uppoutuneena Volyan selässä, kun ori ravasi rauhalliseen tahtiin lumisella metsäpolulla eteenpäin. Orin liikkeet olivat sille tavanomaisen joustavat ja kevyet, mutta muutoin eteneminen oli poikkeuksellisenkin rauhallista. Jopa hevosen takana tavallisesti rivakasti viuhtova häntä vain heilahteli soljuvasti puolelta toiselle askelten tahdissa. Ratsukkoa seuraava hento höyrypilvi, sekä Volyan tavallistakin tummempi väri etenkin sen kaulalla selitti hyvin syyn orin rauhallisempaan olemukseen.
Ori oli saanut viettää lomaa miltei kahden viikon ajan, kun Marshall oli joutunut hyvinkin lyhyellä varoitusajalla matkustaa pikavisiitille kotiinsa Tšerepovetsiin venäjälle. Jos syy olisi ollut melkein mikä tahansa muu, olisi rastapää vain ilmoittanut että ei pääsisi tulemaan. Mutta ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen, hänen äidin puolen isovanhemmat olivat ilmoittaneet tulevansa kylään. Toki sekin olisi jo ollut varsin hyvä syy lähteä käymään kotona, koska olihan se mukava nähdä pitkästä aikaa isovanhempia.
Mutta Marshallin kirjoissa painavempi syy oli se, että tämä isoisä osasi olle pelottavempi mitä hänen isän puolen. Ja se, oli jo paljon. Todennäköisesti jos Marshall olisi ilmoittanut silti että ei tulisi, niin olisi joku lähipäivä ovelta kuulunut jyskytystä, ja kyseinen isoisä olisi ollut siellä valmiina raahaamaan lapsenlapsensa vaikka korvasta väkisin kotia nyt kun he vihdoin tulivat käymään Englannista saakka.
Okei, ehkä Marshall kuvasi isoisäänsä liian paljon Kummisetämäiseksi.

Venäläinen hytisi hieman, kun kylmät väreet kulkivat selkää pitkin niskaan. Samalla mies korjasi Volyan etenemistä hieman keskemmälle polulla, ennen kuin he löytäisivät itsensä penkasta.

Missä hän olikaan? Niin joo, paluu typeryyteen. Reissun aikana lähistöllä järjestettiin estekilpailut, joihin muutama heidän nuorista hevosista oli ilmoitettu mukaan. Mutta samaan aikaan heidän yksi ratsuttaja jonka oli ollu määrä ratsastaa kahta hevosta, oli tietenkin sairastunut eikä voinut osallistua. Dmitriyä ei voinut heittää satulaan että hyppääpä kahden hevosen kanssa nämä 100cm luokat. Ei, Marshallin nuorempi veli oli kyllä hyvä ratsastaja ja on kyllä kilpaillutkin. Mutta kokeneemmilla hevosilla. Joten Marshall oli päätynyt sijaisratsastajaksi kisoihin.
Sillä hetkellä Marshall myönsi suoraan että häntä oli jännittänyt. Koska jos ei laskettu satunnaisia pieniä rataharjotuksia tai vielä harvemmin hypättyjä matalemman luokan kisoja. Oli suuremmista radoista ehtinyt kulua jo useampi vuotta. Ja jännitystä lisäsi se että isoisäkin oli kentän laidalla kyttäämässä. Rastapää oli tuntenut itsensa taas siksi juuri ja juuri teini-ikäiseksi pojaksi, joka vasta aloitteli kilpauraansa.
Kaksi ensimmäistä kierrosta oli sujunut yllättävänkin hyvin, joiden perusteella kumpikin hevonen oli päässyt mukaan uusintaan. Ja siellä ne ongelmat olivat alkaneetkin, jolloin Marshalin olisi pitänyt tietää paremmin ja vetäytyä itse pois. Ja antaa toisen mukana olleen ratsastajan hoitaa uusinnat läpi.
Mutta sellainen kuin isä, sellainen poika.
Hammasta purren Marshall oli suorittanu myös uusinnat kummankin hevosen kanssa, ja pääsi sentään toisen hevosen kanssa palkintosijoille. Vaikkakin 4.sija ei ollut ihan sitä mitä haettiin, mutta tyhjää parempi.
Loppu loma kotona oli sujunut muutoin ihan hyvin, mitä nyt Marshall joutui pääasiassa kököttää sisätiloissa melkein loppu ajan. Ainakaan ei ehtinyt sentään tulla tylsää, kun isovanhempien lisäksi myös pari isän sisarusta pyörähti kylässä.
Mutta, sinä samana päivänä kun Marshall oli matkustamassa takaisin suomeen päin. Ja tuo oli selaillut puhelintaan läpi, huomasi tuo puhelimen nurkassa pienen muistutuksesta ilmoittavan kuvakkeen. Ja sen avattuaan, oli silmäillyt tekstiä sekä päivämääriä toivoen että luki väärin. Viimekuussa ratsastettujen kilpailujen toinen osakilpailu oli tulevana viikonloppuna. Voi helvetti.


Rastapää kurtisti kulmiaan hieman, parannellen asentoaan lampaankarvasatulassa. Pitkillä, etenkin reippaamilla, ratsastuksilla ilman jalustimia mies huomasi aina valuvansa välillä hieman liian taakse hevosen selässä. Ravissa oli onneksi helppo liikkeen mukana hypähtää hieman eteenpäin ja korjata itseään. Polun vierellä kasvavat puut alkoivat hiljalleen kasvaa harvemmassa, mikä toimi miehelle merkkinä siitä että tallille ei ollut enään pitkä matka. Tästä johtuen Marshall teki kevyen pidätteen ohjista, pyytäen Volyaa siirtymään käyntiin. Tavallisesti ori olisi edes nykinyt ohjista vastalauseena. Mutta tällä kertaa se ohjensi kaulansa pitkäksi eteenpäin, ja tuntui selästä käsin siltä kuin se venyttelisi koko kroppaansa. Miltei samalla tavalla mitä koirat venyttelivät koko kehoaan edestä taaksepäin kun nousivat torkkujen jälkeen ylös. Mies taputti ratsunsa kaulaa toisella kädellä, ennen kuin suoristautui taas istumaan paremmin karvasatulassa.

Lopulta Marshall pysäytti Volyan oritallin edustalle ja laski ohjat käsistään, vetäen syvään henkeä ennen kuin hitaasti laskeutui alas hevosensa selästä. Vaikka Volya oli takuulla hieman väsähtänyt äskeisen raskaamman maastolenkin jälkeen, tuntui se tajuavan ratsastajansa tilanteen eikä viitsinyt edes siirrellä painoaan puolelta toisell malttamattomana kun omistajalla kesti ikuisuus päästä alas.
Päästyään turvallisesti takaisin maan tasalle, varoen selkeästi koko toimenpiteen ajan oikeaa jalkaansa. Ja juuri se kinttu, oli syy siihen minkä takia parin viime vuoden aikana esteratsastus oli jäänyt hyvinkin vähäiseksi. Ja minkä takia kilpailujen uusinnat eivät olleet sujuneet kovinkaan hyvällä menestyksellä.
Volyasta hieman tukea ottaen mies lähti taluttamaan orin tallinovien suuntaan. Jahka varusteet saataisiin pois, niin ori pääsi kyllä suosiolla pikapesulle jotaa kaikki hiki saataisiin pois. Sen jälkeen Volya voisikin aivan hyvin jäädä loimiin paketoituna karsinaan aloittelemaan iltaheiniään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 14 Maalis - 11:26

Russian Show Tie_tz12

Tie Tähtiin -kisaa varten tehty kisakuva, mutta laitetaan tännekin koska jösses tein vähän taustaaki.
Ja rastapäille sopivan kypärän on luonu SamuRAI-same, joten ah ihanaa voin jättää ajatukset Marshalin rastojen leikkuusta lopullisesti!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyKe 27 Helmi - 16:50

Vahinko kisoista kunnialla läpi

Luin tämän tarinan alun useamman kerran ennen kuin tajusin, mikä tekee siitä niin erityisen ja erisävyisen kuin kaikki muu kirjoittamasi. Se on fokalisoijanvahdos. Onnistut kuvaamaan hevosen ajatuksia kertojasi kautta tosi erityisellä tavalla. Yleensä hevosen näkökulmasta kirjoittaminen tuo tekstiin jonkinlaisen lapsellisen nuotin, enkä ole montaa tällaista tekstiä nähnyt, jossa sitä ei ole. Pari ekaa lausetta ovat siis näitä hevosen ajattelua kuvaavia, joista puhun, ja sitten fokalisoija onkin taas tuttuun tapaan Marshall. Siirtymä siihen on hienovarainen, huomaamaton, niin kuin kuuluukin. Olisi jännittävää kuulla Volyan ajatuksista enemmänkin, kunhan saisin lukea tällä samalla sävyllä ja nuotilla!

Sisällöllisestikin pidän tästä. Upotat tarinaan aika-ajoin aina jotain pientä menneisyydestä, esimerkiksi että kotonakin hevoset juoksutettiin kisojen päälle. Siitä luen paitsi suoran käden tietoa siitä, mitä kotona tehdään, myös epäsuoran viittauksen siitä, että Marshall arvostaa kotona saatuja oppeja, kun ajattelee niitä ja jatkaa niiden käyttämistä. Ja maneesiin viittaamisesta luen paljon enemmän Marshallin luonteesta ja elämänfilosofiasta kuin suoraan kerrot. Minä niin kovin tykkään päätellä juttuja, vaikka sitten tekisinkin vääriä tulkintoja aina välillä!

Myös se on vaihteen vuoksi miellyttävää luettavaa, että tämän hahmon hevosfilosofia on jonkin verran sama kuin minulla. En todellakaan ole kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä, enkä aina toimisi samoin, mutta meillä on sentään joitain yhtymäkohtia. Se on ihan mukavaa vaihtelua.

Nostan pilkut taas uudelleen esiin. Olen sillä kannalla, että ei niiden tarvitse olla niin justiinsa, mutta edes koko ajan enemmän sinnepäin. Jokin aika sitten kirjoitin, että päälauseen ja sivulauseen väliin tulee pilkku, ja koko ajan useammin se sinne osuukin! Nyt voidaan rakentaa lisää sen päälle. Lauseenvastikkeiden yhteydessä ei käytetä pilkkua:
sanoi napakasti ja katsoi silmiään hieman siristäen hevostaan -> tämä oikein
jatkoi hevoselle juttelua äidinkielellään, tullessaan itsekin käytävän puolelle -> tämä väärin
Lauseenvastikkeet ovat siis nämä:
tekevän, tehneen, tehdessä, tehtyä, tehden, tehdäksemme (tehdäkseni, tehdäksesi jne)
Lauseenvastikkeen ideahan on nimen omaan se, että se korvaa pilkun. Smile Mutta hei, älä ainakaan ala välttelemään näiden käyttöä, vaikka pilkutus horjuisikin näiden takia. Näitä ei uskalleta oikein enää käyttää kirjoituksessa, koska ihmiset pelkäävät tekevänsä virheitä! Ei pari pilkkuvirhettä ketään tapa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptySu 24 Helmi - 21:26

Vahinko kisoista kunnialla läpi 24.2.

Volya katsoi vähintäänkin happaman näköisenä kun orja kuljetti käytävällä hänen turpansa edestä täyden heinäverkon karsinaan, eikä antanut edes laatua tarkastaa! Röyhkeyden multihuipennus. Ori luimisteli korviaan ja käänsi päätään karsinan suuntaan, missä se röyhkeä rastapää taisteli verkon ripustamisen kanssa.
Verkon ripustaminen tuntui joka kerta vaativan pientä akrobatiaa, huolimatta siitä että kuinka monta sataa kertaa senkin on elämässään tehnyt. Vaikka sitä yritti kuinka vakaasti kannatella verkkoa ylhäällä toisella kädellä, sen silmistä varisi aina vähintään kilo heinää niskaan. Eikä se vielä mitään, mutta sen jälkeen heinänkorsia pääsi aina tunkeutumaan hiuksiin, paidan alle, silmiin, suuhun... Marshall otti pari askelta taaemmas karsinan etuseinästä ja pudisteli vaatteitaan samalla kun sylki heinän suustaan. Etenkin näin rastapäisenä oli työ ja tuska saada ne riivatun heinät irti hiuksista.
Venäläinen kuuli jo nyt päässään kuinka kotona Niklas tulisi joko kuittailemaan asiasta tai suoraan valittamaan siitä kun Marshall toi taas koko heinäpaalin päässään kotia.
Mies katsoi kaltereiden välistä käytävällä odottavaan hevoseensa joka näytti hapanta naamaa. Kippurat korvat olivat miltei niskaa vasten painettuina, samalla kun Volya nyki päätään kahdelta puolen riimussa kiinni olevia ketjuja vasten niin että kolina vain kävi.

”Hei! Lopetapa alkuunsa tuo touhu.” Marshall sanoi napakasti ja katsoi silmiään hieman siristäen hevostaan, joka lopetti kyllä kolistelun mutta liimasi korvansa entistä paremmin niskaansa.
”Kyllä sinä sapuskasi saat, ei hätää. Laitoin vaan ne valmiiksi karsinaan niin pääset heti niitten kimppuun kun tullaan takaisin.” venäläinen jatkoi hevoselle juttelua äidinkielellään, tullessaan itsekin käytävän puolelle.

Marshall otti karsinan oven naulassa olleen niskahihnalla varustetun orikuolaimen toiseen käteensä, siirtyen Volyan vierelle. Mies laski orin riimun roikkumaan sen kaulalle ennen kuin vaihtoi orikuolaimen sen päähään sekä napsautti riimunnarun sen alaosassa olevaan renkaaseen kiinni. Ohimennen rastapää katseli käytävällä näkyviin pariin muuhun hevoseen sekä niiden ääressä touhuaviin ihmisiin. Kello lähenteli jo kovasti iltaruokintaa, mutta Marshall oli vasta lähdössä liikuttamaan Volyaa. Takana oli kilpasuoritus Helppo A tasoisella kouluradalla mihin mies oli päätynyt puolivahingossa ilmottautumaan mukaan. Lyhyeksi jääneestä valmistautumisesta huolimatta suoritus oli mennyt lopulta paljon paremmin kuin mies oli osannut odottaakaan, heidän lopulta sijoituttua omassa sarjassa toiseksi.  Ja tästä johtuen tämän päivän liikutuksessa piti pitää kiinni perinteestä: aina kisojen jälkeen ensimmäinen liikutus kotona oli irtojuoksutusta. Se olikin syy siihen minkä takia Marshall vasta näin myöhään oli lähdössä Volyan kanssa liikkeelle.

Lähtiessä taluttamaan oria mukanaan tallikäytävällä, mies nappasi karsinan edustalta juoksutuspiiskan völjyyn ennen ulos suuntaamista.
Matkalla maneesiin Marshall laskeskeli päässään että milloin olikaan viimeksi ratsastanut näin paljon neljän seinän sisällä mitä nyt suomessa oleskelunsa aikana. Koska miehen kotona Venäjällä, Tšerepovetsissa, heillä ei ollut omilla tiluksilla maneesia tai täysin sitä vastaavaa hevosten liikutus paikkaa. He kyllä saivat käyttää vähän matkan päässä asuvien tuttujen maneesia halutessaan. Kotona oli nimittäin maneesin sijaan vain  ruhtinaallisen kokoinen kenttä mikä oli katettu. Se ei talven ratsastuksissa auttanut muuta kuin siinä että pohja pysyi parempana ja kesällä aurinko ei yrittänyt murhata. Ja jos sää oli aivan järkyttävä, niin hevoset pystyivät kyllä liikkumaan kevyemmin katetussa kävelytyskoneessa tai niitä pystyi juoksuttamaan sen keskelle jätetyllä liikutustilassa. Siellä sentään lämpötilakin pysyi mieluisampana, että ei tarvinnut varustaa itseään kymmenellä vaatekerroksella.
Joskus nuorempana Marshall sekä tuon veli olivat aikansa tivanneet isältään, lähinnä talvella, että minkä takia he eivät voineet rakentaa maneesia. Oli heidän isänsä vaan sanonut suoraan että jos pojat eivät voineet ulkona ratsastaa, ei heidän tarvinnut ratsastaa ollenkaan.  
Nopeasti veljekset olivatkin hyväksyneet asian ja oppineet paleltumisten kautta parhaimman kerrospukeutumisen salat jotta pystyivät hyppäämään satulaan. Samalla myös heidän hevoset olivat jo varhain oppineet kulkemaan melkein säässä kuin säässä, mikä teki niistä nopeasti hyvin varmajalkaisia eivätkä ne pienistä asioista niin hetkauttaneet.

Marshall hymyili itsekseen, avatessaan lopulta maneesin oven ja talutti orin sisälle hämärään halliin. Hetken hapuiltuaan valokatkasijaa, mies sai lopulta valaistuksetkin päälle jotta näkivät eteensäkin.
Volya tiesi vallan hyvin mitä oli tiedossa, mistä johtuen ori kiepsahti hyvinkin nopealla liikkeellä omistajansa eteen. Kun venäläinen ohjasti oria tulemaan pää oville päin, kunnes vasta riisui niskahihnan orin päästä. Vain parin ohikiitävän sekuntin ajan Volya seisoi paikallaan, ennen kuin hevonen pyörähti liki pelkkien takajalkojen varassa ympäri ja ampaisi laukalla kohti maneesin toista päätyä.
Ovien tuntumaan jäänyt mies vain pudisti hymy suunpilissä päätään, varmistaen maneesin ovien olevan kiinni ja sitoi laidan päällä olleen narun vielä tolpasta tolppaan. Täten vielä väähn erottaen itse ratsastuskehän maneesin etualasta, missä säilytettiin muunmuassa estekalustoa. Vasta tämän jälkeen Marshall käveli ratsastuskehän keskikohdan suuntaan, piiskan kärki viistäen maata pitkin.

Volya otti kaiken irti varusteettomasta vapaudestaan maneesissa. Ori säntäili pitkässä ja liitävässä laukassa pitkin kaviouraa niin että maneesi jylisi. Aina välillä ori hidasti vauhtinsa liitävään raviin, kunnes liukui miltei pysähdyksiin kuin paraskin lännenratsu tehdessään slidin stopin. Vain pyörähtääkseen pikaisesti ympäri jotta saattoi taas spurtata uuteen suuntaan.
Marshall antoi orin hetken aikaa nauttia päättömästä juoksemisestaa, ja vain seurasi hevosen liikkeitä sekä olemusta samalla kun kieputti narun piiskan ympäriltä auki. Hevosen korvat osoittivat tiukasti eteenpäin, kaula ojentui pitkälle eteen samalla kun orin jalat kuroivat matkan maneesin päästä päähän hetkessä. Orin harmaa harja näytti tosin hieman huvittavalta, sen ollen yhä hieman kikkuralla tiukkojen lettisykeröiden jäliltä.

Orin lopulta rauhoittuessa ja siirtyessä tasaiseen raviin, Marshall nosti piiskan kärjen maneesin hiekasta ylös ja heilautti piiskaa napakalla liikkeellä ilmassa siten että sen päässä olevan naru sai aikaan terävän äänen ilmassa. Vapaana oleva oikea käsi oli kohotettuna hieman sivulle päin.
Volya ei edes säpsähtänyt äkillisestä tervästä äänestä mikä kaikui muutoin tyhjässä maneesissa. Ori silmäili pää kohotettuna omistajan suunnalle, jatkaen liikkumistaan rennossa ravissa samalla kun kutisti kulkureittiään uralta kunnes kulki enää suurta ympyrää. Marshall piti piiskan kärjen hieman kohotettuna maasta ja kääntyi Volyan vauhdissa mukana jotta näki hevosen koko ajan.
Tarkoitus ei ollut tehdä mitään erikoista, vain hetken aikaa mennä ympyrällä askellajeja läpi. Siinä missä hevonen irti työskentely oli mitä loistavinta yhteyistyö harjoittelua, sai Volya liikkua täysin oman tahdon mukaan ilman että mikään ylimääräinen varuste sen päällä vaikuttaisi liikkeisiin. Hetken tasaisen ravaamisen jälkeen Marshall upotti piiskan kärjen maneesin hiekkaan.

"Prrrt... Käynti." mies sanoi rauhalliseen äänensävyyn. Ja hetken viiveellä ori hidasti vauhtinsa rentoon käyntiin, silmäillen omistajansa puoleen seuraavaa käskyä odottaen.

Hetken kävelemisen jälkeen, pelkkä piiskan kohottaminen sekä topakka "ravi" riitti siihen että Volya siirtyi takaisin reippaaseen sekä tahdikkaaseen raviin. Ori kannatteli häntää tapansa mukaisesti korkealla, ja viuhtoi sitä ilmassa puolelta toiselle askelluksen tahdissa. Samainen siirtyminen toistettiin vielä pari kertaa ennen kuin Marshall vaihtoi piiskan sellänsä takaa toiseen käteen, minkä seurauksena ori pyörähti pienen täyskaarron kautta ympäri ja jatkoi liikkumista toiseen kierrokseen.
Kun Volya reagoi paremmin pelkkiin käynnin ja ravin välillä tapahtuviin muutoksiin, Marshall pyysi orilta ensimmäisen laukan ympyrälle. Nostossa Volya hyppäsi pienesti ilmaan ja potkaisi voimakkaasti takajaloillaan ilmaan, sekä eteni muutaman pompahtelevan askeleen ennen kuin jatkoi hyvin rullaavassa laukassa kaula kaarella. Marshall meinasi miltei unohtua vain katsomaan orin etenemistä tahdikkaassa askellajissa. Askelten kumiseva töminä muutoin niin hiljaisessa maneesissa, välillä kuuluva pieni pörisevä ääni mikä sai orin sieraimet värisemään äänen mukana sekä hevosen perässä lipuvan hännän harmaan jouhet jotka näyttivät välillä miltein sulalta hopealta. Kuin elohopea. Mies huomasi sanovan itsellensä miltei ääneen mikä palauttikin tuon takaisin maanpinnalle.
Kaksikko jatkoi samaista yksinkertaista jumppailua hetken aikaa kumpaankin kierrokseen kunnes Volya puhalsi edes hieman liikunnan tuloksena, minkä jälkeen Marshall päätti että tämä oli ihan hyvä. Eikä heillä olisi ollut muutenkään enään kauheasti aikaa jäljellä mikäli he halusivat pysyä tallin aikataulussa iltaruokinnan sekä hiljaisuuden suhteen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTi 19 Helmi - 13:06

14.2.

Tykkään hirmuisesti tästä kuvasta ja siihen on useampi syy. Marshallin vaatetuksessa ja rastoissa (<3) sekä hevosen varusteissa ja jouhissa on upeaa yksityiskohtaisuutta. Myös Volyan karvapeite näyttää siltä, että siinä on karvaa eikä pelkkää kiiltävää pintaa (vähän tönkösti ilmaistu, mutta toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan).

Kuvassa on hyvä tekemisen meininki. Marshallin ilme on keskittynyt ja Volyan valpas – vauhtia löytyy, mutta yhteistyö pelaa. Kertakaikkiaan upea ratsukko.
Loppuun heitän sulle vielä haasteen, voit tarttua siihen tai olla tarttumatta: tee maisematausta! Sulla on selkeästi taitoa. : )




Jos metsään haluat mennä nyt... 18.2.

Tässä on kyllä sellaista venäläistä sisukkuutta, että itteä ihan hirvittää. Yleensä puhutaan kai suomalaisesta sisusta, mutta en minä ainakaan tällä säällä lähde ulos yhtään sen enempää kuin hevosten hoito pakottaa. Siperiastako Marshall tänne tuli?

Lunta tuiskutti sivusuunnasta samalla kun tuuli taivutteli puiden latvoja voimakkaasti kohti maata. Sää oli tuntunut ajavan kaikki hevosten liikuttajat suoraan maneesiin ja jotkut olivat näemmä päättäneet antaa omille ratsuillensa suosiolla vapaapäivän. Marshall sen sijaan vaan nosti huivin reunaa kasvojen eteen suojaksi ja puki tavallisesti kärryillä ajaessa käyttämänsä lasit päähän –


Ihmeen hyvin se rotankarvainen Volyakin näköjään tuossa tuiskussa ja tuiverruksessa viihtyy.

nyt jos ei aleta menemään niin tervetuloa rodeoon ryssän perkele

Sulla on ihanan omaleimainen tapa kirjoittaa ja ennen kaikkea kuvailla asioita. Nämä tekstit tempaisee mukaansa. Lukiessani saatoin kuvitella itseni vieraaseen metsään ja lumimyrskyä lähentelevään myräkkään; saatoin tuntea sen pelon mikä hiipii selkäpiihin kun ei tiedä missä on; sen riemun, kun hevonen kiitää alla. Hyvää työtä, jatka samaan malliin vaan!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyMa 18 Helmi - 14:30

Jos metsään haluat mennä nyt... 18.2.

Tuulee kuin venäläisissä elokuvissa. Oritallin ovenraosta ulos kurkkaava rastapäinen mies totesi itselleen, ja vetäytyi takaisin tallin käytävälle.
Ulkona oli ollut aamun pikkutunneista lähtien suoraan sanottuna myräkkä. Lunta tuiskutti sivusuunnasta samalla kun tuuli taivutteli puiden latvoja voimakkaasti kohti maata. Sää oli tuntunut ajavan kaikki hevosten liikuttajat suoraan maneesiin ja jotkut olivat näemmä päättäneet antaa omille ratsuillensa suosiolla vapaapäivän. Marshall sen sijaan vaan nosti huivin reunaa kasvojen eteen suojaksi ja puki tavallisesti kärryillä ajaessa käyttämänsä lasit päähän, kävellen karsinassa odottavan hevosen luo.
Volya hääräsi karsinassa malttamattomana kuin parempikin Line Dance -esittäjä lavalla. Jähmettyen aloillensa samalla hetkellä kun huomasi omistajansa raottavan ovea. Hevosesta kyllä näki että se olisi voinut suorastaan räjähtää innosta vaikka se niin nätisti parhaansa mukaan paikoillaan seisoikin. Ori puhalteli ilmaan sieraimet väristen ja tarkasteli rastapään liikkeitä kun hän asteli peremmäs karsinaan.

”Oletko valmis?” mies kysyi omalla äidinkielellään hevoselta, käyden vielä kertaalleen läpi kummankin varusteita jotta ne varmasti oli hyvin päällä reissua varten.

Kaksikko oli mennyt pääasiassa kentällä viimepäivien liikutukset, jonka jälkeen Marshall oli hyötyliikunnan kannalta käynyt muutaman kerran juoksulenkillä tallilta lähtevillä maastoreiteillä. Oli helpompi, ja ennen kaikkea turvallisempi, eksyä omineen mitä hevosen kanssa. Joten nyt miehellä oli ainakin jonkinlainen kuva parista metsäreitistä, minne oli nyt lähdössä ensimmäistä kertaa ihan ratsain Volyan kanssa.
Marshall varmisti satulavyön ainakin jo kymmenettä kertaa, koska oli tälle retkelle laittanut orille lampaankarvasatulan selkään. Vielä ennen poistumista käytävän puolelle, mies varmisti hevosen päässä olevan pääverkon kiinnitykset. Ratsupuolella harvemmin näki pääverkkoa käytössä, mutta rastapää käytti sitä melkein aina tälläisessä säässä jos, tai pikemminkin kun, hän päätti lähteä maastoon. Tuo oli huomannut sen erittäin hyväksi varusteeksi jotta hevosella oli vähän mukavempaa lumituiskussa kulkiessa, samaan tapaan mitä hän itse käytti suojalaseja ratsastaessa tai ajaessa. Kaksikon selvittyä ovista, Marshall sulki takkinsa kaulusta hieman lisää ja talutti Volyan vähän kauemmas jotta ei olisi kenenkään edessä.

”Ja nyt, nätisti hetki paikoillaan että pääsen selkään.” mies sanoi ratsulleen napakasti, siirtyessään hevosen kaulan viereen.

Marshall otti toisella kädellä tukevan otteen ohjista sekä orin harmaista jouhista sä'än läheisyydestä. Volya nyki päätään pienellä liikkeellä ylös ja alas, miltein kuin ihmisen käsi kun se yritti nyppiä itsepäistä roskaa housuiltaan.
Marshall siirsi painoaan taaksepäin, ja otti yhden laukka-askelta muistuttavan hypähdyksen ennen kuin ponkaisi suoraan maasta orin selkään. Siirtäen itsensä nopeasti kunnolla istumaan lampaankarvasatulaan sekä onki jalustimet jalkoihinsa, samalla kun ori jo lähti etenemään jotain käynnin ja ravin väliltä tuntuvaa askellajia. Mies keräsi ohjia paremmin toiseen käteensä, ohjaten ratsunsa tallilta lähtevien maastoreittien suuntaan, samalla kun paranteli kasvojen eteen käärästyä huivia vapaalla kädellään.
Volya puhalteli ilmaan pienten pärskähdysten kera ja painoi päätään alemmas kuin mummo lumihangessa. Orin korvat olivat kääntyneet tiukasti selässä istuvan ratsastajan suuntaan mikä oli ainoa merkki siitä ettäkö Volya olisi protestoinut ideaa lähtä tälläisessä säässä maastoon. Tummanpuhuva hevonen kantoi häntää tavalliseen tapaansa ylhäällä, samalla kun sen askeleet vaihtuivat joustavaan hitaaseen raviin. Kenttä ja maneesi oli jäänyt jo taakse. Minkä takia Volyan liikkeet aloivat näyttämään kuin tuntumaankin hetki hetkeltä enemmän siltä kuin he kulkisivat jättimäisen trampoliinin päällä.


Kaksikon päästyä lopulta reitille jonka Marshall oli käynyt parina päivänä yksinään juoksemassa, mies palautteli mieleen jokaisen mutkan ja maamerkiksi ottamansa poikkeavan asian. Iso kivi, katkennut mänty, pelto. Huivinsa piilossa miehen kasvoille kohosi leveä hymy, kun tuo hetken päästä siirsi kättään eteenpäin orin harjan yllä. Volyan hidas ja turhankin tiukassa paketissa ollut kärsimätön ravi muuttui nopeasti rennommaksi ja eteenpäin kurovaksi. Sen myötä orin ilmekin muuttui tyytyväisemmäksi. Kaula ojentui rentoon kaareen ja kippuraiset korvat kääntyivät enemmän eteenpäin, eikä tuisku ja tuiverrus näyttänyt vaikuttavan koko kaksikon mielialaan tippaakaan.
Marshall sai suunnata melkein kaiken keskittymiskykynsä lähinnä istuntaansa, jotta pystyi istumaan rauhassa mukana orin liitävässä ravissa. Se ainakin oli selvää että tänään ei tarvinnut ajatella mitään erillistä keskivartalo treeniä kotona.

Kaksikko ei ollut ehtinyt mahdottoman kauaa nauttia rennon reippaasta ravista, kun rastapään oli pakko pyytää oria hidastamaan takaisin käyntiin. Mies pyyhki laseille kertyneen lumen pois ja katseli ympärilleen pää pyörien kuin pöllöllä. Hetkinen. Jotenkin ympäristö tien vierellä ei näyttänyt sitten tippaakaan tutulta, vaikka Marshall oli aivan varma että oli kulkenut sitä samaa reittiä minkä oli jo itselle mieleen painanut.
Mies käänsi koko yläkroppaansa jotta näki täysin heidän taakse tiellä, ottaen toisella kädellä tukea Volyan lautasten päältä. Ei, ihan yhtä oudon näköistä sielläkin. Marshall käänsi rintamasuunnan takaisin menosuuntaan ja taputti rauhoittelevasti Volyan kaulaa. Ori ei selvästi ollut tyytyväinen mielestään lyhyeksi jääneestä hölkästä, ja oli kerännyt kaulansa takaisin korkeaan kaareen. Kalisuttaen kuolainta suussaan kuin kiukkuinen lapsi, joka ravisteli oikeastaan mitä vaan mistä lähti ääntä.
Marshall ehti harkita ympäri kääntymistä pariinkin otteeseen ennen kuin aivoissa alkoi hiljalleen raksuttaa. Okei, tuo mänty oli tuttu. Latvasta miltei täysin oksaton mänty mikä oli alkanut jo kelottua tyvestä päin pisti silmiin terveiden puiden välistä.
Siinä vaiheessa kun mies lopulta tiesi tasan tarkkaan missä kohtaa kierrosta he olivatkaan, tuo tunsi itsensä ytimekkäästi sanottuna helvetin tyhmäksi. Ajatella nyt heti ensimmäisenä että he olivat eksyneet suurempaankin erämaahan ja olivat varmaa sudenruokaa, kun ei tunnistanut jokaista puuta ja kiveä.
Metsä harveni hyvinkin nopeasti kun reitti kaarsi puiden seasta peltojen välistä meneväksi vähän leveämmäksi tieksi. Maaston muuttuessa aukeammaksi alkoi Volyan kierroksetkin nousemaan. Ori viskoi päätään muutamaan otteeseen ilmassa, nykien samalla ratsastajan kädessä olevia ohjia kuin sanoakseen että eiköhän tämä matelu jo riittänyt. Kun hevonen ei omasta mielestään saanut asiaa tarpeeksi selvästi sanottua, alkoi orin etuosa muuttua keveämmäksi. Volyan turpa hipoi ryntäitä kun orin etukaviot irtaantuivat maasta pienesti, kuin se olisi varoitellut että nyt jos ei aleta menemään niin tervetuloa rodeoon ryssän perkele.
Venäläinen nojautui liikkeessä hieman eteenpäin ja taputti vapaalla kädellä hevosen kaulaa, odottaen että se palasi takaisin neljälle jalalle. Vasta sen jälkeen, mies myötäsi ohjilla jälleen eteenpäin sekä siirsi toista jalkaa kohti orin kainaloa. Pienet avut riittivät vallan hyvin jo niitä odottaneelle Volyalle, joka hypähti eteenpäin kuin olisi ylittänyt näkymättömän kavaletin. Jatkaen sen jälkeen rytmikkäässä laukassa tietä eteenpäin. Peltojen välissä kulkeva tie oli sen verran pitkä ja ennen kaikkea hyvä pohjanen että siinä pystyi huoletta laskea vähän reippaampaakin vauhtia. Marshall pyyhki jälleen suojalasien pinnalle kertyneet lumet pois, keräten ohjia hieman lisää kädessään ennen kuin siirsi kättä uudestaan eteenpäin Volyan harjaa pitkin. Ori puhalsi terävästi ilmaan ja laittoi uuden vaihteen silmään laukassaan. Askel muuttui pyörivästä keinuhevoslaukasta hetkessä pitkään, sekä liitävämpään kiitoon.
Ratsastaja tunsi sen ihanan kihelmöivän ilon sekä jännityksen tunteen koko kropassaan, aina sormenpäistä varpaisiin saakka, minkä aiheutti jo pelkästään vauhti rakkaan hevosen kanssa. Samalla olo tuntui myös vapautuneemmalta, kuin kaikki mielen perällä pyörineet ongelmat pyyhkiytyisivät vauhdin ja tuiskuttavan lumen mukana pois.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 14 Helmi - 11:27

Russian Show Volya_10

Marshall miks sulla on rastat, niitten piirtäminen on tuskaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyKe 13 Helmi - 11:58

10.2.

Jes, vihdoin se Marshall pääsi satulaan! Olipa kiva ja onnistunut ratsastuskerta, vaikka hevonen välillä vähän kokeilikin rajojaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Kuvailet ratsastusta todella uskottavasti ja tekniseltä kannalta. Sellaista on ilo lukea. Siinä on sitä oikeaa tekemisen meininkiä. En tosiaankaan pysty itse samaan, mutta tässähän minä opin, kun näitä luen.

Kiitos siitä, miten kuvailit Volyan käytöstä. Olen aikaisemminkin hokenut varmaan kaikille, että tykkään päätellä asioita ihan itse lukiessani. Että minulle ei saa kertoa, vaan minulle pitää näyttää. Nyt näytit minulle KOKO toisen ja kolmannen kappaleen ajan sitä, millä tuulella hevonen ja ratsastaja ovat, ja ai vitsit kuinka tykkäsin. Muistaisinpa itsekin näyttää yhtä järjestelmällisesti kertomisen sijaan. Katsos, helppohan se on muille sanoa! Vaikka kappaleet ovat kokonaisuudessaan kultaa, tässä on tämän näyttämisesi helmi:
--Volya jo lähti liikkeelle liioitelluin askelinsa.
Ori heitteli etujalkojaan eteenpäin kuin ihminen joka oli tuntenut pikkukiven kengässään ja yritti ravistella sen pois päkiän alta pistelemästä.


Varmaan kaikilla kirjoittajilla on tavaramerkkinsä, niin kuin muillakin taiteilijoilla. Sinun tekstistäsi pistää ensimmäisenä silmään tuo-pronominin käyttö persoonapronominina, sekä lauseenvastikkeet. Kummassakaan ei ole kerrassaan mitään vikaa: lauseenvastikkeita on sopiva määrä sujuvoittamaan tekstiä. Ja voi kun muistaisin, mistä lapsuuteni kirjailijasta tuo-pronomini minua muistuttaa. Hän ei taida ihan nykykirjailija olla: en ole törmännyt tähän tapaan varmaan noin pariinkymmeneen vuoteen! Pidä kiinni tyylistäsi ja kehitä sitä eteenpäin. Silloin tekstisi tunnistetaan kaikkien muiden joukosta silloinkin, kun siitä otetaan nimesi pois. Smile Varo kuitenkin tuo-persoonapronominisi liikakäyttöä. Raja tulee mielestäni vastaan yllättävän nopeasti aina kun on kyse näin poikkeavasta tyylikeinosta. Lauseenvastikkeiden suhteen ei tarvitse olla ihan yhtä varovainen, sillä ne eivät ole niin poikkeavia, ellei niitä nyt joka virkkeessä viljele, mitä et tietenkään tee nytkään! Älä kuitenkaan aloita lausetta lauseenvastikkeella, niin kuin näissä on käynyt:
Pysähtyen hyppyjensä välillä haistelemaan ilmaa sieraimet väristen.
Siirtäen toistamiseen sitä jalkaa johon venäläinen oli juuri yrittämässä saada suojaa paikoilleen.


Haet hienosti pilkuillesi muuten paikkaa nyt. Ihan joka kerta ei vielä osu kohdilleen, mutta se ei poijjat haittaa. Asia kerrallaan, niin kuin viimeksikin sanoin. Nyt harjoitellaan, ja sitten lopuksi ollaankin jo aika mestareita!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptySu 10 Helmi - 22:58

Astetta suurempi lähetys venäjältä 10.2

”Pidä nyt se kinttu lattialla niin päästäänki joskus liikkeelle.” Marshall sanoi napakasti Volyalle, joka normaalista käytöksestään poiketen steppaili hyvinkin malttamattomana käytävällä. Siirtäen toistamiseen sitä jalkaa johon venäläinen oli juuri yrittämässä saada suojaa paikoilleen. Miehen napakkaa auktoriteettiä tosin söi äänestä läpi puskeva huvittuneisuus. Minkäs teit, kyllä hänkin oli innoissaan että pääsi pitkästä aikaa oman työparin kanssa töihin.
Volya nyökytteli päätään jatkuvalla toistolla, kuin levy olisi jäänyt päälle, muljuttaen suussaan olevaan kolmipalakuolainta malttamattomana. Ori oli jo hyvin pitkälle varustettuna edessä olevaa ratsastusta varten, mutta suojien laittamisessa kesti tavallista kauemmin mikä sai sen hetki hetkeltä hermostuneemmaksi. Eikä siihen kestoon tietenkään vaikuttanut juurikin kyseisen orin sählääminen.
Lopulta Marshall kuitenkin sai suoristautua seisomaan kun oli onnistunut viimeisenkin suojavarusteen laitossa. Tuo nosti satulansiipeä ja kiristi satulavyötä vielä yhdellä reiällä, peruuttaen seinustalle laittamaan itsensä valmiiksi. Mies tarkisti että rastat olivat varmasti tarpeeksi tiukasti kiinni matalalla poninhännällä, jotta ne eivät heti olisi levällään silmien edessä heilumassa, sekä paranteli lähinnä korvia kylmältä suojaamassa olevan putkihuivin asentoa. Kiskoessa hanskoja käsiin tuo silmäili hiljaa hymisten ratsuaan.
Tummanpuhuva ori näytti miehen silmissä yhtä komealta kuin tuo muistikin. Huovan sekä rintaremmi martingaalin vihreät värit korostuivat mukavasti hevosen tummaa karvaa vasten. Ja nahan vaaleanruskea sävy pääsi samasta syystä hyvin oikeuksiinsa. Eihän Volya välittänyt vaikka sillä olisi ollut päällä pelkkää mustaa, mutta Marshall piti siitä että hevosen sekä sen varusteiden kokonaisuus näytti siistiltä ja yhtenäiseltä. Eikä hän takuulla ollut ainoa hevosihminen sen mielipiteen takana.

Volya tuntui ratkeavan liitoksistaan siinä vaiheessa kun omistaja vihdoin ja viimein irroitti ketjut kaulalla roikkuneesta riimusta, sekä otti sen kokonaan pois. Ori takoi kavioillaan voimakkaasti allensa, kuin olisi suunnitellut singahtavansa johonkin ilmansuuntaan, sillä välin kun rastapää heitti riimun seinustalla olevan harjapakin päälle. Volya pyörähti ympäri niin tiukasti että olisi voinut kääntyä vaikka kolikon päällä ja seurasi tasaisen pörinän säestämänä taluttajaa ulos tallin ovesta.
Ulkona oli suorastaan naurettavan hyvä sää. Aurinko pilkotteli lähes pilvettömältä taivaalta ilman että pakkaslukema heitteli miinus kymmentä alempana. Sitä paransi entisestään se että ulkona ei tuullut satunnaisia kevyitä puuskahduksia pahemmin. Mieleen tuli nopeasti sanonta että ilma on kuin morsian.

Orin kippuraiset korvat kääntyilivät vilkkaasti suunnasta toiseen, samalla kun se otti hypähteleviä askeleita omistajansa ympärillä. Pysähtyen hyppyjensä välillä haistelemaan ilmaa sieraimet väristen. Aikaisemmin hännän kannatteluun tyytynyt Volya oli heilauttanut häntänsä liki selän päälle asti, jonka takia harmaat jouhet levittäytyivät peittämään hevosen tummaa takaosaa kuin mikäkin huntu. Matkalla tallin edustalta kentälle ori näytti siltä kuin ei osaisi päättää miten oikein kulkisi. Osan matkasta se kulki kuin se olisi saanut tämän tästä pieniä sähköiskuja, koska se säpsähti ja otti ripeämpiä askeleita päätyen kulkemaan hetkeksi poikittain kulkureitillä. Osan se taas kulki sen näköisenä kuin olisi valmistautunut ampaisemaan matkaan minä hetkenä hyvänsä.
Kaikesta tohinasta huolimatta Marshall käveli orin vierellä sen näköisenä kuin mitään ei tapahtunutkaan. Mies piti varmalla otteella kiinni ohjista ja katsoi tämän tästä oria, antaen tuolle jopa tilaa touhuihinsa. Kohottamalla ohjia korkeammalle jotta hevonen ei niitä vahingossakaan saisi sotkittua jalkoihinsa.
Kun kentän portti oli saatu perässä kiinni, venäläinen talutti ratsunsa hieman keskemmäs aidatulla alueella. Tuo piti Volyan pään yli heittämistään ohjista kiinni, ja veti jalustimet alas. Ori jämähti paikoillensa kuin peura ajovaloissa kun se tunsi jalustimien osuvan kylkiä vasten.
Hevosen päätä kohti tarkkaavaisesti vilkuillen Marshall astui orin vierelle ja keräsi ohjat paremmin toiseen käteensä, ottaen kiinni satulan etu- ja takakaaresta. Kokeilevaan sävyyn mies nosti jalkansa jalustimelle, ja orin pysyessä yhä kuin naulattuna paikoillaan, Marshalla hypähti itselleen vauhtia jotta pääsi kapuamaan ratsun selkään miltei ketterästi kuin orava. Mies ehti vain ja vaivoin kalastaa toisen jalustimen jalkaansa kun Volya jo lähti liikkeelle liioitelluin askelinsa.
Ori heitteli etujalkojaan eteenpäin kuin ihminen joka oli tuntenut pikkukiven kengässään ja yritti ravistella sen pois päkiän alta pistelemästä.
Marshall istui syvälle satulaan ja teki pieniä pidätteitä kuin huomauttelisi orille että ei ollut kiire mihinkään, ohjatessa hevosen kaviouralle päin. Tarkoitus ei ollut mitään monimutkaista tehdä. Kunhan vain kävisivät kaikki askellajit pienen jumppailun ohessa läpi jotta Marshall saisi käsityksen että oliko ori missä kunnossa. Siitä oli kuitenkin jo puoli vuotta kun tuo oli Volyan selässä viimeksi ollut eikä miehellä ollut täysin tarkkaa kuvaa siitä miten hevosta oli kotona liikutettu. Tai enemmänkin että kuka sitä oli liikuttanut.
Parin kierroksen ajan Marshall keskittyi lähinnä itse istumaan hiljaa satulassa ja jutteli puuta heinää rauhoittelevaan sävyyn orille. Pikkuhiljaa Volya rauhoittuikin ja käveli lopulta hyvinkin rentoa käyntiä uralla. Ori tuntui venyttävän joka askeleen koko kehonsa läpi. Kaula oli ojennettuna pitkäksi eteenpäin ja turpa tavoitteli lumista maanpintaa. Vuorollaan joka jalka otti venytetyn askeleen eteenpäin. Venäläinen ei pystynyt piilottamaan iloa mitä tunsi kun pitkästä aikaa sai olla tutun hevosen selässä, mikä näkyi leveääkin leveämpänä hymynä tuon kasvoilla. Poskenpäätkin kohosivat sen verran ylöspäin että mies näytti siristelevän silmiään.

Kun kaksikko oli kävellyt hetken kummassakin kierroksessa mies keräili ohjiaan hieman paremmin käsiinsä. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän tunsi jännityksen kipristelevän vatsanpohjalla pelkän ravaamisen ajattelusta. Rastapää nosti käsiään aavistuksen ylemmäs ja puristi kevyesti pohkeillaan orin kylkiä vasten. Volyan korvat olivat kuin liimatut suoraan eteenpäin, sisään kaartuvat korvankärjet kutitellen toisiaan vasteen askelten mukana kun ori siirtyi raviin. Ratsukko meni pelkkää rentoa ravia kumpaankin kierrokseen pari kertaa, ennen kuin Marshall alkoi hissukseen keräilemään ohjia enemmän käsiinsä. Samalla pyytäen Volyaa keräämään itseäänkin hieman paremmin kasaan.
Tummanpuhuva ori oli ravannut pitkää ja rentoa ravia tähän asti, kuin lännenratsu konsanaan. Ensimmäisenä muutos alkoi näkymään siinä että ori keräsi kaulansa rentoon kaareen samalla kun pään asento vaihtui. Turpa oli kohtisuoraan maata päin niin, että otsasta maahan olisi voinut piirtää suoran viivan. Aina välillä orista kuului tyytyväinen pörinä sen edetessä kentällä rytmikkäässä ravissa.
Hiljalleen kuvioon tulivat mukaan yksinkertaiset pääty-ympyrät joissa Marshall pyrki pitämään Volyan yhtä rauhallisessa ja rennossa ravissa, samalla kun pyysi sitä taipumaan ympyröiden mukaan. Tähän asti ori oli ollut hämmentävänkin yhteistyökykyinen, miltei jopa automaattinen. Samaan aikaan se tuntui hyvältä kuin hieman epäilyttävältäkin. Etenkin kun otti huomioon orin säheltämisen kentälle tullessa. Mies pakottautui pois epäilyistään ja keskittyi takaisin ratsastamiseensa, koska ori oli selvästi havainnut kuskin karkailevat ajatukset ja oli nyppinyt päätään ohjia vasten. Hetken ravaamisen jälkeen ratsukko siirtyi takaisin käyntiin. Volya vaikutti sen verran hyvältä että Marshall kävi mielessään läpi muutamankin idean millä voisivat hieman maustaa nykyistä tehtävää. Lyhyiden välikävelyjen jälkeen miehellä oli parikin ideaa korvan takana, kun tuo pyysi ratsunsa uudelleen raviin. Pari kierrosta samaa kuviota, kooten ohjia kuin itse hevostakin hieman enemmän käsiin. Kun eteen aukesi kulman jälkeen pitkän sivun suora, Marshall antoi kevyen merkin laukkaa varten ihan vain siirtämällä sisäpuolen jalkaansa eteenpäin samalla kun antoi löysää sisäohjasta. Volya siirtyi sulavasti ravista laukkaan, iskien etukavioillaan hieman turhankin tarmokaasti mikä sain alun tuntumaan satulassa vähän epätasaiselta. Mutta vauhti tasaantui hyvinkin nopeasti helposti istuttavaan keinuvaan laukkaan.  Lyhyen päädyn lähestyessä Marshall pyysi oria hidastamaan vauhtia aavistuksen verran jotta he saattoivat mennä päädyn ilman suurempia kulmien pyöristelyjä. Toisen pitkän sivun avautuessa eteen, ilman varoittelevia elkeitä Volya kiskaisi päätään alas ja selkää köyristäen potkaisi takajaloillaan voimakkaasti korkealle ilmaan. Eikä vain kerran, vaan sitä seurasi sarjassa kolme lisää. Ensimmäinen oli tullut Marshalille täysin yllätyksenä, mutta mies oli pysynyt hyvin matkassa mukana, mitä nyt ohjat olivat päässeet hieman karkaamaan käsistä. Seuraavat olivat lähinnä saaneet miehen nauramaan

”No, no, no. Rauhassa.” mies puheli naurunsa lomasta, keräten ohjat takaisin käsiinsä ja seisoi hetken matkaan kevyessä istunnassa kunnes pompahteleva laukka rauhoittui.

Volya pärskähteli laukka-askeliensa tahdissa, viskaisten päätään pariin otteeseen. Pitihän sitä nyt vähän kokeilla että oliko ratsastaja päässyt aivan taantumaan vieraiden hevosten asetuksille. Marshall taputti toisella kädellään orin kaulaa, pyytäen ratsuaan siirtymään takaisin raviin mihin ori vastasi hieman vastahakoiselle pään pyöräyttämisellä. Ennen kuin pudotti vauhtinsa raviin, ja lähti kaartamaan ratsastajan opastamana jälleen uudelle pääty-ympyrälle. Onnistuneen laakean kuvion jälkeen nopea suoristautuminen uralla, ennen kulmaan ratsastusta.
Pitkän suoran alkaessa hallittu laukannosto, ja nyt ilman että takaosa katosi toisiin stratosfääreihin. Ja juuri ennen kulmaa takaisin raviin, toisto. Tätä hyvinkin yksinkertaista mutta kuitenkin hallintaa vaativaa pikku tehtävää kaksikko toisteli hetken aikaa. Välillä lävistäjän kautta suuntaa vaihtaen.
Lopulta Marshall piti Volyan ravissa myös heidän tullessa pitkälle sivulle, istuen mukaan raviin. Volya käänteli korviaan ratsastajaansa päin, astuen voimakkaammin takaosalla alleen kun tunsi miehen jäävän istumaan raviin. Ori tiesi jo varsin hyvin että yleensä kun Marshall jäi harjoitusraviin niin kohta tehtäisiin jotain uutta.
Tällä kertaa juuri ennen ympyrän alkua mies pyysi oria nostamaan laukan. Ympyrän alku tehtiin ihan kuin aikaisemminkin, käyden tuskin laukka-askeleen vertaa uralla ennen kääntymistä. Mutta kääntävät avut eivät jatkuneetkaan, vaan vaihtuivat suoristaviin apuihin kun kentän keskikohta lähestyi. Keskipisteessä tuli jälleen uudet asettavat avut kun Marshall pyysi orilta laukanvaihtoa. Tässä vaiheessa oli tiesi jo hyvin mitä oltiin tekemässä, ja se suoritti laukanvaihdon turhankin suuren pompautuksen kautta. Jatkaen nyt uudessa laukassa toisen päädyn ympäri. Jonka jälkeen äskeinen kentän keskikohdan tehtävä toistui. Käänny, suoristu, vaihda, käänny. Laukanvaihdon tapahtuen jälleen turhankin suuren loikan kautta. Ja kahdeksikon päättävän viimeisen kaarteen suorittaminen jälleen kaviouraa hipoen.
Marshall taputti Volyan kaulaa molemmilla käsillänsä ja antoi orin venyttää kaulaansa laukassa.

"Hienoa! Loistava ukko!" Mies hihkaisi orille äidinkielellään, tuntien suupieltensä miltei repeytyvän jälleen. Samalla vatsanpohjassa tuntui se hämmentävä kutkuttelevan ja kipristelevän sekainen ilontunne, mikä levisi aina koko kropan lävitse. Samalla Marshall tajusi että kuinka paljon oikeasti oli kaivannutkaan omia hevosiaan. Toki hän oli suomessa ollessaan käynyt ratsastamassa parillakin eri tallilla, niiden hevosille. Mutta jostain syystä niillä ratsastus oli tuntunut kauhean hankalalta. Melkein kuin pelkkään pidätteeseen olisi pitänyt käyttää pelkän istunnan tai pienen ohjan puristuksen sijaan koko käsivartta olkapäästä lähtien. Ja jossain laukanvaihdossa oli tuntunut että piti heiluttaa koko kroppaa joka suuntaan että hevosessa sai reaktiota aikaiseksi.
Mutta Volyan kanssa tuntui että pelkkä ajatus ja aikominen riitti, kun ori jo tiesi mitä sen piti tehdä. Pitäisiköhän sitä jossain vaiheessa käydä kotona? Tässä hetkessä Marshall huomasi että kaipasi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan takaisin kotia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 800
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 7 Helmi - 16:07

Volya on niin upea! Tykkään sen värityksestä aivan hurjasti. Orissa on kaikki samassa paketissa: hopea harja, isot valkoiset merkit ja herasilmä. Nam <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyTo 7 Helmi - 11:59

Russian Show Voldy211
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyKe 6 Helmi - 11:33

5.2.

Salamannopea Chai iskee jälleen, koska ei Keitaron toinen nimi turhaan ole Hidas. Multa voi ottaa modeoikeudet kyllä pois, jos Keitaro Hidas kokee negatiivisia tunteita. Smile

Pidän hahmojen päänsisäisestä puheesta, jota ei varsinaisesti kuvata "hän ajatteli" -johtolauseella, ja sitähän sinun aloituskappaleessasi on. Johtolauseella kuvattu ajattelu on toki aina selkeää, mutta yleensä tämä hienovaraisempi tapa on parempi. Koko tämä osa on siis sitä, mistä puhun:

Missä vaiheessa hänen kotielämänsä oli alkanut muistuttaa enemmän varhaisillan saippuasarjaa? Salatut Elämät ja sen hahmojen naurettavissa juonenkäänteissä tuntui olevan enemmän järkeä kuin koskaan. Vaikka eihän Marshall sitä kenellekään myöntäisi, että kyseistä sarjaa seurasi. Tai että oli sen avulla opetellus suomenkieltä. Mies katseli ympärilleen kuin peläten että joku olisi tarpeeksi lähellä ollessaan kuullut hänen ajatukset.
Samalla kun nostan tämän esiin, niin:
Salatuissa Elämissä ja sen...
suomen kieltä
kuullut hänen ajatuksensa.


Tämän tarinan yhteydessä en viitsi nostella erikseen yksittäisiä ilmauksia, koska sen olen jo kahdesti tehnyt. Poimisin sen sijaan sellaisia kohtia, joilla luot tunnelmaa erityisen hyvin kuvailun kautta. Ja tekisin myös tulkintoja pelkän ihailun sijaan, jos sallit.
rahnutti sormenpäillään hevosen otsaa niin voimakkaasti että valkoisia karvoja irtoili ja jäi koristamaan miehen kämmeniä. Ja ehkä vähän takin hihojakin. Tässä ei sanota, että Marshall katselee käsiään ja tutkii karvoja, mutta minä tulkitsen sen, koska karvat tulevat havaituksi, ja muukin havaitseminen tapahtuu Marshallin aistien kautta. Siitä vien tulkintaa vielä pidemmälle tunnelman avulla: Marshallista ei ole epämiellyttävää, että käsiin jää karvoja. Seuraava tulkinta-askel: Marshall rakastaa hevosta. On taito kirjoittaa niin, että lukija saa tekstistä paljon enemmän irti, kuin mitä suoraan sanotaan. Kuka vain osaisi kirjoittaa viimeisen päätelmän suoraan tekstiksi, mutta on niiiiiiin paljon kivempaa kun sen eteen joutuu ottamaan näin monta askelta. Silloin kirjoitus muuttuu minun asteikollani jutusta tarinaksi - tekstistä taiteesi.
Olisitpa hionut vielä minuutin tai kahden verran myös tätä: Tosin joutuessaan odottamaan Marshallin taiteilua oven kiinni saamisessa, ori siirteli painoaan etujaloilla malttamattomaan sävyyn. Olisin halunnut päätellä itse, että hevonen on malttamaton siitä miten se liikkuu. Tämäkin on jo hyvä lause, mutta koska olet jo näin pitkällä, suosi aina lukijalle näyttämistä sen sijaan että kertoisit.
Pysyäkseen orin matkassa Marshall joutui itsekkin ottamaan muutaman rivakat juoksuaskeleet, ennen kuin Volya palasi takaisin normaalin hillumiseensa. Tämä kohta taas on onnistunut. Kerrot lyhyestä tapauksesta arkisesti, ja minä tulkitsen siitä jo aika paljon Marshallin hevosenkäsittelyfilosofiaa ja -taitoja. Samassa tilanteessa Chai olisi päästänyt irti ja järkyttynyt, ja vaikka Reita olisi kerta kaikkiaan kieltäytynyt ottamasta askeltakaan ennen kuin hevonen on tiukasti kurissa ja järjestyksessä. Et sano suoraan, että Marshall on lempeä, tai että hän luottaa saavansa hevosensa kyllä hallittua vaikka antaisikin sille vähän löysiä. Se on minun tulkintaani. Sekin on helppo tulkita, että sitten Marshallia vähän hävettää, ja että hän haluaisi pitää itsestään jonkinlaista vaikutelmaa yllä.

No, toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen lukemaan siitä ratsastuksesta!

Tänään ei tule Nitthan Paithoonbuathongin kielioppituntia. Viime tarinasta nostettiin jo esiin aika runsaasti kamaa, ja on ehkä paras keskittyä siihen vielä. Jos kaadetaan liikaa kerralla niskaan, niin motihan siinä menee, kun alkaa virheellisesti kuvitella olevansa jotenkin huono kirjoittaja tai muuta yhtä hullua. Mutta et ole! Nämä tekstit ovat selkeitä, eikä niissä ole mitään häiritsevää: niitä ei siis olisi pakollista kehittää. Oletan vain että harrastuksen vuoksi haluat.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyKe 6 Helmi - 2:00

Astetta suurempi lähetys venäjältä  5.2

Hangessa häärimisestä oli tainnut tulla jo tapa. Tällä kertaa Marshall seisoi tarhaportin läheisyydessä, kädet puuskassa ja pää taaksepäin taivutettuna. Lähelläolija saattaisi myös kuulla tasaisen, hieman valittavan sekä narisevan äänen, mikä oli peräisin juuri kyseisestä rastapäästä.
Äänen pysäytti leveä haukotus jolloin mies retkautti päänsä eteenpäin ja katseli jalkateriensä suuntaan.
Missä vaiheessa hänen kotielämänsä oli alkanut muistuttaa enemmän varhaisillan saippuasarjaa? Salatut Elämät ja sen hahmojen naurettavissa juonenkäänteissä tuntui olevan enemmän järkeä kuin koskaan. Vaikka eihän Marshall sitä kenellekään myöntäisi, että kyseistä sarjaa seurasi. Tai että oli sen avulla opetellus suomenkieltä. Mies katseli ympärilleen kuin peläten että joku olisi tarpeeksi lähellä ollessaan kuullut hänen ajatukset.

”Okei. Tulehan nyt niin mennään.” tuo huikkasi tarhassa olevalle hevoselle.

Volyan kippuraiset korvien kärjet hipaisivat toisiaan kun hevonen käänsi päänsä huutelijan suuntaan. Pienen hetken ori vain seisoi paikoillaan pää ylhäällä, ennen kuin se puhalsi terävästi ja lähti hypähtelevin raviaskelin portille päin. Häntä perässä lepattaen kuin mikäkin supersankarin viitta. Hyvissä ajoin Volya hidasti vauhtinsa ja seisahtui omistajansa eteen pehmeän hörähdyksen kera, tuupaten miehen rinnusta vaaleanpunaisella turvallansa.
Marshall ojensi kättään ja rahnutti sormenpäillään hevosen otsaa niin voimakkaasti että valkoisia karvoja irtoili ja jäi koristamaan miehen kämmeniä. Ja ehkä vähän takin hihojakin.

”Onneksi sinä olet helppo ja näytät mielipiteesi selkeästi. Etkä vain murjota ja mulkoile että 'niin mietippä sitä” venäläinen jutteli hevosellensa pienen hymyn kera. Pujauttaen orikuolaimen niskahihnoineen hevosen päähän jotta pystyi lähteä taluttamaan showmiestä tallin suuntaan.

”Teidän kanssa kaikki on niin paljo helpompaa… Ruoki, siivoa paikat, hoida ja liikuta. Ja jos tulee ongelmia, niin nekin on usein niin helppo paikantaa että ’ahaa, ongelma on tämä’. Eikä tarvitse joka asiasta levitellä käsiä että mistä kiikastaa tällä kertaa.” Marshall jutteli hiljaa äidinkielellään Volyalle joka suoritti ainaista rutiiniaan. Vain korvat kääntyilivät miehen puoleen merkkinä siitä että se saattoi kuunnella toisen vuodatusta, mutta muutoin ori oli oman shownsa vietävänä.

Kaula oli tiukasti kaarella samalla kun se kannatteli häntäänsä korkealla ja viuhtoi sitä puolelta toiselle. Askeleet olivat joustavat kuin kavioissa olisi jouset, hevosen edetessä enemmän sivuttaisessa pohkeenväistössä kuin suorassa linjassa. Vasta kun kaksikko kulki tallinovista sisälle käytävälle, Volya siirtyi tavalliseen kävelyyn. Tosin joutuessaan odottamaan Marshallin taiteilua oven kiinni saamisessa, ori siirteli painoaan etujaloilla malttamattomaan sävyyn.
Mies taputti hevosen kaulaa rauhoittelevasti vapaalla kädellään lähtiessään taluttamaan Volyan peremmäs tallissa. Kytkettyään orin kahdelta puolen kiinni, venäläinen riisui orikuolaimen pois ja palautti sen naruineen karsinanoven koukkuun. Ennen varustehuoneeseen katoamista tuo katsahti vielä varmuudenvuoksi käytävää että ei tukkinut kenenkään kulkua ja että Volya oli ihmisiksi- vai pitäisikö sanoa hevosiksi?
Marshall ei ollut montaa hetkeä poissa, palaten hevosen luo harjapakin sekä suitsien kera. Mitkä tuo laski lattialle seinustan viereen pois jaloista.

”Mitä tuumit kaveri, jos vielä tämän kerran kierrellään ihan vaan tässä tallialueella maasta käsin? Tiedä vaikka tarhoissa on joku hevonen jolle et ole jo mylvinyt aidan takaa” Marshall jutteli orille hiljaa venäjäksi samalla kun aukoi loimen kiinnityksiä.
”Sitten voit vielä hetkeksi mennä ilman loimea tarhaan rallattelemaan, niin saat piehtaroida hangessa...nakuna.” Mies lisäsi virneen kera, kiskaistessaan loimen hevosen yltä.

Volya tuntui oikeasti ymmärtäneen viimeiset sanat koska ori käänsi päätä omistajansa suuntaan pienen hörinän kera. Ihan kuin ori olisi sanonut ’vihdoinkin’. Koska surkeasta talvikarvasta huolimatta ori nautti lumesta hyvin paljon, etenkin sielä piehtaroimisesta. Mistä tuo varmaan pääsi omasta mielestään nauttimaan aivan liian harvoin, ilman 'turhanpäiväisiä' loimituksia.
Marshallin saatua loimen oven telineeseen suht siististi, tuo kolusi harjapakista käsiinsä kaksi harjaa ja pyyhki niiden harjaksia toisiaan vasten,
ennen kuin alkoi harjata Volyaa pitkin ja voimakkain vedoin. Lähtien liikkeelle orin kaulalta ja veto kerrallaan eteni sen takaosaa kohti.

”Sitä voisi luulla että olisit tässä ajassa oppinut kasvattamaan oikean talvikarvan, etenkin kun olet elänyt koko ikäsi paikassa missä on talvi. Mutta ei, sinun talvikarva on yhtä lyhyt kuin minun parta.” mies puheli niitä näitä hevosellensa. Kommentti oli sinänsä osuva, koska Marshallin naamakarvoja ei paljoa sänkeä paremmaksi voinut kutsua.

Puhuessaan mies katseli tämän tästä ympärillensä siltä varalta jos joku olisi kuulemassa hänen pölöttämisiä. Kotitallilla Marshall ei olisi uhrannut edes puolta ajatusta sille että kuuliko joku hänet vai ei, kun hän jutteli ummet ja lammet hoidon alla olevalle hevoselle. Mutta myönnettäköön että uuden paikan jännitys oli yhä tiukasti yllä. Vaikka, ihmekkö tuo kun ei hän ollut käynyt tallilla alun tavaroiden ronttaamista lukuunottamatta kuin vasta pari hullua päivää.
Kun hevosen kumpikin puoli oli käyty harjojen kanssa läpi, Marshall kävi pakin luona vaihtamassa ne jouhien selvitysharjaan sekä -suihkeeseen, joiden kanssa alkoi käydä järjestelmällisesi läpi Volyan harmaita jouhia. Vaikkakin orin lyhyen sekä tuskin katuluutaa tiheämpi harja ei mitään selvittelyjä olisi edes tarvinnut, mutta ompahan ainakin takuuvarmasti takuton. Vielä nopea kavioiden putsaaminen sekä hokkien kiristys että jokainen niistä oli varmasti tiukasti kierteillään. Niin Marshall koppasi Volyan suitset käsiinsä, ja remmit selviteltyään siirsi olkapäällensä roikkumaan siksi aikaa kun pudotti orin riimun tuon kaulalle roikkumaan. Sitten ei mennytkään kuin no ja hä, kun mies nopeasti paransi pipon virkaa korvaavan putkihuivin asentoa päänsä ympärillä jotta korvat oli kylmältä suojassa. Minkä tehtyään tuo otti ohjat toiseen käteensä, irroitti käytävän ketjut orin riimusta sekä karsinan ohi kulkiessa otti sen hevosen kaulalta ja ripusti oveen odottamaan heidän paluuta sisälle.


Ulos päästessä Marshall loi hieman epäilevän silmäyksen Volyaan päin. Ori tuntui kovasti luulevan että he olivat menossa tekemään jotain muutakin kuin vain haahuilemaan ympäri tonttia. Tuttu tanssahtelu muuttui muutamien ensimmäisen metrien jälkeen ennemmin hypähtelyiksi, kun ori pyrähti miltei kuin rusakko joka lähti pusikosta. Siinä tilanteessa sivustanäkijän saattoi olla vaikea valita että kumman lentävää askelta arvioisi, hevosen vaiko taluttajan.
Pysyäkseen orin matkassa Marshall joutui itsekkin ottamaan muutaman rivakat juoksuaskeleet, ennen kuin Volya palasi takaisin normaalin hillumiseensa. Tosin nyt ori ei rullannut kaulaansa kaarelle, vaan ojensi sen pitkänä eteenpäin kuin venytelläkseen aikaisemman paketissa kölkyttelyn jäljiltä.

"Kyllä sitä hullu saa olla, muttei tarvi olla tyhmä. Sinä ennenkään tuollaisia säntäilyjä ole harrastanut. Tai no, vuosiin."  Marshall sätti oria hieman, vilkaisten kummankin olan ylitse että oliko joku nähnyt heidän kiihdytysajo lähdön. Ja melkein jo mielessään henkäisi helpotuksesta että kukaan ei nähnyt äskeistä- kuin ehta suomalainen konsanaan, kun sattuu liukastumaan talvella. Mutta Volyan siirtyessä hieman näkökentän edestä pois, Marshall havaitsi ainaki jonkun liikkuvan uuden tallin nurkilla. Miehen kasvot muistuttivat hyvin paljon yhtä emoji listan naamoista kun tuon huulet pusertuivat tiukaksi viivaksi samalla kun tuo käänsi katseensa nopeasti menosuuntaan päin. Koska sillähän oli takuulla vaikutusta jos se joku oli heidät huomannut tai ei, että katso äkkiä poispäin niin mitään ei tapahtunut.
Ehkä hän seuraavana päivänä voisi hyvillä mielin nousta jo satulaan. Siinä missä Marshall oli odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, niin Volya vaikutti palautuneen matkastaan täysin eikä sekään tuntunut malttavan odottaa että saisi oikeasti tehdäkin jotain.


// Suuret kiitokset niin tänne kuin palautelootaan tulleesta palautteesta! Jotenki näät teän pienet poiminnot, sekä ihanan nätisti sekä rakentavasti annetut huomautukset mihin kiinnitellä huomiota seuraavissa teksteissä, antaa sellasta boostia että "Hell yeah!".
Ja tekemällähä sitä oppii, etenki ko jokku vielä tuuppii oikiahan suuntahan siinä oppimisesa!

Ja sehän on kiva että Chai tykkää tälläsistä Volyan kaltasista herkistä ja herttasista hepoista, jokka tykkää tehä selväksi että kaikki varmasti näkee sen. Sehän voi alkaa heti hoitahan ja ratsastaan Volyaa? ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyMa 4 Helmi - 7:15

4.2.

Voi Chaihan on niin iloinen, kun Volyan kaltainen hevonen on saatu Hukkasuohon. Sehän ei yhtään pelkää tuollaista itsevarmaa häntää ja temperamenttistä askellusta. Eikä se yhtään kehitä teorioita Volya-paran korvistakaan, kunhan näkee ne. Kuuluuhan tämä ironia sinne takariviinkin? Vaan onhan se hieno. Onneksi Chaita paremmat hevosenkäsittelijät osaavat aivan varmasti arvostaa sitä.

Pidän itse tarinoista, joissa on joku edes pieni lisäteema, joka pysyy läpi tarinan, tekee siitä syklisen, tai vetää lopun ja alun yhteen. Tässä se oli kahvi. Ehdin jo unohtaa koko kahvinkeiton lukiessani tarinaa, mutta lopussa se sitten mainittiin uudelleen. Mulle tulee tästä aina sellainen viimeistelyn tuntu.

Jos olet huolissasi niistä pilkkuasioista, paras taktiikka taitaa olla lähteä liikkeelle yksinkertaisista jutuista. Opetella yksi sääntö. Aloita siitä, että pää- ja sivulauseen väliin tulee pilkku. Muuta ehtii katsoa sitten myöhemmin, eikä se edes ole niin justiinsa. Pieni pilkutus olisi kuitenkin aika pakollista, koska se rytmittäisi lauseita ja tekisi sillä tavalla niistä nopeampia ymmärtää ja sisäistää.

Yhdyssana-asiat sinulla onkin hyvin hallussa. Ne ovat toinen juttu, jolla tekstistä saa nopeasti häiritsevän huonon, vaikka sisältö olisikin kultaa. Jos teksti vilisee yhdyssanavirheitä, minulla on paha tapa epäillä sekä kirjoittajan järkeä että asian luotettavuutta, mutta sinun kohdallasi ei tietenkään näin ole! Tekstissäsi ei ole sellaisia häiristeviä yhdyssanavirheitä, jotka veisivät huomion sisällöltä. Muutaman mitättömän jutun kuitenkin nostan esiin:
suomenkielinen - mutta suomen kieli
korkeakoulutasoinen on yksi asia, ja siksi yksi sana. Korkeakoulun matikantuntien tasoinen taas olisi monta asiaa, eli sen vuoksi monta sanaa.
showhevonen, talutusesittelyyn: samalla tavalla yksi asia.
suurin osa taas on kaksi asiaa ja kaksi sanaa.

Sitten vielä palataan ilmaisunkeräilyharrastukseni pariin.
ori valmistautui ottamaan ritolat - :DDDD voi siitä on niin kauan kun kuulin tämän viimeksi!
Ja rotankarva! Kyllä kuulkaa.

Älä turhaan meitä jännitä. Me tykätään lukea, sinä tykkäät kirjoittaa - mitä pahaa voisi siis tapahtua? Sitä paitsi täydellistä ja virheetöntä tekstiä ei edes ole, kun aina voi kehittyä jossain, ja sinullahan on jo nyt kaikki tosi hyvin hanskassa. Ja sinulla on vieläpä tarina kerrottavanasi, joten tänne se! Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyMa 4 Helmi - 1:43

Astetta suurempi lähetys venäjältä 4.2.

Aikaset aamut ovat saatanasta. Se on ollut Marshallin mielipide lapsesta asti kun on pitänyt herätä kukonlaulun aikaan. Eikä sitä mielipidettä muuta se tosiasia että tuo ei ollut varsinaisesti herännyt aamulla, vaan todellisuudessa hän ei ollu saanut kunnolla unta koko yönä minkä takia hän oli lopulta kiemurrellut itsensä pois peiton alta. Varoen herättämästä vieressään nukkunutta parempaa puoliskoansa. Mies kaivoi hämärässä huoneessa vaatteitaan joka kodin parhaasta vaatteiden säilytys paikasta: the tuolista, jonka päälle kummasti kasautui aina kaikki vaatteet jotka olivat liian puhtaita pyykkiin. Mutta eivät sopineet kyllä puhtaiden seuraksi vaatekaappiinkaan.
Löydettyään tarvitsemansa tuo sulki hitaasti makuuhuoneen oven perässään ennen kuin napsautti katkasijasta valot eteisaulaan jotta näkisi eteensä pimeässä asunnossa. Ensitöikseen Marshall hipsi keittiöön ja silmät puoliummessa tottunein liikkein laittoi kahvin tippumaan ennen kuin istui yhdelle pöydän äärellä olevista tuoleista jotta saisi sukat jalkaansa. Yhdellä jalalla seisominen näin aikaisin aamusta? Ei hän mikään halvatun flamingo ollut.
Mies rönötti tuolilla kuin mikäkin perunasäkki kääntäessään katseen oviaukon yläpuolella olevaan kellotauluun. Hyvin vielä aikaa ennen kuin tarvitsisi lähteä. Tarkistettuaan ensin kahvin tilanteen sekä sen jälkeen suoritettuaan vähintään korkeakoulu tason matemaattiset laskutoimitukset siitä että kuinka paljon hänellä oli aikaa ennen kahvin valmistumista. Istuisiko hän ja odottaisi vai nousisiko ja kävisi kylpyhuoneessa tekemään itsestään vähän enemmän ihmisen näköisen. Laskutoimituksiensa tuloksena Marshall vääntäytyi takaisin jaloillensa ja suunnatessaan kylppäriin veti loput puuttuvat vaatteet yllensä. Marshall tiesi hyvin että näytti vähintäänkin räjähtäneeltä pyörittyään puoli yötä valveilla sängyssä, minkä takia tuo ei edes vihtinyt kummemmin katsoa peilikuvaansa. Vaan alkoi keräämään joka suuntaan sojottavia rastojaan siistimmäksi nipuksi jonka saattoi sitten köyttää perinteiseen tapaan kiinni päälaelle. Heti huomattavasti ihmisemmän näköinen eikä niinkään mytologiasta tutun Medusan näköinen. Nopean hampaiden pesun jälkeen mies palasi takaisin keittiöön armaan kahvinkeittimensä luo. Tuo kaatoi itselleen kupin  ja hörppi sitä hiljaa itsekseen hymisten, samalla kun kaivoi tiskikaapista termosmukiaan johon ottaisi loput mukaan tallille.

---

Matka tallille tuntui kestävän kauemmin mitä eilen kun hän oli sen välimatkan kulkenut. Yhdessä vaiheessa Marshall ehti jo epäillä että oliko hän ajatuksissaan kääntynyt väärästä risteyksestä. Kaikki tiet näyttivät hänen silmissä samanlaisilta nyt kun lumi vielä muokkasi maisemaa. Lopulta tienvarsi kuitenkin vaikutti tutummalta eikä siitä mennyt montaa hetkeä kun Marshall sai parkkeerata ajokin tallin parkkipaikalle. Ja yhdessä termosmukinsa kanssa mies harppoi oritallin suuntaan. Matkalla tuo katseli ympärillensä pää pyörien kuin pöllöllä koska aamutallin tekeminen oli selvästi alkanut jo kuun kaikissa tallirakennuksissa oli valot päällä ja kuuluipa ulos jokunen vaimea hirnahduskin kun malttamattomimmat halusivat jo päästä ulos.
Volya oli uppoutunut aamun suosikki hetkeensä eli aamurehuihin. Kippurakorvat kääntyilivät vähän joka suuntaan kun ori kuunteli tallin ääniä aamiaisensa ohella, eikä tuo suonut karsinan ovelle tulleelle omistajalleen vilkaisua enempää huomiota. Marshall jätti termarinsa roikkumaan sen kahvasta oven loimitalineeseen.

”Ei se sinun ruoka mihinkään katoa vaikka olisit aamutervehdyksen heittänyt. Senkin sydämetön kanttura.” mies sanoi omalla äidinkielellään, nostaen kämmensyrjän otsalleen teatraalisesti. Samalla kun avasi karsinan ovea sen verran että pääsi siirtymään karsinan puolelle.

Availlessaan orin yllä olleen talliloimen kiinnityksiä Marshall pohti mielessään jo valmiiksi sotasuunnitelmaa siltä varalta jos joku aamutallin tekijöistä päättäisi häntä puhutella. Pelkkään tervehdykseen nyt on helppo vastata hymyilemällä ja päätä nyökkäämällä mutta entä jos toinen alottaisikin small talkin? Ei sillä etteikö Marshall olisi halunnut jutella ja vähän edes tutustua paremmin muihin tallilla kävijöihin, mutta hän oli yhä vähän epävarman suomenkielen osaamisestaa eikä asiaa auttanut se että toinen olisi uusi tuttavuus.
Marshall ravisteli hartioitaan ja vetäisi loimen Volyan päältä. Mikä hän oli? Joku 5-vuotias kakara jota pelotti ensimmäinen päivä uudessa päiväkerhossa?
Mies pysähtyi sen verran karsinan ovella että veti syvään henkeä rauhoittaakseen liian nopeaa kulkevat ajatuksensa ja vasta sen jälkeen pyörähti takaisin käytävän puolelle missä taitteli loimen telineeseen. Sekä otti pitkän huikan kahvia termaristaan mikä oli kiltisti roikkunut odottamassa häntä. Sillä välin Volyakin oli saanut aamurehunsa syötyä ja siirtyi hörinän saattelemana oven rakoon ja tuijotti omistajaansa kuin malttamaton koiranpentu.

"Hetki vielä. Pitäähän sulle hakea joku takki niskaan kun oot päättäny tämänkin talven pärjätä tuollaisella rotankarvalla..." Rastapää puheli läsipäiselle orille samalla kun laittoi oven säppiin käydäkseen hakemassa varustehuoneesta hevosen ulkoloimen.

Volya tuntui ymmärtävän puheen sanasta sanaan minkä takia se luimisti korviaan, viskasi äätään napakasti samalla kun heilautti toista etustaan ilmassa. Kehdata nyt sanoa hänen kaltaisen uljaan hevosen kiiltävää karvaa rotankarvaksi?? Kehtaakin.
Mies palasi hetkessä takaisin karsinalle tummanvihreä kevyempi toppaloimi kädessään ja sen kummempia aikailematta meni takaisin karsinaan pukemaan sen orin ylle. Normaalisti Volya osasi seisoa karsinassa kuin patsas Marshallin loimittaessa sitä mutta nyt uusi ympäristö ja tieto siitä että kohta pääsisi ulos sai orin heilumaan vähän puolelta toiselle. Samalla kun Volya käänteli päätään tämän tästä kuin komeentaakseen venäläistä pistämään vauhtia niiden remmien kanssa. Marshall liikkui hevosen liikkeissä mukana samalla kun yritti laittaa kaikki miljoona solkea kiinni, joutuen etuosan kiinnikkeitä laittaessa useampaankin otteeseen työntämään orin päätä takaisin eteenpäin jotta näki edes mitä oli tekemässä.  Sitten vain riimu ja orikuolain päähän sekä nopea tarkastus käytävälle että Volya ei tulisi kenenkään niskaan. Todettuaan reitin selväksi venäläinen avasi karsinan oven kunnolla ja lähti taluttamaan Volyaa perässään sille osoitetulle tarhalle päin.
Volya tuli aika ripein askelin ulos karsinasta, piiskaten puolelta toiselle korkealla kannattelemaa häntäänsä. Pohjan muuttuessa tallikäytävästä lumiseen pihaan, ori viskasi päätään ilmassa ennen kuin rullasi sen kaarelle korskahduksen saattelemana. Kävelyaskeleet muuttuivat leijuviksi tanssahteluiksi taluttajan vierellä. Marshall ei olkiaankaan kohauttanut orin esittelyille vaan harppoi tarhan suunnalle kannatellen kädessään olevaa riimunnarua korkeammalla jottei Volyan korkealle viuhtovat etukaviot menisi narun yli. Volyaa tuntemattoman silmin tilanne saattoi vaikuttaa siltä että ori valmistautui ottamaan ritolat moisella hääräämisellä. Mutta Marshall oli jo tottunut orin touhuun taluttaessa. Volya oli show hevonen isoilla kirjaimilla, eikä sen hillumisessa ollut mistään muusta kyse kuin halusta näytellä itseään. Hevosen kuin miehen itsekin ollessa nuorempi tuo oli saanut oppia että Volyan talutus esittelyyn on turha puuttua.

Päästyään vapaaksi tarhaan Volya pyörähti hetkessä ympäri ja lähti korkein raviaskelin juoksemaan lumisessa tarhassa aidan viertä pitkin häntä perässä kuin valkoinen lippu. Hetken ajan ori ei muuta tehnytkään kuin ravaili sikin sokin aitauksessa ennen kuin ensimmäisen kerran pysähtyi aloillensa pää korkealla. Puhallellen höyrypilviä kylmässä talvi-ilmassa.
Yhtä nopeasti kuin se oli seisahtunutkin Volya ponkaisi takajalkojen kautta itsensä laukkaan ja jatkoi matkaansa lumi pöllyten. Ja valitettavasti suurin osa lumesta lentäen portin tuntumaan jääneen venäläisen päälle kun ori kurvasi täydessä vauhdissa ohitse.

"Kiitos! Ihanaa. Kiva että sulla on kivaa" mies huikkasi hevosen perään pyyhkiessä lunta kasvoiltaan. Yrittäen saada ne pois ilman että suurinosa menisi takin kauluksesta suoraan paidan sisälle. Surkein tuloksin. Paidan alla sulava lumi tuntui aina yhtä mukavalta mikä ilmeni irvistyksenä Marshallin kasvoilla kun tuo jatkoi lumien pyyhkimistä päältään samalla kun sulki tarhan portin. Volya vaikutti palautuneen erittäin hyvin pitkästä matkastaan rajan takaa. Minkä takia Marshall suunnitteli nousevansa orin selkään hieman aikasemmin mitä oli alunperin ajatellut. Mutta tämän päivän Volya saisi vielä tarkastella uutta kotiaan rauhassa. Mitä nyt päivemmällä he kävisivät taluttaen kiertämässä tallialueella sekä lyhyesti tutustumassa maneesiin mikäli siellä ei sillä hetkellä olisi ratsukkoja paikalla.
Mutta nyt. Lisää kahvia ja sitten karsinan siivoamiseen. Se toteamus mielessään Marshall hieroi käsiään yhteen kävellessään takaisin oritallille päin.


//Kiitokset kommentoinnista Chai!
Et uskokkaan kuinka kauhiasti jännitti niin ekan kuin tän toisenki kirjotuksen tekemisesä ja etenki postaamisessa. Ja kiitos myös huomiosta pilkun käyttämisestä lauseenvastikkeissa. Kaiken maailman välimerkit ja niiden käyttö on aina ollu mulla vähän hakusessa (niinku moni muukin asia äidinkielen kirjottamisessa köh köh) mutta kirjottamallahan sitä kehittyy!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show EmptyLa 2 Helmi - 22:23

Astetta suurempi lähetys venäjältä

Tervetuloa Marshall ja Volya!

Olipa ihana aloitustarina. Tässä on sitä jännitystä, joka uuden hevosen omistamiseen ja uuteen talliin totutteluun kuuluukin, mutta näkökulma on hauskalla tavalla eri kuin yleensä. Ja miten hienosti sitä jännitystä ja odotusta kuvailetkaan mainitsematta kuin kerran perhoset vatsassa! Oli tosi toimiva veto kuvailla ajan käymistä pitkäksi toiminnan kautta. En olisi itse keksinyt tehdä sitä yhtä kivasti. Ja voi, kyllä Marshall toivottavasti löytää pian itselleen myös ihmisseuraa, niin että uskaltautuu taukotupaan, eikä tarvitse harkita yksin autossa kököttämistä. (Minkä senkin mainitseminen oli ihana epäsuora kuvaus hahmosi luonteesta.)

Minä olen sellainen hassu heppu, että harrastuksenani on keräillä muiden teksteistä hyviä ja hauskoja ilmaisuja niin kuin muut keräilevät postimerkkejä tai vaikka pieniä heppapatsaita. Pidin erityisesti näistä:
loimeen paketoitu
hymyili niin leveästi että tuntui siltä kuin posket repeytyisivät
haistellen kaikkea kuin paraskin vainukoira


Olet tosi taitava kirjoittaja! Tällaista selkeää ja mielenkiintoista tekstiä on ihanaa lukea. Jos haluat kehittyä vielä lisää, keskity seuraavaksi lauseenvastikkeisiin. Käytät niitä sopivan paljon, mikä elävöittää tekstiä. Niiden yhteydessä ei kuitenkaan yleensä käytetä pilkkua.

Odottelen innolla pääseväni lukemaan lisää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Russian Show Empty
ViestiAihe: Russian Show   Russian Show EmptyTo 31 Tammi - 23:04

Astetta suurempi lähetys venäjältä 31.1


Olet varmaan joskus kuullut sanonnan "odottavan aika on pitkä"? Tällä hetkellä kyseinen sanonta tuntui suorastaan nauravan hangessa aidan
viertä harppovalle venäläiselle.

Marshall oli asunut lähes puoli vuotta suomessa ja saanut tyytyä täyttämään hevosen kokoisen aukon käymällä tunneilla ja valmennuksissa
tallien omilla hevosilla. Mutta vihdoin ja viimein, hän oli onnistunut löytämään sopivan ajomatkan päästä tallin joka otti hyvillä mielin orin talliinsa-
jonka oli määrä saapua tänään.
Siitä johtuvan jännityksen ja innostuksen takia Marshall oli tullut huomaamattaan aivan  turhan aikaisin tallille ja yrittänyt saada aikaa kulumaan jotenkin.
Hän oli aluksi kärrännyt karsinaan vähän lisää turvetta ja talikon kanssa haravoinut sen tasaiseksi matoksi betonilattian päälle. Vilkaisu kelloon,
ja Marshall oli kohauttanut olkiaan jonka jälkeen alkanut kääntämään kuivikkeita ympäri ja toisti saman tasaamisen uudelleen. Sitä oli seurannut hieman
paikkoja hakeva matka uuden tallin heinävarastoon täyttämään heinäverkkoa sekä nopea tarkastus rehuhuoneen puolelle että olihan hän varmasti muistanut
hankkia oikeat rehusäkit sekä nimetä ne. Volya. Tutun nimen lukeminen sai olon tuntumaan siltä kuin parvi täriseviä perhosia lentelisi mahassa. Kun Marshall oli
saanut viritettyä heinäverkon roikkumaan karsinaan vietti hän hetken satulahuoneessa, käpälöiden suojan alla olevaa satulaa sekä muita etukäteen rahtina tulleita
laatikoissa olevia varusteita. Kuin ei muka jo olisi useampaa kertaa käynyt niitä läpi samalla puhdistaen niitä, täten tietäen varsin hyvin että kaikki tarpeellinen
oli selvinnyt matkasta venäjältä tänne. Tavaroita läpikäydessään tuo nappasi suitsikoukussa päälimmäisenä roikkuneen orikuolaimen niskahihnoineen ja tunki taskuunsa.
Lopulta Marshall oli päätynyt kiertämään aitoja siihen tarhaan mikä oli osoitettu mihin hänen hevosensa pääsisi ulkoilemaan.
Ei kai aitojen tarkastamisessa mitään pahakaan ole? Paitsi ehkä jos kiertää hangessa jo kolmatta kertaa niitä ympäri "ihan vain varmuuden vuoksi"
samalla kun toivoi että siihen saisi uhrattua enemmänkin aikaa.


Marshall oli ehtinyt suunnitella menevänsä autoon istumaan ja odottamaan koskaalkoi tuntea olonsa hyvinkin vaivaantuneeksi kuljeksittuaan suoraan sanottuna
tyhjänpanttina ympäri tiluksia kuin päätön kana, kun vihdoin ja viimein hämärtyvässä illassa alkoi näkymään auton kirkkaat ajovalot tallille tulevalla tiellä.

"Luojan kiitos jo oli aikakin..." mies puhisi samalla itsekseen samalla kun loikki hangen läpi tarhan portille mennäkseen kuorma-autoa vastaan parkkipaikalle.


Auton hytistä alas könynnyt risupartainen kuljettaja oli Marshallille jo entuudestaan tuttu minkä takia rastapään kasvoille levisikin suorastaan
huojentunut hymy kun tuo tervehti vanhempaa miestä äidinkielellään. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin samalla kun miehet odottivat ihanan
helposti nappia painamalla aukeavan lastaussillan laskeutumista maahan. Kuljetusauton lämmin sisäilma höyrysi kun se kohtasi kylmän ulkoilman
ja sisällä olevat hevoset kuopivat kavioitaan kuljetustilan paksua kumimattoa vasten samalla kun pari niistä päättivät ilmoittaa olemassaolostaan
hirnahtamalla. Kuorma-autossa oli väliseinää jo käännettyinä mikä vihjasi että matkan varrella oli saattanut jäädä jo hevosia pois kyydistä,
mutta ensimmäisen paikallaan olevan väliseinän yli näkyi tutut kippuraiset korvat joiden kärjet hipoivat toisiaan vasten. Fullneck loimeen paketoitu
hevonen hirnahti hieman kimakkaan sävyyn kun tunnisti ihmisen joka oli juuri pujahtanut sen etuosan luo väliseinän pienestä aukosta.
Marshall hymyili niin leveästi että tuntui siltä kuin posket repeytyisivät.

"Moikka poika. Kai muistit rääkätä Dmitriyaa poissaollessani?" rastapää tiedusteli orilta myhisten tyytyväisenä itsekseen, koska oli varma että ori oli
kerran jos toisenkin tänä aikana vähintäänkin yrittänyt purra hänen nuorempaa veljeä. Dmitriy ja Volya eivät vain jostain syystä olleet toimiva parivaljakko.

Takin taskussa odotellut orikuolain oli hetkessä nopean lämmittämisen jälkeen puettu niskahihnoineen läsipäisen hevosen päähän ja riimussa kiinni
ollut naru vaihdettu oikeaan renkaaseen, jolloin Marshall huikkasi välioven lukon luona odottaneelle kuskille että hevonen voidaan purkaa kyydistä.
Pitkä automatka näkyi selvästi Volyan käytöksessä koska ori ei jaksanut kuin muutaman kerran pyöriä taluttajansa ympäri pää pystyssä ja puhalteli
kuuluvasti haistaessaan kerralla niin paljon uusia hajuja. Miehet vaihtoivat siinä hetkessä vielä muutamat sanat keskenään ennen kuin Marshall lähti
taluttamaan hieman tanssahtelevin askelin vierellä kulkevaa hevosta sen uutta kotia kohti. Samalla kun kuorma-auton kuljettaja laittoi ajokkinsa kuntoon
lähtäkseen jatkamaan matkaansa seuraavaa kohdetta päin.



Tallin käytävälle päästyä Marshall kiinnitti Volyan kahdelta puolen käytävälle, alkaen riisumaan kuljetuksessa hieman hikoilleen orin loimea sekä jalkojen
kuljetussuojia. Hevonen tuntui olevan erityisen tyytyväinen saatuaan nihkeän loimen päältää ja ravistelikin koko kroppaansa niin että ketjut vain kilisivät.
Marshall taituroi sillä välin tavarat mukanaan satulahuoneeseen ja ripusti ne mahdollisimman siististi ja tilaa säästäen kuivatustelineeseen jotka hetken
pään pyörittelyn tuloksena bongasi huoneesta. Tilasta poistuessaan mies kaivoi vielä nopeasti yhden harjan sekä ohuen- ja ennen kaikkea kuivan -talliloimen
mukaan.
Marshallia houkutti erittäin suuresti jäädä hoitamaan ja juttelemaan hevoselleen pitemmäksi aikaa, mutta tiesi kuitenkin paremmin että näin pitkän
matkan jälkeen oli parempi vain päästää ori lepäämään ja jättää loput hoitamiset vasta seuraavalle päivälle. Volya oli nimittäin jo tässä ajassa tapojensa
vastaisesti miltein nukahtanut ketjujen väliin. Ori tuntui suorastaan taistelevan että silmät pysyivät auki, samalla kun alahuuli näytti roikkuvan ryntäissä asti.
Nopean harjaamisen jälkeen mies heilautti kuivan loimen hevosen päälle, laittoi hihnat ja remmit kiinni ja talutti hevosen puhtaaseen karsinaan missä sitä
odottikin täysi heinäverkko, puhdas vesi sekä paksu turvepatja makoiltavaksi. Volyan päässä ollut riimu, orikuolain kuin narukin päätyivät karsinan ovessa
olevaan koukkuun roikkumaan. Volya pyöri uudessa karsinassa haistellen kaikkea kuin paraskin vainukoira, nyhtäen ohimennen tukon heinää suuhunsa,
ennen kuin pyöri hetken tiuhemmin ympyrää kunnes rohjahti makoilemaan pitkän ynisevän äänen saattelemana. Marshall pudisti päätään pienesti hymy
suupielissään. Hän ei muistanut että olisi koskaan nähnyt oria noin uupuneena että sitä ei tuntunut mikään kiinnostavan kuin se että pääsisi vihdoin
nukkumaan pitkäkseen.
No, kyllä Volya siitä elävöityy kun saa kerättyä voimansa takaisin.


// jaffat- eiku ryssät tulloo ( ͡° ͜ʖ ͡°)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




Russian Show Empty
ViestiAihe: Vs: Russian Show   Russian Show Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Russian Show
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: