Itsenäisyyspäivä = vapaapäivä = heppapäivä

Itsenäisyyspäivä tarkoitti vapaapäivää, mikä tarkoitti hyvin aikaa hevosille. Kei oli käynyt juoksuttamassa Tashaa vaaveineen maneesissa ja seisoskeli nyt tupakalla parkkipaikalla. Nauttien yksin hiljaisuudesta ja nikotiinista hän tähyili taivaalla loistavia tähtiä. Hetki olisi ollut täydellinen, jos ei olisi ollut karmea pakkanen. Kei ei todellakaan ollut mikään talven ystävä. Olihan luminen maisema kaunis, mutta siihen se sitten jäi.  Välillä sitä mietti, miksi hän vieläkin jumitti jossain pohjoisen Suomen pohjoispuolella. Niin.. Koska hänellä oli täällä ystäviä. Paras talliympäristö koskaan. Hymyillen itsekseen Kei tumppasi tupakan tuhkakuppiin ja suuntasi takaisin talleille. Vielä voisi treenata Twistiä, joka oli muuten hyvin edistynyt koulukiemuroissa. Pirteä tamma oli halukas ja nopea oppimaan, ja teki aina kaikkensa. Sellaisen hevosen kanssa oli ilo tehdä töitä.

Kei haki vielä tarhassaan käyskentelevän Twistin ja tervehti samalla Sessaa. Mihinkähän sekin päätyisi? Täysiverinen oli ollut myynnissä jo pidempään, mutta vielä ei ollut napannut. Hassua sinänsä, tamma kun oli oikein mukavaluontoinen ja nuorikin vielä. Ehkä Kirstu oli todella tarkka sen tulevasta kodista. Mietteissään Kei ei huomannut toista kulkijaa, jota Twisti tervehti äänekkäällä hörähdyksellä.

// mukaan kuka ekana ehtii

"Hui", Emilia hätkähti kuullessaan hörähdyksen yllättävän läheltä, mutta tajusi sen olevan vain Twisti ja Kei. Tai no Kei ei hörissyt, vaan Twisti.
"Mm, Kalle, odota", nainen kiristi otettaan häntäänsä heiluttavan, ruskeaan haalariin puetun koiran hihnassa.
"Moi", hän hymyili ja lähestyi parivaljakkoa, jättäen pienen etäisyyden, sillä ei muistanut mitä Twisti tuumasi koirista. Ja Kalle oli alkanut tervehtiä ihmisiä hyppimällä, eikä vahva staffi ollut mieluisin koira ottaa syliin. "Tänään on nätti päivä, tai no ei nyt näin pimeellä näe mitään, mutta oli nätti päivä."

//

Twisti puhisi innokkaan uteliaasti koiralle, jonka tunnistin hetken siristelyn jälkeen Kalleksi. Sehän tarkoitti sitä, että tulija oli Emilia. Kein suupielet venyivät hymyyn, ja hän tervehti naista lämpimästi.
"Oot ihan hassu", hän naurahti Emilian selitykselle nätistä päivästä, mutta totesi perään että niinhän se oli. Aurinko vaikutti heti todella positiivisesti Kein mielialaan, joka laski kuin lehmän häntä pimeän vuodenajan alkaessa.

Emilia ja Kalle edellä he jatkoivat yhdessä matkaansa tammatalliin(?), jossa Kei sitoi Twistin tallikäytävälle laittoa varten.
"Me ajateltiin vähän treenailla koulujuttuja maneesissa", Kei kertoi riisuessaan Twistiltä toppaloimen.
"Ootko sä jo liikuttanut Tumpin ja Hallan?"

Kei tervehti uudennäköistä kasvoa hymyillen asiakaspalveluhymyä, joka oli ratsastuskouluajoista jäänyt automaattiseksi reaktioksi uusien ihmisten kanssa.
"Hei, Keitaro. Sano Kei vain", mies esitteli itsensä. Pauli? Oliko tämä uusi tuttavuus androgyyni vai.. No, eipä sillä hänelle ollut väliä.
"Crimis taitaa olla jossain itsenäisyyspäivän tansseissa", Kei hymähti. Tottakai oli, jos siellä kerran viiniä tarjoiltiin. "Musta saa kyllä ratsastusseuraa, tosin ei maastoon. Ihan pirun kylmä", hän jatkoi puhuen ihan suoraan, "Me ajateltiin koulua vääntää maneesissa. Niin ja kyllä se kahvikin maistuu." Ah, kahvi. Se maistui aina.

Hih, ihan hassu. Emilialle tuli lämmin olo pelkästä sen kuulemisesta. Kyllähän hän Keistä tykkäsi, ihan tosi paljon. Ja Keikin vissiin takaisin. Emilia ei kyllä osannut nimeyä heidän suhteensa tyyppiä. Jos se edes oli mikään suhde. He olivat viimeisen vajaa vuoden aikana... tapailleet, jos sen voisi niin sanoa, mutta eivät he olleet mitään puhuneet. Ja jos totta puhuttiin, Emilia alkoi vasta nyt uskaltaa edes ajatella mitään vakavemman puoleista, vaikka Reetasta ja siihen liittyvästä incidentistä oli jo parisen vuotta. Niin se vain jätti jälkensä ihmiseen.
"En oo vielä, tulin töistä tossa kahentoista aikaan ja otin sit päikkärit, ni tulin vasta aika äskettäin. Käväsen muutes tuolla tuvassa vaihtamassa takin."

Naisen palatessa takaisin ilman Kallea (joka oli jäänyt nauttimaan kerhohuoneen lämmöstä) käytävällä jutteli Kein kanssa joku tyyppi, jonka Emilia oli nähnyt aiemmin, muttei muistanut yhtään kuka. Joku Paula, vai oliko se se Leena? Se omisti pari heppaa, ja- ai niin! Pauli!
"Ai moi! Ei olla törmätty vähään aikaan", brunette hymyili leveästi.

"Tarkoittaako se, että tuut meidän kanssa maneesiin?", Kei hymähti odottaen myöntävää vastausta. Vaikka yksinolosta oli tullut yhtäkkiä loppu, ei se haitannut. Emilian seura oli aina enemmän kuin tervetullutta..

"Mihinkäs sä koiran jo hukkasit?" Kei kiusoitteli Emilian tullessa takaisin yksin, ja horjahti äkkiä tuota päin.
"Twisti! Voi höppänä", mies mutisi tamman tönäistyä häntä huomionhakuisena - vähän turhan voimakkaasti. Mies virnisti Emilialle ja siirtyi sukimaan Neiti Huomionkipeää. Twisti hörisi heti onnellisena ja sulki silmänsä. Kei puisteli päätään huvittuneena.
"Jospa sitä kahvia sitten treenin jälkeen", mies totesi Paulille ohimennen lähtiessään hakemaan Twistin varusteita. Tulivat toiset mukaan tai eivät, heidän treeninsä alkaisi nyt. Twistin varustus sujui tuttuun tapaan ongelmitta, ja Kei odotteli hetken, että muutkin olisivat valmiita(?), ja lähti sitten joukon ensimmäisenä maneesia kohti.

Alkukäynnit menivät jotenkin uneliaasti. Ehkä pimeys väsytti hevostakin, tai sitten Kein uneliaisuus tarttui siihen. Muutaman kierroksen löntystelyn jälkeen Kei pakotti itsensä hereille ja kokosi ohjat. Verryttelyksi hän teki pääty-ympyröitä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Twisti reipastui ihan silmissä, kun sai jotain tekemistä. Kei haukotteli ja päätti ottaa tänään vähän rennomman treenin. Aina ei tarvitsisi painaa hiki hatussa, eihän?

// En nyt jaksa odottaa, tästä oli tarkoitus tulla nopea peli :p

"Eehkä, kyllähän mä ton Tumpin kanssa voisinkin tulla löntystelemään teidän seuraks", Emilia hymyili.

"Pöh, se jäi tonne sohvalle, Kalle on sellanen mukavuudenhaluinen pötkylä, ja täällä on varmaan liian kylmä sille.." brunette virnisti ja otti horjahtaneen Kein kiinni. Jos hän näytti punastuneen hieman, Emilia pisti sen pakkasen piikkiin. Hän vaihtoi pari sanaa Paulin kanssa, ja kävi hakemassa Tumpin tarhasta. Nainen putsasi vain kaviot (paitsi sen, joka oli paketissa) ja kuori sadeloimen ruunan päältä. Tumpin päälle jäi muutamaan(kymmeneen) kertaan korjattu fleece, ja matka kohti maneesia voi alkaa. Ensin Emilia kyllä koukkasi tammatallin kautta ja nappasi Kallen mukaansa, ja suuntasi sitten maneesille.

Pienen vihellyksen jälkeen Emilia nykäisi oven auki, ja kiristi otettaan Tumpin narussa. Ruuna seisoi jännittyneenä kuin viulunkieli, ja puhisi nähdessään Twistin. Hetken mietiskelyn jälkeen Tumppikin suostui astelemaan sisälle maneesiin muutaman hermostuneen raviaskeleen saattamana ja seisomaan sitten jalat harallaan ympärilleen kuikuillen kun Emilia kiskoi oven kiinni.
"Mä en tajuu mikä tällä on tän oven kaa, monta kertaa kulkenu mutta silti välillä on hurjan jännää", Emilia katseli hevostaan epäuskoisena. Kalle sen sijaan nuuhki innoissaan häntä heiluen seinää, eikä tuntunut edes huomaavan ratsukkoa.

// hih

"Vois luulla, ettei se oo koskaan ollut maneesissa", Kei hymähti katsellessaan hermoilevaa lämppäriä. Twistiä ei Tumpin show hetkauttanut - tamma vain huokaisi. Keitä nauratti hevosten käytös ja hetken virnuilun jälkeen hän kokosi ratsuaan jälleen vähän paremmin. Twisti käänteli korviaan vastaanottavaisena. Kei pyysi tammalta ravia ja teki temmonvaihteluita pitkällä sivulla.
"Onko sulla jotain uuden vuoden suunnitelmia?" mies kysäisi Emilialta ohimennen. Joulusta hän ei viitsinyt puhua, sen hän viettäisi kuitenkin vanhempiensa luona. Äiti ottaisi itseensä, jos hän jättäisi menemättä. Eihän siinä, tuo teki aivan taivaallista jouluruokaa.. Ruoka oli kyllä ehdottomasti parasta joulussa. Kinkku silmissä kiiluen Kei tajusi olevansa aivan todella nälkäinen. Ei hän ollut muistanut oikein syödä tänään, kun oli vain notkunut tallilla. Pitäisikö hänen pyytää Emiliaa syömään? Vaikka ihan hänen luokseen? He olivat kyllä käyneet ulkona useampaan otteeseen kuluneen vuoden aikana. Pian siitä olisi jo vuosi, kun Kei oli ensimmäistä kertaa uskaltanut pyytää Emiliaa ulos. Miestä hymyilytti se baarireissu. Kaikki olivat luonnollisesti tunteneet Kein ja tulleet juttelemaan heille - ja todennäköisesti tehneet Emilian olosta vähän vaivaantuneen suorasukaisilla kommenteillaan. Onneksi se ei kuitenkaan ollut säikäyttänyt naista pois. Emilia oli vahva persoona.

Kun he olivat aikansa työskennelleet Twistin kanssa ravissa, Kei rohkeni kysymään Emiliaa syömään.

Tumppi rauhoittui onneksi nopeasti.
"Hm, kuulemma maijan ikkunasta näkee hyvin raketteja", Emilia hymähti vastauksena uuden vuoden suunitelmiin. "Mulla alkaa vuoro ysiltä illalla enkä tiiä ootanko sitä innolla", nainen naurahti. Kummasti sille vuorolle ei ollut paljoa ottajia, mutta Emilia ja hänen työkaverinsa Niko olivat päättäneet uhrautua. Nikon toinen puolisko oli kuulemma töissä yöllä myös, joten mitään seuraakaan ei kummallakaan ollut. Paitsi ehkä Kei kyseli seuraksi..? "Töissä mä oon joulunkin", brunette lisäsi. Saipahan enemmän palkkaa, vaikka kyllä nainen normipalkallaankin pärjäsi jo. Varsinkin, kun tallivuokraan sai vähän helpotusta tallien tekoa vastaan.

Emilia talutteli Tumppia ja Kallea ympäri maneesia, ennen kuin köytti koiran kiinni estetolppaan keskelle. Se kun pysähteli koko ajan, ja se ei oikeen sopinut Tumpin vauhdille. Tai egolle että hänen touhujansa piti koko ajan keskeyttää.

"Syömään? Joo, mut mihin? Eihän nyt oo mikään auki, pyhäpäivä ja kaikkea.. Eikä apsin lihapullat kuulosta hirveän houkuttelevilta", nainen hymyili leveästi. "Mutta joo siis mennään vaan. Ehdottomasti."
Kuulosti hyvältä. Emilialla ei suunitelmia illaksi ollutkaan, muuta kuin linnoittautua lenkin jälkeen sänkyyn nukkumaan. Ei hän edes omistanut tv:tä, josta olisi voinut katsella linnan juhlia. Varmaan se tuli kyllä netistäkin.. Joka tapauksessa, ruoka ja seura kuulostivat oikein hyviltä.

"Ai.. No ainakin rahaa tulee" Kei mutisi, harmistunut äänensävy varmasti läpi kuuluen. Pettymys alkoi kuitenkin hälventyä, kun Emilia vastasi myöntävästi hänen seuraavaan kysymykseensä.
"Mun luo", Kei sanoi jo pirteämmin ja hymyili Emilialle, "Älä huoli, multa löytyy muuta kuin apsin lihapullia." Niin, jääkaapissa odotti aineksia vaikka mihin. Ruoka oli se juttu, mihin mies panosti itsensä kohdalla. Kun teki kahta duunia ja huolehti useammasta hevosesta, oli pakko pitää itsensä kunnossa jotta jaksoi. Monipuolinen, terveellinen lämmin ateria mahdutettiin vaikka yömyöhään, jos ei päivällä ehtinyt viettää aikaa keittiössä muutamaa minuuttia pidempään. Kokkaustaidot olivat jotain, mistä Kei oli ylpeä, ja mitä hän luonnollisesti halusi esitellä ihastukselleen. Ehkä tie naisenkin sydämeen kävi vatsan kautta? Kei naurahti ajatukselle mielessään ja yritti taas keskittyä ratsastamiseen. Ei siitä mitään tullut. Hän halusi vain pakata kamppeet, viedä naisen kotiinsa ja tarjota tälle herkullisen itsenäisyyspäivän illallisen.. Ehkä hän jopa kertoisi tunteistaan Emilialle tänään. Ehkä..

Kei tunsi punan leviävän kasvoilleen, ja ohjasi Twistin kauimmaiseen päätyyn nostamaan laukan. Emilia ei saisi nähdä, että häntä jännitti. Hän halusi olla mies. Itsevarma mies, johon Emilia ihastuisi. Kei pakotti itsensä keskittymään edes jotenkin Twistin ratsastamiseen, ja käänsi tammaa laukassa keskiympyrälle. Twisti vastasi pohkeisiin kuuliaisesti. Kei taputti tuon kaulaa hajamielisesti ja mutisi "Hyyvä tyttö, hyyvä". He tekivät nostoja ja ympyröitä molempiin suuntiin, ja sitten Kei päätti lopettaa tältä päivältä. Ei hän malttanut keskittyä nyt yhtään, eikä se tekisi ratsutusvaiheessa olevalle hevoselle hyvää. Siitäkin huolimatta Twisti oli ollut taas mallikelpoinen. Siitä tulisi hieno ratsu myös kouluratsastuksen saralla. Loppuravien- ja käyntien aikana Kei pälyili Emilian suuntaan miettien kuumeisesti, kannattaisiko hänen vielä puhua tunteistaan vai ei. Olisiko se liian aikaista? Tai mitä jos kaikki menisikin pieleen, Emilia ei haluaisikaan? Voisihan se olla, että nainen halusi olla vain ystäviä.

"Jes, hyvä", Emilia virnisti tyytyväisenä. Vaikka ei ABC:n lihapullatkaan olleet niin kamalia, kun seura oli hyvää. "Mennäänkö me suoraan täältä?" nainen tajusi äkkiä. "Mulla ei oo mitään mukana, nää tallivaatteetki on mitä on ja Kallekin on mukana.." hän hermoili. Ei nyt tallivaatteissa kehdannut mihinkään syömään, vaikka Kei näkikin hänet miltei päivittäin tallivaatteissaan mönkimässä.

Emilia lähti Tumpin kanssa maneesista hieman ennen Keitä, sillä hänen tarkoituksenaan ei todellakaan ollut viettää koko tallillaoloaikaansa maneesissa, ja kävelykin venähti paljon aikailtua pidemmäksi..
"Sehän näyttää tosi hyvältä!" nainen hymyili rohkaisevasti irroittaessaan Kallen hihnaa estetolpasta. "Mutta oot sä sen kanssa ahkerasti tehnytkin töitä. Jos toi Tumppi tästä paranee niin voisit sen ottaa seuraavaks projektikses, niin saa sekin vähän parempaa liikuntaa."

Talliin päästyään Emilia kuori ruunaltaan viimeisenkin loimen, ja alkoi sukia sen peikkoturkkia ojoon.
"Eihän tästä selviä ees normaalilla harjalla, mun pitää kohta ostaa kampa ihan vaan sun kylkiäs varten, kuulitko?"

Kei hymyili huvittuneena Emilian hermoilulle ja totesi: "Ihan miten vaan, mutta ei mua tallivaatteet tai Kalle mitään haittaa, päinvastoin." Kalle oli hirmuisen kiva koira. Kei oli miettinyt oman koiran hankintaa jo pitkään, mutta arki oli viime vuosina ollut niin kiireistä, että se oli jäänyt pelkäksi ajatukseksi.

Mies hymyili tyytyväisenä Emilian kehuessa Twistiä, joka oli alkanut jo taivuttaa kaulaansa niin kuin kouluhevonen konsanaan. Tuntui hyvältä, kun Emilia katsoi hänen ratsastustaan ylöspäin. Vaikka olihan Twisti toki kehittynyt, ei sitä voinut kukaan kiistää. Mutta silti, kun se tuli Emilian suusta.. Puhe Tumpin ratsastamisesta sai Kein kulmat kohoamaan, mutta hän vastasi epäröimättä myöntävästi:
"Tottakai se paranee, ja mielellänihän mä. Kirstun kanssa tehty sopimus onkin jo loppusuoralla." Kun hän lopettaisi Twistin säännöllisen ratsastamisen, hän voisi hyvin ottaa Tumpin tilalle. Tasha oli kuitenkin edelleen mammalomalla. Pitihän miehellä ratsastettava olla, kävisi muuten tallilla aika pitkäksi.

Emilia oli jo lähtenyt Tumpin ja Kallen kanssa, kun Kei sai Twistin jäähdyteltyä ja kapusi alas sen selästä.
"Oot hieno tyttö, niin, oikein kiva" mies mutisi ja rapsutteli hetken hevosen kaulaa. Twisti oli lämmin ja tyytyväisen näköinen. Kei talutti hevosen reipasta vauhtia tammatalliin, jossa hän riisui varusteet ja heitti tilalle fleecen. Twisti jäi karsinaan syömään tyytyväisenä heiniä, kun Kei käveli oritallin puolelle.

"Tumppi, kavio alas. A-las. Mmm, ei, et sä voi sit toista jalkaa nostaa, voi kulta pieni. Noin, hienosti", Emilia puheli hevoselleen käydessään sen jalkoja läpi harjakamman kanssa. "Miten sä oot saanu tänne takkuja, et sä mikään tinkeri ole. Ja jalka alas." Tumpin jalat kieltämättä kyllä karvamääränsä kanssa muistuttivat jonkin tupsujalkaisen rodun jalkoja, eikä lämminveriravurin. Mutta ei Emilialla ollut ollut aikaa siistiä ruunaansa, ja sitä paitsi se vaikutti olevan oikein tyytyväinen röllipeikkona.

Nainen siirsi kaikkea mahdollista hiuksista seiniin maistelevan hevosensa pesuboksiin ja haki jesarirullan ja muitakin tarvikkeita. Tumpin töppönen pitäisi uusia. Kalle istui nätisti hieman kauempana Tumpista, joten koiran hihna oli vain lenkillä Emilian ranteen ympäri.
"Kalle ei-- pfft.." nainen sai aikaiseksi mumista kun koira ykskaks kiskaisi itsensä vauhdilla irti, ja juuri päällä ollut vesiletku kasteli Emilian jalat. Hän vilkaisi mitä ihmettä koira nyt touhotti, mutta nähdessään sen olevan Kei hän antoi koiran mennä moikkaamaan.
"Mä oon melkeen valmis, pitää vaan tää töppönen pistää uusiks", Emilia selitti ja huuhteli tyytymättömän Tumpin kaviota. "Ei, älä nyt kisko, mä tiiän ei oo kivaa kun joutuu odottamaan, eei, mut pliis, oles nyt hetki paikallaan. Syö vaikka sitä Keitä ni kuluu aika."

"Voi ei Kalle, kato nyt mitä teit", moitin koiraa nähdessäni Emilian vettä valuvat housunlahkeet. Kai se olisi pakko käväistä ensin Emilian kämpillä ja mennä vasta sitten syömään, muutenhan nainen jäätyisi tässä pakkasessa. Nälkä alkoi jo saada häntä vihaiseksi, mutta Kei piti kohteliaasti suunsa visusti kiinni. Tervehdittyään hajamielisesti innoissaan pomppivaa staffia mies käveli Tumpin luo ja alkoi höpötellä sille hiljaisella äänellä. Käsi liukui ruunikon kaulalla. Samalla hän yritti tukahduttaa omaa ärtymystään päästä jo lähtemään.
"Oohan nyt kiltisti, niin päästään kaikki nopeammin syömään, niin."

// Kääk, ei meinaa yhtään ehtiä istahtaa ajatuksella ropen ääreen, kun on miljoona muuta asiaa meneillään. Tallipäiväkirjassa käy ihan kamala kuhina, huhhuh.

Hetken väsäämisen jälkeen Tumpilla oli nätti töppönen jalassaan, ja se seisoi tyytyväisenä jalat harallaan peesukarsinassa, hieroen päätään oikein antaumuksella Keitä vasten.
"Onneks nää oli vaan ulkohousut", Emilia hymyili pienesti ja vilkaisi märkiä housunlahkeitaan. "Että voidaan mennä suoraan syömään eikä tartte käydä meillä välissä tai mitään.. Eikä tää ole menny edes läpi tai mitään, joten sekään ei haittaa."
Brunette tajusi sentään sulkea jossain vaiheessa, ja hieman punastuneena hän kiersi Tumpin takaa ja alkoi heittää ruunan selkään loimea. Miksei hän ikinä osannut olla hiljaa, vaan aina piti olla äänessä..

Kun Tumppi oli viety tarhaan ja lumihankeen kieriskelemään jäänyt Kalle kaapattu mukaan, kaksikko suuntasi parkkipaikalle. Emilia oli uhmannut pakkasta ja kävellyt Kallen kanssa tallille, joten autokyyti ei olisi pahitteeksi. Kein autossa istuessaan ja Kalle etupenkin jalkatilaan sullottuna (se oli kieltäytynyt jäämään takakonttiin, ja hypännyt sieltä vauhdilla pois joka kerta), Emilia käänsi katseensa autoaan käynnistelevään(?) Keihin.
"Tiesitkö, että Kalle on nykyään mun? Sehän oli alunperin mulla vaan hoidossa sen Lauran häämatkan ajan, mutta niille synty tossa kuukaus takaperin vauva, ihan tosi söpö ja mahdottoman lihava muutes, mutta joo, Kalle muutti sit mulle. Ei niillä mitään kärhämää ollut, mutta Kalle alko olemaan vähän kypsä siihen lapseen ja Laura ajatteli, että mulla olis enemmän aikaakin Kallelle."
Emilia sulki suunsa äkisti, ja siirsi katseensa Kallen fleecevuorattuun takkiin. Häntä hävetti hieman oma puhetulvansa, ja hän selitti vain itsestään. Ei se varmasti olisi mielenkiintoista kuunneltavaa.

//heii ei mitään, ei kiirettä :'D ja niin on, mutta toisaalta ihan mukavaa vaihtelua viime vuoteen verrattuna

"Ah, no hyvä juttu", Kei totesi erittäin helpottuneenan. Hellyydenkipeä lämminverinen sai hymyn miehen huulille, ja ärtymys tuntui pikkuhiljaa haihtuvan. Tämä kolmikko - Emilia, Tumppi ja Kalle - oli niin rakas. Vaikka Kei olikin enemmän tammaihmisiä, eivätkä lämminveriset olleet koskaan ennen sykähdyttäneet häntä, oli hän kiintynyt Tumppiin. Emilian kautta oli tullut aika paljon vietettyä aikaa tohelon ruunan kanssa, mikä varmasti oli se ainoa syy kyseiseen hairahdukseen.

Kein käynnistäessä rakkaan Audinsa radiosta tulvahti Kotiteollisuuden Tämän taivaan alla. Ai että hän rakasti tätä biisiä. Mies melkein jo alkoi hyräilemään mukana, mutta se jäi Emilian alkaessa puhumaan Kallesta.
"Eikä!", hän huudahti hymyillen, pitäen katseensa kuitenkin visusti ympäristössä peruutellessaan pois parkkipaikalta ja kapealle hiekkatielle. Tämähän oli loistouutinen, sillä se tarkoittaisi sitä, että Kalle tulisi pyörimään mukana jatkuvasti. Enää Kein ei tarvitsisi murehtia sitä, ettei hänellä ollut aikaa hankkia omaa koiraa. Hän saisi touhuta Kallen kanssa tallilla - staffi kun tuli niin hyvin toimeen hevostenkin kanssa.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa, se hakee vertaistaan..

Kun biisi loppui ja vaihtui toiseen, Kei siirsi ajatuksensa ruokaan.
"Miltäs kuulostaisi kanafile kermakastikkeessa?" hän kysäisi Emilialta. Oli siellä aineksia muuhunkin, jos nainen ei välittäisi kanasta. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi he voisivat avata myös punaviinipullon, ja katsoa Linnan juhlia sitä siemaillen, jos se kiinnostaisi naista.. Tästä tulisi hyvä ilta. Hän varmistaisi, että Emilia viihtyi hänen luonaan.

"Hyvältä", Emilia vastasi samantien, vaikka olikin ollut ajatuksiinsa uppoutuneena rapsutellen Kallea korvan takaa. Toisaalta, mikä tahansa ruoka maistuisi paremmalta kuin kotona odottava jogurttipurkki ja vuoden vanha myslipaketti, mutta kana kuulosti oikeasti hyvältä.

Loppumatka Kein asunnolle kului mukavassa hiljaisuudessa(?), radion tahtiin hyräillen. Emilia nojasi käteensä ja katseli ikkunasta ulos raukeana, vaikkei kello ollutkaan kovin paljon. Vasta auton pysähtyessä nainen havahtui todellisuuteen, ja alkoi näpräämään turvavyötä auki. Samalla hän tajusi, että olisi ehkä sittenkin pitänyt käydä kotona välissä. Suihkussa ja pistämässä jotain nätimpää päälle kuin juoksuhousut ja isän vanha porokuvioinen villapaita.
"Eeh.." Emilia avasi suunsa, mutta tajusi, ettei nyt enää olisi soveliasta kieltäytyä kutsusta. Mutta olisi silti ollut kiva olla hieman ehostetumpi, kun kerta itsenäisyyspäivänä ruokailtiin. Paikalta katoamisen sijaan Emilia kapusi ulos autosta Kalle vanavedessään, ja siirtyi sitten Kein vierelle, tajuten sitten, ettei ollut käynyt Keillä kunnolla kylässä. Sitä yhtä iltaa sen baarireissun jälkeen ei laskettu, Emilia kun oli nukahtanut miltei heti sohvalle päästyään. Sen tajuttuaan brunette puristi Kallen hihnaa tiukemmin käsissään, ja yritti hillitä hermostumistaan. Tämä oli vain Kei, tuttu ja turvallinen, ja kieltämättä aivan ihana, Kei.

Kuullessaan Emilian epämääräisen äännähdyksen Kei käänsi katseensa naiseen kysyvänä. Brunette vaikutti jokseenkin hermostuneelta, joten mies tyytyi vain hymyilemään rohkaisevasti utelun sijaan. Hän avasi kerrostalon oven ja piti sitä auki, jotta Emilia ja Kalle pääsivät pujahtamaan sisälle. Rappukäytävässä raikui musiikki jostain asunnosta. Ilmeisesti hulttionaapureilla oli juhlat kunnolla käynnissä jo nyt. Mies pyöräytti silmiään ja huokaisi tyytyväisenä, kun he pääsivät asuntoon sisälle. Kalle nuuhki paikkoja heti kovin uteliaana. Kei silmäili nopeasti, että asunnossa oli siistiä. Kyllä, moitteettomassa järjestyksessä, kuten tavallista.
"Tervetuloa", mies naurahti, kun ei muutakaan keksinyt ja otti vastaan Emilian takin asettaakseen sen henkkarikaappiin. Nähdessään porokuvioisen villapaidan Kei hymyili huvittuneena. "Onpa söpö."
"Eiköhän siirrytä suoraan keittiöön", hän jatkoi aavistuksen epävarmana. Viimeksi Emilia oli ottanut sen verran(?), että oli simahtanut heti heidän päästessään tänne. Nyt he olivat molemmat täysin selviä, joten olo ei ollut läheskään niin rentoutunut ja huoleton. No, ruuanlaitto varmasti laukaisisi jännittynyttä tunnelmaa.

Kei kaivoi kaapeista jasmiiniriisin, kanafileet, sipulein maistetun kermakastikkeen ja öljyn. Hän napsautti levyt päälle ja katsahti Emiliaan, joka oli seurannut perässä tunnelmalliseen, pienehköön keittiöön(?).

"Täällähän on jo bileet pystyssä", brunette virnisti hiljaisessa rappukäytävässä, jossa jossain asunnosta kuului musiikin jytkettä. Jos niiden perään soittaisi joku poliisit, tulisikohan sieltä tuttuja..? Näkiköhän Keiltä ulos pihalle, sieltähän olisi oiva paikka kurkkia.

Kalle lähti irti päästyään tyytyväisenä häntä pystyssä tutkimaan Kein asuntoa, ja Emilia otti takkia ja ulkohousuja pois eteisessä. Nainen kylläkin helähti aivan punaiseksi kuullessaan paidansa olevan söpö.
"Se on tosi lämmin..." hän sai mutistua ujostunut hymy kasvoillaan, ja kiskaisi sitten tallipipon alla löystyneen ponnarin pois. Hiukset oli tarkoitus pistää taas kiinni, mutta se vähän jäi Emilian seuratessa Keitä keittiöön. Kei kaiveli kaappeja ja latoi tavaraa pöydälle, ja kun ei muuta keksinyt, Emilia vain pyöritteli sormellaan nyt polkkamittaisia hiuksiaan. Tosiaan, hiuksista oli lähtenyt miltei 15 senttiä nelisen päivää sitten.
"Tarttetko apua jossain...?" hän kysäisi varovasti, nyt kovin ujona, ja antoi sitten katseensa vaellella pitkin seiniä. Apuaapuaapua.

"Ai viiniä?" Emilia varmisti ujona. "Vaikka..?"
Hänellä oli juuri nyt niin mukava olla. Paljon mukavempi, kuin mitä kotona olisi. Tyhjässä kodissa, jossa oli kyllä Kalle nykyään seurana, mutta ei sekään paljoa auttanut. Emilia oli muutama päivä sitten löytänyt eksänsä Reetan mopsivillasukat jostain sohvanrakosesta, ja vaikka ne muistuttivatkin varsin riitaisasta erosta, hän oli taitellut ne siististi vaatekaapin ylimpään hyllyyn, johon Emilia ylsi vain jakkaran kanssa.

Hetkeksi Emilia jäi pohtimaan, missä olisi nyt, jos kaikki olisi edelleen ennallaan ja Reetta olisi vielä kuvioissa, mutta hän havahtui todellisuuteen Kein asettaessa pöytään kaksi lasia(?). Ehkä oli parempi, ettei niin ollut enää, hän hymyili. Paljon parempi.