Uskomatonta mutta...

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Niin siinä vain kävi. Kahden hevosen omistaja. Eikä minkä tahansa hevosen, vaan kahden oriin. Olin aina pitänyt itseäni jokseenkin tammaihmisenä, mutta kun pääsin kahvipöytään keskustelemaan Crimiksen kanssa toisen hevosen hankinnasta ja hän löi tiskiin uskomattoman mahdollisuuden hankkia itselleni ihan oma suomalaissyntyinen hevonen, en voinut kieltäytyä. Hankalahan se oli, ratsastaessa kuin pommi persauksen alla, mutta silti niin äärettömän potentiaalinen. Onneksi olin ehtinyt treenata Nitroa hallikautta varten - tämän vuoden kilpailukalenterissa oli vielä kahdet isommat kilpailut jäljellä - jotta minulle jäi aikaa myös Ruikula...Riigon eteenpäin ratsuttamiseen ja treenaamiseen.

Olin ajatellut pakkaavani kisakaapin jotakuinkin valmiiksi lähtöä varten, mutta jostain syystä huomasin rapsuttelevani Suloa keskellä tallikäytävää sen sijaan että olisin laittamassa jompaakumpaa hevosistani valmiiksi treenejä varten. Olin ottanut molemmat hevoset jo sisälle kevyestä sateesta suojaan ja heinää syömään. Tallissa oli hyvin hiljaista pienen kirjavan kissan kehräämistä lukuun ottamatta.

Huhuilin tarhan portilla riimunnaru kädessäni ja mietin vieläkin epäuskoisena, miten paljon asiat olivat muuttuneet kuluneen vuoden aikana. Kun Thomas oli tullut mukaan kuvioihin, oli talliin pian sen jälkeen astellut kaksi isoa kouluhevosta, friisiläisori Herkku ja puoliveritamma Dalia. Vaikkei taso ollutkaan Helppoa A:ta korkeampi, tuntuivat ne silti kovin hienoilta hevosilta heidän poniensa ja yhden ex-laukkurinsa rinnalla. Daliasta tuli Hantsun vakioratsu niin koulu- kuin esteradoillekin, kun taas Thomas keskittyi oriin. Syksyn tullessa isosisko totesi, että pitihän minunkin nyt vihdoin hankkia kunnon kilpahevonen. Snorre ja Goldi olivat toki kivoja ja söpöjä (ja varsinkin jälkimmäinen todella ärsyttävä), mutta ei niitä voinut kilpahevosiksi kutsua missään ulottuvuudessa. Takkuisia pikku maastomopoja molemmat, oli Hantsu nauranut. Noh, niin se oman "ison hevosen" etsintä oli alkanut. Ja nyt se oli siinä - ja oli muuten todellakin iso. Melkein 170-senttinen puoliverinen, hyvin eksoottisella värillä ja upealla hyppykapasiteetilla varustettuna. Siis mitä? En olisi koskaan kuvitellut omistavani sellaista hevosta. Tai no, eihän se papereissa minun ollutkaan, vaan Thomaksen, mutta käytännössä se oli minun. Minä sitä hoidin ja treenasin. Thomas kyllä ratsasti tammaa silloin tällöin ja valmensi meitä aina kun ehti. Mistä ihmeestä Hantsu oli tuollaisen miehen repinyt??

Hopeanmusta tobiano hevonen asteli luokseni ja hörisi tuttavallisesti. Oli vaikea uskoa, että hevonen oli asunut meillä vasta pari viikkoa.
"Hei Saga", tervehdin tammaa ja aukaisin portin. Kiltisti hevonen käveli luokseni ja antoi kiinni. Saadessani hevosen karsinaan ja ulkoloimen pois päätin käydä katsomassa, olisiko Thomas vielä oritallissa, mihin olin hänen nähnyt menevän jokin aika sitten. Olisi kiva kokeilla vähän hypätä tänään..

Astuessani talliin törmäsin vain käytävällä kissaa rapsuttelevaan Pauliin ja tervehdin tuota iloisesti yllättyneenä. Tallissa oli hiljaista, joten Thomas oli varmaan ehtinyt jo mennä.
"Thomas ei vissiin ole täällä?" kysäisin kuitenkin.
"Meinasitko sä vielä ratsastaa tänään? Vai ratsastitko jo?" kysyin hymyillen. Seura ei olisi pahitteeksi. "Mä meinasin Sagalla hypätä jotain ihan pieniä maneesissa." Ei kai Thomas sitä pahaksi pistäisi.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Kuulin yllättäen askeleita takaani ja nousin ylös nostaen kissan syliini.
"Ai moi, en mä oo ketään nähnyt, mutta en mä kyllä oo oikeastaan ollutkaan tässä ku parikymmentä minuuttia", vastasin ja rapsutin Suloa niskasta.
"Kyllähän nuo molemmat liikuntaa kaipais, Nitron kanssa meillä on kisat edessä, ei tekis sillekkään hyppy pahaa, mutta toisaalta Ruikulakin haluais varmasti päästä jo puurtamaan. Riittääkö vastaukseks?" virnistin ja mietin kumman hevosen ottaisin. Periaatteessa Nitrolle riittäisi sileän työskentelykin mutta muutama hyppy ei tekisi sille pahaa.
"Saga? Onko se joku uusi hevonen?" kysyin hymyillen ja laskin kissan takaisin lattialle, "mä voisin ottaa jommankumman noista riippuen että millasta tehtävää ajattelit ratsastaa. Riigolle sopis mainiosti joku rennohko hyppely, mutta Nitron kanssa pitäis harjotella kontrollia ja linjoja, se ei oo meinannu nyt pysyä pöksyissään kun on ensimmäiset vilposemmat kelit", vastasin vielä.
Olipa mukava saada seuraa, vaikka normaalisti nautin yksinolostakin. Jotenkin kahden hevosen myötä tunsin itseni samaan aikaan sekä väsyneemmäksi, mutta kuitenkin toimeliaammaksi.

"Joo no mä aattelin aloittaa ihan yksittäisillä kavaleteilla, kun on, kyllä, uusi hevonen alla eikä me olla vielä hypätty ollenkaan", totesin Paulille. "Thomas ja Hantsu päätti, että mun oli aika hankkia kilpahevonen", virnistin. "Se on se kirjava puokki", lisäsin ylpeyttä äänessäni. Ei kai niin erikoisenvärinen, iso hevonen olisi keneltäkään voinut jäädä huomaamatta.

Naurahdin Paulin kommentille Nitron energisyydestä.
"Kieltämättä mäkin oon pirteämpi nyt, kun ulkona on raikkaat kelit", totesin. Syksy oli lempivuodenaikani. Ruskan värit olivat niin mielettömän kauniita ja ulkona jaksoi oikeasti tehdäkin jotain, kun ei paahtunut hengiltä. Ja iltaisin oli kiva istua sisällä villasukat jalassa juomassa teetä. Hetken Paulin kanssa rupateltuamme lähdin takaisin tammatallin puolelle. Saga katsoi minua närkästyneenä kuin kysyäkseen, miksi olin jättänyt sen yksin karsinaan seisoskelemaan. Rapsutin tammaa nopeasti ja kävin hakemassa harjat. Saga oli niin mukava hoitaa - sen pystyi luottavaisin mielin pitämään karsinassa irti. Jos Goldin kanssa tekisi niin, saisi varautua ämmämäisiin näykkäisyihin, kun mahaa kutitti tai muuten vain ärsytti. Saga oli tammaksi yllättävän mukava. Ehkä sillä oli sitten todella hirveät kiimat? Se jäisi nähtäväksi.

Kun olin saanut tamman varustettua suojia ja pinteleitä myöten, ihailin hevosta virnuillen typerästi. Tottakai kaikki oli sävy sävyyn - jopa villapaitani mätsäsi tamman varusteiden kanssa.
"Hemmottelenkohan mä sua liikaa?", kysäisin Sagalta kuiskaten ja hihitin sen pärskähdykselle. En tietenkään. Saga oli tallin prinsessa.
"Noniin prinsessa, mennään katsomaan onko ne valmiita", puhelin ääneen ja lähdin taluttamaan hevosta oritallia kohti. Riemukseni sade oli alkanut heltymään. Ehkä voisimme ratsastaa ulkona sittenkin?

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Ai joo, oon mä sen tarhassa nähnytkin, en osannut yhtään yhdistää nimeä hevoseen, taidan vielä olla aika uus täällä", naurahdin, "se on kyllä kaunis hevonen."
"No mutta hei mä otan Nitron nyt ja Riigon sitten myöhemmin, saapahan syödä rauhassa", sanoin Crimikselle ja lähdin varustamaan isoa oriani. Onneksi klipattu karva ja talliloimi säästivät minut suurimmalta kuuraamiselta, ori näytti reippaalta ja nyökytteli innokaasti kun laskin porkkanan sen ruokakaukaloon. Harjasin oriin päällipuolin siistiksi ja nostin kultakanttisen huovan sen selkään. Satuloin oriin siististi ja tarkasti, otin kaksiohjaiset pelhamit sujauttaen ne sievästi Nitron päähän. Kiinnitin rintaremmin ja nappasin oman vanhan kotikypäräni karsinan ovesta.

Crimis ilmestyi paikalle juuri sopivasti kun tarkistin vielä suojien kiinnitystä.
"Ootko valmis?" kysyin Nitron orimaisen mölähdyksen seasta, "hemmetin hevonen, siis ootko sä valmis?" lisäsin hieman kovemmalla äänellä.
Nitrolla oli selvästi höyryjä päästeltävänä, mutta onneksi olin niin tottunut sen pöhlöilyyn tammaseurassa etten pahemmin kiinnittänyt huomiota. Paitsi että Nitrolla ei ollut ehkä maailman viehkein soidinääni.
"Tää on kyllä niin tohelona tänään", sanoin Crimikselle karsinan ovelta näpsäisten oriita kevyesti tyhjällä hanskalla sen huutaessa uudestaan.

"Joo, Saga on vielä uudempi", totesin hymyillen ja nyökkäsin innokkaana Paulin kommentille hevosestani. Saga oli kaunein.

Tamma alkoi steppailemaan kuullessaan orin huudahdukset ja tiukensin otettani ohjista. "Shh."
"Joo, me ollaan valmiita", vastasin Paulille ja mulkaisin levotonta Sagaa. Tamma asettui aloilleen, mutta pärskähti kovaan ääneen kuin protestoidakseen. Tässä oli kaksi toheloa.
"Ai onko Nitro sun mieleen?" supisin hevoselle pilke silmäkulmassa ja käänsin katseeni takaisin siilitukkaiseen naiseen, korjaten ilmeeni peruslukemille. Emme olleet Paulin kanssa vielä pahemmin tutustuneet, vaikka tallipaikka-asioista olimmekin luonnollisesti puhuneet. Ja olivathan Pauli ja Paulin toinen hevonen Riigo löytäneet toisensa minun kauttani.. Mutta silti. Hevosasioiden ulkopuolella en tiennyt hänestä oikein mitään. Utelias ja sosiaalinen kun olin, paloin halusta tutustua persoonalliseen naiseen, jonka kanssa olimme samaa ikäluokkaakin. Esteratsastus oli uusi yhdistävä tekijämme. Ehkä se poikisi lisää yhteistä aikaa?
"Sade taisi loppua, mennäänkö kentälle?" hihkaisin sitten ja talutin hevoseni pois toisen tieltä.

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Okei, mennään sitten", sanoin Crimikselle ja talutin Nitron ulos karsinasta. Normaalisti rauhallinen ori tuntui olevan nyt hyvinkin sekaisin tamman läsnäolosta ja tanssahteli perässäni ulos.
"Koita nyt kävellä", mumisin Nitrolle rauhoittavasti ja raaputin sen kaulaa, "joo mennään vaan kentälle, se ei varmaan oo liukaskaan nyt", vastasin sitten.

Nitro tuntui käyvän todella kuumana, mutta suostui kävelemään jotakuinkin ihmismäisesti perässäni kentälle.
"Tuo on kyllä niin sievä tamma", huokasin Crimikselle kun pääsimme kentälle, "täytyy varmaan rakentaa jonkinlaista tehtävää".
Nitro oli hyvin tottunut siihen että talutin sitä samalla kun rakensin esteitä, mutta en halunnut ottaa tammaseurassa turhia riskejä, varsinkaan kun ori vaikutti hyvin levottomalta tilanteeseen nähden. Se huudahteli kimeästi Sagalle vähän väliä.

Hymyilin kun naantalin aurinko Paulin kehuessa tammaani jo toistamiseen. Sagakin pyöritteli korviaan ja katseli meitä lempeillä silmillään kuin tietäen, että siitä puhuttiin.
"Onko sulla jotain ideaa?" kysyin ujosti, kun Pauli sanoi jotain tehtävän rakentamisesta. Olin tottunut lähinnä puskailemaan vanhemmilla poneillani, ja yleensä treenasin Sagaakin vain Thomaksen silmän alla. Muuten humputtelimme maastossa. Vaikka olinkin tallin omistajaperhettä ja puuhaillut hevosten kanssa iät ja ajat, en ollut mikään kilparatsastaja. Nekin harvat niin kutsutut valmennukset mitä olin yksäreille pitänyt, olivat olleet helppoa kouluratsastusta. Esteillä olin untuvikko.

Kiristin vielä Sagan vyötä ja katsahdin Pauliin melko epävarmana. Nitro piti meteliä ja sai Sagankin levottomaksi. Mitähän tästäkin tulisi?

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Oisko innarissa mitään ideaa? Vois tehdä vaikka viiden esteen sarjan, ristikko, ristikko, pysty, ristikko, kaks laukkaa ja pysty?" kysyin hymyillen.
Crimis ei juuri vaikuttanut olevan innoissaan ideariihestä, joten ajattelin ehdottaa jonkinnäköistä kontrollitehtävää jossa olisi vähän haastetta. Toisaalta innarit olivat hyviä tehtäviä Nitrolle jonka laukka ei vielä ollut ihan parhaimmillaan. Kiristin pyörivän Nitron satulavyötä ja nostin jalustimet ristiin satulan päälle jotta ne eivät häiritsisi kun aloin nostelemaan puomeja kentälle.
"Pidetään vaan korkeudet alussa matalina niin kyllä tästä hyvä tulee", virnistin rohkaisevasti ja otin molemmat ohjat Nitron kaulalta käsiini.
Ori otti pieniä sivuaskelia korvat hörössä, innokkaana mutta ei kovin keskittyneenä.

"Joo, se kuulostaa hyvältä", totesin vastaten Paulin hymyyn. Tuo vaikutti mukavalta. Ei tässä olisi mitään hätää.
"Mutta mä voisin ihan alkuun hypätä jotain yksittäistä ristikkoa", lisäsin hieman nolostuneena. En ollut hypännyt pitkään aikaan, enkä Sagalla koskaan. Olisi siis ihan hyvä aloittaa ihan rauhassa. Ja niin oltiin tehtykin - pari viime viikkoa olimme työskennelleet sileällä ja tutustuneet toisiimme Sagan kanssa. Kyllä me olisimme valmiita hyppäämään. Etenkin pieniä.

Noudatin Paulin esimerkkiä ja nostin jalustimet ylös. Menin kentän toiselle puolelle pystyttämään sitä omaa pientä ristikkoani ja palasin sitten auttamaan sarjan kanssa.
"Mua vähän jänskättää", myönsin rehellisesti ja nousin jakkaralta hevoseni selkään. Saga katseli esteitä korvat hörössä ja tunsin sen lihasten värisevän innosta. Tamma rakasti hyppäämistä, ja viime kerta oli ollut kasvattajalla, joten eipä ollut ihmekään.
"Oothan nätisti?", supisin innokkaalle ratsulleni ja annoin ohjaa. Saga lähti kävelemään reippaasti eteenpäin. Olin jännityksestä huolimatta todella innoissani. Tästä se lähtisi!

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

"Joo totta kai, ja voihan tuon aluksi laittaa ihan puomeiksi", vastasin aistiessani Crimiksen jännityksen, "ristikkokin käy, kyllä mekin voidaan yksittäistä hypätä."
Tai siis minä voisin, Nitroa ei juurikaan napannut nostella jalkoja ristikoilla, mutta osittain senkin takia niitä oli ihan hyvä välillä hypätä. Rakensin tehtävän valmiin nostaen joka toisen puomin toisesta päästä kannattimen varaan, voisin myöhemmin laskeutua nostamaan ne esteiksi.
Kun Crimis oli päässyt selkään, seurasin tämän esimerkkiä ja nousin matalalle jakkaralle, ongelma vain oli että en tahtonutt sittenkään ylettyä jalustimeen. Jouduin käyttämään kaiken notkeuteni että sain jalkani lyhyeen estejalustimeen ja ponnahdettua ylös.
"Olis varmaan pitänyt hankkia vähän pienempi hevonen", virnistin ja taputin steppaavaa hevostani kaulalle.

Nitro tuntui hyvinkin omalta itseltään selästä käsin, vähän levottomalta mutta hyvin nitromaiselta. Päästin oriin liikkumaan vapaalla ohjalla tavoitteena rento käynti mutta ori ei tuntunut vielä täysin yhteistyökykyiseltä vaan tanssahteli pieniä askeleita eteenpäin. Mukauduin rennosti oriin liikehdintään ja taivuttelin sen kroppaa kumpaankiin suuntaan.
"Hitsi, hetkittäin musta tuntuu että tää elukka lähtee lentoon", naurahdin kun Nitro teki tyylipuhtaan sivuloikan vasemmalle, "toivottavasti me ei aiheuteta teille stressiä. Nitron mielestä alkukäynnit on maailman tylsin juttu".

Pudistin päätäni Paulin kommentille pienemmästä hevosesta.
"Tai sitten vaan hankkia tikapuut", virnistin Paulille. Molempien hevoset kun olivat siinä 170 sentin perukoilla, sai selkään päästäkseen tehdä melkoisesti töitä. Auta armias, jos oli vähänkään jumissa.. Mutta iso hevonen oli parasta, mitä olin koskaan hankkinut. Vuosikaudet oli töpötetty poneilla ja pienillä hevosilla - Saga tuntui niin erilaiselta, niin paljon paremmalta. Sen isot liikkeet toki saivat pienen ratsastajan lantion ja selän särkemään, mutta ehkäpä siihen ajan kanssa tottuisi. Ainakin tuntui siltä, että hevonen oikeasti liikkui.

"No sama täällä", totesin Paulin kommenttiin lentoon lähdöstä. Saga oli lievästi sanottuna energinen. Alkukäynnit olivat yhtä pidättelyä ja hyssyttelyä. Asiaa ei toki yhtään auttanut se, että olin itsekin ihan yhtä into piukeana kuin hevoseni, ellen enemmänkin. Suorastaan nauratti, miten lietsoimme toinen toisiamme. Ravi oli melkoista juoksua ensimmäiset pari kierrosta. Thomas olisi huutanut, jos olisi nähnyt. HOLD THE DAMN HORSE. Kuvitellessani miehen äkäisen naaman päätin koota itseni sekä hevoseni. Vauhtiin päässyt Saga tuhahti mutta myöntyi. Kun pääsimme hyvään tempoon, aloin tekemään ympyröitä molempiin päätyihin ja käynti-ravi-siirtymisiä pitkällä sivulla. Saga käänteli jo korviaan kuuliaisena ja toteutti pyyntöni nopeasti. Mun hieno tytsy. Taputtelin tammaa kaulalle ja katsahdin toiseen ratsukkoon.
"Otetaanko laukkaa?"

Tuttava Viestien lukumäärä : 38 Join date : 04.04.2016

Nitro tanssahteli häntä viuhtoen ympyrällä mutta alkoi rentoutumaan kun otin ohjat kunnolla käteen ja aloin työstämään hevosta ryhdikkäämmäksi. Pyysin sitä reippaaseen raviin ja kevensin rauhallisessa tahdissa jolloin orikin alkoi tuntumaan paremalta. Pidin määrätietoista turvaväliä Crimiksen tammaan, jotta kumpikaan hevosista ei provosoituisi. Nitro alkoi tuntumaan hetki hetkeltä paremmalta, sen ravia sai jo kontrolloitua hyvin, vielä kun saman saisi tapahtumaan laukassa.

"Joo otetaan vaan", vastasin Crimiksen kysymykseen ja tunsin valtavan pukin tulevan. Nitro teki aina saman tempun, jännitti kroppaansa ja liikautti korviaan vuorotellen eteen ja taakse ennen pukitusta. Ehdin nojata kunnolla taakse ja nostaa hevosen pään ylös ennen kuin se ehti nostamaan etupäänsä kunnolla ilmaan tehdäkseen lennokkaan vauhtipukin. Ori tyytyi potkaisemaan taakse ja siirtymään sitten kohtalaisen rauhalliseen, tasapainoiseen laukkaan.
"Mä en aina ihan ymmärrä näitä mielenilmasuita, välillä oon ihan varma että mulla on oriin sijasta tamma", huusin kentän toisesta päästä Crimikselle.
Ori alkoi tosissaan olemaan täpinöissään, mutta se tuntui kuitenkin yhteistyöhaluselta ja valmiilta tekemään töitä. Asettelin sitä hetken laukassa molempiin suuntiin.
"Tuun ristikolle", huusin ja ohjasin Nitron vinosti pienelle kavaletille pyytäen esteen päällä laukanvaihtoa.
Ori otti hieman isohkon hypyn mutta laskeutui myötälaukassa alas. Taputin sisäkädellä hellästi hevosen kaulaa palkinnoks ja siirryin raviin.
"Teidän vuoro!"

// Sori hidastunut tahti, yritän tässä pusertaa koulua ja päivitellä Hukkista ja vastailla tarinoihin ensisijaisesti. ^^'

Hihittelin Sagan selässä, kun Nitro näytti hetken ajan lähtevän käsistä. Yritykseksihän tuo jäi - toisin kuin meillä. Keskittymiseni herpaantui ja Saga ryösti laukkaan ennen aikojaan. Horjahdin sivuun, mutta sain pian istuntani takaisin ja hidastettua innokkaan hevoseni menoa. Laukkasin pari kierrosta tasatakseni tempoa, ja annoin Paulin hypätä ensin. Kun me sitten tulimme esteelle, olisi voinut luulla, että kyseessä olisi kavaletin sijaan ollut iso okseri. Saga otti aivan ylisuuren hypyn, mutta ainakin yli päästiin ja pysyin jopa selässäkin.
"Hölmö", mumisin ja taputin tamman kaulaa. Hidastimme raviin, ja helpotuksekseni huomasin Sagan alkavan jo rauhoittua hieman. Se oli nyt saanut päästää höyryjä ja saanut hypätäkin. Kai sitten voisi jo alkaa kuuntelemaan paremmin, se varmaan tuumi. Oli minulla hupsu hevonen. Toisilla meni juuri toisinpäin: alkuun oltiin tahmeita ja sitten kuumuttiin loppua kohden. Mutta ehei, minun tammani sekoili alkuun ja kulki loppua kohden lähes täydellisesti avuilla. Tulimme esteen vielä toistamiseen, jolloin Saga otti todella laiskan hyppyä muistuttavan liikkeen esteen yli.
"Ehkä me voitaisiin ottaa isompiakin", pääsi suustani sen enempää ajattelematta. Virnistin perään ja silittelin letkeästi ravaavan Sagan kaulaa. Eivät tuollaiset pikkuviritykset olleet näin kookkaille hevosille mitään.

Uskomatonta mutta... Saga_2_orig

Vierailija

Naurahdin Sagan pienelle pyrähdykselle ja katselin kuinka kirjava tamma hyppäsi pienen kavaletin näppärästi. Nostin uudelleen laukan ja tulin kavaletin vielä toisesta suunnasta. Nitro tuntui nyt jo hieman kuuliaisemmalta ja tuli kavaletille rauhallisessa ja rennossa laukassa. Hyppäsin alas selästä kuullessani että Crimis halusi nostaa estettä.
"Paljonko laitetaan? Nostanko kaheksaankymppiin?" kysyin mutta tyydyin kuitenkin laittamaan pystyn noin kuuteenkymmeneen senttiin.
Talutin Nitron takaisin jakkaran viereen ja kapusin oriin selkään. Otin ohjat käteen ja tunsin kuinka ori odotti apujani ottaen muutaman sivuaskeleen ennen kuin pyysin sen laukkaan.

/ Voi plaa /