Timi

(Kuvan tausta (c) Vapaasti by AK)

29.05 Uusi koti ja ensimmäinen ratsastus
Tänään muutimme Timin kanssa Hukkasuohon. Poni on ollut minulla vasta muutaman päivän, joten päätin käydä kokeilemassa sitä maneesissa, ennenkuin laitan sen pihattoon muiden hevosten sekaan. Että se olisi sitten rauhallisempi... Koko ratsastuksen ajan poni liikkui kuin käsijarru olisi hirttänyt kiinni, ja katseli mua yläkautta silmiin. No, tästä ei voi ainakaan mennä enää huonommaksi! Muille vinkkinä; älkää ostako myyjän puheiden perusteella ulkomailta hevosta, ilman että kokeilette sitä! Onneksi olen tarpeeksi hullu ja otan tämän ponin kanssa touhuamisen piristävänä haasteena

04.06 Maastoilua ja melkoisia onnistumisia
Lähes viikko on kulunut Timin muutosta Hukkasuohon, poni on kotiutunut jopa yllättävän hyvin. Lampsin tallin tietä pitkin, hiostavat turvajalkineet jalassa, ja potkin kivenmurikoita ojaa kohti ajatuksissani. Timin kanssa on jo jonkinlaista edistymistäkin havaittavissa. Edelleen se osaa jallittaa ratsastajaa täysillä niin halutessaan, mutta muutama päivä sitten sain sen kulkemaan lähestulkoon oikein päin lyhyitä käyntipätkiä. Totaaliset stopit kentän keskelle ovat vähentyneet ja olen tietty ponia kävelyttänyt maastossa ja yrittänyt tehdä sen olon muutenkin mukavaksi treenauksen ohella. Ehkä meillä sittenkin on pieni toiveenkipinä päästä tänä vuonna kilpailemaankin.

Tallille päästyäni höngin raikasta hevosentuoksuista ilmaa sieraimiini. Pian huomaan että minua katsellaan huvittuneena vieressä. "Moikka!" huikkaan aavistuksen häpeissäni Crimisille. "No moi, tulitko taas kesyttämään sun villiponia?" hän vastaa ystävällisen ivallisena. "Joo, tavallaan, ajattelin kylläkin tänään jättää kentällä jurruttamisen pois laskuista ja mennä maastoilemaan!" sanoin ja suoristin ryhtiäni rohkeana. "Ahaa, okei... Onko sillä ennen maastoiltu?" kysyi Crimis pieni huolestunut sävy äänessään. "Niin no, kai, luulisin..." mutisen mietteliäänä ja liukenen paikalta hakemaan ponia sisälle.

Löydän ponin käyskentelemästä tarhakavereidensa kanssa ja kuten arvata saattaa, se ei ole pätkääkään iloinen nähdessään minut. Ensin se katsoo vähän hölmistyneenä, nuuhkaisee ilmaa, haistaa ettei taskuissanikaan ole mitään ja lompsii mahdollisimman kauas portilta. Murahtelen hiljaa ja haen porkkanapussin harjalaatikosta ja palaan takaisin portille. Tällä kertaa poni hörähtää orimaisesti muutama kerran ja viskoo päätään. Hänen korkeutensa haluaa olla ensimmäisenä porkkanapussilla! Sain palleron nopeasti köyden päähän ja lähden raahaamaan sitä tallia kohti. Ponin ilme näyttää masentuneelta. Pussissa oli vain muutama porkkanan pala ja se olisi halunnut hotkia ainakin muutaman lisää. Tallissa laitan sen pesupaikalle seisomaan ja lähden keräämään tarvittavat varusteet.

Takaisin tullessa poni seisoo naruissa poikittain, toista narua suussaan tyytyväisesti mutustellen. "Ei jestas sun kanssa Timi, etkö voi olla edes pientä hetkeä syömättä jotain?" kysyn ponilta naurua pidätellen ja taputan sen muhkeaa kaulaa. Timi katsoo minua suurilla silmillään hyvin viattomasti. Pieni ihana ryökäleeni. Satulaa laittaessani meinaan menettää palan persauksista ja poni hätkähtää ja seisoskelee pyörittäen silmiään "En tehnyt yhtään mitään pahaa, olen tosi kiltti!" tuntuu se taas tuumaavan.

Varusteiden laiton jälkeen raahaan sen tallin pihamaalle. Poni on tässä vaiheessa tapansa mukaan silmät puoliummessa torkkuen. Hyppään selkään ja kiristelen vielä satulavyötä varmuuden vuoksi. Lähden ohjaamaan ponia ensin maneesia kohti, ja matkalla käännän sen eräälle kapealle metsäpolulle. Vasta hetken kulutta Timi tajuaa että emme olekaan menossa maneesiin. Ponin ilme muuttuu samantien pirteäksi ja innostuneeksi. Epäonnekseni se myös käyttää energiaansa ihan mukavasti joka ikisen isomman kiven ja sahattujen puunrunkojen tuijotteluun. Kehotan ponia askeltamaan vähän reippaammin, ja sehän tottelee muitta mutkitta. Timi saa paljon kehuja. Polku levenee metsätieksi ja otan ohjia enemmän tuntumalle. Ratsastan Timillä pohkeenväistöjä tien toiselta puolelta toiselle, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Voitteko kuvitella - sehän onnistuu! Ensimmäiset ravipohkeenväistöt!

Annan ponin taas kävellä hieman pidemmällä ohjalla näinkin suuren onnistumisen jälkeen. Uppoudun tyytyväisenä omiin ajatuksiini kunnes poni hyppää metrin verran toiseen suuntaan, mätkähdän hölmistyneenä polvilleni maahan, ja poni seisoo vieressäni tuijottaen silmät suurena ja sieraimet pelosta värähdellen. Tiirailen ojan suuntaan mitä siellä on, ja pieni pelko nousee omaakin kroppaani pitkin. Mitä jos siellä on karhu? Kapuanko takaisin ponin selkään ja lähden kotia kohti täyttä kiitoa? Ennenkuin ehdin toimia, ruohot rupeavat ojanpenkalla heilumaan ja esiin hypähtää pienen pieni rusakonpoikanen. Tässä vaiheessa nauran jo ihan tosissani, Timi taas katsoo edelleen tätä otusta hievahtamatta. Tiukennan tuntumaani poniin ja talutan sen tämän "mörön" ohitse. Vasta kymmenien metrien päässä poni taas tokenee ja uskallan kiivetä takaisin selkään.

Edessä näkyy pitkä loiva ylämäki, joten päätän kannustaa ponin laukkaan, ensimmäiset metrit menee sujuvasti, mutta pian huomaan että tuntuma ponin suuhun katoaa koko ajan. Mäen päällä saankin sitten pidättää ihan tosissani. "Okei, eli ei enempää maastossa laukkaamista sulle ainakaan tänään!" totean Timille. Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan vilistää ponin kanssa tuhatta ja sataa ilman minkäänlaista kontrollia. Loppu maastoilun ajan otan ponin kanssa paljon siirtymisiä, se tuntuu liikkuvan paljon paremmin eteenpäin täällä maastossa joten edes perusratsastaminen tuntuu olevan kerrankin mahdollista. Toisaalta välillä poni keskittyy niihin kiviin, eikä niinkään minuun, mutta edetään askel kerrallaan. Valmiissa maailmassahan meillä ei ole kiire minnekään.

Selviän hengissä takaisin tallin pihalle ja huomaan Crimisen katsovan tallin toimiston ikkunasta huojentuneena. Nyökkään suu hymyssä hänelle takaisin ja taputan hikistä poniparkaani. Timikin vaikuttaa oikein tyytyväiseltä tämän päivän treenaukseen ja ehkä se on jopa laihtunutkin muutaman kilon mahan kohdalta? tai sitten se on vain toiveajattelua. Suihkutan Timin viileällä vedellä pesupaikalla ja se steppaa hetken hermostuneena. Pesu ei ole sen mielestä niitä mukavimpia asioita. Rapsuttelen ponia vielä hetken. Timi on ruvennut jo luottamaan minuun, eikä luimista korviaan epäluuloisena vaikka hengailen sen kanssa. Palautan ponin kavereidensa kanssa takaisin tarhaan ja muut tulevat haistelemaan sitä ihankuin kysyäkseen "Missäs sitä on taas koko päivä oltu?" Timi päätyy vain huiskauttamaan häntäänsä ja suunnistaa lähimmälle heinäkasalle. Se on mun poni <3

05.06 Timin vapaapäivän viettoa
Kävin tallilla katsomassa mitä Timille kuuluu. Päätin että se saa yhden hengähdyspäivän, ja huomenna jatkettaisiin treenauksia. Siellähän se mun hurja-pelkään kaikkea-villieläin käyskenteli tarhassa pikkuinen Aki-kisu selässään! Aki nautti saadessaan istuskella lämpimän ponin selässä, ja Timi tuntui nauttivat Akin etutassuilla rapsuttamisesta selässään <3

( Kuva Rim)

17.06 Poseeraamista
Timiä kävi vihdoin ammattilainen valokuvaamassa Poika oli kovin hienona <3 Innostuin tästä sen verran, että uskaltauduin ilmoittautua muutamiin näyttelyihinkin!

( Kuva © Minä, tausta sweetlittlevampire DA)

20.06 Vielä on toivoa!
Ensimmäistä kertaa näin että tästä ponista löytyy edes vähän (!) liikettä! Vielä kun sen saisi ratsastaessa samalle moodille... Some day... Poni on ollut nyt melkein kuukauden omistuksessani ja tuntuu että se komistuisi päivä päivältä. Järkeä kun saisi seuraavaksi vaikka päähän taottua.

Timi on kyllä hurjan komea tapaus! ♥ Kertokaahan sitten, kuinka teillä kävi näyttelyissä, me pidetään peukkuja. Ja kyllä se siitä vielä oppii liikkumaan oikein päin! Onnittelut muuten ekasta tähdestä c:

Kuvat on lisäilty kuvagalleriaan~

12.07 Pikaista kuulumisien kerrontaa
Tiedettäkö kuka tuossa kuvassa kuikuilee? Kaksi päivää sitten tapahtui onnellinen perhetapahtuma! Timi sai ensimmäisen varsansa ihanasta Viisikossa asustavasta tammasta nimeltä Aljonka. "Ei enää yhtäkään vjatkanponia - ikinä" - hokemani on nyt myöskin kumottu. Varsan omistan siis minä, nimeksi annoin Viisikon Abrikos. Molemmat vanhemmat ovat aikamoisia tuittupäitä, joten voin vain kuvitella millaiseen pulaan olen taas itseni saanut. Täytyy nauttia kun se on vielä pieni ja suloinen!

Timi on kiertänyt nyt jo useammat näyttelyt ja välillähän siellä möyrytään kuin viimeistä päivää ja minä roikun narunpäässä hammasta purren ja itkua pidätellen mutta on se  kannattanutkin. Timi on napannut jo kolme EO-sertiä (= erinomainen) ja yhden LKV - KP:n (luokkavoittaja - kunniapalkinto)! Kouluratsastuksessakin rupeaa sijoituksia irtoamaan, vaikka välillä onkin hakemista radoilla, mutta paljon vain harjoitusta niin hyvällä tuurilla suoritamme loppuvuodesta jo hyvillä prosenteilla.

Timin kanssa ollaan innostuttu myöskin aivan uudesta lajista, nimittäin keskiaikaratsastus. Voitte vain kuvitella millaista tämä on ponin psyykkeelle; välillä leikitään  muka rohkeaa, ja seuraavassa sekunnissa syöksytään häntä koipien välissä muiden hevosten taakse suojiin. Onneksi olemme kilpailuissa jo tuttu näky - kaikki jaksavat olla aina yhtä positiivisia vaikka aina ei Timin kanssa kaikki toimisikaan. Olen myös huomannut että keskiaikaratsastus auttaa Timin pelkotiloja, siitä on tullut myöskin paljon luottavaisempi minun kanssa ja yhteinen sävel rupeaa löytymään muussakin tekemisessä!

Kei//
 Varsan sivut pääsee halukkaat näkemään tästä Tamma tuli! Ja kiitos onnitteluista <3

Täältä löytyy lisätietoa keskiaikaratsastuksesta, tosi koukuttava laji, suosittelen! Timin kanssa käydään sen verran tiuhaan, että traikussa löytyy tilaa, jos haluaa tulla edes kokeilemaan oman hepan kanssa!
Tästä löytyy kilpailuja yms. keskiaikaratsastuksesta!

Kiitos Kics linkeistä! Täytyypä tutustua noihin itsekin tarkemmin, jos me Herkkupojan kanssa lähdettäisiin kokeilemaan kanssa. :-)

Ps. Kouluvalkka 13.6 odottelee edelleen teidän tarinaa Kommentit tulee sitten samantien!

Voi apua, nyt on kyllä aivan upeat syksyn värit Timin uudessa kuvassa! _ Meikäläinen rakastaa tätä hetkeä vuodesta.

Herculesin Megiä lainatakseni, ihmiset tekevät hulluja asioita rakkaudesta. Kuulostaa hyvin tutulta tuo karvahirviön kanssa tappeleminen. Timin pihattokaveri Snorrehan on tällä hetkellä ihan samassa jamassa.

Suosikkikohta:
"..odotellaan sitten yhdessä lumihangessa istuen niitä -50 asteen pakkasia, että voidaan kuvitella edes käyntilenkkiä ilman hikipisaroita ja tuskastunutta ponia. On nämä "venäjän-ihme-ponit" kyllä vertaansa vailla.."

Sitten natsina nipotan tällaisesta oikeinkirjoitusasiasta: samenttisten -> samettisten. Muuten oikein hyvää ja hauskaa tekstiä, jes.

Ja ihana tuo loppukevennys. Näytät ihan smurffilta! Kaikella rakkaudella hihi. Ja ettehän te nyt mihinkään ole lähdössä! <3

18.11.2016 Rakkautta ja piikkilankaa

Huoh. Ette ikinä arvaa mitä. Timi on rakastunut. Niin, kyllähän ponitkin voivat rakastua, eikö? Timi on ottanut kohteekseen vähän vanhempaan rouvasväkeen kuuluvan Mayan. Sitä Timi katselisi otsatukkansa alta vaikka aamusta iltaan, varmasti tekisi jotakin muutakin kuin katselisi. Orilla ratsastelukin on heittäytynyt aivan läskiksi. Se vain unelmoi kokoajan, on ihan kuin muissakin maailmassa. Voiko ponillakin olla sydän suruja? Mikäli se ei saakaan vastakaikua rakkauteensa? Mene ja tiedä. Muuten Timi on luonteeltaan tismalleen kuten ennenkin. Se on keksinyt tarhasta haettaessa uuden kivan leikin, mitä huonompi keli on sitä kivempaa on kävellä karkuun. Nimenomaan kävellä. Se kävelee noin puolimetriä mun edellä kivasti karkuun. Tekisi mieli tehdä sellainen valtaisa tiikerinloikka ja tarttua ponin päitsiin ja sanoa sille muutama valittu sana. Alkuun oli ihan jees, kunhan muisti ottaa porkkana pussin taskussaan ja Timi tuli rapinasta luokse. Nykyään ei ole niinkään hauskaa, porkkanat kyllä maistuu mutta ette tiedäkään kuinka pitkäksi ponin turjakkeen kaula taipuu tarvittaessa. Porkkanoiden häviämisen jälkeen häviää taas ponikin. Sitten me mökötetään toisillemme. Välimatkaa on ainakin sen metrin verran - molemmat tuhistaan omissa oloissaan. Timi tosin sille että porkkanat loppuivat ennenkuin sen suurin himo niihin olisi tyydytetty, on se ponien elämä sen verran rankkaa.

Sitten kun me ollaan tarpeeksi mökötetty, kävellään me toisiamme vastaan umpi surullisina. Kyllähän me toisiamme rakastetaan, kunhan ensin täytyy koetella rakkautta (ja hermoja) parin tunnin verran. Sitten Timi antaa kiinni ja me lähdetään urheilemaan. Urheilussa käytetään samaa tekniikkaa. Aluksi ollaan sellaisia että ei muuten onnistu. Juostaan vähän niinkuin karkuun. Sitten ei liikutakaan enää minnekään ja taas me mökötetään. Sitten syödään muutama sovintoporkkana selästä käsin. Sen jälkeen, me mennään, ja jestas että se tuntuu hyvälle! Ihan niinkuin palapelin palaset loksahtaisivat paikoilleen ja olen valmis ilmoittamaan turjakkeen vaikka GP radoille! - Kunnes tulee jälleen seuraava päivä ja aloitamme taas alusta samalla tekniikalla. Mutta onhan se hyvä että pääsee edes vähän siihen miltä tän touhun pitäisi tuntua.

Hoitaessa Timi on ollut mallikelpoinen pieni hevoseläin. Eli ollaanhan me jossain edistytty. Mikäli ei oteta huomioon sitä että Timin rakkauden ollessa lähettyvillä ei suju hoitaminenkaan. Timi ottaa "astutusmoodin" päälle ja ei nää sitten enää muuta, porkkanatkin auttoivat tähän hämäykseksi, siis aluksi. Monet luulisi että Timi on sairaalloisen kipeä, kun ei ruoka maistu, mutta olen yrittänyt kaikille vakuutella että se on vain rakastunut. Miksi musta tuntuu että muutama tallilainen katsoo mua vähän epäilevästi? Mä niin toisaalta harkitsen tämän ruunausta - mutta onko vähän noloa, kun vieraat hevosihmiset katsovat tämän käytöstä - nyt voi sentään vielä virnistäen kaikille kertoa että "hei, tää on sentään nuori ori, niin ne on vähän tämmösii..." vaikka ei totuus olisikaan ihan näin yksinkertainen. Ei tässä auta muu kuin jatkaa rakastamista. piste.

19.12.2016


Kuvassa Crimis ja hänen kilparatsunsa/hoidokkinsa JB Sgraffito eli "Saga"

Tänään kävin  vain nopeasti tallilla moikkaamassa Timiä ja Hukkasuon porukkaa - joulu tekee omat kiirensä elämään, onneksi pian helpottaa ja seuraa uusi vuosi ja uudet kujeet

Hyvää joulua kaikille Hukkasuossa! <3

Moi!
Olipa sydäntä lämmittävä yllätys täällä tämä kuva meikäläisestä Sagan kanssa. On mun kullanmuru vaan nätti! Isot kiitokset & oikein hyvää joulua sullekin Kics
Ps. Oletko huomannut meidän jouluhaasteen? Jouluisena kuvana tämäkin voidaan laskea mukaan, vaikkei Timi siinä esiinnykään.