Okay, let's go!

Talutin Korkkia sisälle. Ori katsoi uteliaana ympärilleen ja etsi varmaan katseellaan pahaa-aavistamattomia ruoholänttejä, joita se sitten söisi. Itse olin jo varautunut nykäisyihin, mutta huonosti sitä isolle hevoselle pärjäisi jos se päättäisi kaikella voimallaan lähteä vetämään. Kerran talliin talutuksen aikana se yritti lähteä, mutta onnistuin pitämään sen käsissä. Toruin oria sen verran että se rauhoittui ja talutin sen sitten lopullisesti talliin.

Jätin Korkin karsinaansa ja lähdin hakemaan pikkuautostani Korkin turhimpia tavaroita, joita Sinna oli pakannut mukaan.

Käsiini oli pian kasautunut muovipusseja ja laatikko, jotka olivat kaikki täynnä ainakin omasta mielestäni turhaa krääsää. Olin hukkua tavaranpaljouden alle, mutta mitäpä tässä voisi tehdä, kun ei apukäsiäkään ollut tarjolla. En nähnyt laatikon takaa minnekään, joten en tietenkään voinut huomata maassa olevaa kuoppaa, johon kompastuin.
"Ai saakeli", kirosin tajutessani tavaroiden olevan nyt levällään keskellä tallipihaa. Kämmeniinikin oli pienet haavaumat tullut, mutta pienen lumipeitteen takia ei mitään sen kummempaa. Nousin ylös maasta puistellen lumet vaatteistani ja aloin sitten kerätä levinneitä tavaroita laatikkoon ja pusseihin.

/ Mmm mihin aikaan tää nyt sijoittuu? /

/ Kaikki niin uutta:n jälkeiseen. Aamupäivä. /

Kohtalaisen pian laatikot sekä pussit täyttyivät uudelleen turhasta krääsästä. Oi miksi, miksi juuri minun täytyi omistaa himoshoppaajaserkku, joka käskee kanniskelemaan hevosensa tavaroita paikasta toiseen. Ja vielä kouluttaa sitä hevosta. Nurisin maailman syvimpiä syntyjä yksikseni, yrittäen tällä kertaa nähdä edes jostakin kautta eteeni etten kaatuisi uudelleen. Olin hoiperrellut jo tallin ovelle asti, mutta sitten tuli vastaan ongelma - miten hemmetissä oven saisi auki?!