Dassi

Istuin taksissa määränpäänäni pieni hevostalli Hukkasuo, jossa minun oli tarkoitus viipyä -jos ei pysyvästi, niin ainakin jonkin aikaa. Taksikuski selitteli innoissaan siitä mitä kaikkea hän oli elämänsä aikana kokenut ja millaisia ihmisiä hän oli kuljettanut, mutta yhtäkään hän ei ollut kuljettanut hevostallille hevoskuljetusauton ajaessa perässään. Naurahdin hieman laimeasti kuskin intoilulle ja käännyin katsomaan olkani yli. Olin hieman huolissani tuittupäästäni, joka varmaan tälläkin hetkellä teki kaikkensa tuhotakseen kuljetusauton ja turmellakseen kuljettajan hermot. Huokaisten käänsin katseeni jälleen eteenpäin ja rukoilin mielessäni ettei hevonen aiheuttaisi hankaluuksia.

Maksettuani taksikuskille ja kiitettyäni kohteliaasti kyydistä nousin autosta ja kiirehdin hevoskuljetusautolle, joka parkkeerasi pihaan. Kuljettaja hyppäsi ulos hytistä ärtyneenä. "Tuo sinun penteleen tamma on kyllä niin nimensä veroinen ettei toista ole! Toivo parasta että auto säilyi ehjänä. Alahan kloppi painella pitämään pirusta kiinni, ettei se posauta mua kaviolla ohtaan.." ukko ärjyi lompsien itse auton taakse rampin luo. "Se olis kyllä ihan oikein sulle", mutisin itsekseni ujuttautuen sivuovesta sisään, kun kuljettaja nykäisi hanskat käteensä manaten samalla kaikki maailman elikot. Dassi katseli minua tarkkaillen. "Hei tyttöseni, älä välitä tuosta körmystä", höpötin hevoselle, samalla kun avasin solmun ja otin napakan otteen. Tamma luimisti korviaan ja puuskahti. "Parempi olla valmiina, sillä avaan rampin nyt", mies tokaisi möreällä äänellä. Dassi jännitti lihaksensa lukkojen auetessa. "Noniin tyttö, ei mitään turhia riehumisia. Ollaan tehty tämä monta kertaa aiemminkin", sanoin hevoselle silittäen sormella sen turpaa. Mies laski rampin yllättävän rauhallisesti maahan ja kerkesi juuri väistää "onnen potkun" jonka tamma singautti taakseen. Dassi päästi kimakan hirnahduksen ja kuopaisi kärsimättömänä pari kertaa etusellaan. "Sooh, rauhassa", sanoin rauhoittavasti hevoselle, kun kuljettajan suusta singahti kirosanat. "Kiitä kloppi onneas, ettei tuo osunu. Hemmetti soikoon mikä elikko!" Mies puuskahti, mutta vaikeni lopulta kun tamma pakitti alas ja katseli korvat höröllä ympärilleen. Pieni kateuden pisto näkyi kuljettajan kasvoilla sen katsellessa tammaa. Tallista asteli pari henkilöä auttamaan tavaroiden kantamisessa paikoilleen, jotta mies pääsisi lähtemään. Taksikuski oli katsellut tavaroideni kanssa sivussa ja saapasteli nyt luokseni. "Unohdit matkatavarasi. Jessus millainen poni!" Hän henkäisi suu auki. "Ai, kiitos. Unohdin kiireissäni ne", sanoin kohteliaasti ja otin vastaan tavarat. "Niin, onhan tämä aikamoinen hevonen", korjasin kohteliaasti hymyillen. Taksikuski hieroi vaivautuneesti päätään ja huomasin kuinka hento puna levisi hänen kasvoilleen. "Anteeksi, en tiedä mitään hevosista. Voi! Onpas kello paljon, minun täytyy mennä", suhari sanoi kiirehtien autolleen. Heilautin kättäni hänen peräänsä ja taputin hevosen kaulaa. "Hei kloppi, tavarat on paikoillaan. Pidähän ittes miehenä ja hevonen kuosissa, lasku tulee perässä", kuljetusauton kuski mörisi ja lompsi autolleen. Pian molemmat autot huristelivat perätysten pois. "Tules tyttöseni, mennään talliin", mutisin ja lähdin taluttamaan hevosta.

Talutin Dassin tämän karsinaan, sidoin hevosen kiinni ja ryhdyin oitis ottamaan hevoselta kuljetussuojia pois. Dassi ryhtyi oikopäätä tuhoamaan heinäverkossa olevia heiniä. "Rohmupossu", hymähdin ja tartuin harjaan. Harjasin tammaa pitkin vedoin ja rapsuttelin sitä säästä. Heppa ummisti silmänsä ja huokaisi.

Kiitos Kieltämättä on käyny vähä mielessä, että Dassin vois varsottaa. Sehä menis sitte oikein mainiosti jos Amigosta sais isukin.

Ai on, siistiä. Mutta niin sano toki sitten kun teet päätöksiä, niin sovitaan astutuspäivä. Hevonenhan kantaa 11 kuukautta ja me mennään reaali-ikääntymisellä, joten jos nyt astuttaa niin varsahan syntyisi helmikuussa 2017. Ps. Meille on tulossa kesäkuussa kaksi varsaa - sekä Feni että Tasha astutettiin viime kesänä Spitillä. Voidaan sopia astutus siis myös takautuvasti, jos ei halua melkein vuotta odottaa sitä varsaa, miten vain. Se toki vaatii sitten sen, että Crimis tai Hantsu tuntee Kevinin ennestään. Kantava tamma pitää ottaa myös loppuaikana huomioon ratsastuksen suhteen plaaplaa. Kyllä sä varmaan tiedätkin. Hyi kun sekavaa tekstiä, en oo varmaan herännyt vielä tarpeeks..

Toisaalta vois ottaa takautuvasti, nii ei olis nii kaameeta oottamista siihen. Toisaalta vois tähätä tohon loppusyksyyn/alkutalveen. Toisaalta taas kiehtois heittää kolmaski vauva kesälle, nii tulis semmone varsakesä. Kevinhän on asunu 2014 vuoden lopusta täällä, et ihan hyvin on voinu vaikka ottaa yhteyttä ja tutustua ym Crimikseen/Hantsuun, kun on ehtiny oria Dassille?

Joo, kuulostaa hyvältä tuo tutustumisjuttu. Mikä ajankohta vaan käy, ihan miten itse haluat. Ja tosiaan tuo Flack on nyt vuoden vanha, jos haluaa vaikka sille ikätoveria.

Nyt joutuu vähä laskeskelemaan. Vois tähätä joko huhtikuun tai toukokuun loppuun syntymisen, miltä kuulostais?

Eli nyt ensi kuussa/toukuussa vai vuonna 2015?

Nyt ens kuussa tai toukokuussa. Ehkä toukokuussa ois kova sana.

Joo, se sopii hyvin! Varsominen monesti myös rauhoittaa äkästä tammaa.. ;D Meillä on Hukkasuossa käytössä kasvattiliite Swamp (tarkoittaa suota), jos haluat käyttää sitä varsan nimessä - pakko tietenkään ei ole, kun tamma on sun omistuksessa. Swamp tulee molempien tekkevarsojen nimiin anyways. c:

Okkei. Pitää katella ja suunnitella millanen otus tulossa.

Kevin oli huomannut 3 vuorokautta sitten vahatipat Dassin utareissa. Mies oli uupunut, sillä hän oli viettänyt pitkiä päiviä tallilla. Hän oli viipynyt tallilla yömyöhään siinä toivossa, että tamma varsoisi ja saapunut sitten parin tunnin unien jälkeen takaisin tallille näkemättä kuitenkaan merkkiäkään varsomisesta.

Myöhään sunnuntai-iltana Kevin pisti merkille Dassin käytöksen. Tamma pyöri levottomasti karsinassaan ja hikoili, laskeutui makuulle ja nousi ylös. Tänään se tapahtuisi! Kevin ajatteli innoissaan ja päätti jäädä tallille yöksi. Hän suuntasi kulkunsa tallihuoneeseen ja laittoi kahvinkeittimen porisemaan. Kevin laittoi hymyssä suin ruokaa Sulolle, joka kiehnäsi hänen jaloissaan. Sulon ryhtyessä syömään säntäsi pienempi kissa Aki paikalle, pentu yritti epätoivoisesti vallata ruokakipon itselleen. Kevin oli kahden vaiheilla laittaisiko toiseenkin kuppiin ruokaa, mutta pian kaksikko miehen iloksi mahtui samalle kupille. Kevin tekaisi itselleen ruisleivän odotellessaan viimeisten tippojen tippuvan kahvipannuun. Hän kaatoi itselleen kupillisen ja istahti pöydän ääreen. Hän oli niin innoissaan siitä, että Dassi varsoisi ettei leivän syömisestä meinannut tulla mitään. Entä jos varsa ei selviäisikään hengissä tai jos Dassi ei huolisikaan varsaansa.. Ei, hän oli ennenkin ollut mukana varsomisessa, joten kyllä hän tästäkin selviää ja Dassi on viisas tamma. Hän haukkasi päättäväisesti leivästään ja hörppäsi kahvia. Pian hän kuitenkin tunsi epämiellyttävän muljahduksen vatsassaan ja valahti kalpeaksi. Entä jos Dassi ei selviäisi varsomisestaan, entä jos... Nyt riitti. Hän laski leivän pöydälle ja kaivoi puhelimensa taskusta ja päätti soittaa päivystävälle eläinlääkärille saadakseen mielenrauhan.

Kevin säpsähti pian hereille, Aki makoili hänen sylissään. Mies oli käynyt tarkistamassa tamman tilanteen puhelun jälkeen, jättänyt vesiämpärin Dassin karsinalle ja siirtynyt sitten sohvalle hetkeksi lepäämään ja torkahtanut. Hän vilkaisi kelloa kännykästään ja rapsutti hajamielisesti kissaa. Vähän yli kolme. Voi väsymys, mies huokaisi ja nousi ylös oikoen jäseniään. Niskaa jomotti ikävästi ja häntä haukotutti vietävästi. Hän hiippaili hiljaa Dassin karsinan luo ja huomasi tamman makaavan kyljellään märkänä hiestä. Tamma hengitti kiivaasti ja siirteli jalkojaan levottomasti. Kevin havahtui täysin hereille tajutessaan tamman varsovan. Hän huomasi varsan olevan jo osittain pihalla ja siirtyi rauhallisesti tamman vierelle. "Hyvä tyttö, kyllä sä pystyt siihen", Kevin kuiskasi lempeästi ja silitti Dassin hikistä kaulaa. Hevonen yritti hörähtää, mutta sillä hetkellä työntöpoltto iski ja tamma keskittyi siihen. Miehen sydäntä kouraisi nähdessään tamman kipuilevan. "Pian tää on ohi", hän kuiskasi hiljaa ja siirtyi vesiämpärin kautta syntyvän varsan luo. Hän otti kiinni varsasta ja oli valmiina auttamaan varsan ulos, mikäli Dassi ei saisi itse ponnistettua. Varsa liukui hieman ulos ja Dassi rauhottui hetkeksi, ilmeisesti työntöpoltto oli hellittänyt hetkeksi. Kevin oli hiljaa polviensa varassa ja odotti. Muutaman minuutin kuluttua Dassi ponnisti jälleen työntöpolton kourissa ja kajautti sydäntä särkevän ölähdyksen, joka muistutti hyvin etäisesti hirnahdusta. Joku tallin tammoista hirnahti hiljaa vastauksen ja pian varsa olikin suurimmalta osin ulkona, enää oli ulostyöntövaihe jäljellä. Kevin nousi ylös ja pesi kätensä ämpärissä. Hän katsahti Dassia, joka näytti uupuneelta. "Hyvä tyttö", hän kuiskasi ja nosti ämpärin lattialta. Hän pujahti karsinasta ulos ja kävi vaihtamassa ämpäriin puhtaan veden. Kevin soitti jälleen eläinlääkärille ja kertoi tilanteesta.

Kevin seisoi karsinan ulkopuolella ja tunsi, kuinka häntä alkoi yhtäkkiä tutisuttaa ja heikottaa. Hän otti tukea seinästä sulkien silmänsä ja hengitti rauhallisesti syvään. Eläinlääkäri saapui noin kymmenen minuutin kuluessa puhelusta. "Huomenta, oletettavasti olet Kevin ja soittelit tammasta", nainen tuumasi pehmeästi. "Tarkistaisin mielelläni tamman ja varsan tämän hetkisen tilanteen, voisit mennä vaikka ihan hetkeksi ulos haukkaamaan raitista ilmaa", nainen lisäsi hymyillen ja meni sitten Dassin karsinaan kurkattuaan oven yli sinne. Kevin oli kahden vaiheilla, mutta päätti kuitenkin selviytyä vielä hetken ilman ulkoilmaa. Hän käveli pesukarsinalle ja suihkutti viileällä vedellä kasvonsa. Kevin kävi myös tallihuoneessa juomassa raikasta vettä ja tunsi olonsa kohenevan. Hän meni Dassin karsinalle ja pujahti karsinaan. "Mikä on tilanne?" Hän kysyi eläinlääkäriltä huolen hieman paistaessa äänessään. Nainen katsahti häneen hymyillen. "Henkiin jäävät, molemmat. Tämä sinun tammasi on oikein vahva ja reipas hevonen, tämä pikku kaveri - tamma myöskin, on hieman pieni kokoinen, mutta kyllä hänkin on oikein reipas." Kevin huokaisi helpotuksesta. Hän katseli Dassia ja pani merkille sen, ettei tamma näyttänyt enää niin kivuliaalta. "Jälkeiset näyttävät olevan tulleen ulos, joten Dassikin nousee piakkoin hoivaamaan varsaansa", eläinlääkäri lisäsi. Kevin nyökkäsi hymyn hiipiessä huulille. Dassi ponkaisi ylös ja nuuhki olkien seassa makaavaa pientä hevosen alkua. Lempeys paistoi tamman silmissä sen hörähtäessä pehmeästi varsalleen ja ryhtyessä nuolemaan jälkeläistään kuivaksi. "Oikein lupaavaa. Jotkut tammat käyttäytyvät aggressiivisesti varsaansa kohtaan, mutta Dassi näyttää omaavan äidilliset vaistot", eläinlääkäri hengähti ja siirtyi Kevinin vierelle. "Heidät voi jättää hetkeksi rauhaan Dassin käyttäytyessä noinkin hyvin. Pian on kuitenkin hyvä tulla varmistamaan, että varsa pääsee nisälle." Nainen lisäsi. Kevin katsahti eläinlääkärin puoleen hieman epäröiden. "Tuota, jos minä kävisin tallihuoneessa keittämässä kahvia ja toisin meille tähän kupposet?" Hän ehdotti toiveikkaana. "Et malttaisi jättää heitä vielä rauhaan, tuttu juttu. Hyvä on, mene sinä keittämään meille kahvia ja minä jään tähän ulkopuolelle. Kahvi tekisikin nyt terää, eikä minulla vielä ole niin kiirus", nainen naurahti ja siirtyi sitten Kevin perässään karsinan ulkopuolelle. Kevin väläytti eläinlääkärille hymyn ja kipaisi tallihuoneeseen laittamaan täyden pannun kahvia tulemaan, sillä piakkoin saapuisi kuitenkin osa porukasta talliin. Muutaman minuutin kuluttua kahvi oli tippunut ja Kevin kaatoi kaksi kupillista. Hän käveli takaisin Dassin karsinalle ja ojensi lääkärille toisen kupeista. "Käytätkö jotain kahvissa?" Mies kysäisi valmiina hakemaan tarvittavaa. "Ei kiitos, mustana menee kyllä oikein mainiosti", eläinlääkäri vastasi hymyillen ja katseli sitten karsinaan. Kevin nojasi karsinan oveen ja katseli rakastavasti tammaansa. Hän oli kiitollinen siitä, että kumpikin tamma selvisi hyvin ja että Dassi on noin äidillinen. Noin kymmenisen minuutin kuluttua varsa alkoi pyristää itseään ylös emänsä avustuksella. Muutaman epäonnistumisen jälkeen rautias hontelo varsa seisoi neljä jalkaa tukevasti levällään. Kevin kipaisi pikaisesti rehuvarastoon, jossa odotteli Dassin aamuruoat valmiina. Hän nappasi ämpärin ja kävi kumoamassa sen sisällön karsinassa olevaan kaukaloon. Dassi otti muutaman askeleen kaukalolle ja söi kaurojaan. Eläinlääkärin kännykkä piippasi ja nainen tuumasi Kevinin pärjäävän kyllä nyt eteenpäin. Nainen kiiruhti vastaamaan puhelimeensa ja kohti uutta työurakkaa. Varsa otti muutaman huojuvan askeleen kohti emäänsä etsiskellen nisiä, pian varsa löysi maitobaarin. Dassi nuuhkaisi varsaa ja jatkoi kaurojen mussuttamista. Kevin huokaisi ja tunsi väsymyksen painavan jälleen päälle, mutta kuitenkin hänellä oli levollinen olo katsellessaan hevosiaan.

Geenit on hassu juttu, niinku sanoit. Dassin suvussa on ollut rautiaita, joten oiskohan sieltä mahdollisesti perimää. Nimeksi oon ajatellut Majestic Belmarya, kutsumanimeltään Amara. Toisaalta tekis mieli liittää tuo hukkasuon kasvattiliite Swamp siihen, mutten tiiä vielä miten. Ehotuksia otetaan vastaan!

Kuulostaa kivalta! Mähän ite tykkään överipitkistä nimistä niin tuli heti mieleen vaan heittää liite tohon perään: Majestic Belmarya Swamp.

Oi, joo! Kuulostaa ihan suunnitelmalta!

Jees! Kiva jos tykkäät Mä teen varsalle sivuja kun ehdin, menee kyllä pakosti ens kuun puolelle. Jos teet varsalle omaa päiväkirjaa niin voit lisätä aloitusviestiin kuvan, jotta muutkin pääsee ihailemaan.

Juu, ei mitää kiirettä! Hyvä idis, pitää vähä katella tässä viikonloppuna jaksaisko sitä kirjottaa jonkimoista juttua.

Nyt on Amaralla sivut ja löytyy myös hevoslistauksesta

Ooo, nice!

Halloween 2016

Täysikuu alueen valaisee,
viimeiset lehdet puissa havisee.
On tallipiha hiljainen,
siellä vain yksi ratsu ja ihminen.
Huoleton lenkki mielessä,
mikä voisi olla pielessä.

Ratsukko etenee rennosti laukaten,
kaikuu metsässä ääni askelten.
Kylmä tuuli harjaa hulmuttaa,
vienosti poskissa nipistää.
Rauha ja riemu täyttää ihmisen,
saa selässä olla ystävän, hevosen.

Yhtäkkiä hevonen pystyyn ponnahtaa,
kimeän hirnahduksen ilmoille kajauttaa.
Ihminen kaulalle lennähtää,
lopulta maahan tipahtaa.
Hevosen valtaa pakokauhu,
mikä siellä on - ehkä karhu.

Pilvet kuun osittain peittää,
kun hevonen etujalat ilmaan heittää.
Ihminenkin on noussut ylös,
rauhoitusyrityksenä kuiske ja silitys.
Parivaljakko paikalleen jähmettyy,
metsän siimeksestä uhka lähestyy.

Uhka lähestyy nopeasti edeten,
ei kuulu ääniä askelten.
Molemmat valtaa lamaannus,
haaveeksi jää karkuun kirmaus.
Hiljaa ihminen lausuu mielessään rukouksen,
antaa hevoselleen halauksen.

Metsästä uhka eteen viimein ilmestyy,
parivaljakko entisestään pelästyy.
Edessä seisoo hahmo hevosen,
selässä kaapuun pukeutunut ihminen.
Uhkaava nauru ratsastajan rinnasta kumpuaa,
allaan hevonen korskahtaa.

Ihminen maassa pelosta kiljahtaa,
vieressä hevonen tuttavallisesti hirnahtaa.
Hämmennys pienen ihmisen valtaa,
mitä kaapu altaan paljastaa?
Tutut on kasvot ja virne sen,
sehän on Crimis hihkaisten: "Happy Halloween!"

- Selvennykseksi runossa esiintyy Kevin ja Dassi, sekä "uhka" Crimis ja sen joku heppa.

Vau. Todella sujuvaa ja ehjää tekstiä. En tiennytkään, että sulta syntyy runotkin näin luontevasti.
Tykkäsin erityisesti viimeisestä kappaleesta, joka vihdoin laukaisee koko tekstin ajan kulkeneen jännityksen yllättävällä tavalla. Jes, hyvää työtä!

Olet ansainnut merkin Spoopy.

Dassi ja kevään leskenlehdet. Herätellään nyt tätä päikkyäkin vähän, vaikka kuva onkin jo laitettu ilmotustaulun "kevättä rinnassa 7.5."- osioon.