Varsaenergiaa

First topic message reminder :

Kaarsin ladani tutulle tallipihalle. Voin vaan kuvitella kuinka tohkeissaan kaikki ovat uudesta varsasta, varsat kun ovat niin piristäviä ja suloisia. Pysäytin autoni ja astuin ulos. Siirryin avaamaan trailerin takaluukkua. Trailerissa oli kaksi ihanaista: Twisti ja hänen ottovauvvansa flack. "Heippa, nyt pääsette ulos ja flackki uuteen kotiin", jupisin hevosille. Avasin vielä muut turvahömpötykset ja otin ensiksi Twistin ulos. Twisti hörähteli tapansa mukaan. Koska Twist on lännenhevonen, jätin riimunnarun vain roikkumaan ja Twisti pysyi paikoillaan tallipihassa. Flack oli ihan ihmeissään, eikä millään meinannut ymmärtää, miten noissa suojatamineissa voisi muka peruuttaa. Onneksi poika oli niin pieni, että mahtui juuri ja juuri pyörähtämään trailerissa. Pikkuinen laskeutui vauhdikkaasti trailerin ramppia alas ja laskeutui polvilleen maahan. Onneksi sillä oli suojatamineet, niin haavoilta vältyttiin.

/Kaikki mukaan vaan!

"No huhhuh, siinäpäs on ollut pitkämatka. Ja joo tuttu tunne, hevoset kun paskovat minne haluavat, vaikkapa parkkipaikalle. Mutta toisaalta vois ne huoltoaseman äijät kahtoo vähä oudosti jos veis hevosen käymään sisävessassa", naurahdin ja lappasin pöönejä kahvinkeittimeen. Jatkoin sitten: "Tjaa-a. Itse tänään näin tuon Kein ekaa kertaa. Crimicseltä toki olen kuullut hänestä enemmänkin mm. sen, että hän työskentelee baarissa ja aloittaa pitämään täällä koulutuksia. Olen itsekin yllättynyt, etten ole törmännyt häneen aiemmin". Kahvipannu alkoi porista ja istahdin pöydän ääreen Innaa vastapäätä. "Mutta oli kyllä vähän omituinen se Kei, jotenkin kuin sillä olisi ollut kauhea kiire jonnekin tai jotain, kun kelloaankin vähäväliä vilkuili.. Ai niin keksit!" selitin taas mutta naurahdin kun olin taas unohtanut kahvihetken tärkeimmän osan. Kurkistin salaiseen kätkööni. "Hahaa, on näitä vielä", jupisin ja riensin suklaakeksipaketti kädessäni takaisin pöydän ääreen.

"Joo mä huomasin saman. Luulin tosin että oisitte tunteneet kauemmin", vastasin Kirstulle hämilläni. Kahvin ihana tuoksu alkoi leijailemaan huoneessa, ja keksit saivat veden herahtamaan kielelle, sen verran vähän olin tänään syönyt.
"Keksit kuulostaa täydelliseltä", naurahdin Kirstulle vilpittömästi, ja nostin sitten katseeni huomatessani tuntemattoman tytön. Taas. En ollut vieläkään onnistunut esittelemään itseäni hänelle, mutta toisaalta taas ei hänkään ollut vaivautunut tutustumaan.
"Hyvällä tuurilla saattaa sitä tippa jäädä", virnistin ja riisuin lippalakkini. Kullanruskeat sävytetyt hiukseni valahtivat kurittomasti pitkin selkääni, lippalakki oli pitänyt ne jonkinlaisella poninhännällä.
"Kuinka vanha sä oot?" kysäisin ohimennen Kirstulta.
Olin ihan hirvittävän huono arvioimaan kasvojen perusteella ikää, joten totesin että on parempi kysyä suoraan ennen kuin möläyttäisin mitään epämääräistä koulutuksesta tai työpaikoista.

"Joo, keitin tätä myrkkyä kyllä melko paljon, mutta eihän sitä tosiaan tiedä miten paljon sitä kahteen naiseen uppoaa", sanoin nauraen, ja kahdella naisella viittasiin itseeni ja Innaan. "Minkäköhän ikäinen tosiaan olen..", ajatukseni löivät hetken tyhjää, mutta pian ne palasivat: "Niin joo, mä oon 21, entäs sä?". Jotkut voisivat saada käsityksen, että olisin vähän mielipuoli, mutta eipä sillä niin väliä. Otin kupposet kaapista ja annoin Innallekin kupin, en usko että hän olisi vielä omaa kuppia tänne ehtinyt tuoda, tosin eihän se pakollista ole. Kaadoin kuppeihin höyryävää kahvia. "Kyllä tästä sinullekin riittää, Emilia", tokaisin hymyillen ja kysyin: "Käytättekö maitoa tai sokeria?"

Hurautin moottoripyörälläni tallipihaan ja parkkeerasin sen tutun ladan viereen. Olin päättänyt avata moottoripyöräkauteni sillä maantiet olivat sulaneet hyvää vauhtia ja vaikka ilma oli vieläkin hiukan vilpoinen. Riisuin kypäräni ja vilkaisin harjauspaikan suuntaan huomaten minulle oudon hevosen siellä. Heilautin jalkani pyörän yli ja pujautin avaimet taskuuni, lähdin kypärää roikottaen kohti tallia. Heilautin ohimennen vapaata kättäni miehelle, joka tuli vastaan. Päättelin miehellä olevan kiire, joten en viitsinyt jäädä sen koomin jaarittelemaan, sillä esittelyt ehtisi hoitaa myöhemminkin. Huikkasin tervehdykset ja askelsin käytävää pitkin kohti tallihuonetta, josta kuului useamman henkilön ääni.

Astuin huoneeseen tsekaten pikaisesti siellä olevat henkilöt. "Hyvää päivää kaikille tasapuolisesti", tervehdin naisia väläyttäen hymyn. Laskin kypärän pöydälle ja avasin moottoripyörätakkini. Nappasin kaapista oman kuppini ja laskin hanasta vettä siihen. "Kappas, täällähän on toinenki uus kasvo", totesin virnistäen naiselle, joka istui Kirstua vastapäätä. "Oon Jerry, tervetuloa porukkaan", esittäydyin naiselle hymyillen. "Mun näpit on sen verran kylmät, etten viitti vielä kätellä", totesin perään ja hörppäsin vettä nojaten tiskipöytään. "Mitäpäs neidit tietää?" kysäisin osoittaen kysymykseni kaikille.

Toin maitopurkin pöytään, kaadoin sitä Emilialle ja lisäksi vielä itsellenikin. Olin omissa ajatuksissani Innan ja Emilian keskustelellessa samassa Jerry pamahti ovesta sisään. "No mutta päivää Jerrysetä!", en sitten parempaa tervehdystä keksinyt. "Kirstu ainakin tietää, että Jerrysetä haluaa maistaa mun keittämää myrkkyä, että kädetkin lämpenee", tokaisin nauraen ja vinkkasin kahvinkeittimen suuntaan. "Sain muuten tänään ihkaoman vauvvan, jonka Twisti tosin omi", selitin ihan tohkeissani kun muistin minkälaisen otuksen olinkaan mukanani talliin tuonut. Tungin kuitenkin keksin suunitukkeeksi jotten alkaisi kertomaan kauheaa stooria, olihan tallihuoneessa sentään muitakin ihmisiä.

Emilia suvaitsi vihdoin esitellä itsensä, joten nousin ja tarjosin käteni kohteliaasti: "Mä oon Inna", vastasin neutraalilla äänensävyllä mutta hymynkare huulillani. Lämminverinen? En ollut koskaan ajanut, mutta erästä ponikokoista yksilöä olin ratsastanut aikoinaan ennen oman hevosen hankkimista. Esittelyhetken jälkeen tallihuoneen ovi aukesi ja sisään asteli minun mittapuullani isokokoinen mies joka vaikutti hyvin lämpimältä. Tunsin oloni heti kotoisasti ja esittelin itseni uudelleen, tällä kertaa ilman kättelyä.
Otin hörpyn kahvia ja toimittaakseni jonkinlaisen ajatuksen puhekyvystäni vastasin kuulumiskysymykseen: "On vielä vähän hämmentynyt olo, en tiedä missä on mitäkin ja siitä olikin Kirstun kanssa tarkoitus vielä keskustella", käännyin hymyillen punatukan puoleen.

Kuuntelin Kirstun innostunutta selitystä varsasta ja samankaltainen into tarttui hiljakseen minuunkin. Oman hevosen saaminen tai ostaminen oli ollut ehkä paras hetki elämässäni, vaikkei Didi ensimmäinen oma ratsuni ollutkaan.
"Onneksi olkoon varsan johdosta", virnistin hyvin ystävällismielisesti ajatellen pientä olentoa jonka olin pihalla nähnyt.

( // Anteeksi etten ole ehtinyt roolaamaan, maanantaina meni käsi sijoiltaan (kipeä!) ja nyt mulla on verensokerit jatkuvasti niin alhaiset että pyörryttää.)

Katsahdin Kirstua hieman hämilläni Jerrysedästä, mutta purskahdin samantien nauruun. "Todellakin Jerrysetä haluaa Kirstun keittämää kahvia", hörötin ja hörppäsin loput vedet kupistani, jonka jälkeen kaadoin siihen kahvia. "Vautsi, vauveli! Minkäslainen? Hempukka olis varmaa iha mielissään, jos sillekki tulis vauveli", tuumasin ja hörppäsin kahvia. Kuuntelin Innan vastauksen kysymykseeni ja nyökyttelin hymyillen. "Kyllä sä pian opit tallin joka kolkan", vastasin virnistäen. "Jos joskus joku asia askarruttaa tai apua tarvii, nii meikäläistäki saa tulla nykäsee hihasta", lisäsin vielä ja hörppäsin kahvia.

Hetken vielä lämmiteltyäni ja likkoja kuunneltuani irrottauduin tiskipöydästä, huuhtelin kuppini ja asetin sen pöydälle. "Ei kai se auta, ku mennä kattoo miten hempukka ja maitopoika pärjäilee", tuumailin. Riisuin moottoripyörä kamppeeni ja asetin ne vapaalle tuolille. "Nähellääs taas", sanoin kaikille yhteisesti ja suuntasin ulos tallihuoneesta. Kuljin Marinan karsinan ohi tarkistaen oliko se putsattu, jatkoin kulkuani kohti tallipihaa.

/ Ei se mitään draques, ei me muutkaa aina ehitä roolailemaa nii kovin aktiivisesti. Tai ainakaa minä en ehi Mut pikaisia paranemisia kädelle!

"Mun vauvveli on sellanen mustatäpläinen appaloosa. Hyvin reipaspoika on kyllä.." Selitin ja Innalle sanoin kiitokset onnitteluista. "Njoo, ehkä sitä pitäisi lähteä tallia kiertelemään nii oppisi paremmin ne kaikki paikat. Ja ehkä kanniskella jotain tavaroitakin, jos sulla vielä autossa niitä on", sanoin Innalle hymyillen. Tottakai myös Emilia olisi tervetullut seurueeseen, apukädet voisivat olla tarpeen.

"Tallikierros kuulostaa todella hyvältä, ja apu todella kelpaisi. Ehkä voisimme hyödyntää... öh Jerry-sedän lihaksikkaita käsivarsia kisakaapin siirtämiseen, se ei nimittäin ole ihan kevyt", virnistin Kirstulle.
Vaikka Emilia lupasi auttaa, hänen ilmeestään ja asennostaan pystyin päättelemään ettei häntä voinut vähempää kiinnostaa minun auttamiseni, mutta kohautin olkapäitäni mielessäni ja käskin itseäni olematta ajattelematta asiaa sen kummemmin. Pyyhkäisin hiukset kasvoiltani ja otin reippaan ilmeen, hörppäsin kahvikuppini tyhjäksi ja nousin seisomaan.
Huuhtelin kupin pesualtaassa kuten olin nähnyt Jerryn aiemmin tekevän ja käännyin Kirstun puoleen.
"Onko valmista?"

(// Emilia, en missään nimessä ota itseeni ja pitänyt kirjoittaa aiempiin viesteihini että toivottavasti sinäkään et ota Musta on ihan hauskaa, että ihmissuhteissa on pieniä kahnauksia eikä kaikki rakasta toisiaan ylenpalttisesti, näinhän se menee tosielämässäkin!)

"Joo mä ainakin alan olla valmis, pistän vaa keksit piiloon keksivarkailta", sanoin nauraen. Toki naurahdin myös Innalle hänenkin puhuessaan 'jerry-sedästä'. Laitoin kuppini tiskialtaan reunalle, sillä tiesin että tulisin sitä vielä tarvitsemaan. "Noh, eiköhän mennä?" sanoin hieman kysyvästi, mutta samassa tarvoinkin jo reippaasti tallikäytävää pitkin kohti kannettavia tavaroita.

/hmh hmh, meneepäs mutkikkaaksi mun roolailut ku roolasin itteni jo pihaan päin. Tämä eka pätkä olkoon siis sitä likkojen kuuntelemista ja hetken lämmittelyä.

Nyökyttelin Kirstun selittäessä varsastaan. "Kuulostaa ihan kivalta kaverilta", tuumailin nojaten tiskipöytään. Huomasin Emilian virneen Innan ja Kirstun puhuessa lihaksikkuudestani. Kieltämättä salikäyntini olivat jääneet vähemmälle Marinan ja Lecheron takia, muttei lihakseni ihan täysin olleet kadonneet. Katselin Emiliaa arvioiden. "Ei oo pitkään aikaan tullu kokeiltua paljo nykyään nousee, mutta joskus hurjassa nuoruudessa nousi reilu 90 kg", vastasin kohteliaasti naisen kysymykseen.


Pihalle päästyäni kuulin tyttöjen tulevan perässä. Hidastin kulkuani kääntyen ympäri. "Tarvitteko te jeesiä vai pärjäättekö kolmisin?" huikkasin lopulta pysähtyen odottelemaan porukkaa.

/Anteeks, anteeks ja vielä kerran anteeks, arkikiireet on nyt painaneet päälle! Tuli nyt pikaroolaus jotta saadaan peliä eteenpäin/

Hädintuskin ehdin vastata myöntävästi Kirstulle ennen kuin tämä jo paineli ulos huoneesta.
"Ei aavistustakaan, mutta paljon", sanoin tytölle ja tavoitin saman tien Jerryn kysymyksen: "lisäapu ei ole koskaan pahitteeksi, jollei sinulla ole kova kiire", hymyilin tälle ennen kuin lähdin seuraamaan Kirstua.

Tepastelin Innan autolle ja nappasin yhden laatikon käsiini. "Minkälaista tavaraa täällä on? Varusteitako?" kysäisin hymyillen, jotta tietäisin minnepäin tallia sen kuskaisin.Olin kyllä taas vaihteeksi hyperaktiivinen sillä muut tulivat paljon hitaammin perässä. Virnistin hyperaktiivisuudelleni ja jäin hetkeksi paikoilleni odottamaan muita.

/Eipä mitään, itelläki ollu tässä vähän kaikenlaista. ^^

Inna?