Sain puhelun eräältä tallilta, jossa olin joskus työskennellyt. He olivat kuulleet, että minulla on pari leppoista tammaa, joille saattaisi olla käyttöä. Heillä nimittäin on varsa, joka kaipaisi äitihahmoa, sillä varsan oma emä ei jostain syystä hyväksy varsaansa. Siksipä kokeiltaisiin sopisiko Sessa tai Twisti äidiksi. Aluksi varsa olisi minulla tavallaan hoidossa, mutta jos haluaisin sen ostaa, he myisivät sen minulle.
Siispä hyppäsin ladaani ja kaarsin hukkasuon pihaan. Lastasin uniset tammani hevoskuljetusvaunuun. Twisti hörähteli tuttuun tapaansa astellessaan vaunuun. Sessan täytyi tehdä muutama vauhtiympyrä, ennen kuin se suostui siirtymään koppiin. Varmistin että luukku meni kiinni ja hyppäsin rattiin.
Saavuimme tallille jossa minua vastassa oli tuttu nainen. ”Hei, ihana nähdä! Näytäppäs niitä mammaehdokkaita”, nainen sanoi. ”Hei vain”, sanoin ja halasin naista ja jatkoin: ”mennäänpäs sitten”. Avasin luukun, ja hörinäaalto tulvahti ulos kopista. ”Joo tytöt perillä ollaan”, sanoin ja aloin ottamaan Sessaa ulos kopista. ”Sä voit ottaa ton toisen”, sanoin naiselle. Nainen tarttui tuumasta toimeen. Kun kaikki tytöt olivat ulkona, nainen tokaisi: ”Voi kuinka ihania! Varsinkin tämä paint”. Naurahdin ja sanoin: ”Noniin, missäs se pikkuinen on?”
Menimme sisälle talliin ja jätimme Sessan vapaaseen karsinaan. ”Heippa Flack”, nainen jupisi varsalle. ”Oiii kuinka söpö”, hihkaisin ja tungin naamaani lähemmäs varsaa. ”Onko se appaloosa vai mikä?”, kysäisin. ”Appaloosapa hyvinkin, mutta jos nyt katsottaisi onnistuuko tämä”, nainen jupisi. Twisti työnsi turpaansa lähemmäs varsaa, enkä voinut olla naurahtamatta sitä, kuinka seura todellakin tekee kaltaisekseen. Twisti puhalsi lämmintä kaurantuoksuista ilmaa varsan turvalle. Maassa makoileva varsa avasi silmänsä ja tapitti Twistiä. Se ei kuitenkaan lähtenyt karkuun eikä säikähtänyt kuoliaaksi, mikä oli hyvä juttu.
Varsa nousi varovasti seisomaan huterille jaloilleen. Twisti otti äitimäisen askeleen ja tuuppasi varsaa vähän pepulle. ”Twisti luulee jo, että sillä on varsa”, hihitin tohkeissani. ”Niin.. Hyvältähän tuo nyt näyttää. Olemme juottaneet tuota pullosta jo jonkin aikaa, saat jatkaa sitä, jos nuo tulevat toimeen. Sitä voi myös pikkuhiljaa opettaa syömään oikeatakin hevosenruokaa, muttei vielä..” nainen seposti ohjeita varsanhoitoon. Kuuntelin toisella korvalla, mutta enimmäkseen huomioni kiinnittyi nuiden kahden touhailuun. ”..No niin, annetaanpa niiden olla hetki kahdestaan”, nainen sanoi ja irroitti riimun Twistin päästä ja sulki karsinanoven.
Kotvan päästä saavuimme takaisin karsinalle, jossa oli käynnissä pesutuokio. ”Awwwwww..” sekosin ja tuijotin hurmaantuneena karsinaan. ”Luulisin, että ne pärjäävät luonasi”, nainen totesi ja jatkoi: ”Jos tulee ongelmia, niin ilmoita. Muistathan vielä kaikki ohjeet?” ”Juu, luulisin. Jos en muista, niin soitan sulle”, vastasin hymyillen. ”Mä voisin tässä välissä käydä viemässä Sessan takaisin, kai Twisti säilyy täällä tunteroisen tai pari?”, sanoin ja sain myöntävän vastauksen. Kipaisin hakemaan Sessan lastausta varten. ”Sori tyty, tää tais olla sulle vähän turha reissu”, jupisin hevoselleni. Ohitsemme käveli komea orihevonen, joka hörähti Sessalle. Tietenkin Sessa sekosi täysin. Se hörisi ja pyöri ympärilläni. ”No ehkei sittenkään turha, saithan ihailijan”, naurahdin ja talutin Sessaa hetken pihassa, ja lopulta sain sen koppiin.
Sessa oli viety turvallisesti hukkasuohon palasin tyhjän trailerin kanssa takaisin. Lauloin koko matkan, sillä saisin oman vauvan! Noh, ehkä Twisti koittaisi sen omia. Parkkeerasin ja hyppelin talliin, jossa minua odotti kaksi turvatamineisiin puettua hevosta. Varsa näytti vähän hölmöltä yli-isoissa jalkasuojissa. ”Minä ajattelin varustaa nämä valmiiksi”, nainen sanoi nauraen. ”No sepäs oli mukavasti tehty”, sanoin naurahtaen ja lisäsin: ”Katso nyt miten hölmöltä tuo pikkuinen näyttää”. Nainen vain nauroi.
Talutin hevoset traileria kohti. Flackillä oli hankaluuksia kävellä ja sen jalat harittikin vähän miten sattuu. Talutin Twistin ensiksi koppiin. Se hörisi ja katseli kokoajan taakseen, etten vain hukkaisi pikkumiestä. Seuraavaksi oli pikkumiehen vuoro. Ramppi oli sille jotenkin liukas ja se olisikin liukunut alas, ellei nainen olisi ollut sitä työntämässä. Viimein saimme molemmat heppaiset koppiin. ”Kiitos tosi paljon tällaisesta mahdollisuudesta”, sanoin naiselle ja halasin häntä. ”Eipä kestä, ja pidäkin siitä hyvä huoli”, nainen vastasi hymyillen. ”Voi kuule, koulutan siitä yhtä rasavillin kuin Spitistä”, sanoin nauraen. Nainen alkoi nauraa myös. ”Voi vie sille rasavillille paljon terveisiä ja sano, että kukkapenkkini voi jo paremmin”. ”Sanon kyllä”, sanoin noustessani autoon. Löin oven kiinni ja käynnistin auton. Vilkutin naiselle ja lähdin liikkeelle. Spittihän oli siis viettänyt osan lapsuudestaan tuolla ja oli tuolloin melkoinen rasavilli. Naurahtelin iloisille muistoille ja mietin mitähän hukkasuossa tuumataan tästä uudesta rasavillistä.
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
