Aamu oli edennyt hurjaa vauhtia autellessani muita aikani kuluksi hukkiksen heppojen kanssa. Kello alkoi olla jo sen verran, että voisin ottaa uuden hevoseni testiin. Nappasin riimunnarun matkaani ja suuntasin kulkuni kohti tarhaa, hiukan liukastellen. Nyt Jerry jos lennät persiilles, nii et ratsasta viikkoon tuumasin itsekseni, kun uhmasin liukkaita kohtia.
Haravoin katseellani tarhaa ja bongasinkin trakehner-orin jalat viuhtomassa ilmaa. "Et revi sitä loimees, jösses sentää!" mölähdin ja ujuttauduin tarhaan. Lechero piehtaroi turhan innokkaasti. "Heei, adhd, peba ylös siitä maasta" naurahdin ja astelin rauhallisesti kohti heppaa. Ori nousi hetken päästä ylös ja naulitsi katseensa minuun. "Oot vähä urpon näköne, ku sun silmät on eri väriset" kommentoin hevoselle, niinku se jotain ymmärtäisikin. Lechero heitteli päätään puolelta toiselle ja steppaili hetken paikallaan. "Lopeta se machoilu ja mennää lenkkeilemään" sanoin ojentaen kättäni hepan suuntaan. Ori työnsi uteliaana turpaansa kättäni kohti, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Otin otteen riimusta ja loksautin narun kiinni. "Muahah! Kiinni jäit, tyttö. Tyttö?! Eikun siis poika" sanoin ja hörähdin nauruun. Lechero nyökytteli päätään ja lähti sitten tanssahtelemaan kanssani kohti harjauspaikkaa.
Harjailin loppu vedot ja tungin harjan pakkiin. "Dodiiih, nyt vaan varusteet päälle ja let's mennää" totesin innokkaasti. "Odottelehan tässä, pojuliini, niin isipappa käy hakemassa varusteet.. hyi, olipas hintahtavaa" mumisin ja suuntasin kulkuni kohti tallia. Tervehdin ohi mennen vastaan tulevia ja pujahdin talliin. Suunnistin kohti satulahuonetta leveä hymy kasvoillani, en tiedä miksi. Nappasin Lecheron suitset, satulan sekä pintelit ja suuntasin kulkuni takaisin harjauspaikkaa. "Hei Jerry, onko se hiirakko hevonen sun? Se jolla on toinen silmä ruskee ja toinen hera?" Sussu kysäisi törmätessämme tallin ovella. "Ööh, joo on? Lechero" vastasin. "Okei.. Aattelin vaa tulla sanomaan, että se pinkoo tuolla pitkin pihaa. Varmaan kyllästy oottelemaan sua" Sussu totesi pokkana ja kääntyi takaisin pihalle. "Voi peto!" ärähdin itsekseni ja kirmasin likan perään.
Lechero juoksutti meitä puolisen tuntia ympäri pihaa, mukaan kiinniottopartioon oli tullut muutama muukin henkilö. Kiiteltyäni muita hurjasti avusta ja varustettuani adhd-hevoseni, pääsin vihdoin ja viimein ratsastamaan sillä. Orin askel oli tasaisen reipas tai reippaan tasainen, miten vaan. Kannustin hevosen raviin, käveltyämme jonkin aikaa aurattua tietä pitkin. Lechero ravasi innokkaasti tietä pitkin, sopivuuden rajoissa tietenkin. Se käänteli korviaan kuunnellen minua ja ympäristöään. Käänsin hevosen rauhallisemmalle polulle ja nostin hetken päästä laukan. Ori laukkasi rauhallisesti eteenpäin. Tämähän sujuu kuin tanssi tuumailin ja väistelin samalla lumen painosta roikkuvia oksia. "Mitähän se myyjä valehteli, että sä säikyt helposti" naurahdin ja kannustin oria hieman nopeampaan vauhtiin.
"Hypätääs ton yli ja katotaan mihin susta on" sanoin hetken päästä, kun saavuimme kohti vanhaa, kaatunutta puuta. Lechero höristi korviaan ja sääti automaattisesti laukkansa sopivaksi. Ponnistus ja hyppy, ori pomppasi puun yli kevyesti. Taputin pikaisesti hevosen kaulaa ja haravoin katseellani ympäristöä. "Miten olis tuo toinen tuolla vähän matkan päässä .. " tuumailin ja ohjasin päättäväisesti orin kohti seuraavaa estettämme. Juuri ennen hyppyä, minun ollessani valmiina, Lechero löi liinat kiinni. Lensin komealla kaarella toisella puolella odottavaan lumihankeen. "No jopas nyt" tuhahdin pyyhkien lunta pois naamaltani ja vaatteistani. Lechero seisoi toisella puolen katsellen minua syyttömänä korvat hörössä. "Noh, mitäs sinä siellä näit? Häh?" kysäisin muka happamana, hevosen höntti ilme kuitenkin sai hymyn kasvoilleni. "Mitä jos totuteltais vielä hetki maastoon ja mentäs sit takas talliin? höpöttelin hevoselle ja kapusin takaisin selkään tarkistettuani hepan jalat pikaisesti. Ori pärskähti ja nyökytteli päätään. Annoin ratsulleni pohkeita ja pian astelimmekin polkua eteenpäin.
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
