Retu

Katselin aidan vierellä kuinka Retu ja Jackal kirmailivat laitumella, ne tulivat joten kuten toimeen. En osannut vielä päättää järjestäisinkö Retulle oman laitumen, se kun näytti tulevan toimeen Jackalin kanssa. En jaksanut vatvoa asiaa sen enempää vaan pujottauduin aidan välistä, oli aika luoda luottamus uuteen orhiini. "Retuu!" huhuilin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jackal kyllä ravasi hörähdellen luokseni, mutta jykevä ori pysähtyi vähän matkan päähän. Se värisytteli sieraimiaan ja katseli, kuinka musta ruuna kerjäsi huomiotani. Rapsuttelin Jackalin turpaa tarkkaillen samalla Retun reaktiota. Ori oli hieman jännittynyt ja otti muutaman askeleen lähemmäs. Se nakkeli päätään ja pärskähti. "Tule, poikaseni" kutsuin oria lempeästi, edelleen silittäen Jackalin kaulaa. Ruuna töytäisi minua turvallaan ja katsahti sitten toiseen hevoseen. "Jackal hei, vielä ei oo sun vuoro, muruseni" lepertelin ruunalle ja suukotin sen turpaa. Jackal hörähti ja tapitti minua. Retu kyllästyi kököttämään paikallaan, joten se otti jälleen pari askelta. Jackal pärskähti, ilmeisesti tajutessaan etten ollutkaan hakemassa sitä. Se lähti portin luona olevalle juomakaukalolle ja ryhtyi juomaan. Otin askeleen Retua kohti, joka katseli minua korvat höröllään. Käännyin kylki orin suuntaan ja laskin katseeni maahan, piilottaen riimunnarun vasemmalle puolelleni ja maiskautin. "Tulehan nyt, poika" kutsuin oria lempeästi. Retu heilautti päätään ja askelsikin sitten reippaasti luokseni. Se nuuhki olkaani ja tuhisi. Käänsin katseeni oriin ja silitin sen kaulaa varovasti. "Mennäänkös kentälle?" kysäisin ja kiinnitin narun riimuun. Retu asteli reippaasti vierelläni kohti porttia ja siitä kohti harjauspaikkaa, jossa Retun harjat vielä odottelivat talliin vientiä.

Saatuani Retun harjattua, askelsimme kohti kenttää. "Rakennetaas vähän luottamusta" mutisin hevoselle samalla kun suljin portin. Talutin hevosen keskelle kenttää, irroitin narun riimusta ja yllytin hevosen vauhtiin. Retu katsahti minua hieman hämillään. Se heilautti päätään, pukitti ja hyppeli pystyyn. Ohjailin oria parhaani mukaan juoksemaan ympyrää ja pysymään laukassa. Hevosen jalat suorastaan nieli kenttää, pitkät askeleet ori kun omasi.

Hevonen jaksoi juosta yllättävän kauan, kuitenkin se kyllästyi pian juoksemaan yksin. Se laski päätään ja käänsi korvansa minun suuntaan. "Ptruu, hidasta poika" sanoin hiljaa, en kuitenkaan kääntynyt. Retu hidasti raviin ja heilautti päätään. Annoin orin ravailla muutaman kierroksen, huomasin sen kuitenkin jo availevan suutaan joten päätin kääntää kylkeni sille. Retu pysähtyi kuin seinään selkäni taakse. Pysyin hievahtamatta paikallani, kunnes kuulin hevosen askeleet. Pian tunsin kuinka ori hamusi niskaani ja hörisi hiljaa. "Hei poikaseni" kuiskasin ja käännyin hitaasti ympäri. Silitin hevosen päätä ja otin herkun taskustani. Tarjosin sen orille, joka nappasi sen nätisti kädestäni. Lähdin kävelemään kenttää ristiin rastiin, hevosen seuratessa jokaista liikettäni. Otin muutamia juoksuaskelia ja Retu ravasi perässäni. Palkitsin hevosen välillä herkulla. Pysähdyin kentän keskelle ja Retu kiersi eteeni. Silitin hevosen kaulaa ja tuuppasin sitä kevyesti taaksepäin, Retu lähti kiltisti pakittamaan. "Hyvä poika" mutisin ja pysähdyin. "Tämä saa riittää tälle päivää, pääset vielä pihalle Jackalin kanssa" höpötin hevoselle ja halasin oria pikaisesti. Kiinnitin riimunnarun portin luona riimuun ja talutin hevosen harjauspaikalle. Harjasin orin perusteellisesti, jonka jälkeen vein sen tarhaan.

Kyllä nuo jykevät orit vaan sulattaa mun sydämen, ai että. Retu on muutenkin kiinnostava hevonen, joten teidän kahden puuhastelua on mukava seurata sivusta. Ja kuten mä täällä aina huutelen, maassatyöskentely kannattaa. Kiva tarina tämä!

Sussu katseli tarhassa laiduntavia kuraisia hevosiaan nojaten kevyesti aidan tolppaan oikealla kädellään, ruoholaikkuja näkyi siellä täällä kuran seasta. Jackal nyhti ruohoa ahnaasti ja kuopi välillä kaviollaan maata paremman ruohon toivossa, Retu näytti olevan tyytyväinen tarjontaan ilman turhaa kuopsuttelua. Kumpikin hevonen nosti välillä päätään suunnaten katseensa aidan luona olevaan ihmiseen. Sussu huokaisi. Hänellä oli ihan hillitön hevoskuume, eikä asiaa helpottanut se että pian tallilla olisi kolme suloista heppavauvaa Fleckin lisäksi -vaikkei Fleck enää niin "vauva" ollutkaan. Sussua hieman harmitti ettei kumpikaan hänen hevosistaan ollut tamma, jonka olisi voinut astuttaa. Tokihan hän voisi Retua tarjota astutukseen ja ostaa jälkeläisen, mutta ajatus ei liiemmin kuulostanut kivalta naisen mielestä. Sussu päätti hetkeksi luopua mietteistään ja mennä tallihuoneeseen juomaan kupillisen jos toisenkin hyvää ja vahvaa kahvia.

Sussu oli päättänyt käydä ratsastamassa Retulla rennon maastolenkin. Hän oli tuonut orin harjat ja suitset mukanaan ulos saatuaan kahvikuppinsa tyhjennettyä. Nainen käveli hevostensa tarhalle ja kutsui oria luokseen. Hevoset ravasivat kilpaa portille pienten pukittelujen ja isotteluiden saattelemana. "Jackal, vielä ei ole sinun vuorosi", Sussu naurahti ja työnsi innokkaan ruunan päätä kauemmas. Jackal pärskähti heilautellen päätään. Sussu otti Retun riimusta kiinni ja kiinnitti narun. Jackal hivuttautui uudelle ruoholaikulle ja ryhtyi jälleen nyhtämään ruohoa. "Noniin, ukkosein, mennäänpäs", hän tuumasi Retulle ja lähti päättäväisesti taluttamaan oria harjauspaikalle. Retu olisi kovasti halunnut mennä tutustumaan tammoihin ja astelikin hieman tanssahdellen ja machosti öristen tarhojen ohi. Sussun onneksi Retu päätti kuitenkin käyttäytyä asiallisesti aiheuttamatta turhia kohtauksia. Nainen kiinnitti orin kunnolla kiinni ja ryhtyi sitten harjaamaan hevosta. Kura oli kuivunut auringon paisteessa hevosen karvoihin ja pölisi inhottavasti harjauksen myötä. Sussu joutui välillä pyyhkimään silmiään pölyn ja irtokarvojen lennellessä silmien suuntaan. "Kyllä tää kevät on sitten tympeää aikaa talvikarvan lähdön ja kuran takia", Sussu manasi puunatessaan hevosta, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan moisesta vaan nautti saamastaan huomiosta. "Onkohan sittenkään hyvä idea lähteä ilman satulaa ratsastamaan", nainen jatkoi höpöttämistään hevoselle. "Mustahan tulee kans karvainen pölyperse niinku sustakin." Sussu taputti kevyesti hevosen ahteria aiheuttaen pölyämisen. "Hyhh, pesulle kyllä joutaisit", Sussu tuumasi jatkaen harjausta. Kunnon harjauksen jälkeen hän vielä putsasi hevosen kaviot ja laittoi suitset orille. Hän nykäisi kypärän päähänsä ja nousi orin selkään jakkaran avulla. Koottuaan ohjat hän suuntasi ratsunsa tietä kohti.

Ori eteni tietä pitkin rennon reippain askelin. Aurinko lämmitti mukavasti ja sen säteet saivat orin karvan kiiltelemään. Sussu nautti kavion kopseesta ja hevosen lämmöstä allaan. Hän pyöritteli jälleen ajatusta kolmannesta hevosesta. Sussulla asui täti Espanjassa, joka kasvatti andalusianhevosia. Täti lähetteli välillä kuvia hevosistaan ja tilan muista asukeista. "Voi Retu, oishan sellanen kiva", hän tuumasi ääneen ajatuksiensa lomasta. "Mennäänpäs vähän reippaammin niin et sinäkään tylsisty", Sussu huokaisi kooten ohjat ja kannusti hevosta nopeampaan vauhtiin. Retu ampaisi lennokkaaseen raviin ja nosti pian rennon laukan ratsastajansa kehotuksesta. He laukkasivat tietä pitkin hyvän tovin ennen kuin Sussu päätti hidastaa hevosensa jälleen raviin. Ori totteli kiltisti ja ravasi rauhallisesti eteenpäin. He kiersivät lyhyehkön metsäpolun ja saapuivat jälleen tälle samaiselle tielle. Sussu pidätti ratsuaan ja pian he etenivätkin käynnissä kohti tallia. Hetken käyskenneltyään Sussu kannusti Retua vielä etenemään reippaammin. He etenivät jälleen laukalla. Pikkukivet lentelivät ilmaan ja kavioiden kopse kaikui lintujen laulun säestämänä. "Tämä se vasta on elämää, vai mitä poika", Sussu tuumasi naurahtaen ääneen. Hän nautti tästä hetkestä ja vauhdin aiheuttamasta nipistyksestä poskillaan.