Ilkeilijöitä ja hienohelmailijoita

Uutta ropea kehiin, kaikki mukaan vaan! Aurinko paistaa jo heti aamusta ja lämmintä on jotain 20 astetta

Ajelin bemarillani kohti tallia ja hyräilin radiossa tulevan biisin tahtiin. Olisin halunnut ajaa hieman lujempaa, mutta auton perässä oleva traileri rajoitti ajamistani. "Jännittääkö?" kysyin vänkärin paikalla istuvalta veljeltäni. Vastausta ei kuulunut, joten käänsin katseeni tuohon.

Kaarsin pihaan vuokratulla hevosenkuljetusautolla. Voi että kun olinkin iloinen. Vihdoinkin sain oman hevosen, vieläpä tenneesseen walkerin! Pomppasin pikaisesti ulos autosta (yleensä olen hyvin hidas, mutta tänään on toisin). Avasin luukun. "Hei hurmuri", tervehdin polleani. "Hörr örr pörhörr", sain vastauksen. Aloin touhailla kaikenmaailman kiinnikkeiden parissa.

"Hidasta! Kato tielle!" kiljuin ja katselin auton takalasista vieläkö traileri oli mukana. "Ei jännitä" vastasin lopulta siskoni kysymykseen ja uppouduin penkkiin. "Manta parka. Se on ihan yksin tuolla pikkukopperossa. Miksei voitu ottaa sitä vaikka tohon takapenkille? Kyllä se siihen olis mahtunu ihan hyvin. Tai miks mää en olis voinu mennä sen seuraksi?" puhe ryöppysi suustani ja ärräni pörisi jännästi, johtuen r-viasta.

/ edellisen viestin piti tulla maxxilla hups.. :DD

Pyöräytin silmiäni ja käänsin katseeni tielle. Väänsin volumea isommalle, onneksi kohta olisimme tallilla.

Kaarsin bemuni tallille vievälle tielle ja hidastin automaattisesti vauhtia, traileri keikkui auton perässä. Parkkeerasin autoni tallin pihalle ja nousin autosta. Kävelin trailerin luo ja katselin Matiasta. "Meehän pitämään sitä pirulaista, kun avaan tän rampin" sanoin ja aloin pikkuhiljaa värkkäämään salpojen kans.

"Ei Manta oo pirulainen" tuhahdin r pörähtäen typerästi. Menin traileriin edessä olevasta ovesta ja tervehdin poniani. "Hei tyttö, elä kuuntele tota pönttöpäätä tuolla. Se on vähän vajaa, mut me ollaan viisaita.." höpötin shettikselle, joka katseli minua korvat höröllä. Nappasin ponin riimusta kiinni kunnon otteen ja valmistauduin siihen, että se riehaantuisi. "Me ollaan rredejäää" hihkaisin Sussulle, joka oli rampin luona.

Laskin rampin varovaisesti alas ja siirryin syrjään, jotta parivaljakko pääsisi pois. Olin kuitenkin valmiina auttamaan pienempää, mikäli ongelmia syntyisi. "Talutahan se ulos" opastin veljeäni. Tein pikakatsauksen tallipihasta ja huomasin Maxin säätävän jotain. Kiinnitin huomioni kuitenkin veljeeni ja sen poniin.

Aloin taluttamaan hevostani ulos. Se katseli tallipihaa pää ja häntä pystyssä. Se örähteli ja päristeli sieraimiaan. Kiinnikkeiden kolinassa en ollutkaan huomannut, että vierelleni oli saapunut toinen kuljetuskoppi. Lähdin kävelemään lähemmäksi. "Heippa Sussu, ja kukas tämä pikkukaveri oikein on?" Tervehdin Sussua ja pikkupoikaa.

Lähdin peruuttamaan poniani ulos trailerista. "Ihan rauhassa vaan, ei oo mitään kiirettä. Ja se mörkö tossa alhaalla on sitten Sussu" selitin tammalle, joka urhoollisesti peruutti korvat luimussa ulos trailerista. Se yritti hypätä pystyyn heti, kun sen kaviot koskettivat maata. "Sooo, tyttö" rauhoittelin shettistä ja puristin riimua rystyset valkeana. Käänsin ponin pois trailerin suunnalta ja pysähdyin vähän matkan päähän. Rapsutin sitä otsasta harjan alta ja katselin ympärilleni. "Waaau..." henkäisin.

Katsahdin Maxin suuntaan, kunnes olin varma että Matias pärjäisi ponin kanssa. "Hei Max, ompas se komee polle!" henkäisin ja jäin tuijottamaan hevosta. "Toi pikkukaveri on mun pikkuveli Matias ja toi toinen pikkukaveri on sen poni Manta" vastasin hetken päästä tuon kysymykseen. Vilkaisin Matiaksen suuntaan ja käänsin katseeni sitten takaisin Maxin hevoseen. "Mikäs tuon komistuksen nimi on?" kysäisin hymyillen.

"Oijj vähänkö kiva", sanoin hymyillen. "Tän pollen hieno nimi on Kingdom's Gentleman, mutta sitä kutsutaan Keniksi. Barbie olisi kyllä pikemminkin oikea nimi", selitin nauraen. "Oottekos te mihin viemässä tota ponia?" kysäisin vielä.

"Oih! Toi on kyllä niiin joku satupolle" sanoin haltioituneena. "Viedään se varmaan näin aluksi Jackalin tarhaan ja sitte Matias saakin alkaa tutkailee tallia sillä välin ku hoidan Jackalin" vastasin Maxille hymyillen. "Mihis sä meinasit ton sun komistuksen viedä?" heitin vastakysymyksen ja käänsin katseeni jälleen hevoseen.

Tuijotin hetken Maxia ja hymyilin. "Ooksä Sussun mies?" kysyin ja kallistin päätäni. Manta pukki minua päällään, se ilmeisesti alkoi kyllästyä kököttämään paikallaan. En jaksanut odottaa vastausta vaan lähdin taluttamaan poniani kohti Jackalin tarhaa (olin kuullut sen sijainnin automatkan aikana). "Tiiäks mitä Manta, mä en aio ikinä rakastua kehenkään muuhun ku suhun. Me ollaan rakastuneita koko loppu elämämme. Jopa sillonki ku mää oon semmone vanha pappeli ja sää oot vanha mummero.." sepitin ponilleni samalla kun astelimme kohti tarhaa.

"Tarhaan varmaan", vastasin Sussulle. Pikkupojan kysyessä, olemmeko pari, ratkesin nauruun. Lähdin taluttamaan poninperässä hienohelmaani tarhaansa. Päästin sen irti ja se jäi vain tuijottamaan ympäristöä häntä korkealla. "Nooh, juokseppa ny poju vähä", sanoin hevoselleni ja läpsäytin sitä lautaselle. Se ravasi muutaman askeleen lennokkaasti ja pysähtyi taas. "No hyvä on sitten, olehan kiltisti", jupisin sille ja lähdin raahaamaan sen varusteita omille paikoilleen.

Punastuin häpeästä ja lähdin nolona veljeni perään."Matias! Tästä lähtien pidät pääs kiinni, kun näet mut jonkun jätkän seurassa. Mulla ei oo poikaystävää ja sillä selvä" sihahdin veljelleni ja suuntasin kulkuni siitä Jackalin karsinan luo.

"Hei pojuseni" tervehdin ruunaani avatessani yläoven. Sain lempeän hörinän vastaukseksi ja samassa Jackalin pää työntyi ulos. Se hamusi poskeani ja silitin sen turpaa. Nappasin sen aamuruoat vierestäni ja silittelin hevosen kaulaa sen syödessä samalla ruokiaan. "Tänään sinulla onkin seuralainen tarhassa" mutisin hevoselle ja painoin otsani sen harjaa vasten.

Katselin hetken siskoni perään ja keskityin sitten poniini. "Aina se on niin tiukkis" tuhahdin Mantalle ja päästin sen Jackalin tarhaan. "Sitte et tee typeryyksiä" sanoin topakasti ponilleni, joka lähti luimistellen laukkaamaan aidan viertä. Suljin portin kunnolla ja lähdin sitten laittamaan Mantan karsinaa valmiiksi.

Kun sain vihdoinkin raahattua varusteet paikoilleen, menin tallihuoneeseen. Otin kupin kahvia ja istahdin sohvalle. Laitoin kahvikuppini hetkeksi pöydälle ja päätin lepuuttaa silmiäni. Noh, sen tietää miten siinä käy. Otin mukavamman asennon ja menin pötköttelemään sohvalle. Ei mennyt kauaakaan, kun nukuin jo sikeästi.

"Viedäänpäs sut ulos nauttimaan ilmasta, kun minä siivoilen sun jätökses" mutisin hevoselle ja sujautin riimun sen päähän. Otin otteen riimusta, avasin alaoven ja nappasin riimunnarun toiseen käteeni. "Tulehan, mein lieber" sanoin ja lähdin taluttamaan hevosen kohti tarhaa.

"Noniin, sun seuralainen öh... riehuukin tuolla jo, joten liityhän joukkoon" höpötin samalla kun ujutin meidät tarhan puolelle. Suljin portin ja talutin hevoseni keskemmäs. Päästin riimusta irti ja Jackal lähti juoksemaan uuden kaverinsa luo. Molemmat hepat pysähtyivät ja nuuhkivat toisiaan. Piankos ne ravailikin yhdessä pitkin poikin tarhaa. Ne olivatkin ihme kyllä heti hyvää pataa keskenään. Hymyilin itsekseni ja lähdin pois tarhasta kohti Jackalin karsinaa.

/ Roolaan itteni ulos. En jaksa roolata tällä, joten tämä poju jää auton alle ja kuolee pois.. muahah!   

Saatuani Mantan karsinan laitettua valmiiksi, lähdin etsimään Sussua. Löysinkin siskoni Jackalin karsinan luota ja katselin hetken tuon tekemisiä. "Hei Sussu, mä meen käymään kaverini luona, se asuu tässä ihan lähellä", huikkasin ärrän pörähtäessä jännästi. Heilautin kättäni ja lähdin liikkumaan tielle päin.

Hyppelin iloisesti rallatellen tietä pitkin. Olin melkein kaverini tien risteyksessä, kun takaani tuli auto hurjaa vauhtia mutkitellen. En ehtinyt väistää joten jäin alle (LOL). Joku oli havainnut tämän ja hälyttänyt apua. Kuski jäi kiinni, minä jouduin sairaalaan, jossa myöhemmin kuolin saamiini vammoihin. Tallille ilmaantui poliisit kertomaan suruvalittelun Sussulle. Poliisit olivat saaneet Sussun tietoonsa kaverini kautta.

Hetkeä myöhemmin poliisit lähtivät tallilta, saatuaan varmuuden että Sussu ei varmasti olisi yksin.

/ kuolen, goodbye... xD

Sain karsinan putsattua ja olin juuri aikeissa mennä tallihuoneeseen kahvin pariin, kun poliisit ilmaantuivat kertomaan uutisen. Järkytyin uutisesta, enkä aluksi tajunnut asiaa.

Suunnitelmiini tuli muutos poliisien lähdettyä. Käännyin ympäri ja painelin suoraan Jackalin tarhaan, nyt jos koskaan tarvitsin ruunaani. Ujuttauduin aidan välistä tarhan puolelle ja astelin keskemmäs tarhaa. Istahdin maahan, koukistin polvet ja painoin kasvoni polviani vasten. Jackal asteli luokseni, ikäänkuin se vaistoaisi mielialani. Se tuuppasi hellästi minua turvallaan ja ryhtyi laiduntamaan lähelläni. Mantakin oli asettunut aloilleen ja katseli meitä.