Twisti

/ Tänne kaikki Twistin hoitoturinat Mutta ite alotan tarinoimalla  tähän:


Istuskelin ihanassa kesäilmassa Spitin laitumella. Minulla oli päälläni lyhyet farkkushortsit sekä toppi. Spitti makasi vieressäni, pää sylissäni. Silittelin sen kiiltävää karvaa. Raukka oli ihan uupunut tästä lämmöstä. No ehkei sentään, olihan hevoseni sentään jonkin sortin aavikkohevonen. Tänään ajattelin kuitenkin ratsastaa Twistillä (onhan tämä sentään Twistin päikky). Silittelin vielä rakasta oripoikaani, ja nousin sitten ylös. Spitti nousi örähtäen ja tassutteli perässäni portille. ”No mikäs sinuun on tullut, kun tollalailla käyttäydyt?”, kysyin nauraen hevoseltani ja rapsutin sitä. Se hörisi minulle. ”Pöhelö, vaikka kuinka suloistelisit, niin minä silti hylkään sinut tänne”, nauroin ja katselin hölmöä hevostani silmiin. Puikkelehdin veräjän ali ja jätin Spitin oman onnensa nojaan. Se huusi perääni.

”Twistiii!” huusin laitumen portilta. Vastaan juoksi Sessa. ”Ei, et sinä”, sanoin nauraen ja tuuppasin Sessaa, jotta pääsisin laitumelle. Lähdin kävelemään laitumelle ja huutelin Twistiä. Sessa kipitti onnessaan perässäni ja välillä kaarsi eteeni, huomionkipeä kun oli. Kävelin eteenpäin laidunta ja repesin nauruun. Twisti ja Goldi leikkitappelemassa. Oikeasti, onko typerämpää näkyä kuin maailman kiltein hevonen hyppimässä pystyyn. ”Twistii, oletkos jo leikkinyt tarpeeksi?” kysyin nauruni lomasta. Twisti käänsi katseensa minuun, mutta jatkoi Goldin härnäämistä. ”Joo, eiköhän riitä”, sanoin ja menin kahden riitapukarin väliin. Goldi näykkäisi minua yrittäessään näykkäistä Twistiä. ”Hyi, tuhma polle, sanoin ja tuuppasin Goldin kauemmas. Se luimisti ja ravasi Sessan luo. ”No niin Twisti, mikäs suhun on mennyt, yleensä ootte niin kiltisti, ennemmin uskoisin, jos tuo Sessa riehuisi, mutta ethän sinä riehu”, mumisin ja laitoin Twistille riimun, ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti.

Sidoin Twistin ulos, ja hain harjapakin, suitset ja omat varsuteeni. Silitin kisua joka oli eksynyt satulahuoneeseen. ”Löytyykö hiiriä”, kysyin pehmeällä äänellä. ”Purr purrr”, oli kaikki mitä sain vastaukseksi. ”Pöhelö”,tokaisin ja lähdin raahaamaan tavaroitani ulos. Astuessani ovesta ulos kuulin tutun äänen: ”HÖRRR HÖRRR HÖRRR” ”Jaa, olet päättänyt palautua normaaliksi?” kysyin Twistiltä ja silittelin sen päätä. Se tuuppi minua kevyesti. ”Harjoitellaanpa vähän yhtä tuttua juttua”, mumisin ja vaihdoin Twistin riimun suitsiin. Laskin ohjat maahan ja siinäpä tamma sitten pysyikin. Otin harjan ja aloin harjata tammaa pitkin ja rahallisin vedoin. Valkoinen massu oli ihan kurainen. ”No mutta, mitäpä jos menisimme tänään uimaan?” Twisti hörisi vastaukseksi, niin kuin olisi muka ymmärtänyt kysymyksen.

Olin harjannut hevoseni läpikotaisin, enää harja ja häntä olivat vain harjaamatta. Jätin ne yleensä viimeiseksi, koska minusta on hauska tehdä Twistille uusia kampauksia. Tänään tyydyin jättämään hännän sellaisekseen. Mutta harjaan päätin tehdä sellaisia kivoja neliöitä. Otin kuminauha pussista muutaman nauhan ja aloin värkätä ruutukuviota. Twist nuokkui ja nautiskeli auringosta ja saamastaan huomiosta. Tovin kuluttua olin saanut väkerrettyä suhteellisen nätskän näköisen kuvion. ”Noniin tytteli, nyt mennään metsään”, sanoin ja laitoin roikkuvat ohjat hevosen kaulalle. Hyppäsin tammani selkään ja komensin: ”Matkaan, tahti on mars mars”.

Ravasimme metsäpolkua pitkin kohti uimamonttua. Metsän puut loivat ihanan viilentäviä varjoja, auringonpaisteen keskelle. Twistin pehmeät askeleet kuulostivat rauhoittavilta metsäpolulla. Viereisessä puussa tikka nakutteli puuta. Nostin laukan, ja Twisti alkoi laukata pehmeää laukkaansa. Eikä edes pitänyt kiirettä. Toisaalta omituista, kun olin tottunut siihen, että hevoseni ampaisisi täyttä laukkaa menemään niin kuin Spitti. Tämä tamma totteli kiltisti ja säilytti tasatahtisen laukan ja vasta kun maiskautin, se lähti liikkumaan nopeampaa.

Pian saavuimme montulle. Vesi näytti houkuttelevalta. Ripustin toppini erään ison männyn oksalle roikkumaan (laiska kun olin), jottei minun tarvitsisi nousta hevosen selästä. Käyskentelimme veden ääreen ja kahlasimme vähän matkaa. Tamma alkoi kuopia. ”Et kai vaan…” Ja olinkin jo vedessä. Tätä puolta tammasta en ollut tiennytkään. Katselin vierestä kun tammani piehtaroi rantavedessä. Se örisi iloisesti ja vaihtoi välillä kylkeä. Katselin tammaa happamana. Olin varmasti kaunis näky märissä shortseissani ja rintaliiveissäni. Hiuksetkin olivat märät ja lässähtäneet. Pian Twisti nousi neljälle jalalleen ja ravisteli vedet päälleni. Vaikka kuinka olisin halunnut olla hapan, en kyennyt siihen, sillä Twisti näytti niin typerältä tapittaessaan minua ja samalla rapsuttaen mahaansa takasellaan.

Twisti kahlasi perässäni syvemmälle ja kun vettä oli noin vyötäisiin, niin koitin hypätä hevosen selkään. Liu’uin kuitenkin toiseltapuolelta alas. Nousin nauraen ylös. ”Miksi olet niin liukas? Otetaanpa uusiksi..” mumisin ja hyppäsin hevosen selkään. Olin luiskahtaa toiselta puolelta veteen, mutta sain tarratuksi harjasta. Polskuttelimme reippaina ympäri monttua. Nousimme rantaan eripaikasta, kuin mistä olimme uimaan menneet. Nostin laukan ja laukkasimme rantavedessä niin, että vesi roiskui. Nautin täysin siemauksin ja ojensin käteni sivuille. Lähdimme kotiin päin. Olimme jo puolessa välissä ravaamassa, kun tajusin, että toppini jäi. Twistillä oli vielä virtaa, joten käänsin sen ympäri ja nostin ensin laukan, ja sitten kiitolaukan. Kiisimme metsän halki, eikä mennyt kauaakaan, kuin saavuimme sen puun luokse jossa.. Jossa lintu nokki sinistä toppiani. ”HUS POIS SIITÄ!”, huudahdin ja lintu lensi pois. Otin reikäisen toppini oksalta ja katselin sitä. ”Eikö reijät ole muotia nykyään?” kysyin Twistiltä ja sain örähdyksen vastaukseksi.

Kotimatkamme sujui mukavasti. Saavuimme talli pihaan. Voi ei, Crimis ja Max keskustelivat siellä. Tervehdin heitä reippaasti ja esittelin heille reikäistä toppiani. Twisti hörähti kummallekin tervehdyksen ja tuuppaisi Crimistä. Jutustelin siinä hetken ja lähdin lopulta nauraen harjauspaikalle. Selvitin tammani harjan ja vedin pölärillä lopun hevosesta puhtaaksi. ”Puhtoinen massu”, sanoin harjatessani Twistin massua ja hymyilin.

Voi nyt perhanan linnut :'D
Pirteetä kesämeininkiä, mikäs sen parempaa tähän aikaan vuodesta. On nuo meidän elukat kyllä ihan parhaita pöhelöitä!
Sujuvia lopetuksia on välistä vaikea keksiä tarinoille, mutta sinä kyllä onnistuit siinä. Muutenkin tekstisi on aina sujuvaa, sitä on helppo seurata eikä se kuulosta yhtään väkisin väännetyltä. Jes, hyvähyvä! Jatka vain samaan malliin.

Näin ihanan talvisessa pakkassäässä sitä saa kyllä hienoja ideoita. Selaillessani kännykällä nettikirpparia tallihuoneessa kahvikuppi kädessäni sain loistoajatuksen. Huomasin edullisen reen. No pitihän se sitten ostaa, eiköhän joku polleistani oppisi sitä vetämään. Aloittaisin kyllä kokeilun Twististä, se kun on niin lempeä neiti ja tuskin saisi mitään järjetöntä hepulia. Niinpä soitin myyjälle, joka sattuikin olevan juuri tänään ajamassa ohi tästä paikasta ja tarjoutui tuomaan reen tullessaan. Voiko näin hyvää tuuria ollakaan? Sitten hoksasin, että eihän minulla ole minkäänlaisia valjaita. Onnekseni olin ollut kilttinä ja sain joululahjaksi oikein mukavasti rahaa. Päätin lähteä heti valjaskauppaan. Lähdin niin kiireessä, että unohdin kahvikuppini pöydälle. Noh, saipahan Sulokin aamukahvia.

Valjaskauppa oli kyllä yksi pahimmista paikoista, sieltä kun voisi ostaa vaikka kaiken. Mukaani tarttui ihanien ruskeiden valjaiden lisäksi muutama harja, uudet ratsastushousut sekä ylisöpö vaaleanpunainen varsariimu. Katsoin summaa hieman järkyttyneenä. Hups. Lohdutin itseäni sillä, että eniten maksoivat valjaat, joita eniten tarvitsin. Myyjä oli kyllä mukava, kun antoi vähän alennusta, mutta summa oli silti kyllä aika hurja.

Palasin tallille hymyssä suin, kamala summa oli unohtunut heti autoon astuessa, kun aloin miettiä iloisia rekiretkiä. Rekikin tulisi aivan tuota pikaa. Parkkeerasin Ladani hukkasuon pihaan ja aloin raahata ostosläjää sisälle talliin. Tänään en onneksi liukastunut. Tervehdin kaikkia vastaantulijoita melkeinpä yli-innokkaasti ja osalle selitin, että hommasin reen. ”Näköjään vähän muutakin”, Crimis sanoi naurahtaen.

Tovin kuluttua puhelimeni soi. Siellä oli se rekityyppi. Hän kysyi tarkempia ajo-ohjeita isolta tieltä. Neuvoin miestä ja pian hän olikin jo pihassa. Mies oli iloinen, ettei reki tullut vain kukka-astiaksi, vaan että se pääsisi vielä monille retkille. Kiittelin miestä kovasti, reki oli nimittäin tosi hyvässä kunnossa ja vielä pihaan asti tuotuna. Veimme reen sellaiseen paikkaan, jossa se ei olisi tiellä. Kiitin vielä miestä ja hän jatkoi matkaansa. Minä kipitin heti takaisin reen luo napsimaan kuvia kännykkääni. Käväisin myös päärakennuksen sisällä ilmoittamassa, että reki on minun, ettei sitä vain vahingossa vietäisi roskikseen. Höpsö minä.

Iloisena pompin Twistin aitauksen luo. Dalia oli heti uteliaana tarhan portilla. Huusin Twistiä, joka onnesta sekaisin laukkasi portille, kun tajusi, että en ollutkaan vain hakemassa sitä sisälle tai viemässä ulos. Twisti on ollut Keillä ratsutuksessa, joten itse en ole pahemmin sen kanssa touhunnut. ”Noniin tyttöseni, tänään meillä onkin jännä päivä. Puetaan sinulle valjaat!” hihkuin Twistille, joka vain hörisi innoissaan Twistimäiseen tapaansa. Talutin Twistin talliin, jossa sidoin sen käytävälle.

”Hmm… Minnekäs tämä tulee?” mumisin pyörittäessäni valjasläjää. Siitä oli jo aikaa kun olin viimeksi hevosen valjastanut. Samassa Kei tuli katselemaan kulmat kurtussa touhujani. ”Ai moi Kei, mä tässä koitan valjastaa Twistiä. Ostin hienon reen tuossa äskön” selitin ja koitin samalla saada läjästä jotain tolkkua. ”Ahaa, Twististä tuleekin näköjään kunnon monitoimipolle”, Kei sanoi ja tarjoutui auttamaan.

Lopulta saimme kuin saimmekin Twistille valjaat. ”No niin, nyt sinun pitäisi vain oppia jolkuttelemaan niin, että minä olen sinun takanasi”, selitin Twistille, joka vain hörähti vastaukseksi. Kei lähti jatkamaan omia hommiaan. Kiitin miestä ja aloin pohdiskella, että mitenkäs nyt sitten. Muistin, että Twistihän osaa kävellä itsekseenkin pihassa. Avasin tallin oven ja sen jälkeen irroitin Twistin ja siirryin sen taakse. ”Noniin, menehän ulos”, kehotin Twistiä eteenpäin ja maiskautin. Twisti käveli kiltisti ovelle asti, mutta sitten se vain pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua surullisesti. ”Etkö sinä tulekaan ulos?” se näytti kysyvän. ”Tulen tulen, roikunhan perässäsi”, vastasin. Kevin sattui ovelle vähän hölmistyneenä: ”Ööh, voinko auttaa?” ”Joo, oisko sulla vähän aikaa talutella Twistiä tossa pihassa, koitan opettaa sen vetämään rekeä, jonka tuossa äskön ostin”, selitin nauraen. ”Joo, toki”, Kevin vastasi nauraen ja tarttui Twistin ohjiin.

Oo kuinka päheetä, eihän me sitä nyt roskiin <3 Saadaanko me muutkin joskus lainata sun rekeä, sovitusti tietenkin? Nyt kun lunta alkaa olemaan kivasti, niin olisi huippua päästä itsekin rekireissulle! Herkku sopisi niin hyvin reen eteen, oih.. Pitääkin kysyä Thomasin mielipidettä asiaan. 

Noh, saipahan Sulokin aamukahvia. Mä en vaan ymmärrä tätä katinronttia..

Kiva tarina jälleen; sujuvaa tekstiä ja luonnolliset kappalejaot. Jes, hyvää työtä. Ja ai että mä tykkään Twististä.

Joo, tottakai saa rekeä lainailla

Makasin aamukoomassa sängylläni ja selailin Instagramia. Huokailin syvään katsellessani, kuinka hienolta jotkut saivatkaan hevoset näyttämään kuvissa. Sitten törmäsin lännenratsastusvideoon: tynnyrinkiertoa. Vitsi miten hienolta se näyttikään. Siitä sainkin idean, mitä jos koittaisin itsekin. Nousin ylös, hain aamukahvini ja möngin varastoon. Muistaakseni Twistin mukana olin saanut jonkinlaisen "esiintymisasun". Ja sieltä perältähän ne löytyivätkin, heti Spitin varsakamojen vierestä. ”Esiintymisasuun” kuului turkoosi satulahuopa ja rintaremmi turkooseilla hapsuilla. Satula ja suitset minulla onkin jo käytössäni. Turkoosit jalkasuojat olivat harmillisesti haurastuneet kelvottomiksi, mutta eiköhän näillä muilla varusteilla jo tunnelmaan pääsisi.

Pyörin tallilla mietteissäni. Mistähän löytäisin tynnyreitä. Jossain olin joskus nähnyt joitain muovisia rännien alla vettä keräämässä, mutta nyt en löydä niitä mistään. Huomasin Thomasin maalaamassa talon seinää, joten päätin mennä kysymään häneltä. Hän tiesi kuin tiesikin niiden olinpaikan. Sain lainata tynnyreitä, kunhan käytön jälkeen veisin ne rännien alle, jotta sadevettä voitaisiin taas käyttää hyödyksi. Tynnyrit kun olivat remontin tai talvenjäljiltä unohtuneet varastoon. Kipitin tynnyreiden luo ja aloin kierittää niitä kentänsuuntaan. Toki kierittäminen ei ollut niin helppoa kuin kuulin, ainakaan silloin kun yritti kierittää kolmea tynnyriä kerralla. Siispä kieritin ne yksi kerrallaan kentän laidalle.

Twisti tuli tavalliseen tapaansa minua aidalle vastaan höristen. Etsin katseellani Khalia, jonka bongasin makoilemasta olemattoman pusikon vierestä, todennäköisesti oksa suussaan. Kävin katsomassa, että nukkuiko Khal vai ähkyilikö se. Onnekseni se vain nukkui ja nautti auringosta. Siispä otin Twistin ja vein sen harjauspaikalle.

Twisti tepasteli innokkaana, kun sai tutut lännenratsastusvarusteet päällensä. Se näytti niin ylpeältä itsestään. ”Olet sinä hieno tyttö”, sanoin ja rapsutin Twistiä korvan takaa. Talutin sen kentälle, lasin sen ohjat maahan ja kierittelin sitten tynnyrit suurin piirtein oikeisiin kohtiin. Twisti seisoi kuuliaisesti paikoillaan. Olin iloinen, että se osasi vieläkin seistä paikoillaan, kun sen ohjat laskee maahan.

Hyppäsin Twistin selkään ja mietin mielessäni, että mikä tynnyri se pitikään kiertää ensin. Sitten laitoin Twistin matkaan. Menimme muutaman kerran tynnyreiden ympäri käyntiä alkulämmittelyksi. Sitten mentiinkin jo täysiä. Twisti laukkasi innoissaan kohti tynnyreitä. En voinut kuin nauraa kyydissä, kun Twisti koitti viilettää niin lujaa kuin pienistä jaloistaan pääsi. Se luuli menevänsä ihan hurjaa vauhtia, vaikka todellisuudessa me vasta laukkasimme. Tynnyreille emme muistaneet aluksi hidastaa, joten ne kierrettiin melko kaukaa.



Muutaman kerran jälkeen meni jo paremmin. Twistikin kykeni jo menemään kiitolaukkaa pienillä jaloillaan ja hidastamaan sen verran mutkissa, ettei tynnyrin ja meidän väliin jäänyt yli puolta metriä. Nauroin katketakseni, niin hauskaa vaihtelua tämä oli. ”Näyttää hauskalta”, kuulin tutun äänen sanovan portilla. ”Tämä onkin”, vastasin nauraen Sussulle. ”Haluatko koittaa?” kysäisin sitten. ”No joo, miksei”, Sussu vastasi. Vaihdoimme ratsastajaa ja neuvoin sitten Sussulle, että mikä tynnyri kierretään missäkin järjestyksessä. Toki en ollut itsekään täysin varma, että teinkö oikein. Ja niin Sussu lähti matkaan. Sussuakin alkoi naurattaa. ”Tätä pitää koittaa joskus Smoukilla tai Jackalilla”, Sussu sanoi.

Oi, vaihtelu virkistää! Ja turkoosi näyttää todella hyvältä Twistillä. Ihanan värikäs ja vauhdikas kuva, hyvää työtä.

Pikkuriikkisiä korjauksia

Pilkun sijaan mieluummin kaksoispiste:
Siitä sainkin idean: mitä jos koittaisin itsekin.

Koska kerrot tarinaa menneessä aikamuodossa, pidä aikamuoto koko ajan menneessä. Esimerkiksi tässä:
Satula ja suitset minulla olivatkin jo käytössäni.

Kysymysmerkki:
Mistähän löytäisin tynnyreitä?

---

Suosikkikohta:
Toki kierittäminen ei ollut niin helppoa kuin kuulin, ainakaan silloin kun yritti kierittää kolmea tynnyriä kerralla.

Hölmö.

Twisti on kyllä niin suloinen tapaus ja ihan syystäkin ylpeä itsestään. Haluan kyllä nähdä Smoukinkin tynnyreitä kiertämässä - Sussu, do it!

26.11.2018

" />

Katselin villisti laitumella juoksentelevaa poikaani. Se oli kuin villivarsa, juoksi ja pukitteli. Sen harja ja karva kiiltelivät auringossa. Oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Lunta ei ollut vielä satanut, ja maa melkein vihersi, vaikka oli jo marraskuu. Kuulin takaani Chain äänen:
”Hei Kirstu, voisitko sä keksiä jotain tekemistä, mulla on tylsää”. Käännyin ympäri ja vastasin iloisesti:
”Tottakai, mitä sä haluaisit tehdä?”
”Sun piti keksiä”, Chai vastasi suu mutrussa ja muka vihaisena, mutta nauroi sitten.
”No okei, jos mä vaikka koitan opettaa sua ratsastamaan?” ehdotin.
”Ai tuolla?!” Chai kysyi järkyttyneenä osoittaen laitumella riehuvaa Spittiä.
”Ei, kun Khalilla”, vastasin niin kuin olisin ollut tosissani. Chain ilme järkyttyi entisestään. ”Ei vaan. Sä saat ratsastaa Twistillä. Se on tosi kiltti” sanoin iloisesti. Chai huokaisi kovaan ääneen helpotuksesta ja me lähdimme yhdessä valmistelemaan Twistiä.

”Cool, tuleeko musta nyt, joku lännen sankari?” Chai kysyi innoissaan nähdessään lännensatulan.
”No miksei”, vastasin nauraen. Minulla on yleensä tapana raahata kaikki kamat ensin hevosen luo ja sitten vasta aloittaa harjaus. Harjasimme Twistiä yhdessä.
”Ääh, miten tästä saa ikinä selvän”, Chai ähki Twistin harjan kanssa.
”Ei siitä saakkaan”, vastasin nauraen. ”Jos onnistut, niin kerro mullekkin” jatkoin. Näin kuinka Chain päässä alkoi raksuttaa.
”Tähän tarvittais joku hieno keksintö, jolla sais tän hiukset suoraksi vaan sanomalla simsalabim”, Chai oli ihan innoissaan asiasta ja juttelimmekin siitä koko loppuharjauksen ajan. Chai halusi ihan välttämättä tehdä Twistin harjaan solmun, katsoakseen olisiko harja sitten ratsastuksen jälkeen selvä.

Chai talutti Twistiä kentälle, ja Twistin kävellessä solmu sen harjassa aukesi. ”No voihan pylly”, kuulin Chain mumisevan.
”Nouse vaikka tässä sen selkään”, sanoin ja siirryin pitelemään Twistiä. Eihän Twisti siitä mihinkään liikkuisi, mutta ehkä se vähentäisi Chain jännitystä.
”Tää satula tuntuu oudolta”, Chai totesi.
”Menet nyt vaan siihen länkkäri fiilikseen niin ei tunnu enää”, sanoin nauraen. Länkkärifiilikseen Chai taisi mennäkin. Jossain vaiheessa ratsastusta Chai kysyi:
”Oisko sulla lassoa, voisin lassota jotain?”
”Ei oo, mut ota vaikka tää riimunnaru ja sido se siihen tattiin niin voit kuvitella, että sulla on joku lehmä mukana”, nauroin kuinka hyvin Chai oli mukana tässä länkkärihommassa. Chai pysähtyi ja sitoi narun satulaansa.
”Tää on semmone lehmä mil on ne isot sarvet, niin mun pitää nyt kulkea ihan rauhassa”. ”Selevä”, vastasin: ”Mennään sitten käyntiä”.

26.11.2018

Spitti on niin komea! Sillä alkaakin olemaan ihailtavan kokoinen kuvagalleria.

Sanoisiko Chai "voihan pylly"? Voin hyvin kuvitella sen Kirstun suuhun, mutta en ehkä Chain. Muiden hahmot eivät välttämättä puhu samalla tavalla kuin omasi, siihen voisi kiinnittää hitusen huomiota. Toisaalta taas tämä line istuu mun silmään hyvin Chaille:

”Tää satula tuntuu oudolta”, Chai totesi.

Chain käytöksestä olet kyllä mielestäni saanut hyvin kiinni. Chai innostuu ja on täysillä mukana. Hauskaa, että Chai pääsi kokeilemaan myös Twistiä ja lännensatulaa!