Uusia tuttavuuksia

First topic message reminder :

Ajelin rauhallisesti tallipihalle, sillä perässäni oli kuljetusvaunu. Kumma kyllä tämä ladan rämä jaksoi vetää perässään vaunua. Pysäytin auton varovaisesti pihaan. Viimeinkin perillä. Mitähän uusi tammani pitää tästä paikasta, luulen että se viihtyy Sessan kanssa oikein mainiosti. Sammutin auton ja laitoin avaimen taskuuni. Sitten avasin auton oven ja nousin ulos autosta. "Ah, ihanaa olla taas täällä". Astelin kuljetuskopin luo. Menin sivuovesta sisään ja tervehdin uutta ystävääni. "Heippa Twist, miten matkasi sujui?", tamma tuijotti minua lempeästi sinisilmillään. "Päästetäänpä sinut tutustumaan ympäristöösi", sanoin ja poistuin kopin taakse ja aloin avata kopin takaosaa (joo mulla taas sanat hukassa ). "Äh, tämä on jumissa..", jupisin ja koitin vääntää lukitusta auki.

Katselin muita hymyillen. "Minäpäs häippäsen Jackalin pariin" heitin väliin ja lähdin tallihuoneesta. Nappasin kypärän, hevoseni suitset ja harjapakin matkan varrelta mukaani ja kuskasin tavarat harjauspaikalle. Nappasin riimunnarun mukaani ja kävelin kohti hevoseni aitausta hyräillen samalla itsekseni. Jackal ravaili pitkin aidan viertä, nakellen päätään ja välillä takamustaan. "Hei taas murunen" lepertelin ruunalle ujuttaen itseni samalla aitaukseen. "Mennäänkös lenkille?" kysäisin ja katselin hevosen machoilua. "Taidankin saada aikamoisen kyydin tänään.. mennäänkös?" naurahdin ja nappasin hevosen riimusta kiinni. Kiinnitin narun siihen ja ruuna lähtikin astelemaan reippain askelin vierelläni kohti harjauspaikkaa.

Kiinnitin hevoseni ja ryhdyin harjailemaan sitä pitkin vedoin. "Hmm, ihme ettet oo pahemmin piehtaroinu" mutisin hevoselle, joka välillä vilkuili suuntaani. "Mennäänkin tänään vaihteeksi ilman satulaa, mitäs sanot?" kysäisin hevoselta, joka vain tuhahti vastaukseksi.

"Haha, no kai hän saa sitten olla Sulo", totesin tyytyväisenä ja otin Maxin tarjoaman kahvin vastaan. Kyllä Maxilla oli niin suloinen hymy! Älä nyt punastele, hölmö, sätin itseäni mielessäni ja koitin hymyillä Maxille kuin ihmiset normaalisti. En silti voinut mitään sille, että sydämeni alkoi pamppailemaan yhä lujempaa, kun mies istahti viereeni pienelle sohvalle hymy korvissa. "Voi Kirstu, kyllä kahvi pitäisi juoda tummana, ei ihan mustana mut melkein", voivottelin pudistellen päätäni vilkaistessani Kirstun kuppiin.

"Mutta hei ihmiset, lähettäiskö porukalla ratsastamaan? Vai ootteko te liikuttanu heppasenne jo?" heitin ilmoille ehdotuksen. "Mä ajattelin liikuttaa Amigon ainakin tässä kohtapuoliin."

"Voi juukelispuukelis, mennään! En vain tiedä et liikuttaisinko Spitin vaiko Twistin.. Mut hei entä jos mentäs uittaa heppoja, tos lähelhän on se lampi?" Minulle iski puheripuli ja sanoja vain virtasi ulos suustani solkenaan. Katseeni lipui Jerryn, Crimiksen ja Maxin välillä. Hymyilin leveästi ja siemailin kahviani odotellen muiden vastausta.

Hymyilin itsekseni ja kun kuulin Crimiksen kysymyksen, vastasin: "Kyllähän minä ainakin voisin Fenin liikuttaa". "Ja uiminen tai siis uittaminen käy kyllä minulle", jatkoin hymyillen. En vain voinut lopettaa hymyilemistä tässä seurassa. Join vielä loput kahvini ja asetin kupin pöydälle.

Kuuntelin kolmikon juttuja puolella korvalla, ajatukseni harhaili omilla teillään. Havahduin Crimiksen kysymykseen: "Kyllähän se käy. " Naurahdin ja katselin muita hymyillen.

Katselin Jackalia ja arvioin työni tulosta. "Oletpas komia" sanoin hymyillen ruunalle, joka tapitti minua ruskeilla silmillään. Jackalin musta karva kiilteli auringossa, olin myös letittänyt ruunan otsaharjan. "Nyt ei harjasikaan ole silmilläs" mutisin ja suukotin hevosen turpaa. Nappasin suitset käteeni ja tarjosin kuolaimia. Hevoseni oli ihmeen yhteistyöhaluinen ja sainkin suitset helposti sen päähän. Nykäisin kypärän päähäni ja irrotin ratsuni. "Tulehan" sanoin reippaasti hevoselle ja talutin sen korokkeen lähelle. Kapusin korokkeen päälle ja heilautin itseni hevosen selkään. Jackal olisi halunnut painella eteenpäin, mutta odotti kiltisti käskyäni. Suoristin selkäni ja otin ohjat kunnolla käteeni. Hevonen reagoi pohkeisiini ja lähti askeltamaan reipasta käyntiä.

"No eiköhän lähdetä", totesin juotuani kahvin ja nousin sohvalta. Nappasin kypäräni pöydältä, hain Amigon harjaämpärin ulos ja lähdin hakemaan oria tarhasta. Uittaminen ei ollutkaan tullut mieleeni, vaikka sää olikin mitä ihanteellisin siihen puuhaan.

// Life is too hard.

Lähdin itsekin hakemaan hevostani, tällä kertaa se olisi Spitti. "Poikaaa!", huusin aidan vierestä ja kullanhohtoinen mieheni laukkasi minua vastaan. "Hei poikaa", sanoin sille ja taputin sen kaulaa. Otin sen mustasta naruriimusta kiinni, ja lähdin taluttamaan sitä kohti harjauspaikkaa. Harjauspaikalle päästyäni tajusin, ettei minulla ollut narua. "Ai niin joo juu.. Noh, haetaan Twistin aidan vierestä naru", sanoin ja sain samalla hullun idean. Hyppäsin hevoseni selkään ja ohjasin sitä pohkeilla. "Mennään sitten vain käyntiä", jupisin ja annoin kevyesti pohkeita ratsulleni. Ratsuni oli ihan pihalla ja muutaman ympyrän jälkeen se lähti kävelemään kiltisti sinne minne halusinkin sen menevän. Narun kohdalla laskeuduin alas ja halasin hevostani. "Ah, En kuollut" jupisin hevosen kaulaa vasten. Nostin narun ja klipsautin sen kiinni. Sitten menimmekin harjauspaikalle, missä joitain näytti jo olevankin.

Otin muista mallia ja lähdin hakemaan Feniä. Otin sen karsinan pielestä narun ja teleporttasin aitaukselle (no ehken sentään). Feni katseli minua kuraisena korvat hörössä. "Senkin sottapytty!" huudahdin lempeällä äänellä ja nauroin. Feni lähti tulemaan luokseni. Olin ottamassa riimusta kiinni, kun se päättikin laukata toiseen päähän. "Aha, nytkö on hyvä aika leikkiä. No okei, ykskierros juostaan". Jätin narun portille ja lähdin juoksemaan hevosen perään. Feni tarkkaili minua ja kun käännyin ympäri, se juoksi perääni ja lopulta ohitseni. "Tuuppa ny nii mennään uimaan", nauroin ja juoksi portille Feni mukanani, otin narun ja laitoin sen hevosen riimuun. Feni koitti muka vähän nostella jalkojaan ja luimistella. Läpsäytin sitä kevyesti lavalle ja avasin portin. Kopsuttelimme tallipihaan harjauspaikalle.

Lähdin itsekkin hakemaan hevostani laitumelta. Kuskasin tarvittavat kamat harjauspaikalle valmiiksi ja askelsin kohti hevoseni laidunta, Marina olikin valmiina portilla. "Helou neitiseni", mumisin hevoselleni ja nappasin sen riimusta kiinni. Tamma nosteli päätään ja hörähti. "Noniin, mennäänpäs pulikoimaan", naurahdin kiinnittäen riimunnarun hevosen riimuun kiinni. "Mitähän tästäkin tulee.." mutisin hevoselle ja lähdin taluttamaan sitä kohti harjauspaikkaa. Suuri konimus asteli korvat höröllä vieressäni, välillä tuuppien päällään.

Kiinnitin hevoseni harjauspaikalle, nappasin harjan käteeni ja aloin harjailemaan tammaani pitkin vedoin.

Parkkeerasin Marinan ja Jerryn viereen. Sitaisin Spitin siihen ja hain tavarani. Aloin harjata Spittiä ja kysäisin siinä samalla Jerryltä: "Tykkääkös Marina uiskentelusta? Spitti ainakin on oikea vesipeto, varmaan syntynytkin vedessä". Spitti kuopaisi maata ja ojensi sitten turpaansa Marinaan päin. Se nuuskutteli äänekkäästi. "Rautoitu apina, nuuskuta vielä lisää niin Marina hukuttaa sinut uimassa", selitin hevoselleni nauraen.

Jackal pursusi energiaa, jouduin pidättelemään hevostani tosissaan. "Nooh, pojuseni, mikäs energiaötökkä sua on pistäny?" kysäisin hevoseltani naurahtaen. Haravoin katseellani ympäristöä. "Hmm.. ravataanpas pikku pätkä" mutisin ja annoin kevyesti pohkeita. Jackal ampaisi holtittomaan raviin. "Sooh!" toppuuttelin ja pidätin. Ruuna pärskähti ja nakkeli päätään mielenosoitukseksi, mutta tyytyi maltillisempaan raviin. "Noniin, nyt käyttäydyt jälleen kuin kunnon ratsu" höpötin hevoselle ja keskityin raviin.

Ohjasin ruunan vähän matkan päässä olevalle pellolle. Käänsin sitä ympyrälle ja nostin laukan. Muutaman ympyrän jälkeen, huomasin kuinka Jackal alkoi jälleen kuunnella minua. Ohjasin ruunan pois ympyrältä ja suuntasin pellon toiseen päähän. "Katotaanpas montako vaihetta sulta löytyy, kun takaisin päin mennään" naurahdin hidastaen ratsuni ensin raviin ja siitä käyntiin. Pellon päässä käänsin hevosen ja pysäytin sen. Kokosin ohjat, maiskautin ja annoin laukkapohkeet. Jackal lähti kuin ohjus, upotin sormeni sen harjaan ja nautin vauhdista.

Katselin Kirstun ja Spitin säätöä sivusilmällä. "Ei me pahemmin olla Marinan kans harrasteltu uinteja, ei varmaan oo tämä hempukka käyny koskaan veessä", naurahdin ja taputin tammaani. Vaihdoin harjan kaviokoukkuun ja putsailin hevosen kavioita. Marina ojensi turpansa Spittiä kohti ja päästi hörinää muistuttavan örähdyksen. Suoristauduin ja katselin hevostani. "Mitä tuo nyt oli?" kysyin naurahtaen hevoseltani ja siirryin toiselle puolen. "Voivoi sun kans", mutisin tammalle ja jatkoin kavioiden parissa.

En voinut muuta kuin revetä. "Aww, meillä taitaa olla heppapariskunta", sanoin nauruni lomasta. "Mietippä mimmosia lapsia näille tulisi", sanoin Jerrylle ja repesin kuvitellessani shiren ja akhal-teken varsoja. Spitti pärskähti ja jatkoi Marinalle tuhisemista. Vaihdoin harjani kaviokoukkuun ja kaapsuttelin liat pois kavioista.

Harjasin kurakerroksista Feniä joka näytti ihan tärähtäneeltä huiskutellessaan hännällä kärpäsiä pois. "Voi kiusaavatko ne kerpäset sinua?" kysäisin. Kuullessani jotain juttua shiren ja akhal-teken varsoista kysäisin: "Mitä, aiotteko teettää niillä varsoja?" Ilmeeni oli varmaan yhtä tärähtänyt kuin Fenillä.

"Voi Marina, hylkäätkö sä mut?" katsoin hevostani ja repesin itsekkin nauruun. "Mä en välttämättä halua ees kuvitella niitä vauvoja", sanoin Kirstulle nauruni lomasta. Vaihdoin koukun pääharjaan ja harjailin hevoseni päätä. "Vai oot sinä pöhkö menny rakastuun tuolla tavalla", hymähdin ja rapsutin Marinaa otsasta. Vilkaisin Maxin suuntaan ja repesin jälleen.

Repesin kuullessani Maxin kysymyksen. "No siis tottakai tehään!" vastasin leikilläni. "No okei, ei me tehä, meijän hepat vaa on nii rakastuneita", jatkoin sitten vielä nauraen. Siirryin selvittelemään Spitin harjaa ja häntää. Spitti oli siirtynyt nuuhkuttamaan omia ryntäitään. "No vooi, pelkäätkö että haiset liian hikiseltä Marinan makuun", kysyin hevoseltani lässyttäen ja repesin sitten jälleen. Kylläpäs talleilu onkin hauskaa.

Ratkesin nauruun kun kuulin, etteivät he teekkään varsoja. "O-heh-olenpas hah minä tolvana heheheheh", koitin sanoa nauruni lomasta. Hinkkasin Fenin kuraista karvaa vähän miten sattuun. Lopulta päädyin hinkkaamaan vain sen kohdan missä istuisin, sillä uimaanhan me olimme menossa. Siirryin kavioiden pariin. Feni potki jatkuvasti jaloillaan kärpäsiä. "Aiiiiiiii sssiiisissösössisöiö..!" huudahdin kun Feni tallasi jalalleni. "Kiitos nyt tuostakin, nostappa nyt se jalkasi pois" mumisin hevoselleni ja tarrasin sen takaseen, jotta saisin sen nopeammin jalaltani pois.

Siirryin itsekkin hevoseni harjan ja hännän pariin. "Melkonen tukkajumalatar oot", mumisin ja nypläsin takkuja auki. Marina käänsi päänsä minuun päin ja tuuppasi turvallaan. "Pöhkö", mutisin rapsuttaen tamman ylähuulta ja siirtyen sitten heppasen töpön pariin.

/Ops /

Huomatessani, miten machoilevalla päällä Amigo oli, päätin suorittaa harjauksen tarhassa. "Taitaa olla poitsulla kevättä rinnassa", sanoin orille, joka pyöri ja hyöri, kun yritin harjailla pölyjä sen lavoilta pois. "Pysys nyt paikallas, senkin hömelö", tiuskaisin aikani juostua hevosen perässä pehmeä harja kädessäni. "Pitää olla nätisti, pääset vähän vilvoittelemaan ja naisiakin tulee mukaan", höpöttelin Amigolle. Ori käänteli korviaan, kuunteli mitä puhuin sille.

Selvitettyäni Marinan hännän nappasin tamman suitset käteeni. "Noniin, neitiseni, olis näiden vuoro", höpötin tammalle samalla kun siirsin riimun sen kaulalle. "Nyt jos antasit sen turpas tännepäin, etkä nuuhkuttelis Spittiä kokoajan nii olis kaikki hyvin", lisäsin ja käänsin tamman pään itseeni päin. Pukaisin suitset hevoselle, joka alkoikin heti vätkytellä kuolaimiaan. Kiinnitin remmit ja taputin hevosen kaulaa.

Sain Spitin harjattua ja työnsin kuolaimia sen suuhun. Spitti tuhisi äänekkäästi ja puri hampaitaan yhteen. Päädyin kutittelemaan lapseni ikeniä. "Kutikutikuti, avaa sukku, sano aaa", jutustelin hevoselle. Se viimein päätti aukaista suunsa. Laitoin kuolaimet suuhun ja kiinnitin remmit. "Kutitus kaksikko valmiina matkaan!" ilmoitin muille olevani valmis.

Saatuani Amigolle suitset päähän nousin sen selkään jo tarhan portilla. Kuitenkin menisi häsläämiseksi muiden hevosten vierellä, kun Amigo nyt oli niin pirteällä päällä. Mutta eipä Annikaa ollut aikoihin näkynyt, enkä minä yksin saanut kovin usein ratsastettua kaikkia hevosiani. Energiaa patoutui etenkin oreille turhankin paljon aina ratsastuskertojen välissä, valitettavasti. "Ymmärrän sua, poikaseni", kuiskasin Amigolle, joka pärskähti vastaukseksi.

"Mites täällä, oottekos valmiita?" kyselin ratsastaessani tanssivaa käyntiä harjauspaikalle. Amigo nosti heti päänsä korkealle ja katseli muita hevosia sieraimet levällään. "Hölmö, ne on tuttuja kaikki", nauroin egoilevalle ratsulleni ja taputin sen kaulaa.

"Juuh, minä ainakin olen valmis", sanoin hevoseni selästä. Spitti nuuhkutti Marinan kylkeä ihan tohkeissaan. "Rauhoitu hömelö", sanoin ja ohjasin polleni vähän kauemmaksi Marinasta.

"Mäki oon valmis", sanoin ja pomppasin Fenin selkään. Feni oli pirteänä jo lähtemässä matkaan. "Odotappas nyt tyttöseni", jupisin sille ja koitin saada sen aisoihin.