Marina

Jäin tallinpihalle töröttämään ja katsomaan hevoskuljetusauton perään. Vieressäni seisoskeli uteliaasti ympärilleen vilkuileva kookas neiti, Fullmarin. Vilkaisin shirenhevostani ja taputin sen kaulaa. "Noniin, mussukka," lepertelin, "täällä sitä ollaan. Uudessa kodissa", selitin hevoselle, joka katseli minua ylähuuli lörpöttäen. Keräsin Marinan tavarat mukaani ja lähdin taluttamaan sotanorsuani tallin suuntaan. "Pääset hetkeksi karsinaasi, se on tuolla sisällä. Olet onnen tyttö, tiesitkös?", sepittelin samalla kun etenimme talliin. Avasin oven ja tömistelimme rauhallisesti sisään. Kuskasin tamman karsinaansa ja kävin viemässä tavarat satulahuoneeseen. Käppäilin takaisin hevoseni luo ja katselin sen touhailua. Fullmarin nuuhki joka nurkan karsinasta, lopulta kiinnittäen sitten huomionsa minuun. Se työnsi turpansa naamani lähelle ja hamusi poskeani. "Senkin pusumaakari", naurahdin ja työnsin hellästi hevosen turpaa kauemmas. Rapsuttelin tamman ylähuulta ja katselin ympärilleni. Talli oli kodikkaan viihtyisä, tai viihtyisän kodikas, kummin vain. "Mitäs me tänään tehtäisiin?" kyselin hevoselta ja keskityin rapsuttamiseen. Vastaukseksi sain kummallisen ölähdyksen. "Voisin näin aluksi puunata sut ja sitten voitaisiin käydä kävelylenkki, vai mitä?" höpötin kiinnittäen samalla riimunnarun Marinan riimuun. Talutin tamman ulos ja kiinnitin sen harjauspaikalle. Kävin noutamassa hevoseni harjapakin ja kipittelin takaisin pollen luo.

Nappasin pölärin pakista ja suin hevosen läpi. Oikeaa takasta lepuuttaen, päätä riiputtaen ja huuli lerputtaen tamma nautti saamastaan huomiosta. Vaihdoin pölärin harjaan, jolla harjasin hevosen jalat. "Tiesitkös, pullaseni, että jalkakarvasi eivät ole järin miellyttävät.." mutisin. "Ootko harkinnu sheivausta?" heittelin kuivia letkautuksia hevoselle, joka käänsi päätään niin että näki minut. Se hörähti pehmeästi. "Hm, leikkiähän se vain oli. Kyllä mä susta tykkään, jokasesta karvasta lähtien", hymähdin ja taputin hevosen lapaa. Saatuani hevosen jalat harjattua, vaihdoin kaviokoukkuun. "Ja nämä leipälapiot! Voi kamala.. ankarat murikat", hölpöttelin ja ahersin kavioiden kimpussa. "Onneksi sä et tajua tai osaa puhua," mumisin, "saisin kuulla kunniani ja varmasti saisin monta iskua näistä .." naurahdin ja "taputin" kaviota. Harjasin vielä Marinan pään ja tamma painoikin päätänsä harjaa vasten. Pidin harjaa sen otsaa vasten ja tamma liikutteli päätään ylös-alas. "Kutkuttaako?" kysäisin ja laskin harjan pois. Rapsutin ja silittelin vielä hevosen päätä ja irroitin sitten narun. Nykäisin hanskat käteeni ja katsoin tammaa. "Sitten ei temppuilla. Tämä on nyt meidän romanttinen kävelyretki, vai mitä?" kysäisin ja lähdin astelemaan hevosen kanssa metsätielle päin. "Okei, ei tämä nyt niin romanttista ole. Ihan heppa-omistaja-retki tää on" naurahdin itsekseni kun etenimme hevosen kanssa reissullemme.

Muutaman kilometrin jälkeen vilkaisin kännykkäni kelloa. "Hmm... Pysähdyppäs", mutisin ja pysäytin hevosen. Marina pysähtyi kiltisti ja katseli uteliaana ympärilleen. Otin napakan otteen hevosen harjasta ja toisella kädellä otin tukea pollen takamuksen päältä. Nousin käsieni varaan ja heilautin itseni kevyesti hevosen selkään. "Ilman kypärää ei saa ratsastaa, tiedän, mutta luotan suhun tammaseni", sanoin ja annoin pohkeita hevoselle. Fullmarin lähti löntystelemään eteenpäin. Minun oli helppo istua hevosen selässä, sillä tamma oli niin leveä ja jykevä rakenteeltaan. Annoin jälleen pohkeet ja maiskautin. Muutaman raviaskeleen otettuaan Marina nosti laukan. Tömistelimme tietä pitkin kuin mikäkin sotanorsu-ratsukko, kuitenkin hillitysti. Fullmarin osasi säilyttää sopivan tahdin, se ei turhia kiihytellyt eikä tehnyt äkkinäisiä liikkeitä. Pian kuitenkin hidastin tamman takaisin käyntiin ja käänsin sen takaisin tallin suuntaan. "Hyvä tyttö.. ", sanoin taputtaen sen kaulaa. Fullmarin pärskähti ja nyki päätään. Se tanssahteli kömpelösti ja taivutteli kaulaansa. "Spurtinko haluat?" kysäisin leikillä ja sain vastaukseksi oudon korinan. "Selvä.. varauduhan sitten siihen, että juoksetkin kunnolla", sanoin ja otin kunnollisen otteen riimunnarusta ja hevosen harjasta. Yllytin hevosen vauhtiin ja pian kiidimmekin tietä pitkin. Shiren suuret kaviot tömisivät jäistä tietä pitkin, luotin tammaani täysin. Fullmarin päästeli menemään kuin mikäkin kilpahevonen, hieman yli-iso sellainen. Hidastin hevostani ja taputin hevosen lapaa. Marina pärskähti tyytyväisenä. Kävelimme loppumatkan tallille.

Tallinpihassa harjasin hevoseni huolellisesti ja kuskasin tamman karsinaansa. Roudasin tavarat satulahuoneeseen ja kuskasin tammalle iltaruoan. Silittelin ja rapsuttelin tamman päätä ja kaulaa. Fullmarin nautiskeli heiniään ja huokaili tyytyväisenä. Lähdettyäni Fullmarinin luota, kiertelin paikkoja tallissa ja sen ympäristössä.


/Tönkköö, tönkköö, hoho.     Ja pahottelut noista hieman kuivista ja epä-inhimillisistä letkautteluista tuolla jossain. 

Ei tämä nyt niin tönköltä vaikuttanut.  :D
Ihanaa, että ollaan saatu noin erilainen hevonen tänne Hukkikseen. Tai no, ehkä mikään hevosistamme ei ole kovin tavallinen, nyt kun alkaa miettimään näitä kaiken maailman harvinaisuuksia pohjoisnorjanponista ja saddlebredistä lähtien.. Erilaisuus on rikkautta, joten sen suhteen me ollaan aika porvareita. Joo kukahan se nyt laukoo niitä kuivia vitsejä, hohhoijaa..

Tarinassasi on alusta loppuun ihanan kotoisa ja leppoisa meininki, jes! c:

/ Jospas sitä kirjottelis tännekkin jotain tarinan tynkää

Seisoskelin tallin oven edessä ja katselin mustaa, pölyistä moottoripyörääni. "Pitäs tuoki pestä..", tuhahdin Sulolle, jonka olin ottanut syliini ja haistelemaan kesäilmaa. Rapsuttelin kisua korvan takaa ja se alkoikin kehrätä hiukan kovaäänisesti. "No ohhoh! Kyllähän rukki hyrrää... ", naurahdin ja siirsin katseeni kissaan. "Viedäänpäs sut nukkuun tonne tallihuoneeseen, nii minä reippaana poikana pesasen ton bläkkärin", mutisin kissalle, käännyin ympäri ja suuntasin kulkuni tallihuoneeseen.

Jätin Sulon sohvalle, johon se käpertyikin nukkumaan. Kävelin moottoripyöräni luo kera vesiämpärin, sienen ja Marinan vanhan pyyhkeen, jota ei kuitenkaan ollut juurikaan käytetty. Huuhtelin hiekat pois pyörästä ja ryhdyin sitten jynssäämään sitä sienellä. Viheltelin samalla ja piankos olinkin saanut pyörän jynssättyä. Huuhtelin sen vielä ja kiillotin sitä pyyhkeellä. Uurastuksen jälkeen katselin työni tulosta. Musta pyörä kiilteli makosasti auringossa. Kyllä nyt kelpaa ajella .. tuumailin itsekseni ja lähdin viemään tavarat paikalleen. Hain samalla Marinan harjapakin harjauspaikalle ja nappasin riimunnarun matkaani.

Kävelin Marinan tarhalle ja pujautin itseni tarhaan. "Hempukkaaaa", huhuilin shireäni ja nostin käteni otsalle "lipaksi", sillä aurinko häikäisi silmiäni. Marina hirnahti ja ravata lönkytteli luokseni. "Helou leidi, mennäänkös paiskimaan töitä?" kysäisin hevoselta, joka tavoitteli huulillaan poskeani. Se nyökytteli päätään rivakasti ja katseli sitten minua lempeillä silmillään. "Mennäänpäs sitten, arvon neiti", naurahdin ja otin otteen tamman riimusta. Avasin portin ja piankos olimmekin matkalla harjauspaikalle. Marina asteli innokkaasti vierelläni, välillä pyrkien oikealle. "Noh, noh, tyttöseni. Sullahan taitaakin olla virtaa, vai?" kysäisin ja pidin napakasti tamman matkassani. "Ei me nyt lähetä harhaileen tonne, tällä hetkellä minä oon se niin sanottu ' the boss '. Tammaseni, sun pitäs tietää paikkas .." sanoin muka topakasti, mutta naurahdin kuitenkin kuivalle letkautukselleni. Kiinnitin riimunnarun riimuun ja ryhdyin harjailemaan hevostani. Marina ei tällä kertaa ummistanut silmiään, vaan katseli uteliaana touhailuani. "Mitäs sanot, jos letitettäs toi sun harjas, tehään susta rinsessa", höpöttelin samalla ja pian olinkin ahertamassa Marinan harjan parissa. "Tehään häntään .. eiku kakka! Sullahan on töpö. Hmm.. " tuhahdin ja keskityin lettien tekemiseen.

Talutin Marinan kentälle. Suljin kentän portin perässämme ja irroitin riimunnarun Marinan riimusta, pidin kuitenkin otteeni tamman riimussa. Jätin narun portin päälle roikkumaan ja talutin Marinan keskelle kenttää. "Noniin, neitiseni, nyt .. juokse!" murahdin päästäen irti tamman riimusta ja läpäytin kevyesti sitä lautaselle. Marina otti pari raviaskelta ja kääntyi sitten katsomaan minua hölmistyneenä. Se värisytteli sieraimiaan ja käänsi korvansa höröön. Se askelsi luokseni ja tuuppasi minua turvallaan. "Eijeijei .. ei näin, Marina, ei näin", tuhahdin ja otin otteen riimusta. Lähdin päättäväisesti taluttamaan kookasta hevosta ja ryhdyin hölkkäämään, Marina lönkytteli vieressäni. Kun shire ravasi vierelläni, irroitin otteeni riimusta. Hölkkäsin hetken verran hevosen vierellä ja alkoin jätättää itseäni jälkeen. Marina hidasti vauhtiaan, aikomuksenaan ilmeisesti pysähtyä. "Hus pois! Mene! Ärrrr murrr!" hätistin hevosta ja piankos se päästelikin pukkilaukkaa menemään.

Kun hevonen yritti rikkoa raville, liikahdin hieman sen suuntaan. Patisteltuani Marinaa hetkisen, se laukkaili automaattisesti kenttää ympäri. Se laski hetken päästä turpansa alas ja käänsi sisäkorvan minun suuntaani, tamman suukin näytti aukenevan. Käänsin kylkeni tamman suuntaan ja laskin katseeni maahan. Marina hidasti vauhtiaan ja lopulta pysähtyi vähän matkan päähän taakseni. En tiennyt mitä se teki, mutta hetken päästä kuulin sen askeleet takanani. Tamma laski turpansa olkapäälleni ja hengitti syvään. Se laski turpansa käteni luo ja nuuhki kättäni, pian kuitenkin sen turpa löytyi jälleen olaltani. Otin muutaman askeleen eteenpäin ja Marina seurasi perässäni. Kiersimme tällä tavalla kentän ympäri ja pyörimme ympyrää niin myötäpäivään kuin vastapäiväänkin. "Hyvä tyttö", mutisin ja pähkäilin mitä sitä seuraavaksi tekisi.

Nappasin taskusta herkkupalan ja annoin hevosen nuuhkia sitä. Siirryin Marinan vasemmalle puolelle ja siirsin käteni sen kaulan alapuolelle. Houkuttelin Marinan turpaa kohti herkkua ja liikutin sen kohti tamman etusia, Marina seurasi tarkkaavaisesti perässä. "Kumarra.. " sanoin avittaen hieman sitä siirtämään toisen etusen eteenpäin ja piankos se olikin nätisti kumartamassa. "Hyvä tyttö, hieno..", kehuin hevosta antaen herkun sille ja taputin sen kaulaa. Marina oikaisi itsensä, kun olin antanut luvan sille. Olimme toki harjoitelleet tätä temppua aiemminkin, tammalla oli vain ongelmia etusen oikomisen kanssa. "Hmm... Mitäs sitä sitten ... " tuumailin ja nappasin uuden herkun taskusta. Marina keskitti kaiken huomionsa minuun, edes tiellä menevä ratsukko ei herpaannuttanut sen keskittymistä. En ollut varma kuka siellä käpötteli menemään, enkä kyllä jaksanut kiinnittää mitään huomiota siihen. "Kokeillaanpas tätä..", sanoin tammalle ja vein käteni sen turvan alapuolelle.

Ohjasin Marinan päätä jälleen alas päin. Tamma laski päänsä alas ja minä kosketin kevyesti sen polvia. Marina laskeutui polvilleen ja siinä se nyt törötti takamus pystyssä. "Pysyppä siinä.. ", mutisin ja kapusin hevosen selkään. "Ylös!" komensin shireä ja piankos Marina seisoikin ylväänä. Kumarruin sen kaulalle ja tarjosin herkun. Korjasin asentoni ja annoin hevoselle pohkeita. Marina askelsi kentän aidan viertä keskittyneesti. Annoin jälleen pohkeita ja pian ravasimme kentän pitkää sivua. Ohjasin hevosta kehollani ja äänelläni, kohta laukkasimmekin pitkin poikin kenttää letit heiluen. Pysäytin shiren keskelle kenttää ja se kaarsi kaulansa. Taputin sen kaulaa ja kehuin sitä. Kosketin hevosen kyynärpäitä ja komensin: "Alas!" Marina asettui varovasti polvilleen ja myötäilin sen liikkeitä. Siirsin käteni sen pepun päälle ja painoin kevyesti. "Alas.. " mutisin ja tamma laski ahterinsakin alas. Hevosen asettuessa makaamaan, minä siirryin jalkojeni varaan. Nostin oikean jalkani Marinan yli ja istahdin hevosen vasemmalle puolelle risti-istuntaan. Marina kellahti kyljelleen ja tunki päänsä syliini. "Oot uskomaton tamma, hempukka .. tiesitkös? En mä mitään kilpureita kaipaa, ku mulla on tämmöne supernainen", lepertelin hevoselle ja silittelin samalla sen suurta päätä. "Ollaan vielä hetki tässä ja sitte mennään hoitamaan sut, vai mitä?" kysäisin mutisten ja sain vastaukseksi syvän huokauksen.

Parkkeerasin moottoripyöräni ja asetin kypäräni sarvelle. Askelsin reippaasti kohti Marinan karsinaa. Aurinko alkoi pikkuhiljaa näyttää säteitään ja ilma oli sopivan vilpoista. Hengittelin syysilmaa syvään ja avasin karsinan yläoven. "Huomenta hempukka", toivottelin shirelleni, joka työnsi päänsä ulos hörähtäen. "Nukkuikos neiti hyvin?" höpöttelin hevoselleni, riisuen samalla moottoripyöräkamppeeni tamman karsinan lähelle. "Aamupalanne, ma'am", sanoin kaataen aamukaurat tammalle. Marina alkoikin heti munttaamaan kauroja turpaansa. Naurahdin ja lähdin täyttämään hevosen juomakaukalon tarhaan. Saatuani homman hoidettua lähdin hakemaan Marinaa. Pukaisin hevoselle riimun päähän ja otin otteen riimusta, samalla avaten alaoven. "Noniin, neitokainen, mennäänpäs ulos. Ruoho on varmasti oikein herkkua aamukasteen kera", höpötin kohteliaasti ja lähdin taluttamaan hevosta. Se lönkytteli yllättävän reippaasti vierelläni. Avasin tarhan portin ja talutin tamman sinne. Suljin portin perässäni, käänsin tamman minuun päin ja irroitin otteeni riimusta. Marina katseli minua isoilla silmillään ja tuuppasi turvallaan. "Noniin, hempukka. Juoksehan kuin villivarsa", mutisin silittäen hevosen turpaa. Käännyin kannoillani ja lähdin putsaamaan shiren karsinaa.

Uhrasin kokonaisen tunnin siivous urakkaan ja lähdin sitten tallihuoneeseen keittämään kahvit. "Huomenta Sulo", tervehdin kissaa joka asteli tallissa vastaan. "Ruokitaanpas sut samalla", sanoin ja nappasin kissan matkaani. Katti kapusi olkapäälleni keikkumaan, samalla kun ähersin kahvin keittimen parissa. Sulo naukaisi pienesti ja ikään kuin pätkäisi poskeani tassullaan. "Heih, joojoo, ruokitaan sut nyt", naurahdin ja nappasin kissan ruokakupin lattialta ja mössöpussin laatikosta. Tyhjensin pussin kuppiin ja vilkaisin kissaa, joka edelleen keikkui olkapäälläni. "Laitetaas vähä maitoo tähän sekaan, mut ei kerrota kellekkään", mutisin kissalle ja kaadoin maitoa sekaan. Laskin kupin lattialle ja nostin kissan syömään. Kaadoin itselleni kupillisen kahvia ja istahdin sohvalle juomaan sitä. Vilkaisin kelloa kännykästäni ja pujautin kännyn takaisin taskuuni. Katselin kissan syömäpuuhia ja hörpin kahvini. Päätin lähteä hoitamaan hukkiksen muut heppaset ulos sekä putsailemaan karsinoita ja varusteita.

Urakan ansiosta aika oli edennyt hurjasti eteenpäin. Seuraava etappini olisikin Marinan liikutus, joten lähdinkin kuskailemaan tamman tavarat harjauspaikalle sekä hakemaan hevosen. Marina oli portilla vastassa ja lönkytteli reippaasti vierelläni. "Mitähän me tehtäis?" kysäisin hevoselta, sidoin sen kiinni ja ryhdyin harjaamaan sitä. Marina huokaisi syvään ja ummisti silmänsä - se vähät välitti mitä tehtäisiin, kunhan saisi kunnon harjauksen. Taputin tamman kaulaa nauraen. "Oot sä kyllä melkonen akka", naurahdin ja jatkoin harjaamista. Harjauksen jälkeen kääräisin pintelit shiren jalkaan sekä pukaisin suitset ja satulan. Kiskaisin kypärän päähäni, vapautin tamman riimusta ja lähdin taluttamaan hevosen kentälle. Jollakin oli jäänyt esteitä sinne, joten siinäpä olisi päivän hommamme.

Suljin kentän portin perässämme ja talutin shiren kentän keskelle. Asetin ohjat kaulalle ja heilautin itseni selkään. Kiristin vyön selästä käsin ja mittasin jalustinhihnat sopiviksi. "Noniiih, neitokainen, nyt mennään", kehotin hevosen liikkeelle ja otin sopivan otteen ohjista. Kiersimme kenttää käynnillä muutaman kerran niin myötäpäivään kuin vastapäiväänkin. Kokosin ohjat ja kehotin Marinan raviin. Marina pärskähti ja ravasi laiskasti eteenpäin. "Hei, nainen, mihin sun reippaus katos?" murahdin ja kehotin hevosen reippaampaan vauhtiin. Marina nosti laukan ja alkoi pikkuhiljaa kiinnostua esteistäkin. Ohjasin shiren matalalle okserille ja tamma hyppäsikin sen leikiten. "Hyyvä tyttö, testataanpas toi seuraava", mutisin hiljaa hevoselle, joka laukkasi tasaisesti kohti pystyestettä. Senkin hevonen ylitti hienosti. Hyppelimme esteitä kuin kengurut, tosin se oli hieman kömpelömmän näköistä menoa. "Käydäänpäs vetämässä vielä maastoralli, vai mitä?" virnistin itsekseni hevosen selässä, tamma oli selvästi innokkaampi ja täynnä virtaa edelleen. Ohjasin tamman käynnissä portille, avasin sen selästä käsin ja ohjasin hepan sitten kohti maastopolkua. Päästyämme pois tallipihan näköpiiristä, kokosin ohjat ja kannustin tamman laukkaan. Marina laukkasi täyttä höyryä eteenpäin. Sen kaviot kyntivät tietä ja maankappaleita sinkoilikin perässämme. Kumarruin matalammaksi tamman selässä ja yllytin hevosta enemmän. Marina löysi vielä yhden vaihteen ja se suorastaan liiti tietä pitkin. Hidastin tamman raviin ja ravasimme hetken aikaa. Lopulta pysäytin sen ja käännyimme takaisin tallin suuntaan. Olin pakahtua ylpeydestä, kun astelimme loppukäyntejä. "Oot kyllä melkonen mimmi, Marina, tiesitkös?" taputin shiren kaulaa ja hevonen pärskähti vastaukseksi.

Kyllä vaan vie abivuosi ihmeen paljon aikaa.. Kestää miljoona vuotta näitten kommenttien ja päivitysten kanssa :'D

Heinäkuun tarina:
Marina on niiiiin lutunen! Ja on ihana nähä että harrastat sen kanssa maastakäsittelyä, se tekee aina hyvää. Oon jopa pohtinut maastakäsittelyyn liittyviä kursseja tänne Hukkikseen, mutta saapa nähdä.
Tarinassasi oli ihanan leppoisa meininki, kuten sulla yleensäkin. Rentouttavaa lukea tällaisia tarinoita pitkän päivän jälkeen. Kiitos näistä c:

Suosikkirepla:
"eiku kakka, sullahan onkin töpö!"

Kommentoin toista asap.

Syyskuun tarina:
Johan sä oot ollu reipas, huhhuh. Olisinpa minäkin. Niin hienoa, että meillä on tällaisia ihmisiä tallilla.
Haluaisin muuten nähdä, miten shirerouvamme hyppii kuin kenguru.. :'D Ja Sulo on niin söpö - lämmittävää huomata, että sekin saa aina huomiota.
Äikkänatsina nipotan kuitenkin tällä kertaa siitä, että siivousurakka kirjoitetaan yhteen. Muuten sujuvaa tekstiä, hyvä!

Suosikkirepla:
"Oot sä kyllä melkonen akka"