Lunta ja pikkupakkasta

/Tein uuden, koska meni osaltani vähän sekavaksi "Luminen syyspäivä". Kaikki mukaan vaan ^^

Astelin bemarini luota kohti Jackalin karsinaa. Pakkanen nipisteli poskipäissäni. Huuh, olisi pitäny ottaa pipo... Tuumailin samalla kun kävelin tallipihalla. Sujautin autonavaimet takkini taskuun ja nykäisin lapaseni käteen. Aurinko paistoi ja sai lumen näyttämään taianomaiselta. Naamani meni väkisinkin virneeseen. Saavuin Jackalin karsinalle ja avasin yläoven. "Hei ukkoseni" sanoin hymyillen ja sain vastaukseksi pehmeän hörähdyksen. "Nukuitkos hyvin? Tänään mennäänkin vetämään kunnon hankilaukat" selitin ruunalleni ja nuuhki taskujani. Hevonen nosti turpansa kasvojeni korkeudelle ja puhalsi lämmintä ilmaa. "Voi sua höpsöä" naurahdin ja otin Jackalin riimun naulasta. Sujautin ne hevoseni päähän. Nappasin sinisen fleece-loimen ja sujahdin hevoseni karsinaan. Riisuin talliloimen ruunan yltä ja puin tarhaloimen sen ylle. Kiinnitin vyöt ja sujahdin karsinasta ulos. Viikkasin talliloimen ja laitoin sen paikalleen. Nappasin riimunnarun ja kiinnitin sen Jackalin riimuun. "Noniin ukko. Nyt pääset vähäksi aikaa ulos" sepittelin samalla avaten karsinan oven. Jackal asteli korvat höröllä ja ylväästi ulos karsinasta. Kimakka hirnahdus ja tanssahtelu alkoi. Se värisytteli sieraimiaan ja katseli ympärilleen. "Voi hömelö, tulehan" sanoin pehmeästi ja lähdin taluttamaan ruunaani sen tarhaan.

"Soita sit ku haluut lähtee. Mä meen mummille juomaan kahvia, et älä ihan parin tunnin päästä kuitenkaa soita!" Reetta virnisteli ratista. Kyllä minä Reetan mummon tunsin, varsinainen räpätäti. Ei, mukavaa seuraahan se oli, ja osasi muuten leipoa. Vesi herahti kielelleni ajatellessa niitä kaikkia leivonnaisia...
"Joo joo, kyl mä sulle pullan tuon", Reetta virnisti, kuin lukien ajatukseni.
"Juu, moikka!" hihittelin ja painoin suukon tuon poskelle. Loikkasin ulos autosta, ja paukautin oven perässäni. Suunnistin hetimiten Tumpin karsinalle, aikeissani päästää ori pihalle.

"Soo! Hei, prrt, raaauha...." roikuin narussa orin säikähtäessä päälle käynyttä lumihiutaletta, ja hieman liukasta kohtaa. "Hoo.... Prrt, soo.." mutisin lisää, ja yritin taiteilla tarhalle niin, etten itse luiskahtaisi kumoon.

Avasin Jackalin tarhan portin ja tepastelin kera hevoseni sinne. Käänsin hevosen itseeni päin ja pidin porttia kiinni. "Noniin, älähän liikaa riehu" sanoin irroittaen samalla narua sen riimusta. Jackal pärskähti ja ampaisi ravilla keskemmälle tarhaa. "Äh, unohdin ottaa lämpimän veden mukaan..." mutisin itsekseni luikahtaen pois tarhasta ja sulkien portin perässäni. Lähdin luikastelemaan kohti Jackalin karsinaa ja huomasin nuoren naisen taluttavan hevosta. Ompas liukkaan näköistä menoa.. tuumailin ja katselin paria hetken. "Tervehdys" sanoin pirteästi osuessani heidän kohdalle. En kuitenkaan jäänyt rupattelemaan, sillä piti hakea vettä. Kipitin karsinalle ja otin ämpärin, johon kävin laskemassa vettä. Hmm.. tarvitseekohan nuokin vettä.. Pohdin itsekseni ja päätin reippaasti ottaa myöskin toisen ämpärin. Lähdin tallustelemaan varovaisin askelin takaisin tarhojen suuntaan. "Hiljaa hyvä tulee..." mutisin. Tepasteltuani tarhoille, muutaman liukastumisepisodin jälkeen, laskin Jackalin ämpärin sen tarhan portin kohdalle. Kävelin toiselle tarhalle ja hymyilin. "Toin tännekki lämmintä vettä, ihan vaan varmuuden vuoksi" sanoin laskien ämpärin maahan. "Mä oon muuten Susanna, tutummin Sussu. Omistan tuon mustan hannoverilaisen, Jackalin" esittelin itseni osoittaen samalla villinä ravailevan ruunan suuntaan.

Pääsimme ehjinä tarhaan, jossa Tumppi sitten ensin mukamas-coolina käveli, mutta sai sitten hirveän talvienergiakohtauksen, ja lähti rallittamaan. Pukkilaukka ei oikein ravihevoselta sujunut, mutta yritys oli kova. Niin kuin vauhtikin.

"Kiitti!" hymyilin jonkun tuodessa vettä tarhalle.
"Mä oon Emilia, ja mun nimissä toi yks tuolla on", virnistin, ja vilkaisin Tumpin tarhaan.

Katselin Emilian hevosen touhailua hymyillen. "Oikein komea polle on kyllä" sanoin ja vilkaisin sitten Jackalin tarhan suuntaan ja hoksasin vesiämpärin olevan tällä puolen tarhaa. "Minäpäs menen jatkamaan touhailujani" sanoin hymyillen ja suuntasin kulkuni hevoseni luo. Ilman pyllähtelyjä pääsin kuin pääsinkin Jackalin tarhalle ja nostin ämpärin maasta. Ujuttauduin portista ja asettelin ämpärin tukevasti hevosen tarhaan. Ruuna ravasikin letkeästi luokseni ja pärskähteli. Se tunki turpansa veteen ja rupesi pelleilemään vedellä. "Oot kyllä ihan vauva, eikö äitis oo opettanu miten juodaan.." mumisin ja silittelin hevosen kaulaa. "Käyn siivoilemassa sun yölliset sotkut ja myöhemmin mennään tekemään maastolenkki" selittelin typeränä hevoselle, joka edelleen pelleili vedellä. Lähdin Jackalin luota kohti ulkokarsinoita.

Koukkasin mukaani siivousvälineet ja ryhdyin karsinanputsausurakkaan hyräillen monenmoisia lauluja.

Vilkaisin Tumpin karsinaan, ja totesin ettei siivottavaa ollut. //töksistä..

Saatuani siivousurakan valmiiksi katsoin kelloa kännykästäni. En vielä viitsinyt hakea Jackalia harjattavaksi, joten suuntasin kulkuni talliin. .. Muutaman liukastelun jälkeen saavuin tallin ovelle. Kopauttelin enimmät lumet kengistäni ja astuin sisälle. Suuntasin kulkuni varustehuoneeseen ja ryhdyin järkkäilemään Jackalin varusteita pohtien samalla mitä kaikkea tekisin tänään hevosen kanssa.

Tassuttelin kohti tallia, ja suuntasin kulkuni satulahuoneeseen. Katselin satularivejä sekä suitsia, ja katselin pitkään Tumpin ajovermeitä. Ne olivat kokeneet kovia, yhden tallipalon, ja monta vuotta. Silti ne olivat ehjät ja moitteettomat. Orin kasvattaja oli ollut tarkka välineistään.

En ollut kuullut Emilian tuloa, niin ahkerasti suunnittelin päivän ratsastusretkeä. Sain varusteet jonkinlaiseen ojennukseen ja käännyin ympäri aikeissa lähteä hakemaan hevosta pikkuhiljaa tarhasta. "Ohho! En huomannut tuloasi" naurahdin säpsähdyksen jälkeen. "Olin ihan omissa ajatuksissani" lisäsin hymyillen.

/Tökstöks..

"Etpä oo ainoo joka oli omissa maailmoissaan", hymähdin, ja kävelin Tumpin satulan luokse. Kulahtanut se oli kuin mikä, mutta ehjä (ainakin suurin piirtein), ja oikein passeli.

Katselin hetken ajan Emilian touhailua ja päätinkin sitten lähteä hakemaan hevoseni. Nappasin varusteet ja harjapakin matkaani ja lähdin tassuttelemaan pois. Jätin varusteet harjauspaikalle ja käpöttelin Jackalin tarhalle. Ruuna odotteli kiltisti portin luona ja tervehdin hevosta. Silitin sen päätä ja kaivelin takin taskusta porkkanan palan sille. Hevonen veteli sen hetkessä turpaansa ja naurahdin. "Tulehan, ahmatti" sanoin maiskauttaen ja taluttaen hevosen ulos portista harjauspaikalle.

Painelin itse Tumpin tarhalle, ja katselin riehuvaa oria hymyillen. Mitäs sitä voisi tehdä...? Näin Sussun hevosensa luona, ja juoksin sinne.
"Mitä sä meinasit tehä, tai siis jos haluaisit ratsastaa mun kaa? Vaikka maastossa tai jossai?" hymyilin.

Hätkähdin ja katsahdin Emiliaan, olin juuri putsailemassa Jackalin kavioita. Laskin hevosen oikean puoleisen etusen maahan ja suoristauduin. Siirryin takasen vierelle ja hymyilin Emilialle. "Olin juuri aikeissa lähtä maastoileen, tokihan seura kelpaa" sanoin pirteästi ja nappasin Jackalin takasesta kiinni, hevonen kun oli sen valmiiksi nostanut. Putsasin kavion ja laskin jalan maahan. Taputin ruunan lautasta kevyesti ja siirryin harjailemaan päätä. "Kiirettä meillä ei sitte oo, joten hyvin ehit mukaan" lisäsin vielä ja rapsutin ruunan turpaa.

"Oi! Kiva!" totesin. "No, mä käyn sit varmaa ton Tumpin pistämäs kuntoon", hymyilin, ja peräännyin Tumpin tarhalle.
//sori lyhyttä//

Nyökkäsin hymyillen ja jäin rapsuttelemaan Jackalia. "Saadaankin seuraa, muistahan käyttäytyä kunnolla" mutisin hevoselle. Lämmittelin välissä kuolaimia ja jatkoin välillä hevosen rapsuttelua.

/Eips mitään. Lyhyttä sitä tulee mullaki

Nappasin Tumpin mukaani, ja raahasin sen karsinaansa. Aloin harjailemaan oria, ja naureskelin lämppärin hölmölle ilmeelle.

Rapsuttelin Jackalia sään kohdalta, ruuna nostelikin ylähuultaan ja vätkytti suutaan. "Voisin alkaa pikkuhiljaa varustamaan sinua" mutisin ja nappasin suitset käteeni. Lämmittelin kuolaimia vielä vähäsen ja tarjosin niitä hevoselle. Saatuani suitset ruunan päähän, siirryin ahertamaan satulan pariin.

Kun olin valmis harjauksen kanssa, hain Tumpin varusteet. Kastelin kylmät kuolaimet lämpimällä vedellä, ja kuivasin ne sitten hyvin. Varustin orin nopeasti, ja puin sitten itsekin ratsastusvermeet päälle.

Saatuani Jackalin ja itseni valmiiksi, talutin ruunan Emilian ja Tumpin luo. "Olettekos te valmiita?" kysäisin hymyillen. Nousin valmiiksi hevoseni selkään ja kiristin satulavyön selästä käsin, Jackal seisoi kiltisti paikallaan ja katseli ympärilleen.

"Jep, ollaanhan me", virnistin, ja talutin Tumpin ulos ulkokarsinastaan. Kiristin vyötä ja loikkasin ruikulan selkään. Huhheijaa, olipas taas aikaa siitä, kun olin tämän lämppärin selässä istunut, viimeaikoina kun olimme ottaneet kaiken irti vähälumisesta talvesta ja kärryillyt. Nyt maassa oli kuitenkin sen verran lunta, ettei kärryily onnistunut. Tumppi oli lähdössä jo matkaan, ja pidättelin sitä. Vielä vyötä kireämmälle.

"Mennäänkös?" kysäisin Emilialta, kun tuo oli saanut vyön kiristettyä. Annoin Jackalille pohkeita ja ruuna lähtikin reippaasti astelemaan tietä pitkin. "Voit mennä edelle, mikäli haluat ja mikäli on tarvetta" sanoin Emilialle. "Jackal on tottunut kulkemaan myös perässä" naurahdin ja silittelin hevosen kaulaa. Jackal asteli energisesti tietä pitkin. "Maltahan nyt, pojuseni. Kyllä sinä vielä revittelemään pääset" mutisin hevoselle, joka pärskähti vastaukseksi ja tyytyi sitten käyntiin.

"Menkää te vaan edeltä", hymyilin. En minä vielä paljon reittejä täällä tuntenut.

"Selvä" sanoin hymyillen. Ohjasin hevoseni metsätielle, jossa olimme joskus aiemmin käyneet hevosen kanssa kuljeskelemassa. Jackalilla oli menohaluja, mutta ruuna totteli kiltisti ja käpötteli pirteästi tietä pitkin. "Ilmoitahan jos haluat edetä nopeammin" huikkasin Emilialle.

"Juu, ja Tumppikin varmaan ilmottaa sitten kun se haluaa edetä nopeemmin", virnistin, ja taputtelin lämpöisen kaulaa. Eihän se ollut ratsun mallinen, aivan liian kapea, eikä kaulaakaan ollut. Vain luita. Ja joitain lihaksia, mutta niitä lihaksia ei oltu tarkoitettu ainakaan kouluratsastukseen, esteisiin taikka laukkaamiseen.

Hyräilin hiljaa edetessämme tietä pitkin. "Käydäänkö spurttailemassa pellolla?" huikkasin kysymyksen olkani yli. "Voitaisiin pikkuhiljaa ottaa vaikka ravi- taikka laukkapätkä, mikäli haluat" sanoin naurahtaen. Jackal tanssahteli muutaman askeleen allani. "Noniin, ukkoseni, rauhoitupas nyt" höpötin hiljaa hevoselleni, samalla pidätellen sitä hieman.

/ Oiikein syvät pahoittelut tästä tauosta.