Kesä on tullut

First topic message reminder :

Rapsuttelin Toopea turvasta ja nautin tallin hieman viileästä ilmasta. Ulkona oli nimittäin lämmin, 25 astetta. Sitä voisi mennä uimaan, uittamaan oikeastaan. Vielä kun saisi seuraa, seuraa joka haluaisi ehkä ratsastaa Toopella tai Danalla. Olisi nimittäin hienoa päästä molempien hevosten kanssa samaan aikaan veteen, mutta kun Danalla oli viimeaikoina potkujalka vipattanut, ei oikein viitsinyt lähteä taluttelemaan molempia.

//jos saatais ropepuolikin heräteltyä? :3

Spitti tuijotti toista hevosta kummistuneena. Se ojenteli päätään nuuhkiakseen, ja veti sen pois. Se tuhisi ja päästeli ihme örinä-ääniä. "Rauhoitu Spittiseni, tuossa on Dana. Käyttäydy kiltisti sen seurassa niin se ei ehkä tapa sinua", jutustelin Spitille nauraen. Otin harjan käpälääni ja aloin sukia sillä Spitin karvaa. "Kohta päästään uimaan. Trallalallalaa.." Höpisin itsekseni. "Eihän se uimapaikka muuten ole kovin kaukana?" Kysäisin muilta.

Naurahtaen kuivasti nyökkäsin Janikalle ja astuin Toopen karsinaan. Pieni ori katseli minua uteliaana ja pärskäytti räkää päälleni.
- Hyi mikä possu, sanoin ääneen ja puistelin vaatteitani inhoava ilme kasvoillani, vaikka oikeasti minua nauratti. Toope käänteli korviaan ja pyöräytti silmiään saaden minut purskahtamaan nauruun. Kokosin itseni napatessani orin riimunnaruun ja taluttaessani sen ulos tallista. Sidoin Toopen Danan viereen ja aloin sukia valtavaa kuramäärää sen karvasta.

- Ei sinne oo ku joku pari kilsaa, vastasin Kirstulle ja yskäisin, kun kuivunut kura pöllähti päälleni.

"Eli ei pitkästi", tokaisin hymyillen. Spitti kohotti päätään ja tapitti Toopea. "Sekään ei ole mörkö", sanoin Spitille. Se pärskähti, ja käänsi katseensa hetkeksi pois. Pian se kuitenkin taas tapitti uusia tuttavuuksia. Kovasti se koitti haistella ilmaakin. Vaihdoin harjani kaviokoukkuun ja hiippailin Spitin etujalan luo. "Nosta", komensin Spittiä ja se nosti jalkansa.

"Tarttetko harjausapuu ton possun kaa?" virnistin. Toope oli normaaliakin kuraisempi tänään, viime päivien sateiden aiheuttamat mutalammikot olivat selvästi liian suuri houkutus herralle. Dana oli normaaliin tapaansa puhdas, ja hetken päästä sillä oli jo suitsetkin päällä. Kaviot vielä, ennen kuin suljin harjapakin. "Ää, kypärä jäi.." totesin. "Dana et mee minnekkään!" sanoin tammalleni ja hain tallista kypäräni.

Ilokseni tullessani takaisin Dana seisoikin vielä paikoillaan, ja minut nähdessään se hörisi iloisesti ja katsoi minua. Katse viestitti jotain "miten sä voitkaan jättää mut tänne yksin?" -tyyppistä, ja nauroin. Kuitenkin sisälläni oli melkeinpä juhlat käynnissä, Dana oli hörissyt! Eikä edessäni edes ollut valtavaa heinäkasaa. Tullessani tamman vierelle rapsutin sitä harjan alta. Tuon pehkon voisi leikata, tai edes siistiä, olihan se kieltämättä aika pitkässä sekä sotkuisessa kunnossa. Vilkaisin nopeasti Toopenkin harjaa, ja totesin sen irokeesin alkaneen valua hieman sivulle. Olisi siis parturointihommia edessä -mutta nyt mentäisiin uimaan ja nautittaisiin!

"Joo ei", sanoin Kirstulle ja jatkoin: "Onpas orisi muuten komea! Kyllä nuo teket on aina ollu mun mieleen, oon itse asias aatellu hankkii omaakin. On yks ihan kiikarissakin jo, mutta en tiiä.. Siitä pyydetän aika isoo summaa." Lörpöttelin. Tummanruunikko pyöri päässäni alituiseen. Pitäisi vaan töissä tehdä nyt kovasti hommia, niin saisin summan kasaan. Ei se mitään, vaikka joutuisinkin syömään vettä ja leipää. Luultavasti tosin pitkään.. Pitäisi kyllä keksiä jotain lisätienestiä tallille, tuumailin mielessäni.

Kun Janika tuli takaisin, tajusin hänen äsken kysyneen minulta jotain. "Mitä sä äskön sanoitkaan, meni vähän ohi? Oon vähän ajatuksissani", naurahdin.

"Tekit on kyllä ihania", sanoin Crimikselle. Aloitin laittamaan Spitille suitsia. Se nosti päätään hetken aikaa korkeuksiin. Painoin sitä kevyesti niskasta ja komensin sitä laskemaan päätänsä. Vetäisin naruriimun kaulalle ja sujautin kuolaimet hevosen suuhun. Ajatuksissani olin polskuttelemassa viileässä vedessä, enkä siinä missä olin kärsimässä kuumudesta.

Virnistin. "Niin siis että mä voin auttaa Toopen harjaamises, ei me muuten päästä lähitulevaisuudessa lähtemään.." nauroin. Ponin suuri vatsa oli aivan kurainen, jaloista nyt puhumattakaan. "Voi kauhea kun toi on taas läskissä kunnossa, kohtahan vois muuttaa Toopen sisälle!" virnistin.

"Aa joo hei kiva, kiitos" hymyilin Janikalle. Ehkä meistä ei tulisikaan vihamiehiä.

Saimme hevoset valmiiksi (?). Käväisin vaihtamassa päälleni uimashorsit ja bikinin yläosan. Pieni kulaus siideristä ja takaisin muiden luo.
"Jokos lähdetään?" virnistin naisille ja taputin Toopea, joka oli puhdistunut edes jonkin verran kurakasan alta.

/ Jos vähän nopeuttais :D

Crimiksen lähtiessä talolleen Toope alkoi heti innokkaana avaamaan vetosolmua. "Kuules poni!" murahdin ja työnsin kevyesti orin pään pois. Se alkoi hamuta kättäni aikeissaan ottaa kiinni takistani, mutta kun en sellaista pitänyt päälläni poni nappasi kiinni kädestäni. "Aijaijai! Toope!"
Poni päästi irti ja katsoi minua pahoillaan. Eihän sen ollut tarkoitus satuttaa, leikkiä vain.

"Joo, mennään vaan", sanoin ja kevyellä loikalla hyppäsin vatsalleni Danan selkään, ponnistaen siitä sitten kunnolla selkään. Tamma oli jo heti lähdössä, ja pidättäessäni sitä se pärskähti tyytymättömästi.

Toope oli onneksi niin pieni, että selkään hyppääminen kävi sutjakasti ilman varusteitakin.

/ Aagh sori lyhyt, ootellaa Kirstuu :D

/joo, ootellaan vaa/
Vaikka Toope olikin pieni, Crimis näytti pikkuruiselta selässä. Varmasti asiaan liittyi ponini pyöreys, sillä naisen jalat eivät yltäneet vatsan yli, vaikka samankokoisella, joskin normaalipainoisella ponilla olisivat ne varmasti yltäneet. "Heh, sähän istut melkeen sivuspagaatissa tuolla.." nauroin Crimikselle. Ei nyt ihan, mutta melkein. Dana toljotti ihastuneena Kirstun oria. Ei tamma päästänyt silmiäkään irti siitä.

Irroitin Spitin ja ponnistin sen selkään. Se tepsutteli paikallaan ylväästi. Ilmeisesti sen piti vähän esittää Danalle. "Mars matkaan vain?" tokaisin kun kaikki näyttivät olevan valmiita.

"Mennään vaan. Crimis vois varmaan mennä ekana, ku se tuntee reitin? Ja mä tuun vikana tän kanssa", ehdottelin ja suoristin itseni selässä.

Naurahdin Janikan heitolle ja taputin Toopen kaulaa. Olihan poni pyöreä. Itse en kyllä päästäisi hevostani tuollaiseen kuntoon - enkä kyllä itseänikään. Perfektionisti kun piti olla jokaikisessä asiassa. Tai no ei ihan. Kämppäni esimerkiksi oli erittäin hyvä vastaesimerkki.

"Joo, tehään niin", vastasin Janikalle ja annoin Toopelle pohkeita. Ei mitään. Potkaisin vähän kovempaa, ja johan päästiin liikkeelle. Katselin ihastuneena Kirstun oria ja mielessäni kuolasin taas sitä tekkeä.. Pitäisi alkaa paastoamaan tai jotain. Se hevonen piti saada.

Pidätin Danaa, joka oli innoissaan lähtemässä Toopen perään. Tamma viskaisi päätään tyytymättömänä, mutta kun huomasi pääsevänsä Spitin perään se ei ollut moksiskaan. Hassu otus.

Spitti toljotti Toopen peppua tylsistyneenä, se kun tykkäsi olla ensimmäisenä. Toisaalta tamman läheisyys sai sen kulkemaan mallikkaammin. Välillä se näykkäisi ilmaa tai kuopaisi maata tympääntyneenä. "Ravattaisko vaikka?" kysäisin muilta. Ehkä ravissa Spittikin unohtaisi edessä olevan pullukan.

"Ravataan vaan", vastasin Kirstulle ja annoin Toopelle lisää pohkeita. Palleroa sai potkia aika lujaa, että se suostui kiihyttämään. No, ihan hyvää vaihtelua herkkään Goldiin, jolla olin ratsastellut nykyään enemmän. Enemmän kuin muita hevosiani, mikä toisaalta tuntui epäreilulta. Onneksi Max kuitenkin kävi liikuttelemassa Feniä, joten ainakin se sai jakamatonta huomiota osakseen. Muillekin pitäisi löytää hoitaja. Pitäisi varmaan pitää jotain tempausta ja houkutella ihmisiä tutustumaan talliin.

Spitti nosti niin nopsasti ravin, että tömähti Toopen takapuoleen. Hidastin Spittiä ja kun Toopekin pääsi vauhtiin, Spittikin tyytyi ravaamaan kunnolla. Se tepsutteli lennokkaasti. Esitysvaihe päällä taas..

Dana olisi mielellään ravannut jo aikaisemmin, ja pyytäessäni siltä ravia tamma lähti ripeään raviin. Niin äkisti oli Dana kiihdyttänyt, että tunsin valuvan hevosen kyljelle. "Oho.." tarrasin kiinni harjaan ja kiskaisin itseni kunnolla selkään taas. Danan luisevassa selässä oli aika epämukavaa istua, -ainakin verrattuna Toopen pyöreään selkään sekä lyllertäviin askeleisiin. Dana olisi halunnut kovasti päästä Spitin lähelle, ja jouduin muutamaan otteeseen pysäyttämäänkin sen, ettei se lähtisi aivan käsistä.

Pian olimmekin jo järven rannassa.
" Sinne vaan!" huikkasin tytöille ja kehoitin Toopea veteen. Iloisena virkistävästä vedestä ori tallusteli järveen - melkeinpä innokkaana. Taputin sitä nauraen ja nautin itsekin veden kastellessa varpaat. Pitäisiköhän 'tipahtaa' selästä?

"Hyvä muuten Crimis että otit uimaromppeet mukaan, sillä Toope on kova piehtar-" en edes ehtinyt sanoa lausettani loppuun, ennen kuin pieni hevoseni lähti vajoamaan alaspäin. Ensin etujalat koukkuun, sitten koko loppu poni molskahtaen veteen. Ja niin, aloitti Toope taas piehtaroimaan. "Mut hei, nyt se piehtaroi ainaki vedessä, parempi se on ku vetisessä mudassa!" virnistin ja hoputin hieman epäilevää Danaa veteen. Vingahtaen tamma nousi pystyyn, ja nojasin eteenpäin etten putoaisi. Tuli siinä samalla tarrattua kaksin käsin harjaan.

Hetkisen keskusteltuamme neiti Hienohelmakin suostui menemään veteen, ja alkoi kuopimaan innoissaan.

Spitti alkoi heti tepsuttelemaan kun näki vettä. Melkein jopa kuulin sen huudon: "Vettääää! Nyt uimaan ja heti!" Nauroin ja annoin Spitin painella täyttälaukkaa veteen. Vesi roiskui korkealle. Spitti puuskutti onnessaan eteenpäin. "Tsot tsot Spitti ei liian syvälle", sanoin nauraen ja käänsin Spitin takaisin rantaa kohti. Huomasin Toopen kellahtaneen veteen. Se oli aika huvittava näky, joten en voinut muuta kuin nauraa.

"Mmit..?" kysymykseni jäi kesken, kun Toope yhtäkkiä kellahti allani ja molskahdin veteen kunnon plösäyksellä. Pääkin vajosi veden alle, ja pian nousin yskien pintaan. Ei siinä ollut edes syvää, tajusin kuitenkin heti ja suoristin itseni seisomaan. Katsoin vedessä piehtaroivaa Toopea silmät selälläni. En ollut koskaan nähnyt kenenkään hevosen tekevän noin! "Mitä vitsii, Toope?" pääsi suustani, ennen kuin rähähdin nauramaan. Niin hupaisa näky! Pullea poni pyöri vedessä loiskuttaen vettä ympäriinsä. Otin käsistäni irti päässeet ohjat takaisin otteeseeni, ettei ori pääsisi karkuun.

// Hahaa ihana :D:D

"Hihhi.. Pääsit säkin uimaan.." nauroin. Toope nousi pöristen tyytyväisesti ylös, ja ravisteli itsensä -varmistaen siinä samalla että jokainen viiden metrin säteellä saisi osansa tästä hetkellisestä sadekuurosta. Toope ainakin näytti tyytyväiseltä itseensä. Se oli menossa takaisin piehtaroimaan, mutta laskeutuikin pylly edellä. Poni ei aivan älynnyt sitä, ja istui puusta pudonneen näköisenä vedessä. Aloin nauramaan vielä enemmän, ja oli vähällä etten itse pudonnut Danan selästä pelkän naurun voimasta.

Spitti nousi pystyyn Toopen roiskiessa vettä ympärilleen. Valuin sen märkää selkää pitkin veteen. Pääni ei kastunut, mutta jottei vesi tuntuisi niin kylmältä päätin sukeltaa. Spitti innostui Toopen touhusta. Aluksi se tuijotti Toopea kuin kysyen: "Miten sinä teit tuon?".