Casino Royale X

18.2.

Jes, uusia naamoja Hukkasuohon ja vieläpä oikein uusi kilpahevonen! Parasta kaikesta ovat tietenkin tällaiset pitkänpuoleiset tarinat... Näistä minä pidän, oli hevonen millainen tahansa.

Ulkona kova pakkasilma iski vasten Joonaksen kasvoja. ”Hyi saatana,” Joonas mutisi itsekseen tunkiessaan kädet syvälle takkinsa taskuihin.
Tämä hymyilyttää minua ihan siitä syystä, että samastun tähän niin hirveästi. Olen periaatteessa aamuihminen, ja talvi-ihminenkin, mutta kun nämä kaksi yhdistetään koiranpissatuksen muodossa ennen töitä, niin tosi usein tulee mutistua pieniä kirouksia ihan ääneen. Tulisipa se kevät jo...

Sisällä Joonas hörppi aamun sanomalehteä lukien kupillisen kahvia
Tuota, sijoita yksi asia aina vain yhteen kohtaan lausetta. Nyt Joonas ennemminkin hörppii sanomalehteä ja lukee kupillisen kahvia. En ilmaisisi tätä muutenkaan lauseenvastikkeella, koska näin tästä tulee aavistuksen epäselvä. Kyllä me kaikki suomenkielisinä tiedämme mitä tarkoitat, mutta väärinkäsitys on koominen. Tämä ei ole periaatteessa suoranaisesti väärin, koska oikea tulkintakin on yhtä mahdollinen, mutta jos olisin sinä, välttäisin tällaisia. Tämän mahdollisen väärinkäsityksen hullunkurisuus nimittäin vei ainakin minun huomioni pois tarinasi oikeasta sisällöstä, kun pyörittelin mielikuvaa ja lausetta itsekseni.

Komia hevonen sieltä sitten tuli. Nyt katsotaan, mihin tarina teidät kuljettaa. Pidin siitä, miten kuvailit hevosen käytöksen ja Helenan puheiden kautta sen luonnetta sen sijaan että olisit suoraan sanoittanut, millainen se mielestäsi tai Joonaksen mielestä on. Sen sijaan Joonaksen henkilöhahmo jäi minulle vielä toistaiseksi aika kaukaiseksi, mutta sehän on ihan normaalia, kun tämän tarinan pääosassa oli tällä kertaa hevonen. Kyllä minä hahmoosikin ehdin tutustumaan juttujanne lueskellessa! Asia kerrallaan.

Jos Joonasta ja Royalea kiinnostaa heti aloittaa kilpaileminen ja valmentautuminen, Tie Tähtiin -cupin ilmot taitavat olla vielä auki!

Verhojen välistä kajasti pieni valonsäde hämärän huoneen lattialle. Oli hiljaista naapurihuoneesta kuuluvaa kuorsausta lukuun ottamatta. Joonas makasi hiljaa paikallaan, odottaen.

*piip piip piip*

Herätyskello rikkoi hiljaisuuden ja Joonas kurottautui sulkemaan inhottavan piipityksen puhelimestaan. Hän tuijotti hetken kattoa ja nousi sitten istumaan. Joonasta väsytti, viime yö oli mennyt valvoessa, sillä hän oli aivan liian täpinöissään tästä päivästä. Päivästä, jona hän saisi hakea Royalin kotiin.

Casino Royale X, tutummin Royale, oli tuotu Joonakselle Irlannista kenttäratsuksi viime vuoden puolella. Vaikka Joonas olikin kokenut ratsastaja, ei hän halunnut ottaa riskiä nuoren oriin koulutuksen pilaamisesta, joten Royal oli viety ammattilaisen luo aloittelemaan kilpauraansa sekä keräämään kokemusta. Tänään koitti vihdoin kuitenkin se päivä, kun Joonas sai startata auton ja suunnata traileri perässä kohti Etelä-Suomea, jossa Royale oli treenissä.
Innoissaan Joonas siirtyi keittiöön keittämään itselleen kupillisen kahvia. Hän avasi kahvinkeittimen yläpuolella olevan kaapin ja otti esiin peltirasian, josta hän annosteli muutaman kupillisen verran puruja keittimeen. Kun kahvinkeitin alkoi tuttuun tapaan porisemaan, suuntasi Joonas askelensa kohti ulko-ovea. Hän nappasi takkinsa oven viereisestä naulakosta ja kiskoi sen yllensä.
Ulkona kova pakkasilma iski vasten Joonaksen kasvoja. ”Hyi saatana,” Joonas mutisi itsekseen tunkiessaan kädet syvälle takkinsa taskuihin. Hän kävi äkkiä laittamassa autonsa lämmityspiuhan päähän ja loikki vauhdilla takaisin sisätiloihin.

Sisällä Joonas hörppi aamun sanomalehteä lukien kupillisen kahvia ja kävi vaihtamassa tämän jälkeen vaatteet. Sitten hän suuntasi eteiseen, missä odotti muutama ikeasäkillinen hevostavaraa. Joonas otti säkit kantoon ja suuntasi kohti autoaan. Säkit löysivät paikkansa auton takapenkiltä ja Joonas hyppäsi auton rattiin. Hän käynnisti auton ja oli lähdössä peruuttamaan, kun äkkiä muisti lämmityspiuhan. Joonas jarrutti äkkiä ja hyppäsi autosta pihalle kiskomaan paniikinomaisesti piuhaa irti. Hän palasi autoon ja henkäisi syvään. Isä ei olisi tykännyt hyvää, jos Joonas olisi auton telonut noinkin tyhmän virheen takia. Sydän vieläkin villisti tykyttäen Joonas jatkoi peruuttamista trailerin eteen ja nousi kiinnittämään kopin autoon. Kun traileri oli vihdoin perässä, saattoi matka kohti Royalen nykyistä sijaintia alkaa.


Automatka sujui leppoisasti ja Joonas kurvasi autollaan pihaan juuri sovittuna aikana. Hän parkkeerasi auton tallin läheisyyteen, nousi autosta ja kävi laskemassa kopin lastaussillan. Hetken silmäiltyään ympäristöä valitsi hän parhaaksi sotasunniitelmakseen suunnata kohti tallia.
Tallin käytävällä Joonas näki tutun ihmisen viimeistelemässä tallin siivousta. Kyseessä oli Helena Peltola, tallin omistaja ja Royalen valmentaja. “Heissan!” Joonas huikkasi ja nosti kätensä ilmaan tervehtiäkseen Helenaa. Helena nosti katseensa tulijan suuntaan ja hänen kasvoilleen nousi leveä hymy. “No heippa! Siehän oot ajoissa.”
“No tottakai, tärkeä päivä!” Joonas naurahti. Helena viittoi Joonasta seuraamaan ja kaksikko käveli pitkin tallikäytävää. “Jätin nyt tänään Royalen sisään, kun en viitsinyt sitä tunniksi kahdeksi heittää pihalle,” Helena ohjasi Joonaksen karsinan eteen, jossa seisoi komea, tummanrautias hevonen. Se oli kiireinen maassa olevan heinäkasan parissa, mutta kun ihmiset pysähtyivät karsinan eteen, nosti se nopeasti päänsä mahdollisimman ylös. Hevonen näytti kovin järkyttyneeltä, aivan kuin se ei olisi pitänyt ruokahetkensä keskeyttämisestä. Sen sieraimet olivat laajat ja se puhalsi ilmaa muutaman kerran todella kovaäänisesti, kunnes laski päänsä takaisin heinien sekaan. Joonas nauroi, “Royale on vieläkin näköjään samanlainen draama queen kuin muistinkin.”
“Voi kyllä, onneksi päässään siitä nyt eroon. Ennenaikainen vanhuus iskee tuon hevosen kanssa,” Helena naureskeli. “Laitoin tohon karsinan eteen sen mukana tulleet kuljetussuojat ja loimet, jotka sillä oli päällä sen tullessa. Tarvitseko apua lastaamisessa?”
Joonas nyökkäsi, apu ei koskaan ollut pahitteeksi.
Helena avasi karsinan oven ja siirsi Royalen karsinasta käytävälle. Joonas kiersi hevosen ympäri samalla silmäillen oriin jokaista upeaa piirrettä. “On se vaan komia.”
Samalla kun Joonas loimitti ja laitteli kuljetussuojia Royalen jalkoihin kertoili Helena hevosen kuulumisia. Kaikki oli kuulemma mennyt hyvin, eikä suurempia ongelmia ollut ilmennyt. Helena kuvaili Royalea ennen kaikkea lupaavana ja hyvänlaatuisena kilpahevosena, jolla oli ilo ratsastaa. Hoitaminen toki sitten olikin oma lukunsa. Kumma kyllä Helena ei ollut kovaäänisen oriin suurin fani.
Pian Royale oli paketoitu ja Joonas talutti sen traileriin. Ori asteli koppiin kuin vanha konkari ja heti kun Joonas sai sen kiinni, iski Royale päänsä edessä olevaan heinäpaaliin. Se hörähti kuin sanoakseen, että anti olla viimeinen kerta, kun aamuheinät jää näin kesken. Joonas siirtyi kopin taakse, jossa Helena oli jo laittanut puomin kiinni. He nostivat yhdessä sillan takaisin ylös. Joonas kiitteli Helenaa Royalen valmennuksesta ja he vaihtoivat vielä hetken kuulumisia. Tämän jälkeen Joonas hyppäsi takaisin rattiin, suuntanaan Hukkasuon talli.


Vihdoin ja viimein Joonaksen auto oli parkissa Hukkasuon pihassa ja Royale oli saatu autosta ulos. Royale seisoi valppaana, häntä ja pää ylhäällä, korskuen.
Joonas oli hetkeä aikaisemmin käynyt viemässä tavarat talliin ja tavannut tallin omistajan, Crimiksen. Hän oli ohjeistanut perusasiat tallista, kuten tavaroiden säilytyspaikat ym oleelliset asiat. Nyt oli vuorossa Royalen purku ja tarhaus. Ori liikkui ilmavasti Joonaksen vieressä. Joonas talutti lähes leijaa muistuttavan oriin talliin. Talliin päästyään leija päästi kovan hirnunnan, johon ei epäonnekseen saanut vastakaikua tallin ollessa tyhjä. Se löi muutaman kerran kavion maahan ja korskui. Mikään ei tuntunut olevan nyt sen mielestä hyvin. Joonas oli sen mielestä aivan liian hidas suojien poistamisessa ja loimen vaihdossa joten Royale alkoi kääntyilemään levottomasti niin paljon kuin suinkin mahtui. Se yritti myös huudella kavereiden perään, mutta tyhjästä tallista kukaan ei vieläkään vastannut sille.
Joonas kiristi tahtiaan, mikä oli tietenkin hieman hankalaa hevosen ollessa noinkin… ”rauhallinen”.

Joonas kuitenkin selviytyi hommasta kunnialla ja otti Royalen talutukseen. Hevonen muistutti vieläkin leijaa pomppiessaan jotakin ravia muistuttavaa lähes paikallaan Joonaksen rinnalla. Kaksikko eteni tarhakujaa pitkin ainoalle tyhjälle tarhalle. Joonas päästi Royalen irti uuteen tarhaansa. Ori muistutti paljon arabia ravatessaan isosti häntä ja pää ylhäällä ympäri uutta tarhaa muutaman kierroksen verran kunnes pysähtyi keskelle tarhaa. Se seisoi ylväänä hetken ja sitten puhalsi ilmaa muutaman kerran ja jatkoi ravaamista ympäriinsä. Hetken se vielä jaksoi urheilla ennen rauhoittumista heinien ääreen.